Kaupunginjohtaja Aleksi Randell:

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman sekä hallituksen 20.10.2015, 7.11.2015 ja 5.4.2016 tekemien linjausten mukaan Suomessa toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja maakuntauudistus. Suomeen perustetaan 18 maakuntaa, joilla on omat vaalit ja valtuustot. Vuoden 2019 alusta alkaen maakunnat järjestävät kaikki alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut eli maakunnilla on vastuu siitä, että väestö saa lain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut.

Maakunnille kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös muita tehtäviä: työ- ja elinkeinopalvelut sekä aluekehittäminen, ympäristöterveydenhuolto, liikennejärjestelmäsuunnittelu, maaseudun kehittäminen ja pelastustoimi. Valtio rahoittaa maakuntien toiminnan, eli jatkossa kunnilla ei ole enää vastuuta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tai rahoituksesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö ovat pyytäneet Turun kaupungin lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi. Lausuntopyyntöön vastataan sähköisellä kyselyllä, jossa on kohdennettuja kysymyksiä luonnoksesta hallituksen esitykseksi.

Lausunto on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriöön 9.11.2016 mennessä.

Uudistuksen voimaanpanolaki sisältää säännökset maakuntajaosta. Mikäli kunta päättää esittää kunnan kuulumista voimaanpanolain 5 §:n mukaisesta maakuntajaosta poikkeavaan maakuntaan, päätöksestä tulee toimittaa kunnanvaltuuston päätösasiakirja sosiaali- ja terveysministeriöön.

Turun kaupunginvaltuusto päätti lausua (Kv 25.1.2016 § 8), että Turun kaupungin tulee kuulua Varsinais-Suomen maakunnan pohjalta muodostettavaan itsehallintoalueeseen. Voimaanpanolain 5 §:ssä ehdotetaan, että Turun kaupunki kuuluu Varsinais-Suomen maakunnan alueeseen.

Edellä kuvatun lausuntopyynnön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Turun kaupungilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta.

Hallituksen esityksellä on tarkoitus muun muassa varmistaa sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävän asiakkaan tai potilaan asiakas- ja potilasturvallisuus, varmistaa laadultaan hyvät palvelut sekä edistää palvelun tuottajan ja viranomaisten välistä yhteistyötä.

Lausuntopyyntöön vastataan sähköisellä kyselyllä, jossa on kohdennettuja kysymyksiä luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Lausunto on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriöön 9.11.2016 mennessä.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee lausuntoyhteenvedon saaduista kannanotoista marras-joulukuussa 2016. Tämän jälkeen hallitus päättää lopullisesta esityksestä.

Asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista koskeva esitysluonnos lähetetään lausunnoille loppuvuonna 2016 ja annetaan eduskunnalle keväällä 2017. Eduskunta voi käsitellä valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista koskevaa esitystä yhdessä sote- ja maakuntauudistusta koskevan esityksen kanssa, mutta lausunnonantajat eivät voi.

Liitemateriaalina olevan Turun kaupungin lausuntoluonnoksen lähtökohtana on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja maakuntauudistus toteutuvat ja että maahan perustetaan 18 itsehallinnollista maakuntaa.

Lausuntoteknisestä lähtökohdasta huolimatta on syytä todeta, että uudistuksen valtakunnallisessa valmistelussa ei ole tullut esiin mitään syytä uudelleenarvioida Turun kaupunginhallituksen antamaa lausuntoa hallituksen 20.10.2015 ja 7.11.2015 linjauksista (Kh 1.2.2016 § 13) siltä osin, että itsehallintoalueiden (maakuntien) tulisi olla merkittävästi esitettyä suurempia, jotta uudistus toisi merkittävää parannusta nykyiseen rakenteeseen verrattuna. Maakuntien suuresta määrästä johtuen viiden erityisvastuualueen luominen on erityisen perusteltua.

Lainsäädäntöluonnoksista ei voida arvioida, miten esitetyt tavoitteet väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisesta ja palvelujen yhdenvertaisuudesta saavutetaan. Näin siitä syystä, että uudistuksen näkökulmasta oleellinen lainsäädäntökokonaisuus valinnanvapaudesta puuttuu. Samasta syystä ei voida arvioida sote- ja maakuntauudistuksen taloudellisten tavoitteiden toteutumista.

Lakiluonnokset eivät tunnista lainkaan suuria kaupunkeja tai kaupunkiseutuja eikä niiden keskeistä merkitystä Suomen kilpailukyvylle ja hyvinvoinnille. Lainsäädännöllä tulee turvata ja mahdollistaa suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen rooli koko Suomen elinvoiman, kasvun ja kansallisen menestyksen moottoreina. Maakuntauudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus säätää suurten kaupunkiseutujen erityisestä asemasta, jonka turvin nämä voisivat vastata osasta maakunnille aiotuista tehtävistä.

Lakiluonnokset olettavat kaikki maakunnat ja niiden alueilla olevat kunnat toisiaan vastaaviksi. Lainsäädännössä maakuntien erilaistuminen tulee mahdollistaa, jotta niiden alueella olevien kuntien erilaisten resurssien, kantokyvyn ja tavoitteiden potentiaali voidaan saada käyttöön. Joustavan erilaistumisen edellytys on se, että maakunnan toimialat ovat lainsäädännössä selvästi määritetyt.

Kirjaukset maakunnan tehtäväalasta ovat epäselviä ja ne ovat omiaan luomaan päällekkäisiä rakenteita erityisesti elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittämisen osalta. Välitön sopimuskumppanuus valtion ja suurten kaupunkien välillä on jatkossakin erityisen tärkeää ja sopimisen kohteena olevissa MAL-, kasvu- ja elinvoima-asioissa kaupungeilla tulee olla yksiselitteinen toimivalta.

Lausuntoluonnoksessa esitetään, että yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestäminen sekä kotoutumisen edistäminen olisivat lähtökohtaisesti kaupunkien vastuulla.

Pelastustoimi tulisi organisoida viiden erityisvastuualueen varaan. Mikäli näin ei tehdä, ei vastuuta pelastustoimesta tule siirtää maakunnille. Suurten kaupunkiseutujen osalta pelastustoimi kytkeytyy keskeisesti turvallisuuden ja riskienhallinnan varmistamiseen.

Maakuntakaavoituksen mekaaninen siirtäminen uudelle itsehallinnolliselle maakunnalle ei ole hyväksyttävää. Siirto johtaisi siihen, että maankäyttöön oikeusvaikutteisesti vaikuttava maakuntakaavoitus ei olisi enää kuntien välillisessäkään määräysvallassa. Kaupunkiseutujen onnistuminen elinvoimapolitiikassa edellyttää, että niillä säilyy oikeus itsenäisiin valintoihin maapolitiikassa ja kaavoituksessa.

Kunnallisen itsehallinnon ja kuntien elinvoimaroolin näkökulmasta on välttämätöntä, että kunnilla säilyy muutosvaiheen aikanakin oikeus päättää tuloveroprosentistaan. Lakiluonnokseen sisältyvää verokattoa vuosille 2019–2021 ei voi soveltaa. Maakuntaan siirtyvällä veron osuudella on katettu kunnan yhteisiä kustannuksia, joiden sopeuttamiseen menee aikaa.

Lakiluonnoksessa esitetään, että verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasauksessa huomioitaisiin 50 prosenttia kiinteistöverosta. Kiinteistöveron ottamista verotulon tasauksen piiriin ei voida hyväksyä. Kiinteistövero korvaa kasvavien kaupunkien investointitarpeista aiheutuvia menoja. Uudessa tilanteessa, jossa kaupunkien elinvoimatehtävien rahoitusmahdollisuudet niukkenevat, esitys on erityisen vahingollinen.

Turun kaupunginvaltuusto on hyväksynyt liitteinä 1 ja 2 olevien lausuntoluonnosten linjaukset (Kv 17.10.2016 § 169). Kaupunginvaltuuston kokouksessa esitettiin ponsia, joiden perusteella liitteenä 1 olevaa lausuntoluonnosta on muokattu kaupunginhallituksen käsittelyä varten.

Liite 1Turun kaupungin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksesta ja maakuntauudistuksesta

Liite 2Turun kaupungin lausunto laista sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta

Oheismateriaali 1Lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnoksesta maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi

Oheismateriaali 2Lausuntopyyntö hallituksen esitysluonnoksesta laiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta

Oheismateriaali 3Koonti kaupunginvaltuuston kokouksessa 17.10.2016 tehdyistä ponsista

Kaupunginjohtaja Aleksi Randell:

EhdotusKaupunginhallitus päättää antaa liitteiden 1 ja 2 mukaiset lausunnot sähköisiin lausuntopyyntöihin.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.

Asian käsittely kokouksessa

Muutosehdotukset, joista äänestettiin

Päätös asiassa tehtiin kahden äänestyksen jälkeen.

Ensimmäisessä äänestyksessä olivat vastakkain esittelijän päätösehdotus ja Pietarin Eklundin kannattamana tekemä liitteestä 3 ilmenevä muutosehdotus.

Päätös ensimmäisessä äänestyksessä tehtiin äänin 10-3.

Suoritetussa kättennostoäänestyksessä esittelijän päätösehdotuksen puolesta äänestivät Yrttiaho, Miikkola, Eeva, von Frenckell-Ramberg, Alanen, Parpola, Viljamaa, Vornanen, Rantanen ja Manni.

Pietarin Eklundin kannattamana tekemän muutosehdotuksen puolesta äänesti heidän lisäkseen Maaskola.

Liite 3Pietarin Eklundin kannattamana tekemä muutosehdotus

Toisessa äänestyksessä olivat vastakkain esittelijän päätösehdotus ja Pietarin Rantasen kannattamana tekemä liitteestä 4 ilmenevä muutosehdotus.

Päätös toisessa äänestyksessä tehtiin äänin 7-6.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä esittelijän päätösehdotuksen puolesta äänestivät Miikkola, Eeva, von Frenckell-Ramberg, Alanen, Parpola, Viljamaa ja Manni.

Pietarin Rantasen kannattamana tekemän muutosehdotuksen puolesta äänestivät heidän lisäkseen Eklund, Maaskola, Yrttiaho ja Vornanen.

Liite 4Pietarin Rantasen kannattamana tekemä muutosehdotus

Rauenneet muutosehdotukset

Eevan liitteestä 5 ja Yrttiahon liitteestä 6 ilmenevät muutosehdotukset raukesivat kannatuksen puuttuessa.

Liite 5Eevan tekemät muutosehdotukset

Liite 6Yrttiahon tekemät muutosehdotukset

Eriävät mielipiteet

Eklund, Pietari, Maaskola, Yrttiaho ja Eeva pyysivät merkitsemään pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä asiassa siltä osin kuin heidän tekemänsä/kannattamansa muutosehdotukset eivät tulleet hyväksytyiksi.