KANNANOTTO
Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan kannanotto pelastussukellusohjeen ja pelastushenkilöstön toimintakyvyn arviointi ja kehittäminen -ohjeen päivittämiseksi keskenään yhdenmukaiseksi ja toteuttamiskelpoiseksi
Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunta esittää kannanottonaan sisäministeriön pelastusosastolle, että Ohje pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä (sisäministeriön julkaisu 5/2016) sekä pelastussukellusohje (sisäministeriön julkaisu 48/2007) tarkistetaan siten, että ne ovat keskenään ajantasaisia ja käytännössä toteutettavissa. Tällä hetkellä ohjeet aiheuttavat toimintaan erilaisia tulkintoja. Lisäksi tehtävien, erityisesti pelastussukellustehtävien kategorioiminen vaativiin ja perustehtäviin aiheuttavat pelastuslaitoksille ja sopimuspalokunnille kohtuuttomia vaikeuksia tuottaa tasalaatuisesti pelastustoimen palveluita ilman merkittäviä lisäkustannuksia.
Taustaa:
Pelastuslain (2011/379) 39 §:n mukaan ”Pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan henkilöstöön kuuluvan pelastustoimintaan osallistuvan henkilön tulee ylläpitää tehtäviensä edellyttämiä perustaitoja ja kuntoa”. Perustaitojen ja kunnon vaatimukset korostuvat erityisesti pelastussukeltajien ja pintapelastajien kelpoisuutta edellytettäessä. Kelpoisuutta on tarkennettu Pelastussukellusohjeella (sisäministeriö 2007), jonka mukaan ”Pelastussukellus on työturvallisuuslain 11 §:ssä mainittua erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä, jossa on tapaturman tai sairastumisen vaara. Tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltuva työntekijä. Turvallinen pelastussukellus edellyttää tekijän erityistä kelpoisuutta, joka muodostuu terveydentilaan, toimintakykyyn, koulutukseen ja harjoitteluun liittyvistä vaatimuksista. Pelastussukellukseen osallistuvan uuden henkilön hyväksyminen sukelluskelpoiseksi on tarpeen tehdä nimenomaisella päätöksellä”.
Kelpoisuuden arviointiin on laadittu Ohje pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä (sisäministeriön julkaisu 5/2016), joka määrittelee tarkemmin fyysisen toimintakyvyn sekä terveydentilan arviointia ja kehittämistä. Ohje määrittelee pelastustoimen tehtävät neljään tasoon:
1. Vaativiin tehtäviin
2. Savusukellusta edellyttäviin perustehtäviin
3. Perustehtäviin
4. Muihin pelastustoimen tehtäviin (johtaminen, valistus, neuvonta, palotarkastus ja näihin rinnastettavat tehtävät)
Pelastustoimen tehtävien jakaminen neljään tasoon, aiheuttaa palveluiden tuottamiseen kohtuuttomia haasteita sekä toiminnan järjestämisen, että talouden näkökulmista. Tämä näyttäytyy erityisesti tasojen 1 ja 2 takia, joiden yhdistäminen on tarkoituksenmukaista palvelutasojen säilyttämiseksi.
Perustelut:
Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella vakinaisen pelastustoiminnan henkilöstön keski-ikä on tällä hetkellä 45 vuotta. Eläkeikämuutoksen takia henkilöstön keski-ikä nousee yhä korkeammalle. Pelastushenkilöstön ikääntyminen näyttäytyy lisääntyvässä määrin haasteina suoriutua fyysisen toimintakunnon ylläpitämisestä sekä toteuttaa nyt voimassa olevaa ohjeen (Ohje pelastushenkilöstön toimintakyvyn arvioinnista ja kehittämisestä (sisäministeriön julkaisu 5/2016)) mukaista 4 portaista tasoa.
Edellä mainitun ohjeen mukaiset tasot 1 ja 2 (vaativat tehtävät sekä savusukellusta edellyttävät perustyöt) aiheuttavat normaalissa arjessa haasteita palvelutason ylläpitämiseksi. Tasoja ei voida pelastuslaitoksen arjessa käyttää sellaisenaan, koska pelastuslaitos sopimuspalokuntineen valmistautuu aina toiminnassaan vaativaan pelastussukellustehtävään. Ei ole olemassa helppoja onnettomuustilanteita, joissa voidaan toimia rajoitteellisella toimintakyvyllä tilanteeseen nähden. Savusukellusta edellyttävä perustyö voi hetkessä muuttua vaativan pelastussukelluksen tehtäväksi riippumatta siitä, suorittaako tehtävää vakinainen-, toimenpidepalkkaisten- tai sopimuspalokunnan henkilöiden miehittämä yksikkö. Pelastusyksikön henkilöstön on kyettävä aloittamaan kaikki vaativien tilanteiden tehtävät omalla henkilöstöllään ja lisäavun tuleminen erityisesti harvaan asutuilla alueilla, jossa sopimuspalokunnat suurelta osin pelastustoiminnan palvelut tuottavat, voi kestää pitkiäkin aikoja. Tämä taas saattaa pahimmillaan johtaa esimerkiksi sopimuspalokuntien osalta sellaiseen henkeä pelastavaan toimintaan (vaativaan tehtävään), joka ei vastaa pelastusyksikön suorituskykyvaatimuksia ko. tehtävään. Toisin sanoen, mikäli pelastusajoneuvoissa on siis eritasoista henkilöstöä, ei työturvallisuutta heikentämättä voida joka tilanteessa aloittaa pelastussukellusta ohjeen mukaisesti edes silloin, kun kyseessä on henkeä pelastava tehtävä. On huomioitava, että pelastussukellus kattaa savu-, kemikaali ja vesisukellustehtävät, jotka kaikki perusolettamuksena ovat aina vaativia tehtäviä.
Vaikka ohjeen tarkoitus on hyvä ja se pyrkii tavoitteellisesti edesauttamaan henkilöstöä jaksamaan pelastustoiminnassa mahdollisimman pitkään, on tosiasia kuitenkin, että erilaisia työtehtäviä, joihin alentuneen työkyvyn henkilö sijoitetaan, ei ole mahdollista ylläpitää suuria määriä heikentämättä palvelutasoa. Samaan aikaan on nähtävissä, että työrajoitteisten henkilöiden määrä kasvaa vuosi vuodelta ikääntymisen aiheuttamien fyysisten tilapäisten sekä pysyvien esteiden takia.
Toimenpide-ehdotukset
Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunta esittää, että em. ohjeen mukaista tasojen määritystä muutetaan kolmiportaiseksi tasot 1 ja 2 yhdistämällä seuraavasti:
1. Pelastussukellusta edellyttävät tehtävät
2. Perustehtävät
3. Muut pelastustoimen tehtävät (valistus, neuvonta, palotarkastus ja näihin rinnastettavat tehtävät)
Lisäksi Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunta esittää, että tulevassa pelastustoimen koulutusuudistuksessa huomioidaan erityisesti ikääntyvä henkilöstö ennakoivasti koko työuran aikana tapahtuvan ylläpitävän- ja lisäkoulutuksen näkökulmista. Hyvän peruskoulutuksen lisäksi on yhtä tärkeä asia työuran aikainen taitoja ylläpitävä- ja lisäkoulutus. Läpi työuran kestävä suunnitelmallinen koulutus alan oppilaitoksen tai muun oppilaitoksen taholta lisää mahdollisuutta työllistyä eri vaiheissa työuraa pelastuslaitoksen kaikkiin tehtäviin. Koulutusuudistuksella on mahdollisuus vaikuttaa uusien työtehtävien ja tapojen muodostumiseen pelastusalalla, jolloin se voi avata henkilöstölle uusia urapolkuja.