Vanhuksille oma televisio-ohjelma
Lastenohjelma Pikku Kakkonen on pyörinyt televisiossa jo yli 40 vuotta. Sukupolvet ovat sitä rakastaneet, lapset tapittaneet ja vanhemmat joko katsoneet tai nauttineet hetkestä omaa aikaa. Jatkukoon sen menestys seuraavatkin 40 vuotta! Mutta miksi vanhuksille ei ole tarjolla vastaavaa omaa televisio-ohjelmaa? Lapsethan sentään pääsevät myös kodin seinien ulkopuolelle ja tapaavat muita lapsia päivähoidossa tai harrastuksissa. Toisin on vanhusten laita.
Nykysuuntauksen mukaan vanhuksia pyritään hoitamaan kotona mahdollisimman pitkään, mikä varmasti on monien seniorienkin oma tahto. Parhaassa tapauksessa päivittäiset tarpeet pystytään hoitamaan tyydyttävästi, mutta kotihoitajan kiireiset piipahdukset eivät poista vanhusten keskeistä ongelmaa: yksinäisyyttä. Läheisten mahdolliset puhelinsoitot ja käynnit tuovat lievitystä, mutta vertaistukea eivät nekään tuo: omat ikätoverit ovat usein jo poissa tai kykenemättömiä pitämään yhteyttä. Ihmisellä on tarve kuulua ryhmään.
Miksi vanhuksille ei ole omaa päivittäistä ohjelmaa televisiossa – Vanhusten tuntia tai Seniori Ykköstä? Asiansa osaavat toimittajat voisivat suunnitella siitä erittäin monipuolisen ohjelman. Se voisi sisältää ohjattua kevyttä liikuntaa, ravinto- ja hyvinvointitietoa, digiopastusta, musiikkia, runoja, historianpätkiä, huumoria, tietokilpailuja ja vaikka mitä.
On kummallista, ettei tällaista ohjelmaa jo ole. Se voitaisiin sijoittaa iltapäivän tunteihin, jolloin kanavat pursuavat monille ikäihmisille yhdentekeviä vieraskielisiä sarjoja tai niiden uusintoja. Ohjelman tuottaminen tietysti maksaisi, mutta toisi vanhusten kohentuneen hyvinvoinnin myötä yhteiskunnalle myös merkittävää säästöä. Myös vanhukset maksavat Yle-veroa. He ovat totisesti ohjelmansa ansainneet.
Maija Saleva