Kannanotto: Turun kaupungin ikääntyneiden liikkumisen haasteista ja kuljetuspalvelun saavutettavuudesta.
Turun linjaus on yhä enenevissä määrin se, että ikäihmiset halutaan pitää mahdollisimman pitkään kotona. Jotta kotona asuminen mahdollistuisi tulisi ikäihmisten yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua kodin ulkopuoliseen arkeen ja toimintaan tukea.
Uusi Kaskenlinnan kuntoutuskeskus tarjoaa turkulaisille ikääntyville nousujohteista tavoitteellista kuntoutusta akuutin sairauden jälkeen tai toimintakyvyn äkillisen heikentymisen vuoksi. Tällä pyritään lyhentämään sairaalajaksoja ja vähentämään uusien poliklinikkakäyntien ja osastojaksojen tarvetta. Tavoitteena on myös kotihoidon käyntimäärien vähentäminen toimintakyvyn kohentuessa. Kuntoutujat ovat kokeneet toiminnan hyödylliseksi, heille suoritetut mittaukset ja arvioinnit jakson alkaessa ja päättyessä puhuvat tuloksellisuuden puolesta. Jotta kuntoutuskeskuksessa saavutetut tulokset olisivat pysyviä, kuntoutujan tulee jatkaa toimintakykyä ylläpitävää elämäntapaa myös jakson päätyttyä. Tämä aktiivinen elämäntapa on kuitenkin nyt vaarassa jäädä toteutumatta kulkemisongelmien vuoksi.
Kuntoutuskeskuksessa tehdyn arvion jälkeen osalle kuntoutujista haetaan kuljetuspalvelusopimusta joko vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain perusteella. Taksikortin turvin he kykenisivät osallistumaan lähiympäristönsä aktiviteetteihin ja näin ylläpitämään kohentunutta elämänlaatuaan. Kuitenkin liian usein kuljetuspalvelupäätös on kielteinen. Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksessa olemme tehneet huomioita siitä, mitä tapahtuu, kun kuntoutujan kuljetuspalveluhakemus hylätään: Kuntoutuja jää kotiin, mieliala laskee, sosiaalinen kanssakäyminen vähenee, fyysinen toimintakyky laskee ja kuntoutuksessa saavutetut hyödyt menetetään. Kotihoidon palveluja joudutaan lisäämään, tulee uusia sairaalajaksoja toimintakyvyn laskun seurauksena, kuntoutuja kuormittaa enenevästi kaupungin palveluita.
Tarve kuljetuspalvelusopimukselle on kiistaton sitä haettaessa, sillä itsenäinen julkisten liikennevälineiden käyttäminen on monelle mahdotonta fyysisten ja kognitiivisten rajoitteiden vuoksi. Fyysisen toimintakyvyn ollessa heikko, linja-autossa sattuu kaatumisia ja läheltä piti tilanteita, jotka johtavat kaatumisen pelkoon ja kotiin jäämiseen. Matalalattiabussit eivät ole reittiensä vuoksi kaikkien ulottuvilla ja linja-autoon nouseminen tai pois laskeutuminen apuvälineellä on monelle ylitsepääsemätön fyysinen este. Kaatumisen riski on huomattava, kun rollaattori jätetään keskivälikköön ja siirrytään etuovelle maksamaan, usein jo liikkeelle lähteneessä linja-autossa. Myös kognitiiviset haasteet kuten muistin alenema, hahmottamisen vaikeus sekä tarkkaavaisuuden- ja toiminnanohjauksen haasteet voivat olla esteenä itsenäiselle linja-autolla liikkumiselle. Taloudellisen tilanteen vuoksi kaikilla ei ole varaa käyttää taksia päästäkseen säännöllisesti esimerkiksi kauppaan tai ryhmätoimintaan. Kaupunki ja kolmas sektori tarjoavat ikääntyville laajasti laadukkaita palveluita, mutta pääsy palveluihin estyy kuljetusongelmien vuoksi. Kauppaostosten ja juttukaverin tilaaminen kuntoutujan kotiin ei saisi olla ensisijainen ja pysyvä vaihtoehto.
Kuljetuspalvelujen saavutettavuuden ongelma vaatii konkreettisia ratkaisumalleja. Esitämme seuraavanlaisia toimenpiteitä:
1. Linja-auton käytön tulisi olla maksutonta rollaattorin käyttäjille tai jokaisessa linja-autossa tulisi olla lukulaite keskikäytävällä. Palvelulinjojen reittien tulisi olla useampien ulottuvilla. Turussa voitaisiin ottaa mallia kutsupalvelulinjoista, esimerkkinä Naantalin, HSL:n ja Espoon kutsuliikenne.
2. Myönnettyjen kuljetuspalvelujen käyttöä tulisi seurata sähköisesti. Käyttämättä jääneiden taksikorttien syyt tulisi selvittää, jolloin niihin pystyttäisiin puuttumaan ajoissa. Käytön esteenä voi usein olla toimintakyvyn lasku tai sosiaalinen syrjäytyminen. Tarpeettomaksi jääneet kortit tulisi poistaa arvion jälkeen. Näin palvelut saataisiin tasa-arvoisemmin ja tehokkaammin useamman ikäihmisen käyttöön.
3. Kuljetuspalveluita tulisi hakea tasa-arvioisesti kaikille kriteerit täyttäville ikäihmisille. Päätöksen tulisi perustua aina harkintaan, tulo- ja varallisuusrajat eivät ole ehdottomia, vaan ainoastaan suuntaa antavia (Anssi Vartiainen Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 1/2016).
4. Vammaispalvelun ja sosiaalihuollon tulisi lähettää kielteisistä päätöksistä lisäselvityspyynnöt hakemuksen tehneelle taholle, mikäli kokonaisvaltaista toimintakykyä ei ole hakemuksessa kuvattu riittävästi tai hakemus on väärin täytetty. Päätöstä tehdessä tulisi huomioida ikäihmisen tuntevan hoito-ja kuntoutushenkilökunnan näkemys. Hakuprosessin vaiheissa tulisi huomioida hakijat, joilla on kognitiivinen oirekuva: he eivät välttämättä kykene itsenäisesti vastaamaan kirjallisiin yhteydenottoihin ja lomakkeisiin. Tärkeäksi nousee yhteistyö hakijan ja palveluntarjoajan välillä.
Odotamme, että kyseiseen kannanottoon reagoidaan. Ongelma vaatii nopeita muutoksia, moniammatillista yhteistyötä ja joustavia ratkaisuja. Kuljetuspalvelujen lisäämisellä Turun kaupungilla olisi mahdollisuus vaikuttaa aktiivisesti turkulaisten ikäihmisten kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
Kaskenlinnan kuntoutuskeskus/Lääkinnällinen kuntoutus, Turun kaupunki
Toimintaterapeutit Hanna Tolonen, Henna Lehtokannel ja Johanna Weeman.