Vammaisneuvoston sihteeri Rita Salviander 14.9.2009

 

Turun kaupunginhallitus hyväksyi 7.6.2004 Turun kaupungin mielenterveystyön kokonaissuunnitelman. Päätöksessään kaupunginhallitus edellytti, että kokonaissuunnitelman toteutumisen seuranta tehdään vuosittain hallintokunnissa ja että se päivitetään neljän vuoden välein. Kokonaissuunnitelmassa kuvattiin vuoden 2003 tason senhetkiset mielenterveyspalvelut sekä niiden ongelmat ja puutteet Turussa.

 

23.4.2009 päivätyssä Turun kaupungin mielenterveystyön kokonaissuunnitelmassa 2009 kuvataan Turun tämänhetkiset mielenterveyspalvelut, esitetään arvio kokonaissuunnitelman 2003 tavoitteiden toteutumisesta ja annetaan ehdotukset mielenterveystyön kokonaissuunnitelmaksi 2009.

 

Vammaisneuvosto on alustavasti käsitellyt kokonaissuunnitelmaa työkokouksessaan 11.9.2009. Ohjelma on nähtävissä www.turku.fi >Strategiat ja ohjelmat >Hyvinvointiohjelmat.

 

Ehdotus       Vammaisneuvosto käsittelee Turun kaupungin mielenterveystyön kokonaissuunnitelman 2009.

 

Päätös         Vammaisneuvosto päätti esittää lausuntonaan seuraavaa:

 

Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa Mieli 2009 on linjattu mielenterveys- ja päihdetyön tulevaisuuden keskeiset periaatteet ja painotukset vuoteen 2015. Suunnitelman pääteemoiksi on valittu asiakkaan aseman vahvistaminen, edistävä ja ehkäisevä työ sekä kaikkien ikäryhmien mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestäminen toiminnallisena kokonaisuutena, jossa painopisteet ovat perus- ja avohoitopalveluissa sekä tiiviisti yhteen sovitetussa mielenterveys- ja päihdetyössä.

 

Turun kaupungin mielenterveystyön kokonaissuunnitelma 2009 valmistui Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman valmistumisen jälkeen, jolloin oli mahdollisuus ottaa huomioon sen linjaukset.

 

Turussa painopistealueeksi asetetaan edistävä ja ehkäisevä työ ja se kohdennetaan erityisesti lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä. Ehkäisevä toiminta ulottuu neuvoloista kouluun, liikunta- ja nuorisotoimeen sekä iäkkäiden palveluihin. Tämä edellyttää laaja-alaista tietoisuuden lisäämistä perustason toimijoille. Vammaisneuvosto näkee hyvänä konsultaatioyksikön perustamisen antamaan asiantuntija-apua perustason työntekijöille. Ohjelmassa on toimenpiteinä mainittu mm. henkilöstön koulutukset, jotka ovat edellytyksenä monelle toiminnolle, kuten ohjelmassa on mainittukin. Nämä ovat tärkeitä sekä varhaisen tunnistamisen suhteen että kuntoutustoiminnan ja asumisen palvelujen suhteen.

 

Kokonaissuunnitelman tavoitteita ovat myös mm. asiakkaan aseman vahvistaminen. Mieli 2009 korostaa asiakkaan aseman vahvistamista, jonka edistämiseksi nähdään mm. kokemusasiantuntijoiden ja vertaistoimijoiden mukaan ottaminen mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Vammaisneuvosto näkee tämän tärkeänä elementtinä palveluiden kehittämisessä.

 

Suunnitelman muita tavoitteita ovat mm. mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestämiseen liittyvät kehittämistoimenpiteet ja mielenterveystyön kokonaissuunnitelman toteuttaminen ja seuranta, jossa ehdotetaan, että seuranta toteutetaan vuosittain hallintokunnissa. Kokonaissuunnitelman tavoitteet ovat kannatettavia, siksi on erityisen tärkeää määritellä seuranta ja vastuutahot yksilöidysti ja konkreettisesti eri hallintokunnissa. Saavutettavuus ja esteettömyys tulee taata kaikissa palveluissa.

 

Verkostoyhteistyön merkitys korostuu, kun henkilöllä on useampia elämän alueita, joissa hän tarvitsee tukea. Palveluiden ja asumisen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös ihmiset, joilla on useita erityispiirteitä. Henkilöllä saattaa olla palvelutarpeita liittyen esim. päihde- ja mielenterveysongelmaan sekä kehitysvammaan tai vaikeavammaisuutta aiheuttava sairauteen tai vammaan. Yhteistyö ja vastuuhenkilön nimeäminen on erittäin tärkeää. Asiakkaiden ja heidän omaisensa tulee olla tietoisia siitä, mihin he voivat ottaa yhteyttä erilaisissa elämäntilanteissa, niin että voidaan ehkäistä kuntoutujien ja heidän omaisensa turvattomuuden tunnetta. Avohoidossa tulee taata palvelut eri vuorokauden aikoina.

 

Täydentävänä tukena mielenterveyspalveluissa voidaan käyttää yhdistysten vapaaehtoistukea. Mieli 2009 -suunnitelmassa ehdotetaan, että palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuussa olevan kunnan tulee koordinoida julkiset, kolmannen sektorin ja yksityissektorin palvelut toimivaksi palvelukokonaisuudeksi. Kolmas sektori ei voi olla palvelujen vastuutaho vaan yhteistyökumppani. 3. sektorin palvelut perustuvat osittain julkisen sektorin avustuksiin, jolloin avustusten vähentäminen pienentää 3. sektorin mahdollisuuksia osallistua palvelukokonaisuuteen.

 

Lisäksi vammaisneuvosto päätti kutsua mielenterveyspalveluista vastaavan johtavan virkamiehen kokoukseensa vuoden 2010 kevätkaudella.