Johtava asiantuntija Linda Nieminen 5.3.2025:​

Johdanto​

Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia (380/2023), työllistymisen monialaisesta edistämisestä annettua lakia (381/2023), kotoutumisen edistämisestä annettua lakia (681/2023), työttömyysturvalakia (1290/2002), kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia (189/2001), saamen kielilakia (1086/2003) ja tulotietojärjestelmästä annettua lakia (53/2018).

Työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevalla hallituksen esityksellä on työnhakijan palveluprosessiin liittyen kiinteä yhteys sosiaali- ja terveysministeriön valmisteleman yleistukea koskevan hallituksen esityksen kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriö pyytää tässä yhteydessä lausuntonsa antavia tahoja huomioimaan mahdollisuuden lausua myös hallituksen esityksestä yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi.​

Tausta​

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kevennetään, jotta rajallisia resursseja voidaan käyttää tarkoituksenmukaisemmin ja asiakaslähtöisemmin. Virkailijoilla annetaan enemmän harkintavaltaa ja velvoitetaan yksilölliseen työllistymisen edistämiseen sekä panostetaan alkukartoitukseen ja henkilökohtaiseen kohtaamiseen. Lisäksi hallitus lisää yksityisten työnvälitysyritysten mahdollisuutta saada tietoja työttömistä työnhakijoista.

Esitys liittyy myös hallituksen vuosien 2025–2028 julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvään linjaukseen, jonka mukaan työvoimapalveluiden palveluprosessiin liittyvien tehtävien normitusta kevennetään.​

Turun työllisyysalueen lausuntovalmistelu​

Turun työllisyysalueen kunnilla on mahdollisuus antaa kommenttinsa lausuntoluonnoksesta viimeistään maanantaina 17.3.2025 sähköpostitse (linda.nieminen@turku.fi). Kooste kuntien vastauksista sekä työllisyysaluelautakunnan lausunto lähetetään Turun työllisyysalueen johtoryhmän jäsenille viimeistään maanantaina 24.3.2025. Lausunnon antamisen viimeinen jättöpäivä lausuntopalveluun on perjantaina 28.3.2025.

Hallituksen esitys menee eduskuntakäsittelyyn syys-joulukuussa, uuden lain suunniteltu voimaanastuminen on vuoden 2026 tammikuussa.

Turun työllisyysalueen päätavoitteet ja kärjet lausuntoesitykseen:​

Kuntien norminpurkua pitää toteuttaa edelleen. Toimiva keino on työvoimapalveluiden tiukan lainsäädännön keventäminen, jotta kunnat voivat itse valita kustannustehokkaimmat keinot työllisyyden vahvistamiseen. ​

Järjestämislakia tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa kannustavan rahoitusjärjestelmän tavoitteiden mukaiset vaikuttavat ja paikalliseen tarpeeseen soveltuvat palvelut.

Työnhakijan palveluprosessi tulee uudistaa perustavanlaatuisesti. Palveluprosessin tulee perustua työnhakijan palvelutarpeen mukaisen palvelun toteuttamiseen sekä työnhakijan oman toimijuuden vahvistamiseen.​

Nyt esitetty lakiluonnosesitys ei poista nykyisen lainsäädännön suurinta ongelmaa, eli kaavamaista palveluprosessia, jossa työnhakijat palvellaan samanlaisen prosessin kautta heidän palvelutarpeestaan huolimatta. Työnhakijoilla on erilaisia tarpeita ja kykyjä, ja kaavamaisella palveluprosessilla ei pystytä huomioimaan työnhakijoiden eroavaisuuksia. Lainsäädännössä tulisi keskittyä varmistamaan työnhakijoiden oikeuksien toteutuminen ja työllistymiseen tarvitseman avun saaminen. Lainsäädännössä ja muutosesityksessä tulisi myös vahvemmin huomioida digitaalinen kehitys ja työnhakijoiden mahdollisuudet toimia digitaalisessa ympäristössä.

Työvoimaviranomaisella tulee olla aito mahdollisuus kehittää paikalliseen tarpeeseen soveltuvia asiakaslähtöisiä työllistäviä palveluja. Työvoimapalveluiden kannustava rahoitusmalli kannustaa työvoimaviranomaisia kehittämään laadukkaampia ja vaikuttavampia palvelumalleja työnhakijoiden työllistämiseksi. Järjestämislain sääntelytavan tulisi huomioida työvoimapalveluiden rahoitusmalli ja mahdollistaa resurssien kohdennus tunnistetusti vaikuttavien palveluiden tuottamiseen.

Lakiesityksen keskeiset nostot

Alkuhaastattelu​

Muutosehdotus: Osana palveluprosessin uudistamista alkuhaastattelun aikamäärettä pidennetään nykyisestä viidestä arkipäivästä kymmeneen arkipäivään. Nykyistä vastaavasti haastattelu tulisi yhä järjestää kaikille uusille asiakkaille lähipalveluna työvoimaviranomaisen toimipisteessä tai muussa asiointipisteessä ja siitä poikkeaminen olisi sallittua vain painavasta syystä.

TTA kommentti: Alkuhaastattelun määräajan pidentäminen nykyisestä viidestä arkipäivästä kymmeneen arkipäivään on kannatettava ehdotus. Pidempi valmistautumisaika mahdollistaa myös laadukkaampien alkuhaastattelujen järjestämisen asiakkaille sekä helpottaa joissain tapauksissa mm. välttämättömien tulkkauspalvelujen järjestämisen niiden yhteyteen. ​

Lähipalveluna kasvokkain toimi- tai asiointipisteessä järjestettävä alkuhaastattelu tulisi kohdistaa erityisesti työttömille työnhakijoille. Edellytys kaikille uusille asiakkaille vastaavan järjestämisestä on liian ehdoton, sillä merkittävälle osalle työllisyyspalveluiden asiakaskunnasta kasvokkainen alkuhaastattelu ei tuo lisäarvoa; tämä asia tulisi tunnistaa myös lainsäädännössä.

Muiden asiakasryhmien osin alkuhaastattelu tulisi mahdollistaa joustavasti asiantuntijan harkinnan mukaan esim. velvoittavalla aikavarauksella puhelimitse tai muita digitaalisia kanavia pitkin. Lisäksi alkuhaastattelua ei tulisi olla pakko järjestää esimerkiksi tilanteissa, jossa työnhakijaksi ilmoittautunut on jo sopinut kokopäivätyön tai kokopäiväisen opiskelun aloittamisesta lähitulevaisuudessa.

Edellä mainitut tilanteet tukisivat tosiasiallisesti hallitusohjelman tavoitetta keventää lakisääteistä palvelua ja mahdollistaa tarkoituksenmukaisemman ja palvelutarpeeseen perustuvan palvelun toteutumisen virkailijan harkintavaltaa lisäämällä.

Täydentävät työnhakukeskustelut

Muutosehdotus: Työvoimaviranomainen järjestäisi alkuhaastattelun ja ensimmäisen työnhakukeskustelun välisenä aikana viisi täydentävää työnhakukeskustelua, kuitenkin niin, että viranomaisella olisi jatkossa harkintavalta järjestettävien täydentävien työnhakukeskustelujen määrään työnhakijan palvelutarve huomioiden. Eli täydentäviä työnhakukeskusteluja voisi olla myös vähemmän kuin viisi.

TTA kommentti: Ehdotettu muutosehdotus on kannatettava, sillä se lisää virkailijan harkintavaltaa ja keventää hieman palveluprosessia koskevaa sääntelyä.

Täydentävien työnhakukeskustelujen määrä perustuu alkuhaastattelun tekohetkellä palvelutarpeeseen sekä tarvittaessa sen jälkeen ilmenevään ennakoimattomaan asiakkaan tilanteen muutokseen liittyvään tarpeeseen.

Lähtökohtaisesti täydentävien työnhakukeskustelujen määrä ja ajankohdat pitää kuitenkin edelleen mm. työttömyysturvalain takia sopia ja perustella suunnitelmassa, mikä on virkailijalle työlästä. Vaikuttavuuden seurannan osin muutos tuonee myös lisätyötä, mikä toivottavasti kompensoituu palvelun laadun oletettavan paranemisen myötä keskustelujen kohdistuessa niistä todellisuudessa hyötyviin asiakkaisiin.​

Palvelutarpeen arvioinnissa on tärkeää olla käytettävissä kaikki mahdollinen arviointia parantava tieto. Arvioinnin tulisi ensisijaisesti perustua rekisteritietoihin siltä osin, kun viranomaisilla ylipäänsä on rekisteritietoja asiasta. Tulorekisterin tietojen hyödyntäminen on tärkeä askel, minkä lisäksi arvioinnin tulisi esimerkiksi koulutustietojen osalta perustua tutkintorekisterin tietoihin työnhakijan oman ilmoituksen sijaan. Lainsäädäntöä tulisikin jatkossa edistää siten, että työvoimaviranomaisilla olisi KEHA-keskusta vastaavat tiedonsaantioikeudet. Myös KEHA-keskukselle tulisi mahdollistaa tulorekisteritietojen hyödyntäminen palveluntarpeen arvioinnin ja segmentointityökalun kehittämisessä ja käytössä.

Työvoimaviranomaisen osoittamat työtarjoukset

Muutosehdotus: Työtarjoukset tulisivat velvoittaviksi heti työnhaun alusta lähtien, eikä vasta kuusi kuukautta alkuhaastattelun jälkeen. Lisäksi työtarjoukset olisi irrotettu työnhakuvelvoitteesta tarkoittaen, että työnhakuvelvoitteen täyttäminen ei poistaisi työtarjousten velvoittavuutta.

Arvion mukaan ehdotetut muutokset lisäisivät asiakkaille annettujen velvoittavien työtarjousten määrää noin 14 000 kappaleella vuodessa, mikä tarkoittaisi keskimäärin noin 23 000 työtarjouksen tekemistä vuositasolla.​

TTA kommentti: Työntarjousten palauttaminen takaisin aiempaan, heti velvoittavaan muotoon, on perusteltua. Nykyinen malli on ollut vaikeaselkoinen ja tehtyjen työtarjousten määrät ovat romahtaneet. Ehdotetut muutokset selkeyttävät työtarjouksia koskevaa sääntelyä. Työtarjoukset liittyvät tiiviisti työnhakijan palvelutarpeen selvittämiseen ja asiantuntijan käyttämään harkintaan, mikä korostaa asiantuntijalta vaadittavaa pystyvyyttä tunnistaa työnhakijan ammattiosaamista ja kyvykkyyttä yli päätyönhakuammatin ja järjestelmän kirjaamismenetelmien, mikäli asiakas ei sitä itse tunnista.

Toivottavaa olisi, että työvoimapalveluiden asiakasjärjestelmä tukisi jatkossa nykyistä paremmin työtarjousten laatua ja näiden sujuvaa toteuttamista, sillä työtarjousten laatu on keskeistä rekrytoivien työnantajien näkökulmasta.

Työnhakuvelvollisuus​

Muutosesitys: Työnhakuvelvollisuuden osalta ehdotetaan sääntelyn yksinkertaistamista ja luopumista tietyistä poikkeuksista. Poikkeuksista luopuminen tarkoittaisi, että osa-aikaisesti työssä oleville, 0-tuntisopimuksella oleville ja osalle lyhennetyllä työviikolla olevista (3kk lomautuksen alkamisen jälkeen) asetettaisiin täysi työnhakuvelvollisuus (velvollisuus hakea neljää työmahdollisuutta tarkastelujakson aikana). Virkailijalla olisi kuitenkin ennalta määrättyihin kriteereihin pohjaten harkintavaltaa olla asettamatta työnhakuvelvoitetta, mikäli asiakkaalla olisi esimerkiksi kuukauden sisällä tiedossa työpaikan aloitus.

TTA kommentti: Sääntelyn johdonmukaisuuden lisääminen säätämällä työnhakijan velvollisuuksista järjestämislaissa ja velvollisuuden laiminlyönnin seurauksista työttömyysturvalaissa on kannatettava. Työnhakuvelvollisuuden alentamista ja asettamatta jättämistä koskevat säännöt ovat nykymuodossa olleet eri pykälissä, mikä on nykymuodossaan aiheuttanut väärinkäsityksiä asiakastyössä. Myös harkinnanvaraisuus työnhakuvelvoitteen asettamiseen sekä alennetun työnhakuvelvollisuuden sääntely yleisellä alentamisperusteella tiettyjen tilanteiden yksityiskohtaisen sääntelyn sijaan on kannatettavaa.

Annettuun muutosesitykseen sisältyy kuitenkin muokkaustarpeita:

Työnhakijoiden tilanteissa on merkittäviä eroja ja muutoksen perustelu tulisi olemaan vaikeaa asiakkaille, jotka tekevät työtä runsain tunnein osa-aikaisesti tai lyhennetyllä työviikolla.

Turun kaltaisessa suuressa kaupungissa, jossa on suhteellisen paljon myös ensiömaahanmuuttoa, maahanmuuttajat usein aloittavat työmarkkinoilla osa-aikatöissä vajavaisella kielitaidolla. Työnhakuvelvoitteen laajeneminen osa-aikatyössä lähtökohtaisesti lisää paperisten ilmoitusten määrää, koska puutteellinen kielitaito ja/tai IT-taidot vaikeuttavat sähköistä asiointia. Päälle tulee työnhakujen katkeiluista ja uusimisista aiheutuva lisätyö viranomaisille, kun puutteellisesta kielitaidosta johtuvat ongelmatilanteet ja seuraamukset aiheuttavat toimenpiteitä. Sinänsä olisi kannattavaa kannustaa kaikkia osa-aikatyössä olevia hakemaan kokopäivätyötä, mutta etenkin suurille kaupungeille on ominaista osa-aikatöitä tekevien suuri määrä syystä, ettei kokopäiväistä työtä välttämättä ole saatavissa.

Edellä mainitussa asetelmassa työnhakuvelvollisuuden ulottaminen osa-aikatyötä tekeviin johtaisi merkittävään hallinnollisen työn ja virkailijan työtehtävien lisääntymiseen samalla kun epätarkoituksenmukaiset ja vain velvollisuuden täyttämiseen tähtäävät työhakemukset kuormittaisivat myös rekrytoivia työnantajia. Nyt ehdotettujen muutosten myötä osa-aikaisessa työssä olevien asiakkaiden hakemien työmahdollisuuksien määrä kasvaisi valtakunnallisesti noin 50000 kappaleella kuukaudessa, eli noin 600000 kappaleella vuodessa. Muutoksen työllisyysvaikutukset jäisivat kuitenkin oletettavasti hyvin pieniksi.

Työnhakuvelvollisuutta ei ole myöskään tarkoituksenmukaista vaatia työnhakijoilta, joilla on jo tiedossa esim. toisen työn alkaminen kuukauden kuluessa.

Sääntelyn yksinkertaistamiseksi esitämme työnhakuvelvoitteen poistamista lyhennettyä/osa-aikaista työviikkoa tekeviltä sekä henkilöiltä, joilla on jo tiedossa toisen työn alkaminen mutta vasta yli kuukauden päästä; tätä aikarajaa tulisi siis pidentää.

Työvoimaviranomaisen kirjallisesta muistutuksesta luopuminen​

Muutosesitys: Esitys kumoaisi työvoimaviranomaisen velvollisuuden muistuttaa työnhakijaa kirjallisesti työnhakijan menettelyn vaikutuksesta työllistymiseen ja mahdolliseen oikeuteen saada työttömyysetuutta. Työnhaun voimassaolo päättyisi, jos työnhakija jättäisi asioimatta työvoimaviranomaisen kanssa sen antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Työnhaun voisi käynnistää uudelleen nykyistä vastaavasti. Vuoden 2023 muistutusmäärällä ja muistutuksesta aiheutuvalla arviolta kahden euron kustannuksella laskettuna muistutuksista aiheutui kuluja yhteensä noin 400 000 euroa vuodessa. Muistutuksista luopumisesta työvoimaviranomaisille ja sitä kautta kunnille tulisi säästöä noin 400 000 euroa vuodessa.​

TTA kommentti: Esitys työvoimaviranomaisten muistutusten poistamisesta on perusteltu ja kannatettava, sillä se vähentää virkailijan hallinnollisen työn määrää ja kustannuksia. Esityksen mukaan asiakkaan työnhaun voimassaolo päättyisi ensimmäisestä asioinnin laiminlyönnistä.​

Muistutuksien sijaan jatkossa tulisi vahvistaa asiakkaiden ennakollista informointia, jolla varmistetaan heidän olevan tietoisia velvollisuuksistaan. Näin minimoitaisiin mm. erehdyksestä johtuvia myöhempiä työttömyysetuuksien tahattomia menetyksiä. Muutoksista ennakoiden viestiminen on muutenkin tärkeää.

Ennakollisen muistutusjärjestelmän rakentaminen tulisi kuitenkin osoittaa lainsäädännössä KEHA-keskukselta edellytetyksi toiminnoksi, jota tulee muutoksen yhteydessä saada osaksi TE-digi-kokonaisuutta. Ilman tätä toisi esitys lisätyötä niille palveluryhmille, joissa vieraskieliset asiakkaat ovat yliedustettuina ja joissa tahattomat laiminlyönnit korostuvat viestinnällisten haasteiden johdosta.

Nuorten velvollisuus hakea opiskelupaikkoja työttömyysetuuden edellytyksenä​

Muutosesitys: Työttömyysturvalakiin tehtäisiin muutoksia koskien mm. koulutusta vailla olevien nuorten velvollisuuteen hakea opiskelupaikkoja työttömyysetuuden saamisen edellytyksenä. Yksi muutos olisi, että koulutushakuvelvollisuuden voisi täyttää muullakin kuin tutkintotavoitteisella koulutuksella.

TTA kommentti: Kunnat tarvitsevat oleellisten, tarkempien kustannusvaikutusten arviointia varten tarkempia tietoja minkälaista ryhmää esitys koskee. Erityisesti Opetushallitusta ja Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskusta pyydetään muun ohella arvioimaan esitettyjen muutosten kohderyhmien suuruutta, koska työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole ollut käytettävissään tähän tarvittavia tilastotietoja. ​

Mikäli substanssipalveluissa ei nähdä tässä palvelutuotantoa monimutkaistavia tekijöitä, vailla tutkintoa olevien nuorten mahdollisuuksien laajentamista on vaikea nähdä heikennyksenä. On siis hyvä, että nuorille tarjotaan useampia ja eri tasoisia mahdollisuuksia täyttää koulutukseen hakuvelvollisuus, jotta jokaiselle löytyisi itselle sopiva, motivoiva ja sitouttava ratkaisu. Tarkennettavaksi esitetään, miten määritellään tasapuolisesti eri aloilla kunkin osatutkinnon riittävyys ja laajuus; huomioidaanko minimi osaamispistemäärä, työ/tehtävänimike, joihin voi työllistyä? Entä voisiko jotkin tietyt työllistymiseen mahdollistavat pidemmät koulutukset ja ammattipätevyydet hyväksyä mukaan (esim. lentäjätutkinto)?

Yksityinen työnvälitys ja työnhakuprofiili​

Muutosesitys: Kaikille työnhakijoille tulee velvollisuus laatia ja julkaista työnhakuprofiili 14 arkipäivän kuluessa työnhalun alkamisesta Työmarkkinatorilla. Mikäli työnhakija ei itse määräaikaan mennessä julkaise työnhakuprofiiliaan, on työvoimaviranomaisella lakisääteinen tehtävä laatia ja julkaista työnhakijan profiili työntekijän puolesta. Tahoja, jotka voivat hakea ja tarkastella palvelualustalla (Työmarkkinatori) julkaistuja työnhakuprofiileja laajennettaisiin; oikeus olisi kirjautuneilla työnantajilla, yksityisillä työnvälitysyrityksillä sekä työttömyyskassoilla. Tavoitteena on parantaa työmahdollisuuksien ja työntekijöiden kohtaantoa.

TTA kommentti: Yksityisen työnvälityksen mahdollisuutta saada tietoa työhakijoista on kannatettava uudistus. Yksityisen työnvälityksen toimijoiden kautta työllistyy merkittävissä määrin myös työnhakijoita, joiden työllistyminen muilla tavoin on haastavaa. Yksityisen työnvälityksen mahdollisuus saada tietoja työnhakijoista edistää myös työnhakijoiden asiakaslähtöistä ja nopeaa työllistymistä.

Työnhakuprofiilin käytön yleistyminen työnhakijoiden keskuudessa ja työnhakuprofiilien tarkasteluoikeuden laajentaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Työnhakuprofiilin laatimisen tulee olla mahdollisimman automaattista. Käyttövelvoitteen alaisten tietojärjestelmien toimivuutta ja tietojen luotettavuutta tulisi kuitenkin entisestään parantaa työnhakuprofiilien automaattisen laatimisen tueksi ja profiilien laadun varmentamiseksi. Tällä hetkellä tietojärjestelmät antavat työnhakijan vapaasti valita osaamisia ja ammatteja, jotka eivät välttämättä lainkaan liity todelliseen osaamiseen. Esimerkiksi peruskoulun käynyt asiakas voi merkitä, että peruskoulu antaa hänelle pätevyyden ammattiupseeriksi. Automatisaation kannalta tämä on hankala ominaisuus. Virheellisten osaamisten ja pätevyyksien tunnistaminen edellyttää työvoimaviranomaiselta tarkkuutta ja perehtyneisyyttä ja lisää työvoimaviranomaisen työmäärää.

Työvoimaviranomaiselle esitetty uusi lakisääteisesti määritelty velvollisuus laatia ja julkaista profiili työnhakijan puolesta tulisi poistaa esityksestä, sillä se lisäisi selkeästi työvoimaviranomaisen työmäärää eikä oletetulta tietoniukkuudeltaan edistäisi aitoa kohtaantoa. Työnhakijan omatoimisuuden ja aktiivisuuden vahvistaminen on aina nähtävä tavoiteltuna, mutta puolesta tekeminen ei.

Lainsäädännössä tulisi keskittyä luomaan olosuhteet, joissa työnhakijalla on mahdollisimman suuret kannustimet laatia ja julkaista laadukas työnhakuprofiili itse, sillä työnhakuprofiilien hyödyllisyys perustuu kohtaantotyökalun lisäksi työnantajien ja työnvälitysyritysten tarkasteluoikeuteen. Profiilit ovat hyödyllisiä ja tuottavat työllisyysvaikutuksia vain, jos työnantajat voivat löytää niiden avulla osaavaa työvoimaa, jolloin profiilit edesauttavat rekrytointien sujuvuutta.​

Heikkolaatuiset profiilit voivat positiivisten työllisyysvaikutusten sijaan heikentää profiilien hyödytettävyyttä, jos työnantajat ja työnvälitysyritykset eivät huonojen kokemusten vuoksi ryhdy käyttämään profiileja työntekijöiden etsimisessä.

Annetun muutosesityksen mukaan työnhakuprofiilia ei laadittaisi kaikille, vaan tätä arvioitaisiin suhteessa asiakkaan tilanteeseen. Ehdotettu kriteeristö tähän on perusteltu, pl. kriteeri koskien kykenemättömyyttä käyttää tietoteknisiä välineitä. Muun muassa rakennusalalla on merkittävä määrä suoraan työmarkkinoille meneviksi luokiteltavia asiakkaita, joilla ei välttämättä ole tietoteknistä osaamista. Ko. asiakasryhmän ja työnantajayritysten oletetun, sujuvaan työllistymiseen johtavan kohtaannon tukemiseksi, työvoimaviranomainen voisi omaan harkintaansa perustuen valita julkaistaanko ko. asiakasryhmään kuuluvasta asiakkaasta automatiikan avulla työnhakuprofiili ja tarpeen osin tukea työnhakijaa sen käytössä. ​

 Esitysluonnoksessa on arvioitu, että 80 % työnhakijoista laatisi ja julkaisisi profiilin itse, jolloin työvoimaviranomaisen tehtäväksi jäisi laatia ja julkaista 20 % profiileista. Arvio perustuu täysin työnhakuvelvollisuuden noudattamisen asteeseen ja oletuksena on, että samansuuruinen osuus työnhakijoista myös laatisi ja julkaisisi työnhakuprofiilin.

Mikäli työnhakuprofiileista tulee lain velvoittamia, tulee myös edistää ja varmistaa työnantajien motiivi ja kannustimia etsiä työnhakijoita työnhakuprofiilien kautta. Ilman työnantajien ja työnvälitysyritysten aitoa intressiä etsiä työvoimaa työnhakuprofiilien kautta luodaan vain tarpeeton ja työvoimaviranomaisia työllistävä tehtävä, joka ei johda toivottuun lopputulokseen. Esitysluonnoksesta ei ilmene tietoja tai vaikutusarvioita työnantajien ja työnvälitysyritysten halukkuudesta hyödyntää profiileja.

Työnvälitys on työvoimaviranomaisen ydintehtävä ja työvoimaviranomaisen velvollisuutena on edistää työnantajien työvoimatarpeen täyttämistä. Työnvälitykseen liittyvän tehtävän vuoksi työvoimaviranomaiselle tulisi säätää oikeus tarkastella myös vapaaehtoisesti työnhakuprofiilin julkistaneiden henkilöiden profiileja. ​

Esityksen keskeinen tavoite on toteuttaa eduskunnan lausuma, jonka mukaan henkilöstöpalveluyrityksille tulee taata nykyistä paremmat mahdollisuudet etsiä osaajia ja tarjota työmahdollisuuksia työttömille työnhakijoille. Tavoite olisi saavutettavissa myös ilman raskasta työnhakuprofiilin laatimisen velvollisuutta.

Työnantajille ja työnvälitysyrityksille olisi mahdollista toteuttaa tiedonsaantioikeus käyttövelvoitteen alaisen asiakastietojärjestelmän rajattuihin tietokenttiin. Tällöin tiedonsaantioikeus olisi automaattinen, riittävä asetetun tavoitteen saavuttamiselle eikä vaatisi erillistä työtä työnhakijoilta ja työvoimaviranomaisilta. ​

Työnhakuprofiilin tekemistä ja julkaisua koskevat lakiehdotukset jättävät vielä epäselväksi sen, että mikä profiilien näkyvyys oikeasti on. Profiilin lisättävät tiedot mainitaan, mutta lisäksi on tarkennus siitä, että palvelualustalla voi määritellä miltä osin profiili näkyy. Onko asiakkaalla siis edelleen mahdollisuus kieltäytyä profiilin jakamisesta? Ja jos on, niin miksi tämänkaltaisen laatiminen tulisi velvollisuudeksi?​

Yleisesti esityksen työllisyysvaikutuksista

TTA kommentti: Työllisyysvaikutusten arviota ei ole mahdollista kommentoida täsmällisesti, sillä esitysluonnoksessa olevat vaikutusarviot ovat valitettavan täsmentymättömiä ja epävarmoja. Kuten esitysluonnoksessakin todetaan, on nykyisen lainsäädännön mukaisen työnhakijan palveluprosessin täysimääräinen noudattaminen osoittautunut käytännön työssä erittäin vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi. Tämä on kirjattu esitysluonnoksen esimerkiksi muiden toteuttamisvaihtoehtojen osiossa, jossa todetaan, että vaihtoehto, jossa palveluprosessin toimeenpanoa tehostettaisiin ja haastattelujen määrissä ja työnhakuvelvoitteen asettamisessa päästäisiin hallituksen esityksessä (HE 167/2021 vp) arvioidulle tasolle, edellyttäisi resurssilisäystä. Voidaankin todeta, että nykyiset työvoimapalveluiden järjestämistehtävää varten annetut kuntien peruspalveluiden valtionosuudet eivät ole riittäviä laissa säädetyn palveluprosessin toimeenpanoon.

Esitetyt palveluprosessin muutokset eivät siksi suurilta osin edes muuta vallitsevaa tilaa ja jo nyt valtakunnallisesti tosiasiallisesti käytössä olevaa palveluprosessia, jolloin työllisyysvaikutuksetkin tulevat olemaan hyvin pieniä.

Kannustavan rahoitusmallin ohjausvaikutuksen parantaminen​

TTA kommentti: Työvoimaviranomaisen rahoitusmalli perustuu työttömyyden kuntatalousvaikutusten tunnistamiseen ja ohjaavuuteen, jotta kunnat kohdentavat resurssejaan tehokkaasti työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi. Kuntien tulee saada mahdollisimman ajantasaista ja tarkkaa tietoa maksamastaan työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta. Tämä vaatii Kelan ja työttömyyskassojen järjestelmien kehittämistä. Jotta työttömyyden pitkittymisen riski osataan tunnistaa, tulee Keha-keskuksen kehittää järjestelmiään ja rakentaa tarvittavat integraatiot tietovarantoihin (työkykydata/KELA ja osaaminen/KOSKI-rekisteri). Kehalla tulee olla myös tarvittavat tiedonsaantioikeudet työttömyyden pitkittymisen riskin tunnistamiseksi.

Resurssien kohdentaminen ja riittävyys – mahdolliset säästöt synnyttävät lisäkiristyksiä​

TTA kommentti: Työnhakijan palveluprosessin uudistamisen perimmäisenä tarkoituksena on työvoimapalveluiden resurssien kohdistuminen niitä aidosti tarvitseville työnhakijoille. Esitysluonnoksessa todetaan kuitenkin, että esitettävien muutosten takia kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen tehtäisiin 3,3 miljoonan euron leikkaus. Tällöin resurssit eivät kohdentuisi työnhaun tukea tarvitseville työnhakijoille, vaan resursseja vain yksinkertaisesti vähennettäisiin lakimuutosten vaikutusten verran. Jotta lainsäädännön tavoite resurssien uudelleenkohdistumisesta olisi lainkaan toteuttamiskelpoinen, tulisi resurssien uudelleenkohdentamisen oltava edes teoreettisesti mahdollista.

Ehdotettujen lakimuutosten on katsottava sisältyvän hallitusohjelman mukaiseen 40 miljoonan euron määrärahojen alentamiseen. Esitetyt lakimuutokset eivät täten luo perusteita alentaa kuntien peruspalveluiden valtionosuutta.

Esitysluonnoksessa on useissa kohdissa yliarvioitu esitettyjen muutosten työvoimaviranomaisen tehtäviä vähentäviä vaikutuksia. Selkeimpänä esimerkkinä on täydentävien työnhakukeskusteluihin esitetyt muutokset. Samalla on aliarvoitu esitettyjen muutosten työvoimaviranomaisen tehtäviä lisääviä vaikutuksia, joista selkein esimerkki on työvoimaviranomaiselle säädetty kokonaan uusi tehtävä työnhakuprofiilien laatimisesta ja julkaisusta.​

Julkisen talouden vaikutusten arviointi​

TTA kommentti: Lausuttava aineisto on julkisen talouden vaikutusten arvioinnin osalta täysin keskeneräistä eikä mahdollista laadukasta vaikutusten arviointia. Aineistossa itsessäänkin todetaan, että vaikutusarvioihin liittyy "merkittävää epävarmuutta". Ilmeistä esityksessä on, kuten edellisessä kappaleessa on todettu, että mahdolliset positiiviset taloudelliset vaikutukset, joita arvioidaan saavutettavaksi esityksen mukana, ulosmitattaisiin valtionosuuksien alentumisen kautta. Sama ajattelutapa on toistunut aiemmissakin lakimuutoksissa (esimerkiksi palkkatukiuudistus ja työttömyysturvan uudistus) eikä tämän trendin jatkumista voida kannattaa. ​

Vaikutusarviointien osuus koko esitysaineistossa on huomiota herättävä ja osin lausujaa hämmentävä, koska se sisältää outoja spekulointeja tulevasta toimintaympäristöstä. Esimerkiksi arviota siitä, millaisia vaikutuksia syntyisi työvoimaviranomaisten jättäessä toteuttamatta kaikki täydentävät työnhakukeskustelut, jotka esitetty lainsäädäntö vain sallisi, on vastuutonta nostaa osaksi esityskokonaisuutta, koska tällainen kategorinen ja mustavalkoinen hypoteesi on täysin epärealistinen minkään työvoimaviranomaisen osalta. Kuitenkin esityksessä tällainen skenaario mainitaan erikseen yhtenä vaikutusarvioinnin osana.

Yleisesti ottaen kuntatalouden vaikutusten arviointi on esityksessä todella ohutta ja riittämätöntä. Tehdyt huomiot esityksen vaikutuksista esimerkiksi toimeentulotuen ja asumistuen nostamiseen asiakaskunnassa ovat pintapuolisia, vaikka näiden vaikutukset kuntatalouteen ovat kiistämättömästi todella merkittäviä. ​

Yritysvaikutuksista

TTA kommentti: Yritysvaikutusten näkökulmasta on kyseenalaista olettaa, että rekrytointeja tuottaville yrityksille olisi yhtä arvokasta saada käyttöönsä viranomaistoiminnalla luotuja työnhakuprofiileja, verrattuna oikeisiin ja asiakkaiden itsensä luomiin profiileihin. Esityksen mennessä läpi esitetyn kaltaisena voi syntyä epäluottamusta työvoimaviranomaisen tarjoamaan palveluun ja työvoimaan, kun näitä profiileja ei voitaisi mitenkään eritellä toisistaan. Lisäksi esityksessä mainittu suorahakupalvelu on jo nyt mahdollista nykyisessä lainsäädännössä nykyään julkaistujen profiilien kautta. Tämän arvoa tulisi korostaa ja vahvistaa muilla tavoin kuin luomalla em. haasteita työnhakuprofiilien laatuun.

Lainmuutosehdotuksia - työvoimaviranomaisille säädettävä mahdollisuus uudenlaisten palveluiden toteuttamiseen.

TTA kommentti: Järjestämislakia tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa kannustavan rahoitusjärjestelmän tavoitteiden mukaiset vaikuttavat ja paikalliseen tarpeeseen soveltuvat palvelut. Järjestämislain säädöksiä tulee keventää ja mahdollistaa työvoimaviranomaisille palvelutarpeen mukaisten palveluiden tuottaminen.

Lainsäädännössä on tarkka ja keinotekoinen raja järjestämislain mukaisten ja kuntien yleisen toimivallan mukaisesti järjestettävien työllisyyttä edistävien toimien välillä. Järjestämislaissa olevaa julkisten työvoimapalveluiden määritelmää (2 §) tulee laajentaa ja mahdollistaa kunnille aidosti paikallisten ja innovatiivisten palveluiden kehittäminen. Pykälään tulee lisätä kolmas momentti: ”Lisäksi työvoimaviranomainen voi järjestää tässä laissa tarkoitettuna palveluna muita työllistymistä tukevia palveluita. Työllistymistä tukeva palvelu voi olla myös muun kuin työvoimaviranomaisen tuottamaa.”

Nykyinen 2 §:ssä oleva tarkka sääntely perustuu aiempaan valtiolliseen työvoimapalveluiden järjestämistapaan eikä huomioi työvoimapalveluiden siirtoa kuntiin. Laissa oleva tarkka määritelmä ei huomioi kuntien jo olemassa olevia omia palveluita eikä mahdollista uudenlaisten palvelumallien luomista. Uudenlaisia palveluita voitaisiin rakentaa ja toteuttaa yhdessä mm. järjestöjen ja palveluntuottajien kanssa.

Rusta & matcha -malli ja yhteistyö yksityisen sektorin kanssa​

TTA kommentti: Työvoimaviranomaisille tulee taata lainsäädännöllä mahdollisuuksia uudenlaisten palveluiden toteuttamiseen. Helsinki ja muut kuutoskaupungit ovat valtion ja kuuden suurimman kaupungin yhteisessä allianssitoiminnassa ehdottaneet yhdessä Ruotsissa hyviä tuloksia tuoneen Rusta & Matcha -tyylisen palvelun kokeilemista kuudessa suurimmassa kaupungissa. Malli hyödyntäisi nykyistä laajemmin rekisteritietoja asiakkaiden palveluohjauksessa ja tulospalkkioiden laskennassa sekä mahdollistaisi työnhakijoille nykyistä laajemman valinnanvapauden valita itselleen sopiva yksityinen palveluntuottaja. Kokeilua varten tarvittavan kokeilulainsäädännön säätämistä edistetään yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön ja kuutoskaupunkien kanssa aktiivisesti.

Kuntien tiedonsaantioikeuksien laajentaminen​

TTA kommentti: Kunnille tulee taata mahdollisuudet tiedolla johtamisen työkalujen kehittämiseksi. Esitysluonnoksessa esitetään kuntien tiedonsaantioikeuksien laajentamista tulorekisterin tietoihin liittyen siten, että tietoja voitaisiin hyödyntää myös palvelutarpeen arvioinnissa. Muutos on hyvä alku tiedonsaantioikeuksien laajentamiselle. Kuntien tiedonsaantioikeuksia tulee laajentaa jatkossa koskemaan mm. työvoimapalveluiden vaikuttavuuden seurantaa ja palveluiden järjestämistä. Kattava vaikuttavuustieto parantaisi työvoimapalveluiden kustannushyötyä sekä mahdollistaisi mm. kattavan tulosperusteisten ostopalveluiden käytön työllisyyden edistämisessä.

Yli 55-vuotiaiden muutosturvakoulutus​

TTA kommentti: Yli 55-vuotiaiden muutosturvakoulutus (8 luku) tulisi lakkauttaa osana normienpurkua. Kaksi vuotta käytössä ollut kallis ja hallinnollisesti erittäin raskas palvelu on kohderyhmälleen poikkeuksellisesti subjektiivinen oikeus. Palvelun ei myöskään ole osoitettu tuovan työllistymisvaikutuksia.

Aktivointisuunnitelma pitkään työttömänä olleelle​

TTA kommentti: Pitkään työttömänä olleelle tehtävä aktivointisuunnitelma tulisi muun palveluprosessin keventämisen mukaisesti säätää palvelutarpeesta riippuvaiseksi velvollisuudeksi. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 §:n mukaan pitkään työttömänä olleelle henkilölle on laadittava aktivointisuunnitelma työllistymisedellytysten ja elämänhallinnan parantamiseksi. Työvoimaviranomaisen on laadittava suunnitelma yhdessä henkilön ja hyvinvointialueen kanssa.

Yhteistyövelvoite sosiaalihuollon ammattihenkilöstön kanssa tehtävään aktivointisuunnitelmaan ei ole tarkoituksenmukainen tilanteissa, joissa henkilöllä ei ole tosiasiallista sosiaalihuollon palvelujen tarvetta. Kaavamaisesti pelkästään työttömyyden kestoon perustuva velvoite osallistaa sosiaalihuolto suunnitelmaan tekoon ei ole järkevää resurssien kohdentamista, se ei tuota lisäarvoa suunnitelman sisällölle eikä vastaa palvelutarpeen mukaista palvelun tarjoamista. Yhteistyövelvoite on kallis toimi eikä tehtäviin löydy sote-palveluista resurssia. Aktivointisuunnitelma tulisi laatia vain tilanteessa, jossa työnhakijan palvelutarve vaatii sitä.

Liite 1​Hallituksen esitys eduskunnalle työnhakijan palveluprosessin ja työnvälityspalveluiden kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi

Työllisyysaluejohtaja Pipa Turvanen:​

Ehdotus​Työllisyysaluelautakunta käy asiasta lähetekeskustelun ja valtuuttaa Turun kaupungin viranhaltijat laatimaan lopullisen lausunnon esitetyllä tavalla.​

PäätösEhdotus hyväksyttiin.