Joukkoliikennepalvelujohtaja Sirpa Korte 21.6.2018:

Joukkoliikenteen toimivaltaisen viranomaisen tulee joukkoliikennelain 14 §:n ja palvelusopimusasetuksen (PSA) 1 artiklan mukaisesti tehdä päätös toimivalta-alueensa joukkoliikenteen järjestämistavoista. Vaihtoehtona on järjestää ne markkinaehtoisesti tai palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Jos viranomainen aikoo järjestää liikenteen PSA:n mukaisesti ”varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palveluiden tarjoamisen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, jotka voitaisiin tarjota pelkästään markkinoiden ehdoilla” (PSA 1 artikla), tulee sen tehdä asiasta virallinen päätös.

Turun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta eli Turun seudun joukkoliikenneviranomainen on päättänyt 16.5.2012 § 45, että joukkoliikenne Turun, Raision, Naantalin, Kaarinan, Liedon ja Ruskon kunnissa järjestetään 1.7.2014 alkaen EU:n palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Tämä päätös on edelleen voimassa.

Eu:n palvelusopimusasetuksen (1370/2007) kohdassa 5 todetaan, että ”Monet yleisen taloudellisen edun kannalta välttämättömät maaliikenteen henkilöliikennepalvelut eivät voi nykyään toimia kaupalliselta pohjalta. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava toteuttaa toimia tällaisten palvelujen tarjonnan varmistamiseksi. Menetelmiin, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää varmistaakseen

julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjonnan, kuuluvat muun muassa seuraavat: yksinoikeuksien myöntäminen julkisen liikenteen harjoittajille, taloudellisen korvauksen antaminen julkisen liikenteen harjoittajille sekä kaikkiin liikenteenharjoittajiin sovellettavien julkisen liikenteen harjoittamista koskevien yleisten sääntöjen asettaminen. Jos jäsenvaltiot päättävät tämän asetuksen mukaisesti olla soveltamatta tätä asetusta tiettyihin yleisiin sääntöihin, niihin olisi sovellettava yleistä valtiontukia koskevaa järjestelyä.”

Toisessa artiklassa Määritelmien kohdassa f todetaan yksinoikeuden tarkoituksesta seuraavasti: ”’yksinoikeudella’ oikeutta, jolla julkisen liikenteen harjoittajalle annetaan mahdollisuus harjoittaa julkista henkilöliikennettä tietyllä reitillä tai tietyssä verkossa taikka tietyllä alueella ja jolla suljetaan pois muut mahdolliset liikenteenharjoittajat”.

EU:n palvelusopimusasetus velvoittaa kaikkia EU:n jäsenmaita. Palvelusopimusasetusta voi täydentää kansallisilla laeilla, mutta ne eivät voi ylittää palvelusopimusasetusta.

Liikennepalvelulain Osa III luvussa 3 pykälässä 10 on määritelty palvelusopimuksen soveltamisesta ja yksinoikeuden antamisesta.

”Tämän lain IV osan 1 luvun 4 ja 5 §:ssä tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi tehdä päätöksen siitä, että se järjestää toimivalta-alueensa tai sen osan julkisen henkilöliikenteen palvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin tarjota pelkästään markkinoiden ehdoilla.

Lisäksi toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa tehdä palvelusopimusasetuksen mukaisen päätöksen yksinoikeudesta. Yksinoikeuspäätöksellä annetaan erikseen valittavalle julkisen liikenteen harjoittajalle mahdollisuus harjoittaa julkista henkilöliikennettä tietyllä reitillä tai tietyssä verkossa taikka tietyllä alueella ja suljetaan pois muut mahdolliset liikenteenharjoittajat. Toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava päätös yksinoikeuden antamisesta internet-sivullaan.

Yksinoikeus voidaan antaa kaikentyyppisten julkisia hankintoja koskevien sopimusten yhteydessä.”

Suomen Liikennepalvelulaki 320/2017 tulee voimaan 1.7.2018. Liikennepalvelulain siirtymäsäännökset ovat lain VII osan 1 luvun 3 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan: ”Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat luvat, hyväksynnät, kiellot ja päätökset pysyvät voimassa.”

Liikennepalvelulain 320/2017 Osa VII Voimaantulo, luvussa 1 Voimaantulo ja siirtymäsäännökset, pykälässä 3 Muut siirtymäsäännökset todetaan, että

”Tämän lain IV osan 1 luvun 4 §:n mukainen toimivaltainen viranomainen voi kieltää tämän lain voimaan tultua aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla harjoitetun henkilöliikenteen linja-autolla ja asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakon edellyttäen, että:

1. viranomainen on järjestänyt maanteiden julkiset henkilöliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti;
2. henkilöliikenne aiheuttaa jatkuvaa ja vakavaa haittaa palvelusopimusasetuksen mukaiselle liikenteelle;
3. palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen järjestämiseksi on ennen lain voimaantuloa käynnistetty hankintamenettely tai tehty sopimus liikenteenharjoittamisesta.”

Liikennepalvelulain siirtymäsäännöksellä halutaan oikeusvarmuuden ja perusteltujen odotusten vuoksi säilyttää oikeustila jo tehtyjen hankintasopimusten osalta. Ennen liikennepalvelulain voimaan tuloa tehtyihin hankintasopimuksiin ja ns. siirtymäajan liikennöintisopimuksiin katsotaan sisältyvän jatkuvalta ja vakavalta haitalta suojaava yksinoikeus, joten niitä koskien ei tarvitse tehdä uusia yksinoikeuspäätöksiä liikennepalvelulain tullessa voimaan. Näin myös siinä tapauksessa, että kyseisessä hankintapäätöksessä tai liikennöintisopimuksessa ei olisi mainintaa yksinoikeudesta. (muistio lvm 24.5.2018)

Turun kaupunkiseudun joukkoliikenteessä yksinoikeus koskee seuraavia kuntia kokonaisuudessaan: Turku, Kaarina, Raisio, Naantali, Lieto ja Rusko ja sivulla föli.fi ilmoitettua viranomaisalueen liikennettä kaikkien linjojen osalta.

Turun kaupunkiseudun joukkoliikenneviranomaisen yksinoikeuden suojasta ilmoitetaan Fölin internet-sivulla.

EhdotusTurun kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta toteaa yksinoikeuden olevan voimassa nykyisten hankintapäätösten ja sopimusten nojalla Liikennepalvelulain 1.7.2018 voimaan tulleessa. Asia merkitään tiedoksi.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.