03092018

Turun kaupungin hyvinvointitoimialan ikäneuvola – projektisuunnitelma

Tausta

Suomalaisten ikääntyneiden koettu terveys ja toimintakyky ovat pääosin parantuneet 1970-luvulta lähtien viime vuosiin asti (Koskinen ym. 2012; Henriksson ym. 2017). Toisaalta tutkimukset ovat myös osoittaneet, että emme ole matkalla kohti tervettä ja toimintakykyistä vanhuutta. Kaikkein vanhimpien, 90 vuotta täyttäneiden, toimintakyky ei ole parantunut. (Jylhä ym. 2009.) Lisäksi ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevien toimintakyky on edelleen parempi kuin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien (Laitalainen ym. 2010).

Suomalaisten ikääntyneiden terveyskäyttäytymisessä tapahtuneet muutokset ovat ravitsemuksen ja liikunnan osalta olleet myönteisiä (Helldán & Helakorpi 2014). Alkoholin käyttö, myös riskikäyttö, on sen sijaan yleistynyt ja ylipainoisten suhteellinen osuus on noussut (Helldán & Helakorpi 2014; Halonen ym. 2017; Henriksson ym. 2017). Lisäksi ikääntyneiden naisten tupakointi on yleistynyt, vaikkakin tupakoivia naisia on edelleen suhteellisesti vähemmän kuin miehiä (Helldán & Helakorpi 2014).

Turun vanhustutkimuksen (TUVA) (vuonna 1920 syntyneet) ja Uuden Turun vanhustutkimuksen (UTUVA) (vuonna 1940 syntyneet) tulosten perusteella myös kotona asuvien 70-vuotiaiden turkulaisten terveys ja toimintakyky ovat parantuneet, mutta ylipaino ja alkoholin käyttö ovat lisääntyneet 20 vuoden aikana. Tupakointi on pysynyt ennallaan. (Salminen ym. 2018.) Kahdenkymmenenkahden vuoden seurannan aikana alentunut kognitiivinen toimintakyky (MMSE 18–26), alhainen painoindeksi (< 25) ja toistuvat kaatumiset ennustivat ympärivuorokautisen hoidon tarvetta 1920 syntyneiden keskuudessa (Salminen ym. 2017). Edellä mainitun tutkimuksen ennustearvojen perusteella ympärivuorokautisen hoidon tarve tulee olemaan suuri myös 1940 syntyneiden turkulaisten keskuudessa siitäkin huolimatta, että heidän terveytensä ja toimintakykynsä ovat paremmat kuin 1920 syntyneillä. Ennusteen mukaan 16,8–38,8 % 85- ja 90-vuotiaista alentuneen kognitiivisen toimintakyvyn omaavista ja 27,5–57,0 % vastaavan ikäisistä toistuneesti kaatuneista tulisi tarvitsemaan ympärivuorokautista hoitoa. Ennusteessa ei ole huomioitu turkulaisten ikääntyneiden määrän lisääntymistä. (Salminen ym. 2018.) Tilastokeskuksen väestöennusteen (1.8.2018) mukaan yli 75-vuotiaiden tai sitä vanhempien turkulaisten määrä tulee nousemaan vuoden 2017 17235:sta 25700:en vuoteen 2030 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ennusteen mukaan ympärivuorokautisen hoidon kustannukset tulevat kaksinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä (STM 2017).

Monet sairaudet, kuten sydän- ja verisuoni- sekä muistisairaudet, monisairastavuus ja gerastenia (ent. hauraus-raihnaisuusoireyhtymä) lisääntyvät iän myötä (Strandberg & Antikainen 2016). Muistisairaudet ovat lisääntyneet sitä mukaa, kun ihmiset elävät vanhemmiksi, mutta ovat lykkääntyneet myöhemmäksi kohonneen koulutustason ja sydän- ja verisuonisairauksien parantuneen hoidon myötä. Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät ovat myös muistisairauksien riskitekijöitä, ja niiden ehkäisy ja hoito on ensiarvoisen tärkeää myös dementian ehkäisemiseksi. (Pitkälä & Strandberg 2018.) Monisairastavuudella tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisellä on vähintään kaksi pitkäaikaissairautta, merkittävää kliinistä tilaa tai toiminnanvajausta. (Strandberg & Antikainen 2016.) Gerastenia puolestaan on elimistön stressinsietokykyä heikentävä geriatrinen oireyhtymä. Heikentyneen stressinsietokyvyn taustalla ovat elimistön toimintaa ylläpitävien reservien vähentyminen sekä useiden elinjärjestelmien toiminnan heikkeneminen. Gerasteniasta kärsivät ovat alttiita terveyden heikkenemiselle ja alentuneelle toimintakyvylle. (Koivukangas ym. 2017.) Monisairastavuus ja gerastenia ilmenevät usein yhdessä toisiaan pahentaen (Strandberg & Antikainen 2016). Gerastenian esiintyvyys kasvaa iän myötä ollen noin 10 % 65-vuotiailla, noin 30 % yli 80-vuotiailla ja jopa yli 50 % yli 90-vuotiailla. Oirekuvaan kuuluvat heikentynyt ruokahalu, tahaton painonlasku, lihaskato, osteoporoosi, väsyminen, kaatumistaipumus sekä kokonaisvaltaisesti heikko fyysinen terveydentila. (Gale ym. 2015; Koivukangas ym. 2017.) Tehokas hoito ja ehkäisy edellyttävät, että oireyhtymä tunnistetaan ja sen kehittymiseen puututaan mahdollisimman ajoissa nimenomaan avohoidossa (Strandberg ym. 2006; Viikari 2018).

Myös yksinäisyyttä on pidetty yhtenä keskeisenä ikääntyneiden terveyttä, toimintakykyä ja kognitiota uhkaavana riskitekijänä (Tilvis ym. 2000). Yli kolmannes 75-vuotiaista tai sitä vanhemmista kärsii yksinäisyydestä. Yksinäisyyden arvioidaan vähentävän noin kuusi toimintakykyistä elinvuotta. (Tilvis ym. 2012.) Yksinäisille ikääntyneille järjestettyjen yksinäisyyttä lievittävien ryhmätoimintojen on todettu parantavan ikääntyneiden terveyttä, kognitiota ja elämänlaatu sekä vähentävän terveyspalvelujen käyttöä ja kuolleisuutta (Pitkälä ym. 2009, 11; Routasalo ym. 2009).

Iän myötä lisääntyvät sairaudet ja toimintakyvyn rajoitteet yhdessä ikääntyneiden määrän kasvun kanssa lisäävät istämättä palvelujen tarvetta. Tulevaa palvelujen kasvun tarvetta voidaan kuitenkin hillitä oikea-aikaisilla ja riittävän kattavilla ennaltaehkäisevillä toimilla (STM 2017). Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on useisiin kuntiin perustettu ehkäiseviä toimintamalleja ikääntyvien terveyden, hyvinvoinnin ja itsenäisen selviytymisen edistämiseksi sekä vastaamaan ajoissa ikääntyneiden palvelutarpeisiin. Raahen seudun kokemusten perusteella aikuisneuvolan tarkastuksissa on löydetty muun muassa piilevää sokeritautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, B-vitamiinipuutteita, tasapaino-ongelmia ja heikkoja PEF-arvoja, joihin on pystytty puuttumaan ajoissa, ennen oireiden ilmaantumista. Ilman palveluita selviytyvien osuus on noussut vuodesta 2009 vuoteen 2012 62 %:sta 72 %:in. Lisäksi aikuisneuvola on ollut pidetty palvelu: yli 85 % kutsutuista on tullut vastaanotolle. (Heikkilä M. 16.11.2016.)

Turussakin on nyt STM:n laatusuosituksen (2017) mukaisesti ryhdytty suunnittelemaan toimenpiteitä, joiden avulla pyritään ylläpitämään ja edistämään ikääntyneiden terveyttä ja toimintakykyä tukemalla iäkkäiden omaehtoista toimintaa, löytämällä toimintakyvyn heikkenemisen riskissä olevat sekä kohdistamalla heihin tarvittavat ehkäisevät toimenpiteet. Turun ikäneuvola on 2-vuotinen valtakunnallinen pilottiprojekti, jonka on tarkoitus alkaa vuoden 2019 alussa. Projektin tavoitteena on selvittää, pystytäänkö ikäneuvolatoiminnan avulla vähentämään tulevaa palvelujen tarvetta ja niistä aiheutuvia kustannuksia oikea-aikaisilla ehkäisevillä toimilla puuttumalla muun muassa valtimotautien riskitekijöihin, gerasteniaan ja yksinäisyyteen.

 

Kohderyhmä ja suunnitellut toimenpiteet

Ikäneuvolan toimenpiteet kohdistetaan 75-vuotiaisiin ilman kunnallista kotihoitoa itsenäisesti kotona asuviin turkulaisiin. Vuoden 2018 alussa Turussa oli noin 1500 75-vuotiasta, ja heistä itsenäisesti kotona asuvia on noin 90 % eli 1350. Yhteystiedot edellä mainituista potilaista saadaan Väestörekisterikeskuksesta. Heidät kutsutaan kirjeitse neuvolakäynnille. Ikäneuvola sijaitsee geriatrisen poliklinikan vieressä ja tekee tiivistä yhteistyötä poliklinikan kanssa. Muita yhteistyötahoja ovat terveysasemat, lääkinnällinen kuntoutus, muistikoordinaattori, kulttuuri- ja liikuntatoimi ja kolmas sektori.

Asiakkailta otetaan verinäytteet ennen neuvolakäyntiä seuraavia laboratoriotutkimuksia varten: perusverenkuva, kreatiniini, alaniiniamino-transferaasi, glukoosi, tyreotropiini, B12-vitamiini, folaatti, seerumin rasva-arvot, kalsium ja D-vitamiini. Geriatrisen poliklinikan lääkäri tarkistaa laboratoriotutkimusten tulokset.

Noin 1,5 tunnin vastaanottokäynnin aikana sairaanhoitaja kerää neuvolan asiakkailta haastatellen tiedot seuraavista asioista:

-asuminen

-koulutus

-taloudellinen tilanne (oma arvio)

-terveydentila (oma arvio)

-virtsanpidätyskyky

-liikuntatottumukset, aktiivisuusrannekkeen käyttö

-selviytyminen päivittäisistä toiminnoista

-tupakointi

-uni

-hammashoito

-sosiaalinen osallistuminen

-koettu yksinäisyys

-avuntarve

Neuvolakäynnin (1,5 tuntia) aikana asiakkailta mitataan verenpaine (istuen ja seisten), pulssi, paino, pituus ja vyötärön sekä lantion ympärys. Asiakkaat saavat tarvittavat rokotukset (Tetanus, kausi-influenssarokote), ja geriatrisen poliklinikan farmaseutti käy läpi heidän lääkityksensä. Lisäksi käynnillä suoritetaan seuraavat mittaukset/testit:

-EKG

-näkö ja kuulo

-Six Item Cognitive Impairment test (6CIT)

-käden puristusvoima dynamometrillä

-kävelytesti (4 tai 10 metriä)

-tuolista ylösnousutesti

-Frail Scale (gerastenian seulontatesti)

-FROP (lyhyt kaatumisvaaran arviointi)

-lyhyt masennusseula (kaksi kysymystä masennuksesta)

-Mini Nutritional Assessment (MNA)

-Mikkelin osteoporoosi-indeksi

-Audit (alkoholin käyttöä arvioiva testi)

-Diabetesriskikartoitus

Asiakas saa neuvolakäynnin jälkeen raportin, johon on koottu haastattelussa kerätyt tiedot, tiedot tehdyistä mittauksista/testeistä sekä geriatrisen poliklinikan lääkärin ja farmaseutin yhteistyössä ehdottamat muutokset lääkityksessä. Lisäksi asiakkaalle annetaan tarvittaessa ehdotuksia toimenpiteistä, joiden avulla hän voi tehdä myönteisiä muutoksia terveyskäyttäytymiseensä (ravitsemus, liikunta, alkoholi käyttö, tupakointi) tai lisätä sosiaalista osallistumistaan. Tarvittaessa asiakas ohjataan tarkempiin jatkotutkimuksiin (terveysasema, geriatrisen poliklinikan lääkäri, fysioterapeutti, muistikoordinaattori, ravitsemusterapeutti, sosiaalityöntekijä, psykiatria). Ehdotettujen muutosten ja toimenpiteiden toteutumista seurantaan ottamalla yhteyttä asiakkaaseen 6–12 kuukautta neuvolakäynnin jälkeen. Palautteet ovat ensiarvoisen tärkeitä neuvolantoiminnan kehittämisen kannalta.

 

Ikäneuvolatoiminnan ja sen vaikuttavuuden arviointi

Neuvolatoimintaa (esim. käytetty aika/asiakas, käytetyt mittarit, yhteistyö muiden tahojen kanssa) arvioidaan sekä asiakas- että asiantuntijapalautteiden (toiminnassa mukana olevat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset, kulttuuri- ja liikuntatoimi, kolmas sektori) avulla. Toiminnan vaikuttavuutta puolestaan arvioidaan vertaamalla yli 75-vuotiaiden kotona asuvien turkulaisten ympärivuorokautisen hoidon, kotihoidon ja palvelusetelien tarvetta sekä kustannuksia ennen neuvolatoiminnan aloittamista (vuosi 2018) neuvolatoiminnan jälkeisten vuosien 2019 ja 2020 vastaaviin.

 

Tarvittavat resurssit

Ikäneuvolaprojektin kustannukset/vuosi ovat seuraavat:

3 sairaanhoitajan palkkakustannukset (sis. sivukulut)         109 200 €

1 osastonsihteerin/tutkimussihteerin palkkakustannukset (sis. sivukulut)    31 800 €

Laboratoriokustannukset (1500 tutkittavaa/vuosi)            139 500 €

Tilavuokrat (arvio)                         20 000 €

Yhteensä                           300 500 €

 


Kirjallisuus

Gale CR, Cooper C, Sayer AA. Prevalence of frailty and disability: findings from the English Longitudinal Study of Ageing. Age Ageing 2015;44:162–5.

Halonen JI, Stenholm S, Pulakka A, Kawachi I, Aalto V, Pentti J ym. Trajectories of risky drinking around the time of statutory retirement: a longitudinal latent class analysis. Addiction 2017;112:1163–70.

Heikkilä M. 16.11.2016. Aikuisneuvola voi vähentää laitoshoidon tarvetta. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/aikuisneuvola-voi-vahentaa-laitoshoidon-tarvetta/

Helldán A & Helakorpi S. Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2013 ja niiden muutokset 1993–2013. terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 15/2014, Tampere 2014.

Jylhä M, Vuorisalmi M, Luukkaala T, Sarkeala T, Hervonen A. Elinikä pitenee nopeammin kuin toimintakyky paranee 90-vuotiaiden ja sitä vanhempien toimintakyvyn muutokset vuosina 1997–2006. Suom Lääkäril 2009;64:2285–90.

Henriksson R, Salminen M, Arve S, Viitanen M, Eloranta S. Koettu terveys, elintavat ja fyysinen toimintakyky – vuosina 1920 ja 1940 syntyneiden kohorttien vertailu. Gerontologia 2017;31:253–64.

Koivukangas M, Strandberg T, Leskinen R, Keinänen-Kiukaanniemi S, Antikainen R. Vanhuksen gerastenia – tunnista riskipotilas. Suom Lääkäril 2017;72:425–30.

Koskinen S, Lundqvist A-M, Ristiluoma N (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa 2011. terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 68/2012, Tampere 2012.

Laitalainen E, Helakorpi S, Martelin T, Uutela A. Eläkeikäisten toimintakyky on parantunut, mutta ei kaikissa väestöryhmissä. Suom Lääkäril 2010;41:3295–301.

Pitkälä KH, Routasalo P, Kautiainen H, Tilvis RS. Effects of psychosocial group rehabilitation on health, use of health services, and mortality of older persons suffering from loneliness: a randomized, controlled trial. J Gerontol 2009;64:792–800.

Pitkälä KH, Routasalo P, Kautiainen H, Sintonen H, Tilvis RS. Effects of social stimulation group intervention on lonely older people’s cognition – a randomized controlled trial. Am J geriatr Psychiatr 2011;19:645–63.

Pitkälä K & Strandberg T. Sairauksien ehkäisy kannattaa vielä vanhanakin. Duodecim 2018;134:1141–8.

Routasalo P, Tilvis RS, Kautiainen H, Tilvis RS. Effects of psychosocial group rehabilitation on social functioning, loneliness and psychological well-being of lonely older people. A randomized, controlled trial. J Adv Nurs 2009;65:297–305.

Salminen M, Vire J, Viikari L, Vahlberg T, Isoaho H, Lehtonen A, ym. Predictors of institutionalization among home-dwelling older Finnish people: a 22-year follow-up. Aging Clin Exp Res 2017;29:499–505.

Salminen M, Eloranta S, Vire J, Viikari P, Viikari L, Vahlberg T ym. Prediction of the future need for institutional care on Finnish older people: a comparison of two birth cohorts. Gerontology 2018; 2018;64:19-27.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) 2017. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Helsinki, 2017.

Strandberg T & Antikainen R. Monisairastavuus – uusi kansantautiko? Suom Lääkäril 2016;71:3212–3.

Strandberg T, Viitanen M, Rantanen T, Pitkälä K. Vanhuksen hauraus-raihnaisuusoireyhtymä. Duodecim 2006;122:1495–502.

Tilastokeskus. Väestöennuste 1.8.2018. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/ StatFin__vrm__vaenn /statfin_vaenn_pxt_003.px/?rxid=db6bc601-766d-4ad7-a4ce-17f33040bc49.

Tilvis RS, Pitkälä KH, Jolkkonen J, Strandberg TE. Social networks and dementia. Lancet 2000;356:77–8.

Tilvis RS, Routasalo P, Karppinen H, Strandberg TE, Kautiainen H, Pitkälä K. Social isolation, social activity and loneliness as survival indicatiors in old age: a nationwide survey with a -7-year follow-up. Eur Ger Med 2012;18:18–22.

Viikari L. Missä ja miten vanhuksia tulisi hoitaa? Suom Lääkäril 2018;73:1414–5.