Terveyspalvelut, palvelualuejohtaja Katariina Korkeila, vt. ylilääkäri Kari Koskela, ylihoitaja Terhi Painilainen, vs. osastonylilääkäri Taru Falenius 20.4.2016:

1.Tausta ja perustelut

1.1.Väestön ikärakenteen muutos ja kansalliset suositukset – palvelurakennemuutos ja pitkäaikaishoidon paikkojen vähentäminen

Väestön ikärakenteen muutos seuraavien vuosikymmenten aikana luo haasteen palvelujärjestelmälle. Palvelutarpeen lisääntymisen huippu saavutetaan noin 20 vuoden kuluttua, kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat suurimman avun tarpeessa. Tähän tulee valmistautua ja se vaatii luovia ratkaisuja ja palvelurakenteen muutoksia kustannusten kasvun hillitsemiseksi.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980 § 13 mukaan palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta. Muun palveluntarpeen ennalta ehkäisemiseksi on kiinnitettävä huomiota erityisesti kuntoutumista edistäviin ja kotiin annettaviin palveluihin. Myös laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (STM 2013) korostaa kuntoutuksen toteuttamista oikea-aikaisesti osana kaikkea palvelua. Tavoitteena on vähentää iäkkäiden laitoshoitoa ja hoitaa yhä suurempi osa apua tarvitsevista iäkkäistä kotiin tuotujen palvelujen turvin. Sama tavoite on linjattu hallituksen päätöksessä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta.

Turussa pitkäaikaissairaanhoidon määrää tulisi vähentää, jotta kansalliset laatusuositukset toteutuisivat. Turussa pitkäaikaishoidon peittävyys on 4,7 % >75-vuotiasta, kun valtakunnallinen suositus on 2-3 %:n peittävyys (sosterla 10.11.2015). Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan terveyttä edistävää ja toimintakykyä parantavaa kotiin vietävää ja välimuotoista kuntoutusta.

2. 

2.1. 

2.2.Vanhusten asumispalveluiden jonojen lyhentäminen

Lautakuntaraportissa 10.11.2015 on laajasti analysoitu jonottajien määriä, jonottamispaikkaa, sijoittumista sekä peittävyyksiä. Loppuvuodesta 2015 asumispalveluihin on jonottanut jatkuvasti yli 100 asiakasta (kuvio 1), joista kolmannes jonotti paikkaa sairaalassa. Syksyllä 2015 sairaalassa analysoitiin jonottajien tilannetta ja tarkoituksenmukaisuutta toimintakyvyn ja mahdollisen kotiuttamisen näkökulmasta. Noin kolmanneksen sairaalassa jonottajista arvioitiin olevan vaikean muistisairauden vuoksi välittömässä ympärivuorokautisen hoidon tarpeessa, eikä kotiutusta voitu harkita. Noin kolmanneksen jonottajista analysoitiin olevan mahdollisesti kotiutettavissa kuntouttavilla toimenpiteillä. 3.3.2016 ympärivuorokautista hoitopaikkaa jonotti yhteensä 129 asiakasta ja heistä sairaalassa jonotti yhteensä 37 asiakasta.

Excel-taulukko

Kuvio 1.

Osana vanhuspalvelujonon tilanteen ratkaisemiseksi lautakuntapöytäkirjassa esitetään sairaalahoidon kehittämissuunnitelma hoidon ja kuntoutuksen tehostamiseksi. Tärkeänä osana kokonaissuunnitelmaa tulee olla kotikuntoutuksen lisääminen sekä yhden vuodeosaston toiminnan muuttaminen vuoden 2016 aikana välimuotoiseksi, kotiin kohdentuvaksi kuntoutusyksiköksi.

2.3.Sairaalahoidon siirtäminen kotiin

Sairaalahoitoon joutuminen on merkittävä riskitekijä vanhuspotilaan toimintakyvyn kannalta: noin kolmanneksella toimintakyky ei palaa sairaalahoitoa edeltävälle tasolle. Tämän toimintakyvyn laskun ennuste on huono: useimmat potilaat joutuvat sairaalahoitoon uudelleen seuraavan vuoden aikana, ja yli 30 % menehtyy. Vuodelevossa lihasten proteiinisynteesi, lihasmassa ja lihasvoima vähenevät nopeasti nuorillakin, mutta iäkkäillä heikentyminen on jopa kolme kertaa nopeampaa. Akuutin sairauden yhteydessä sairaalahoito lisää toiminnanvajausten kehittymisen riskiä jopa 60-kertaiseksi. Sairaalahoidossa vanhuspotilaat viettävät suuren osan ajasta vuodelevossa, ja toimintakyky heikkenee nopeasti.

Vaikka Turussa onkin voimallisesti panostettu kuntouttavan toiminnan lisäämiseen sairaalahoidossa, on sairaala ympäristönä aina passivoiva. Sairaalahoidon kesto tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi ja tämän mahdollistamiseksi pitäisi taata resursseiltaan ja laadultaan riittävät ja monimuotoiset avokuntoutuksen palvelut. Sairaalahoidon kestoa saadaan lyhennettyä jatkamalla tehokasta kuntoutusta kotona. Esimerkiksi Ruotsissa on onnistuneesti vähennetty sairaalahoitopäiviä lisäämällä kotikuntoutusta. Kotona annettavaa kuntoutusta voidaan myös jatkaa pidempään ja tavoitella parempaa toimintakykyä. Esimerkiksi hyväkuntoisilla lonkkamurtumapotilailla toimintakyvyn taso jää herkästi aiempaa alhaisemmaksi ja asiakkaat tyytyvät alentuneeseen kuntoonsa.

2.4.Siirtoviivemaksut ja hoitojaksojen pituus

Kuntouttavan sairaalahoidon kehittäminen vuoden 2015 aikana on jo merkittävästi lyhentänyt hoidon kestoa (2014 hoitojakson mediaani 27 vrk, 2015 vastaava luku 22 vrk, kuvio 2) ja jonotusaikaa kuntoutusosastoille. Vastaavasti hoitojaksoja oli vuonna 2015 yhteensä 1573, mikä on 153 jaksoa enemmän kuin vuonna 2014. Tämä on osaltaan ollut vaikuttamassa siirtoviivetilanteen positiiviseen kehitykseen.

Lokakuun alussa kahden päiväpaikan käyttöönotto neurologisella kuntoutusosastolla laski osaston hoitojakson pituutta siten, että ennen päiväpaikkoja osaston hoitojakson kesto oli keskimäärin 47,8 (1.1.–4.10.15) ja päiväpaikkojen jälkeen (5.10.15–29.2.16) kesto oli 41,0 eli 6,8 vrk lyhyempi. Toiminnasta voidaan siis todeta selkeä sairaalahoitoa lyhentävä vaikutus.

Välimuotoista ja kotiin vietävää kuntoutusta lisäämällä tavoitellaan entistä lyhyempiä hoitojaksoja niin akuutti- kuin kuntoutusosastoryhmässäkin. Tämä vapauttaa vuodeosastoresurssia sairaalahoitoa vaativille potilaille ja ehkäisee siirtoviivemaksujen syntyä.

Kuvio 2.

3.Avokuntoutus ja välimuotoisten kuntoutuspalvelut

3.1.Tavoitetila

Pohjoismaissa on hyviä näyttöjä siitä, miten sairaalahoitopäivien määrää ja ympärivuorokautisen hoidon tarvetta on saatu vähennettyä lisäämällä kuntouttavia palveluita ja erityisesti panostamalla välimuotoisiin ja kotiin vietäviin palveluihin. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuntoutukseen panostamista kaikilla hoitoketjun tasoilla. Kuntouttavia avopalveluita suunniteltaessa ja kehitettäessä tulisi erityisesti huomioida jatkokuntoutuksen järjestäminen akuutin sairauden ja sairaalahoidon jälkeen. Samoin tulee avopalveluissa huolehtia toimintakykyä ylläpitävästä ja ennakoivasta hoidosta ja kuntoutuksesta, joilla ehkäistään toimintakyvyn laskua ja sairaalaan joutumista. Keskeistä edellä mainitun lisäksi on myös ikäihmisten systemaattinen ja jatkuva arviointi, riskien tunnistaminen ja varhainen puuttuminen.

Laadukkaan ja vaikuttavan kuntoutuksen edellytyksenä on, että se toteutetaan tutkimuksiin perustuvilla vaikuttavilla keinoilla. Kuntoutus tulee kohdentaa oikea-aikaisesti ja oikeassa ympäristössä siitä tutkimusten mukaan parhaiten hyötyville asiakkaille. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kuntoutus on kohdennettava toimintakykyyn vaikuttaviin ja laitosriskiä lisääviin tekijöihin ja geriatrisiin oireyhtymiin. Samoin geriatrisen arvioinnin on oltava osa annettavaa kuntoutusta. Geriatrisen arvioinnin tehokkuus on osoitettu lukuisissa satunnaistetuissa tutkimuksissa. (Tutkimuksissa ollut mukana >70 000 ihmistä). Geriatrinen arviointi vähentää toiminnanvajeita, laitoshoitoon joutumista ja kuolemanvaaraa. Hyöty on osoitettu kaikissa geriatrisissa ikäryhmissä.

Kuntoutuksen tulee olla riittävän monimuotoista, jotta hoidon porrastus ja vaikuttavan hoidon kohdentaminen on mahdollista. Esimerkiksi muistiasiakkaat hyötyvät parhaiten muistikuntoutuksesta, jossa fysioterapia toteutuu kotona (Vanhustyön keskusliiton koordinoima muistisairaiden liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuustutkimus 2008 – 2011). Monimuotoisuus mahdollistaa räätälöidyn kuntoutuksen kaikille. On muistettava, että liikunnallinen kuntoutus on osoitettu tehokkaaksi kaikissa geriatrisissa ikäluokissa ja kaikenkuntoisilla asiakkailla.

Näihin kuntoutuksen kehyksiin panostamalla odotettavissa on vähimmilläänkin kustannuskasvun taittumista, todennäköisesti säästöjä, mutta voittoja myös inhimillisestä näkökulmasta toimintakyvyn paranemisen ja kotona pärjäämisen edellytysten lisääntymisen myötä.

4. 

5. 

5.1. 

5.2.Nykytila

Avokuntoutuksen ja kotiin vietävän kuntoutuksen resurssit ovat Turussa (n. 185000 asukasta) väestöön suhteutettuna huomattavan niukat. Ikääntyneiden kotiin vietävässä kuntoutuksessa toimii yhteensä 7 terapeuttia. Hoitajien toteuttama kuntouttava hoitotyö on tärkeää, mutta ei tutkimusten mukaan riittävän tehokasta. Terapeuttien tulisi olla osallisena hoidossa jo ennakoivasti ja toiminta tulisi integroida tiiviisti kotihoidon toimintaan (Läkartidningen 45/2015). Tähän eivät nykyiset resurssit Turussa riitä.

Vastaavasti esimerkiksi Eksotessa (n. 133000 asukasta) oli tammikuussa 2016 yhteensä 16 terapeuttia monialaisessa kotikuntoutuksessa, vastaava luku vuonna 2010 oli 4. Eksotessa kotikuntoutuksen vaikuttavuutta on osoitettu mm. talouden luvuilla; taloudellinen kokonaisvaikuttavuus kuntoutujien kumulatiivisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön osalta on ollut vuosien 2012–2014 aikana 2,3 M€ aikaisempaa pienempi. (R Lehmus 14.1.2016)

Turussa kuntoutusta ei nykyisillä resursseilla pystytä aloittamaan riittävän ajoissa, mikä heikentää kuntoutuksen vaikuttavuutta ja lisää laitoshoitoon joutumisen riskiä. Kotihoidon fysioterapiaresurssit eivät mahdollista yksilökuntoutusta, ja fysioterapeuttien työ rajautuu pitkälle arviointiin ja ryhmäkuntoutukseen, mikä rajaa huonokuntoiset, muistisairaat ja juuri laitosriskissä olevat asiakkaat kuntoutuksen ulkopuolelle. Sairaalasta kotiutuvien potilaiden intensiivisen jatkokuntoutuksen järjestämiseen eivät resurssit myöskään riitä. Tämä pidentää hoitojaksoja ja heikentää pidemmällä tähtäimellä turkulaisten ikäihmisten toimintakykyä.

Kuntoutuksen oikeaa kohdentamista tulisi terävöittää ja hoitoon tulisi ohjautua moniammatillisen arvioinnin periaatteiden mukaisesti ja hoitoon tulisi päästä viiveettä. Kuntoutukseen ei tulisi ohjautua ilman toimintakyvyn laskun syyn selvittelyä.

6.Ehdotus välimuotoisten kuntoutuspalvelujen lisäämiseksi ja pitkäaikaissairaanhoidon paikkojen vähentämiseksi sosiaali- ja terveyslautakunnan linjausten mukaisesti

6.1.Palliatiivisen pitkäaikaishoidon paikkamäärän vähentäminen

Palliatiivisten pitkäaikaissairaanhoidon paikkojen määrä vaikuttaa tarpeeseen nähden ylimitoitetulta; jonoa paikoille ei juuri ole ollut. Kun Kaskenlinnan palliatiivisen pitkäaikaissairaanhoidon osastolla 4 tehtiin helmikuussa 2016 kartoitus potilaiden hoitoisuudesta huomioiden myös muu kokonaistilanne, todettiin vain 18 potilaan (yhteensä 54:stä) tarvitsevan palliatiivista sairaalatasoista hoitoa lääketieteellisin perustein tai muusta erityisestä syystä.

Palliatiivisen hoidon paikkoja vähennetään vähitellen luonnollisen poistuman myötä siten, että 31.7.2016 paikkoja olisi Kaskenlinnan osastolla 4 yhteensä 34 nykyisten 54 paikan sijasta. Palliatiivisen hoidon paikkoja vähennetään syksyn 2016 aikana vielä 10. Vapautuneeseen tilaan Kaskenlinnan neljänteen kerrokseen siirtyy 20 saattohoitopaikkaa Kaskenlinnan ensimmäisestä kerroksesta (Kaskenlinnan osasto 1C), jolloin elämän loppuvaiheen sairaalatasoista hoitoa varten Kaskenlinnan neljänteen kerrokseen jäisi yhteensä 44 paikkaa.

Vapautuvalla resurssilla lisätään toiminnanmuutoksen ja vakanssimuutosten myötä välimuotoista kuntoutusta ja siten vastataan välimuotoisten kuntoutuspalveluiden tarpeeseen lautakunnan linjausten mukaisesti.

1 

2 

3 

3.1 

3.2Kaskenlinnan kuntoutuskeskus

Vähentämällä Kaskenlinnan palliatiivisen pitkäaikaishoidon paikkoja ja keskittämällä jäljelle jäävät palliatiivisen hoidon paikat Kaskenlinnan 4. kerrokseen, vapautuu henkilöstöresurssin lisäksi Kaskenlinnan sairaalan ensimmäiseen kerrokseen tilat uudelle välimuotoisten kuntoutuspalvelujen yksikölle, Kaskenlinnan kuntoutuskeskukselle.

Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksessa geriatrinen kuntoutus toteutuisi 1) keskitettynä päiväkuntoutuksena, 2) kotiin vietävänä kuntoutuksena sekä 3) polikliinisena toimintana. Toiminnan monimuotoisuus mahdollistaisi asiakkaiden nopeamman kotiuttamisen sairaalapalveluiden osastoilta ja ehkäisisi sairaalaan joutumista geriatrisen arvioinnin ja kuntoutuksen keinoin kotona asuvilla asiakkailla. Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen toiminta olisi joustavaa, potilas: liukuu räätälöidysti palvelusta toiseen. Ikääntyneen kuntoutus on prosessi, jolla on alku ja loppu ja joka perustuu yksilölliseen, kuntoutujan tarpeista lähtevään kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuskeskus lisäisi kuntoutuksen laatua sekä tehokkuutta. Kuntoutuskeskus voisi osaltaan tuottaa palvelua myös muistipotilaille.

Kaskenlinnan kuntoutuskeskus palvelisi päivätoiminnan puitteissa viikoittain arviolta 50 turkulaista ikäihmistä siten, että yksittäinen kuntoutuja saisi kuntoutusta viikoittain kaksi kertaa. Jos kuntoutus kestäisi keskimäärin viisi viikkoa, hoitopäiviä olisi vuodessa 5200 ja kuntoutusjaksoja yhteensä 520. Jos kotiin vietävässä kuntoutuksessa toimisi kaksi terapeuttia, asiakkaita olisi viikoittain 14 ja jokainen heistä saisi terapiaa kahdesti viikossa viiden viikon ajan, kuntoutusjaksoja olisi vuosittain 146 ja terapiakertoja vuosittain 1460. Toiminta kokonaisuudessaan tuottaisi siis vuosittain vähintäänkin noin 650 kuntoutusjaksoa.

Kuntoutuskeskus tuottaisi kuntoutusosastojen tapaan palvelua akuutin sairauden jälkeen, ortopedisen potilaan kuntoutusta, kotihoitoa tukevaa kuntoutusta intensiivijaksoin sekä AVH-potilaan (aivoverenkiertohäiriö) kuntoutusta. Esimerkiksi AVH-potilaan välimuotoiselle kuntoutukselle on todettu tarve yhteiskeskusteluissa Tyksin kanssa.

1) Keskitetty päiväkuntoutus tukisi turkulaisten ikäihmisten kotona selviytymistä siten, että toimintakyvyn laskiessa ikääntyneelle räätälöitäisiin välimuotoista kuntoutusta päivätoimintana ilman, että toimintakyvyn laskusta seuraa osastohoitojakso (vrt. nykyinen toiminta kotihoitoa tukevalla kuntoutusvuodeosastolla). Ns. kuntoutusliukumäkenä kuntoutuskeskus puolestaan nopeuttaisi kotiutusta siten, että potilaan kuntoutus osastojakson jälkeen jatkuisi kuntoutussuunnitelman mukaisesti joko päiväkuntoutuksena tai kotiin vietävänä kuntoutuksena. Päiväkuntoutuksen toteutumiseksi tulee asiakkaille järjestää kuljetus osaksi kuntoutuspalvelua.

2) Kotiin vietävä kuntoutus mahdollistaisi fysio- tai toimintaterapeutin tai hoitajan kotikäynnit. Kotiin vietävä kuntoutus tarvitsee toteutuakseen auton.

3) Kuntoutuspoliklinikka mahdollistaa kotiutumisen jälkeiset lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon. Poliklinikka lisää jatkuvuutta ja turvallisuutta kuntoutusjakson päättyessä.

Kokonaisuudessaan kuntoutustoiminnan kehittäminen muutoksineen tulee lyhentämään hoitojaksoja siten, että kuntoutustarpeeseen sairaalapalveluissa pystyttäisiin vastaamaan entistä paremmin ja kuntoutus olisi entistä oikea-aikaisempaa. Jos hoitojakson pituus kuntoutusosastoilla lyhenisi välimuotoisten palveluiden myötä keskimäärin neljä päivää, kuntoutusjaksoja osastoilla olisi vuosittain yhteensä 200 jaksoa enemmän. Hoitojaksojen lyhenemistä tavoitellaan myös akuuttiosastoilla siten, että potilas saa vaikuttavaa oikea-aikaista kuntoutusta akuutin sairauden jälkeen.

Välimuotoinen kuntoutus on ympärivuorokautista sairaalahoitoa taloudellisempaa toimintaa, koska toiminnasta ei aiheudu mm. pesula-, hoitotarvike-, lääke- tai ruokapalvelumenoja juuri lainkaan verrattuna normaaliin vuodeosastotoimintaan. Kun palliatiivista ympärivuorokautista toimintaa vähennetään 25 sairaansijaa ja tilalle perustetaan Kaskenlinnan kuntoutuskeskus, arvioidaan toiminnasta aiheutuvien menojen vähenevän seuraavasti:

25-paikkaisen palliatiivisen vuodeosastohoidon menot vuositasolla ovat olleet:

•Pesulapalvelut 70 000€

•Ruokapalvelut 125 000€

•Lääkekulut 22 000€

•Hoitotarvikkeet (TYKS) 12 000€

•Muut tutkimus- ja hoitotarvikkeet 15 000€

(arvioituna palliatiivisen sairaalahoidon kustannuspaikkalaskennan toteumasta 2015)

Näistä tulee vuositasolla yhteensä noin 245 000 euron kustannussäästö verrattuna ympärivuorokautiseen vuodeosastotoimintaan, joskin näitä menoja tulee toki jonkin verran myös päivätoiminnassa.

6.2. 

6.3.Henkilöstön muutokset

Henkilöstö esitettyyn toiminnan muutokseen saataisiin eläköitymisen ja vakanssimuutosten kautta siten, että muutoksella ei olisi suurta kustannusvaikutusta. Muutoksessa vapautuisi vakansseja vuoden 2016 aikana yhteensä 11. Vapautuvista vakansseista 2 avointa sairaanhoitajan vakanssia muunnettaisiin fysioterapeutin vakansseiksi ja uusina vakansseina perustettaisiin 1 erikoislääkärin, 3 toimintaterapeutin ja 2 fysioterapeutin vakanssia, joita vastaavasti avoimet 5 lähihoitajan, 2 hoitoapulaisen ja 1 sairaanhoitajan vakanssia jätettäisiin käyttämättä.

Edellä esitetyt terapeuttien lisäykset (Kaskenlinnan kuntoutuskeskukseen tarvittavat 3 fysioterapeuttia ja 3 toimintaterapeuttia sekä kuntoutusosastolle tarvittava 1 fysioterapeutti) perustettaisiin lääkinnälliseen kuntoutukseen, mutta kuntoutuskeskukseen ja kuntoutusosastoille kohdennettuina.

Geriatrisen arvioinnin kiistattoman hyödyn vuoksi kuntoutus tulee toteuttaa geriatrivetoisesti ja moniammatillisen toiminnan periaatteiden mukaisesti. Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen henkilöstö tulisi olemaan: osastonhoitaja (1), kolme sairaanhoitajaa (3), kaksi lähihoitajaa (2), kaksi hoitoapulaista (2), osastonsihteeri (1), geriatri (1), kolme toimintaterapeuttia (3) ja kolme fysioterapeuttia (3).

Palliatiivisesta hoidosta vapautuvalla henkilöstöresurssilla vahvistettaisiin myös Kaskenlinnan kuntoutusosastojen fysioterapiaresurssia yhden vakanssin verran. Nykyinen fysioterapeuttien määrä osastoilla on riittämätön, mikä on pitkittänyt kuntoutusjaksoja sairaalassa. Lisäresurssi tukisi kokonaisuudessaan kuntoutusosastoryhmän aktiivista toiminnan kehittämistä mahdollistaen mm. rajapinnan ylittävän kuntoutuksen, saattaen kotiutukset, tavoitteellisen potilasohjauksen ja intensiivisemmän kaatumisen ennaltaehkäisyn.

Kun palliatiivisen hoidon paikkoja vähennetään tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen lisää, kohdennetaan vapautuva resurssi edelleen kuntoutustoimintaan.

7.Esitys vakanssien perustamiseksi 1.8.2016 alkaen sairaalapalveluihin perustettavaa kuntoutuskeskusta varten

Sairaalapalveluihin esitetään perustettavaksi 6 vakanssia sekä vastaavasti lakkautettavaksi 8 vakanssia. Perusteluna vakanssimuutosesityksissä on edellä kuvattu toiminnan muutos, jossa Kaskenlinnan palliatiivista resurssia muunnetaan välimuotoisen kuntoutuksen resurssiksi sosiaali- ja terveyslautakunnan (10.11.2015) linjausten mukaisesti. Muutoksella tavoitellaan hoitojaksojen lyhenemistä, siirtoviivepäivien vähenemistä, kuntoutuksen laatua ja toiminnan taloudellisuutta.

Perustettavat vakanssit (6):

1 erikoislääkäri (virka)

3 toimintaterapeuttia ja

2 fysioterapeuttia

Lakkautettavat vakanssit (8):

1.8.2016 alkaen:

260192 lähihoitajaAk. ortopedinen kunt.os. (254192)

266727 lähihoitajaPalliatiivisen hoidon os. 4 (254196)

284234 hoitoapulainen Palliatiivisen hoidon os. 4(254196)

284240 hoitoapulainenPalliatiivisen hoidon os. 4(254196)

1.9.2016 alkaen

266205 lähihoitajaKotihoitoa tukeva kunt.os.(254195)

1.10.2016 alkaen

266242 lähihoitajaNeurologinen kunt.os.(254193)

260085 lähihoitajaKotihoitoa tukeva kunt.os.(254195)

sekä 1.1.2017 alkaen

257808 sairaanhoitaja   Ak. neurologinen kunt.os.   (254191)

Kustannusvaikutus perustamisvuoden 2016 aikana on maksimissaan 83.490 euroa ja vuoden alusta 2017 vuositasolla 285.963 euroa. Nettokustannusvaikutus vuonna 2016 on 28.002 euroa ja vuonna 2017 yhteensä 16.440 euroa.

Kun vuodeosastotoiminnan lakkauttamisen aiheuttamat kustannussäästöt otetaan huomioon, oletettu kustannusvaikutus (säästö) kaikkiaan on noin 228.000 euron luokkaa. Lisäksi säästöä syntyy kolmivuorotyön vähenemisestä, arviolta n. 80 000 € erilliskorvauksista.

Lisäksi esitetään kaksi sairaanhoitajan vakanssia muutettavaksi fysioterapeutin vakansseiksi:

•avoin sairaanhoitajan vakanssi 257060 (Kaskenlinna osasto 4) muutetaan 1.8.2016 alkaen fysioterapeutin vakanssiksi lääkinnälliseen kuntoutukseen

•avoin sairaanhoitajan vakanssi 257181 (neurologisella kuntoutusosasto) muutetaan 1.8.2016 alkaen fysioterapeutin vakanssiksi lääkinnälliseen kuntoutukseen

Esitetyt muutokset eivät sisälly v 2016 henkilöstösuunnitelmaan.

Toimialajohtaja Riitta Liuksa:

EhdotusSosiaali- ja terveyslautakunta päättää hyväksyä suunnitelman jatkovalmistelun pohjaksi.