TURUN KAUPUNGIN RAHOITUS- JA SIJOITUSTOIMINNAN PERIAATTEET

1.1 Rahoitustoiminnan yleiset periaatteet

Kaupungin sijoitustoimintaa ohjaavat kuntalain määrittelemät kunnan (2 luvun 7 §) ja valtuuston (4 luvun 14 §) tehtävät sekä rahoitus- ja sijoitustoimintaa mm. arvopaperimarkkinalaki. Taustalla vaikuttavat lisäksi arvopaperimarkkinoita koskevat EU-säädöshankkeet (esim. MiFID direktiivi (2004/39/EY) jotka on korvattu 3.1.2018 alkaen MiFID II direktiivillä (2014/65/EU) sekä MiFIR asetuksella (EU N:o 600/2014).

Sijoitustoiminta jakaantuu kaupungin toimialaan liittyvään sijoittamiseen ja kassavarojen sijoittamiseen. Lisäksi kaupungilla on sijoitettuna toimeksiantoon rinnastettavia lahjoitusvaroja ja omia rahastoja.

Turun kaupungin katsotaan olevan rahoitus- ja sijoitustoimenpiteissä arvopaperimarkkinalain ja MiFID II direktiivin määrittämä ensisijaisesti ammattimainen sijoittaja.

Rahoitus- ja sijoitustoiminnan ensisijaisena tehtävänä on tukea Turku -konsernin reaaliprosessien toimintaa ja huolehtia omaisuuden arvon säilyttämisestä. Tässä asiakirjassa määritellään kaupungin rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteet, rahoitusriskien hallinnan periaatteet, toiminnan rajat sekä konsernin sisäisen – ja ulkoisen rahoituksen periaatteet. Rahoitusriskien hallinnan tavoitteena on varmistaa konsernille riittävä rahoitus kustannustehokkaasti sekä pienentää rahoitusmarkkinoiden liikkeiden negatiivisia vaikutuksia konsernin tulokseen, omaan pääomaan ja maksuvalmiuteen.

Konsernirahoituksen hoito on keskitetty konsernin sisäisen otto- ja antolainauksen, varojen ja velkojen, likviditeetin sekä osittain rahoitusriskien hallinnan osalta konsernihallinnon rahoituspalveluille, joka toimii konsernin sisäisenä pankkina. Konsernitilijärjestelmän avulla tytäryhtiöiden likviditeetti on kaupunkiemon käytettävissä, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä kaupungin ja tytäryhteisöjen välillä. Konsernirahoitukseen liittyviä palveluja voidaan tarjota myös muille Turun kaupungista riippuvaisille yhteisöille ja säätiöille.

Kaupungin tytäryhtiöt ovat mukana konsernirahoituksessa siten, että rahoitus- ja sijoituspalveluiden osalta asianomaisen yhtiön tulee aina olla yhteydessä konsernihallinnon rahoituspalveluihin, ennen rahoitus- tai sijoituspäätösten tekemistä. Tarkemmin asia määritellään konserniohjeissa.

Yleisenä tavoitteena konsernirahoituksen hoidossa on riippumattomuus ja tasapuolisuus rahoituksen eri palveluja tarjoaviin osapuoliin nähden sekä markkinaehtoisen rahoituksen tarjoaminen konsernin yhteisöille.

1.2. Konsernin rahoitus- ja sijoitustoiminnan rajat, päätösvalta ja raportointi

Kaupunginvaltuusto päättää rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteista, rahatoimen resursseista, rahastojen sääntöjen antamisesta sekä talousarviossa pitkäaikaisen velan muutoksesta.  Kaupunginvaltuuston hyväksymässä hallintosäännössä on määritetty rahoitus- ja sijoitustoiminnan hoidon edellyttämien toimivaltuuksien myöntämisestä viranhaltijoille. Näitä toimivaltuuksia ao. viranhaltija voi edelleen delegoida alaisilleen.

Talousarviossa päätetään kaupungin tytäryhteisöille myönnettävien pitkäaikaisten antolainojen ja lyhytaikaisten luottolimiittien enimmäisrajoista talousarviovuoden aikana. Antolainoja voidaan myöntää myös liikuntapaikkainvestointien rahoitukseen erillisellä antolainamäärärahalla, mutta lainoitusta koskevat sama lainsäädäntö ja reunaehdot kuin muita antolainoja. Myönnettävät lainamäärät ovat varausmäärärahoja, eivätkä ne velvoita yhteisöjä lainojen tai limiittien nostoon.

Kaupungin antamista omavelkaisista takauksista tytäryhteisöille päättää kaupunginvaltuusto.

Kuntalain 129 §:n mukaan kaupunki kunnan myöntämä laina, takaus tai muu vakuus ei saa vaarantaa kunnan kykyä vastata sille laissa säädetyistä tehtävistä. Kunta ei saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kunnan edut tulee turvata riittävän kattavilla vastavakuuksilla.

Kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yhteisön velasta tai muusta sitoumuksesta ainoastaan, jos yhteisö kuuluu kuntakonserniin tai se on kuntien tai kuntien ja valtion yhteisessä määräysvallassa.

Kaupunginhallituksen tehtävänä on johtaa ja valvoa rahoitus- ja sijoitustoimintaa osana talouden hoitoa. Kaupunginhallitus hyväksyy vuosittain lainannosto- ja sijoitussuunnitelman ja sen toteutumisesta raportoidaan kaupunginhallitukselle osavuosikatsausten yhteydessä.

Erityiskatteisten rahastojen kuten lahjoitusrahastojen ja omien rahastovarojen sijoittamista ohjaavat rahastojen säännöt sekä lisäksi lahjoitusrahastoihin liittyvät lahjakirjojen ja testamenttien ehdot. Näiden raportoinnista määritetään kunkin rahaston säännöissä. Lisäksi rahastojen sijoitustoimintaa ja salkunhoitoa ohjaa kaupunginhallituksen nimittämä sijoitustoimikunta

1.3 Rahoituslähteet ja rahoitusrakenne

Kaupungin tuloja ovat verotulot, tulonsiirrot valtiolta ja kaupungin ja tytäryhtiöiden perimät maksut ja korvaukset. Tuloilla katetaan kaupungin käyttömenot, taloudellisesti kannattamattomat investointihankkeet ja lainanhoitomenot. Pitkällä aikavälillä tulee tavoitteena olla, että pitkäaikaista aikaista velkaa käytetään vain kaupungille taloudellisesti kannattavien investointien rahoitukseen.

Kaupunki turvaa rahoituksen saatavuuden ylläpitämällä kaupungin hyvää nimeä markkinoilla ja käyttämällä rinnan erilaisia rahoitusmuotoja ja rahanlähteitä.

Rahoituslähteiden hajautuksen periaatteena on hajauttaa lainakannan maturiteettijakaumaa sekä viitekorkoperusteita, jotta mahdolliset muutokset varainhankinnan saatavuudessa ja markkinakoroissa heijastuisivat mahdollisimman vähän kaupungin rahoituskuluihin. Lainakannan maturiteetin hajauttamisessa pyritään toteuttamaan seuraavaa karkeaa hajautusperiaatetta kuitenkin markkinatilanne ja rahoituksen saatavuus huomioiden:

I.Osa lainakannasta pidetään lyhyessä (alle vuoden) maturiteetissa (emittoidut kuntatodistukset), joka on varainhankinnan edullisin komponentti, mutta samalla likviditeettiriski eli jälleenrahoitusriski on suurin. Markkinahäiriötapauksessa lyhyt varainhankinta pyritään korvaamaan nopeasti pidemmällä rahoituksella. Kuntatodistuksia voidaan myös käyttää vuoden tai kuukauden sisällä kassavirtojen tasaamiseen. Kuntatodistusohjelmia tulee olla riittävä määrä turvaamaan kaupunkikonsernin maksuvalmiutta.

II.Osa lainakannasta pidetään keskipitkässä maturiteetissa (n. 1- 10 vuotta), jota uusitaan eli jälleen rahoitetaan säännönmukaisesti vuosittain ja pidetään yllä kaupungin hyvää nimeä markkinoilla. Lisäksi voidaan harkita listattujen jvk-lainojen liikkeelle laskuja, mikäli se on kustannustehokas rahoitustapa.

III.Osa lainakannasta hankitaan pitkänä rahoituksena (10 – 30 vuotta), joka on absoluuttisesti kallein osa varainhankinnasta, mutta samalla voidaan varautua Suomen koko julkisen sektorin luottokelpoisuuden mahdolliseen heikkenemiseen ja edelleen kuntasektorin rahoituksen vaikeutumiseen ja hinnan kallistumiseen.

Laskemalla liikkeelle koti- tai ulkomaisia joukkovelkakirjalainoja kaupunki noudattaa arvopaperimarkkinalakia ja finanssivalvonnan vaatimia toimenpiteitä. Kaupunki listaa kyseiset jvk-lainat arvopaperipörssiin, jotta ne ovat vakuuskelpoisia Euroopan keskuspankille. Kaupunki sitoutuu finanssivalvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin laskiessaan liikkeelle lainoja. Jvk-lainoja tai muita lainasopimuksia voidaan tehdä ulkomailla myös muiden maiden kuin Suomen lain alla esim. Schuldschein -lainat, joiden dokumentaatio tehdään Saksan lain alla.

Rahoituksen käytöstä aiheutuvia nettokorkokustannuksia pyritään alentamaan aktiivisella rahoitus- ja sijoitustoiminnalla sekä korkojohdannaisten käytöllä suojaustarkoituksessa.

Vieraan pääoman käytöstä aiheutuva nettokorkorasitus pidetään tasaisena hajauttamalla lainojen takaisinmaksutaakka ajallisesti sekä varautumalla lainojen takaisinmaksuun pitämällä yllä riittävää kassavarantoa, joka määritellään vuosittain lainannostosuunnitelman yhteydessä.

Rahastoituja varoja käytetään ensisijaisesti rahaston säännöissä mainitulla tavalla ja toissijaisesti lainasalkkuun sisältyvien rahoitusriskien tasapainottamisessa, rahoituskustannusten alentamisessa sekä turvaamaan kaupungin maksuvalmius markkinahäiriötilanteissa.

1.4 Korko- ja valuuttariskin hallinta sekä toiminnan rajat

Kaupunginvaltuusto määrittää talousarviossa riskienhallinnan välineiksi tarkoitettujen konsernin pitkäaikaisten valuutan- ja koronvaihtosopimusten ja lyhytaikaisten termiinien enimmäismäärästä talousarviovuoden aikana.

Kaupunginhallitus voi asettaa lainojen korkosuojauksille suojausrajat esim. suhteessa korolliseen kokonaisvelkaan lainannostosuunnitelman yhteydessä.

Sopimusten solmimisesta päätetään hallintosäännön mukaisesti valtuuston ja kaupunginhallituksen asettamien rajojen ja kansliapäällikön mahdollisesti antamien ohjeiden puitteissa. Kaikki kaupungin johdannaissopimukset tehdään aina olemassa olevan ja tulevan lainasalkun suojaustarkoituksessa.

Johdannaisinstrumentteja (esim. koronvaihtosopimuksia) käytetään konsernivelan, muiden tase-erien tai taseen ulkopuolisten erien kuten esim. leasingsopimukset riskien hajauttamiseen. Osapuolena johdannaisinstrumenteissa tulee olla esim. hyvän luottokelpoisuuden omaavat koti- tai ulkomaiset luottolaitokset tai vastaavat. Pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus tulisi olla vähintään tasolla esim. BBB- (Standard & Poors). Tarvittaessa osapuolten määrärajoituksia määritetään lainannostosuunnitelmassa.

Osapuoliriskin pienentämiseksi voidaan myös sopia koti- tai ulkomaisiin johdannaisyleissopimuksiin (esim. ISDA) liittyvistä vakuusjärjestelyistä, joilla kummankin osapuolen osapuoliriskiä vähennetään ja sopimusten aiheuttamia kustannuksia alennetaan. Kaupunki voi käyttää hallussaan olevia vakuusinstrumentteja kaupungin likviditeetin ja korkoriskin hallintaan myymällä ja takaisin ostamalla ko. instrumentteja.

Konserni altistuu rahoitus- ja sijoitustoiminnassa korkoriskille hinta- ja jälleenrahoitusriskin muodossa. Hintariski kuvaa tase-erien arvonmuutosta ja jälleenrahoitusriski saatavien ja velkojen tulevia korkomuutoksia. Konsernin korkoriski muodostuu pääasiassa taseen korollisiin saataviin ja velkoihin liittyvästä jälleen rahoitusriskistä. Tavoitteena on suojautua em. merkittäviltä korkoriskeiltä käyttämällä mm. koronvaihtosopimuksia, sopimuksia enimmäis- ja vähimmäiskorosta sekä korkotermiinejä. Tarvittaessa kaupunki voi suojata myös tytäryhtiöiden rahoitusriskejä em. sopimuksilla. Muita kuin euromääräisiä lainoja saa olla enintään kolmasosa pitkäaikaisesta lainakannasta ja kaikki muun valuutan määräiset lainat muunnetaan koron- ja valuutanvaihtosopimuksilla euroiksi välittömästi lainan noston yhteydessä. Avointa valuuttariskiä ei tule olla.

1.5 Likviditeetti ja varainhankintariski

Likviditeettiriskillä tarkoitetaan sitä, että rahoitusvarat ja lainanottomahdollisuudet eivät riitä konsernin toiminnan rahoitustarpeen kattamiseen. Varainhankintariskillä puolestaan tarkoitetaan rahoituksen saatavuuden vaikeutumista tai varainhankinnan hinnan huomattavaa nousua.

Likviditeettiriskiä valvotaan laatimalla konsernitilejä koskeva kassaennuste, josta ilmenee periodin likviditeettitarve. Lisäksi likviditeetin hallintaa pyritään parantamaan tehostamalla konsernitilijärjestelyjä sekä lisäämällä yhteistyötä tilijärjestelyssä mukana olevien yhtiöiden kanssa. Lyhytaikaisia rahoitustarpeita varten kaupungilla tulee olla käytettävissä riittävä määrä kotimaisia kuntatodistusohjelmia ja muita sitovia tai ei-sitovia luottolimiittejä. Tarkemmat rajat määritellään vuosittain talousarviossa.

Yleisellä tasolla varainhankintariski on sitä pienempi mitä pienempää on kaupungin velkaantuminen ja olemassa oleva velan määrä. Varainhankintariskiä hallitaan sovittamalla nostettavien ja erääntyvien lainojen kassavirtoja ajallisesti yhteen tehtävien ja erääntyvien sijoitusten kanssa. Lisäksi hajauttamalla lainojen takaisinmaksutaakka ajallisesti ja ylläpitämällä riittävän pitkää maturiteettia lainoille, voidaan varainhankintariskiä pienentää.

1.6 Sopimusriski

Kaupunkikonsernin rahoitussopimusriskiä hallitaan keskittämällä rahoitussopimusten hyväksyntä ja hallinta konsernihallinnon rahoituspalveluille. Sopimukset tehdään yhteistyössä konsernihallinnon lakipalveluiden kanssa sekä käyttämällä mahdollisuuksien mukaan kaupungin tai muiden osapuolten standardoituja sopimusmalleja ja velkakirjoja.

2. Sijoitustoiminnan tavoitteet ja periaatteet

2.1 Tavoitteet

Kaupungin sijoitustoiminnan tulee lähtökohtaisesti olla taloudellisesti tuottavaa. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää sijoitusten reaaliarvon säilyttäminen huomioiden sijoitustoiminnan hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. 

Sijoitustoiminnassa on otettava huomioon kaupunkikonsernin maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden turvaaminen. Maksuvalmiussuunnitelmalla arvioidaan sijoituksiin käytettävissä oleva rahamäärä ja sijoitusaika. Sijoitusten likvidiys turvataan parhaiten instrumenttien jälkimarkkinakelpoisuudella.

Sijoittamisen tulee perustua hallittuihin riskeihin. Tämä tarkoittaa suunnitelmallista riskien tunnistamista, mittaamista ja riskeiltä suojautumista.

Kaupungin sijoitustoiminnan tulee olla kilpailutettua. Tämä koskee sekä sijoituskohteen tuoton, että sijoituspalvelujen kilpailuttamista. Kilpailuttaminen voidaan tehdä myös kokonaisuutena, jossa sijoitustoiminnan lisäksi ovat mukana luottolimiitit ja maksuliikennepalvelut.

2.2 Arvot ja eettiset periaatteet

Kaupunki ottaa huomioon sijoitustoiminnassaan toimintaympäristönsä arvot. Kaupungin toimintaa ohjataan poliittisen arvoprosessin kautta. Sijoituskohteen toimiala tai toimintatavat eivät voi olla ristiriidassa kunnan yhteiskunnallisten velvoitteiden ja periaatteiden kanssa. Ristiriitatilanteessa eettiset arvot ylittävät taloudelliset arvot ja lyhyen aikavälin tuottotavoitteet ovat alisteisia valituille arvoille.

Vastuullisessa sijoitustoiminnassa arvovalinnat koskevat myös keinoja ei vain päämäärää. Sijoittajalla on vastuu varojen hyvästä hoidosta ja arvon säilymisestä.  Mikäli tyydytään markkinatuottoa pienempään tuottoon, on myös tällaiselle sijoituspäätökselle esitettävä perustelut.

Eettinen näkökulma nousee esiin sijoitusten toimialavalinnassa. Valinta voi perustua positiiviseen tai negatiiviseen arvottamiseen. Positiivisessa arvottamisessa määritellään ne toimialat, joihin kaupunki voi sijoittaa. Negatiivisessa arvottamisessa tietyt toimialat, maat tai yksittäiset yritykset suljetaan kaupungin mahdollisten sijoituskohteiden ulkopuolelle.

Kaupungin sijoitustoiminta pohjautuu mm. negatiiviseen arvottamiseen, minkä vuoksi kaupunki ei tee suoria sijoituksia epäinhimillisiin aseteollisuuden tupakka-, pornografia- tai alkoholiliiketoimintaa harjoittaviin tai yrityksiin. Kaupungin sijoitustoiminnassa vältetään myös sijoituksia yrityksiin, joiden ydinliiketoiminta on luokiteltavissa johonkin seuraavista: kosmetiikka- ja ei-lääketieteellinen teollisuus, jossa käytetään eläinkokeita tai lääketestit uhanalaisilla eläimillä, kaupankäynti CITES-lajeilla (CITES Appendix 1 Flora and Fauna). Lisäksi kaupungin tulee välttää sellaisia yksittäisiä yrityksiä, liikkeellelaskijoita tai maita, jotka eivät kunnioita YK:n ja ILO:n määrittelemiä ihmis- ja perusoikeuksia tai jotka toimivat vastuuttomasti ympäristöä vahingoittavalla tavalla.

Sijoitustoiminnassa noudatetaan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteita (ESG), jolla tarkoitetaan ympäristöasioiden (E), yhteiskuntavastuun (S) ja hyvän hallintotavan (G) noudattamista.

Kaupunki noudattaa lisäksi rahoitus- ja sijoitusperiaatteissa Turun kaupungin muita strategisia linjauksia. Kaupunki on asettanut merkittäviä ympäristötavoitteita strategiassaan.  Merkittävämpänä tavoitteena on tulla täysin hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2029 mennessä, jolloin kasvihuonekaasupäästöjen on oltava pienemmät kuin vuotuiset hiilinielut. Kaupunki seuraa käyttöperusteisia kasvihuonekaasupäästöjä alueellaan ja raportoi niistä vuosittain. Kaupunki painottaa sijoituksiaan sellaisiin yrityksiin, jotka ovat sitoutuneet arvoissaan kestävään kehitykseen ja uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon. Painotuksen myötä kaupunki madaltaa sijoitustensa hiiliriskiä suunnitelmallisesti niin, että vuoteen 2030 mennessä kaupunki ei tee suoria sijoituksia sellaisiin yrityksiin tai liiketoiminnan harjoittajiin, joiden liikevaihdosta yli 5 % tulee fossiilisista polttoaineista. Kaupunki kannustaa ja pyrkii omilla toimenpiteillään edistämään hiilidioksidipäästöjen ilmoittamista vuosiraportoinnin yhteydessä.

3. Kassavarojen sijoittaminen

Kassavaroja ovat tasekaavan mukaisesti rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset. Toisaalta kassavarannon katsotaan sisältävän myös taseen vastattavaa puolelle lyhytaikaisiin muihin velkoihin kirjattavat omien yhtiöiden talletukset, joita ei ole eriteltävissä kassavarannosta.

Kaupungin maksuvalmius pidetään hyvänä ja kassavaranto riittävän suuruisena, että kaupunki kykenee suoriutumaan lyhytaikaisista velvoitteistaan, joita ovat mm. kassasta maksut ja lyhytaikaiset lainat (pitkäaikaisten lainojen lyhennykset, kaupungin tytäryritysten ja yhteisöjen talletukset kaupungin kassaan sekä yhtiöiden lyhytaikaiset limiitit). Kassavarannon ensisijaisena tavoitteena on maksuvalmiuden turvaaminen ja ylläpitäminen.

Kaupungin velkaantumisen jatkuminen on aiheuttanut sen, että kassavarojen sijoitustoiminta on käytännössä hyvin vähäistä ja kaupunki on yhä enenevässä määrin velan ottaja kuin institutionaalinen sijoittaja. Velkavetoinen sijoitustoiminta kassavaroilla ei ole kaupungin riskiprofiili huomioiden mahdollista. Tämän vuoksi kaupungin kassavarat ovat lähes kaikki sijoitettuna avistaehtoisille konsernitileille, joista kaupunki saa lyhyeen yhden (1) kuukauden euriboriin sidottua tuottoa.

Mikäli kaupungin rahoitusasema paranisi tai likviditeetti kasvaisi huomattavasti, voitaisiin harkita korkosijoituksia alla esitettyjen periaatteiden mukaisesti markkinatilanne ja korkotaso huomioiden:

Kaupungin kokonaisriskiprofiili pidetään kassavarannon sijoituksissa matalana. Kaupunki minimoi kassavarojensa luottoriskin tekemällä korkosijoituksia korkean luottokelpoisuuden omaaviin kohteisiin ja hajauttamalla sijoitukset sekä ajallisesti että määrällisesti riittävässä laajuudessa.

Päivittäisen maksuliikenteen hoidossa ylijäävät varat sijoitetaan kassanhallinnan kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla huomioon ottaen kassavarantoon ennestään sisältyvien sijoitusten

1) likvidisyys,

2) luottokelpoisuus ja

3) tuotto.

3.1 Kassavarojen lyhytaikainen sijoittaminen

Lyhytaikaiset sijoitukset ovat juoksuajaltaan alle vuoden mittaisia. Niiden tehtävänä on osaltaan turvata maksuvalmiutta. Sijoituskohteena voivat olla:

a) pankkien tai vastaavien tarjoamat tilimuotoiset sijoituskohteet,

b) ei jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,

– joita ovat esim. pankkien määräaikaiset rahamarkkinasijoitukset.

c) lyhytaikaiset jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,

Sijoituskohteena kotimaassa tai ulkomailla voivat olla ETF – korkorahastot tai korkorahastot, joiden luottokelpoisuus vastaa ns. Investment Grade – luottokelpoisuusluokitusta. Jos jvk-lainan liikkeellelaskijalla on pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus, on se instrumentin hankintahetkellä oltava vähintään tasolla BBB- (Standard & Poors) tai Baa3 (Moody’s) tai BBB (Fitch IBCA). Mikäli kysymyksessä on esim. suomalainen pörssiyritys, joka raportoi toiminnastaan julkisesti eli yrityksen taloudesta on saatavilla ajanmukaista tietoa, voidaan ko. yrityksen luottokelpoisuutta arvioida erikseen lievemmin, vaikka yrityksellä ei ole kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta.  

Sijoitukset hajautetaan siten, että kassavarannosta ei ole sijoitettuna yli 20 milj. euroa tai keskimääräisestä kassavarannosta enintään 20 % yhden osapuolen velkakirja- ym. sijoituksiin. Konsernin maksuliiketileillä voi olla kuitenkin konsernin laskujen, palkkojen tai lainojen maksuun tarvittava riittävä määrä.

4. Erityiskatteisten rahastojen varojen hoidon periaatteet

4.1 Erityiskatteiset omat ja lahjoitusrahastot

Tässä esitetyt periaatteet koskevat kaikkia omia ja lahjoitusrahastoja, joita ovat tällä hetkellä:

Omat rahastot:

Kasvu- ja korvausrahasto.

•Kasvu- ja korvausrahaston käyttötarkoitus, korvauskäytäntö ja hallinto on määritelty rahaston säännöissä.

Lahjoitusrahastoja ovat muun muassa:

•Suomenkielisen Työväenopiston opintorahasto

•Tehilla ja Unto Virtasen rahasto

•Turun kaupungin kaunistamisrahasto

•Lastensuojelu- ja kesäsiirtolarahasto

•Stipendirahasto

•Sosiaalirahasto

•Museorahasto

•K-kauppiasrahasto

•Kaupungille luovutettujen kuolinpesien säästörahasto

4.2 Periaatteiden sitovuus

Erityiskatteisten rahastojen varojen sijoittamisessa ja muussa hoidossa otetaan huomioon rahaston tarkoitus ja muut rahaston säännössä annetut määräykset, kaupunginvaltuuston tässä jäljempänä hyväksymät yleiset periaatteet, kaupunginhallituksen lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa antamat yksityiskohtaisemmat linjaukset sekä kaupunginhallituksen nimittämän sijoitustoimikunnan antamat ohjeet ja linjaukset rahastojen salkunhoidosta.

Mikäli rahaston tilikauden tulos jää jonain vuonna alijäämäiseksi, voidaan rahaston säännöistä poiketen päättää, että rahaston aikaisempien vuosien voittovaroja voidaan enintään 10 % rahaston taseen loppusummasta käyttää rahaston sääntöjen mukaisella tavalla mm. stipendien jakoon.

4.3 Varojen hoitotehtävät

Erityiskatteisten rahastojen varojen hoitoon kuuluu varojen sijoittaminen, arvopaperien hoito, riskien hallinta ja valvonta sekä raportointi. Rahastojen operatiivisesta salkunhoidosta vastaa konsernihallinnon rahoituspalvelut. Kaupunki ei tee täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksia pankkien tai pankkiiriliikkeiden kanssa.

4.4 Sijoittamisen tavoitteet

Sijoittamisen ensisijaisena tavoitteena on turvata rahastovarojen reaaliarvon säilyminen pitkällä aikavälillä, minkä vuoksi kaikkien omien ja lahjoitusrahastojen osakeallokaation maksimipaino voi olla enintään 50 % asianomaisen rahaston markkina-arvosta. Tarkempi tavoiteallokaatio määritellään vuosittain kaupunginhallituksen lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa vähintään kerran vuodessa.

Rahastovarat sijoitetaan pääsääntöisesti pitkäaikaisesti eli yli vuodeksi. Sijoituskohteiden realisointi tulisi silti olla mahdollista markkinatilanteen tai likviditeetin niin vaatiessa. Rahastovarojen sijoittaminen tulee perustua pitkäaikaiseen sijoitustoimintaan, eikä se saa perustua lyhytaikaiseen alle kolmen kuukauden sisällä tapahtuvaan kaupankäyntiin, poikkeuksena odotettavissa oleva negatiivinen arvonmuutos tai välittömän likviditeetin tarve. 

Rahastoituja varoja käytetään ensisijaisesti rahaston säännöissä mainitulla tavalla ja toissijaisesti kaupungin lainasalkkuun sisältyvien rahoitusriskien tasapainottamisessa, rahoituskustannusten alentamisessa sekä turvaamaan kaupungin maksuvalmius markkinahäiriötilanteissa. Kaupunkikonsernin ulkoisia rahoituskustannuksia voidaan alentaa myös käyttämällä rahastoituja varoja antolainaukseen kaupungin tytäryhtiöille.

4.5 Sijoitusinstrumentit ja riskien hallinta

Pörssinoteeratut rahasto-osuudet (ETF) ja indeksirahastot

Riittävä kansainvälinen hajautus hoidetaan pääsääntöisesti euromääräisillä pörssinoteeratuilla rahasto-osuuksilla (ETF) tai muilla kustannustehokkailla sijoitusvälineillä kuten indeksiosuusrahastoilla. Suoria osakesijoituksia ei tehdä. ETF- ja indeksirahastosijoitukset tulee hajauttaa eri liikkeellelaskijoiden tuotteisiin ja suosia ainoastaan fyysisiin arvopapereihin sijoittavia tuotteita. Kaupunki ei sijoita kryptovaluuttoihin sijoittaviin rahastoihin.

Edellä mainittujen rahasto-osuuksien valintakriteereissä painotetaan seuraavia osa-alueita:

I. Rahastojen kustannustehokkuus (hallinnointipalkkio)

II. Rahastojen likviditeetti ja koko

III. Rahaston laaja hajautus ja pieni keskipoikkeama (tracking error) suhteessa rahaston vertailuindeksiin

IV. Rahastojen matalariskisyys ja siihen yhdistävät teemat, kuten matala-tasepohjainen arvostus, tuoton vähäinen keskihajonta (minimivolatiliteetti) ja kestävä ja kasvava osingonmaksukyky

V. Rahastojen ESG-kriteerit

Korkosijoitukset ja korkorahasto-osuudet

Korkosijoitukset voidaan tehdä hajautetusti maailmanlaajuisesti. Sijoituskohteina voivat olla: valtion velkasitoumus, kunta-, sijoitus- tai yritystodistus, joukkovelkakirjalaina, sijoitusvakuutus, kapitalisaatiosopimus, rahasto-osuus tai määräaikaistalletus, joissa liikkeeseenlaskijana tai velallisena on valtio, kunta tai raha- tai vakuutuslaitos, yritys tai muu yhteisö, jonka luottokelpoisuusluokka tai hajautetun korkoinstrumentin kohdalla keskimääräinen luottokelpoisuus on vähintään BBB- (Standard & Poors). Mikäli kysymyksessä on esim. suomalainen tai skandinaavinen pörssiyritys, joka raportoi toiminnastaan julkisesti eli yrityksen taloudesta on saatavilla ajanmukaista tietoa, voidaan ko. yrityksen luottokelpoisuutta arvioida erikseen, vaikka yrityksellä ei ole kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta.

Kuitenkin enintään 25 % sijoitusomaisuudesta voidaan sijoittaa korkeamman luottoriskin omaaviin High Yield – lainoihin (HY), joiden luottoluokitus voi olla alhaisempi kuin BBB- (Standard & Poors).

Sijoitukset tulee hajauttaa vastapuolittain ja korkoperusteittain siten, että mikään yksittäinen arvopaperi ei ylitä 10 %:a koko rahaston sijoitusomaisuuden käyvästä arvosta.

Korkosijoitusten kokonaismäärälle ei ole asetettu ylärajaa.

Kaupungin myöntämiin antolainoihin tytäryhtiöille voidaan sijoittaa rahastojen varoista ilman maturiteetti- tai määrärajoituksia. Tarvittaessa talousarviossa ja kaupunginhallituksen sijoitussuunnitelmassa tarkistetaan em. lainojen enimmäismäärää.

Vaihtoehtoiset sijoitukset

Kaupunki voi sijoittaa enintään kolmasosan rahastojen sijoitusomaisuudestaan epälikvideihin vaihtoehtoisiin sijoituksiin, kuten esimerkiksi ns. kapitalisaatiosopimuksiin, erilaisiin listaamattomiin osakesijoituksiin (ns. Private Equity) ja Venture Capital (VC) - tyyppisiin epälikvideihin sijoituksiin sekä strukturoituihin korkosijoituksiin (ns. Private Credit), joiden riskiprofiili vastaa kohdassa 4.2 mainittuja korkosijoituksia. Lisäksi sijoituksia voi olla ns. kommandiittimuotoisissa sijoitusyhtiöissä, joita usein käytetään muun muassa kiinteistösijoitusten hallinnointimuotona.

Osa varoista voidaan sijoittaa kaupungin kassaan käypää markkinakorkoa vastaa. Kaupungin lahjoitusrahastojen omaisuuteen voi sisältyä myös muuta esim. lahjoituksella saatua omaisuutta, joita hoidetaan esim. testamenttien säädösten mukaan.

4.6 Rahastovarojen yhteissijoittaminen - lahjoitusrahastot

Rahastojen varat voidaan sijoittaa myös yhtenä kokonaisuutena. Tällöin on kullekin rahastolle määriteltävä yhteisestä sijoituspääomasta sen oma suhteellinen omistusosuus koko pääomasta, jota on tarkistettava yksittäisen rahaston varoissa tapahtuneiden muutoksien mukaiseksi.

Muutos voi olla esimerkiksi yksittäiselle rahastolle tehty lahjoitus, rahastosiirto tai muu varojen lisäys tai tuoton tai sen osan jakaminen. Sen sijaan yhteiselle sijoituspääomalle saadut sijoitustuotot, kuten korot ja osingot, eivät muuta edellä mainittuja prosenttiosuuksia. Lahjoitusrahastojen varoja ei kuitenkaan sijoiteta yhdessä kaupungin omien erityiskatteisten rahastojen varojen kanssa.

PRINCIPER FÖR ÅBO STADS FINANSIERINGS- OCH PLACERINGSVERKSAMHET

1.1 Allmänna principer för finansieringsverksamheten

Stadens placeringsverksamhet styrs av uppdrag som kommunallagen ålägger kommunen (2 kap. 7 §) och fullmäktige (4 kap. 14 §). Finansierings- och placeringsverksamheten styrs bl.a. av värdepappersmarknadslagen. I bakgrunden påverkar därtill författningsprojekt som pågår inom EU, t.ex. MiFID-direktivet (2004/39/EY), som från och med 3.1.2018 har ersatts med MiFID II-direktivet (2014/65/EU) och MiFIR-förordningen (EU Nr 600/2014).

Placeringsverksamheten indelas i sådan placering som hänför sig till stadens verksamhet och sådan som hänför sig till placeringen av likvida medel. Därtill har staden placerat donationsmedel som är jämförbara med uppdraget och egna fonder.

När det gäller finansierings- och placeringsåtgärder anses Åbo stad vara en i första hand professionell investerare, såsom definieras i värdepappersmarknadslagen och MiFID II-direktivet.

Finansierings- och placeringsverksamhetens främsta syfte är att stödja Åbokoncernens realprocessers funktion och se till att värdet på egendomen bevaras. I detta dokument fastställs principerna för stadens finansierings- och placeringsverksamhet, principerna för hanteringen av finansieringsrisker, gränserna för verksamheten och principerna för koncernens interna och externa finansiering. Målet med hanteringen av finansieringsrisker är att säkerställa en tillräcklig finansiering för koncernen på ett kostnadseffektivt sätt och att minska de negativa konsekvenserna av finansieringsmarknadens rörelser för koncernens resultat, eget kapital och likviditet.

När det gäller intern upp- och utlåning, tillgångar och skulder, likviditet och delvis hanteringen av finansieringsrisker har skötseln av koncernfinansieringen koncentrerats till koncernförvaltningens finansieringstjänster som fungerar som koncernens interna bank. Genom koncernkontosystemet kan dotterbolagens likviditet utnyttjas av moderstaden, något som förutsätter ett tätt samarbete mellan staden och dottersammanslutningarna. Tjänster i anslutning till koncernfinansieringen kan tillhandahållas också andra sammanslutningar och stiftelser som är beroende av Åbo stad.

Stadens dotterbolag deltar i koncernfinansieringen bl.a. så att det berörda bolaget alltid ska kontakta koncernförvaltningens finansieringstjänster när det gäller finansierings- och placeringstjänster innan det fattar beslut i finansierings- eller placeringsfrågor. Detta definieras noggrannare i koncerndirektiven.

Ett allmänt mål i skötseln av koncernfinansieringen är oavhängighet och opartiskhet i förhållande till de parter som erbjuder olika finansieringstjänster samt marknadsmässig finansiering till koncernens sammanslutningar.

1.2. Gränserna för koncernens finansierings- och placeringsverksamhet, beslutanderätt och rapportering

Stadsfullmäktige beslutar om principerna för finansierings- och placeringsverksamheten, resurserna för finansförvaltningen, utfärdandet av fondstadgar och förändringen av långfristiga skulder i budgeten.  I förvaltningsstadgan som stadsfullmäktige godkänt finns bestämmelser om beviljandet av befogenheter som förutsätts för skötseln av finansierings- och placeringsverksamheten till tjänstemän. Tjänsteinnehavaren i fråga kan delegera vidare dessa befogenheter till sina anställda.

I budgeten fastställs de övre gränserna för långfristiga utlåningar och kortfristiga kreditlimiter som beviljas till stadens dottersammanslutningar under budgetåret. Lån kan också beviljas för finansiering av investeringar i idrottsanläggningar med ett separat utlåningsanslag, men för lånen tillämpas samma lagstiftning och villkor som för andra lån. Lånen som beviljas är reservanslag och förpliktar inte sammanslutningar att ta ut lån eller limiter.

Därtill beslutar stadsfullmäktige om stadens proprieborgen till dottersammanslutningarna.

Enligt 129 § i kommunallagen får lån, borgen eller annan säkerhet som beviljats av kommunen inte äventyra kommunens förmåga att svara för sina lagstadgade uppgifter. Kommunen får inte bevilja lån, borgen eller annan säkerhet om de är förenade med en betydande ekonomisk risk. Kommunens intressen ska tillgodoses med tillräckliga motsäkerheter.

Kommunen får bevilja en sammanslutning som bedriver verksamhet i ett konkurrensläge på marknaden borgen eller annan säkerhet för en skuld eller annan förbindelse endast om sammanslutningen hör till kommunkoncernen eller om det kontrolleras av kommunerna eller av kommunerna och staten tillsammans.

Stadsstyrelsens uppgift är att leda och övervaka finansierings- och placeringsverksamheten som en del av ekonomiskötseln. Stadsstyrelsen godkänner årligen en låneuttags- och placeringsplan och tar emot rapporter om hur planen genomförts i samband med delårsöversikter.

Placeringen av medel i fonder med särskild täckning, såsom donationsfonder, och placeringen av egna fondmedel styrs av fondernas stadgar och av villkoren i gåvobrev och testamenten som hör till donationsfonder. Bestämmelser om rapporteringen av dessa finns i stadgarna för respektive fond. Dessutom styrs fondernas placeringsverksamhet och portföljförvaltning av en placeringskommitté som utses av stadsstyrelsen.

1.3 Finansieringskällor och finansieringsstrukturen

Stadens intäkter består av skatteintäkter, löpande transfereringar från staten och avgifter och ersättningar som uppbärs av staden och dotterbolagen. Intäkterna täcker stadens driftskostnader, ekonomiskt olönsamma investeringsprojekt och utgifter för låneskötsel. På lång sikt ska målet vara att långfristiga skulder endast används för finansiering av investeringar som är ekonomiskt lönsamma för staden.

Staden tryggar tillgången till finansiering genom att upprätthålla stadens goda rykte på marknaden och parallellt använda olika finansieringsformer och finansieringskällor.

Principen för diversifiering av finansieringskällor är att diversifiera maturitetsfördelningen av lånestocken och grunderna för referensräntan så att eventuella ändringar i tillgången till medelsanskaffning och i marknadsräntorna återspeglas så lite som möjligt i stadens finansiella kostnader. Genom diversifieringen av maturitetsfördelningen av lånestocken strävar man efter att genomföra följande grova diversifieringsprincip, dock med beaktande av marknadssituationen och tillgången till finansiering:

I.En del av lånestocken har kort maturitet på under ett år (emitterade kommuncertifikat), som är den förmånligaste komponenten när det gäller medelsanskaffning men som samtidigt har den största likviditetsrisken, dvs. refinansieringsrisken. Om marknadsstörningar uppstår bör den kortfristiga medelsanskaffningen snabbt ersättas med finansiering med längre frist. Kommuncertifikat kan också användas inom ett år eller en månad för att jämna ut kassaflödena. Det ska finnas ett tillräckligt antal kommuncertifikatsprogram för att trygga stadskoncernens likviditet.

II.En del av lånestocken har medellång maturitet på cirka 1–10 år som förnyas, dvs. refinansieras, regelbundet varje år och stadens goda marknadsrykte upprätthålls. Dessutom kan man överväga att emittera noterade obligationslån, om det är en kostnadseffektiv finansieringsmetod.

III.En del av lånestocken anskaffas som långfristig finansiering på 10–30 år som utan tvekan är den dyraste delen av medelsanskaffningen. Samtidigt måste man förbereda sig för en eventuell försämring av hela offentliga sektorns kreditvärdighet och för att finansieringen till kommunsektorn försvåras och priset höjs.

Genom att emittera inhemska eller utländska obligationslån följer staden värdepappersmarknadslagen och de åtgärder som finansinspektionen förutsätter. Staden listar dessa obligationsån på börsen så att de duger som säkerhet för Europeiska centralbanken. Staden förbinder sig till de åtgärder som finansinspektionen förutsätter då den emitterar lån. Obligationslån eller andra låneavtal kan också tecknas utomlands enligt andra länders lagar än Finlands, t.ex. Schuldschein-lånen vars dokumentation görs enligt Tysklands lag.

Avsikten är att minska nettoräntekostnaderna som orsakas av användningen av finansieringen genom en aktiv finansierings- och placeringsverksamhet och genom att använda räntederivatinstrument i skyddssyfte.

Nettoräntebördan som orsakas av användningen av främmande kapital hålls på jämn nivå genom att tidsmässigt diversifiera bördan för återbetalning av lånen och genom att förbereda sig för återbetalningen genom en tillräcklig kassareserv som fastställs varje år i låneuttagsplanen.

Fondmedlen används i första hand på det sätt som anges i fondens stadgar och i andra hand i syfte att balansera finansieringsriskerna gällande låneportföljen, minska de finansiella kostnaderna och trygga stadens likviditet i marknadsstörningssituationer.

1.4 Hantering av ränte- och valutarisker och gränserna för verksamheten

Stadsfullmäktige fastställer i budgeten maximimängden av koncernens långfristiga valuta- och ränteswapavtal och kortfristiga terminer för ett budgetår. Dessa är avsedda som riskhanteringsmetoder.

Stadsstyrelsen kan i samband med låneuttagsplanen sätta gränser för lånens ränteskydd t.ex. i förhållande till den sammanlagda räntebelagda skulden.

Beslut om att ingå avtal fattas i enlighet med förvaltningsstadgan inom ramen för de gränser som fullmäktige och stadsstyrelsen dragit upp och de anvisningar som kanslichefen eventuellt utfärdat. Stadens derivatavtal ingås alltid i syfte att skydda den befintliga och framtida låneportföljen.

Derivatinstrument (t.ex. ränteswapavtal) används för att sprida riskerna med koncernskuld, övriga balansposter eller poster utanför balansräkningen, t.ex. leasingavtal. När det gäller derivatinstrument ska parterna vara t.ex. inhemska eller utländska kreditinstitut med god kreditvärdighet, eller motsvarande. Den långvariga kreditvärdighetsklassificeringen ska åtminstone vara t.ex. BBB- (Standard & Poors). Vid behov fastställs gränserna för antalet parter i låneuttagsplanen.

För att minska risken med parter kan man också avtala om säkerhetsarrangemang i anslutning till inhemska eller utländska allmänna derivatavtal (t.ex. ISDA), genom vilka bägge parters risk minskas och kostnaderna som avtalen föranleder sänks. Staden kan använda de säkerhetsinstrument som den förfogar över för att hantera stadens likviditet och ränterisk genom att sälja och återköpa instrumenten i fråga.

Koncernen utsätts för ränterisk i sin finansierings- och placeringsverksamhet i form av pris- och återfinansieringsrisker. Prisrisken beskriver värdefluktuationen mellan balansposterna och återfinansieringsrisken de kommande ränteändringarna i fordringar och skulder. Koncernens ränterisk bildas i huvudsak av återfinansieringsrisken i anslutning till de räntebelagda fordringarna och skulderna i balansräkningen. Avsikten är att skydda sig mot ovannämnda betydliga ränterisker genom bl.a. ränteswapavtal, avtal om maximi- och minimiränta och ränteterminer. Vid behov kan staden också skydda dotterbolagen mot finansieringsrisker genom ovannämnda avtal. Högst en tredjedel av den långfristiga lånestocken får bestå av lån i annan valuta än euro och alla andra lån i annan valuta omvandlas omedelbart till euro genom ränte- och valutaswapavtal när lånet lyfts. En öppen valutarisk får inte finnas.

1.5 Likviditet och medelanskaffningsrisker

Med likviditetsrisk avses att finansieringstillgångarna och upplåningsmöjligheterna inte räcker till för att täcka behovet av att finansiera koncernens verksamhet. Med medelanskaffningsrisk avses däremot att tillgången till finansiering försvåras eller att medelanskaffningspriset betydligt ökar.

Likviditetsrisken kontrolleras genom en kassaflödesprognos för koncernkontona, av vilken likviditetsbehovet för perioden framgår. Dessutom strävar man efter att förbättra hanteringen av likviditeten genom att effektivisera koncernkontoarrangemangen och öka samarbetet med de bolag som medverkar i kontoarrangemangen. För kortfristiga finansieringsbehov ska staden ha tillgång till en tillräcklig mängd inhemska kommuncertifikatsprogram och andra bindande eller icke-bindande kreditlimiter. Noggrannare gränser fastställs varje år i budgeten.

Allmänt gäller att ju mindre stadens skuldsättning och beloppet av den kvarstående skulden är, desto mindre är medelanskaffningsrisken. Medelanskaffningsrisken hanteras genom att tidsmässigt anpassa kassaflödena för lån som upptas och som förfaller till betalning med placeringarna som ska göras och som förfaller. Genom att tidsmässigt diversifiera bördan för återbetalning av lånen och upprätthålla en tillräckligt lång maturitet för lånen kan medelanskaffningsrisken minskas.

1.6 Avtalsrisk

Stadskoncernens finansieringsavtalsrisk hanteras genom att koncentrera godkännandet och förvaltningen av finansieringsavtal till koncernförvaltningens finansieringstjänster. Avtalen upprättas i samarbete med enheten för juridiska ärenden vid koncernförvaltningen och genom att i den mån det är möjligt använda stadens eller andra parters standardiserade avtalsmodeller och skuldebrev.

2. Mål och principer för placeringsverksamheten

2.1 Mål

Stadens placeringsverksamhet ska i första hand vara ekonomiskt produktiv. Minimikravet kan anses vara bevarandet av placeringarnas realvärde med beaktande av de kostnader som skötseln av placeringsverksamheten föranleder. 

I placeringsverksamheten ska uppmärksamhet fästas vid tryggandet av stadskoncernens likviditet och soliditet. Beloppet som kan användas för placeringar och placeringstiden uppskattas i en likviditetsplan. Placeringarnas likviditet tryggas bäst genom omsättbara instrument.

Placeringen ska grunda sig på behärskade risker. Detta innebär en planmässig identifiering och mätning av risker samt skydd mot risker.

Stadens placeringsverksamhet ska konkurrensutsättas. Detta gäller såväl avkastningen på placeringsobjekt som konkurrensutsättningen av placeringstjänster. Konkurrensutsättningen kan också göras som helhet som förutom placeringsverksamheten också inbegriper kreditlimiter och betalningstransaktioner.

2.2 Värderingar och etiska principer

Stadens placeringsverksamhet beaktar de värderingar som finns i omvärlden. Stadens verksamhet styrs genom en politisk värdeprocess. Placeringsobjektets verksamhetsområde eller verksamhetssätt får inte stå i konflikt med kommunens samhälleliga förpliktelser och principer. I konfliktsituationer överskrider de etiska värdena de ekonomiska värdena och de kortfristiga avkastningsmålen är efterställda i förhållande till de värden som valts.

I en ansvarsfull placeringsverksamhet gäller valen av värderingar också medel, inte enbart mål. Placeraren ansvarar för en god förvaltning av tillgångarna och för att värdet bevaras.  Om man nöjer sig med en avkastning som är mindre än marknadsavkastningen måste även detta placeringsbeslut motiveras.

Den etiska synvinkeln lyfts fram vid valet av placeringarnas verksamhetsområde. Valet kan grunda sig på en positiv eller negativ värdering. I den positiva värderingen fastställs de verksamhetsområden som staden kan placera i. I den negativa värderingen utesluts vissa verksamhetsområden, länder eller enskilda företag från stadens eventuella placeringsobjekt.

Stadens placeringsverksamhet grundar sig bl.a. på negativ värdering, vilket innebär att staden inte gör direkta placeringar i omänskliga företag som är verksamma inom vapen-, tobaks-, pornografi- eller alkoholbranschen. I stadens placeringsverksamhet undviker man också placeringar i företag vars kärnverksamhet klassificeras i något av följande: kosmetikaindustrin och icke-medicinska industrin där djurförsök eller läkemedelstester utförs på hotade djur, handel med CITES-arter (CITES Appendix 1 Flora and Fauna). Dessutom ska staden undvika sådana enskilda företag, emittenter eller länder som inte respekterar de grundläggande och mänskliga rättigheter som FN och ILO fastställt, eller som handlar ansvarslöst på ett sätt som skadar miljön.

I placeringsverksamheten iakttas FN:s principer för ansvarsfull placering (ESG), som avser iakttagande av miljöfrågor (E), samhällsansvar (S) och god förvaltningssed (G).

Dessutom iakttas Åbo stads övriga strategiska riktlinjer i stadens finansierings- och placeringsprinciper. Staden har ställt upp betydande miljömål i sin strategi.  Det viktigaste målet är att bli en helt kolneutral stad senast 2029, då växthusgasutsläppen ska vara mindre än de årliga kolsänkorna. Staden följer upp växthusgasutsläppen i sitt område och rapporterar om dem årligen. Staden viktar sina placeringar i företag som i sina värderingar förbundit sig till hållbar utveckling samt användning och produktion av förnybar energi. I och med denna viktning sänker staden systematiskt kolrisken i sina placeringar så att staden senast 2030 avstår från direkta placeringar i företag eller rörelseidkare vars omsättning härrör till över 5 procent från fossila bränslen. Staden sporrar till och strävar efter att genom sina egna åtgärder främja anmälningen av koldioxidutsläpp i samband med den årliga rapporteringen.

3. Placering av likvida medel

Enligt balansräkningens uppställningsform inbegriper de likvida medlen finansiella värdepapper samt kassa och banktillgodohavanden. Å andra sidan anses kassareserven också innehålla insättningar som egna bolag gjort som tas upp i övriga kortfristiga skulder på balansräkningens passiva sida och som inte kan specificeras i kassareserven.

Stadens likviditet hålls på en god nivå och kassareserven tillräckligt stor så att staden klarar av sina kortfristiga förpliktelser såsom bl.a. kassabetalningar och kortfristiga lån (amorteringar på långfristiga lån, insättningar som stadens dotterbolag och sammanslutningar gör i stadens kassa samt bolagens kortfristiga limiter). Det huvudsakliga målet med kassareserven är att trygga och upprätthålla likviditeten.

Stadens fortsatta skuldsättning har medfört att placeringen av likvida medel i praktiken är mycket begränsad, och staden är i allt högre grad en låntagare snarare än en institutionell investerare. Skulddriven placeringsverksamhet med likvida medel är inte möjlig med beaktande av stadens riskprofil. Därför placeras nästan alla stadens likvida medel på koncernkonton med avistavillkor, från vilka staden får en kortfristig avkastning som är bunden till en månads (1) euribor.

Om stadens finansiella ställning förbättras eller likviditeten ökar betydligt, kan ränteplaceringar övervägas i enlighet med de principer som presenteras nedan, med beaktande av marknadsläget och räntorna:

Stadens samlade riskprofil hålls på låg nivå i placeringarna av medel i kassareserven. Staden minimerar kreditrisken med sin kassareserv genom att göra ränteplaceringar i objekt med hög kreditvärdighet och diversifiera sina placeringar både tidsmässigt och kvantitativt i en tillräckligt stor omfattning.

De medel som blir över i skötseln av de dagliga betalningstransaktionerna placeras på det sätt som med tanke på kassaförvaltningen är mest ändamålsenlig. Uppmärksamhet fästs vid att de placeringar som redan ingår i kassareserven är

1) likvida,

2) kreditvärdiga och

3) avkastningsgenererande.

3.1 Kortfristig placering av likvida medel

Kortfristiga placeringar har en löptid på under ett år. Deras uppgift är att för sin del trygga likviditeten. Placeringsobjekt kan vara:

a) placeringsobjekt i kontoform som banker eller motsvarande tillhandahåller,

b) placeringar som inte är omsättningsbara,

– t.ex. bankernas tidsbundna penningmarknadsplaceringar.

c) omsättningsbara kortfristiga placeringar,

Placeringarna i Finland eller utomlands kan vara ETF-räntefonder eller räntefonder med en kreditvärdighet som motsvarar den s.k. Investment Grade-kreditvärdighetsklassificeringen. Om den som emitterar ett obligationslån har en långfristig kreditvärdighetsklassificering måste den vid tidpunkten då instrumentet anskaffas åtminstone vara BBB- (Standard & Poors) eller Baa3 (Moody’s) eller BBB (Fitch IBCA). Om det gäller t.ex. ett finländskt börsnoterat företag som offentligt rapporterar om sin verksamhet, dvs. aktuell information finns tillgänglig om företagets ekonomi, kan en mildare bedömning göras separat av företagets kreditvärdighet trots att företaget inte har en internationell kreditvärdighetsklassificering.  

Placeringarna diversifieras så att placeringarna från kassareserven inte överskrider 20 miljoner euro eller att högst 20 procent av den genomsnittliga kassareserven placeras i den ena partens placeringar i skuldebrev o.d. På koncernens betalningsrörelsekonton kan dock finnas ett belopp som räcker till för att betala koncernens fakturor, löner eller lån.

4. Principer för förvaltning av medel i fonder med särskild täckning

4.1 Egna fonder och donationsfonder med särskild täckning

Principerna som tas upp nedan gäller alla egna fonder och donationsfonder, som för tillfället är följande:

Egna fonder:

Tillväxt- och ersättningsfonden.

•Tillväxt- och ersättningsfondens användningssyfte, ersättningspraxis och förvaltning fastställs i fondens stadgar.

Donationsfonder är bl.a.:

•Finska arbetarinstitutets studiefond

•Tehilla och Unto Virtanens fond

•Fonden för stadens förskönelse

•Barnskydds- och sommarkolonifonden

•Stipendiefonden

•Socialfonden

•Museifonden

•K-köpmannafonden

•Stadens sparfond för dödsbon

4.2 Principernas bindande verkan

Vid placeringen och förvaltningen av medel i fonder med särskild täckning beaktas fondens ändamål och övriga bestämmelser i fondens stadgar, allmänna principer nedan i detta dokument som stadsfullmäktige godkänt, mer detaljerade riktlinjer som stadsstyrelsen gett i låneuttags- och placeringsplanen samt anvisningar och riktlinjer som placeringskommittén som stadsstyrelsen utsett har utfärdat om portföljförvaltningen av fonderna.

Om fondens resultat för räkenskapsperioden uppvisar underskott något år kan man avvikande från fondens stadgar besluta att högst 10 procent av balansräkningens slutsumma gällande vinstmedlen från tidigare år kan användas på ett sätt som anges i fondens stadgar, bl.a. för utdelning av stipendier.

4.3 Medelförvaltningsuppgifter

I förvaltningen av medel i fonder med särskild täckning ingår placering av medel, förvaltning av värdepapper, hantering och övervakning av risker samt rapportering. Ansvaret för den operativa portföljförvaltningen av fonderna ligger hos koncernförvaltningens finansieringstjänster. Staden ingår inte avtal om diskretionär kapitalförvaltning med banker eller mäklarfirmor.

4.4 Målsättningar för placeringen

Det främsta målet för placeringen är att säkerställa att fondmedlens realvärde bevaras på lång sikt. Därför kan maximivikten av alla de egna fondernas och donationsfondernas aktieallokering vara högst 50 procent av marknadsvärdet för den berörda fonden. En noggrannare målallokering fastställs i stadsstyrelsens låneuttags- och placeringsplan minst en gång om året.

Fondmedlen placeras i huvudsak på lång sikt, dvs. över ett år. Det ska dock vara möjligt att realisera placeringsobjekt om marknadssituationen eller likviditeten så kräver. Placeringen av fondmedel ska utgå från en långsiktig placeringsverksamhet. Den får inte grunda sig på en kortsiktig handel som pågår i mindre än tre månader, med undantag av en förväntad negativ värdeförändring eller ett omedelbart likviditetsbehov. 

Fondmedlen används i första hand på det sätt som anges i fondens stadgar och i andra hand för att balansera finansieringsriskerna i stadens låneportfölj, minska de finansiella kostnaderna och trygga stadens likviditet i marknadsstörningssituationer. Stadskoncernens externa finansiella kostnader kan minskas också genom att använda fondmedel för utlåning till stadens dotterbolag.

4.5 Placeringsinstrument och riskhantering

Börshandlade fondandelar (ETF) och indexfonder

En tillräcklig internationell diversifiering görs i regel med börshandlade fondandelar i euro (ETF) eller med andra kostnadseffektiva placeringinstrument såsom indexfonder. Inga direkta aktieplaceringar görs. Placeringarna i ETF och indexfonder ska diversifieras till produkter från olika emittenter och endast produkter som placerar i fysiska värdepapper ska föredras. Staden placerar inte i fonder som placerar i kryptovalutor.

I urvalskriterierna för ovan nämnda fondandelar betonas följande delområden:

I. Fondernas kostnadseffektivitet (förvaltningsavgift)

II. Fondernas likviditet och storlek

III. Fondens breda diversifiering och lilla standardavvikelse (tracking error) i förhållande till fondens jämförelseindex

IV. Fondernas låga risker och därmed förknippade teman, såsom låg värdering som utgår från balansräkningen, låg standardavvikelse för avkastningen (minimal volatilitet) samt en hållbar och växande förmåga att betala utdelningar

V. ESG-kriterier för fonder

Ränteplaceringar och andelar i räntefonder

Ränteplaceringar kan göras diversifierat över hela världen. Placeringarna kan omfatta: statsskuldförbindelser, kommun-, placerings- eller företagscertifikat, obligationslån, investeringsförsäkringar, kapitaliseringsavtal, fondandelar eller tidsbundna insättningar, där emittenten eller gäldenären är en stat, kommun eller ett finans- eller försäkringsinstitut, ett företag eller en annan sammanslutning vars kreditvärdighetsklassificering eller genomsnittliga kreditvärdighet när det gäller diversifierade ränteinstrument är minst BBB- (Standard & Poors). Om det gäller t.ex. ett finländskt eller skandinaviskt börsnoterat företag som offentligt rapporterar om sin verksamhet, dvs. aktuell information finns tillgänglig om företagets ekonomi, kan en bedömning göras separat av företagets kreditvärdighet trots att företaget inte har en internationell kreditvärdighetsklassificering.

Högst 25 procent av investeringstillgångarna får dock investeras i High Yield-lån (HY) som kan ha en lägre kreditklassificering än BBB- (Standard & Poors).

Placeringarna ska diversifieras per motpart och på basis av ränta så att inget enskilt värdepapper överskrider 10 procent av det gängse värdet av hela fondens investeringstillgång.

Det finns ingen övre gräns för det totala beloppet av ränteplaceringar.

I stadens utlåningar till dotterbolagen kan placeras fondmedel utan maturitets- eller mängdbegränsningar. Vid behov justeras maximibeloppen på ovannämnda lån i budgeten och stadsstyrelsens placeringsplan.

Alternativa placeringar

Staden kan placera högst en tredjedel av fondernas investeringstillgångar i illikvida alternativa investeringar, såsom s.k. kapitaliseringsavtal, olika onoterade aktieplaceringar (s.k. Private Equity) och illikvida investeringar såsom Venture Capital (VC) samt strukturerade ränteplaceringar (s.k. Private Credit) vars riskprofil motsvarar de ränteplaceringar som nämns i punkt 4.2. Dessutom kan placeringar göras i s.k. investeringsbolag i form av kommanditbolag som ofta används som en förvaltningsform bland annat när det gäller fastighetsinvesteringar.

En del av medlen kan placeras i stadens kassa mot en gängse marknadsränta. I stadens donationsfonders tillgångar kan också ingå andra tillgångar, t.ex. egendom som donerats och som förvaltas t.ex. enligt bestämmelserna i ett testamente.

4.6 Kollektiv placering av fondmedel - donationsfonder

Fondmedlen kan också placeras som en helhet. I detta fall måste varje fond tilldelas sin egen proportionella andel av det totala kapitalet från det gemensamma placeringskapitalet, som måste justeras för att återspegla förändringarna i den enskilda fondens tillgångar.

Ändringen kan t.ex. gälla en donation, fondöverföring eller annat tillägg till medlen i en enskild fond eller en total eller delvis fördelning av avkastningen. Däremot ändras ovannämnda procentandelar inte av placeringsavkastningar, såsom räntor och utdelningar, på kollektiv placeringskapital. Medel i donationsfonder placeras dock inte kollektivt med medel i stadens egna fonder med särskild teckning.