Ympäristölakimies Nina Mattila 8.3.2022:

Rakennus- ja lupalautakunta on 4.5.2018 § 161 päättänyt velvoittaa juoksevan uhkasakon uhalla kiinteistön 853-435-1-164 omistavan kuolinpesän kunnostamaan, siistimään ja maalaamaan taikka uusimaan kaikkien kiinteistöllä sijaitsevien rakennusten katto- ja seinäjulkisivut, vesikatot ja aidat tai vaihtoehtoisesti purkamaan ne sekä lopettamaan ympäristöä rumentavan ulkovarastoinnin kiinteistöllä. Rakennus- ja lupalautakunta on 9.1.2020 § 8 tuominnut yhteensä 5100 euron uhkasakot maksettavaksi ja asettanut uudet korkeammat juoksevat uhkasakot. Tuomitun uhkasakon määrässä on huomioitu, että kiinteistöä on siivottu eli velvoitetta on noudatettu osittain. Kuolinpesän osakas on valittanut lautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen ja vaatinut päätöksen kumoamista. Valituksen mukaan uhkasakon tuomitseminen on ollut kohtuutonta. Kiinteistö on joutunut ilkivallan kohteeksi ja kuolinpesän osakkaille on syntynyt siivoamisesta ja purkamisesta kuluja. Kiinteistön omistajien mukaan heille ei ole annettu ensimmäiseen purkamislupaan vastausta lainkaan ja heille on selvinnyt vasta myöhemmin, että purkamisluvassa on edellytetty vastaavaa työnjohtajaa. Rakennukset on valituksen mukaan purettu. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen, mutta pidentänyt velvoitteiden täyttämiseksi asetettuja määräaikoja siten, että toimenpiteet on tehtävä 31.8.2022 mennessä.

Turun hallinto-oikeus on todennut, että uhkasakon tuomitsemisen edellytyksenä on, että uhkasakon asettamista koskeva päätös on täytäntöönpanokelpoinen ja että päävelvoitetta ei ole tuomitsemispäätöstä tehtäessä kokonaisuudessaan täytetty. Lisäksi edellytetään, että uhkasakon asettamispäätös on oikeudellisesti virheetön. Turun hallinto-oikeus on todennut, että jakamattomalla kuolinpesällä kiinteistön omistajana on ollut MRL:n 166 §:n mukainen kiinteistön ja sillä sijaitsevien rakennusten kunnossapitovelvollisuus ja oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus asetettujen velvoitteiden noudattamiseen. Hallinto-oikeus on todennut, että selvittäessään kenelle kiinteistön hallinta tai rakennuksen omistus kuuluu ja kehen velvoite voidaan kohdistaa, rakennusvalvontaviranomainen voi lähtökohtaisesti perustaa arvionsa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä ilmeneviin tietoihin, ellei muuta luotettavampaa selvitystä kiinteistön ja sillä olevien rakennusten omistuksesta tai hallinnasta ole esitetty. Asiassa ei ole esitetty perinnönjakokirjaa tai muutakaan saantokirjaa, jolla kiinteistön ja sillä olevien rakennusten omistus- tai hallintaoikeus olisi luotettavasti siirtynyt jollekin muulle taholle siten, että sitä tulisi arvioida rekisterimerkinnöistä poikkeavasti. Hallinto-oikeus on huomioinut päätöksessä, että ensimmäinen kunnostuskehotus on annettu kiinteistönomistajalle jo vuonna 2006 ja kuolinpesän nykyiset osakkaat ovat myös asetetun velvoitteen mukaisesti tosiasiassa ryhtyneet siivoamaan ympäristöä sekä yhdessä hakeneet kiinteistöllä sijaitsevien rakennusten purkamislupaa vuonna 2019.

Hallinto-oikeuden mukaan valituksessa esitetyt perusteet velvoitteiden laiminlyönnille eivät ole sellaisia uhkasakkolaissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden vuoksi uhkasakot olisi tullut tuomita maksettavaksi tuomittuja määriä pienempinä. Koska päävelvoitteet ovat lautakunnan päätöksen tekohetkellä olleet edelleen joko kokonaan tai osittain täyttämättä, lautakunta on voinut niiden täyttämisen tehosteeksi asettaa uudet sakon uhat. Mikäli kiinteistö on valituksessa mainitulla tavalla siivottu ja rakennukset purettu, asia otetaan huomioon uhkasakkoja tuomittaessa. Turun hallinto-oikeuden päätökseen voi hakea muutosta, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Oheismateriaali 1Turun hallinto-oikeuden päätös 22.2.2022

Valvontajohtaja Leena Salmelainen:

EhdotusRakennus- ja lupalautakunta päättää merkitä Turun hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksi.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.