Johtava ylihammaslääkäri Minna Kinnarinen, tulosaluejohtaja Anne Santalahti, palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen, controller Joonas Välilä ja palvelujohtaja Maisa Kuusela 7.12.2011:

1.   Taustaa

Lounais-Suomen aluehallintavirasto velvoitti 21.10.2011 Turun kaupungin huolehtimaan siitä, että suun terveydenhuollon hoitoon pääsy saatetaan lain edellyttämälle tasolle 31.3.2012 mennessä ja että hoitoon pääsy toteutuu myös tulevaisuudessa lain mukaisesti. Turun kaupunki velvoitettiin antamaan asiasta selvitys 16.4.2012 mennessä. Jonojen saattaminen lain edellyttämälle tasolle maaliskuun loppuun mennessä tarkoittaa noin 4500 asiakkaan (tuolloin 6 kuukautta jonottaneiden) hoidon aloittamista ko. päivämäärään mennessä

Liite 1Lounais-Suomen aluehallintaviraston määräys 21.10.2011

Peruspalvelulautakunta käsitteli suun terveydenhuollon järjestämistä kokouksessaan 26.10.2011 § 296 ja palautti sen uudelleen valmisteltavaksi. Asian uudessa käsittelyssä 16.11.2011 § 311 lautakunta palautti sen Lepän ehdotuksesta Koistisen kannattamana. Päätös asiassa tehtiin äänin 8-5. Lepän Koistisen kannattamana tekemän palautusehdotuksen puolesta äänestivät: Leppä, Koistinen, Kero, Sulkakoski, Wennström, Koivunalho, Surakka ja Birstolin. Turun kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 28.11.2011, että peruspalvelulautakunnalle lautakuntakäsittelyn yhteydessä osoitettu lisärahaa käytetään muun muassa hammashuollon oman tuotannon lisäämiseen.

2.   Suun terveydenhuollon palvelukysynnän kasvu, resurssit ja suoritekehitys

Suun terveydenhuollon palvelujen tarve lisääntyi oleellisesti vuonna 2002, jolloin koko väestö oikeutettiin käyttämään julkisia hammashoitopalveluita. Turussa hoitoon oikeutettujen määrän kasvoi yli 70 %:lla. Käyntien määrä lisääntyi vuosina 2001–2010 yli 50 %.

Turun kaupungin suun terveydenhuollolla on ollut vaikeuksia vastata kasvaneeseen kysyntään. Lakimuutoksen lisäksi kysyntään on vaikuttanut yksityishammaslääkäreiden määrän väheneminen, mikä näkyy Kelan tilastoissa käyntimäärien ja korvausta saaneiden määrän vähenemisenä. Oman toiminnan resurssit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa hoidon tarpeen kasvun kanssa.

Erityisesti työikäisten ja ikäihmisten käyntimäärät ovat edelleen kasvussa, mikä on lisännyt erityisesti vaativampien hoitojen määrää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuodelta 2010 tekemän selvityksen mukaan Turku käytti suun terveydenhuoltoon keskimääräistä vähemmän resursseja (hammaslääkärit ja suuhygienistit) ja oman toiminnan kustannukset (painotetut toimenpiteet) olivat keskimääräistä pienemmät muihin kuntiin verrattuna. Suurten kaupunkien vertailussa 2010 Turun hammashoidon kokonaiskustannukset olivat kuitenkin neljänneksi suurimmat ja 7,7 % mediaania suuremmat. Tämä saattaa johtua ostopalvelujen määrästä ja kalleudesta (yksikköhinnat).

Liite 2Julkiseen hammashuoltoon oikeutetut ja suun terveydenhuollon resurssit 2001–2010

Liite 3Suun terveydenhuollon käynnit ja asiakkaat 2001–2011

Liite 4Suun terveydenhuollon menot ja tulot 2001–2010

Liite 5Taulukko suun terveydenhuollon kustannuksista, resursseista ja käynneistä.

Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto käynnisti vuonna 2006 valvonta-asian hammashuollon saattamiseksi lainmukaiseen tilaan. Valvontaprosessi päättyi vuonna 2010, jolloin Lounais-Suomen aluehallintovirasto totesi Turun terveystoimessa tehdyn oikeasuuntaisia toimenpiteitä suun terveydenhuollon hoitotakuun toteutumiseksi. Näitä toimenpiteitä olivat muun muassa uudet suuhygienistien vakanssit, tilapäiset hammaslääkäri-hammashoitaja-työparien vakanssit sekä ostopalvelut.

Yhden palvelutuottajan mallissa ostopalveluiden saatavuuden vähennyttyä tilanne on oleellisesti huonontunut vuoden 2011 aikana. Kiireettömän hammashoidon jonossa oli 30.11.2011 kaikkiaan 5204 potilasta, joista yli 6 kk jonottaneita oli 1495. Jono on lyhentynyt alkusyksyn tilanteesta osittain omien lisätöiden, osittain ostopalveluiden lisäämisen takia.  

Asiakkaat on poistettu jonotilastoista silloin, kun he saavat ajan omaan toimintaan tai lähetteen ulkoiselle palveluntuottajalle. Palveluntuottajien resurssit ottaa asiakas vastaan on varmennettu, mutta asiakas huolehtii itse ajanvarauksesta ulkoiselle palveluntuottajalle. Jonotilastoa on kritisoitu sen vuoksi, että lainsäädännön kuuden kuukauden aikaraja koskee hoidon alkamista – ei ajan tai maksusitoumuksen saamista.

Käytännössä suun terveydenhuollossa ei ole tällä hetkellä mitään keinoja seurata yksittäisen asiakkaan ajanvarausta ja hoidon toteutumista yksityisillä palveluntuottajilla reaaliaikaisesti. Laskutustiedot tulevat 1-2 kuukauden viiveellä hoidosta ja ne 30 % asiakkaista, jotka eivät koskaan käytä saamaansa maksusitoumusta, jäävät jonoon edelleen. Joulukuun alusta jonotilanne lasketaan omassa tuotannossa hoitoon pääsystä ja palveluntuottajat ilmoittavat suun terveydenhuoltoon ajankohdan, milloin potilaan hoito on alkanut. Niiden asiakkaiden osalta, jotka eivät varaa aikaa tai hakeudu hoitoon maksusitoumuksen saatuaan, tilanne on ongelmallinen jonostatuksen näkökulmasta. Tätä tulkintakysymystä on selvitetty viime viikkoina yhteistyössä aluehallintoviraston kanssa. Listatekstin kirjoittamisvaiheessa valmistelijoilla ei ollut tiedossa aluehallintoviraston lopullista kantaa jonostatuksen suhteen niiden asiakkaiden kohdalla, jotka käyttävät ulkopuolisen palveluntuottajan palveluja.

Suun terveydenhuollon nykyisillä resursseilla pystytään hoitamaan kaikki lasten ja nuorten tarvitsemat perus- ja erikoishammashoidon palvelut, kiireellinen ja päivystysluonteinen hammashoito sekä erikoishammashoito. Vuoden 2010 tilastoinnin perusteella pystytään lisäksi hoitamaan noin kolme neljäsosaa yli 18-vuotiaiden hoitoon hakeutuneiden kiireettömästä perushammashoidosta. Suun terveydenhuollon pitäisi pystyä järjestämään noin 28 000 kiireettömän perushammashoidon käyntiä vuosittain nykyisen oman tuotannon lisäksi, jotta hoitotakuussa pysyttäisiin. Lisäksi tarvitaan kiireellisesti tilapäistä lisäresurssia nykyisen yli hoitotakuun menevän jonon lyhentämiseksi.

Peruspalvelulautakunta valtuutti kesällä 2011 sosiaali- ja terveystoimen hankkimaan suun terveydenhuollon palveluita lisää 400 000 eurolla. Palveluita on hankittu ostopalvelulla ja oman henkilökunnan lisätyöllä. Toimenpiteistä huolimatta suun terveydenhuollon jono ei lyhene riittävästi eikä hoitotakuuseen päästä kuluvan vuoden aikana.

Suun terveydenhuoltoon on nyt esitetty 8 tilapäistä suuhygienistin ja 3 tilapäistä hammaslääkäri-hammashoitaja työparin vakanssia, jotka pyritään täyttämään mahdollisimman pian. Talousarvion noudattamista koskevien määräysten mukaan kyseisistä vakansseista päättää apulaiskaupunginjohtaja. Kyseisiä vakansseja käytetäisiin siihen asti kunnes tässä listatekstissä ehdotusosassa mainitut vakanssit saadaan perustettua ja täytettyä.

Jatkossa olisi käytettävä kaikki mahdolliset keinot palveluiden takaamiseksi kuntalaisten tarvetta vastaaviksi. 29.11. valmistuneen, vuoden 2011 budjetin toteutumaennusteen mukaan suun terveydenhuollon ostopalvelujen kustannukset ovat kuluvana vuonna noin 1,2–1,3 M€.

3.    Oman tuotannon ja ostopalveluna hankittavan tuotannon nykyiset kustannukset

Liitteessä 6 jäljempänä esiteltävä kliinisen hammashoidon kustannusraportti vuodelta 2010 sisältää yksikön välittömät menot sekä niin sanotut vyörytetyt menot. Vyörytetyt menot sisältävät kaupungin kirjauskäytännöistä johtuen viraston tulosalueelle keskitettyjä menoeriä kuten IT-kustannukset, tilavuokrat sekä eläkemenoperusteiset kuel- ja varhemaksut. Tämän lisäksi vyörytetyt menot sisältävät varsinaiset vyörytyskustannukset, jotka muodostuvat sekä viraston tulosalueen että perusterveydenhuollon tulosalueen vyörytettävistä kustannuksista. Näin laskettuna kliinisen hammashoidon kokonaiskustannukseksi on saatu 12.651.626 euroa. Ostopalvelukäyntien kustannukset ilman siihen sitoutunutta hallinnollista työtä oli vuonna 2010 1.721.779 euroa, joten oman toiminnan kokonaiskustannukseksi jää 10.929.847 euroa.  

Oman toiminnan käynteihin (112 000 kpl) luetaan sekä hammaslääkäreiden (n. 78 %) että suuhygienistien (n. 22 %) käynnit. Oman toiminnan aikuisasiakkaan keskimääräinen nettokäyntihinta puolestaan saadaan, kun oman toiminnan keskimääräisestä bruttokäyntihinnasta (97,59 €) vähennetään käyntikohtainen asiakasmaksuosuus. Kliiniseen hammashoitoon kertyi vuonna 2010 asiakasmaksutuloja yhteensä 2 616 536 €. Asiakasmaksuja peritään vain täysikäisten käynneistä (70 488 kpl), jonka vuoksi keskimääräiseksi käyntikohtaiseksi asiakasmaksuksi aikuisasiakkaalle saadaan 37,12 €. Täten oman toiminnan aikuisasiakkaan nettokäyntihinnaksi muodostuu 60,47 €, joka suhteutettuna 28 000 käynniksi tekisi 1.693.160 €.

Liite 6Kliinisen hammashoidon vyörytysraportti oman tuotannon osalta vuoden 2010 luvuilla

Ostopalveluiden nettokustannukset vuonna 2010 olivat yhteensä 1 721 779 euroa ja ostopalvelukäyntejä oli yhteensä 20508, joten keskimääräinen käyntihinta oli 84 €. Ostopalveluiden keskimääräinen käyntihinta koostuu pääosin hammaslääkärikäynneistä (n.89 %). Lisäksi palveluntuottaja on perinyt itselleen sopimuksen mukaiset asiakasmaksut. Ostopalveluiden hallinnointiin (laskutukset, potilasasiakirjamerkintöjen siirto ym) liittyviä kustannuksia ei ole laskettu mukaan näihin kustannuksiin. Suuhygienistin palveluiden ostopalveluhinta on nykyisen sopimuksen mukaan 92 €/tunti. Tunnin käynnin nettohinta on n. 60 €.

4.   Vaadittavat toimenpiteet hoitotakuussa pysymiseksi

4.1 Hoitotarpeen tyydyttäminen ostopalveluiden avulla

Turku on ostanut kiireettömän perushammashoidon palveluja usealta eri palveluntuottajalta sopimusten mukaisesti 2007–2009. Vuodesta 2010 lähtien palveluja on hankittu yhdeltä palveluntuottajalta (Mediverkko Oy:n Aurakadun hammaskeskus), jonka kanssa solmittu sopimus päättyy 31.5.2012. Ostopalvelu aiheuttaa lisätyötä suun terveydenhuollossa mm. laskutuksen ja sen viiveiden takia. Palveluntuottajan potilasasiakirjamerkinnät on lisäksi siirrettävä suun terveydenhuollon omaan järjestelmään.

Ostopalveluiden määrä on ollut suurimmillaan vuonna 2008, minkä jälkeen niiden käyttö on vähentynyt osittain rajallisista ostopalvelumäärärahoista, osittain opetushammashoitolan lisääntyneiden resurssien myötä. Ostopalvelut on suunniteltu toteutettaviksi talousarvion puitteissa. Talousarviota suunniteltaessa on ensisijaisesti turvattu oman toiminnan henkilöstökustannukset. Vuodelle 2011 oli alun perin ostopalveluihin varattu talousarvioon 900.000 €. Peruspalvelulautakunnan kesäkuussa hyväksymä lisäresurssi suun terveydenhuoltoon oli 400.000 €.

Kun nykyinen palveluntuottaja, Mediverkko Oy ei alkuvuoden aikana pystynyt tarjoamaan sovittua määrää palveluita, neuvoteltiin lisäpalveluiden tuottamisesta. Tarjonta on kuitenkin lisäyksenkin jälkeen ollut riittämätön hoitotakuussa pysymiseksi. Hoitotakuuajan ylittäneiden, yli 6 kuukautta odottaneiden potilaiden tutkimus ja hoito on toteutettu lisäkapasiteettia hankkimalla yhteensä seitsemältä muulta kilpailutukseen osallistuneelta palvelutuottajalta.

Aikaisempien vuosien perusteella ostopalvelulähetteen käyttää noin 70 % sen saaneista, käyntejä ostopalvelussa on ollut 2,7 potilasta kohden ja käynnin keskihinta on ollut vuonna 2010 n. 84 € (125–133 € kun mukaan lasketaan asiakkaan palveluntuottajalle maksamat asiakasmaksut).

4.2 Palvelujen hankkiminen palvelusetelillä

Palveluseteli sopii suun terveydenhuollon palveluissa selkeisiin kokonaisuuksiin, joissa on etukäteen määritelty/ arvioitu tuleva hoidon tarve. Tällaisia ovat esimerkiksi päivystyksen jatkohoito sekä suukirurgiset toimenpiteet. Setelin hinnoittelun tulee perustua oman toiminnan toimenpidekohtaisiin kustannuksiin.

Turku on ollut mukana valtakunnallisessa sähköisen palvelusetelin suun terveydenhuollon osaprojektissa, jonka tavoitteena on käytettävästä potilastietojärjestelmästä riippumaton sähköisen palvelusetelin kaikki toiminnot käsittävä kokonaisuus. Peruspalvelulautakunta on käsitellyt suun terveydenhuollon palveluseteliä kokouksissaan vuoden 2010 aikana. Setelin kokeiluun on suhtauduttu myönteisesti, mutta päädytty odottamaan Sitran sähköisen palveluseteliportaalin valmistumista.

Jyväskylä otti keväällä 2011 ensimmäisenä Suomessa käyttöön verkossa toimivan, suun terveydenhuollon palvelusetelin maksuliikenteen hoitamiseen tarkoitetun järjestelmän. Samanlaisen järjestelmän rajoitettuun kokeiluun on valmius myös Turussa.

Palvelusetelin hallinnoinnissa on haasteita ostopalvelun tapaan: vaikka asiakassuhde syntyy suoraan palveluntuottajan ja asiakkaan välille, on palvelusetelin antaja potilasasiakirjojen rekisterinpitäjä ja vastaa merkinnöistä. Potilasasiakirjamerkinnät on siirrettävä hammashuollon potilasasiakirjoihin, mikä vaatii resursseja. Palveluseteliä käytettäessä kunnan kustannukset ovat ennustettavampia kuin ostopalvelussa, mikä saattaa toisaalta tuoda lisäkustannuksia asiakkaalle. Potilaalla tulee kuitenkin aina olla oikeus valita kunnallinen palvelu palvelusetelin sijaan.

Palveluseteliä ehdotetaan kokeiltavaksi rajoitetusti selkeisiin, etukäteen määriteltyihin kokonaisuuksiin, kun setelin käytön hallinnointi saadaan selvitettyä.

4.3 Vuokratyövoiman käyttö jonojen hallinnassa

Vuokrahammaslääkäreiden käyttö työvoimana sopii tilapäisten resurssipuutosten korjaamiseen. Vuokrahammaslääkärit työskentelevät sosiaali- ja terveystoimen tiloissa ja käyttävät suun terveydenhuollon potilasasiakirjajärjestelmää.

Vuokratyövoimaa on tällä hetkellä saatu ostopalvelua vastaavaan hintaan. Asiakasmaksut maksetaan tällöin kuitenkin sosiaali- ja terveystoimelle, toisaalta hammashoitajan, materiaalien ja tilojen käytöstä tulee lisäkustannuksia.

4.4 Oman tuotannon lisääminen

Suun terveydenhuollon hammaslääkäreiden ja suuhygienistien määrän kehitys selviää liitteestä 2. Kliiniseen suun terveydenhuoltoon on vuonna 2007 perustettu kolme hammaslääkärin vakanssia, mutta vastaavasti kolme erikoistuvan hammaslääkärin vakanssia on myöhemmin siirtynyt opetushammashoitolaan koulutuksellisista syistä. Näin ollen vuonna 2011 on vuoteen 2001 verrattuna yksi hammaslääkärin vakanssi enemmän ja ko. vakanssia ei ole saatu täyttää vakinaisesti. Suuhygienistien vakansseja on perustettu parikymmentä. Opetushammashoitolaan on pääosin saatu voimassa olevan kolmikantasopimuksen mukaisesti henkilökuntaa, suuri osa opetustyössä toimivien hammaslääkäreiden vakansseista on osa-aikaisia. Turku saa korvauksen opetushammashoitolatoiminnasta eli toiminnan kustannukset korvataan Turulle EVO- rahoituksesta.

Suun terveydenhuollon henkilöstön saatavuus on Turussa viime aikoina parantunut. Ongelmana on edelleen suuri osa-aikaisten työntekijöiden määrä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Omassa toiminnassa osa-aikaisuuden aiheuttama työpanoksen vajaus on saatu pääosin korvattua sijaisilla. Mikäli suotuisa kehitys jatkuu edelleen, on kannattavinta lisätä omaa toimintaa ja jatkaa suun terveydenhuollon työnjaon kehittämistä niin, että osa hammaslääkäreiden tekemistä tarkastuksista siirtyy suuhygienisteille. Noin 20 % ei-kiireellisen jonon potilaista tulee hoidetuksi yhdellä suuhygienistin käynnillä, eikä hammaslääkärin aikaa tarvita tällöin lainkaan. Tällä työnjaolla potilaat saadaan hoidettua kokonaistaloudellisesti edullisimmin.

Kaikkien julkiseen hammashoitoon hakeutuvien potilaiden hoitaminen omana toimintana vaatisi kolmentoista hammaslääkäri-hammashoitaja-työparin lisäksi kahdeksan suuhygienistin lisäresurssin (Hammaslääkäri-hammashoitaja-työparin on arvioitu hoitavan keskimäärin 1500 aikuispotilaan käyntiä/vuosi ja suuhygienistin n.1000 käyntiä/vuosi). Henkilöstökustannukset olisivat n. 1.537.000 € (13 hl+13 hh+8 shg) ja kokonaiskustannukset (materiaalit ym lisättynä) noin 2.300.000 €. Mikäli näistä kustannuksista vähennetään maksutuotot, kokonaiskustannukset olisivat n. 1.500.000 €. Keskimääräinen käynnin nettohinta olisi tällöin noin 54 €. Nykyisiä tiloja olisi mahdollista hyödyntää lisääntyvän hoitohenkilökunnan avulla esim. jatkamalla työaikaa arkisin klo 18.00–20.00 asti. Tämä edellyttää paikallisia työehtosopimusneuvotteluja. Tällä hetkellä ko. järjestelyin pystytään sijoittamaan 8 suuhygienistiä ja 3 hammaslääkäri-hammashoitaja-työparia.

Aikuispotilaiden käynnin keskimääräinen nettohinta kaikilla vyöryillä on tällä hetkellä noin 60,47 €. Koska hammashuollon muun henkilökunnan, perusterveydenhuollon hallinnon ja sosiaali- ja terveystoimen hallinnon resurssit eivät lisäänny ja suuhygienistien käyntien osuus on suurempi, ”uusien käyntien” hinta on vastaavasti pienempi noin 54 €.

Ostopalveluina vastaavan potilasmäärän hoitaminen maksaisi vuoden 2010 kustannuksilla n. 2.352.000 € vuodessa (n. 28 000 käyntiä à 84 €) + hallinnointikustannukset.

5. Yhteenveto

Suun terveydenhuollon ongelmana on viime vuosina ollut kysynnän jatkuva kasvu ja toisaalta työvoiman huono saatavuus. Hoitotakuun ylittävät jonot edellyttävät välittömiä ja tehokkaita toimia tuotannon lisäämiseksi.

Omien vakanssien lisääminen ja toiminnan tehostaminen työnjakoa kehittämällä on kustannustehokkainta. Rekrytoinnin onnistumiseksi vakanssien on oltava vakinaisia. Suun terveydenhuollosta on seuraavan kymmenen vuoden aikana saavuttamassa eläkeiän 20 hammaslääkäriä. Tarvittaessa vakanssimäärää voidaan myöhemmin siis vähentää, jos kysyntä laskee. Koska hammaslääkäreiden saatavuus on tällä hetkellä kuitenkin vielä ongelmallista, on tarkoituksenmukaista kilpailuttaa myös ostopalveluja palveluiden riittävyyden turvaamiseksi.

Peruspalvelulautakunta päätti kokouksessaan 16.11.2011 valtuuttaa sosiaali- ja terveystoimen valmistelemaan suun terveydenhuollon ja vuokrahammaslääkäreiden kilpailutuksen. Päätettiin myös, että osalla ostopalveluihin varatusta määrärahasta kokeillaan palveluseteliä rajoitetusti päivystyksen jatkohoito- sekä suukirurgisia toimenpiteitä ostettaessa. Tästä tuodaan myöhemmin esitys peruspalvelulautakunnan päätettäväksi.

Edellä sanottuun perustuen vaadittavat toimenpiteet suun terveydenhuollon hoitotakuun saamiseksi lain edellyttämälle tasolle ovat seuraavat:

• esitetään kaupunginhallituksen hallintojaostolle, että suun terveydenhuoltoon perustetaan 8 suuhygienistin ja 10 hammaslääkäri-hammashoitaja työparin vakanssia
• tehostetaan omaa toimintaa työnjakoa edelleen kehittämällä
• hammaslääkäri-hammashoitajavakanssien palkkaamiseen varattua määrärahaa käytetään ostopalvelun hankkimiseen siihen asti, kun vakanssit perustetaan ja täytetään

Liite 7Esitykset vakanssien perustamisesta

Mikäli kaikki edellä mainitut oman tuotannon 8 suuhygienistin ja 10 työparin vakanssia saadaan täytettyä jo vuoden alussa, vakanssien palkkakustannukset vuodelle 2012 olisivat 1.250.000 €, ostopalvelut (5000 käyntiä) 420.000 € ja kokonaiskustannukset oman toiminnan materiaali-, tila- ym. kustannukset mukaan luettuna noin 2,3 M€. Nettokustannukset maksutulot vähennettynä ovat noin 1.662.000 €, mikä tarkoittaa 662.000 euron ylitystä suunniteltuun talousarvioon. Ylitys katetaan kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti peruspalvelulautakunnalle lautakuntakäsittelyn yhteydessä osoitetulla lisärahalla ja operatiivisen palvelusopimuksen muutoksilla. Käytännössä kustannukset oman toiminnan osalta tulevat olemaan vielä edellä mainittua pienempiä, koska osa työstä tehdään jo olemassa olevissa tiloissa eivätkä keskitetyt kustannukset lisäänny. Toisaalta iltatyön korvausten kustannukset selviävät vasta myöhemmin paikallisten neuvotteluiden jälkeen.

Peruspalvelujohtaja Riitta Liuksa 7.12.2011:

EhdotusPeruspalvelulautakunta päättää, että riittävien suun terveydenhuollon palvelujen takaamiseksi

• esitetään kaupunginhallituksen hallintojaostolle, että suun terveydenhuoltoon perustetaan 8 suuhygienistin ja 10 hammaslääkäri-hammashoitaja työparin vakanssia
• tehostetaan omaa toimintaa työnjakoa edelleen kehittämällä
• hammaslääkäri-hammashoitajavakanssien palkkaamiseen varattua määrärahaa käytetään ostopalvelun hankkimiseen siihen asti, kun vakanssit perustetaan ja täytetään.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.