Liikuntapaikkapäällikkö Oskari Nummi:

Ulkojäihin 800 000 € vuonna 2018

Vuonna 2018 Turun kaupungin ulkojääverkoston kulut ovat yhteensä noin 800 000 euroa. Luonnonjääkenttäverkoston (yht. 43 kpl) osuus kokonaisuudesta on tällä hetkellä noin 380 000 € alueurakoiden sopimuksissa. Parkinkentän tekojääradan kokonaiskustannukset ovat noin 300 000 € talvikaudessa. Tällöin ovat mukana kaikki Parkin tekojääradan todelliset kulut: veden ja sähkön lisäksi vuokrat, investoinnit, kunnossapito, koneet ja laitteet, ylläpitohenkilöstö ja hallinnolliset kulut. Kupittaan luistelumadon, liikuntapalvelukeskuksen kenttien (2 kpl) ja talkookenttien kustannukset ovat arviolta noin 100 000 €. (Taulukko 1.)

* Parkin kokonaiskustannus vuodelta 2016

Luonnonjääkenttäverkoston ylläpidon kustannustaso on laskenut huomattavasti alueurakoiden kilpailuttamisen myötä kolmesta syystä: 1) jäädytysaika on lyhennetty kuuteen viikkoon vanhan puitesopimuksen kymmenestä, 2) jokaista aluetta kohden on karsittu 1-3 kenttää ja 3) kilpailuttaminen on tuottanut halvempia urakkatarjouksia. Kaupungin viidestä alueesta kaksi on vielä vanhan puitesopimuksen piirissä, joten luonnonjääkenttäverkoston sopimushinnan arvioidaan edelleen laskevan. Viimeisenä alueista kilpailutetaan keskusta, jossa on eniten ulkoliikuntapaikkoja; myös jääkenttiä, joten myös säästöpotentiaali on suurin. Alueurakkasopimukset ovat määräaikaisia (3 + 2 optiovuotta), joten kilpailuttaminen ja verkostosäästöjen mahdollisuudet alueittain jatkuvat edelleen.

Luonnonjääkentät siirtyivät liikuntapalvelukeskuksen hallintaan toukokuussa 2012. Tuolloin kenttiä oli n 50 kpl ja kokonaiskustannukset vanhassa puitesopimuksessa n 650 000€/v. Alueurakointiprosessi aloitettiin kaupunkiympäristön rakennuttamisen (ent. kilan infrapalvelujen) koordinoimana vuonna 2014, ja ensimmäiset säästöt todentuivat jääkenttien osalta vuonna 2016 pohjoisen urakka-alueelta. Liikuntapalveluissa jääkenttäverkoston tarkoituksenmukaisuutta ja säästöpotentiaaleja tarkasteltiin muun muassa Liikuntapaikkasuunnitelman prosessissa. Verkostomuutokset säästöineen todentuvat alueurakoiden myötä.

Aloitteessa tuodaan esiin neljän uuden tekojääradan perustaminen. Kustannukset esitetään katettaviksi luonnonjääkenttäverkoston merkittävästä karsimisesta syntyvillä säästöillä.

Tekojääratahankkeiden toteutuneet rakennuskustannukset olivat n 2,2 M€ - 3,5 M€ / kenttä vuoden 2013 kustannustasolla (VTT:n arvio Suomessa toteutettujen hankkeiden keskiarvohaarukasta, Ulkoliikuntapaikkojen laatuluokitus ja elinkaarikustannusten arviointi, s. 74, VTT 2015). VTT:n edelleen jalostama arvio suuren pallokentän rakennuskustannuksista, kun se tehdään talvikauden tekojääradaksi ja kesäkauden tekonurmeksi, kuten Parkilla, oli vaihteluvälillä 1,96 M€ - 6,5 M€ riippuen kohteen koosta ja laatutasosta (kuten ed, s. 176). Parkinkentän laajuus ja laatu edustavat korkeinta kustannustasoa.

Arvion mukaan neljän uuden, Parkkia vaatimattomamman, tekojääradan perustamiskustannukset olisivat näin ollen vähintään noin 10 miljoonaa euroa (huomioiden kustannustason nousun 5 vuoden aikana). Ulkoliikuntapaikkojen nykyisen vuokramenettelyn mukaisesti investointien vuosittainen vuokravaikutus olisi noin 500 000 €, minkä lisäksi tulisivat vuotuiset (talvikauden) ylläpitokulut, noin 200 000 – 300 000 €/kenttä eli yhteensä noin +- 1 miljoona euroa. Edellä kuvatun arvion mukaan neljän uuden tekojääradan kustannusvaikutus liikuntalautakunnalle olisi yhteensä noin 1,5 M€ / vuosi (tai n 375 000 €/kpl).

Luonnonjääverkoston karsimisesta aiheutuvat säästöt ja vaikutukset luistelumahdollisuuksiin eri puolilla kaupunkia.

Kahden vuoden kuluttua luonnonjääkenttäverkoston jäädyttämisen kulut ovat laskeneet arviolta noin 250 000 euroon talvikaudessa alueurakoiden edettyä. Säästö verkoston karsimisesta tuolloin riittäisi yhden uuden tekojääradan ylläpitoon, mutta ei investoinnin kuoletukseen sisäisessä vuokrassa. Tästä aiheutuisi noin 125 000 euron vaje liikuntapalveluiden käyttötalouteen vuosittain.

Luonnonjääkenttäverkoston merkittävän karsimisen liikunnalliset vaikutukset olisivat todennäköisesti kielteisiä: kenttäverkostoa priorisoidaan siten, että koulujen läheisiä sekä asukasluvultaan tiheitä alueita suositaan. Kolmas tekojäärata ei voisi korvata etenkään alakoulujen ja varhaiskasvatuksen luistelemista lähikentillä – saati sitten lapsiperheiden vapaa-ajan luistelemista kohtuullisella etäisyydellä kodista.

Jääkenttäkeskustelussa tulee muistaa myös, että kaupungilla on kaksi omaa ja kaksi osaomisteista jäähallia, joissa on ilmaisia yleisöluisteluvuoroja. Jääolosuhdetarjontaa tarkasteltaessa tulisi myös pohtia sitä, miten jäähallien potentiaali hyödynnetään koulujen ja varhaiskasvatuksen liikuntaan sekä omatoimiliikuntaan mahdollisimman tehokkaasti myös päiväaikaan. Tekojääratojen rakentamista voidaan pohtia tulevia ulkoliikuntapaikkojen investointeja suunniteltaessa, mutta niiden rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan aina lisäys palvelualueen budjettiin. Alueellisen luonnonjääkenttäverkoston supistamisella ei voida saavuttaa niin suuria säästöjä, joilla voisi investoinnit ja ylläpitotyöt kattaa. Uusien tekojääkenttien rakentaminen olisi siis ennemminkin nykyisen palvelutarjonnan laadun parantamista ja lisäämistä kuin nykyisen verkoston korvaamista.

Oheismateriaali 1Ville Lintusen aloite

Toimialajohtaja Minna Sartes:

EhdotusLiikuntalautakunta päättää antaa edellä olevan selvityksen vastauksena aloitteeseen ja merkitsee aloitteen käsitellyksi.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.