dnro 12522-2016
Liikuntalautakunnan lausunto Turun pyöräilyn kehittämisohjelman luonnoksesta
Liikuntalautakunta voi ilokseen todeta, että ohjelmatyötä pyöräilyn kehittämiseksi on tehty aivan erinomaisesti. Luonnos on paitsi asiatiedoiltaan perusteellinen, kehittämistoimenpiteissään yksilöity että monisyistä aihepiiriä kokonaisvaltaisesti lähestyvä. Laaja kokonaisuus on jäsennetty selvästi ja esitetty helposti hahmotettavasti. Pyöräilyverkoston tavoitetilan jakaminen kolmeen laatuluokkaan on myös hyvä ratkaisu (s. 15). Käsikirjoituksesta löytyy ainoastaan muutamia tyylillisiä yksityiskohtia, joihin voi esittää joitakin pienimuotoisia huomioita, jotka alla. Aihepiirin merkittävyydestä todeta voi myös, että juuri pyörätiet nousevat aina kärkisijoille, kun tutkitaan kansalaisten käytetyimpiä ja pidetyimpiä liikuntapaikkoja – niin kansallisissa kuin paikallisissakin selvityksissä. Mielenkiintoista tämä on sikälikin, etteivät pyörätiet varsinaisesti hallinnollisesti ole liikunnan suorituspaikkoja, vaan osa liikenneinfrastruktuuria. Niillä kuitenkin myös liikutaan paljon ja niitä arvostetaan. Tämänkin takia on tuiki tärkeää, että Turun pyöräilyn kehittämisohjelmaa ollaan päivitetty näin mallikkaasti.
Hyötyliikunnan edistämisen kannalta on loistavaa, että Turun kaupungissa tehdään näin johdonmukaista suunnittelutyötä pyöräilyn edistämiseksi kokonaisvaltaisesti. Väestötasolla on valitettavasti nähtävissä se ongelmallinen pitkäaikainen trendikehitys, että vaikka liikunnan harrastaminen lisääntyy lajiliikuntatyypillisesti organisoiduissa muodoissaan, niin samaan aikaan hyötyliikunta vähenee dramaattisesti. Terveyden kannalta kehitys on kielteistä, koska liikunnan kokonaismäärä ja monipuolisuus vähenee. Jotta terveysliikuntasuositusten mukainen liikkumisen laatu ja määrä saavutettaisiin, tulisi hyötyliikunnan lisääntyä nykyisestään koko väestön tasolla. Terveysliikuntasuositusten mukaan aikuisten tulisi liikkua kestävyysliikuntalajeja viikottain joko 2,5 h reippaasti tai 1,25 h rasittavasti – lihaskunnon ja liikehallinnan harjoitusten ohella. Pyöräily lukeutuu näistä kestävyysluokista kumpaankin, ja esimerkiksi työmatkapyöräily olisi monille hyvä tapa täyttää suositus.
Lasten ja nuorten osalta tilanne on vielä aikuisiakin hälyttävämpi, sillä kasvavien lasten tulisi liikkua aikuisia enemmän. Silti trendikehitys on lapsillakin se, että lähinnä organisoidut lajiliikuntamuodot kasvavat. Vanhemmat kyyditsevät lapsia järjestettyihin harjoituksiin, siinä missä koulumatkakävely ja –pyöräily sekä lasten omatoiminen pihapelikulttuuri heikkenee.
Pyöräilyn infrastruktuurin ja pyöräilykulttuurin edistäminen hyödyttää samalla myös kävelemistä, kuten ohjelmaluonnoksessa todetaan (s.6). Hyötyliikunnan edistämisen näkökulmasta myös kävelyyn kannustaminen aivan omana arvonaan on äärimmäisen tärkeää. Siksi työn jatkuessa toivoisimme, että kävelyä tarkasteltaisiin yhtä hienolla huolellisuudella kuin pyöräilyä. Samalla on ymmärrettävää, että kävely on rajattu tämän ohjelman sivutuotteeksi, koska se edellyttää hitaan liikkumisen edellytysten kattavaa tunnistamista ja tarkastelua omana kokonaisuutenaan.
Esitämme myös muutamia pieniä huomioita pohdittavaksi, kun ohjelmatyötä jatketaan:
•lähdeviitteet tutkimuksiin voisi esittää myös tekstin joukossa / alaviitteissä
•perusteiden kattavampi avaaminen sille, että miksi pyöräilyn infran edistäminen hyödyttää myös kävelijöitä s.6
•esitysjärjestys: voisiko koko kulkutapajakauman esitellä ennen pyöräilybarometria (s. 7 / s. 10)? Näin maallikollekin hahmottuisi ensin henkilöliikenteen kokonaiskuva ja sitten vasta pyöräilyn osuus siinä.
•Kärkitoimenpiteeseen 1 lisäksi voisi kenties lisätä myös henkilöliikenneseurantaa (liikennelaskentaa), jotta tutkittaisiin myös kevyen liikkumisen todellista toteumaa liikkujien mielipiteiden ohella.
•Kehitystoimenpiteessä 4.8. eli pyöräilyn salliminen Varissuon ja Kohmon välisillä kuntoratayhteyksillä voi todeta, että toimenpide-ehdotus itsessään on hyvä, mutta se edellyttäisi myös kuntoradan luonteen ja hallinnoijan muuttamista kevyen liikenteen väylän mukaisiksi.
•Joidenkin keskeisimpien pyöräparkkien yhteydessä voisi kenties olla ohjelmassakin mainittuja huoltopisteitä / pumppuparkkeja kuten Tukholmassa, jotta pyörän huolto sujuisi jouhevasti.
•Ohjelmasta kannattaisi pyytää lausunnot myös paikallista pyöräilyjärjestöiltä ja kansallisilta lajiliitoilta