Liikuntasuunnittelija Kristiina Karppi:

Turun kaupungin asunto- ja maankäyttöohjelma perustuu valtuustoryhmien väliseen sopimukseen ollen yksi neljästä vetovoimaisuus ja kilpailukyky –teeman ohjelmista Turku-sopimuksessa, joka puolestaan toimeenpanee ryhmien välisen sopimuksen tavoitteet ja toimenpiteet. Asunto- ja maankäyttöohjelma täsmentääkin siis osaltaan niitä kokonaisvaltaisempia periaatelinjauksia, joista valtuustoryhmät ovat jo keskenään sopineet. Asunto- ja maankäyttöohjelmaluonnos 2009-2013 on linjassa  ryhmien välisen sopimuksen suhteen, eikä liikuntalautakunnalla ole tältä osin huomautettavaa.

Liikuntatoimen näkökulmasta ohjelmaluonnoksessa on sisällöllisesti kuitenkin joitakin huomionarvoisia seikkoja:

Kiitettävää on se, että liikuntapaikat mainitaan lähipalveluina (luvussa 3. ja erityisesti alaluvussa 3.4 Opetus ja vapaa-aika) ja liikuntakeskukset aluepalveluina. Samassa yhteydessä tähdennetään myös sitä, että kaikkien kaupungin omistamien tilojen – liikuntatoimelle keskeisesti koulujen liikuntatilojen – on oltava myös ilta- ja viikonloppukäytössä. Koulujen pihojen kehittäminen kaikille avoimiksi lähiliikuntapaikoiksi eritoten Koulut liikkeelle –hankkeen toimesta huomioidaan myös ohjelmaluonnoksessa. Sikäli kun liikkumaan aktivointi on kuitenkin keskeinen osa kaupungin ennaltaehkäiseviä hyvinvointipalveluja ja konkretisoituu tilallisesti suotuisten liikuntaolosuhteiden luomisena niin maankäytön suunnittelussa kuin rakentamisessakin, olisi palvelukokonaisuus kenties oman alalukunsa / alaluvun kappaleen arvoinen. Näin asia voitaisiin esitellä kootummin.

Väestörakenteeseen liittyvä suuri haaste on ikääntyvän väestön suuri osuus ja sen erityiset tarpeet asumiselle ja palveluille sekä niiden saavutettavuudelle (1.2). Liikuntatoimen kannalta asia on erityisen tähdellinen sikäli, että vanhuksille olisi peruskunnon ylläpidon kannalta äärimmäisen tärkeää kyetä hoitamaan arkiset asioinnit itse kevyesti liikkuen. Kaupungin kannalta tämä tarkoittaa sellaisen yhdyskuntarakenteen, kevyen ja joukkoliikenteen olosuhteiden sekä palveluverkoston ylläpitoa ja kehittämistä, joka tukee senioriväestön omatoimista selviytymistä ja turvallista peruskunnon ylläpitoa arkisen hyötyliikunnan keinoin. Käytännössä tämä tarkoittaa pitkälti eheyttävään täydennysrakentamiseen panostamista. Vanhushuoltosuhteen ennuste Turussa (s. 4) on siinä määrin poikkeuksellisen korkea, että senioriasumisen omat haasteet tarvitsisivat oman alalukunsa esimerkiksi kappaleeseen 3.5 ”Erityisryhmien asuminen”.

Arkisen hyötyliikunnan kannalta visaista yleistä pohdittavaa kirvoittaa puolestaan se ohjelman keskeinen linjaus, että kaavoituksessa ja tonttituotannossa keskitytään erityisesti pientalovaltaisiin alueisiin pohjoisessa ja saarilla - joskin myös täydennysrakentamista ja kaupunkirakenteen eheyttämistä korostetaan. Uusimmat tutkimustulokset lasten arkiliikunnasta - vieläpä juuri Turun kaupungista - osoittavat nimittäin yllättäen sitä, että lapset liikkuvat etenkin koulumatkojaan sitä vähemmän itse, mitä väljemmillä ja vehreämmillä alueilla he asuvat! Ylipainoriski vastaavasti vähenee omatoimisen koulumatkaliikkumisen myötä, jota siis tiiviit yhdyskuntarakenteet edistävät. Yllättävät tutkimustulokset perustunevat siihen, että väljemmin asutuilta pientalovaltaisilta alueilta lapsia kuskataan autoilla niin kouluihin kuin harrastuksiinkin. Tiiviimmin rakennetuissa taajamissa/keskusta-alueella lapset taas liikkuvat enemmän itse paikasta toiseen arkisissa ympyröissään, ennen muuta koulumatkojaan. Aikuisten osalta kuvio on sama haitallisine terveysvaikutuksineen kansainvälisten tutkimusten mukaan. Pientalovaltaisten alueiden vehreyttä ei siis ikään kuin osata käyttää jokapäiväiseen hyötyliikuntaan, vaan pientaloelämäntapa vaikuttaisi ikään kuin urauttavan autoilemaan urbaanien palvelujen luo jo pienestä pitäen siitä huolimatta, että lähiympäristö tarjoaisi oivia arkiliikunnan mahdollisuuksia.

Väljä pientaloasuminen on kuitenkin suosittua erityisesti lapsiperheiden parissa ja ohjelmaluonnos pyrkii osaltaan luomaan edellytyksiä sille, että kaupungin väkiluku kasvaisi juuri lapsiperheiden muodossa. Käsillä onkin varsin monisyinen yhtälö koko kaupungin kannalta: miten saavuttaa ohjelmaluonnoksen tavoitteet kuitenkin niin, että samalla tunnustetaan myös ympäristön ja elämäntapamuutosten tosiasialliset trendit ja niiden kielteisetkin lieveilmiöt, kuten lasten omatoimisen hyötyliikunnan väheneminen kansanterveydellisine seurauksineen? 

(Turun kaupungin asunto- ja maankäyttöohjelma vuosille 2009-2013 on nähtävillä kokouksessa).

Liikuntajohtaja Arto Sinkkonen:

EhdotusLiikuntalautakunta toteaa, että Turun kaupungin asunto- ja maankäyttöohjelmaluonnos vuosille 2009-2013 on linjassa valtuustoryhmien välisen sopimuksen kanssa ja sikäli kokonaisuutena johdonmukainen. Kuitenkin lisäksi katsotaan, että liikunta kaipaisi oman alalukunsa/kappaleen alaluvusta osiossa 3.4 ”Opetus ja vapaa-aika”. Senioriasumisen kysymykset olisivat niin ikään oman esittelynsä arvoisia esimerkiksi osioon 3.5 ”Erityisryhmien asuminen”. Väljän pientalovaltaisen yhdyskuntarakenteen ja siihen kytkeytyvien elämäntapojen vaikutukset hyötyliikuntaan ja terveyteen on myös suuri yleinen kysymys, josta toivottaisiin käytävän keskustelua kaupungin eri foorumeilla.

PäätösLiikuntalautakunta totesi Terävän ehdotuksesta Luoman kannattamana, että Turun kaupungin asunto- ja maankäyttöohjelmaluonnos vuosille 2009-2013 on linjassa valtuustoryhmien välisen sopimuksen kanssa ja sikäli kokonaisuutena johdonmukainen. Kuitenkin lisäksi katsotaan, että liikunta kaipaa oman alalukunsa/kappaleen alaluvusta osiossa 3.4 ”Opetus ja vapaa-aika”. Senioriasumisen kysymykset ovat niin ikään oman esittelynsä arvoisia esimerkiksi osioon 3.5 ”Erityisryhmien asuminen”. Kaupungin eri foorumeilla on käytävä keskustelua siitä, että väljän pientalovaltaisen yhdyskuntarakenteen ja siihen kytkeytyvien elämäntapojen vaikutukset hyötyliikuntaan ja siten terveyteen ovat negatiivisia.