Konsernihallinto, lakipalvelut, ympäristöjuristi Jenna Härkönen 12.5.2025:​

Kuvaus asiasta​

Kaupunkiympäristölautakunta on 18.3.2025 § 88 myöntänyt poikkeamispäätöksen matkaviestintukiaseman sijoittamiseksi Kreanderinkuja -nimiselle katualueelle, joka on asemakaavassa merkitty pihakaduksi. Matkaviestintukiasema käsittää 42 metriä korkean putkipylvään sekä n. 12 m²:n suuruisen laitekopin. Poikkeamispäätös sisältää matkaviestintukiaseman ulkonäköön liittyviä ehtoja.​

Kolme rakennuspaikan naapuria ovat valittaneet lautakunnan päätöksestä yhteisellä valituksella Turun hallinto-oikeuteen. Valituksessa on ensisijaisesti vaadittu lautakunnan päätöksen kumoamista ja toissijaisesti asian palauttamista uudelleen lautakunnan käsiteltäväksi. Lisäksi on vaadittu, että hallinto-oikeus velvoittaa Turun kaupungin korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Turun hallinto-oikeus on pyytänyt kaupunkiympäristölautakunnan lausuntoa 11.6.2025 mennessä.

Lausunto​

Turun kaupunkiympäristölautakunta palauttaa viitelähetteen asiakirjoineen ja liittää oheen pyydetyt asiakirjat sekä ilmoittaa lausuntonaan asiaan kunnioittavasti seuraavaa:​

Kaupunkiympäristölautakunta lausuu, että valitus tulee hylätä.

Rakentamislaki on tullut voimaan 1.1.2025 ja samalla maankäyttö- ja rakennuslain nimike on muuttunut alueidenkäyttölaiksi. Rakentamislain 194 §:n siirtymäsäännöksen mukaan vireillä oleva asia käsitellään loppuun ennen rakentamislain voimaan tuloa olleen lain mukaisesti. Poikkeamishakemus on tullut vireille 11.12.2024, joten siirtymäsäännöksen mukaisesti asia on käsitelty ja siihen sovelletaan silloin voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä. ​

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaan kunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeamisen tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Poikkeamista ei kuitenkaan saa myöntää, jos se: 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; 3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai 4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.​

Valituksessa on viitattu alueella voimassa olevan asemakaavan (22/1985) määräykseen, jonka mukaan tonteilla on varattava leikkiin ja asukkaiden muuhun oleskeluun sopivaa yhtenäistä aluetta vähintään 10 m² asuntoa kohti. Valituksen mukaan määräyksestä seuraa, että tukiaseman rakennuspaikalle tulee jättää alueen asukkaille leikki-, virkistys- ja lenkkeilytilaa, eikä valituksenalaisessa päätöksessä ole huomioitu määräystä lainkaan. Kyseinen asemakaavamääräys koskee pihoja AR-korttelialueella (rivitalojen ja muiden kytkettyjen asuinrakennusten korttelialue). Poikkeamispäätöksen mukainen rakennuspaikka on asemakaavassa osoitettu pihakaduksi, eikä sitä koske AR-korttelialueen kaavamääräykset.

Valituksessa on viitattu myös alueen viereisen asemakaavan (51/1958) määräyksiin, joissa määrätään rakennusten etäisyyksistä toisiinsa sekä rakennusten julkisivujen korkeuksista. Valittajan näkemyksen mukaan poikkeamispäätöksessä ei ole huomioitu asemakaavan määräyksiä, mikä vaikuttaa haitallisesti alueen asukkaiden viihtyvyyteen ja kaupunkikuvaan. Valituksessa on muutoinkin nostettu esiin matkaviestintukiaseman aiheuttamat maisemalliset haitat, hankkeen sopimattomuus asuinalueelle sekä alueen käyttömahdollisuuksien kaventuminen. Kyseisen asemakaavan määräykset koskevat kaava-alueella olevia asuinrakennustontteja (Ao2U ja Ao2U1), eli etäisyysmääräys koskee tonttialalle sijoitettavien asuin- ja talousrakennuksen välimatkoja toisiinsa. Tukiasemat erottuvat korkeutensa vuoksi väistämättä ympäristöstään ja aiheuttavat alueelle maisemallisia vaikutuksia, sillä niiden toimivuus edellyttää laitteiston sijoittamista puuston korkeuden yläpuolelle. Alueen maiseman muuttuminen ja vaikutukset asukkaiden viihtyvyyteen eivät ole perusteita, joilla poikkeamishakemus olisi tullut hylätä. Poikkeamisesta huolimatta aluetta voidaan edelleen käyttää sen asemakaavan mukaiseen tarkoitukseen, eli pihakatuna, eikä matkaviestintukiasema tosiasiassa edes sijoitu katualueelle, vaan paljaalle viherkaistaleelle. ​

Valituksessa katsotaan, että poikkeamispäätös on Turun kaupungin rakennusjärjestyksen vastainen. Valituksessa on virheellisesti viitattu rakennusjärjestykseen, joka ei ole poikkeamishakemuksen vireille tullessa ollut vielä voimassa. Poikkeamishakemus on tullut vireille 11.12.2024, joten siihen sovelletaan 1.2.2024 voimaan tulleen rakennusjärjestyksen määräyksiä (voimassa 1.2.2024 – 28.2.2025). Hakemuksen vireille tullessa voimassa olleessa rakennusjärjestyksessä ei ole valituksessa viitattua rakennuskohteen etäisyyttä koskevaa määräystä. Matkaviestintukiasemaa ei muutoinkaan ole pidettävä rakennusjärjestyksessä tarkoitettuna palovaarallisena rakennuskohteena, jollaisina on esimerkiksi mainittu savusauna ja viljakuivaamo. Kaupungin alustavassa kannanotossa, jossa on ollut mukana myös liikennesuunnittelu ja kaupungin kunnossapito, on arvioitu, ettei matkaviestintukiasema haittaa kadun käyttöä, kunnossa- ja puhtaanapitoa tai vaaranna liikenneturvallisuutta. Siten hankkeen ei voida katsoa olevan myöskään rakennusjärjestyksen 35 §:n vastainen (valituksessa viitattu RJ 40 §:ään). Hanke ei muutoinkaan poikkea rakennusjärjestyksen määräyksistä, eikä siten poikkeaminen näistä määräyksistä ole ollut tarpeen.

Valituksen mukaan poikkeamispäätös estää alueen maanomistajia käyttämästä omaa rakennusoikeuttaan, ja lisäksi se alentaa alueen kiinteistöjen arvoa. Koko sijoituspaikan ympäröivä alue on asemakaavoitettu, ja kutakin tonttia koskee asemakaavassa muun muassa rakennusoikeutta ja rakentamisen sijoittumista koskevat määräykset. Myönnetty poikkeamispäätös ei vaikuta naapuritonttien rakennusoikeuden määrään eikä sen käyttämiseen, ja lisäksi on huomattava, että naapureilla on vastaavasti oikeus hakea poikkeamista kaavan määräyksistä. Siten valituksenalaisen päätöksen ei voida katsoa vaarantavan maanomistajien tasavertaista kohtelua. Oikeuskäytännön mukaan tukiasemahankkeen väitetyllä vaikutuksella alueen kiinteistön arvioihin ei ole asiassa ratkaisevaa oikeudellista merkitystä (mm. Helsingin HaO 6.6.2017 ja 24.5.2023).​

Valituksessa on nostettu esiin turvallisuusseikkoja, kuten pylväästä tippuva jää ja tukiaseman aiheuttama meluhaitta. Hakija on toimittanut hakemuksensa liitteenä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 64 §:n edellyttämän selvityksen, jossa muun ohella todetaan, että mastot suunnitellaan Eurokoodi-normiston mukaan ja normisto huomioi maston lujuustekniset näkökohdat sekä mahdollisen jäävaaran. Pylvään tai maston jäävaara-alue määritetään standardien ISO 12494 ja SFS-EN 1993-3-1 ja Suomen kansallisen liitteen mukaisesti. Selvityksen mukaan poikkeamishakemuksen mukainen masto kuuluu jäävaaraluokkiin R0-R3, jolloin maston sijoittelu jäävaaran puolesta on vapaa. Selvityksessä ei ole arvioitu, että mastosta aiheutuisi naapurustoon meluhaittaa paitsi tukiaseman rakennusvaiheen aikana.

Valituksessa kyseenalaistetaan matkaviestintukiaseman peittoalueen ja datakapasiteetin tarve kyseisellä alueella, koska hakija ei ole toimittanut selvityksiä todetuista peittoalueista. Valituksen mukaan hakijan esiselvityksessä esittämä havainnekuva on ollut virheellinen. Poikkeamishakemus on sisältänyt MRA 64 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen selvityksen siitä, onko maston tarkoitusta palvelevia yleiseen televerkkoon jo kuuluvan maston vapaita antennipaikkoja käytettävissä. Lainsäädäntö ei edellytä hakijaa toimittamaan tarkempaa selvitystä peittoalueesta, eikä hakijan esittämää peittoalueen tarvetta ole ollut syytä epäillä. Hakemuksen liitteenä olevan esiselvityksen mukaan havainnekuvat eivät ole mittakaavassa, eikä lainsäädäntö edes edellytä, että poikkeamishakemukseen tulisi liittää havainnekuva. Tässä tapauksessa viranomainen on pystynyt arvioimaan hanketta toimitetun aineiston perusteella, eikä tältäkään osin ole ollut syytä epäillä, että hakija olisi tarkoituksellisesti harhauttanut viranomaista valituksessa esitetyllä tavalla.

Valituksen mukaan matkaviestintukiasemalle tulisi löytää tarkoituksenmukaisempi sijoituspaikka. Todettakoon, että kukin poikkeaminen ratkaistaan aina hakemuksen mukaan. MRL 171 §:n mukaan kunta voi myöntää poikkeamisen, mikäli poikkeamiselle asetetut oikeudelliset edellytykset täyttyvät. Poikkeamispäätöksen hakija on esittänyt hakemuksessaan matkaviestintukiaseman sijoituspaikaksi Kreanderinkujan katualueen, ja poikkeamispäätös on myönnetty hakemuksen mukaiseen sijoituspaikkaan. Oikeuskäytännössä (mm. Turun HaO 18.9.2013 ja 17.10.2023, Hämeenlinnan HaO 11.11.2015, Helsingin HaO 24.5.2023) on vakiintuneesti todettu, että jos hakemuksessa esitetty hanke täyttää poikkeamisen edellytykset, voidaan poikkeaminen myöntää eikä lainsäädäntö edellytä muiden mahdollisten sijoituspaikkojen selvittämistä ennen ratkaisun tekemistä.

Aikaisemmissa asemakaavoissa ei ole otettu huomioon sitä, että verkostojen kehittyminen nykytilanteessa edellyttää tukiasemien sijoittamista tiheämmin. Tämän vuoksi asemakaavoitetuilla alueilla ei ole varattu riittävästi paikkoja tukiasemille, ja siksi niitä sijoitetaan poikkeamispäätöksillä muun muassa katu- ja puistoalueille asutuksen läheisyyteen, jossa myös verkoston käyttäjät ovat. Kunnan tulee sähköisen viestinnän palveluista annetun lain edellyttämällä tavalla osaltaan edistää sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa ja käyttöä sekä varmistaa, että viestintäverkkoja ja -palveluja on jokaisen saatavilla. Poikkeamisen ei voida katsoa aiheuttavan haittaa kaavan toteuttamiselle, koska aluetta voidaan edelleen käyttää sen asemakaavan mukaiseen tarkoitukseen. Luvanhakija on esittänyt asiassa MRA 64 §:n mukaisen selvityksen, eikä selvityksen perusteella hankkeesta aiheudu sellaisia vaikutuksia, että poikkeaminen johtaisi MRL 174.2 §:n 4 kohdassa tarkoitettuun vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaisi merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.​

Edellä esitetyillä perusteilla poikkeamispäätös ei ole ollut lainvastainen ja valitus tulee hylätä. ​

Lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §:n mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Koska valitus tulee hylätä, myös oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee perusteettomana hylätä.

Oheismateriaali 1​Valituskirjelmä liitteineen​

Kaupunkiympäristöjohtaja Christina Hovi:​

Ehdotus​Kaupunkiympäristölautakunta päättää antaa hallinto-oikeudelle edellä olevan lausunnon.​

PäätösEhdotus hyväksyttiin.