Konsernihallinto, lakipalvelut, ympäristöjuristi Jenna Härkönen 14.4.2025:​

Kuvaus asiasta​

Poikkeamishakemus koski kahden asunnon sijoittamista rakennuksen ullakolle ja rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan myymälätilan muuttamista kahdeksi asunnoksi, osoitteessa Vanha Hämeentie 28. Kaupunkiympäristölautakunta on 25.2.2025 § 61 myöntänyt poikkeamispäätöksen ehdollisena siten, että hakemus hyväksytään muilta osin paitsi ullakolle sijoitettavien asuntojen osalta.

Poikkeamispäätöksen hakija on valittanut lautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Valituksessa on vaadittu lautakunnan päätöksen kumoamista ullakolle rakennettavia asuntoja koskevilta osin ja asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeus velvoittaa Turun kaupungin korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut.

Turun hallinto-oikeus on pyytänyt kaupunkiympäristölautakunnan lausuntoa 7.5.2025 mennessä.

Lausunto​

Turun kaupunkiympäristölautakunta palauttaa viitelähetteen asiakirjoineen ja liittää oheen pyydetyt asiakirjat sekä ilmoittaa lausuntonaan asiaan kunnioittavasti seuraavaa:​

Kaupunkiympäristölautakunta lausuu, että valitus tulee hylätä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaan kunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeamisen tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta. Poikkeamista ei kuitenkaan saa myöntää, jos se: 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle; 2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; 3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai 4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.​

Valituksen mukaan ullakon tiloja on käytetty vuosikymmenten ajan asuinhuoneistoina, eikä tilojen matala huonekorkeus ole haitannut asumista. Uusi rakentamislain 57 § mahdollistaa rakennuksen osan käyttötarkoituksen muutoksen asumiseen ilman, että sen katsotaan aiheuttavan haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueidenkäytön muulle järjestämiselle. Valituksen mukaan ullakkotiloja ei tarvita varastokäyttöön. Valituksessa katsotaan, että nämä ovat erityisiä syitä poikkeamiselle.

Poikkeamista koskevaan asiaan sovelletaan hakemuksen vireille tullessa voimassa ollutta maankäyttö- ja rakennuslakia. Siten rakentamislain 57 §:n mukaisella käyttötarkoituksen muutosta koskevalla lisäyksellä ei ole asiassa merkitystä, koska poikkeaminen ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain säännösten mukaisesti. Poikkeamishakemuksen perusteluissa ja valituksessa on erityisenä syynä nostettu esiin se, että ullakon tiloja on käytetty myönnetystä rakennusluvasta poiketen asuntoina jo usean vuosikymmenen ajan, ja jo ennen alueella voimassa olevan asemakaavan voimaantuloa. On kuitenkin huomattava, että ullakon tilat on jo vuoden 1961 rakennusluvassa (1961-8736) esitetty säilytystiloina, ja vahvistetuissa lupapiirustuksissa luvitettu tähän käyttöön. Tässä luvassa rakennukseen on esitetty kaksi kerrosta sekä ullakko. Kyseistä rakennusta koskien on vuosien varrella myönnetty useita rakennuslupia, joissa missään ei ole haettu muutosta ullakon tilojen muutokselle asumiskäyttöön. Siten ullakon alun perin säilytystiloiksi luvitettujen tilojen muuttaminen asuinkäyttöön on tehty ilman tarvittavaa lupaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n mukaisen erityisen syyn olemassaolo on välttämätön edellytys poikkeamiselle. Erityisiä syitä ei ilmaista laissa, vaan niiden olemassaolo harkitaan tapauskohtaisesti. Erityiseltä syyltä on vakiintuneesti edellytetty maankäytöllistä liityntää, eli sen tulee liittyä tontin tai alueen käyttöön. Erityisenä syynä ei voida pitää hakijan henkilökohtaista syytä, esimerkiksi luvatonta rakentamista, taloudellista tilannetta tai yhtiöjärjestyksen muuttamista. Poikkeamisen myöntäminen ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla, joten asunto-osakeyhtiölailla tai yhtiöjärjestyksellä ei ole asiassa ratkaisevaa oikeudellista merkitystä.

Valituksessa katsotaan, että asemakaavan tai rakennusjärjestyksen mukaisen autopaikkamäärän alittaminen ei voi olla peruste poikkeamishakemuksen hylkäämiselle. Valituksen mukaan leikkitilaa ja autopaikkoja koskevat määräykset eivät toteudu nykytilanteessakaan, eikä näiden vaatimusten alittaminen voi olla peruste poikkeamishakemuksen hylkäämiselle. Asemakaavamääräyksen mukaan autopaikkoja on toteutettava yksi kutakin asuntoa kohden ja tontilla on varattava leikki- ja oleskelualuetta vähintään 10 m² asuntoa kohti. MRL 156 §:n mukaisesti rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusta muutettaessa tulee ottaa huomioon tästä johtuva autopaikkojen tarve. Poikkeamishakemuksessa on ollut kyse käyttötarkoituksen muutoksen myötä yhteensä neljän uuden asunnon toteuttamisesta ilman, että autopaikkoja tai leikki- ja oleskelualuetta lisätään, mikä olisi johtanut seitsemän autopaikan ja oleskelualueen osalta 40 m²:n vajaukseen asemakaavan vaatimuksista. Poikkeamishakemusta käsittelevällä viranomaisella on MRL 171.1 §:n nojalla harkintavaltaa asiaa ratkaistessaan, ja tässä tapauksessa on arvioitu, että hakemuksen mukaiset poikkeamiset ovat olleet liian suuret yksittäisellä poikkeamispäätöksellä ratkaistavaksi. Asia tulisi siten tutkia ja ratkaista asemakaavanmuutoksella.

Valituksenalaisessa päätöksessä on arvioitu, että myymälätilan käyttötarkoitus voidaan muuttaa hakemuksen mukaisesti kahdeksi asunnoksi, koska tällöin poikkeaminen asemakaavan autopaikkamäärästä ja leikki- ja oleskelualueen määrästä jää vielä kohtuulliseksi. Tältä osin päätöksessä on viitattu Turun kaupungin tuolloin voimassa olleeseen rakennusjärjestykseen, jonka mukaan autopaikkoja tulee toteuttaa 1 ap/2 asuntoa. Rakennusjärjestyksen mukaista mitoitusta on käytetty perusteluna asemakaavan mukaisen autopaikkamäärän alittamiselle. Sillä seikalla, että osa autopaikoista voidaan osoittaa tontin ulkopuolelta, ei ole asiassa ratkaisevaa oikeudellista merkitystä eikä se poista poikkeamisen tarvetta, koska autopaikat tulee ensisijaisesti osoittaa tontilta. Asemakaavassa ei ole määräystä, jonka mukaan tontin autopaikat voisi osoittaa tontin ulkopuolelta.

Poikkeamishakemus on hyväksytty muilta osin paitsi ullakolle sijoitettavien asuntojen osalta. Asemakaavan mukaan rakennuksen kerrosluku saa olla kaksi, joten pääkäyttötarkoituksen mukaisten tilojen sijoittaminen ullakolle on käsiteltävä poikkeuksena kerroslukua koskevasta määräyksestä. Poikkeamishakemuksen liitteenä toimitetun leikkauskuvan perusteella ullakon huonekorkeus alittaa huomattavasti asuin-, majoitus- ja työtiloista koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaisen vaatimuksen. Ullakkotilojen asumiskäyttöön ottaminen edellyttää rakennusvalvontaviranomaisen myöntämää lupaa, ja rakennusvalvonnan näkökulmasta esitetyllä huonekorkeudella lupa ei olisi myönnettävissä ottaen huomioon, etteivät ullakolle sijoitettavat asunnot ole asuinhuoneen osia, vaan itsenäisiä asuntoja. Mikäli huonekorkeutta kasvatetaan ja myös muut asuinhuoneelle asetetut vaatimukset täyttyvät, voisivat rakentamisluvan myöntämisen edellytykset täyttyä. Kuten jo edellä on todettu, voimassa olevan asemakaavan autopaikkoja ja leikki- ja oleskelualuetta koskevat vaatimukset kuitenkin alittuvat huomattavasti, mikäli asuntoja toteutettaisiin tontille hakemuksen mukaisesti kymmenen. Valituksenalaisessa päätöksessä on arvioitu, että asemakaavan määräykset huomioon ottaen myymälätila voidaan muuttaa kahdeksi asunnoksi. Poikkeaminen edellyttää, että voidaan riittävästi varmistua siitä, että kaavan sisältövaatimukset täyttyisivät, jos rakentaminen osoitettaisiin kaavassa. Asuntojen huomattava lisääminen ja autopaikkavaatimuksen huomattava alittaminen voivat vaikuttaa laajemminkin ympäristöön, minkä vuoksi poikkeamishakemuksen mukainen rakentaminen edellyttää asian ratkaisemista asemakaavanmuutoksella.​ ​

Valituksessa on perusteltu poikkeamisen myöntämistä sillä, ettei Turun kaupunki ole puuttunut ullakkohuoneistojen käyttöön vuosien saatossa millään tavalla. Tältä osin kaupunkiympäristölautakunta viittaa valituksenalaisessa päätöksessä esitettyihin perusteluihin.

Edellä esitetyillä perusteilla poikkeamispäätös ei ole ollut lainvastainen ja valitus tulee hylätä.​ ​

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus​

Lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 95 §:n mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle. Koska valitus tulee hylätä, myös oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee perusteettomana hylätä.

Katselmuksen järjestäminen​

Lain oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 48 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi järjestää asian selvittämiseksi katselmuksen. Katselmuksessa tehdään havaintoja kiinteistöstä, maisemasta, rakennelmasta tai muusta sellaisesta kohteesta, jota ei hankaluudetta voida tuoda tuomioistuimeen.

Asian ratkaisemiseksi tarvittavat tosiseikat ilmenevät poikkeamispäätökseen liittyvistä sekä valituksen liitteenä olevista asiakirjoista. Näin ollen katselmuksen pitäminen rakennuspaikalla ei ole tarpeen.

Oheismateriaali 1​Valituskirjelmä liitteineen​

Kaupunkiympäristöjohtaja Christina Hovi:​

Ehdotus​Kaupunkiympäristölautakunta päättää antaa hallinto-oikeudelle edellä olevan lausunnon.​

PäätösEhdotus hyväksyttiin.