Konsernihallinto, ympäristölakimies Nina Mattila 13.10.2023:

Kaupunginvaltuusto on 13.3.2023 § 49 hyväksynyt asemakaavamuutoksen Pukkila 2.0. Kaavanmuutos mahdollistaa suojeltavaksi määrätyn tehdasrakennuksen tilalle nykyistä pienemmän uudisrakennuksen rakentamisen. Muodostettavalle palvelu-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueelle saa sijoittaa myös toimi- ja liikuntatiloja ja muita yhteiskäyttöä palvelevia toimintoja. Rakennusoikeutta osoitetaan yhteensä 2000 k-m², josta rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen tulee sijoittaa Lasiteaukiolle avautuvia liiketiloja vähintään 300 k-m².

Hyväksymispäätöksestä valitti yksi yksityishenkilö, neljä järjestöä sekä Turun Museokeskus. Turun hallinto-oikeus on kumonnut kaavan hyväksymispäätöksen. Turun hallinto-oikeus jätti Turun museokeskuksen sekä kolmen järjestön valitukset tutkimatta, koska ne olivat saapuneet myöhässä. Hallinto-oikeus jätti yksityishenkilön tekemän valituksen tutkimatta siltä osin kuin siinä on vaadittu voimassa olevan asemakaavan Pukkila (19/2017) kumoamista ja täytäntöönpanon kieltämistä.

Hallinto-oikeuden mukaan asiassa tulee arvioida, onko kaavamuutoksen tueksi esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaa, että massalaitoksen suojeluarvoissa on tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia yleiskaavan ja vastikään hyväksytyn asemakaavan laatimisen jälkeen, joiden perusteella voidaan todeta, ettei rakennuksella enää ole suojeluarvoja. Suojeluarvojen rinnalla on asemakaavan sisältövaatimusten edellyttämällä tavalla otettava kaavan lainmukaisuuden arvioinnissa huomioon myös se, onko rakennukselle osoitettavissa teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista uutta käyttötarkoitusta eli suojelusta maanomistajalle aiheutuvia seurauksia ja niiden mahdollista kohtuuttomuutta. Lisäksi on arvioitava, onko kaavaa laadittaessa asianmukaisesti selvitetty tarkasteltavan vaihtoehdon toteuttamisen ympäristövaikutukset.

Hallinto-oikeus toteaa, että yksinomaan sillä seikalla, että asbestin ja haitta-aineiden purkutöistä voi aiheutua korjauskustannusten nousua, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Selvityksessä uusiokäytön kannalta merkittävimmäksi huomioitavaksi asiaksi on mainittu ulkoseinien ontelotiloihin jätetyt muottilaudat, jotka aiheuttavat sisäilmahaittariskin. Selvityksen mukaan sisäilmahaittariskiä voidaan kuitenkin pääosin hallita rakenneratkaisuilla ja ilmanvaihdolla. Myöhemmässä selvityksessä on lisäksi mainittu, että myös muottilautojen poistaminen ulkoseinistä on mahdollista, mutta se on hidasta ja kallista.

Kaavamuutosta varten tehdyissä selvityksissä havaituissa rakennusteknisissä mitoituksissa ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka antaisivat aihetta arvioida rakennuksen suojeluarvoja toisin. Museoviranomainen on tutustuttuaan selvityksiin vastustanut rakennuksen purkamista, mitä voidaan hallinto-oikeuden mukaan tulkita siten, että julkisivun välttämättömillä korjaustoimenpiteillä ei ole merkittävää heikentävää vaikutusta rakennuksen suojeluarvoihin. Hallinto-oikeus toteaa myös, että julkisivun korjauksella ei ole vaikutusta rakennuksen hahmoon ja sen asemaan historiallisena maamerkkinä.

Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus katsoo, että rakennuksen suojeluarvoja ei ole menetetty, ja rakennus on vaadittavista korjaustoimenpiteistä huolimatta korjattavissa sen ominaispiirteitä vaalien ja kokonaisuuden luonne säilyttäen. Saadun selvityksen perusteella rakennus on korjattavissa ainakin käyttöön, jossa tiloissa oleskelu on epäsäännöllistä tai jaksottaista. Rakennuksen laajamittainen saneeraaminen tulee kuitenkin olemaan kallista.

Hallinto-oikeuden mukaan kaavamuutosalueen suppeasta rajauksesta johtuen, tulee maanomistajalle suojelusta aiheutuvien seurausten kohtuullisuutta kokonaisuutena arvioitaessa tässä yksittäistapauksessa ottaa huomioon myös voimassa olevassa asemakaavassa samalle maanomistajalle lähiympäristöön osoitettu huomattava rakennusoikeuden määrä. Vaikka selvityksen perusteella massalaitoksen suojelusta seuraavat kustannukset ovat suuret, voimassa olevassa asemakaavassa osoitetun rakennusoikeuden voidaan katsoa kompensoineen suojelusta aiheutuvaa haittaa.

Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan massarakennuksen säännönmukainen huolto on vuosien ajan laiminlyöty. Näin ollen myöskään se seikka, että rakennuksen kunnostaminen ja suojelumääräyksen toteuttaminen voi tästä syystä aiheuttaa erityisiä kustannuksia, ei anna aihetta arvioida kohtuullisuutta toisin. Maanomistajan yleisen kunnossapitovastuun ohella rakennuksen suojelu edellyttää aina omistajalta aktiivisia toimia rakennuksen suojeluarvojen säilyttämiseksi.

Yhteenvetona Turun hallinto-oikeus toteaa, että asemakaavamuutos, joka mahdollistaa massarakennuksen purkamisen, on voimassa olevan yleiskaavan vastainen. Asemakaavaa laadittaessa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka nojalla massalaitoksen suojeluarvot olisi menetetty, tai että suojelu johtaisi maanomistajan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Kaavamuutos ei myöskään täytä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyä rakennetun ympäristön vaalimista ja erityisten arvojen hävittämisen kieltoa koskevaa sisältövaatimusta.

Vaikka kaupunginvaltuuston päätös on kumottu, hallinto-oikeus ei ole tuominnut valittajien oikeudenkäyntikuluja maksettavaksi. Hallinto-oikeus on todennut, että asian tulkinnanvaraisuus ja hallintoprosessilain 95 §:ssä säädetty huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Maankäyttö- ja rakennuslain 191.4 §:n mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen. Kaupunginhallitus päättää mahdollisen valitusluvan hakemisesta.

Oheismateriaali 1​Turun hallinto-oikeuden päätös 10.10.2023​

Kaupunkiympäristöjohtaja Christina Hovi:

Ehdotus​Kaupunkiympäristölautakunta merkitsee asian tiedoksi.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.