Konsernihallinto, lakipalvelut, lakimies Sanni-Sofia Nieminen 8.11.2021:

Asian tausta

Kaupunkiympäristön palvelukokonaisuuden projektinjohtaja, infran rakennuttamispäällikön varahenkilönä, on tehnyt hankintapäätöksen 14.12.2020 § 120 koskien infrahankkeiden digitaalisen pilvipalvelun käyttöönottokustannukset hankintaa. Infran rakennuttamispäällikkö on tehnyt lisäksi hankintapäätöksen 15.2.2021 § 13 koskien infrahankkeiden digitaalisen pilvipalvelun lisenssien hankintaa.

Hankintapäätös 14.12.2020 § 120 on ollut pienhankinta, joka on tehty suoraan Infrakit Group Oy:ltä. Hankintapäätös 15.2.2021 § 13 on tehty julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, jäljempänä ’’hankintalaki’’) mukaisena suorahankinta hankintailmoitusta julkaisematta Infrakit Group Oy:ltä.

CivilPoint Oy (jäljempänä ’’valittaja’’) on tehnyt valituksen koskien 14.12.2020 § 120 ja 15.2.2021 § 13 hankintapäätöksiä.

Infran rakennuttamispäällikkö on päätöksellään 1.4.2021 § 31 päättänyt keskeyttää 15.2.2021 § 13 tehdyn hankinnan.

Markkinaoikeus on välipäätöksellään 2.6.2021 hylännyt valittajan vaatimuksen hankintapäätöksen 14.12.2020 § 120 täytäntöönpanon väliaikaisesta kieltämisestä.

Valitus perusteineen

Valittaja on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaiset hankintapäätökset, kieltää hankintayksikköä tekemistä hankintasopimusta ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen, määrää hankintayksikön maksamaan valtiolla seuraamusmaksun ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 17 212,50 eurolla ja asianosaiskulut 2 804 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksua vastaavalla määrällä viivästyskorkoineen.

Valittajan pääargumentti valituksessa on ollut se, että markkinoilla on muitakin toimittajia, jotka ovat voineet toteuttaa hankinnan, eikä hankintalain 40 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen suorahankintaedellytys täyty valituksenalaisissa hankinnoissa. Valittajan mukaan hankintayksikkö ei ole tehnyt riittävä markkinakartoitusta selvittääkseen sitä, että vain yksi toimittaja on pystynyt toteuttamaan hankinnan. Valittajan mukaan sillä on tarjota hankittua järjestelmää vastaava tuote- ja palvelukokonaisuus, jolla voidaan saavuttaa sama hankinnan lopputulos. Valittaja on lisäksi valituksessa väittänyt, että hankintayksikkö on keinotekoisesti pilkkonut hankintoja osiin.

Markkinaoikeuden ratkaisu perusteineen

Markkinaoikeus on 25.10.2021 tekemällään päätöksellä H256/2021 todennut, että hankintayksikkö on menettelyt hankintapäätöksen 14.12.2020 § 120 osalta hankinnassaan hankintasäännösten vastaisesti, kun se on toteuttanut Infrakit-sovellusta koskevien asiantuntija- ja kehityspalvelujen sekä niihin liittyvien lisenssien hankinnan sitä kilpailuttamatta.

Markkinaoikeus totesi päätöksessään ensinnäkin, että hankintapäätöksen 14.12.2020 § 120 osalta on hankinnan arvoa laskettaessa tullut ottaa huomioon myös hankintapäätöksessä 15.2.2021 § 13 tarkoitetun lisenssien hankinnan arvon siltä osin kuin lisenssit on hankittu vuodelle 2021 ja kuin lisenssit ovat liittyneet asiantuntija- ja kehityspalveluihin.

Lisäksi markkinaoikeus totesi, että vaikka sinänsä hankintayksikön asiassa esittämiä ja hankittavalta ratkaisulta vaadittavia ominaisuuksia ei voida pitää sillä tavoin perusteettomina, että kysymyksessä olisi ollut hankintalain 40 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta hankinnan ehtojen keinotekoisesta ja hankinnan tarpeisiin nähden perusteettomista määrittelyistä, ei hankintayksikön tekemä markkinakartoitus ole ollut siten johdonmukainen ja kattava, että sillä olisi pystynyt todentamaan sen, että teknisestä syystä vain yksi toimittaja olisi pystynyt toteuttamaan hankinnan.

Markkinaoikeus kuitenkin hylkäsi valituksen pääasian osalta, koska markkinaoikeus ei ole voinut hankintapäätöksen 14.12.2020 § 120 täytäntöönpanon johdosta käyttää ns. reaalikeinoja, eikä hankinnassa ole voinut sen arvo huomioiden määrätä tehottomuusseuraamusta tai seuraamusmaksua. Myöskään hyvitysmaksun edellytykset eivät täyttyneet.

Vaikka valitus on pääasian osalta hylätty, on markkinaoikeus todennut, että asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön hankintasäännösten vastainen toiminta huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittaja joutuisi itse vastaamaan kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan. Markkinaoikeus on velvoittanut hankintayksikkö korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut 17 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Hankintapäätöksen 15.2.2021 § 13 osalta asian käsittely on rauennut valittajan peruttaessaan valituksen.

Valitustarpeen arvioiminen

Hankintalain 165 §:n mukaan markkinaoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Hankintalain 40 §:n 2 momentin 2 kohdan mukainen suorahankintaperusteen käyttöedellytyksiä on tutkittava tiukasti, koska suorahankinta on poikkeus kilpailuttamisen pääsääntöön. Lisäksi hankintayksikön on pystyttävä osoittamaan, että markkinoilla ei ole muita toimittajia, jotka pystyisivät toteuttamaan hankinnan. Ottaen huomioon markkinaoikeuden perustelut asiassa on epätodennäköistä, että hankintayksikön valituslupahakemus tai valitus menestyisi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. On myös epätodennäköistä, että korkein hallinto-oikeus tulkitsisi markkinaoikeuden ratkaisua toisin koskien hankinnan kiellettyä pilkkomista. Edellä mainituin perustein markkinaoikeuden ratkaisuun tyytyminen on kaupungin edun mukaista, kun otetaan huomioon myös kertyneet oikeudenkäynti kulut sekä valituslupaprosessista mahdollisesti syntyvä kuluriski.

Turun kaupungin hallintosäännön 45 §:n 1 momentin 12 kohdan mukaan palvelujohtaja palvelukokonaisuutena osalta päättää tuomioistuimen ja viranomaisen päätökseen tyytymisestä ja muutoksenhausta palvelualuetta koskevissa asioissa. Kansliapäällikön päätöksen 7.6.2021 § 104 mukaan kaupunkiympäristöjohtajan ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa 1.6.2021 alkaen toistaiseksi maankäyttöjohtaja Jyrki Lappi ja muut mahdolliset varahenkilöt.

Edellä esitetyin perustein maankäyttöjohtaja kaupunkiympäristöjohtajan varahenkilönä päättänee tyytyä markkinaoikeuden ratkaisuun hakematta valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Päätökseen tyytymisen johdosta kaupunkiympäristön palvelukokonaisuus ottaa vastattavakseen markkinaoikeuden määräämät valittajan 17 000 euron oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen noudattaen markkinaoikeuden päätöksessä asetettuja velvoitteita.

Maankäyttöjohtaja Jyrki Lappi:

PäätösPäätin, että Turun kaupunki tyytyy markkinaoikeuden 25.10.2021 tekemään päätöksen H256/2021 hakematta valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Jyrki Lappi

maankäyttöjohtaja

kaupunkiympäristöjohtajan varahenkilö