Projektipäällikkö Kristina Karppi ja maankäyttöjohtaja Jyrki Lappi 1.10.2020:

Siniviherkertoimen käyttämisestä on linjattu Turun ilmastosuunnitelmassa, Turun hulevesiohjelmassa ja kaupunkiympäristötoimialan strategisissa ja operatiivisissa sopimuksissa. Taustalla on kaupunkistrategia, jossa korostetaan hulevesien hallintaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja asumisen viihtyisyyden kehittämisessä. Vihertehokkuuden tärkeimmistä osista eli puista on kehyspäätös Kaupunkipuulinjauksessa 2016. Nyt esiteltävässä linjauksessa yksilöidään tarkemmin se, mihin uusien asemakaavojen korttelialueisiin vihertehokkuuden velvoitteita sovelletaan ja mitä siniviherkertoimen velvoitetasoja niiltä edellytetään. Täsmentävä linjaus on tehty, jotta kaupungissa olisi yhtenäinen ja läpinäkyvä asemakaavoituksen ohjausmenettely vihertehokkuuden vähimmäisvaatimuksille tonttitasolla. Edelleen rakennusjärjestyksen päivityksessä tullaan määrittelemään vihertehokkuuden sovellusala ja velvoitetasot koskien jo asemakaavoitettuja alueita.

Kokonaistavoitteena on vihertehokkuudeltaan korkea eli vehreä, laadukas ja kestävä kaupunkitila. Ympäristöministeriön määritelmän mukaan ”vihertehokkuus ilmaisee kasvillisuuden peittämien tai muiden ekosysteemien toimintaa edistävien pintojen suhteen tontin, korttelin tai alueen pinta-alaan”. Tonttitason vihertehokkuutta mittaamaan on kehitetty siniviherkertoimen menetelmä iWater-hankkeessa 2016-2018.

Siniviherkertoimella arvioidaan tontin kasvillisuuden, pintojen ja mahdollisten hulevesirakenteiden määrää ja laatua sekä sitä, miten ne viivyttävät hulevettä. Käytännössä kerroin on kolmivaiheinen laskentataulukko, joka täytetään pihasuunnitelman perusteella (www.turku.fi/siniviherkerroin). Ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun Canemure-hanke Turussa jatkaa kertoimen käytön vakiinnuttamista osaksi kaupunkiympäristötoimialan perustyöskentelyä, ja hanke on koordinoinut tämän linjauksen valmistelua.

Ilmastonmuutos on olennaisesti vihertehokkuuden ohjaamisen taustalla. Suurimmissa suomalaisissa kaupungeissa onkin 2010-luvulla ryhdytty säätelemään kaupunkirakentamisen vihertehokkuutta muiden lähiympäristön laatua ohjaavien määräysten tapaan. Syitä ovat hulevesien hallinnan kasvavat haasteet täydennysrakennettavissa kaupungeissa sekä se, että pihojen laatu vaihtelee paljon. Korkealla vihertehokkuudella tavoitellaan ekosysteemipalvelujen monihyötyjä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hillitsemisessä:

•hulevesien hajautettu hallinta luontopohjaisin ratkaisuin

•purkuvesistöjen suojelu

•pienilmastojen tasaaminen kasvillisuuden avulla: lämpö, tuuli, kosteus, ilmanlaatu

•lajien monimuotoisuuden ja viherrakenteen kytkeytymisen edistäminen

•hiilensidonta etenkin isojen puiden ja niitä ympäröivän maaperän osalta

Hulevesien osalta tilanne on haastava, kun:

•läpäisemättömän pinta-alan määrä kasvaa täydennysrakentamisen myötä ja pintavaluntaa eli hulevettä muodostuu aiempaa enemmän

•sateen rytmi, määrä ja laatu muuttuvat ilmastonmuutoksen edetessä: sataa enemmän ja talvellakin vetenä. Sään ääri-ilmiöt rankkasateineen lisääntyvät

•hulevesiverkoston välityskyky ylittyy voimakkaiden sadetapahtumien yhteydessä.

Vihertehokkuuden asianmukaista sovellusalaa ja velvoitetasoja Turussa selvitettiin kolmesta näkökulmasta: rakentamisen tehokkuus, vesien hallinta ja viherverkosto. Lisäksi pohdittiin sitä, minkälaiset rajaamisen tavat olisivat selkeitä ja rakentajien kannalta tasapuolisia. Tehtyjen tarkastelujen perusteella esitetään, että vihertehokkuuden velvoitteita sovelletaan kaikille tulevien asemakaavojen asumisen, keskustatoimintojen, palvelujen, hallinnon, kaupan ja teollisuuden alueille. Asumisessa soveltaminen alkaa rivitaloista riippumatta asemakaavan käyttötarkoituksesta (AR- tai AP-korttelialue). Erillispientaloalueet (AO ja AP) jäävät soveltamisen ulkopuolelle, koska ne toteutuvat yleensä verrattain vihertehokkaasti muutenkin. Vihertehokkuuden velvoitteet koskevat siis seuraavia asemakaavoitettavia korttelialueita: AK, AR, LPA, AL, C, P, Y, K, T.

Lisäksi velvoitteita tulee harkita asemakaavoituksessa myös silloin, jos kohde sijoittuu vesien hallinnan tai viherverkoston kannalta kriittisille alueille. Näitä ovat yleiskaavamerkintöjen osoittamat hulevesitulvavaara-alue; meritulvavaara-alue; hulevesien toimenpidealue; säilytettävä ojauoma; pohjavesialue; säilytettävä, vahvistettava tai uusi ekologinen yhteys; luonnonsuojelualue tai suojeltu luontotyyppi; luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue; luonnon ja/tai maiseman kannalta merkittävä joen- tai puronvarsi; Kansallinen kaupunkipuisto.

Toisena ohjaamisen vaihtoehtona selvitettiin velvoitteiden asettamista korttelitehokkuuksien mukaan. Kynnysarvojen määrittelemistä pidettiin kuitenkin vaikeana. Ulkopuolelle jäisi helposti korttelitehokkuudeltaan alhaisia, mutta paljon läpäisemätöntä pintaa sisältäviä alueita, joita ovat tyypillisesti teollisuus- ja varastoalueet. Tarkoituksenmukaista hyötyä ei olisikaan välttämättä saatu tällä vaihtoehdolla.

Vihertehokkuuden velvoitetasot kuvataan siniviherkertoimen menetelmällä ja sen arvoasteikolla. Kertoimen asteikko alkaa periaatteessa nollasta, eikä sillä ole varsinaista ylärajaa. Käytännössä liikutaan kuitenkin useimmiten alle yhden arvoissa. Tällöin 1 vastaa pihan hyvää vehreyden tasoa, ja 0,5 puolestaan tavanomaista. Yli yhden nousevat arvot ovat vehreydessään ylellisiä, alle 0,5 puolestaan niukkoja.

Soveltamisen alueilla velvoitteiden täyttyminen osoitetaan jatkossa siten, että rakennuslupiin sekä pihan käyttöä tai hulevesijärjestelmiä merkittävästi muuttaviin muihin lupahakemuksiin liitetään siniviherkertoimen tuloskortti ja laskelma. Ne toimitetaan asemapiirustuksen (tai pihasuunnitelman) sekä hulevesi- ja lvi-suunnittelun toteutuksen asiakirjan lisäksi. Vihertehokkuuden velvoitteiden soveltamisesta jo asemakaavoitetuilla alueilla tullaan määräämään parhaillaan päivitettävässä rakennusjärjestyksessä.

Vihertehokkuutta on käytetty tai tutkittu pilotoivasti noin kymmenessä asemakaavassa Turussa tähän mennessä. Kirstinpuisto oli iWater-hankkeen pilottikohde, ja siniviherkertoimen käyttö on dokumentoitu hyvin kaava-aineistossa. Asemakaavamerkintöjen tapa on hieman vaihdellut. Tämän päätöksen myötä asemakaavoihin tulee yhtenäinen merkintätapa Helsingin ja Tampereen malleja mukaillen: ”Tontin vihertehokkuuden tulee täyttää Turun voimassa olevat velvoitetasot. Tämä osoitetaan siniviherkertoimen laskelmalla rakennuslupia haettaessa.” Asemakaavamerkintänä vihertehokkuus on sekä tiivis että joustava: se ilmaisee tonttien vehreyden velvoitteen, mutta antaa joustavat mahdollisuudet siihen, miten velvoite käytännössä suunnitellaan ja toteutetaan.

Esitetyt velvoitetasot ovat aavistuksen alhaisemmat kuin muissa suurissa kaupungeissa Suomessa. Erona muihin kaupunkeihin on kuitenkin se, että Turussa tasot ovat velvoittavia. Muualla tasot on määritelty tavoitetasoiksi, vaikka asemakaavamerkinnän muotoilut ovat velvoittavia. Turussa esitetään velvoitetasoja, jotta linjaus olisi sitova ja ohjausvaikutuksiltaan johdonmukainen: kun vihertehokkuuden tasoa linjataan, niin sen vähimmäisvaatimukset asemakaavassa myös velvoittavat ja velvoittavuus jatkuu seuraaviin tarkemman suunnittelun vaiheisiin. Velvoitetasot määriteltiin niin, että ne ovat realistisia vähimmäisvaatimuksia tonttitason vehreydelle yhtenäisenä asemakaavatason linjauksena koko kaupunkiin. Velvoitteet voidaan ylittää hankekohtaisesti, ja niitä on asianmukaisinta tutkia tarkemmin pihojen toteutussuunnittelun vaiheessa. Huomata tulee myös, että kaupunkien viherkertoimet eroavat hivenen toisistaan, vaikka niiden toimintaperiaate on sama. Silti yksityiskohdissa on pieniä paikallisia eroja, eikä niitä voi aivan suoraan verrata toisiinsa. Kansainvälisesti kertoimia on käytössä muun muassa Berliinissä, Malmössä ja Seattlessa. Niiden keskinäiset erot ovat suurempia.

Taloudelliset vaikutukset vihertehokkuuden velvoitteista eivät ole suoraviivaisia, koska siniviherkertoimen joustava menetelmä mahdollistaa monenlaiset toteutukset velvoitetasoihin pääsemiseksi. Kyse on viherrakentamisen tavanomaisista kustannustasoista. Siniviherkertoimen elementeistä olennaisimpia ja huokeita ovat kuitenkin säilytettävä puusto ja kasvillisuus maaperineen. Niin ikään tärkeitä läpäiseviä tai puoliläpäiseviä pintoja voi toteuttaa edullisestikin esimerkiksi kivituhkalla. Parhaimmillaan lisäkustannuksia ei juurikaan tule tavalliseen toteutukseen verrattuna, mutta tavoite vaatii tietoista pihasuunnittelua. Mittavimmillaan kustannukset voivat olla korkeatkin, jos valitaan kaikkein runsaimpia ja kalleimpia vaihtoehtoja kasvillisuudeksi ja rakenteiksi. Toisaalta kiinteistöjen arvo todennäköisesti nousee, jos pihat on toteutettu laadukkaasti – samoin kuin toki viherinfran ylläpitokustannuksetkin jonkin verran. Arvokkaimpia ovat ne täydennysrakentamisen tontit, joiden pihoista valtaosa on kansien päällä. Tällöin vihervelvoitteita joudutaan usein täyttämään viherkatoilla ja -seinillä.

Vihertehokkuuden periaatelinjaus saatetaan kaupunginhallituksen hyväksyttäväksi, koska kaupunginhallitus johtaa kaupungin kaavoitusta ja maankäyttöä hallintosäännön 33 §:n mukaan.

Toimialajohtaja Christina Hovi:

Ehdotus        Kaupunkiympäristölautakunta päättää esittää kaupunginhallitukselle, että vihertehokkuuden velvoitteet otetaan käyttöön 1.1.2021 alkaen kaupunkiympäristölautakunnassa hyväksyttävissä asemakaavaehdotuksissa yllä esitetyn taulukon ”Vihertehokkuuden soveltaminen ja velvoitetasot asemakaavoitettavilla alueilla Turussa” mukaisesti.