Muutosesitys, LIITE2

 

Taustatiedot

 

Onko vastaaja

o kunta X

o sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä tai yhteistoiminta-alue

o maakunnan liitto

o muu kuntayhtymä tai kuntien yhteistoimintaelin

o valtion viranomainen

o järjestö

o joku muu

 

Vastaajatahon virallinen nimi

Turun kaupunki

 

Lausunnon keskeinen sisältö

 

Vaikutukset demokratiaan ja sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuteen

 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen sote-uudistuksen kaaduttua monilla alueilla aloitettiin kuntien ja kuntayhtymien yhteinen kehittämistyö palveluketjujen toimivuuden ja palvelujen vaikuttavuuden parantamiseksi. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kehittämistyössä ei keskitytä hallintoon, vaan palveluihin ja toimintatapoihin. On odotettavissa, että tämänkaltaisella työllä saavutettaisiin verrattain nopeasti hyviä vaikutuksia. Nyt lausunnolla olevan esitysluonnoksen mukainen hallinnollinen uudistus vaatii alueilla tehtävän kehitystyön jatkamista.

 

Julkisen sektorin vahva rooli uudistuksessa on keskeinen palveluiden turvaamisen ja verovarojen taloudellisen käytön kannalta. Ostopalveluiden osalta on tärkeää tehdä selkeät säädökset hankintojen vaatimuksista ja velvollisuuksista ja rajata julkiset hallintotehtävät näiden sopimusten ulkopuolelle, jotteivät ihmisten perusoikeudet ja oikeusturva vaarannu. Laissa tulisi määritellä maksimirajat palvelujen kokonaisuuden ja keskeisten palvelujen osasektorien ulkoistukselle. Vuokratyövoiman tulee ainoastaan täydentää sote-maakunnan omaa henkilöstöä, mutta päivystystä koskevat erillissäädökset ovat perusteltuja lääkäriresurssien turvaamiseksi.

 

Turun kaupungissa, kuten muissakin kaupungeissa, sosiaali- ja terveyspalveluiden riippuvuussuhteet kaupungin muihin palveluihin, erityisesti sivistys- ja vapaa-aikatoimialojen palveluihin ovat hyvin vahvat. Esitysluonnoksesta ei käy ilmi, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden irrottaminen hallinnollisesti toiseen, valtion vahvassa ohjauksessa olevaan organisaatioon parantaisi Turun kaltaisen suuren kaupungin asukkaiden käytettävissä olevaa palvelukokonaisuutta. Esitysluonnoksessa hyvin merkittävä osa paikallista itsehallintoa sekä talouden että toiminnan näkökulmasta siirretään pois kunnallisen itsehallinnon piiristä alueellisen itsehallinnon piiriin.

 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistoiminta jää kuitenkin edelleen pääosin kuntien vastuulle. Kolmannen sektorin rooli on tässä merkittävä. Kolmannen sektorin toiminnan rahoitus on turvattava ja huolehdittava, että nämä toimijat otetaan huomioon myös palvelun tuottajia valittaessa.

Esitysluonnoksessa todetaan useasti, että kansallisesta ohjauksesta poikkeava toimintatapa, tai sote-maakuntien toisistaan eriävät toteuttamisratkaisut ovat omiaan lisäämään kansalaisten eriarvoisuutta. Oletus siitä, että itsehallinnolliset alueet tekevät lähtökohtaisesti samanlaisia päätöksiä, on ristiriidassa demokratian vahvistamisen pyrkimyksen kanssa. On todettavissa, että esitetyllä hallinnollisella uudistuksella ei voida taata kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Palvelujen saatavuus ja taso tulevat vaihtelemaan tulevaisuudessakin sote-maakunnittain. Sote-maakunnat päättävät itsenäisesti järjestämiensä palvelujen laadusta, kattavuudesta ja saatavuudesta lainsäädännön asettamissa rajoissa.

 

Kustannusten kasvun hillinnän näkökulmasta sote-maakuntien vahva valtion taloudellinen ohjaus on perusteltua. Valtion taloudellisesta ohjauksesta seuraa kuitenkin aikaa myöten lisääntyvä poliittinen paine sote-maakuntien taloudellisen itsehallinnon vahvistamiseen ja sote-maakuntaveron tai vastaavan käyttöönottoon. Valtion lainsäädäntöhankkeet ovat kasvattaneet sotekustannuksia ja uusia lakisääteisiä palveluita on lisätty merkittävästi. Pelkästään nyt esitetyllä tuotannon uudelleenjärjestelyllä ei ole mahdollista saavuttaa tavoiteltua kustannussäästöä.

 

 

Vaikutukset kuntien talouteen

 

Sote-uudistuksen merkittävin muutos liittyy peruskunnan rahoitusmallissa tapahtuviin muutoksiin; kaikki uudistuksesta aiheutuvat talouden muutosvaikutukset kohdistuvat kuntiin ja kuntatalous toimii näiden muutosvaikutusten tasaajana. Uudistus muuttaa kaikkien kuntien rahoitusmallia ratkaisevasti ja kuntien rahoituksessa tapahtuvia muutoksia voidaan pitää kuntien kannalta vähintään yhtä merkittävinä kuin järjestämisvastuun siirtoa itsehallintoalueille. Lisäksi ne tuovat poikkeuksellista epävarmuutta kuntien tulevien vuosien talouteen tilanteessa, jossa epävarmuus on jo erityisesti koronaviruspandemian johdosta merkittävästi lisääntynyt.

 

Uudistuksen yhteydessä tehtävät rahoitusjärjestelmän uudistukset ovat vaikutuksiltaan ristiriitaisia, koska mm. peruspalveluiden valtionosuutta käytetään uudistuksen kustannusvaikutuksen tasaamiseen. Siksi uuden valtionosuusjärjestelmän ja koko kuntien rahoitusjärjestelmän valmistelu on aloitettava heti.

 

Uudistuksen suurimmat riskit ovat niissä tekijöissä, jotka vaikuttavat kaupungin tulevaisuuden investointikykyyn. Uudistuksessa olisikin välttämätöntä turvata kaupungeille kannusteet toteuttaa vaikuttavaa elinkeinopolitiikkaa. Tämä voidaan varmistaa lopulta vain takaamalla kaupungeille riittävä osuus kaupunkiseuduilla muodostuvasta verotulokasvusta. Lisäksi on huomioitava, että jo ennen ehdotettua uudistusta kaupunkiseutujen on ollut välttämätöntä kasvattaa lainakantaansa asuntotuotantoa ja vetovoimaa lisäävien rakennushankkeiden ja sitä kautta kasvun varmistamiseksi. Tämä kasvava lainakanta jouduttaisiin ehdotetun uudistuksen jälkeen ylläpitämään merkittävästi pienemmällä veropohjalla.

 

Esitysluonnoksessa kuntien investointitarpeita ei ole juuri lainkaan tarkasteltu kasvukaupunkien näkökulmasta, mitä voidaan pitää merkittävänä puutteena. Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kunnille on jäämässä niin perusoikeudellisia kuin elinvoima- ja kilpailukykytehtäviä. Tämän lisäksi kunnat huolehtivat jatkossakin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

 

Uudistuksen ja sen vaikutusten näkökulmasta on erittäin oleellista huomioida, että soteuudistus ei aiheuta kasvavien kaupunkien investointitarpeeseen käytännössä lainkaan muutoksia. Tästä huolimatta niiden verotulopohja uudistuksen johdosta kuitenkin puolittuu, jolloin suureksi haasteeksi kaupungeissa muodostuu vuosikatteen pitäminen pidemmällä aikavälillä tasolla, jolla investoinnit kyetään rahoittamaan nykyjärjestelmää vastaavalla tasolla. Ilman tämän merkittävän haasteen korjaamista uudistuksen riskinä on, että se heikentää kaikkien suurten kaupunkien kilpailukykyä ja vaikuttaa tätä kautta koko maan kehitykseen ja hyvinvointiin.

 

Esitysluonnoksen tavoitteena on esityksen perustelujen mukaan uudistusta edeltävän kunnan tulorahoitusaseman säilyttäminen mahdollisimman ennallaan. Uudistuksessa kunnista siirrettäisiin sote-maakunnasta pääsääntöisesti yli 50 %:n osuutta kunnan toiminnasta vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut olettaen, että tämä osuus olisi ikään kuin tasapainossa eikä olisi vaikuttanut kunnan mahdolliseen alijäämään. Kunnan velvollisuus tasapainoiseen taloudenpitoon ja muun muassa kertyneiden alijäämien kattamiseen ei uudistuksessa poistu, vaan mahdollinen ja yhä useammassa kunnassa ja kaupungissa ajankohtainen sopeutustarve kohdistuu voimakkaasti varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

 

Lisäksi uudistuksessa oletetaan, että kuntaan jäävät toiminnot ja kustannukset ovat muuttuvia ja välittömästi sopeutettavissa. Uudistuksesta seuraa kuntiin uutta sopeutustarvetta, koska muutoksesta aiheutuu muutoskustannuksia eikä toimintaa tosiasiallisesti pystytä sopeuttamaan uutta tilannetta vastaavaksi.

 

Esityksen mukaan sote-kustannukset laskettaisiin vuoden 2021 tilinpäätöstietojen ja vuoden 2022 talousarviotietojen perusteella. Keskiarvotiedon käyttöä perustellaan satunnaisvaihtelun tasaamisella. Koronapandemian taloudelliset vaikutukset eivät ulotu vain kuluvaan vuoteen, vaan sillä tulee olemaan lähivuosina merkittävä vaikutus kuntien talouteen, erityisesti kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksiin. Vuoden 2021 ja 2022 tietojen käyttäminen ehdotetun rahoitusmallin pohjana merkitsee koronaepidemian eli satunnaistekijän mukana olemista kuntakohtaisissa sote-kustannuksissa. Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa koronasta johtuvien hoitojonojen purun kustannuksia siirtyy ainakin vuodelle 2021. Lisäksi erikoissairaanhoidon kuntayhtymät ovat tekemässä merkittävää alijäämää, jotka kuntien tulisi esitysluonnoksen mukaan kattaa ennen uudistuksen voimaantuloa 1.1.2023. Selvää onkin, että sote-maakuntakohtaisissa kustannuksissa tulee olemaan runsaasti satunnaisvaihtelua ja lakiesitystä tulee tältä osin muuttaa.

 

Lakiehdotusta tulee muuttaa siten, että kunnille korvataan uudistuksesta tosiasiallisesti aiheutuvat kustannukset ja kustannukset tulee huomioida pidemmällä aikavälillä kuin pelkästään uudistuksen voimaantulovuonna.

 

Sote-maakunnalle siirtyvät kunnista sen järjestämisvastuulle kuuluva irtaimisto. Irtaimisto siirtyy sote-maakuntaan vastikkeetta. Kuntien irtaimistoon sisältyvät myös osakkeet, mikäli osakeyhtiön tosiasiallinen päätoimiala on sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen. Osakkeiden siirto ei kuitenkaan koske työterveyshuollon osakkeita. Kuntien irtaimiston siirrosta tulee suorittaa kompensaatiota kunnille.

 

Kaikesta merkittävästä siirtyvästä omaisuudesta on saatava korvaus ja tässä tulee huomioida myös välilliset vaikutukset (kuntayhtymien investointien rahoitus). Omaisuuden siirtäminen vastikkeetta heikentäisi sekä kunnan että konsernin taseen tunnuslukuja ja kasvattaisi vieraan pääoman kustannuksia.

 

Lakiluonnoksen mukaan sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien taseeseen kertyneet alijäämät tulee kattaa ennen kuin kuntayhtymät siirretään sote-maakuntaan. Vuoden 2020 koronatilanteen takia sairaanhoitopiireille on muodostumassa lisää alijäämää ja samalla yleinen taloustilanne kunnissa heikkenee. Alijäämien tulee siirtyä sote-maakuntaan, eikä alijäämäkustannuksia voi vyöryttää pelkästään kuntien maksettavaksi.

 

Kuntien verotusoikeuden rajaaminen edes tilapäisesti voi johtaa merkittävään ja pysyvään asukkaiden itsehallinnon kustannuksia lisäävään sääntelyriskin realisoitumiseen. Sääntelyriski realisoituu, mikäli kunnan veropohjaan nojautuva nykyinen nollariskiominaisuus vaihtuu kohonneeksi riskipainoksi, kun kansainvälisessä sääntelyssä kunnan verokatto tulkitaan kunnan verotuksen perustuslaillisen suojan heikennykseksi.

 

Uudistuksessa kuntien veropohjaa heikennettäisiin lisäksi leikkaamalla kuntien saamaa osuutta yhteisöveron tuotosta nykytasosta kolmanneksella. Yhteisövero on kunnille merkittävä kasvun kannustin, ja sen kuntaosuuden leikkauksen viesti ja vaikutus on väärä. Yhteisövero-osuuksien leikkaaminen heikentää voimakkaasti Turun kaupungin mahdollisuuksia edistää alueen elinvoimaa pidemmällä aikavälillä, koska vuosittainen kasvu on nykytilannetta pienempää. Turun kaupunki pitää tärkeänä, että kuntien yhteisöveropohjasta leikattava taso määritetään euromääräisenä ja ehdotettua noin 0,6 miljardia euroa matalammaksi.

Kiinteistöveron ottamista verotulon tasauksen piiriin ei voi hyväksyä. Kiinteistövero korvaa kasvavien kaupunkien investointitarpeista aiheutuvia menoja. Kaupunkien investoinnit ovat perusteltuja koko kansantalouden kannalta. Uudessa tilanteessa, jossa kaupunkien elinvoimatehtävien rahoitusmahdollisuudet niukkenevat, esitys on erityisen vahingollinen.

 

Uudistuksen toteutus

 

Sote-palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta ja kuntayhtymistä sote-maakunnille on esitetty lakiluonnoksessa toteutuvan 1.1.2023. Järjestämisvastuun siirto on mahdollista toteuttaa esitetyn aikataulun mukaisesti alueilla, joissa vastuu sote-palvelujen järjestämisestä on jo siirretty maakuntatasoisille sote-kuntayhtymille. Sen sijaan alueilla, joissa päävastuu sote-palvelujen järjestämisestä on yhä hajautetusti kunnilla ja kuntayhtymillä, uudistuksen toimeenpanon aikataulu on haasteellinen, mutta hyvin organisoituna toteutettavissa.

 

Sote-uudistuksen toimeenpanossa merkittäviä riskejä ovat 1. aikataulun kireys; 2.muutoksen läpiviemiseksi tarkoitetun rahoituksen riittämättömyys ja 3. muutosvaiheessa laadittavien sopimusten määräaikaisuus. Rahoituksen riittämättömyydellä tarkoitetaan tässä yhteydessä muutoskustannusten rahoitusta sekä kunnille että perustettavalla sote-maakunnalle. Sote-palvelujen järjestämisvastuun siirtoon liittyvä hallinnollinen valmistelu ja päätöksenteko tulee toteuttaa pääsääntöisesti sen jälkeen, kun sote-maakunnalla on demokraattisesti valitut päättäjät ja toimivaltainen virkamiesjohto. Mikäli muutosvaiheen riskejä ei oteta huomioon, on odotettavaa, että osassa sote-maakuntia palvelujen järjestäminen ja palvelutuotanto muutosvaiheessa vaarantuu. Riski on vakava ja lainsäätäjän tulee ottaa tämä huomioon.

 

Kysymykset

 

Kysymyksiä uudistuksen tavoitteista

 

1. Voidaanko esityksellä kaventaa väestön terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta? Jos ei, niin miten ehdotusta tulisi siltä osin muuttaa?

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena tulee olla terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, perustason palveluiden vahvistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen.

 

Esitysluonnoksen perustelujen mukaan hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu on osaltaan johtunut väestöryhmien välisistä eroista terveyspalveluiden käytössä. Luonnoksessa katsotaan, että järjestämisvastuun keskittäminen suuremmille toimijoille on tarkoituksenmukaisin keino parantaa palvelujärjestelmän toimivuutta, ja että asiakkaan ja potilaan mahdollisuuksia riittävien palvelujen saamiseen parantaa sote-maakunnille säädettävä velvollisuus järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto asukkailleen.

 

Edelleen esityksen perusteluiden mukaan ihmisten yhdenvertaisuutta heikentävät sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntakohtaiset erot, joita tasattaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuun siirrolla laajemmille itsehallinnollisille alueille eli sotemaakunnille sekä valtion taholta tapahtuvan sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksen vahvistamisella.

 

Samalla, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä pyritään esityksellä yhtenäistämään, pyritään myös hillitsemään kustannusten kasvua muun muassa vähentämällä kalliita laitospalveluita, lisäämällä avomuotoisia palveluita, kasvattamalla perustason palveluiden tuottavuutta, kokoamalla osaamista ja tiivistämällä palveluverkkoa sekä hyödyntämällä digitalisaatiota ja sähköisiä palveluita. Kustannusten kasvun hillitsemisen vaikutusta terveys- ja hyvinvointierojen kehittymiseen ja palvelujen saatavuuteen on näin yleisellä kuvauksella mahdoton arvioida.

 

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen sote-uudistuksen kaaduttua monilla alueilla aloitettiin kuntien ja kuntayhtymien yhteinen kehittämistyö palveluketjujen toimivuuden ja palvelujen vaikuttavuuden parantamiseksi. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kehittämistyössä ei keskitytä hallintoon, vaan palveluihin ja toimintatapoihin. On odotettavissa, että tämänkaltaisella työllä saavutettaisiin verrattain nopeasti hyviä vaikutuksia. Nyt lausunnolla olevan esitysluonnoksen mukainen hallinnollinen uudistus vaatii alueilla tehtävän kehitystyön jatkamista.

 

Soten vapaaehtoiseen uudistamiseen on myönnetty valtionavustuksia kesäkuussa 2020. Varsinais-Suomi sai rahoitusta tulevaisuuden sote-keskus –hankkeelle n. 5,6 miljoonaa euroa ajalle 2020-2022 sekä soten rakennemuutosta edistävään kehittämiseen n. 9,7 miljoonaa euroa ajalle 2020-2021. Molempien hankkeiden rahoitus on osoitettu sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällölliseen kehittämiseen. Kyseisillä valtioavustuksilla ei rahoiteta tulevan sote-maakunnan perustamiseen liittyvää hallinnollista valmistelua. Sote-maakunnan hallinnolliseen valmisteluun tarvitaankin erillinen määräraha.

 

Turun kaupungissa, kuten muissakin kaupungeissa, sosiaali- ja terveyspalveluiden riippuvuussuhteet kaupungin muihin palveluihin, erityisesti sivistys- ja vapaa-aikatoimialojen palveluihin ovat hyvin vahvat. Esitysluonnoksesta ei käy ilmi, miten sosiaali- ja terveyspalveluiden irrottaminen hallinnollisesti toiseen, valtion vahvassa ohjauksessa olevaan organisaatioon parantaisi Turun kaltaisen suuren kaupungin asukkaiden käytettävissä olevaa palvelukokonaisuutta.

 

 

2. Voidaanko esityksellä kehittää pelastustoimen palvelujen saatavuutta, yhdenmukaisuutta ja vaikuttavuutta valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti? Varmistaako esitys pelastustoimen pelastustoiminnan ja sosiaali- ja terveystoimen ensihoitopalvelujen synergiahyödyt? Jos ei, miten ehdotusta tulisi kehittää?

 

Nyt tehty esitys ei sinällään tuo mitään merkittävää uutta pelastustoimen palveluiden kehittämiseen verrattuna nykyiseen 22:een kuntien ylläpitämään pelastustoimeen. Esitys mahdollistaa kuitenkin nykyistä paremmin sen, että yksittäinen laitos voi ottaa vastuun laajemmasta kokonaisuudesta muiden laitosten puolesta, esim. merellinen pelastustoiminta, tilannekuva, kansainvälisen avun vastaanotto tai antaminen. Laajempien vastuiden osalta nyt esitetty viiden eritysvastuualueen rakenne on kannatettava.

 

Esitys ei varmista pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen synergiaa ensihoitopalveluissa. Synergia on mahdollista hyödyntää jo nykylainsäädännölläkin. Synergian varmistamiseksi tulee pelastustoimen rooli ensihoitopalveluissa säätää tarkemmin, mukaan lukien ensivastepalvelut. Vain säätämällä lailla tai vastaavalla säädöksellä haluttu toteuttamistapa ja roolitus voidaan varmistaa, että Suomeen saadaan samankaltaisiin olosuhteisiin saman tasoinen ensihoitopalvelu. Ilman säädöspohjaa Suomeen syntyy jokaiseen maakuntaan hieman erilainen tapa toteuttaa ensihoitopalvelua. Pelastustoimen rooli ensihoitopalveluissa voi jatkossakin vaihdella 0 ja 100% välitä, riippuen maakunnan tekemistä päätöksistä.

 

3. Toteutuuko demokratia esityksessä riittävällä tavalla? Jos ei, miten esityksen kansanvaltaisuutta voisi vahvistaa?

 

Perustuslakivaliokunta on viime vaalikauden lausunnoissaan (PeVL 26/2017 vp ja PeVL 65/2018) linjannut, että itsehallinnon keskeinen elementti on kansanvaltaisuuden toteutuminen eli päätöksenteon perustuminen vaaleilla valitun ylimmän toimielimen keskeiseen asemaan.

 

Sote-uudistuksen sisällytetty demokratiamalli noudattaa kunnallishallinnon demokratiaperiaatteita. Menettelyt kansanvaltaisuuden varmistamiseksi ovat pitkälti samoja, mitä ne ovat nykyisin kunnallishallinnossa. Kansainvaltaisuus toteutuu edustuksellisen demokratian kautta. Lisäksi sote-maakunnissa tulee olla vaikuttamistoimielimiä: nuorisovaltuusto, vammaisneuvosto, vanhusneuvosto ja kotimaisten kielten lautakunta. Lisäksi lakiluonnoksiin on sisällytetty kansalaisaloiteoikeus sote-maakunnan asukkaille.

 

Sote-maakuntien valtionohjaus on merkittävää. Sote-maakuntien demokratiaan perustuva itsehallinto on rajoitettua erityisesti talouden osalta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnalle annetaan kansalliset talousrajoitteet ja mm. sote-maakuntien investointeja ohjataan tiukasti. Esitetyistä syistä on syytä kysyä, vaarantaako tiukka taloudellinen valtionohjaus demokratian toteutumisen. Kysymys on voi muodostua periaatteellisesti merkittäväksi tilanteessa, jossa valtion myöntämät resurssit eivät riitä turvaamaan sote-maakunnan palvelujen järjestämistehtäviä ja olemassaoloa.

 

Toiminnallisesti sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö ohjaavat sotemaakuntia tavoitteiden asetannalla ja toimenpide-ehdotuksilla. Tavoitteiden toteutumista ja toimenpide-ehdotusten seurauksena toteutettavia asioita seurattaisiin vuosittain. Esitysluonnoksesta ei täysin käy ilmi menettelyä, johon ryhdyttäisiin, mikäli sote-maakunta itsehallintonsa nojalla päättäisi olla toteuttamatta ministeriöiden toimenpide-ehdotuksia. Esitykseen kuitenkin sisältyy säädökset siitä, että sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtiovarainministeriö voivat todeta sekä taloudellisin että toiminnallisin perustein, että sotemaakunnalla ei ole enää edellytyksiä huolehtia palveluiden järjestämisestä.

 

Esitysluonnoksessa todetaan useasti, että kansallisesta ohjauksesta poikkeava toimintatapa, tai sote-maakuntien toisistaan eriävät toteuttamisratkaisut ovat omiaan lisäämään kansalaisten eriarvoisuutta. Palvelujen saatavuus ja taso tulevat vaihtelemaan tulevaisuudessakin sote-maakunnittain. Sotemaakunnat päättävät itsenäisesti järjestämiensä palvelujen laadusta, kattavuudesta ja saatavuudesta lainsäädännön asettamissa rajoissa.

 

Kustannusten kasvun hillinnän näkökulmasta sote-maakuntien vahva valtion taloudellinen ohjaus on perusteltua. Valtion taloudellisesta ohjauksesta seuraa kuitenkin aikaa myöten lisääntyvä poliittinen paine sote-maakuntien taloudellisen itsehallinnon vahvistamiseen ja sote-maakuntaveron tai vastaavan käyttöönottoon. Valtion lainsäädäntöhankkeet ovat kasvattaneet sotekustannuksia ja uusia lakisääteisiä palveluita on lisätty merkittävästi. Pelkästään nyt esitetyllä tuotannon uudelleenjärjestelyllä ei ole mahdollista saavuttaa tavoiteltua kustannussäästöä.

 

Kysymyksiä sote-maakuntalaista

 

4. Muodostaako sote-maakuntalaki tarkoituksenmukaisen yleislain tulevien sotemaakuntien hallinnon ja talouden järjestämiselle?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

5. Sote-maakuntalain 6 §:ssä säädetään maakunnan mahdollisuudesta alueellaan ottaa hoitaakseen sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä sekä harjoittaa vähäriskistä liiketoimintaa, joka tukee sen lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Tukeeko ehdotettu sääntely maakunnan itsehallinnon toteuttamista?

 

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

6. Sote-maakuntalain 5 luvussa säädetään sote-maakunnan asukkaiden osallistumisoikeuksista. Ovatko osallistumisoikeudet turvattu esityksessä riittävällä tavalla?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

7. Sote-maakuntalain 8 luvussa säädetään sote-maakuntien yhteistoiminnasta. Onko siitä esitetty säädettäväksi sote-maakuntien toiminnan ja yhteistyön näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti?

o kyllä X

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

8. Sote-maakunnan talouden ohjaus perustuu erityisesti sote-maakuntalakiin ja sotemaakuntien rahoituslakiin. Ohjaavatko sote-maakuntien rahoitusmalli ja sotemaakuntalain mukainen taloudenohjausmekanismi sote-maakuntien taloudenhoitoa tarkoituksenmukaisella tavalla?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

9. Sote-maakuntalain 3 luvussa säädetään muun ohella sote-maakunnan lainanottovaltuudesta sekä investointien ohjauksesta koko julkisen talouden tasapainon huomioon ottavalla tavalla. Sote-maakunnille siirtyvien toimitilojen hallinnoinnista ei esitetä erikseen säädettäväksi. Turvaako ehdotettu investointien rahoitus- ja ohjausmalli tarpeellisten investointien toteuttamisen tarkoituksenmukaisella tavalla? Vastauksessa voi ottaa kantaa toimitilojen hallinnoinnin järjestämiseen paikallisella, alueellisella tai valtakunnallisella tasolla.

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

10. Maakuntalain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

§ 6: Sote-maakunnan rajoitetusta yleisestä toimialasta tulee säätää tiukemmin siten, että sotemaakunnan hoitaakseen ottamat, sen lakisääteisiä tehtäviä tukevat tehtävät eivät saa olla päällekkäisiä tai ristiriidassa muiden viranomaisten, kuten kuntien hoitamien tehtävien kanssa.

 

§ 14: Esitysluonnoksesta tai sen perusteluista ei käy ilmi, tulisiko maakunnan käydä neuvottelu kunkin alueen kunnan kanssa erikseen, vai neuvotella yksi yhteinen neuvottelutulos alueen kaikkien kuntien kanssa. Verrattuna nykytilanteeseen, jossa yhteistyö kuntatasolla on jatkuvaa, ehdotettu menettely on kankea ja omiaan jättämään yhteistyön hyvin yleispiirteiselle tasolle. Esitetty säännös sote-maakunnan ja kuntien neuvottelusta on perusteltu, mutta neuvottelua ei tulisi toteuttaa perusteluissa esitetyllä tavalla.

 

§ 15: Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan lainanottovaltuudesta. Lainanottovaltuuden määrittämisessä käytettäisiin muun muassa laskennallisten lainanlyhennysten käsitettä, joka saataisiin jakamalla konsernitaseen lainamäärä kymmenellä. Sote-maakuntalakiesityksen 121 §:ssä säädettäisiin sote-maakunnan talouteen liittyvistä arviointimenettelyn edellytyksistä. Kyseisessä pykälässä laskennalliset lainanlyhennykset saataisiin jakamalla konsernitaseen lainamäärä kahdeksalla. Selvyyden vuoksi olisi perusteltua, että laskennallisten lainanlyhennysten kaava olisi sama eri pykälissä.

 

§ 32: Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan vaikuttamistoimielimistä. Esitysluonnoksen mukaan vaikuttamistoimielinten jäsenet tulee valita maakunnan kunnissa toimivien vastaavien vaikuttamistoimielinten jäsenistä siten, että kustakin vaikuttamistoimielimestä valitaan vähintään yksi edustaja. Jäsenten valinnan reunaehdoista seuraa ensinnäkin se, että vaikuttamistoimielimistä tulee pienimmilläänkin varsin suuria. Mikäli vaikuttamistoimielinten kokoonpanossa haluttaisiin heijastella väestön määrää eri kunnissa, tulisi niistä väistämättä toimintakyvyn kannalta liian suuria. Maakunnan vaikuttamistoimielinten valintaperusteet tulisi jättää maakuntahallituksen harkintaan.

 

§ 121: Pykälässä säädettäisiin sote-maakunnan talouteen liittyvistä arviointimenettelyn edellytyksistä. Arviointimenettelyn käynnistämisen yhtenä kriteerinä olisi konsernitilinpäätöksen laskennallinen lainanhoitokate, jonka laskennassa käytettäisiin muun muassa laskennallisten lainanlyhennysten käsitettä, joka saataisiin jakamalla konsernitaseen lainamäärä kahdeksalla. Sote-maakuntalakiesityksen 15 §:ssä säädettäisiin sote-maakunnan lainanottovaltuudesta. Kyseisessä pykälässä laskennalliset lainanlyhennykset saataisiin jakamalla konsernitaseen lainamäärä kymmenellä. Selvyyden vuoksi olisi perusteltua, että laskennallisten lainanlyhennysten kaava olisi sama eri pykälissä.

 

§ 147: Pykälässä tulisi olla maininta, että sote-maakunnalla tulee olla suojattu johtamistila.

 

 

11. Muut vapaamuotoiset huomiot maakuntalaista.

 

Lainsäädännössä varautumisen kokonaisuus on vajavaisesti huomioitu. Epäselvää on kuka kantaa kokonaisvastuuta alueen varautumisesta, joka muodostuu monen eri toimijan yhteistyöstä. Kokonaisvastuun määrittely tulisi ilmetä nykyistä paremmin ja kokonaisvastuun tulisi olla pelastustoimella.

 

 

 

 

 

Kysymyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista

 

12. Muodostaako sote-järjestämislaki tarkoituksenmukaisen yleislain julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

13. Turvaavatko sote-järjestämislain säännökset sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

14. Varmistaako laissa esitetty tehtävien määrittely kunnan ja maakunnan osalta väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toteutumisen?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei X

o ei kantaa

 

15. Turvaako 8 §:n sääntely sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisen riittävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei o ei kantaa

 

16. Onko 12 §:n sääntely ostopalvelujen hankkimisesta ja 12 a §:n sääntely vuokratyövoiman käytöstä tarkoituksenmukainen ja toteutettavissa käytännössä?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

17. Ovatko 13 §:n mukaiset yksityistä palveluntuottajaa koskevat vaatimukset perusteltuja

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

18. Onko 16 §:n sääntely yksityisen palveluntuottajan alihankinnasta tarkoituksenmukainen ja toteutettavissa käytännössä? o kyllä 13/40 o kyllä pääosin X o ei pääosin o ei o ei kantaa 19. Onko sote-maakuntien yhteistyöaluetta ja yhteistyösopimusta koskeva 33–36 §:n sääntely kokonaisuudessaan tarkoituksenmukainen?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

20. Turvaako 37 §:n sääntely kaksikielisten sote-maakuntien yhteistyöstä osaltaan ruotsinkielisten palveluiden saatavuuden?

o kyllä X

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

21. Onko 49 §:n sääntely valmiuskeskuksesta tarkoituksenmukainen ja perusteltu?

o kyllä X

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

22. Minkä sote-maakunnan tehtäväksi tulisi säätää ruotsinkielisten palvelujen kehittämisen tukeminen (31 §) koko maassa?

 

Varsinais-Suomen sote-maakunnan.

Tätä tukee erityisesti Turun kaupungin korkeakoulujen laaja koulutus-, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä yliopistosairaalan kattava toiminta-alue ja yhteistoiminta eteläisen Pohjanmaan kanssa. Åbo Akademi maamme ainoana monitieteellisenä ruotsinkielisenä yliopistona on omiaan toimimaan kehittämisen tukena uudessa maakunnassa.

 

23. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

§ 8 Pykälässä määritellään sote-maakuntien järjestämisvastuun sisällöstä ja vaatimuksista. Esitetyt järjestämisvastuun vaatimukset ovat perusteltuja. Samalla ne ovat kuitenkin sotemaakunnan taloudellisiin resursseihin sidottuja. Sote-maakunnan järjestämisvastuun toteuttamisessa tulee huomioida, että maakunnalla on riittävät taloudelliset resurssit järjestämistehtävän suorittamiseksi. Pykälään tulee lisätä maininta valtion vastuusta riittävän rahoituksen turvaamisesta. Näin siitä syystä, että riittämätön sote-maakuntien rahoitus voi vaarantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen. Lisäksi lainsäädännössä on selkeämmin otettava kantaa siihen, mikä on sote-maakunnan riittävä oma palvelutuotanto. Lakiluonnosten perusteluissa on määritelty sote-maakunnan riittävä oma palvelutuotanto tulkinnanvaraisesti ja epäselvästi. Tämä tulkinnanvaraisuus rajaa sote-maakunnan valtaa päättää sote-järjestämislain

 

11 § mukaisesta palvelustrategiastaan ja antaa sote-maakunnilta valtaa valtioneuvostolle päättää palvelutuotannon tavoista. Vallansiirron mahdollisuus ja sote-maakuntien itsehallinnon rajaus realisoituu sote-järjestämislakiluonnoksen § 36:ssä.

 

§ 33: Sote-järjestämislaissa edellytetään, että yhteistyöalueelle on laadittava yhteistyösopimus, jossa sovitaan mm. sote-maakuntien välisestä työnjaosta. Yhteistyösopimuksen laatimisen hallintotehtävistä vastuu on määritelty yliopistosairaalan omaaville sote-maakunnille. Vastuutahot on määritelty oikein. Samalla lainsäädäntöön on kuitenkin kirjattava maininta siitä, että yhteistyösopimuksen hallinnointiin ja laadintaan liittyvät tehtävä rahoitetaan yhteistyöalueen maakuntien kesken yhteisesti. Maininta yhteisestä rahoituksesta voidaan tehdä § 33 tai vaihtoehtoisesti lisämomentilla § 55.

 

§ 36: Pykälässä valtioneuvosto voi päättää yhteistyöalueen sopimuksesta, mikäli a). Maakunnat eivät pääse keskenään sopimukseen yhteistyösopimuksen sisällöstä; b). yhteistyösopimus ei turvaa riittävää ja kustannusvaikuttavaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhteistyöalueella ja c) yhteistyösopimuksessa sovittu häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautuminen ja valmius ei ole kokonaisturvallisuuden kannalta riittävää. Pykälän 2 kohta antaa valtioneuvostolle epämääräistä valtaa, joka on pois maakunnilta. Tulkintaa siitä, mikä on riittävää ja kustannusvaikuttavaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa on käytännössä vaikea yksiselitteisesti tehdä. Lainsäädäntö on tältä osin epäselvää ja tulkinnanvaraista. Esitetystä syystä pykälän 2. kohta tulee poistaa. Lisäksi myös kohdan 3 määritelmä on epätarkka. Lähtökohtana tulee olla varautumisessa se, että varautumisen tulee perustua sote-maakunnan riskeihin ja uhkiin eli alueelliseen riskianalyysiin.

 

48 §: Sote-maakuntien varautumisen koordinointi sopii erityisen hyvin pelastuslaitoksen tehtäväksi. Tämä tulisi myös pykälätekstissä ja perusteluosassa maininta. Samoin tulisi vahvistaa, että jokaisella viidellä yhteistoiminta-alueella tulee olla yksi 24/7 laajemman kyvykkyyden tilanne/johtokeskus, joka tarvittaessa toimii myös suojatiloista käsin.

 

49 §: Sote-maakuntien varautumisen koordinointi sopii erityisen hyvin pelastuslaitoksen tehtäväksi. Tämä tulisi myös pykälätekstissä ja perusteluosassa mainita. Samoin tulisi vahvistaa, että jokaisella viidellä yhteistoiminta-alueella tulee olla yksi 24/7 laajemman kyvykkyyden tilanne/johtokeskus, joka tarvittaessa toimii myös suojatiloista käsin.

 

§ 49: Sote-järjestämislaissa edellytetään, että yliopistosairaalaa ylläpitävän sote-maakunnalla tulee olla yhteistyöalueen kattava sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskus. Lainsäädäntöön on lisättävä maininta valmiuskeskuksen rahoituksesta joko siten, että rahoitus toteutetaan yhteistyöalueen maakuntien kesken yhteisesti tai valtion erillisrahoituksena. Maininta yhteisestä rahoituksesta voidaan tehdä § 33 tai vaihtoehtoisesti lisämomentilla § 55.

 

 

24. Muut vapaamuotoiset huomiot sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista.

 

Järjestämislain 6 §:ssä säädettäisiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä kunnassa. Samansisältöinen säädös on terveydenhuoltolain (1326/2010) 12 §:ssä, eikä siitä ole tarpeen säätää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa.

 

Järjestämislain 23 §:ssä säädettäisiin sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteluista sotemaakunnan kanssa. Neuvottelujen tarkoituksena olisi ohjata sote-maakuntaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä sekä edistää ministeriöiden ja sote-maakunnan välistä yhteistyötä. Neuvotteluissa sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö voisivat tarvittaessa antaa sote-maakunnalle toimenpide-ehdotuksia. Neuvotteluissa otettaisiin erityisesti huomioon edellisissä neuvotteluissa sovittujen toimenpiteiden ja ministeriöiden toimenpideehdotusten toimeenpano sote-maakunnassa sekä sovittujen tavoitteiden toteutuminen.

 

Neuvottelujen tosiasiallinen merkitys jää pykälässä epäselväksi. Yhtäältä pykälän sanamuodot ovat ohjaavia, mutta toisaalta pykälän perustelujen mukaan neuvottelujen johdosta voitaisiin muun muassa todeta, että sosiaali- ja terveysministeriön on perusteltua tehdä aloite sotemaakunnan arviointimenettelyn käynnistämiseksi. Tämä ilmeisesti koskisi erityisesti sotemaakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantorakennetta. Huomioiden, että edellisen vaalikauden sote-uudistuksessa pyrkimys sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantorakenteen kehittämiseksi oli lähes täysin päinvastainen nyt käsittelyssä olevan esitysluonnoksen kanssa, ohjauksen epäselvä asema voi valtion tahtotilasta riippuen johtaa sote-maakunnassa vaikeaan tilanteeseen.

 

Pykälässä olisi perusteltua säätää selkeämmin ohjauksen, tavoitteiden ja toimenpideehdotusten merkityksestä sekä huomioida sote-maakuntalain 2 §:ssä säädettävä sotemaakunnan itsehallinto ja edelleen sote-maakuntalain 7 §:ssä säädettävä sote-maakunnan tehtävä vastata muun muassa palveluiden tuottamistavasta.

 

Pykälissä 24 ja 24a säädetään sote-maakuntien investoinneista. Sote-maakuntien merkittävien investointien ohjaus ja päätösvalta on esitetyn lainsäädännön mukaan tosiasiallisesti ministeriöillä. Sote-maakuntien mahdollisuudet toteuttaa itsehallintoa ovat tältä osin rajalliset. Investointien tiukka valtionohjaus voi joissakin tapauksissa johtaa ristiriitatilanteisiin sotemaakunnan ja ministeriön välillä ja vaarantaa mm. sote-palvelujen järjestämisvastuun toteutumisen. Investointien ohjausta tulee toteuttaa ministeriössä maltillisesti ja harkiten sekä vuorovaikutuksessa sote-maakuntien kanssa.

 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kytkeminen hyvinvoinnin edistämisen-, sivistys- ja vapaa-ajan palveluihin ei tule riittävästi esille esitysluonnoksissa. Tähän liittyen järjestöjen asemaa ja rahoituspohjaa ei ole huomioitu osana integroitua kokonaisuutta. Erityisesti sote-järjestöjen rahoitus todennäköisesti vaarantuu sote-uudistuksen siirtymävaiheessa. On mahdollista, että ainakin osa kunnista jättäytyy sote-järjestöjen avustamisesta samalla, kun sote-maakunta vasta käynnistää toimintaansa.


Päätettäessä koulukuraattorien ja -psykologien sijoittumispaikkaa sote-uudistuksessa, tulisi huolellisesti punnita ja arvioida mahdolliset haitat ja hyödyt eri näkökulmista sekä selvittää ensisijaisena vaihtoehtona opetustoimen alaisuudessa pysymistä.

Kysymyksiä pelastustoimen järjestämislaista

 

25. Lain 8 §:ssä ehdotetaan säädettävän pelastustoimen järjestämisen valtakunnallisista tavoitteista. Säännöksessä luetellaan asiat, jotka valtakunnallisissa strategisissa tavoitteissa on määriteltävä. Luettelo ei ole tyhjentävä. Ovatko säännöksessä luetellut kohdat tarkoituksenmukaisia?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

26. Mikä pitäisi lisätä/mikä pitäisi poistaa?

8 § tulisi lisätä kohta 9 seuraavasti: tavoitteet sopimuspalokuntatoiminnan toimintaedellytysten turvaamiseksi

 

27. Lain 13 §:ssä ehdotetaan säädettävän sote-maakunnan seuranta- ja arviointivelvollisuudesta. Lisäksi lain 16 §:ssä ehdotetaan säädettävän sotemaakunnan pelastustoimen omavalvonnasta. Onko sote-maakunnille ehdotettu seuranta-, arviointi- ja omavalvontakokonaisuus tarkoituksenmukainen?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

28. Pelastustoimen järjestämislain 5 pykälässä säädetään tehtävien kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin, jos se on välttämätöntä palvelujen saatavuuden, yhdenmukaisuuden tai laadun turvaamiseksi taikka tehtävien vaativuuden tai niistä johtuvien suurten kustannusten perusteella. Ovatko säännöksessä esitetyt koottavat tehtävät perusteltuja?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

29. Mitä kansainvälisessä pelastustoiminnassa hyödynnettäviä erityisresursseja (kalusto, muodostelmat) olisi tarkoituksenmukaista koota jonkun maakunnan/maakuntien hoidettavaksi?

 

Yleistä:

 

Kansainvälisen pelastustoiminnan ja sen muodostelmien kehittämisessä on huomioitava niiden integroituminen pelastuslaitosten päivittäisen toimintaan kaikilla tasoilla. On tärkeätä hyödyntää kansainvälisiin pelastustoimintatehtäviin koulutettua henkilöstöä ja niihin tehtäviin hankittua kalustoa nykyistä paremmin kotimaan valmiudessa. Lisäksi on tärkeätä tehokkaammin kehittää ja integroida kansainvälisen pelastustoimintaosaamisen pelastustoimen nykyiseen koulutusjärjestelmään.

 

Pelastustoiminnan valmiuden ylläpitoon voisi rajata pelastuslaitoksen kotimaan tehtäväkenttään ja siten voidaan kansainvälisen pelastustoiminnan toimintoja koota yhteen tai useampaan maakuntaan. Ulkomaille annettava avunanto voidaan suunnitella siten, että pelastustoimeen kuuluva apu voidaan lähettää erityisesti Suomen lähialueille mutta myös tarpeen mukaan esimerkiksi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa globaalisesti EU rahoitusta hyödyntäen. Jos maakunnat itse, tai yhteistyössä jonkun toisen maakunnan kanssa, kehittävät omia toiminnallisia kokonaisuuksiaan erikoistilanteita varten, voidaan niitä hyödyntää ensisijaisesti omassa maakunnassa, mutta tarvittaessa myös koko Suomen alueella ja kansainvälisesti.

 

Esitys:

 

Seuraavat valmiudet voitaisiin jatkossa jonkun yksittäisen maakunnan tai useamman maakunnan yhteistyössä kehittää sekä kansallisesti, että kansainvälisesti hyödynnettäväksi: • Rauniopelastusmuodostelma HUSAR/MUSAR , raskas pelastaminen, kuuntelu , etsintä, tuenta, läpäisy, nostot, siirrot, majoitus-/johtamisen tukikapasiteetti (RDC/OSOCC). Kaluston ja osaamisen hyödyntäminen.

• Teknisen avun muodostelma TAST, ICT, information management, asiantuntijoiden ja välineistön käyttäminen muiden valmiuksien tukena, esim. RDC/OSOCC HNS-tilanteissa tai konsulikomennuskunnan tukena "Joint Response Team".

• Tulvakalusto (tulvamoduulit, suurtehopumput), yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa on erittäin tärkeätä kansallisen valmiuden kannalta.

• CBRN -torjuntakalusto (kemikaalionnettomuudet/kontit, CBRN moduulina tai yhdistettynä toiseen moduuliin). Huomioiden meneillään oleva CBRN -strategiatyötä.

• Logistiikka- ja helikopterikalusto sekä RPAS (lennokit). RPAS -valmiuksia tulisi kehittää tiiviissä viranomaisyhteistyössä siten, että niitä voidaan hyödyntää muiden moduulien tukena (esim. USAR, CBRN). Luotava prosessit kopterien käyttöön/rutiinitasolle. Rajan ja pv:n kuljetuskaluston hyödyntäminen. Huom: RPAS-valmiuksien kehittämisessä otettava huomioon poliisin meneillään oleva projekti ja kansallisen RPAS-työryhmän työ.

• Suuret metsäpalot ja niiden johtaminen, tukitoimintojen tuottaminen kv. asiantuntijapoolista. Lentosammutustoiminta metsäpalojen sammutuksessa ja kv-avun vastaanottaminen.

• Arviointivalmiudet (arviointiin erikoistuneet asiantuntijat), mm. valmiudet kriittisen infrastruktuurin suojeluun.

• HNS (Host Nation Support) -valmiudet. Koostuvat koulutetusta henkilöstöstä kaikissa laitoksissa. HNS-tuki pelastustoiminnan johtajalle. Voidaan käyttää myös kotimaan avun tilanteissa.

• Materiaaliapuvalmiudet. Mahdolliset materiaaliapupaketit (pääsääntöisesti kv. tilanteisiin mutta myös kotimaan tilanteisiin) Synergioiden löytäminen viranomaisyhteistyön kautta kuten esimerkiksi isot varastot (HVK ja SPR).

• Pelastustoiminta terrori-iskutilanteissa. • MIRG-toiminta ja öljyntorjunta. Molemmissa tarvitaan tiivistä viranomaisyhteistyötä, sillä asiat ovat toisen viranomaisen johtovastuulla.

• Varastot: Suomen kansainvälisen pelastustoimen kalustoa olisi hyvä varastoida, huoltaa ja ylläpitää mahdollisimman lähellä Hki-Vantaan kansainvälistä lentokenttää.

• Koulutus: Kaikki kansainväliseen pelastustoimintaan liittyvää koulutusta olisi hyvä keskittää yhteen paikkaan, esimerkiksi Helsingin pelastuskoululle.

 

30. Mitä kansainvälisen avunannon ja vastaanottamisen edellyttämiä toimintoja (hälyttäminen, varustaminen jne.) olisi tarkoituksenmukaista koota johonkin maakuntaan/maakuntiin ja jos kyllä, mihin maakuntaan/maakuntiin?

 

Yleistä:

 

Host Nation Support -toiminnalla (HNS) tai isäntävaltion tuella tarkoitetaan apua vastaanottavan tai lähettävän maan taikka komission valmius- ja avustusvaiheessa toteuttamia toimia ennakoitavien esteiden poistamiseksi unionin mekanismin välityksellä tarjottavalta kansainväliseltä avulta. HNS-mallia sovelletaan myös tilanteisiin, joissa toimitaan meripelastusviranomaisen, ympäristöviranomaisen tai terveysviranomaisen johtovastuulla. Kansainvälisen avun maahantuloon ja maastalähtöön liittyy monta prosessia liittyen:

• Avun pyytämiseen

• Henkilöiden rajanylitykseen

• Tavaroiden, kaluston ja materiaalin hätäaputuonti Suomeen

• Yleiset järjestelyt vastaanottojärjestelyt eri onnettomuustyypeissä, pelastustoiminta, meripelastustilanne, alusöljy- ja kemikaalivahingot, terveyttä uhkaavat tilanteet

• Maastalähtöprosessiin

• Turvallisuustekijöihin

• Viestintäjärjestelmiin

• Tiedottamiseen

• Raportointiin ja operaatiosta oppimiseen

 

Muun muassa nämä prosessit vaativat laajaa suunnittelua ja koordinointia eri viranomaisten välillä monella eri tasolla. Lisäksi tämä vaatii nimettyä henkilöstöä, koulutusta ja kalustoa sekä näiden ylläpitoa ja edelleen kehittämistä.

 

Esitys:

 

Koska kansainvälisen avunannon ja vastaanottamisen edellyttämät toiminnot vaativat paljon suunnittelua ja suunnitelmien ylläpitoa sekä laaja-alaista viranomaisyhteistyöosaamista tätä toimintoa olisi tarkoituksenmukaista siirtää yhden maakunnan vastuulle kokonaisuudessaan. Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on parhaillaan meneillään Host Nation Support (HNS) eli Pelastustoimen toimintamallit kansainvälisen avun vastaanottamiseksi -hanke, jonka ensisijaisena tavoitteena on kehittää pelastuslaitokselle isäntämaan tukitoimien toimintamallia sekä koulutuskokonaisuutta. Lisäksi tavoitteena on kehittää Varsinais-Suomen pelastuslaitoksesta valtakunnallisesti vahva asiantuntija isäntämaan tukitoimiin liittyvissä asioissa. Näillä perusteilla voi todeta, että olisi tarkoituksenmukaista koota kansainvälisen avunannon ja vastaanottamisen edellyttämät toiminnot Varsinais-Suomen maakuntaan.

 

31. Pelastustoimen järjestämislain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

32. Muut vapaamuotoiset huomiot pelastustoimen järjestämislaista.

 

5 §: Kohdan 1 tilanne – ja johtokeskusjärjestelyt tulee toteuttaa siten, että viidellä yhteistoiminta-alueella on kullakin yksi laajemman kyvykkyyden tilannekeskus. Lounaisen alueen keskus tulee sijoittaa Turkuun. Varsinais-Suomen pelastuslaitos voi huolehtia joko kohdan 3 merellisen pelastustoiminnan kokonaisuudesta tai sitten kohdan 4 merialueen öljyvahinkojen torjunta rannikolla ja saaristossa kokonaisuudesta tai kohdan 5 pelastustoimeen kuuluvan kansainvälisen avun antamisen tai vastaanottamisen edellyttämästä erityisvalmiudesta

 

6 §: pelastustoimen palvelutasopäätös. päätöksen valmistelu ja päätösprosessiin tulee sitouttaa myös alueen kunnat mukaan. Vähimmäisvaatimuksena on lausunto tai kuuleminen ennen päätöstä.

 

7 §: Aluehallintovirastolla ei ole käytännön roolia pelastustoimen ohjauksessa ja valvonnassa. Sisäministeriö voi huolehtia näistä tehtävistä keskitetysti.

 

8 §: Muutoksen yhteydessä tulee saada pelastustoimen yhteiset ICT järjestelmät, jotka tukevat Valtakunnallisia tavoitteita ja niiden operatiivista toteuttamista, sekä tavoitteiden toteutumisen seurantaa.

 

9 §: Neuvottelukunnan kokoonpanoissa tulee huomioida pelastuslaitosten edustus riittävällä painoarvolla. Edustus tulee olla kaikilta viideltä yhteistoiminta alueelta ja sen keskus pelastuslaitoksesta.

 

13 §: Muutoksen yhteydessä tulee saada pelastustoimen yhteiset ICT järjestelmät, jotka tukevat seuranta- ja arviointivelvollisuutta

 

14 §: Aluehallintovirastolla ei ole mitään käytännön roolia pelastustoimen arvioinnissa, vaan sisäministeriö voi huolehtia näistä tehtävistä keskitetysti

 

18 §: Aluehallintovirastolla ei ole mitään käytännön roolia pelastustoimen palvelutason valvonnassa, vaan sisäministeriö voi huolehtia näistä tehtävistä keskitetysti

 

 

Kysymyksiä voimaanpanolaista

 

33. Sote-maakuntien aluejaon pohjana on kuntaperusteinen maakuntajako, josta säädetään voimaanpanolain 5 §:ssä. Onko ehdotettu aluejako tarkoituksenmukainen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen näkökulmasta?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

34. Sote-maakuntarakennelain 3 §:n mukaan maakuntajako toimii nykyiseen tapaan myös muiden valtion aluejakojen perustana. Lisäksi maakuntajako toimii maakuntien liittojen toimialuejaon pohjana. Onko ehdotettu 5 §:n mukainen aluejako tarkoituksenmukainen muun aluehallinnon näkökulmasta?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

35. Lakiehdotuksessa Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Enonkoski, Rantasalmi, Savonlinna ja Sulkava siirtyisivät Etelä-Savosta Pohjois-Savoon. Muutos vaikuttaa sekä sote-maakuntaan että valtion aluejakojen pohjana olevaan maakuntajakoon. Mihin maakuntaan näiden kuntien tulisi kuulua ja mitä vaikutuksia vaihtoehdoilla olisi lausunnonantajan toimintaa:

o Etelä-Savon maakuntaan

o Pohjois-Savon maakuntaan

 

36. Lakiehdotuksessa Uudenmaan maakunnan alueella sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vastaisi neljä sote-maakuntaa (Itä-Uusimaan sote-maakunta, KeskiUusimaan sote-maakunta, Länsi-Uusimaan sote-maakunta, Vantaa-Keravan sotemaakunta) sekä Helsingin kaupunki, joka ei kuuluisi mihinkään sote-maakuntaan. Muiden aluejakojen osalta Uudenmaan nykyinen maakunta olisi yksi kokonaisuus. Onko ehdotettu sääntely aluejakojen näkökulmasta tarkoituksenmukainen?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

37. Turvaako väliaikaisten toimielinten kokoonpano ja laissa säädetyt tehtävät uudistuksen toimeenpanon (7 - 8 §)?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

38. Voimaanpanolain 4 luvun mukaan sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtäviin liittyvä kuntien ja eräiden kuntayhtymien irtain omaisuus, lomapalkkavelka ja sopimukset siirtyvät sote-maakunnille. Kuntien toimitilat ja kiinteistöt jäävät kuntien omistukseen. Onko omaisuusjärjestelyjä koskeva ratkaisu hyväksyttävä?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

39. Voimaanpanolain 4 luvussa säädetään kuntien oikeudesta saada valtiolta korvaus uudistukseen liittyvien omaisuusjärjestelyjen aiheuttamista välittömistä kustannuksista sekä korvausmenettelystä. Korvaus kohdistuisi ensisijaisesti kunnille ja kuntayhtymille jääviin omaisuuseriin, esimerkiksi siirtymäajan jälkeen käytöstä poistuvien toimitilojen kustannuksiin. Onko kompensaatiosääntely hyväksyttävä?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

40. Voimaanpanolain 17 §:n mukaan kunnallisia sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluja tuottavissa organisaatioissa työskentelevä henkilöstö siirtyisi maakuntien palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. Lisäksi henkilöstö, joka muualla kunnan hallinnossa tai tukipalveluissa tekee pääasiallisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä, siirtyisi maakuntien palvelukseen. Onko henkilöstön siirtymisestä esitetty säädettäväksi henkilöstön aseman näkökulmasta tarkoituksenmukaisesti?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

41. Onko 28 §:n mukainen ulkoistamissopimusten mitättömyyttä koskeva sääntely perusteltu ja turvaako se osapuolten aseman riittävästi?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

42. Turvaako Kårkullan toiminnan jakamista koskevat ehdotukset sen toiminnan jatkuvuuden sote-maakuntien toimintana?

 

Eivät turvaa. Kårkullan tuotannon hajauttaminen osaksi yksittäisten sote-maakuntien toimintaa, tosiasiassa integroi Kårkullan palvelutuotannon osaksi muuta erityishuoltoa. On odotettavaa, että itsehallinnolliset sote-maakunnat haluavat itse määritellä erityishuollon järjestämistavan Kårkullan kuntayhtymän tuotannon hajauttamisen jälkeen. Kunkin sote-maakunnan on tämän jälkeen suunniteltava, miten se järjestää erityishuollon palvelut kielelliset oikeudet turvaten. Varsinais-Suomelle jää Kårkullan pilkkomisesta kustannusvastuita Kårkullan hallinnosta ja asiantuntijatehtävistä samalla kun hallinnoinnin tarve supistuvan tuotannon takia vähenee. Kårkullan purkamisesta aiheutuvat kustannukset tulee jakaa esitettyä tasaisemmin niiden sotemaakuntien kesken, jotka ovat nykyisin omistajana Kårkullan kuntayhtymässä. Lainsäädäntö tulee tältä osin valmistella uudelleen.

 

43. Uudistus tulisi ehdotuksen mukaan voimaan vuoden 2023 alusta. Onko uudistus toteutettavissa uudistuksessa ehdotetussa aikataulussa?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

44. Voimaanpanolain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

3 §: Sote-palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta ja kuntayhtymistä sote-maakunnille on esitetty lakiluonnoksessa toteutuvan 1.1.2023. Järjestämisvastuun siirto on mahdollista toteuttaa esitetyn aikataulun mukaisesti alueilla, joissa vastuu sote-palvelujen järjestämisestä on jo siirretty maakuntatasoisille sote-kuntayhtymille. Sen sijaan alueilla, joissa päävastuu sote-palvelujen järjestämisestä on yhä hajautetusti kunnilla ja kuntayhtymillä, uudistuksen toimeenpanon aikataulu on haasteellinen, mutta hyvin organisoituna toteutettavissa. Kesäkuussa 2020 myönnetyt valtionavustukset sote-uudistusta tukevaan vapaaehtoiseen alueellisen valmisteluun kohdentuu palvelujen sisäiseen kehittämiseen. Sote-maakunnan hallinnollinen valmistelu käynnistetään vasta, kun lainsäädännöstä on saatu riittävä selvyys. Sote-maakunnan hallinnolliseen valmisteluun ei ole myöskään toistaiseksi myönnetty erillistä määrärahaa. Lisäksi on odotettavaa, että kunnat eivät tule enää rahoittamaan omista budjeteistaan sote-maakunnan perustamiseen liittyvää valmistelua eikä muitakaan merkittäviä sote-investointeja mm. ictjärjestelmiin.

 

Hallinnollinen valmistelu voi tosiasiassa käynnistyä vasta, kun sote-uudistusta koskeva lainsäädäntö on hyväksytty eduskunnassa. Tilanne muodostuu aikataulullisesti haastavaksi. Tämän jälkeenkin aikatauluun liittyviä ongelmia tulee väliaikaisen valmistelutoimielimen toimivallan rajauksista ja mm. tarvittavien julkisten hankintojen toteuttamisen vaatimasta ajasta. Lakiluonnoksen mukaan väliaikainen valmistelutoimielin voi tehdä sopimuksia vain määräajaksi vuoden 2023 loppuun asti. Todellisuudessa sote-maakunnan perustamiseen liittyvät hankinnat ja sopimukset mm. tietojärjestelmien osalta edellyttävät valmistelu- ja hankinta-aikaa, tehtävien sopimusten pysyvyyttä ja ennen kaikkea riittävää rahoitusta. Tiivistetysti voidaan todeta, että soten uudistamisen toimeenpanossa merkittäviä riskejä ovat 1. aikataulun kireys; 2.muutoksen läpiviemiseksi tarkoitetun rahoituksen riittämättömyys ja 3. muutosvaiheessa laadittavien sopimusten määräaikaisuus. Rahoituksen riittämättömyydellä tarkoitetaan tässä kohdin muutoskustannusten rahoitusta sekä kunnille että perustettavalla sote-maakunnalle.

 

Sote-maakunnan perustamisen rahoitusvastuu todetaan olevan § 14 valtiolla. Epäselvää kuitenkin on, riittääkö rahoitus kattamaan valmistelun kaikki kulut. Mikäli väliaikaiselle valmistelutoimielimelle myönnetty rahoitus jaetaan tasaisesti väestömäärän mukaisesti eri maakunnille, on odotettavaa, että rahoitus ei tule kattamaan sellaisten maakuntien valmistelukustannuksia, joissa sote-palvelujen järjestämisvastuu on nykyisin hajautettu voimakkaasti kunnille ja kuntayhtymille. Sitä vastoin väestömäärään sidottu rahoitus voi olla ylimitoitettu niillä alueilla, jossa sote on jo integroitu kuntayhtymämallilla maakuntatasoiseksi kokonaisuudeksi. Sote-maakunnan perustamiseen osoitettu valtion rahoitus tulee jakaa alueille siten, että siinä huomioidaan alueiden erilaiset lähtökohdat.

 

Sote-palvelujen järjestämisvastuun siirtoon liittyvä hallinnollinen valmistelu ja päätöksenteko tulee toteuttaa pääsääntöisesti sen jälkeen, kun sote-maakunnalla on demokraattisesti valitut päättäjät ja toimivaltainen virkamiesjohto. Mikäli muutosvaiheen riskejä ei oteta huomioon, on odotettavaa, että osassa sote-maakuntia palvelujen järjestäminen ja palvelutuotanto muutosvaiheessa vaarantuu. Riski on vakava ja lainsäätäjän tulee ottaa tämä huomioon.

 

Lain voimaantuloa on esitetyistä syistä siirrettävä ja väliaikaisen valmistelutoimielimen tehtävät § 9 tulee rajata voimakkaammin pelkästään toimeenpanon liittyvän päätöksenteon valmisteluun. On epärealistista olettaa, että väliaikainen valmistelutoimielin kykenee kaikilla alueilla sellaiseen valmisteluun ja ennen kaikkea päätöksentekoon, jossa sote-palvelujen järjestäminen siirtyisi riskittömästi ja saumattomasti kunnilta ja kuntayhtymiltä sote-maakunnille. Lainsäädännössä on huomioitava, että valmistelutyön laajuudet eriävät Suomessa voimakkaasti maakunnittain.

 

§ 19: Omaisuusjärjestelyissä on syytä huomioida, että jäsenkunnat maksavat kuntayhtymien investoinnit (mm. kiinteistöt ja muu irtain omaisuus) kuntalaskutuksen kautta. Investoinnit ovat korottaneet kuntalaskutusta ja siten heikentäneet kuntien taloudellista asemaa. Tämän seurauksena kunta on joutunut sopeuttamaan muuta toimintaa tai ottamaan velkaa. Poistot jaksottavat menot useille vuosille, joten toistaiseksi kattamattomat investointimenot näkyvät velkana kuntayhtymien taseessa. Kuntayhtymien taseessa on myös peruspääoma ja tätä kuntien maksamaa osuutta ei tule vastikkeetta siirtää.

 

Kaikesta merkittävästä siirtyvästä omaisuudesta on saatava korvaus ja tässä tulee huomioida myös välilliset vaikutukset (kuntayhtymien investointien rahoitus). Omaisuuden siirtäminen vastikkeetta heikentäisi sekä kunnan että konsernin taseen tunnuslukuja ja kasvattaisi vieraanpääoman kustannuksia.

 

§ 22: Sote-maakunnalle siirtyvät kunnista sen järjestämisvastuulle kuuluva irtaimisto. Irtaimisto siirtyy sote-maakuntaan vastikkeetta. Kuntien irtaimistoon sisältyvät myös osakkeet, mikäli osakeyhtiön tosiasiallinen päätoimiala on sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen. Osakkeiden siirto ei kuitenkaan koske työterveyshuollon osakkeita. Kuntien irtaimiston siirrosta tulee suorittaa kompensaatiota kunnille. Tästä tulee tehdä erilliset kirjaukset lakiin.

 

§ 23: Voimaanpanolakiluonnoksessa on todettu, että sote-maakunta vuokraa sen järjestämisvastuulle kuuluvat tilat kunnilta vuoden 2025 loppuun asti. Vuokrasopimusta voidaan jatkaa vuodella sote-maakunnan ilmoituksella. Kiinteistöjen vuokrausvelvoite siirtymäajalla on kannatettava. Kunnilla on näin ollen varmuus soten ja pelastustoimen toimitilojen vuokraajasta kolme vuotta uudistuksen voimaantulon jälkeen. Siirtymäkauden sote-kiinteistöjen vuokrausvelvoite ei muodosta ongelmia Turun kaupungille. On kuitenkin todennäköistä, että kiinteistöriskejä syntyy osalle pieniä kuntia. Riski realisoituu, mikäli sote-maakunta keskittää tulevaisuudessa palvelutuotantoansa tai jos kiinteistö muutoin todetaan sote-maakunnassa tarpeettomaksi. Keskittämisen tai muun tehostamisen seurauksena osa kuntien omistamista toimitiloista jää tyhjiksi ja niiden kehittäminen toisenlaisiin käyttötarkoituksiin voi olla vaikeaa. On odotettavaa, että esitetty kehityskulku toteutuu ainakin joiltakin osin. Kuntatalouden yleisesti heikon tilanteen takia lainsäädäntöön on tehtävä kirjaukset kuntien kiinteistöriskien kompensaatiomenettelystä.

 

§ 28: Voimaanpanolakiluonnoksessa todetaan, että yksityisen palveluntuottajan kanssa tehty sote-palvelujen hankkimista koskeva sopimus on mitätön, mikäli sopimus ei takaa sotemaakunnalle järjestämisvastuun toteuttamisen edellyttämää riittävää omaa palvelutuotantoa. Sopimusten mitätöimistä koskeva kirjaus laissa on ongelmallinen suhteessa lainsäädännön oikeusvarmuusperiaatteen kanssa. Sopimusten mitätöiminen ei pitäisi olla mahdollista taannehtivasti ilman, että vaarannetaan viranomaistoiminnan oikeellisuuden, varmuuden ja päätösten pysyvyyden periaatteita. Sen lisäksi, että varmistetaan säädöksen perustuslaillisuus omaisuudensuojan näkökulmasta, on huomioitava myös siviili- ja sopimusoikeudelliset näkökulmat. Sopimusten yksipuolinen mitätöinti voi synnyttää korvausvastuita, jotka lopulta ratkaistaan tuomioistuimissa. Mikäli lainsäädännössä halutaan varmistaa, että sote-maakunnilla on jatkossa riittävä oma palvelutuotanto, voidaan sopimusten mitätöinti kohdistaa vain lainsäädännön voimaantulon jälkeen laadittuihin sopimuksiin. Taannehtivaa lainsäädäntöä ei tule valmistella ja tältä osin pykälää tulee muuttaa.

 

§ 31: Lakiluonnoksen mukaan sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien taseeseen kertyneet alijäämät tulee kattaa ennen kuin kuntayhtymät siirretään sote-maakuntaan. Vuoden 2020 koronatilanteen takia sairaanhoitopiireille on muodostumassa lisää alijäämää ja samalla yleinen taloustilanne kunnissa heikkenee. Alijäämien tulee siirtyä sote-maakuntaan, eikä niitä voi vyöryttää pelkästään kuntien maksettavaksi.

 

§ 41 mainittu kuntien mahdollisuus hakea korvausta omaisuusjärjestelyistä aiheutuvista välittömistä kustannuksista ei ole riittävä tae kattamaan kuntien omistusoikeuksiin liittyviä riskejä. Erikoissairaanhoidon ja erityshuoltopiirien alijäämän kattamisvelvoitetta koskeva lainsäädäntö on § 31 osalta valmisteltava uudelleen ja valmistelussa on varmistettava, että kuntien omaisuuksien siirroilla ei vaaranneta kuntien mahdollisuutta vastata niille jäljelle jäävistä tehtävistä. Kuntien näkökulmasta on kyse omaisuusjärjestelyistä, joilla voidaan pahimmillaan horjuttaa kunnille perustuslaissa taattua itsehallintoa. Korvausten hakeminen vain välittömistä muutoskustannuksista on lisäksi ongelmallinen. Sotemaakunnan perustaminen ja soten järjestämisvastuun siirrot kunnista aiheuttavat kustannuksia, jotka eivät näy välttämättä kunnille välittömästi, vaan vasta esim. kiinteistöjen vuokrausvelvoitteen päättymisen jälkeen. Korvaushakemuksen tasoa tulee nostaa ja aikaa on syytä pidentää vuoden 2027 lopusta (§ 42).

 

§ 53: Pykälässä säädettäisiin kunnan tuloveroprosentista vuonna 2023. Verokattoa ei voi soveltaa: sote-maakuntaan siirtyvällä veron osuudella on katettu kunnan yhteisiä kustannuksia, joiden sopeuttamiseen menee aikaa. Kiinteät kustannukset, kuten tietojärjestelmien ja muiden tukipalvelujen kustannukset, eivät jousta alaspäin. Kuntien velat eivät siirry sote-maakunnille.

 

Osa kunnista on kehittänyt lähihistoriassa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja investoinut vieraalla pääomalla myös uusiin kiinteistöihin. Kuntien velkojen takaisinmaksu vaikeutuu oleellisesti kuntien supistuvalla verotulopohjalla. Tosiasiallisesti sote-sektorille kuuluvat kuntien investointeihin liittyvät velat tulee siirtää valtion rahoitettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon muun rahoitusvastuun mukana.

 

Kunnan oikeus päättää veroprosentistaan kuuluu perustuslaissa turvatun kunnallisen itsehallinnon ytimeen. Kaikenlainen kunnan verotusoikeuteen puuttuminen merkitsee myös riskiä, että kunnille myönnettyjen lainojen korko nousee.

 

Kansainvälisten ja kotimaisten rahoittajien näkökulmasta suomalaiset kunnat ovat Suomen valtion ohella ns. 0-riskiluokkaa, joka mahdollistaa laajapohjaisen rahoituksen saatavuuden ja edulliset lainamarginaalit. Kuntien veronkanto-oikeus lienee tärkein rahoituksen hintaan vaikuttava tekijä. Kunnan oikeutta päättää itsenäisesti veroprosenteistaan ei tule muuttaa, edes tilapäisesti. Kuntien rahoituksen säännöksiä määritettäessä tulee siten varmistaa kuntien 0- riskiaseman säilyttäminen.

 

Esitys vaikuttaa kuntien tulorahoitukseen, mutta velkaa/vierasta pääomaa ei muuteta. Tämä vaikuttaa merkittävästi kuntien taseasemaan. Kuntien lainasopimuksissa saattaa olla ehtoja, jotka voivat uudistuksen myötä aiheuttaa kunnille rahoitukseen liittyviä haasteita. Toimenpiteitä määritettäessä ei tule lisätä kuntien rahoitukseen liittyviä riskejä. Uudistuksen lähtökohtana tulisi olla sääntely, jossa tosiasiallisesti soten investointeihin käytetyt kuntien velat siirtyvät sotemaakunnalle.

 

Kuntien verotusoikeuden rajaaminen edes tilapäisesti voi johtaa merkittävään ja pysyvään asukkaiden itsehallinnon kustannuksia lisäävään sääntelyriskin realisoitumiseen. Sääntelyriski realisoituu, mikäli kunnan veropohjaan nojautuva nykyinen nollariskiominaisuus vaihtuu kohonneeksi riskipainoksi, kun kansainvälisessä sääntelyssä kunnan verokatto tulkitaan kunnan verotuksen perustuslaillisen suojan heikennykseksi.

 

45. Muut vapaamuotoiset huomiot voimaanpanolaista.

 

 

 

 

Kysymyksiä maakuntien rahoituslaista

 

46. Valtio rahoittaa pääosin perustettavien sote-maakuntien toiminnan, eli vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden ja pelastustoimen rahoittamisesta osoitetaan valtiolle. Onko ratkaisu uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta tarkoituksenmukainen?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

47. Valtion rahoituksen taso kullekin varainhoitovuodelle perustuu lähtökohtaisesti sote-maakuntien edellisen vuoden laskennallisiin kustannuksiin. Valtion rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain arvioidun palvelutarpeen muutoksen (7§), kustannustason (hintojen) (8 §), tehtävämuutosten (9 §) sekä toteutuneiden kustannusten perusteella (10 §). Palvelutarpeen muutoksen osalta esitykseen sisältyy valtion rahoituksen kasvua osittain hillitsevä tekijä siten, että arvioidusta tarpeen muutoksesta huomioidaan 80 %:n osuus kolmannesta vuodesta lähtien (36 §). Lisäksi sotemaakunnalla on oikeus lisärahoitukseen, edellyttäen, että lain 11 §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Onko sote-maakunnilla riittävät taloudelliset edellytykset suoriutua lakisääteisistä tehtävistä?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

48. Ovatko sote-maakuntien valtion rahoituksen sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien rahoituksen määräytymistekijät (luku 3) ja niiden painokertoimet perusteltuja?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

Lakiluonnosten valmistelumateriaalista ei voida varmuudella sanoa, kuvaako sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien rahoituksen määräytymistekijät parhaimmalla mahdollisella tavalla maakuntien rahoitustarpeita. Aikaisemmat valtionosuusuudistusten vaikutusten perusteella voidaan todeta, että määräytymisperusteissa asukasperusteisuuden osuutta pitäisi rahoituksessa korottaa.

 

49. Ovatko sote-maakuntien valtion rahoituksen pelastustoimen tehtävien rahoituksen määräytymistekijät (luku 4) ja niiden painokertoimet perusteltuja?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei X

o ei kantaa

 

50. Sote-maakunnan rahoituksessa otetaan huomioon siirtymätasauksena laskennallisten kustannusten mukaisen rahoituksen ja sote-maakunnan alueen kuntien toteutuneiden kustannusten erotus siten, että muutosta rajataan 7 vuoden ajan vuosittain porrastetusti kasvaen. Enimmäismuutos rajataan toistaiseksi pysyvästi enintään +/-150 euroon asukasta kohden vuodesta 2029 lähtien (35 §).

 

a) Onko maakuntien rahoitukselle vuosille 2023–2029 esitetty siirtymäaika riittävä?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

b) Onko toistaiseksi pysyvä enimmäismuutostasaus kannatettava?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

51. Valtion rahoitus maksetaan sote-maakunnalle kuukausittain viimeistään kuukauden ensimmäisenä päivänä. Varainhoitovuoden tammikuussa ja kesäkuussa maksetaan molempina 2/12 koko vuoden rahoituksesta ja muina kuukausina jäljelle jäävä rahoitus yhtä suurina erinä (25 §). Sen lisäksi vuoden 2023 rahoituksen tammikuun maksuerästä puolet maksetaan sote-maakunnalle vuoden 2022 joulukuun 1 päivänä (37 §). Onko rahoituksen maksatuksen aikataulu maksuvalmiuden ja kassan hallinnan kannalta tarkoituksenmukainen?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei

o ei pääosin

o ei kantaa X

 

52. Maakuntien rahoituslain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

§ 34: Sote-maakuntien rahoitus määräytyy vuonna 2023 kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen talousarviotietojen perusteella korotettuna 1,2 %:lla. Lisäksi vuoden 2023 rahoituksessa huomioidaan sote-maakuntien hintaindeksi sekä sotemaakuntien järjestämisvastuulle kuuluvat muuttuneet tehtävät. Vuoden 2024 rahoitus määräytyy huomioimalla vuoden 2022 talousarvion ja tilinpäätöksen erotus, jonka pohjalta lasketaan vuoden 2023 laskennalliset kustannukset. Vuoden 2023 laskennalliset kustannukset määrittävät vuoden 2024 sote-maakuntien rahoituksen tason.

 

Vuosina 2023 ja 2024 sekä sote-maakunnissa ja kunnissa muodostuu uudistuksesta aiheutuvia siirtymäkustannuksia. Siirtymäkustannuksia syntyy mm. palkkaharmonisaatiosta, voimassa olevien sopimusten päällekkäisyyksistä, palvelutuotannon ja ict-järjestelmien yhtenäistämisestä jne. Siirtymäajan talousarvion määräytymisperusteissa ole huomioitu riittävällä tavalla muutoskustannuksia. Vuosien 2023 ja 2024 sote-maakuntien rahoituksessa tulee huomioida muutoskustannukset ja tästä on tehtävä kirjaukset lakiin. Poikkeussäännös 36 §, jossa palvelutarpeen 1,2 % lisäkustannukset huomioidaan vuosien 2023 ja 2024 talousarvioissa ei riitä sote-maakunnan perustamiseen ja käynnistämiseen liittyvien siirtymäkustannusten kattamiseen. Siirtymäkustannukset tulevat olemaan merkittäviä niillä alueille, jossa soten järjestämisvastuu on yhä hajautettuna kunnille ja kuntayhtymille.

 

53. Muut vapaamuotoiset huomiot maakuntien rahoituslaista.

 

 

Kysymyksiä muista lakiluonnoksista

 

Kuntien rahoitusta koskeva lainsäädäntö

 

54. Ovatko valtionosuusjärjestelmään esitetyt, sote-uudistuksesta aiheutuvien merkittävien kuntakohtaisten muutosten lieventämiseksi esitetyt tasausjärjestelyt hyväksyttäviä ja riittäviä (laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 29 ja 30 §)?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

55. Ovatko valtionosuuskriteerit sekä niiden painotukset yleisesti ottaen perusteltuja (laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta, luku 2 sekä luonnos valtioneuvoston asetukseksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta)?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

56. Kuntien rahoitusta koskevan lainsäädännön pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

Lain kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 25 §:ssä säädettäisiin verotuloihin perustuvasta valtionosuuden tasauksesta. Kunnan laskennallista verotuloa laskettaessa otettaisiin huomioon laskennallinen kunnallisvero, kunnan osuus yhteisön tuloverosta sekä 50 prosenttia laskennallisesta kiinteistöverosta.

 

Kiinteistöveron ottamista verotulon tasauksen piiriin ei voi hyväksyä. Kiinteistövero korvaa kasvavien kaupunkien investointitarpeista aiheutuvia menoja. Kaupunkien investoinnit ovat perusteltuja koko kansantalouden kannalta. Uudessa tilanteessa, jossa kaupunkien elinvoimatehtävien rahoitusmahdollisuudet niukkenevat, esitys on erityisen vahingollinen.

 

57. Muut vapaamuotoiset huomiot kuntien rahoitusta koskevasta lainsäädännöstä.

 

Sote-uudistuksen merkittävin muutos liittyy peruskunnan rahoitusmallissa tapahtuviin muutoksiin; kaikki uudistuksesta aiheutuvat talouden muutosvaikutukset kohdistuvat kuntiin ja kuntatalous toimii näiden muutosvaikutusten tasaajana. Uudistus muuttaa kaikkien kuntien rahoitusmallia ratkaisevasti ja kuntien rahoituksessa tapahtuvia muutoksia voidaan pitää kuntien kannalta vähintään yhtä merkittävinä kuin järjestämisvastuun siirtoa itsehallintoalueille. Lisäksi ne tuovat poikkeuksellista epävarmuutta niin kuntien tulevien vuosien talouteen tilanteessa, jossa epävarmuus on jo erityisesti koronaviruspandemian johdosta merkittävästi lisääntynyt.

 

Uudistuksen yhteydessä tehtävät rahoitusjärjestelmän uudistukset ovat vaikutuksiltaan ristiriitaisia ja tekevät järjestelmästä entistä vaikeaselkoisemman, koska mm. peruspalveluiden valtionosuutta käytetään uudistuksen kustannusvaikutuksen tasaamiseen. Siksi uuden valtionosuusjärjestelmän ja koko kuntien rahoitusjärjestelmän valmistelu on aloitettava heti.

 

Uudistuksen suurimmat riskit ovat niissä tekijöissä, jotka vaikuttavat kaupungin tulevaisuuden investointikykyyn. Uudistuksessa olisikin välttämätöntä turvata kaupungeille kannusteet toteuttaa vaikuttavaa elinkeinopolitiikkaa. Tämä voidaan varmistaa lopulta vain takaamalla kaupungeille riittävä osuus kaupunkiseuduilla muodostuvasta verotulokasvusta. Lisäksi on huomioitava, että jo ennen ehdotettua uudistusta kaupunkiseutujen on ollut välttämätöntä kasvattaa lainakantaansa asuntotuotantoa ja vetovoimaa lisäävien rakennushankkeiden ja sitä kautta kasvun varmistamiseksi. Tämä kasvava lainakanta jouduttaisiin ehdotetun uudistuksen jälkeen ylläpitämään merkittävästi pienemmällä veropohjalla.

 

Esitysluonnoksessa kuntien investointitarpeita ei ole juuri lainkaan tarkasteltu kasvukaupunkien näkökulmasta, mitä voidaan pitää merkittävänä puutteena. Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kunnille on jäämässä niin perusoikeudellisia kuin elinvoima- ja kilpailukykytehtäviä. Tämän lisäksi kunnat huolehtivat jatkossakin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

 

Uudistuksen ja sen vaikutusten näkökulmasta on erittäin oleellista huomioida, että soteuudistus ei aiheuta kasvavien kaupunkien investointitarpeeseen käytännössä lainkaan muutoksia. Tästä huolimatta niiden verotulopohja uudistuksen johdosta kuitenkin puolittuu, jolloin suureksi haasteeksi kaupungeissa muodostuu vuosikatteen pitäminen pidemmällä aikavälillä tasolla, jolla investoinnit kyetään rahoittamaan nykyjärjestelmää vastaavalla tasolla. Ilman tämän merkittävän haasteen korjaamista uudistuksen riskinä on, että se heikentää kaikkien suurten kaupunkien kilpailukykyä ja vaikuttaa tätä kautta koko maan kehitykseen ja hyvinvointiin.

 

Uudistuksessa kuntien veropohjaa heikennettäisiin lisäksi leikkaamalla kuntien saamaa osuutta yhteisöveron tuotosta nykytasosta kolmanneksella. Yhteisövero on kunnille merkittävä kasvun kannustin, ja sen kuntaosuuden leikkauksen viesti ja vaikutus on väärä. Yhteisövero-osuuksien leikkaaminen heikentää voimakkaasti Turun kaupungin mahdollisuuksia edistää alueen elinvoimaa pidemmällä aikavälillä, koska vuosittainen kasvu on nykytilannetta pienempää. Turun kaupunki pitää tärkeänä, että kuntien yhteisöveropohjasta leikattava taso määritetään euromääräisenä ja ehdotettua noin 0,6 miljardia euroa matalammaksi.

 

Lain kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 29 §:ssä säädettäisiin sote-maakuntien perustamisesta ja tehtävien järjestämisvastuun siirrosta vuonna 2023 aiheutuvien taloudellisten vaikutusten rajoittamisesta.

 

Säädöksen tavoitteena on esityksen perustelujen mukaan uudistusta edeltävän kunnan tulorahoitusaseman säilyttäminen mahdollisimman ennallaan. Lähtökohta on teoreettinen, ja sillä on vakavia vaikutuksia kuntien taloudelliseen asemaan. Uudistuksessa kunnista siirrettäisiin sote-maakunnasta pääsääntöisesti yli 50 %:n osuutta kunnan toiminnasta vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut olettaen, että tämä osuus olisi ikään kuin tasapainossa eikä olisi vaikuttanut kunnan mahdolliseen alijäämään. Kunnan velvollisuus tasapainoiseen taloudenpitoon ja muun muassa kertyneiden alijäämien kattamiseen ei uudistuksessa poistu, vaan mahdollinen ja yhä useammassa kunnassa ja kaupungissa ajankohtainen sopeutustarve kohdistuu voimakkaasti varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

 

Lisäksi uudistuksessa oletetaan, että kuntaan jäävät toiminnot ja kustannukset ovat muuttuvia ja välittömästi sopeutettavissa. Uudistuksesta seuraa kuntiin uutta sopeutustarvetta, koska muutoksesta aiheutuu muutoskustannuksia eikä toimintaa ei tosiasiallisesti pystytä sopeuttamaan uutta tilannetta vastaavaksi.

 

Esityksen mukaan kustannukset laskettaisiin vuoden 2021 tilinpäätöstietojen ja vuoden 2022 talousarviotietojen perusteella. Keskiarvotiedon käyttöä perusteellaan satunnaisvaihtelun tasaamisella. Koronapandemian taloudelliset vaikutukset eivät ulotu vain kuluvaan vuoteen, vaan sillä tulee olemaan lähivuosina merkittävä vaikutus kuntien talouteen, erityisesti kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksiin. Vuoden 2021 ja 2022 tietojen käyttäminen ehdotetun rahoitusmallin pohjana merkitsee koronaepidemian eli satunnaistekijän mukana olemista kuntakohtaisissa sote-kustannuksissa. Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa koronasta johtuvien hoitojonojen purun kustannuksia siirtyy ainakin vuodelle 2021. Lisäksi erikoissairaanhoidon kuntayhtymät ovat tekemässä merkittävää alijäämää, jotka kuntien tulisi esitysluonnoksen mukaan kattaa ennen uudistuksen voimaantuloa 1.1.2023. Selvää onkin, että sote-maakuntakohtaisissa kustannuksissa tulee olemaan runsaasti satunnaisvaihtelua ja lakiesitystä tulee tältä osin muuttaa.

 

Lakiehdotusta tulee muuttaa siten, että kunnille korvataan uudistuksesta tosiasiallisesti aiheutuvat kustannukset ja kustannukset tulee huomioida pidemmällä aikavälillä kuin pelkästään uudistuksen voimaantulovuonna.

 

 

Verolainsäädäntö

 

58. Pidättekö maakuntien rahoituksen keräämiseksi esitettyjä verojärjestelmän muutoksia hyväksyttävinä?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

59. Verolainsäädännön pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

91 b: Pykälässä säädettäisiin kunnan tuloveroprosentin ilmoittamiseen liittyvistä tilapäisistä säännöksistä. Turun kaupunki viittaa vastaukseensa nro 44; kunnan tuloveroprosentin tilapäistäkään rajoittamista ei tule toteuttaa.

 

60. Vapaamuotoiset huomiot verolainsäädännöstä. Maakuntien ja kuntien henkilöstöä koskeva lainsäädäntö

 

61. Kunnallista henkilöstöä koskevan lainsäädännön soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi koskemaan myös maakuntien henkilöstöä. Maakuntien työnantajaedunvalvontaa hoitaisi uudella lailla säädettävä Kunta- ja maakuntatyönantajat KT. Onko henkilöstön asemasta ja työnantajaedunvalvonnasta esitetty säädettäväksi tarkoituksenmukaisesti?

o kyllä X

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

62. Onko eläkkeiden rahoittamisesta esitetty säädettäväksi tarkoituksenmukaisesti?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei o ei kantaa

 

63. Vapaamuotoiset huomiot henkilöstön asemasta ja/tai työnantajaedunvalvonnasta sekä eläkkeistä.

 

Sote-maakunnat ja näiden määräysvallassa olevat yhteisöt on tarkoituksenmukaista liittää lailla Kevan jäsenyhteisöiksi.

 

Eläkkeiden rahoittamiseen liittyvän ehdotuksen tarkkaa vaikutusta yksittäisen kunnan talouteen on vaikea arvioida. Tasausmaksun jakautumisperusteen tulee perustua todelliseen eläkemenoon.

 

Uusimaa-laki

 

64. Turvaako Uudenmaan erillislaki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen alueella yhdenvertaisesti muuhun maahan verrattuna?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

65. Turvaavatko HUSin lakisääteisiä tehtäviä koskevat säännökset erikoissairaanhoidon järjestämisen sekä yliopistollisen sairaalan tutkimus-, kehittämis- ja opetustehtävät (5 §)?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

66. Onko terveydenhuollon järjestämisvastuun jakautumisesta Uudellamaalla esitetty säädettäväksi tarkoituksenmukaisesti (Uudenmaan sote-maakuntien ja Helsingin kaupungin ensisijainen järjestämisvastuu, HUSin lakisääteiset tehtävät ja HUSjärjestämissopimus; 4, 5 ja 10 §)?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

67. Ovatko Helsingin kaupungin talouden eriyttämistä koskevat säännökset tarkoituksenmukaisia ja riittäviä turvaamaan toiminnan vertailtavuuden muuhun maahan nähden (5 luku)?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

68. Uusimaa-lain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

69. Vapaamuotoiset huomiot Uudenmaan erillislaista?

 

 

Yleishallintoa koskevat lait

 

70. Yleishallintoa koskevien lakien pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

71. Vapaamuotoiset huomiot yleishallintoa koskevasta lainsäädännöstä.

 

 

Kysymyksiä sote-maakuntarakennelaista

 

72. Sote-maakuntarakennelaissa säädetään maakuntajaosta, joka toimii myös sotemaakuntien alueiden pohjana. Lisäksi laissa säädetään sote-maakuntien muuttamisesta, joka johtaa myös vastaavalla alueella maakuntajaon muutokseen. Onko esitetty sote-maakuntien ja niiden pohjana olevan maakuntajaon suhde sekä jaon muutosprosessi kriteereineen selkeä ja tarkoituksenmukainen ottaen huomioon maakuntajaon merkityksen muille aluejaoille?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

73. Pidättekö esitettyjä edellytyksiä sote-maakuntien muuttamiseksi tarkoituksenmukaisena sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen näkökulmasta? (erityisesti sote-maakuntarakennelain 2, 5 ja 10 §:t)

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

74. Sote-maakuntarakennelain pykäläkohtaiset muutosehdotukset. OHJE: Erittele vastaukseen, mihin pykälään muutosehdotus liittyy lisäämällä pykälän numero ennen muutosehdotusta. Tee näin jokaisen pykälän kohdalla, jota kommentoit.

 

75. Muut vapaamuotoiset huomiot sote-maakuntarakennelaista.

 

 

Maakuntien ohjaus

 

76. Valtion ohjausta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon että pelastustoimen järjestämisessä vahvistettaisiin. Onko tämä uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta perusteltua?

o kyllä

o kyllä pääosin X

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa

 

77. Ministeriöt ja maakunta kävisivät vuotuiset neuvottelut, joissa tarkasteltaisiin maakunnan toimintaa ja taloutta toteumatietojen ja ennusteiden näkökulmasta. Lisäksi erilliset ohjausneuvottelut käytäisiin vuosittain yhteistyöaluekohtaisesti. Onko neuvottelujen tavoite ja käsiteltävä asiakokonaisuus tarkoituksenmukainen?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

78. Maakuntien ja valtioneuvoston välille suunnitellaan ministeriöiden ja järjestämisvastuussa olevien tahojen vuorovaikutukseen perustuvaa aktiivista ohjausta, joka perustuisi avoimeen näkemysten ja tietojen vaihtoon sekä järjestäjien toiminnan ja talouden jatkuvaluonteiseen arviointiin. Onko ohjausmalli uudistuksen tavoitteiden näkökulmasta perusteltu?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin

o ei

o ei kantaa X

 

 

Uudistuksen vaikutukset

 

79. Vaikutusten arvioinnissa on kuvattu ehdotuksen keskeiset vaikutukset. Miltä osin vaikutusten arviointia olisi korjattava, tarkennettava tai täydennettävä?

 

Vaikutusten arvioinnissa todetaan muun muassa, että samalla, kun kuntien tulot ja käyttötalousmenot puoliintuisivat nykyisestä, kuntien taseiden ali- ja ylijäämät sekä velat säilyisivät käytännössä ennallaan eli kuntien suhteellinen velkaantuneisuus kaksinkertaistuisi ja mahdolliset taseeseen kertyneet alijäämät jäisivät pääasiassa varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta sopeutettaviksi ja, että kuntien elinvoimakysymyksiin liittyvien investointitarpeiden säilyminen ennallaan edellyttää kuntien lainanhoitokyvyn säilymistä.

 

Havainnot ovat oikeita, mutta esitysluonnoksessa ei esitetä toimenpiteitä, jotka korjaisivat kuntataloutta heikentäviä vaikutuksia. Uudistuksesta aiheutuvat muutoskustannukset on korvattava kunnille täysimääräisesti ja ne on huomioitava pidemmällä aikavälillä kuin vain uudistuksen voimaantulovuonna.

 

80. Onko uudistuksen muutoskustannukset tunnistettu ja arvioitu asianmukaisesti?

o kyllä

o kyllä pääosin

o ei pääosin X

o ei

o ei kantaa

 

81. Uudistuksesta aiheutuvia ICT:n ja tiedonhallinnan muutoskustannuksia on arvioitu hallituksen esityksen vaikutusarvioinneissa edellisen vaalikauden maakunta- ja sotevalmistelussa tunnistettujen kustannusarvioiden perusteella. Millaisia tarkennuksia ja täydennyksiä nyt esitettyihin arvioihin tulisi tehdä?

 

Sote-maakuntien perustamiseen liittyvät ICT-kustannukset voidaan lähtökohtaisesti arvioida olevan samaa suuruusluokkaa kuin edellisen hallituskauden sote- ja maakuntauudistuksessa. Pääosa ICT-kustannuksista syntyi edellisellä hallituskaudella sotepalveluista. Laskelmissa tulee kuitenkin arvioida, mikä osa arvoiduista kustannuksista kohdentui muuhun kuin sote-palvelujen ja toimialariippumattomiin ICT-kustannuksiin. Lisäksi arvioissa tulee varmistaa, että arvioissa on huomioitu ICT-kustannusten yleinen hintakehitys

 

ICT:n vaikutusarvioissa on tiedostettu tiedonhallinnan ja ICT-järjestelmien konsolidointityön laajuus, korkeat kustannukset ja sen vaatima aika niin tulevan sote-maakunnnan kuin kuntienkin näkökulmasta. Merkittävä ongelma on, että vaikutusarvioiden huomiot eivät näy lakiluonnoksen voimaanpanon aikataulussa, sote-uudistuksen valmistelun rahoituksessa ja kuntien muutoskustannusten kompensaatioina. Lakiluonnoksessa esitetty sote-uudistuksen voimaantulon aikataulu ja säädökset rahoituksesta sekä päätökset soten vapaaehtoisen valmistelun valtioavustuksista synnyttävät sote-maakuntien perustamiselle heikot lähtökohdat. Aikataulu sote-maakuntien perustamiselle on selvästi liian kireä ja uudistuksen läpiviemiselle osoitettu rahoitus on merkittävässä määrin riittämätöntä niille maakunnille, jossa sote-palvelujen järjestäminen on yhä hajautettua.

 

Vaikutusarvioissa on todettu, että uudistuksen toteuttaminen edellyttää riittävästi aikaa, jotta toiminnan jatkuvuus voidaan soten järjestämisvastuun siirtymisessä varmistaa. Vaikutusarvioiden mukaan ICT-järjestelmien valmisteluun tulisi varata aikaa 2-4 vuotta, ennen järjestämisvastuun aloittamista. Päätelmä on aikataulullisesti oikea, mutta ongelma on, että ennen järjestämisvastuun siirtoa ICT-järjestelmien uudistamisen rahoitus on riittämätöntä. Riittävää rahoitusvastuuta ei kanna uudistuksen käynnistämisen aikana valtio ja kunnilla ei ole intressiä investoida sellaisiin ICT-järjestelmiin, jotka eivät liity niihin palveluihin, joista kunnilla on sote-uudistuksen jälkeen järjestämisvastuu. ICT-järjestelmien uudistaminen sote-maakuntaan ja järjestelmien konsolidoinnit edellyttävät käytännössä tietojen yhdenmukaistamista, järjestelmähankintoja ja uusien järjestelmien käyttöönottoja organisaatiossa. Uusien järjestelmien hankintoihin valtion myöntämät rahoitukset ovat riittämättömiä. Esitetty ongelma on ratkaistavissa ensivaiheessa osoittamalla riittävästi valtion rahoitusta kunnille ja sote-kuntayhtymille ICT-järjestelmien uudistamiseen ja konsolidointiin siirtymäaikana. Toisessa vaiheessa, sote-uudista koskevan lainsäädännön hyväksymisen jälkeen, on varmistettava, että riittävä valtion rahoitus jatkuu myös sotemaakunnille. Saman aikaisesti valtion tulee huomioida, että kunnille jää maksettavaksi mm. alas skaalautumattomia ICT-järjestelmiä ja lisenssejä. Nämä muutoskustannukset tulee kompensoida kunnille.

 

82. Näkemyksenne muista mahdollisista ICT- ja digiasioihin liittyvistä vaikutuksista ehdotetussa palvelurakenteessa?

 

83. Minkälaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin liittyviä vaikutuksia järjestämisvastuuseen ja ostopalveluihin liittyvästä täsmentävästä sääntelystä sotemaakunnille aiheutuisi (liittyen esimerkiksi palvelurakenteen muuttumiseen tai palvelutuotannosta aiheutuviin kustannuksiin):

 

a) vuosina 2021-2022?

b) vuosina 2023-2024?

c) vuodesta 2025 alkaen?

 

84. Osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevista sote-maakunnille siirtyvistä hankintasopimuksista saattaisi olla uusien säännösten nojalla mitättömiä. Sotemaakunta olisi velvollinen korvaamaan palveluntuottajille sopimusten mitätöitymisen takia hyödyttömäksi jäävät investoinnit. Minkälaisia vaikutuksia lakisääteisestä mitättömyydestä aiheutuisi sote-maakunnille tai yksityisille palveluntuottajille?

 

a) vuosina 2021-2022?

 

Mikäli sopimusten mitätöinnillä tarkoitetaan laajojen kokonaisulkoistusten mitätöintiä, vaikutuksia ei ole Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomessa kokonaisulkoistuksia ei ole toteutettu missään kunnassa.

 

b) vuosina 2023-2024?

 

Ks. vastaus a)

 

c) vuodesta 2025 alkaen?

 

Ks. vastaus a)

 

85. a) Tulisiko arvionne mukaan sote-maakunnille siirtyviä hankintasopimuksia mitätöitymään järjestämisvastuuta ja ostopalveluja koskevan sääntelyn nojalla?

o kyllä

o ei X

 

b) jos kyllä, mikä olisi mitätöityvien sopimusten euromääräinen arvo?

 

c) liittyisikö arvionne mukaan mitätöityviin sopimuksiin yksityisille palveluntuottajille hyödyttömiksi jääviä investointeja, mitä nämä välittömät hyödyttömäksi jäävät investoinnit olisivat ja kuinka suurista menetyksistä olisi kyse?

 

 

Uudistuksen toimeenpanon tuki

 

86. Mihin aiheisiin liittyvää valtakunnallista tukea katsotte tarvitsevanne sote- ja maakuntauudistuksen alueelliseen toteutukseen?

o sote-integraatio X

o palvelutarpeen arviointi X

o hallinto ja johtaminen X

o henkilöstösiirrot X

o talous X

o omaisuusjärjestelyt X

o tietohallinto ja ICT X

o viestintä ja osallisuus X

muuta, mitä?

 

 

Muut kysymykset

 

87. Mahdolliset ehdotukset käsitteen ”sote-maakunta” korvaamiseksi jollain muulla käsitteellä.

 

88. Ehdotus sote-maakuntanne nimeksi.

 

Varsinais-Suomen sote-maakunta.

 

89. Muut vapaamuotoiset huomiot hallituksen esitysluonnoksesta.

 

Parlamentaarisen komitean valmistelee vuoden 2020 loppuun mennessä selvityksen maakuntien verotusoikeudesta ja monikanavarahoituksen purkamisesta. Lisäksi vuoden 2020 loppuun mennessä valmistellaan parlamentaarisesti selvitys aluehallinnosta ja monialaisista maakunnista.

 

Erillisselvityksistä erityisesti maakuntien verotusoikeuteen liittyvän selvityksen merkitys on keskeinen ja sen puuttuminen nyt lausunnoilla olevasta esityksestä vaikeuttaa merkittävästi sekä uudistuksen kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointia, että esitetyn rahoitusjärjestelmän arviointia vaikutuksineen.

 

Uudistuksen kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi on lakiluonnosten ja vaikutusarviointien perusteella erittäin haasteellista tehdä. Sote-maakuntien perustamisen vaikutuksiin voi vaikuttaa oleellisesti vasta valmisteilla olevalla maakuntaveron käyttöönottoa koskevalla parlamentaarisella selvityksellä. Vaikutuksia ei ole arvioitu kovinkaan kattavasti kuntien jäljelle jäävän investointikyvyn näkökulmasta. Tästä huolimatta on selvää, että esitetyn uudistuksen taloudelliset vaikutukset kunnille tulevat olemaan merkittäviä. Uudistus sisältää lisäksi riskejä, jotka toteutuessaan vaikuttavat negatiivisesti kuntien talouteen, kilpailukyvyn ja vetovoiman kehittämiseen sekä kuntiin jääviin palveluihin ja niiden toimivuuteen. Uudistuksen jälkeen valtionrahoituksen suhteellinen merkitys kaupungin tulorahoituksessa tulisi olemaan nykyistä suurempi, mikä lisäisi osaltaan rahoituksellista epävarmuutta sekä heikentäisi kunnallista itsehallintoa.

 

Myöskään uudistuksen kustannussäästövaikutuksia tai vaikutuksia tuottavuuteen tai talouteen ylipäätään ei ole esityksessä pystytty osoittamaan. Päinvastoin toivottujen vaikutusten, kuten säästöjen, saavuttaminen on esitysluonnoksenkin mukaan epävarmaa, etenkin lyhyellä aikavälillä. Lisäksi uudistuksen toteuttamisesta syntyisi merkittäviä muutoskustannuksia.

 

Lainsäädäntöön sisältyy kirjaukset sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskorvausten yhtenäistämiseksi. Esitystä voidaan pitää tältä osin kannatettavana. Nykyisessä tilanteessa kunnan asukas voi käyttää valinnanvapauden nimissä erikoissairaanhoidon palveluita muussa kuin kotikuntansa sairaanhoitopiirissä. Valinnanvapauden nimissä palvelua tarjoava sairaanhoitopiiri tai sairaanhoitopiirin yhtiö voi hinnoitella palvelun vapaasti ja laskuttaa asukkaan kotikuntaa tai sairaanhoitopiiriä ilman, että maksajaorganisaatio voi vaikuttaa palvelun hintaan. Kysymys on käytännössä valinnanvapauslainsäädännön suojaamasta erikoissairaanhoidon markkinasta. Ilmiö on muodostunut epäterveeksi. Se synnyttää päällekkäisyyksiä palvelujärjestelmään. On todettavissa, että tällainen vapaan kilpailun ulkopuolella oleva ja tuottajan hinnoitteluvapauteen perustuva suojattu markkina on käytännössä eräänlainen monopolistinen järjestely, jossa sairaanhoitopiireillä tai sairaanhoitopiirin yhtiöillä on mahdollista rahastaa toisen sairaanhoitopiirin alueen kuntia.

 

90. Muut yksilöidyt säädösmuutosehdotukset.

Ändringsförslag, BILAGA2

 

Bakgrundsuppgifter

 

Är den som svarar

o en kommunX

o en samkommun eller ett samarbetsområde för social- och hälsovården

o ett landskapsförbund

o en annan samkommun eller ett kommunalt samarbetsorgan

o en statlig myndighet

o en organisation

o någonting annat

 

Respondentens officiella namn

Åbo stad

 

Utlåtandets centrala innehåll

 

Konsekvenser för demokratin och tillgången till social- och hälsovården

 

Efter att statsminister Juha Sipiläs regerings vårdreform föll inledde kommunerna och samkommunerna ett gemensamt utvecklingsarbete inom flera områden för att förbättra servicekedjornas funktion och tjänsternas genomslagskraft. Till exempel i Egentliga Finland fokuserar utvecklingsarbetet inte på förvaltningen, utan på tjänster och verksamhetssätt. Man kan förvänta sig att arbetet av detta slag i ganska snabb takt ger goda resultat. Den i propositionsutkastet föreslagna förvaltningsreformen som är ute på remiss kräver att utvecklingsarbetet i områdena fortsätter.

 

Den offentliga sektorns starka roll i reformen är central för att tjänsterna ska kunna tryggas och med tanke på en användningen av skattemedlen. För köptjänsternas del är det viktigt att göra tydliga bestämmelser om kraven och skyldigheterna gällande anskaffningarna och avgränsa offentliga förvaltningsuppgifter så att de blir utanför dessa avtal, så att inte människornas grundrättigheter och rättssäkerhet äventyras. I lagen borde maximigränserna för tjänsternas helhet begränsas och köp av delsektorer för de centrala tjänsterna. Den inhyrda arbetskraften ska endast komplettera vårdlandskapets egen personal, men de särskilda bestämmelser som gäller jour är motiverade för att trygga läkarresurserna.

 

Såväl i Åbo stad som i andra städer är beroendeförhållandet mycket kraftigt mellan social- och hälsovården och stadens andra tjänster, i synnerhet tjänsterna inom bildnings- och fritidssektorn. Av propositionsutkastet framgår inte på vilket sätt en administrativ lösgörelse av social- och hälsovårdstjänsterna och deras överföring till en annan organisation som starkt styrs av staten skulle förbättra den servicehelhet som invånarna i en stad som Åbo har tillgång till. Enligt propositionsutkastet flyttas en mycket betydlig del av det lokala självstyret både ur ekonomins och verksamhetens synvinkel bort från det kommunala självstyret till ett regionalt självstyre.

 

Verksamheten för att främja välbefinnande och hälsa blir dock fortfarande i huvudregel på kommunernas ansvar. Den tredje sektorn har en betydande roll i detta. Finansieringen av den tredje sektorns verksamhet ska tryggas och man ska se till att dessa aktörer tas i beaktande även då tjänsteproducenterna väljs.

I propositionsutkastet konstateras flera gånger att ett tillvägagångssätt som avviker från den nationella styrningen, eller vårdlandskapens genomförandelösningar som avviker från varandra, kan bidra till att medborgarnas ojämlikhet ökar. Antagandet att de självstyrande områdena i regel fattar likadana beslut strider mot syftet att förstärka demokratin. Det kan konstateras att den föreslagna förvaltningsreformen inte kan garantera jämlik social- och hälsovård mellan medborgarna. Tillgången till och nivån på tjänsterna kommer att variera mellan vårdlandskapen även i framtiden. Vårdlandskapen fattar självständigt beslut om kvaliteten på, omfattningen av och tillgången till de tjänster som de ordnar inom lagstiftningens ramar.

 

Med tanke på dämpandet av kostnadsökningen är statens starka ekonomiska styrning av vårdlandskapen motiverad. Av statens ekonomiska styrning följer dock ett tilltagande politiskt tryck på att förstärka vårdlandskapens ekonomiska självstyre och att ta i bruk en vårdlandskapsskatt eller motsvarande. Statens lagstiftningsprojekt har ökat vårdkostnaderna och en avsevärd mängd nya lagstadgade tjänster har lagts till. Den eftersträvade kostnadsbesparingen kan inte nås enbart med hjälp av den föreslagna omorganiseringen av produktionen.

 

 

Konsekvenser för den kommunala ekonomin

 

Den största ändringen som vårdreformen medför förknippas med ändringarna i primärkommunens finansieringsmodell; var och en av reformens ekonomiska ändringseffekter riktar sig till kommunerna och kommunekonomin jämnar ut dessa ändringseffekter. Reformen ändrar finansieringsmodellen i alla kommuner på ett avgörande sätt och ändringarna i kommunernas finansiering kan ur kommunernas synvinkel anses minst lika betydande som överföringen av organiseringsansvaret till självstyrelseområdena. Dessutom medför de en exceptionell osäkerhet i kommunernas ekonomi under de kommande åren i ett läge där osäkerheten redan betydligt ökat i synnerhet på grund av coronaviruspandemin.

 

Reformerna av finansieringssystemet som genomförs i samband med reformen medför motstridiga verkningar, eftersom bl.a. statsandelen för bastjänster används för att jämna ut kostnadseffekterna av reformen. Därför bör beredningen av det nya statsandelssystemet och hela finansieringssystemet för kommunerna inledas omedelbart.

 

De största riskerna gällande reformen är de faktorer som påverkar stadens framtida investeringsförmåga. I reformen skulle det även vara nödvändigt att trygga incitament för städerna att genomföra effektiv näringspolitik. Detta kan man i slutändan endast säkerställa genom att se till att städerna får en en tillräcklig andel av den skatteinkomsttillväxt som bildas inom stadsregionerna. Därtill ska beaktas att redan före den föreslagna reformen, skulle det ha varit nödvändigt för stadsregionerna att öka sin lånestock för att säkerställa antalet byggnadsprojekt, vilket ökar bostadsproduktionen och attraktionskraften och på det sättet tryggar tillväxten. Denna växande lånestock skulle man bli tvungen att efter den föreslagna reformen upprätthålla med hjälp av en betydligt mindre skattebas.

 

I förslagsutkastet har kommunernas investeringsbehov inte riktigt alls granskats ur tillväxtstädernas synvinkel, vilket kan anses vara en grov brist. Kommunens uppgift är att främja sina invånares välfärd och sitt områdes livskraft samt ordna tjänsterna för sina invånare på ett ekonomiskt, socialt och miljömässigt hållbart sätt. På kommunernas ansvar blir uppgifter som gäller grundläggande rättigheter och uppgifter som gäller regionens livs- och konkurrenskraft. Utöver detta kommer kommunerna även i fortsättningen att sköta om främjande av hälsa och välfärd.

 

Ur reformens och dess verkningars perspektiv är det väldigt väsentligt att beakta att vårdreformen inte i praktiken orsakar några ändringar alls i de växande städernas investeringsbehov. Trots detta kommer de största städernas skatteinkomstbas på grund av reformen att minska till hälften. Då blir den stora utmaningen i städerna att på lång sikt hålla årsbidraget på en sådan nivå att investeringarna kan finansieras på ett sätt som motsvarar det nuvarande systemet. Utan att korrigera denna betydande utmaning är risken med reformen att den försvagar alla de stora städernas konkurrenskraft och påverkar genom detta hela landets utveckling och välfärd.

 

Syftet med propositionsutkastet är att enligt motiveringarna i propositionen att hålla kommunens inkomstfinansieringsställning så oförändrad som möjligt. I reformen överförs social- och hälsovård från kommunerna som motsvarar över 50 % av kommunens verksamhet med antagandet att denna andel skulle vara i balans och inte skulle ha påverkat kommunens eventuella underskott. Kommunens skyldighet till en balanserad ekonomi och bland annat täckandet av underskott avlägsnas inte i reformen, utan den eventuella och i allt fler kommuner och städer aktuella anpassningsbehovet riktar sig kraftigt till småbarnspedagogiken och den grundläggande undervisningen.

 

Reformen går också ut på att de verksamheter och kostnader som kvarstår i kommunerna förändras och kan anpassas omedelbart. Reformen gör att det uppstår ett nytt anpassningsbehov i kommuner, eftersom ändringen orsakar kostnader och verksamheten faktiskt inte kan anpassas så att den motsvarar den nya situationen.

 

Enligt propositionen kalkyleras vårdkostnaderna utifrån bokslutsuppgifterna för 2021 och budgetuppgifterna för 2022. Användningen av medelsnittsinformation motiveras genom att jämka stokastiska variationer. Coronapandemins ekonomiska verkningar omfattar inte endast det gångna året utan det kommer att under de kommande åren ha en betydande inverkan på kommunernas ekonomi, särskilt kommunernas kostnader för social- och hälsovården. Användningen av uppgifterna för år 2021 och 2022 som grund för den föreslagna finansieringsmodellen innebär att coronapandemins dvs. den stokastiska faktorns inkludering i de kommunvisa kostnaderna för vårdreformen. Både inom primärhälsovården och inom den specialiserade sjukvården överförs kostnader för avvecklingen av vårdköerna på grund av coronaepidemin åtminstone till 2021. Dessutom ser samkommunerna inom den specialiserade sjukvården ut att ha ett betydligt underskott som kommunerna enligt propositionsutkastet måste täcka innan reformen träder i kraft 1.1.2023. Det är tydligt att det i kostnaderna gällande vårdreformen i landskapet kommer att finnas rikligt med stokastiska variationer och lagförslaget ska för denna del ändras.

 

Lagutkastet ska ändras så att kommunerna ersätts för de kostnader som de facto uppstår på grund av reformen och att kostnaderna ska beaktas på längre sikt än endast året då reformen träder i kraft.

 

Till vårdlandskapet överförs från kommunerna det lösöre som ingår i kommunens organiseringsansvar. Lösöret överförs till vårdlandskapet utan kompensation. I kommunernas lösöre ingår också aktier, ifall aktiebolagets huvudsakliga verksamhetsområde är produktionen av social- och hälsotjänster. Överföringen av aktierna rör dock inte arbetshälsovårdens aktier. För överföringen av kommunernas lösöre ska en kompensation presteras till kommunerna.

 

För all betydande egendom som överförs ska fås en ersättning och här ska beaktas även de indirekta inverkningarna (finansieringen av samkommunernas investeringar). Överföringen av egendomen utan kompensation skulle försvaga nyckeltalen i balansen för både kommunen och koncernen och öka kostnaderna för främmande kapital.

 

Enligt lagutkastet ska de underskott som uppstått i sjukvårdsdistrikten och specialomsorgsdistrikten täckas innan samkommunerna överförs till vårdlandskapet. På grund av coronaläget 2020 bildas mer underskott i sjukvårdsdistrikten och samtidigt försämras det allmänna ekonomiska läget i kommunerna. Underskotten ska överföras till ett vårdlandskap och underskottskostnaderna kan inte överföras på kommunerna så att de ensamma ansvarar för kostnaderna.

 

Redan en tillfällig begränsning av kommunernas beskattningsrätt kan leda till en betydlig och hållbar realisering av regleringsrisken som ökar kostnaderna för självstyre för invånarna. Regleringsrisken realiseras ifall den nuvarande nollriskegenskapen som stödjer sig på kommunens skattegrund byts ut till en förhöjd riskvikt, då kommunens skattetak i den internationella regleringen tolkas som en försvagning av det grundrättsliga skyddet för kommunens skattegrund.

 

I reformen försvagas därtill kommunernas skattebas genom en nedskärning av avkastningen av samfundsskatten som kommunerna får, från den nuvarande nivån till en tredjedel. Samfundsskatten är ett viktigt tillväxtincitament för kommunerna, och att skära ner kommunandelen av denna skatt sänder fel signal och ger fel effekt. Nedskärningen av samfundsskatteandelarna försvagar kraftigt Åbo stads möjligheter att främja områdets livskraft på lång sikt, eftersom den årliga tillväxten är mindre än i den nuvarande situationen. Åbo stad tycker det är viktigt att nivån av den nedskärning i samfundsskattebasen bestäms i euron och är ca 0,6 miljarder euro lägre än det som föreslås.

Överföring av fastighetsskatt till kretsen för jämkningen av skatteinkomsten är inte acceptabelt. Fastighetsskatten ersätter de utgifter som orsakas av de växande städernas investeringsbehov. Städernas investeringar är motiverade med tanke på hela nationalekonomin. I en ny situation där finansieringsmöjligheterna för städernas livskraftsuppgifter blir allt mindre, är förslaget särskilt skadligt.

 

Genomförande av reformen

 

Överförandet av organiseringsansvaret för vårdtjänster från kommunerna och samkommunerna till vårdlandskapen har i lagutkastet föreslagits genomföras 1.1.2023. Överföringen av organiseringsansvaret är möjligt att genomföras enligt den föreslagna tidtabellen på de områden där ansvaret för ordnandet av vårdtjänster redan överförts till vårdsamkommuner på landskapsnivå. På de områden där ansvaret för ordnande av vårdtjänster ännu är utspritt hos kommunerna och samkommunerna, är tidtabellen för verkställandet av reformen utmanande men genomförbar om arbetet organiseras på ett bra sätt.

 

I verkställandet av vårdreformen är betydande risker 1. en snäv tidtabell; 2. finansieringen som krävs för genomförandet av förändringen är otillräcklig och 3. att de avtal som uppgörs i ändringsfasen görs för visstid. Med otillräcklig finansiering menas här finansieringen i samband med ändringskostnaderna för både kommunerna och det vårdlandskap som grundas. Den administrativa beredningen och beslutsfattandet i anknytning till ansvaret för ordnandet av vårdtjänster, ska i huvudsak genomföras efter att vårdlandskapet har demokratiskt valda beslutsfattare och en behörig tjänstemannaledning. Ifall ändringsfasens risker inte tas i beaktande är det förväntat att för ordnandet av en del av vårdlandskapets tjänster och tjänsteproduktion i ändringsfasen äventyras. Risken är allvarlig och lagstiftaren ska ta detta i beaktande.

 

Frågor

 

Frågor om reformens målsättningar

 

1. Kan man genom propositionen minska hälso- och välfärdsskillnaderna bland befolkningen och göra tillgången till tjänster mer jämlik? Om inte, hur borde förslaget utvecklas?

 

Syftet med reformen av social- och hälsovården är att minska skillnaderna i hälsa och välfärd, stärka servicen på basnivå och förbättra tjänsternas effekt.

 

Enligt propositionsutkastets motiveringar har de ökade skillnaderna i hälsa och välfärd delvis berott på skillnaderna mellan befolkningsgrupperna i fråga om användningen av hälsovårdstjänsterna. I utkastet anser man att det är ändamålsenligt att koncentrera organiseringsansvaret till större aktörer för att förbättra servicesystemets funktionalitet och att vårdlandskapets skyldighet att ordna social- och hälsovårdstjänster för sina invånare förbättrar möjligheterna för klienter och patienter att få tillräckliga tjänster.

 

I motiveringarna i utkastet konstateras vidare att jämlikheten mellan människorna försvagas av de kommunvisa skillnaderna i social- och hälsovårdstjänster som man enligt förslaget skulle utjämna genom att överföra organiseringsansvaret för social- och hälsovården till större självstyrande områden dvs. till vårdlandskap samt genom att förstärka den statliga styrningen av social- och hälsovården.

 

Samtidigt som man försöker förenhetliga ordnandet av social- och hälsovårdstjänster har man också som mål att dämpa kostnadsökningen genom att bl.a. minska dyra anstaltstjänster, öka öppenvårdstjänster, öka produktiviteten för tjänster på basnivå, sammanföra kompetens och förtäta servicenätet samt genom att utnyttja digitalisering och elektroniska tjänster. Därför är det omöjligt att såhär på en allmän nivå bedöma hur dämpandet av kostnadsökningen inverkar på utvecklingen av hälso- och välfärdsskillnader.

 

Efter att statsminister Juha Sipiläs regerings vårdreform föll inledde kommunerna och samkommunerna ett gemensamt utvecklingsarbete inom flera områden för att förbättra servicekedjornas funktion och tjänsternas genomslagskraft. Till exempel i Egentliga Finland fokuserar utvecklingsarbetet inte på förvaltningen, utan på tjänster och verksamhetssätt. Man kan förvänta sig att arbetet av detta slag i ganska snabb takt ger goda resultat. Den i propositionsutkastet föreslagna förvaltningsreformen som är ute på remiss kräver att utvecklingsarbetet i områdena fortsätter.

 

För frivilligt genomförande av vårdreformen har statsbidrag beviljats i juni 2020. Egentliga Finland fick finansiering för projektet Tulevaisuuden sotekeskus (ung. Framtiden vårdcentral) ca 5,6 miljoner euro för tiden 2020–2022 samt 9,7 miljoner euro för perioden 2020–2021 för utvecklingsarbete som främjar omstruktureringen av vården. Finansieringen för båda projekten har riktats till utveckling av hälsotjänsternas innehåll. Med ifrågavarande statsbidrag finansieras inte den administrativa beredning som grundandet av det framtida vårdlandskapet kräver. Separata anslag behövs för beredningen av vårdlandskapets administrativa beredning.

 

Såväl i Åbo stad som i andra städer är beroendeförhållandet mycket kraftigt mellan social- och hälsovården och stadens andra tjänster, i synnerhet tjänsterna inom bildnings- och fritidssektorn. Av propositionsutkastet framgår inte på vilket sätt en administrativ lösgörelse av social- och hälsovårdstjänsterna och deras överföring till en annan organisation som starkt styrs av staten skulle förbättra den servicehelhet som invånarna i en stad som Åbo har tillgång till.

 

 

2. Kan man genom propositionen utveckla tillgången till, enhetligheten och effekten av räddningsväsendets tjänster på nationell, regional och lokal nivå? Säkerställer propositionen synergifördelarna mellan räddningsväsendets räddningsverksamhet och social- och hälsovårdens akutsjukvård? Om inte, hur borde förslaget utvecklas?

 

Förslaget som nu lagts fram tillför i och för sig inget nytt till utvecklandet av räddningsväsendets tjänster jämfört med det nuvarande räddningsväsendet som upprätthålls av 22 kommuner. Propositionen gör det ändå möjligt att ett enskilt räddningsverk på ett bättre sätt kan ta ansvar för en mer omfattande helhet på de övriga räddningsverkens vägnar, t.ex. maritim räddningsverksamhet, lägesbild, mottagande eller givande av internationell hjälp. När det gäller omfattande ansvar så kan en struktur med fem specialansvarsområden som nu föreslagits stödjas.

 

Propositionen säkerställer inte synergifördelarna mellan räddningsväsendets räddningsverksamhet och social- och hälsovårdens akutsjukvård. Redan den nuvarande lagstiftningen gör det möjligt att utnyttja synergifördelarna. För att säkerställa synergifördelarna ska räddningsväsendets roll i akutvårdstjänsterna tydliggöras i lagstiftningen inklusive förstadelsvård. Bara genom lagstiftning eller motsvarande författning kan man säkerställa ett önskat genomförandesätt och en önskad rollsättning så att en akutvårdstjänst på samma nivå kan tillämpas under samma slags förhållanden i Finland. Utan författningsgrund inför varje landskap lite olika lösningar för att genomföra akutvårdstjänster. Även i fortsättningen kan räddningsväsendets roll variera mellan 0 och 100 procent i akutvårdstjänsterna beroende på de beslut som fattas i landskapet.

 

3. Förverkligas demokratin på ett tillräckligt sätt i propositionen? Om inte, hur kunde demokratin stärkas i propositionen?

 

Grundlagsutskottet har i sina utlåtanden under förra valperioden (GrUU 26/2017 rd och GrUU 65/2018) har fastställt att ett centralt element i självstyret är förverkligandet av demokratin dvs. att beslutsfattandet grundar sig på det folkvalda högsta organets centrala ställning.

 

Den demokratimodell som inkluderats i social- och hälsovårdsreformen följer demokratiprinciperna i kommunalförvaltningen. Metoder för att säkerställa demokratin är i stort sett desamma som de nu är i kommunalförvaltningen. Demokratin förverkligas genom representativ demokrati. Vårdlandskapen ska också ha påverkansorgan: ungdomsfullmäktige, rådet för personer med funktionsnedsättning, äldrerådet och nämnden för de inhemska språken. I lagutkast har också inkluderats en initiativrätt för invånarna i ett vårdlandskap.

 

Den statliga styrningen av vårdlandskapen är betydande. Självstyret som grundar sig på vårdlandskapens demokrati är begränsat särskilt i fråga om ekonomi. På verksamheten inom social- och hälsovårdstjänster ställs strikta nationella ekonomiska begränsningar och bl.a. vårdlandskapets investeringar styrs strikt. Av de skäl som angetts ovan kan man fråga sig om den strikta ekonomiska styrningen från statens sida äventyrar förverkligandet av demokratin. Det kan bli en principiellt viktig fråga i en situation där de resurser som allokerats av staten inte räcker till att trygga organiseringsuppgifterna och existensen av tjänsterna i ett vårdlandskap.

 

Social- och hälsovårdsministeriet och finansministeriet styr funktionellt vårdlandskapen genom att ställa upp mål och framlägga åtgärdsförslag. Uppnåendet av målen och de ärenden som ska genomföras till följd av åtgärdsförslag uppföljs årligen. Av propositionsutkastet framgår inte helt tydligt vilket tillvägagångssätt ska följas om ett vårdlandskap med stöd av sitt självstyre skulle låta bli att genomföra de åtgärdsförslag som ministerierna lagt fram. I propositionen ingår ändå författningar om att social- och hälsovårdsministeriet samt finansministeriet kan konstatera på både ekonomiska och verksamhetsmässiga grunder att ett vårdlandskap inte längre har förutsättningar att ansvara för ordnandet av tjänsterna.

 

I propositionsutkastet konstateras flera gånger att ett tillvägagångssätt som avviker från den nationella styrningen, eller vårdlandskapens genomförandelösningar som avviker från varandra, kan bidra till att medborgarnas ojämlikhet ökar. Tillgången till och nivån på tjänsterna kommer att variera mellan vårdlandskapen även i framtiden. Vårdlandskapen fattar självständigt beslut om kvaliteten på, omfattningen av och tillgången till de tjänster som de ordnar inom lagstiftningens ramar.

 

Med tanke på dämpandet av kostnadsökningen är statens starka ekonomiska styrning av vårdlandskapen motiverad. Av statens ekonomiska styrning följer dock ett tilltagande politiskt tryck på att förstärka vårdlandskapens ekonomiska självstyre och att ta i bruk en vårdlandskapsskatt eller motsvarande. Statens lagstiftningsprojekt har ökat vårdkostnaderna och en avsevärd mängd nya lagstadgade tjänster har lagts till. Den eftersträvade kostnadsbesparingen kan inte nås enbart med hjälp av den föreslagna omorganiseringen av produktionen.

 

Frågor om vårdlandskapslagen

 

4. Utgör vårdlandskapslagen en ändamålsenlig allmän lag för ordnandet av förvaltningen och ekonomin i de kommande vårdlandskapen?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

5. I 6 § i vårdlandskapslagen föreskrivs om landskapets möjlighet att sköta om uppgifterna som stöder de lagstadgade uppgifterna på sitt område samt bedriva affärsverksamhet med låg risk som stöder genomförandet av dess lagstadgade uppgifter. Stöder den föreslagna bestämmelsen förverkligandet av landskapets självstyre?

 

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

6. I kapitel 5 i vårdlandskapslagen regleras invånarnas rätt till inflytande i vårdlandskapet. Tryggas rätten till inflytande på ett tillräckligt sätt i propositionen?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

7. I kapitel 8 i vårdlandskapslagen regleras samarbetet mellan vårdlandskapen. Är förslaget ändamålsenligt med tanke på vårdlandskapens verksamhet och samarbetet?

o ja X

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

8. Styrningen av vårdlandskapets ekonomi grundar sig särskilt på vårdlandskapslagen och lagen om vårdlandskapens finansiering. Styr vårdlandskapens finansieringsmodell och den finansiella styrningsmekanismen enligt vårdlandskapslagen vårdlandskapens ekonomiska skötsel på ett ändamålsenligt sätt?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

9. I kapitel 3 i vårdlandskapslagen föreskrivs bland annat om vårdlandskapets upplåningsbemyndigande samt styrningen av investeringar på ett sätt som beaktar balansen i hela den offentliga ekonomin. Det föreslås inga särskilda bestämmelser om förvaltningen av de lokaler som överlåts till vårdlandskapen. Tryggar den föreslagna modellen för finansiering och styrning av investeringar genomförandet av nödvändiga investeringar på ett ändamålsenligt sätt? I svaret kan du ta ställning till hur förvaltningen av lokalerna kunde ordnas på lokal, regional eller nationell nivå.

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

10. Landskapslagens paragrafspecifika ändringsförslag. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

§ 6: Om vårdlandskapets begränsade allmänna kompetens ska föreskrivas striktare så att de uppgifter som vårdlandskapet åtagit sig och som stöder de lagstadgade uppgifterna får inte överlappa varandra eller stå i strid med de uppgifter som sköts av andra myndigheter såsom kommunen.

 

§ 14: Av propositionsutkastet eller dess motiveringar framgår inte om ett landskap ska förhandla med varje kommun för sig eller förhandla fram ett gemensamt förhandlingsresultat med alla kommuner i området. Jämfört med nuläget där samarbetet på kommunnivå är kontinuerligt är det förfaringssätt som föreslagits stelt och gör att samarbetet förblir på en mycket allmän nivå. Den föreslagna författningen om en förhandling mellan vårdlandskapet och kommunerna är motiverad, men förhandlingar ska inte genomföras på det sätt som föreslagits i motiveringarna.

 

§ 15: I paragrafen föreskrivs om vårdlandskapets fullmakt att uppta lån. Vid fastställandet av fullmakten att uppta lån används bl.a. begreppet kalkylmässig amortering som fås genom att lånebeloppet i koncernbalansräkningen divideras med talet tio. I paragraf 121 i propositionen till vårdlandskapslag föreskrivs om förutsättningarna för ett utvärderingsförfarande i fråga om vårdlandskapets ekonomi. I den ifrågavarande paragrafen fås de kalkylmässiga amorteringarna genom att lånebeloppet i koncernbalansräkningen divideras med talet åtta. För tydlighetens skull vore det motiverat att formeln för beräkning av låneamorteringar är densamma i olika paragrafer.

 

§ 32: I paragrafen föreskrivs om vårdlandskapets påverkansorgan. Enligt propositionsutkastet ska medlemmarna i dessa organ väljas bland medlemmarna i motsvarande påverkansorgan i de kommuner som hör till vårdlandskapet på så vis att det från varje sådant kommunalt organ väljs minst en representant. Av ramvillkoren för val av medlemmarna följer för det första att påverkansorganen blir ganska stora även om de hade minsta antalet medlemmar. Om man skulle vilja att sammansättningen i påverkansorganen avspeglar folkmängden i olika kommuner skulle de oundvikligen bli alltför stora för att kunna vara handlingskraftiga. Valkriterierna för landskapets påverkansorgan bör övervägas av landskapsstyrelsen.

 

§ 121: I paragrafen föreskrivs om förutsättningarna för ett utvärderingsförfarande i fråga om vårdlandskapets ekonomi. Ett av kriterierna för att inleda ett utvärderingsförfarande är koncernbokslutets kalkylmässiga låneskötselbidrag som räknas ut genom att bl.a. använda begreppet kalkylmässig amortering som fås genom att lånebeloppet i koncernbalansräkningen divideras med talet åtta. I paragraf 15 § i vårdlandskapslagen föreskrivs om vårdlandskapets fullmakt att uppta lån. I den ifrågavarande paragrafen fås de kalkylmässiga amorteringarna genom att lånebeloppet i koncernbalansräkningen divideras med talet tio. För tydlighetens skull vore det motiverat att formeln för beräkning av låneamorteringar är densamma i olika paragrafer.

 

§ 147 I paragrafen bör nämnas att vårdlandskapet ska ha en skyddad ledningslokal.

 

 

11. Övriga fritt formulerade observationer om landskapslagen.

 

I lagstiftningen har beredskapshelheten beaktats otillräckligt. Det är oklart vem som bär helhetsansvaret för områdets beredskap som består av samarbetet mellan många olika aktörer. Helhetsansvaret bör definieras ännu bättre och räddningsväsendet bör ha helhetsansvaret.

 

 

 

 

 

Frågor om lagen om ordnande av social- och hälsovården

 

12. Utgör lagen om ordnande av social- och hälsovård en ändamålsenlig allmän lag för ordnandet av offentlig social- och hälsovård?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

13. Tryggar bestämmelserna i lagen om ordnande av social- och hälsovård en jämlik tillgång till social- och hälsovårdstjänster?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

14. Tryggar de uppgifter som i lagförslaget fastställts för kommunen och landskapet genomförandet av målet att främja befolkningens välfärd och hälsa?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej X

o tar inte ställning

 

15. Tryggar bestämmelsen i 8 § att ansvaret för ordnande av social- och hälsovård genomförs på ett tillräckligt och ändamålsenligt sätt?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej X

o nej o tar inte ställning

 

16. Är bestämmelsen i 12 § om upphandling av köptjänster och bestämmelsen i 12 a § om användning av hyrd arbetskraft ändamålsenlig och genomförbar i praktiken?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

17. Är kraven enligt 13 § med avseende på privata tjänsteproducenter motiverade?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

18. Är bestämmelsen i 16 § om privat tjänsteproducent som underleverantör ändamålsenlig och genomförbar i praktiken? o ja 13/40 o huvudsakligen ja X o huvudsakligen inte o nej o tar inte ställning 19. Är bestämmelsen i 33–36 § om vårdlandskapens samarbetsområde och samarbetsavtal ändamålsenlig i sin helhet?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

20. Tryggar bestämmelsen i 37 § tvåspråkiga vårdlandskaps samarbete med avseende på tillgången till svenskspråkiga tjänster?

o ja X

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

21. Är bestämmelsen i 49 § om beredskapscenter ändamålsenlig och motiverad?

o ja X

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

22. Vilket vårdlandskap borde föreskrivas som ansvarig för att trygga utvecklingen av svenskspråkiga tjänster (31 §) i hela landet?

 

Vårdlandskapet för Egentliga Finland.

Detta stöder särskilt det omfattande utbildnings-, forsknings- och utvecklingsarbete som högskolorna i Åbo idkar samt universitetssjukhusets omfattande verksamhetsområde och gemensamma verksamhet med Syd-Österbotten. Åbo Akademi i egenskap av det enda mångvetenskapliga svenskspråkiga universitet i landet, är utmärkt lämpad för att fungera som stöd för utvecklandet i det nya landskapet.

 

23. Paragrafspecifika ändringsförslag till lagen om ordnande av social- och hälsovård. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

I § 8 bestäms innehållet och kraven för ansvaret för ordnande som gäller vårdlandskapet. De presenterade kraven för ansvaret för ordnandet av tjänster är grundade. Samtidigt är de dock bundna till vårdlandskapens ekonomiska resurser. Vid genomförandet av ansvaret för att ordna tjänster ska beaktas att landskapet ska ha tillräckliga ekonomiska resurser för att genomföra uppgiften att ordna tjänster. I paragrafen ska därtill läggas till en anmärkning om statens ansvar för att trygga en tillräcklig finansiering. Detta av denna orsak att en otillräcklig finansiering av vårdlandskapen kan äventyra ordnandet av social- och hälsotjänster. Därtill ska i lagstiftningen tydligare tas ställning till vad som anses vara en tillräcklig mängd egen serviceproduktion i vårdlandskapet. I grunderna för lagutkasten har vårdlandskapens egen tillräckliga andel serviceproduktion beskrivits på ett sätt som lämnar utrymme för tolkning och som är allmänt otydligt. Detta tolkningsutrymme begränsar vårdlandskapens makt att bestämma om sin servicestrategi enligt § 11 i lagen om ordnande av social- och hälsovård och flyttar makten från vårdlandskapen till statsrådet i beslut som gäller tjänsteproduktionen.

 

Möjligheten till maktöverföring och begränsningen av vårdlandskapens självstyre realiseras i § 36 i lagutkastet för lagen om ordnande av social- och hälsovård.

 

§ 33: I lagen om ordnande av social- och hälsovård förutsätts att ett samarbetsavtal utarbetas för samarbetsområdet, där man bl.a. kommer överens om arbetsfördelningen mellan vårdlandskapen. Ansvaret för de administrativa uppgifterna vid uppgörandet av samarbetsavtalet har bestämts ligga hos de vårdlandskap som har ett universitetssjukhus. Ansvarsparterna har definierats på rätt sätt. Samtidigt ska dock i lagstiftningen göras en anmärkning om att uppgifter i anknytning till administreringen och uppgörandet av samarbetsavtalet finansieras gemensamt av de landskap som hör till samarbetsområdet. Anmärkningen om gemensam finansiering kan göras § 33 eller alternativt med ett tilläggsmoment § 55.

 

§ 36: I paragrafen kan statsrådet bestämma om ett avtal för samarbetsområdet, ifall a). Landskapen kan inte sinsemellan komma överens om samarbetsavtalets innehåll; b). samarbetsavtalet tryggar inte en tillräcklig och kostnadseffektiv social- och hälsovård på samarbetsområdet och c) förberedelserna och beredskapen inför störningssituationer och undantagstillstånd som man kommit överens om i samarbetsavtalet, är inte tillräckliga för att trygga säkerheten som helhet. Paragrafens andra punkt ger statsrådet otydligt definierad makt som därmed landskapen mister. I praktiken är det svårt att entydigt tolka eller avgöra vad som är tillräcklig och kostnadseffektiv social- och hälsovård. Lagstiftningen är för denna del delvis otydlig och ger utrymme för tolkning. Av den ovan nämnda orsaken ska punkt 2 i paragrafen raderas. Därtill är även definitionen i punkt 3 otydlig. Utgångspunkten i beredskapen borde vara att den ska grunda sig på de risker och hot som rör vårdlandskapet dvs. en regional riskanalys.

 

48 §: Koordineringen av beredskapen i vårdlandskapen lämpar sig särskilt väl som en uppgift för räddningsverket. Detta borde nämnas i både paragraftexten och motiveringsdelen. Samtidigt borde man bekräfta att varje fem samarbetsområde har en 24/7 ledningscentral/central med kapacitet att handla i en större krissituation, som vid behov kan verka från skyddslokalerna.

 

49 §: Koordineringen av beredskapen i vårdlandskapen lämpar sig särskilt väl som en uppgift för räddningsverket. Detta borde nämnas i både paragraftexten och motiveringsdelen. Samtidigt borde man bekräfta att varje fem samarbetsområde har en 24/7 ledningscentral/central med kapacitet att handla i en större krissituation, som vid behov kan verka från skyddslokalerna.

 

§ 49: I lagen om ordnandet av social- och hälsovården förutsätts att det vårdlandskap som upprätthåller universitetssjukhuset ska ha en beredskapscentral för social- och hälsovården som omfattar samarbetsområdet. I lagstiftningen bör inkluderas en anmärkning om finansieringen av beredskapscentralen så att finansieringen sköts antingen tillsammans av landskapen inom samarbetsområdet eller som separat finansiering av staten. Anmärkningen om gemensam finansiering kan göras § 33 eller alternativt med ett tilläggsmoment § 55.

 

 

24. Övriga fritt formulerade observationer om lagen om ordnande av social- och hälsovård.

 

I 6 § i lagen om ordnande av social- och hälsovård skulle stadgas om främjande av välfärd och hälsa i kommunen. En paragraf med likadant innehåll finns i 12 § i lagen om hälsovård (1326/2010), och behöver inte stadgas separat i lagen om social- och hälsovård.

 

I 23 § i lagen om ordnande av social- och hälsovård stadgas om social- och hälsoministeriets förhandlingar med vårdlandskapen. Syftet med förhandlingarna skulle vara att styra vårdlandskapet i ordnandet av social- och hälsovård samt främja samarbetet mellan ministerierna och vårdlandskapen. Vid förhandlingarna kunde social- och hälsoministeriet och finansministeriet vid behov ge åtgärdsförslag till vårdlandskapen. I förhandlingarna skulle man fästa särskild uppmärksamhet vid genomförandet av ministeriernas åtgärdsförslag och de åtgärder som man kommit överens om vid den föregående förhandlingen i vårdlandskapet samt hur de överenskomna målen uppnåtts.

 

Förhandlingarnas de facto betydelse kommer inte tydligt fram i paragrafen. Å ena sidan är paragrafens ordformer styrande men å andra sidan, kunde man enligt motiveringarna för paragrafen bland annat konstatera att det är motiverat för social- och hälsoministeriet att göra en motion för att få igång en bedömningsprocess gällande vårdlandskapet. Detta skulle tydligen särskilt röra servicestrukturen för vårdlandskapets social- och hälsovård. Med beaktande av det, att man under den föregående valperioden med vårdreformen strävade efter att utveckla social- och hälsovårdens produktionsstruktur är nästan motsatsen till innehållet i den lagproposition som nu behandlas, kan styrningens otydliga situation beroende på statens vilja leda till en svår situation i vårdlandskapen.

 

I paragrafen skulle det vara motiverat att tydligare bestämma om styrningens, målens och åtgärdsförslagens betydelse samt beakta det som bestäms i lagen om vårdreformen i § 2 gällande självstyre och vidare det som bestäms i 7 § i lagen om vårdreformen som gäller vårdlandskapens uppgift att svara för bl.a. det sätt som tjänsterna produceras på.

 

I paragraferna 24 och 24a bestäms om vårdlandskapens investeringar. Styrningen av och beslutanderätten för vårdslandskapens betydande investeringar ligger enligt den föreslagna lagstiftningen de facto hos ministerierna. Vårdlanskapens möjligheter att vara självstyrande är för denna del begränsade. Den snäva statsstyrningen av investeringarna kan i vissa fall leda till konflikter mellan vårdlandskapen och ministerierna och äventyrar bl.a. genomförandet av ansvaret för ordnandet av social- och hälsovårdstjänster. Styrningen av investeringar genomförs i ministeriet på en måttlig nivå och med eftertanke samt i växelverkan med vårdlanskapen.

 

I propositionsutkasten kommer det inte tillräckligt väl fram hur social- och hälsovårdstjänsterna anknyter till tjänster för att välfärd, bildningstjänster och fritidstjänster. I anknytning till detta har inte organisationernas ställning och finansieringsgrund beaktats som en del av en integrerad helhet. Särskilt finansieringen av vårdorganisationerna kommer sannolikt att äventyras i vårdreformens övergångsfas. Det är möjligt att åtminstone en del av kommunerna väljer att avstå från att understödja vårdorganisationerna samtidigt som vårdlandskapet först håller på att inleda sin verksamhet.


Vid beslutsfattandet gällande placeringen av skolkuratorer och skolpsykologer i vårdreformen ska man noggrant överväga och utvärdera de eventuella skadorna och nyttorna ur olika perspektiv samt som primärt alternativ reda ut möjligheten att hållas kvar under utbildningsväsendet.

Frågor beträffande lagen om organisering av räddningsväsendet

 

25. I lagens 8 § beskrivs de nationella målen för ordnandet av räddningsväsendet. I bestämmelsen räknas det som i de nationella strategiska målen ska definieras. Förteckningen är inte uttömmande. Är de punkter som räknas upp i bestämmelsen ändamålsenliga?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

26. Vad borde tilläggas/avlägsnas?

I § 8 § borde punkt 9 läggas till: målen för att säkerställa verksamhetsförutsättningarna för avtalsbrandkårsverksamheten

 

27. I 13 § i lagen föreslås bestämmelser om vårdlandskapets uppföljnings- och utvärderingsskyldighet. I 16 § i lagen föreslås dessutom bestämmelser om räddningsväsendets egenkontroll i vårdlandskapet. Är förslaget om uppföljnings-, utvärderings- och egenkontrollshelheten i vårdlandskapen ändamålsenlig?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

28. I 5 § i lagen om ordnande av räddningsväsendet bestäms att samlandet av uppgifter till större helheter, om det är nödvändigt för att säkerställa tillgången till tjänsterna, deras jämlikhet och kvalitet, eller på basis av uppgifternas krav eller de stora kostnader som uppgifterna orsakar. Är de uppgifter som presenteras i bestämmelsen som samlas motiverade?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

29. Vilka specialresurser inom den internationella räddningsverksamheten (utrustning, sammansättningar) skulle vara ändamålsenliga att sammanslå för något landskap/några landskap att sköta?

 

Allmänt:

 

Vid utvecklandet av den internationella räddningsverksamheten och dess mönstring ska beaktas att deras integrering i räddningsverkens dagliga verksamhet på alla nivåer. Det är viktigt att utnyttja personal som utbildats för internationella räddningsuppdrag och använda den materiel som anskaffats för dem allt mer i beredskap i hemlandet. Därtill är det viktigt att mer effektivt utveckla och integrera kunnande i internationell räddningsverksamhet i räddningsväsendets nuvarande utbildningssystem.

 

Till upprätthållandet av räddningsväsendets beredskap kunde begränsas räddningsväsendets uppgiftsområde i hemlandet och således kunde funktionerna för den internationella räddningsverksamheten samlas till ett eller flera landskap. Det bistånd som skickas utomlands kan planeras så att den hjälp som hör till räddningsväsendet kan skickas särskilt till områden nära Finland men vid behov även tillsammans med övriga nordiska länder globalt genom att utnyttja EU-finansiering. Om vårdlandskapen själva eller i samarbete med ett annat landskap utvecklar egna operativa helheter för specialsituationer, kan de utnyttjas i första hand i det egna landskapet men vid behov även på hela Finlands område och internationellt.

 

Förslag:

 

Följande beredskap kunde i fortsättningen utvecklas i samarbete med något separat vårdlandskap eller flera vårdlandskap både nationellt och internationellt: • Mönstring för ruinräddning HUSAR/MUSAR , tung räddning, avlyssning, sökning, stöd, genomträngning, lyft, flyttande, inkvarterings-/ledningens stödkapacitet (RDC/OSOCC). Utnyttjande av materiel och kompetens.

• Mönstring för teknisk hjälp TAST, ICT, information management, användning av sakkunniga och verktyg som stöd för annan beredskap, t.ex. i RDC/OSOCC HNS-situationer eller som stöd för snabbinsatsgrupperna "Joint Response Team".

• Översvämningsmateriel (översvämningsmoduler, pump med högt pumptryck), i samarbete med andra aktörer är väldigt viktigt med tanke på den internationella beredskapen.

• CBRN-bekämpningsmateriel (kemikalieolyckor/containrar, CBRN som modul eller i anknytning till en annan modul). Med beaktande av CBRN-strategiarbetet.

• Logistik- och helikoptermateriel samt RPAS (drönare). RPAS-beredskapen borde utvecklas i tätt myndighetssamarbete så att de kan utnyttjas som stöd för andra moduler (t.ex. USAR, CBRN). Processer för användning av helikoptrar/rutinnivå. Utnyttjande av gränsbevakningens och försvarsmakternas transportmateriel. Obs: I utvecklingen av RPAS-beredskap ska tas i beaktande det projekt som polisen för tillfället arbetar med och den internationella RPAS-arbetsgruppens arbete.

• Stora skogsbränder och ledning av släckningsarbetet, produktion av stödtjänster från den internationella expertpoolen. Verksamhet för flygsläckning vid släckning av skogsbränder och vid mottagande av internationellt bistånd.

• Bedömningsberedskap (experter som specialiserat sig på bedömning), bl.a. möjligheter till skydd av den kritiska infrastrukturen.

• HNS (Host Nation Support)-beredskap. Består av utbildad personal i alla verk. HNS-stöd till räddningsverksamhetens ledare. Kan även användas i situationer i hemlandet där hjälp behövs.

• Beredskap för materialhjälp. Eventuella paket med materialhjälp (i huvudsak för internationella situationer men även situationer i hemlandet) Att hitta synergier via myndighetssamarbetet såsom t.ex. stora lager (Försörjningsberedskapscentralen och FRK).

• Räddningsverksamheten vid ett terrordåd. • MIRG-verksamhet och oljebekämpning. Vid båda behövs tätt myndighetssamarbete eftersom ledningsansvaret ligger hos en annan myndighet.

• Förråd: Materiel för Finlands internationella räddningsväsende skulle det vara skäl att ställa i lager, underhålla och upprätthålla så nära Helsingfors-Vanda flygplats som möjligt.

• Utbildning: All utbildning som gäller internationell räddningsverksamhet skulle vara god att centreras till ett ställe, t.ex. Helsingin pelastuskoulu.

 

30. Vilka åtgärder som krävs för att ge och ta emot internationellt bistånd (varningar, utrustning etc.) skulle vara ändamålsenliga att sammanslå till något landskap/några landskap och om ja, till vilket landskap/vilka landskap?

 

Allmänt:

 

Med Host Nation Support-verksamheten (HNS) eller värdlandsstöd avses de åtgärder som vidtagits av det land som tar emot eller sänder hjälp eller de åtgärder som kommissionen vidtagit i beredskaps- och biståndsfasen i syfte att avlägsna hinder för den internationella hjälp som erbjuds med hjälp av unionens mekanism. HNS-modellen tillämpas även i situationer där man agerar med ledningsansvar för en sjöräddningsmyndighet, miljömyndighet eller hälsomyndighet. Till internationell invandring i landet eller lämnande av landet hör många olika processer:

• Anhållan om hjälp

• Personer överskrider gränsen

• Varor, materiel och material som hämtas till Finland som nödhjälp

• Allmänna arrangemang mottagandearrangemang i olika olyckstyper, räddningsverksamhet, sjöräddningssituation, fartygsolje- och fartygskemikalieskador, situationer som hotar hälsa

• Process för att lämna landet

• Säkerhetsfaktorer

• Kommunikationssystem

• Informering

• Lärande beträffande rapportering och operationer

 

Bland annat dessa processer kräver mer omfattande planering och koordination mellan olika myndigheter på många olika nivåer. Dessutom kräver detta utsedd personal, utbildning och materiel samt deras upprätthållande och vidareutveckling.

 

Förslag:

 

Eftersom de funktioner som krävs för att ta emot och ge internationellt bistånd kräver mycket planering och upprätthållande av planer samt omfattande och mångformigt myndighetssamarbete, är det ändamålsenligt att denna funktion i sin helhet skulle överföras till ett landskaps ansvar. Vid Egentliga Finlands räddningsverk pågår som bäst Host Nation Support (HNS) dvs. projektet Räddningsväsendets verksamhetsmodeller för att ta emot och ge internationellt bistånd. Projektets primära mål är att för räddningsväsendet utveckla en verksamhetsmodell och en utbildningshelhet för värdlandets stödfunktioner. Därtill är målet att utveckla Egentliga Finlands räddningsverk till en nationellt stark expert i ärenden i anknytning till värdlandets stödfunktioner. På dessa grunder kunde man konstatera att det skulle vara ändamålsenligt att samla funktionerna för att ta emot och ge internationellt bistånd, i landskapet Egentliga Finland.

 

31. Paragrafspecifika ändringsförslag till lagen om ordnande av räddningsväsendet. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

32. Övriga fritt formulerade observationer om lagen om ordnande av räddningsväsendet.

 

5 § Läges- och ledningscentraler som beskrivs i punkt 1 ska genomföras så att vardera av de fem samarbetsområdena har en lägescentral med större beredskap. Det sydvästra områdets central ska placeras i Åbo. Egentliga Finlands räddningsverk kan sköta om helheten för sjöräddningsverksamhet som nämns i punkt 3 eller punkt 4 gällande bekämpning av oljeskador på havs- och kustområde och skärgården eller den särskilda beredskap beträffande att motta eller ge internationellt bistånd, som hör till räddningsväsendet

 

6 §: servicenivåbeslut beträffande räddningsväsendet. Till beredningen av beslutet och beslutsprocessen ska även kommunerna i regionen förbindas. Minimikravet är ett utlåtande eller hörande innan ett beslut fattas.

 

7 § Regionförvaltningsverket ar inte någon praktisk roll i styrningen och övervakningen av räddningsväsendet. Inrikesministeriet kan sköta dessa uppgifter centrerat.

 

8 §: I samband med förändringen ska räddningsväsendet få gemensamma ICT-arrangemang som stödjer de nationella målen och deras operativa genomförande samt uppföljningen av hur målen uppnås.

 

9 § I förhandlingsrådens sammansättning ska beaktas att räddningsväsendet ska ha tillräckligt många representanter och tillräckligt stor roll. Alla fem samarbetsområden och deras centralräddningsverk ska vara representerade.

 

13 §: I samband med förändringen ska räddningsväsendet få gemensamma ICT-arrangemang som stödjer uppföljnings- och utvärderingsskyldigheten

 

14 §: Regionförvaltningsverket har inte någon praktisk roll i utvärderingen av räddningsväsendet utan inrikesministeriet kan sköta dessa uppgifter centrerat

 

18 §: Regionförvaltningsverket har inte någon roll i praktiken i övervakningen av räddningsväsendets servicenivå, utan inrikesministeriet kan sköta dessa uppgifter centrerat

 

 

Frågor om lagen om införande av lag

 

33. Som grund för vårdlanskapens områdesindelning ligger den landskapsindelning som grundar sig på kommunerna, om detta bestäms i 5 § i införandelagen. Är den föreslagna områdesindelningen ändamålsenlig med tanke på ordnandet av social- och hälsovården och räddningsväsendet?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

34. Enligt § 3 i vårdlandskapsstrukturlagen fungerar inledningen i landskap enligt nuvarande praxis även som grund för övriga indelningar i områden i staten. Därtill fungerar landskapsindelningen som grund för indelningen i verksamhetsområden för landskapens förbund. Är den områdesindelning som föreslås i 5 § ändamålsenlig med tanke på övrig regionalförvaltning?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

35. I lagförslaget föreslås att Södra Savolax och Norra Savolax landskap ändras så att Enonkoski, Rantasalmi, Nyslott och Sulkava skulle överföras från Södra Savolax till Norra Savolax. Ändringen inverkar både på vårdlandskapet och på landskapsindelningen som utgör grunden för den statliga regionala indelningen. Till vilket landskap borde dessa kommuner höra och vilka effekter har alternativen på respondentens verksamhet:

o till Södra Savolax landskap

o till Norra Savolax landskap

 

36. I lagförslaget ansvarar fyra vårdlandskap (Östra Nylands vårdlandskap, Mellersta Nylands vårdlandskap, Västra Nylands vårdlandskap, Vanda-Kervos vårdlandskap) samt Helsingfors stad, som inte ingår i något vårdlandskap, för ordnandet av social- och hälsovården i Nylands landskapsområde. Med avseende på övriga regionala indelningar utgör Nylands nuvarande landskap en helhet. Är den föreslagna bestämmelsen ändamålsenlig med avseende på de regionala indelningarna?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

37. Tryggar sammansättningen av de tillfälliga organen och de lagstadgade uppgifterna verkställandet av reformen (7-8 §)?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

38. Enligt kapitel 4 i lagen om införande av lag överförs kommuners och vissa samkommuners lösa egendom, semesterlöneskuld och avtal som hänför sig till sjukvårdsdistriktens och specialomsorgsdistriktens samkommuners, social- och hälsovårdens samt räddningsväsendets uppgifter till vårdlandskapen. Kommunernas lokaler och fastigheter kvarstår i kommunernas ägo. Är lösningen med avseende på egendomsarrangemanget godtagbar?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

39. I kapitel 4 i lagen om införande av lag föreskrivs om kommunernas rättighet att få ersättning från staten för direkta kostnader som egendomsarrangemangen i samband med reformen orsakat samt för ersättningsförfaranden. Ersättningen riktar sig i första hand till kommunernas och samkommunernas kvarstående tillgångsposter, till exempel kostnader för lokaler som tagits ur bruk efter övergångsperioden. Är kompensationsbestämmelsen godtagbar?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

40. Enligt 17 § i lagen om införande av lag överförs personal som arbetar i kommunala organisationer som producerar tjänster inom social- och hälsovården och räddningsväsendet till landskapens tjänst i enlighet med principerna för överlåtelse av rörelse. Dessutom överförs personal, som huvudsakligen utför social- och hälsovårdsuppgifter i andra kommunala förvaltningstjänster eller stödtjänster, till landskapen. Har bestämmelserna om överföringen av personal föreskrivits på ett ändamålsenligt sätt med avseende på personalens ställning?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

41. Är bestämmelsen om utläggningsavtalens ogiltighet enligt 28 § motiverad och tryggar den parternas ställning tillräckligt?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

42. Tryggar förslagen om delningen av Kårkullas verksamhet kontinuiteten i dess verksamhet som vårdlandskapens verksamhet?

 

Tryggar inte. Utspridningen av Kårkullas produktionen till en del av de enskilda vårdlandskapens verksamhet, integrerar de facto Kårkullas serviceproduktion till en del av den övriga specialomsorgen. Det är förväntat att de självstyrande vårdlandskapen själva vill bestämma sina sätt att definiera hur specialomsorgen ordnas efter att samkommunen Kårkullas produktion delats. Varje vårdlandskap bör efter detta planera hur den ordnar specialomsorgens tjänster på ett sådant sätt att medborgarnas språkliga rättigheter tryggas. Efter delningen av Kårkulla blir på Egentliga Finland kostnadsansvar för administrationen och expertuppgifterna vid Kårkulla samtidigt som behovet av administration på grund av den allt mindre produktionen även minskar. De kostnader som avvecklingen av Kårkulla orsakar ska delas jämnare än tidigare föreslagits bland de vårdlandskap som är de nuvarande ägarna i samkommunen Kårkulla. Lagstiftningen ska för denna del beredas på nytt.

 

43. Reformen skulle enligt propositionen träda i kraft i början av 2023. Kan reformen genomföras inom den i reformen specificerade tidtabellen?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

44. Paragrafspecifika ändringsförslag till lagen om införande av lag. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

3 § Överförandet av organiseringsansvaret för vårdtjänster från kommunerna och samkommunerna till vårdlandskapen har i lagutkastet föreslagits genomföras 1.1.2023. Överföringen av organiseringsansvaret är möjligt att genomföras enligt den föreslagna tidtabellen på de områden där ansvaret för ordnandet av vårdtjänster redan överförts till vårdsamkommuner på landskapsnivå. På de områden där ansvaret för ordnande av vårdtjänster ännu är utspritt hos kommunerna och samkommunerna, är tidtabellen för verkställandet av reformen utmanande men genomförbar om arbetet organiseras på ett bra sätt. De i juni 2020 beviljade statsbidragen för frivillig regional beredning som stödjer vårdreformen, riktas till intern utveckling av tjänsterna. Den administrativa beredningen av vårdlandskapet inleds först efter att tillräcklig klarhet uppnåtts beträffande lagstiftningen. Tillsvidare har inte heller tillräckligt med separata anslag beviljats för den administrativa beredningen av vårdlandskapet. Därtill är det förväntat att kommunerna inte längre ur sin egen budget kommer att finansiera beredningen i anknytning till grundandet av vårdlandskapet och inte heller övriga betydande investeringar i vårdlandskapen bl.a. ict-system.

 

Den administrativa beredningen kan de facto inledas först i det skede då lagstiftningen gällande vårdreformen godkänts i riksdagen. För tidtabellens del är situationen utmanande. Också efter detta kommer det att uppstå problem med tidtabellen på grund av begränsningen av det tillfälliga beredningsorganets befogenheter och bl.a. den tid som genomförandet av de nödvändiga offentliga anskaffningarna kräver. Enligt lagutkastet kan ett tillfälligt beredningsorgan uppgöra avtal endast för en visstid fram till slutet av år 2023. De anskaffningar och avtal som de facto görs i samband med grundandet av ett vårdlandskap för bl.a. informationssystemens del, förutsätter tid för beredning och anskaffning, de uppgjorda avtalens varaktighet och framför allt tillräcklig finansiering. Sammanfattningsvis, utgörs betydande risker i verkställandet av vårdreformen av 1. en snäv tidtabell; 2. finansieringen som krävs för genomförandet av förändringen är otillräcklig och 3. att de avtal som uppgörs i ändringsfasen görs för visstid. Med otillräcklig finansiering menas här finansieringen i samband med ändringskostnaderna för både kommunerna och det vårdlandskap som grundas.

 

Finansieringsansvaret för grundandet av ett vårdlandskap konstateras i § 14 ligga hos staten. Det är dock oklart om finansieringen räcker till för att täcka alla kostnader för beredningen. Ifall finansiering som beviljats ett tillfälligt beredningsorgan delas ut jämnt enligt befolkningstal till olika landskap, kan man förvänta sig att finansieringen inte kommer att täcka beredningskostnaderna i sådana landskap där ansvaret för ordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna i nuläget är kraftigt utspritt på kommunerna och samkommunerna. Finansiering som är bunden till befolkningstalet kan däremot vara överdimensionerad på de områden där social- och hälsovårdstjänsterna redan genom samkommunsmodellen har integrerats till en helhet på landskapsnivå. Den finansiering av staten som öronmärkts för grundandet av vårdlandskapen ska delas ut på områdena så att de olika områdenas olika utgångspunkter har beaktats.

 

Den administrativa beredningen och beslutsfattandet i anknytning till ansvaret för ordnandet av vårdtjänster, ska i huvudsak genomföras efter att vårdlandskapet har demokratiskt valda beslutsfattare och en behörig tjänstemannaledning. Ifall ändringsfasens risker inte tas i beaktande är det förväntat att för ordnandet av en del av vårdlandskapets tjänster och tjänsteproduktion i ändringsfasen äventyras. Risken är allvarlig och lagstiftaren ska ta detta i beaktande.

 

På de framställda grunderna är det skäl att flytta på tidpunkten för lagens ikraftträdande och de tillfälliga beredningsorganens uppgifter § 9 ska begränsas kraftigare så att de omfattar endast beredningen av beslutsfattandet gällande införandet. Det är orealistiskt att förvänta sig att ett tillfälligt beredningsorgan klarar av att producera sådan beredning och framför alltså sådant beslutsfattande på alla områden, att ordnandet av social- och hälsovården utan risker och smidigt skulle kunna flyttas från kommunerna och samkommunerna till vårdlandskapen. I lagstiftningen ska beaktas att beredningens omfattning kraftigt varierar i de olika landskapen i Finland.

 

§ 19: I ordnandet av egendom är det skäl att beakta att medlemskommunerna betalar samkommunernas investeringar (bl.a. fastigheter och övrig lös egendom) via kommunfaktureringen. Investeringarna har höjt kommunfaktureringen och därmed försvagat kommunernas ekonomiska ställning. Som en följd av detta har kommunen blivit tvungen att anpassa sin övriga verksamhet eller ta lån. Avskrivningarna periodiserar kostnaderna på flera år så tills vidare syns de investeringskostnader som inte täckts, som skuld i samkommunernas balanser. I samkommunernas balans finns även grundkapital och denna andel som kommunerna betalar ska inte överföras utan kompensation.

 

För all betydande egendom som överförs ska fås en ersättning och här ska beaktas även de indirekta inverkningarna (finansieringen av samkommunernas investeringar). Överföringen av egendomen utan kompensation skulle försvaga nyckeltalen i balansen för både kommunen och koncernen och öka kostnaderna för främmande kapital.

 

§ 22: Till vårdlandskapet överförs från kommunerna det lösöre som ingår i kommunens organiseringsansvar. Lösöret överförs till vårdlandskapet utan kompensation. I kommunernas lösöre ingår också aktier, ifall aktiebolagets huvudsakliga verksamhetsområde är produktionen av social- och hälsotjänster. Överföringen av aktierna rör dock inte arbetshälsovårdens aktier. För överföringen av kommunernas lösöre ska en kompensation presteras till kommunerna. Om detta ska separata anmärkningar göras i lagen.

 

§ 23: I utkastet till lagen om införande av lag har konstaterats att vårdlandskapet hyr de lokaler som hör till dess organiseringsansvar av kommunen till slutet av år 2025. Hyresavtalet kan förlängas med ett år genom meddelande av vårdlandskapet. Hyresskyldigheten för fastigheterna under ’övergångsperioden ska understödjas. Kommunerna kan således vara säkra på att ha en hyresgäst, dvs social- och hälsovården och räddningsväsendet, tre år efter att reformen trätt ikraft. Hyresskyldigheten för vårdfastigheter under övergångsperioden utgör inte några problem för Åbo stad. Det är dock sannolikt att fastighetsrisker uppstår för en del av de små kommunerna. Risken realiseras ifall vårdlandskapet centrerar sin tjänsteproduktion i framtiden eller om fastigheten övrigt konstateras vara onödig för vårdlandskapets verksamhet. Det kan vara svårt att utveckla de lokaler som kommuner äger, som blir att stå tomma som en följd av centrering av tjänster eller övrig effektivering, till andra användningsändamål. Det är förväntat att den presenterade utvecklingsriktningen förverkligas till åtminstone någon grad. På grund av den allmänt svaga kommunala ekonomin ska i lagstiftningen inkluderas anmärkningar om kompensationsförfaranden gällande kommunernas fastighetsrisker.

 

§ 28: I utkastet till lagen om införande av lag konstateras att ett avtal som gjorts med en privat tjänsteproducent om köp av social- och hälsovårdstjänster är ogiltigt, ifall avtalet inte garanterar tillräcklig egen tjänsteproduktion enligt de krav på tillräcklig egen tjänsteproduktion som åläggs vårdlandskapet i ordnandet av social- och hälsotjänster. Den inskrivning i lagen som gäller ogiltigförklarande av avtal är problematisk i förhållande till lagstiftningens rättssäkerhetsprincip. Ogiltigförklarande av avtal ska inte vara möjligt att göras retroaktivt utan att man äventyrar principerna för myndighetsförfarandet rätt, säkerhet och beslutens varaktighet. Utöver granskningen av att lagen inte strider mot grundlagen med tanke på egendomsskyddet, ska motsvarande granskning även göras för civil- och avtalsrättens del. Ogiltigförklaring av avtalen som görs av endast den ena avtalsparten kan ge upphov till ersättningsansvar, detta avgörs slutligen av domstol. Ifall med lagstiftningen vill försäkras att vårdlandskapen i fortsättningen har tillräckligt med egen serviceproduktion, kan ogiltigförklarandet av avtal riktas till endast de avtal som uppgjorts efter att lagstiftningen trätt i kraft. Retroaktivt gällande lagstiftning kommer inte att beredas och för denna del ska paragrafen ändras.

 

§ 31: Enligt lagutkastet ska underskotten i sjukvårdsdistriktens och specialomsorgsdistriktens balansräkning täckas innan samkommunerna överförs till vårdlandskapet. På grund av coronaläget 2020 bildas mer underskott i sjukvårdsdistrikten och samtidigt försämras det allmänna ekonomiska läget i kommunerna. Underskotten ska överföras till vårdlandskapet och får inte övervältras endast på kommunerna.

 

Kommunernas möjlighet att ansöka om ersättning för direkta kostnader som orsakas av egendomsarrangemangen som tas upp i § 41 är inte en tillräcklig garanti för att täcka riskerna som förknippas med kommunernas äganderätt. Lagstiftningen gällande skyldigheten att täcka den specialiserade sjukvårdens och specialomsorgsdistriktens underskott måste beredas på nytt vad gäller § 31 och vid beredningen ska säkerställas att överföringen av kommunernas egendom inte äventyrar kommunernas möjlighet att svara för de uppgifter som återstår. Ur kommunernas synvinkel handlar det om egendomsarrangemang som i värsta fall kan rubba det självstyre som garanterats kommunerna i grundlagen. Dessutom är det problematiskt att ansöka om ersättning endast för direkta ändringskostnader. Inrättandet av ett vårdlandskap och överföringarna av ansvaret för att ordna social- och hälsovård orsakar kostnader som nödvändigtvis inte omedelbart syns för kommunerna, utan t.ex. först efter att hyresskyldigheten gällande fastigheter upphört. Nivån på ersättningsansökan ska höjas och tidsfristen förlängas från slutet av år 2027 (§ 42).

 

§ 53: I paragrafen bestäms om kommunens inkomstskattesats 2023. Skattetak kan inte tillämpas: med skatteandelen som överförs till vårdlandskapet har täckts kommunens gemensamma kostnader, vars anpassning tar tid. Fasta kostnader, såsom kostnaderna för datasystem och andra stödtjänster, skiftar inte neråt. Kommunernas skulder överförs inte till vårdlandskapen.

 

En del av kommunerna har utvecklat sin social- och hälsovård i närhistorien och investerat även i nya fastigheter med främmande kapital. Återbetalningen av kommunernas skulder försvåras väsentligt med kommunernas krympande skattegrund. I själva verket ska skulderna som hör till social- och hälsovårdssektorn och förknippas med kommunernas investeringar överföras till statens finansiering tillsammans med det övriga finansieringsansvaret för social- och hälsovården.

 

Kommunens rätt att själv besluta om sin skattesats utgör kärnan i det kommunala självstyret som tryggats i grundlagen. Allt ingripande i den kommunala beskattningsrätten förknippas också med risken för räntehöjningar på lånen som beviljats kommunerna.

 

Ur internationella och inhemska finansiärers synvinkel hör finländska kommuner vid sidan av Finska staten till den s.k. 0-riskklassen, vilket ger möjlighet till omfattande finansiering och förmånliga lånemarginaler. Kommunernas skatteuppbördsrätt torde vara den viktigaste faktorn som påverkar finansieringens pris. Kommunens rätt att självständigt besluta om sina skattesatser bör inte ändras, inte ens tillfälligt. När bestämmelserna om kommunernas finansiering fastställs ska därmed säkerställas att kommunernas 0-riskställning bevaras.

 

Propositionen påverkar kommunernas internt tillförda medel, men skulden/den främmande kapitalen ändras inte. Detta påverkar betydligt kommunernas ställning enligt balansräkningen. Kommunernas låneavtal kan innehålla villkor som i och med reformen kan medföra kommunerna utmaningar gällande finansieringen. När åtgärder fastställs ska riskerna för kommunernas finansiering inte ökas. Reformen bör utgå från en reglering där de kommunala skulder som de facto använts till investeringar i social- och hälsovården överförs till vårdlandskapet.

 

Redan en tillfällig begränsning av kommunernas beskattningsrätt kan leda till en betydlig och hållbar realisering av regleringsrisken som ökar kostnaderna för självstyre för invånarna. Regleringsrisken realiseras ifall den nuvarande nollriskegenskapen som stödjer sig på kommunens skattegrund byts ut till en förhöjd riskvikt, då kommunens skattetak i den internationella regleringen tolkas som en försvagning av det grundrättsliga skyddet för kommunens skattegrund.

 

45. Övriga fritt formulerade observationer om lagen om införande av lag.

 

 

 

 

Frågor om lagen om landskapens finansiering

 

46. Staten finansierar huvudsakligen verksamheten i vårdlandskapen som grundas, dvs. ansvaret för finansieringen av social- och hälsovårdstjänsterna riktas till staten. Är lösningen ändamålsenlig med avseende på reformens målsättningar?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

47. Statens finansieringsnivå för varje finansår grundar sig i princip på vårdlandskapets kalkylerade kostnader för föregående år. Nivån på den statliga finansieringen höjs årligen på grundval av den uppskattade ändringen av tjänstebehov (7 §), kostnadsnivån (prisernas) (8 § ), ändringar i uppgifter (9 §) samt faktiska kostnader (10 §). Med avseende på förändringar i behovet av tjänster inkluderar propositionen en faktor som delvis dämpar den statliga finansieringens tillväxt så att 80 % av det uppskattade ändringsbehovet beaktas från och med tredje året (36 §). Dessutom har vårdlandskapet rätt till tilläggsfinansiering under förutsättning att kraven som avses i 11 § i lagen uppfylls. Har vårdlandskapen tillräckliga ekonomiska förutsättningar att klara av de lagstadgade uppgifterna?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

48. Är bestämningsfaktorerna (kapitel 3) för finansieringen av vårdlandskapens statliga finansiering av social- och hälsovårdsuppgifterna och deras viktkoefficienter motiverade?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

Ur beredningsmaterialet för lagutkasten framgår inte med säkerhet huruvida bestämningsfaktorerna för finansieringen av social- och hälsovårdsuppgifterna beskriver landskapens finansieringsbehov på bästa möjliga sätt. På basis av de tidigare effekterna av statsandelsreformer kan konstateras att den invånarbaserade andelen av bestämningsgrunderna borde höjas i finansieringen.

 

49. Är bestämningsfaktorerna (kapitel 4) för finansieringen av vårdlandskapens statliga finansiering av räddningsväsendets uppgifter och dess viktkoefficienter motiverade?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej X

o tar inte ställning

 

50. I finansieringen av vårdlandskapet beaktas skillnaden mellan finansieringen enligt de kalkylerade kostnaderna och de faktiska kostnaderna i vårdlandskapets kommuner som en övergångsutjämning så att ändringen begränsas gradvis årligen under 7 års tid. Den maximala förändringsbegränsningen är tillsvidare permanent +/- 150 euro per invånare från och med år 2029 (35 §).

 

a) Är övergångsperioden för landskapens finansiering för åren 2023–2029 tillräcklig?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

b) Är den tillsvidare permanenta maximala förändringsutjämningen godtagbar?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

51. Statens finansiering betalas månatligen till vårdlandskapen senast den första dagen i månaden. I januari och juni under finansåret betalas vardera månad 2/12 av hela årets finansiering och de övriga månaderna kvarvarande finansiering i jämnstora poster (25 §). Dessutom betalas hälften av betalningsposten för januaris finansiering år 2023 till vårdlandskapet den 1 december år 2022 (37 §). Är tidtabellen för betalningen av finansieringen ändamålsenlig med avseende på betalningsförmågan och förvaltningen av kassan?

o ja

o huvudsakligen ja

o nej

o huvudsakligen nej

o tar inte ställning X

 

52. Paragrafspecifika ändringsförslag till lagen om landskapens finansiering. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

§ 34: Vårdlandskapens finansiering fastställs 2023 enligt kommunernas och samkommunernas budgetuppgifter för social- och hälsovården och räddningsväsendet med en höjning på 1,2 %. I finansieringen för 2023 beaktas dessutom vårdlandskapens prisindex och de ändrade uppgifterna som ingår i vårdlandskapens organiseringsansvar. Finansieringen för 2024 bestäms med beaktande av skillnaden i budgeten och bokslutet för 2022, på basis av vilken de kalkylerade kostnaderna för 2023 beräknas. De kalkylerade kostnaderna för 2023 fastställer nivån för vårdlandskapens finansiering 2024.

 

Under 2023 och 2024 uppstår övergångskostnader på grund av reformen såväl i vårdlandskap som i kommuner. Övergångskostnader uppstår bl.a. av löneharmoniseringar, överlappande avtal och förenhetligandet av tjänsteproduktionen och ikt-system. I bestämningsgrunderna för budgeten för övergångsperioden beaktas inte ändringskostnaderna på ett tillräckligt sätt. I finansieringen av vårdlandskapen under 2023 och 2024 ska ändringskostnaderna beaktas. Bestämmelser om detta ska tas upp i lagen. Undantagsbestämmelsen i 36 §, där tilläggskostnaderna för servicebehovet på 1,2 % beaktas i budgeterna för 2023 och 2024 räcker inte till för att täcka övergångskostnaderna som uppstår när vårdlandskapet inrättas och dess verksamhet inleds. Överföringskostnaderna kommer att vara stora i de områden där ansvaret för att ordna social- och hälsovården fortfarande är uppdelat mellan kommunerna och samkommunerna.

 

53. Övriga fritt formulerade observationer om lagen om landskapens finansiering.

 

 

Frågor om andra lagutkast

 

Lagstiftning om kommunernas finansiering

 

54. Är utjämningssystemet som föreslås för att lindra de betydande kommunspecifika förändringarna i samband med vårdreformen som presenteras i statsandelssystemet godtagbara och tillräckliga (lag om statsandel för kommunal basservice 29 och 30 §)?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

55. Är statsandelskriterierna samt deras betydelse i allmänhet motiverade (lagen om statsandel för kommunal basservice, kapitel 2 samt utkast till statsrådets förordning om statsandel för kommunal basservice)?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

56. Paragrafspecifika ändringsförslag till lagstiftningen om kommunernas finansiering. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

I 25 § i lagen om statsandel för kommunal basservice skulle föreskrivas om utjämning av statsandelen på basis av skatteinkomsterna. När kommunens kalkylerade skatteinkomst beräknas skulle den kalkylerade kommunalskatten, kommunens andel av samfundets inkomstskatt och 50 % av den kalkylerade fastighetsskatten beaktas.

 

Att fastighetsskatten omfattas av utjämningen av skatteinkomster är inte godtagbart. Fastighetsskatten ersätter de utgifter som orsakas av de växande städernas investeringsbehov. Städernas investeringar är motiverade med tanke på hela nationalekonomin. I en ny situation där finansieringsmöjligheterna för städernas livskraftsuppgifter blir allt mindre, är förslaget särskilt skadligt.

 

57. Övriga fritt formulerade observationer om lagstiftningen om kommunernas finansiering.

 

Den största ändringen som vårdreformen medför förknippas med ändringarna i primärkommunens finansieringsmodell; var och en av reformens ekonomiska ändringseffekter riktar sig till kommunerna och kommunekonomin jämnar ut dessa ändringseffekter. Reformen ändrar finansieringsmodellen i alla kommuner på ett avgörande sätt och ändringarna i kommunernas finansiering kan ur kommunernas synvinkel anses minst lika betydande som överföringen av organiseringsansvaret till självstyrelseområdena. Dessutom medför de en exceptionell osäkerhet i kommunernas ekonomi under de kommande åren i ett läge där osäkerheten redan betydligt ökat i synnerhet på grund av coronaviruspandemin.

 

Reformerna av finansieringssystemet som genomförs i samband med reformen medför motstridiga verkningar och gör systemet ännu mer svårt att greppa, eftersom bl.a. statsandelen för bastjänster används för att jämna ut kostnadseffekterna av reformen. Därför bör beredningen av det nya statsandelssystemet och hela finansieringssystemet för kommunerna inledas omedelbart.

 

De största riskerna gällande reformen är de faktorer som påverkar stadens framtida investeringsförmåga. I reformen skulle det även vara nödvändigt att trygga incitament för städerna att genomföra effektiv näringspolitik. Detta kan man i slutändan endast säkerställa genom att se till att städerna får en en tillräcklig andel av den skatteinkomsttillväxt som bildas inom stadsregionerna. Därtill ska beaktas att redan före den föreslagna reformen, skulle det ha varit nödvändigt för stadsregionerna att öka sin lånestock för att säkerställa antalet byggnadsprojekt, vilket ökar bostadsproduktionen och attraktionskraften och på det sättet tryggar tillväxten. Denna växande lånestock skulle man bli tvungen att efter den föreslagna reformen upprätthålla med hjälp av en betydligt mindre skattebas.

 

I förslagsutkastet har kommunernas investeringsbehov inte riktigt alls granskats ur tillväxtstädernas synvinkel, vilket kan anses vara en grov brist. Kommunens uppgift är att främja sina invånares välfärd och sitt områdes livskraft samt ordna tjänsterna för sina invånare på ett ekonomiskt, socialt och miljömässigt hållbart sätt. På kommunernas ansvar blir uppgifter som gäller grundläggande rättigheter och uppgifter som gäller regionens livs- och konkurrenskraft. Utöver detta kommer kommunerna även i fortsättningen att sköta om främjande av hälsa och välfärd.

 

Ur reformens och dess verkningars perspektiv är det väldigt väsentligt att beakta att vårdreformen inte i praktiken orsakar några ändringar alls i de växande städernas investeringsbehov. Trots detta kommer de största städernas skatteinkomstbas på grund av reformen att minska till hälften. Då blir den stora utmaningen i städerna att på lång sikt hålla årsbidraget på en sådan nivå att investeringarna kan finansieras på ett sätt som motsvarar det nuvarande systemet. Utan att korrigera denna betydande utmaning är risken med reformen att den försvagar alla de stora städernas konkurrenskraft och påverkar genom detta hela landets utveckling och välfärd.

 

I reformen försvagas därtill kommunernas skattebas genom en nedskärning av avkastningen av samfundsskatten som kommunerna får, från den nuvarande nivån till en tredjedel. Samfundsskatten är ett viktigt tillväxtincitament för kommunerna, och att skära ner kommunandelen av denna skatt sänder fel signal och ger fel effekt. Nedskärningen av samfundsskatteandelarna försvagar kraftigt Åbo stads möjligheter att främja områdets livskraft på lång sikt, eftersom den årliga tillväxten är mindre än i den nuvarande situationen. Åbo stad anser det viktigt att nivån som skärs ner från kommunernas samhällskattegrund bestäms i euro och är cirka 0,6 miljarder euro lägre än den föreslagna nivån.

 

I 29 § i lagen om statsandel för kommunal basservice skulle föreskrivas om inrättandet av vårdlandskap och överföringen av ansvaret för att ordna tjänster och om begränsningen av ekonomiska effekter som uppstår 2023.

 

Syftet med författningen är enligt motiveringarna i propositionen att hålla kommunens inkomstfinansieringsställning så oförändrad som möjligt. Utgångspunkten är teoretisk och har allvarliga konsekvenser för kommunernas ekonomiska ställning. I reformen överförs social- och hälsovård från kommunerna som motsvarar över 50 % av kommunens verksamhet med antagandet att denna andel skulle vara i balans och inte skulle ha påverkat kommunens eventuella underskott. Kommunens skyldighet till en balanserad ekonomi och bland annat täckandet av underskott avlägsnas inte i reformen, utan den eventuella och i allt fler kommuner och städer aktuella anpassningsbehovet riktar sig kraftigt till småbarnspedagogiken och den grundläggande undervisningen.

 

Dessutom antas det i reformen att funktionerna och kostnaderna som blir kvar i kommunen är rörliga och omedelbart kan anpassas. Reformen leder till ett nytt anpassningsbehov i kommunerna, eftersom ändringen inte orsakar ändringskostnader och verksamheten de facto kan inte anpassas så att den motsvarar den nya situationen.

 

Enligt propositionen skulle kostnaderna sänkas på basis av bokslutsuppgifterna för 2021 och budgetuppgifterna för 2022. Användningen av genomsnittsuppgifter motiveras genom en utjämning av stokastiska variationer. Koronapandemins ekonomiska effekter sträcker sig inte endast till detta år, utan kommer att ha en betydande inverkan på kommunernas ekonomi under de närmaste åren, i synnerhet på kostnaderna för kommunernas social- och hälsovård. Användningen av uppgifterna för år 2021 och 2022 som grund för den föreslagna finansieringsmodellen innebär att coronapandemins dvs. den stokastiska faktorns inkludering i de kommunvisa kostnaderna för vårdreformen. Både inom primärhälsovården och inom den specialiserade sjukvården överförs kostnader för avvecklingen av vårdköerna på grund av coronaepidemin åtminstone till 2021. Dessutom ser samkommunerna inom den specialiserade sjukvården ut att ha ett betydligt underskott som kommunerna enligt propositionsutkastet måste täcka innan reformen träder i kraft 1.1.2023. Det är tydligt att det i kostnaderna gällande vårdreformen i landskapet kommer att finnas rikligt med stokastiska variationer och lagförslaget ska för denna del ändras.

 

Lagutkastet ska ändras så att kommunerna ersätts för de kostnader som de facto uppstår på grund av reformen och att kostnaderna ska beaktas på längre sikt än endast året då reformen träder i kraft.

 

 

Skattelagstiftning

 

58. Anser ni att ändringarna i skattesystemet som föreslås för insamling av landskapens finansiering är godtagbara?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

59. Paragrafspecifika ändringsförslag till skattelagstiftningen. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

91 b: I paragrafen föreskrivs om tillfälliga bestämmelser gällande meddelandet av kommunens inkomstskattesats. Åbo stad hänvisar till sitt svar nr 44; kommunens inkomstskattesats ska inte begränsas ens tillfälligt.

 

60. Fritt formulerade observationer om skattelagstiftningen. Lagstiftning om landskapens och kommunernas personal

 

61. Tillämpningsområdet för lagstiftningen om kommunal personal föreslås ändras till att omfatta även landskapens personal. Intressebevakningen för arbetsgivare i landskapen sköts av Kommun- och landskapsarbetsgivarna KT som stadgas i ny lag. Är de föreslagna bestämmelserna om personalens ställning och intressebevakningen för arbetsgivare ändamålsenliga?

o ja X

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

62. Är bestämmelserna om finansieringen av pensionerna ändamålsenliga?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej o tar inte ställning

 

63. Fritt formulerade observationer om personalen ställning och/eller intressebevakningen för arbetsgivare samt pensionerna.

 

Det är ändamålsenligt att vårdlandskapen och sammanslutningarna där vårdlandskapen har bestämmande inflytande blir medlemssammanslutningar i Keva genom lag.

 

Det är svårt att bedöma den exakta inverkan av propositionen gällande finansieringen av pensioner på en enskild kommuns ekonomi. Fördelningsgrunden för utjämningsavgiften ska grunda sig på den faktiska pensionsutgiften.

 

Nyland-lagen

 

64. Tryggar Nylands speciallag ett jämlikt ordnande av social- och hälsovården i förhållande till övriga landet?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

65. Tryggar bestämmelserna om HUS lagstadgade uppgifter ordnandet av specialsjukvården samt universitetssjukhusets forsknings-, utvecklings- och undervisningsuppgifter (5 §)?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

66. Är bestämmelserna om fördelningen av organiseringsansvaret av hälsovården i Nyland ändamålsenlig (Nylands vårdlandskaps och Helsingfors stads primära organiseringsansvar, HUS lagstadgade uppgifter och HUS organiseringsavtal; 4, 5 och 10 §)?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

67. Är bestämmelserna om åtskiljandet av Helsingfors stads ekonomi ändamålsenliga och tillräckliga för att trygga en jämlik verksamhet med avseende på övriga landet (kapitel 5)?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

68. Paragrafspecifika ändringsförslag till Nyland-lagen. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

69. Fritt formulerade observationer om Nylands speciallag?

 

 

Lagar om den allmänna förvaltningen

 

70. Paragrafspecifika ändringsförslag till lagarna om den allmänna förvaltningen. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

71. Fritt formulerade observationer om lagstiftningen om den allmänna förvaltningen.

 

 

Frågor om vårdlandskapsstrukturlagen

 

72. I vårdlandskapsstrukturlagen föreskrivs om landskapsindelningen som även utgör grunden för vårdlandskapens områden. Dessutom föreskriver lagen om ändring av vårdlandskapen som även leder till ändring av motsvarande område i landskapsindelningen. Är kriterierna för förhållandet mellan de föreslagna vårdlandskapen och landskapsindelningen på grundval av dessa samt ändringsprocessen för indelningen tydliga och ändamålsenliga med beaktande av landskapsindelningens betydelse för övriga regionindelningar?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

73. Anser ni att de föreslagna förutsättningarna för ändringen av vårdlandskapen är ändamålsenliga med avseende på social- och hälsovården samt räddningsväsendet? (särskilt vårdlandskapsstrukturlagen 2, 5 och 10 §)

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

74. Paragrafspecifika ändringsförslag om vårdlandskapsstrukturlagen. ANVISNING: Specificera svaret med avseende på vilken paragraf ändringsförslaget gäller genom att ange paragrafens nummer innan ändringsförslaget. Gör så för varje paragraf som du kommenterar.

 

75. Övriga fritt formulerade observationer om vårdlandskapsstrukturlagen.

 

 

Styrningen av landskapen

 

76. Statens styrning i ordnandet av både social- och hälsovården och räddningsväsendet stärks. Är det här motiverat med avseende på reformens målsättningar?

o ja

o huvudsakligen ja X

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning

 

77. Ministerierna och landskapet för årliga förhandlingar där landskapets verksamhet och ekonomi granskas med avseende på faktiska uppgifter och prognoser. Dessutom förs separata styrningsförhandlingar varje år enligt samarbetsområde. Är målsättningen med förhandlingarna och ärendehelheten som ska behandlas ändamålsenlig?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

78. Mellan landskapen och statsrådet planeras en aktiv styrning som grundar sig på interaktion mellan ministerierna och de organiseringsansvariga instanserna. Styrningen grundar sig på öppna åsikter och informationsutbyte samt en kontinuerlig utvärdering av arrangörernas verksamhet och ekonomi. Är styrningsmodellen motiverad med avseende på reformens målsättningar?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej

o nej

o tar inte ställning X

 

 

Reformens effekter

 

79. I bedömningen av effekterna har propositionens centrala effekter beskrivits. Till vilken del borde bedömningen av effekterna korrigeras, preciseras eller kompletteras?

 

Vid bedömningen av effekterna konstateras bland annat att samtidigt då kommunernas inkomster och driftsekonomiutgifter halveras från det nuvarande hålls under- och överskotten i kommunernas balansräkningar samt skulderna i praktiken på samma nivå, dvs. kommunernas relativa skuldsättning fördubblas, och eventuella underskott i balansräkningen blir i regel kvar att anpassas inom småbarnspedagogiken och den grundläggande utbildningen, och frågan huruvida investeringsbehoven gällande kommunernas livskraft hålls kvar på samma nivå förutsätter att kommunerna kan bevara sin lånebetalningsförmåga.

 

Dessa observationer är korrekta, men i propositionsutkastet läggs inte fram åtgärder som skulle rätta till de effekter som försvagar kommunens ekonomi. Kommunerna ska ersättas för de ändringskostnader som reformen förorsakar till sitt fulla belopp och dessa ska beaktas på längre sikt än endast under det år då reformen träder i kraft.

 

80. Har reformens ändringskostnader sakenligt identifierats och uppskattats?

o ja

o huvudsakligen ja

o huvudsakligen nej X

o nej

o tar inte ställning

 

81. Förändringskostnaderna för IKT och informationsförvaltningen till följd av reformen bedöms konsekvensbedömningen i regeringens proposition på grundval av kostnadsberäkningarna som identifierats landskaps- och vårdberedningen för den föregående valperioden. Hurudana preciseringar och kompletteringar borde göras i de föreslagna bedömningarna?

 

IKT-kostnaderna i anslutning till inrättandet av vårdlandskap kan i regel uppskattas vara i samma storleksklass som i vård- och landskapsreformen under den förra regeringsperioden. Under den förra regeringsperioden uppstod merparten av IKT-kostnaderna inom social- och hälsovården. I kalkylerna ska dock bedömas vilken del av de beräknade kostnaderna riktades till annat än social- och hälsovårdens IKT-kostnader och sektoroberoende IKT-kostnader. Dessutom ska det i bedömningen säkerställas att IKT-kostnadernas allmänna prisutveckling har beaktats.

 

I konsekvensbedömningar i fråga om IKT har iakttagits omfattningen av, de höga kostnaderna för och tiden som krävs av informationsförvaltningen och IKT-systemens konsolidering såväl ur det blivande vårdlandskapets som kommunernas synvinkel. Ett avsevärt problem är att observationerna i konsekvensbedömningen inte syns i tidtabellen för lagutkastets införande, finansieringen för beredningen av vårdreformen och kompensationen till kommunerna för ändringskostnaderna. Tidtabellen för införandet av vårdreformen som lagts fram i lagutkastet, bestämmelserna om finansieringen och besluten om statsunderstöd för frivillig beredning av social- och hälsovården ger svaga utgångspunkter för inrättandet av vårdlandskap. Tidtabellen för inrättandet av vårdlandskap är uppenbarligen för snäv och finansieringen för verkställandet av reformen är i avsevärd utsträckning otillräcklig för de landskap där social- och hälsovården fortfarande ordnas decentraliserat.

 

I konsekvensbedömningen konstateras att verkställandet av reformen kräver tillräckligt med tid för att verksamhetens kontinuitet kan säkerställas vid överföringen av organiseringsansvaret. Enligt konsekvensbedömningarna ska 2–4 år reserveras för beredningen av IKT-system innan organiseringsansvaret inleds. Tidtabellsmässigt är denna slutsats korrekt, men problemet ligger i den otillräckliga finansieringen för reformen av IKT-system innan organiseringsansvaret överförs. Staten bär inte ett tillräckligt finansieringsansvar under inledandet av reformen och kommunerna har inte intresse av att investera i sådana IKT-system som inte hör till de tjänster gällande vilka kommunerna har organiseringsansvaret efter vårdreformen. Reformen av IKT-systemen i vårdlandskapen och konsolideringen av systemen förutsätter i praktiken att uppgifter förenhetligas, system upphandlas och nya system tas i bruk i organisationen. Statens finansiering för upphandlingen av nya system räcker inte till. Problemet som tagits upp kan lösas i första skedet genom att anvisa tillräckligt med statlig finansiering till kommuner och samkommuner inom social- och hälsovården för att förnya och konsolidera IKT-systemen under övergångsperioden. I andra skedet, efter att lagstiftningen gällande vårdreformen har godkänts, ska säkerställas att en tillräcklig statlig finansiering beviljas även i fortsättningen till vårdlandskapen. Samtidigt ska staten beakta att kommunerna kommer att vara tvungna att betala bl.a. för IKT-system som inte skalas nedåt och för licenser. Kommunerna ska kompenseras för dessa ändringskostnader.

 

82. Era åsikter om andra eventuella effekter i den föreslagna servicestrukturen med avseende på IKT och digitala frågor?

 

83. Hurudana effekter med avseende på social- och hälsovårdstjänsterna medför den preciserade bestämmelsen om organiseringsansvar och köptjänsterna för vårdlandskapen (till exempel med avseende på förändringar i servicestrukturen eller kostnader från tjänsteproduktionen):

 

a) åren 2021–2022?

b) åren 2023-2024?

c) från och med år 2025?

 

84. En del av upphandlingsavtalen för social- och hälsovårdstjänsterna som överförs till vårdlandskapen kan vara ogiltiga enligt de nya bestämmelserna. Vårdlandskapet är skyldigt att ersätta investeringar till tjänsteproducenterna som på grund av de ogiltigförklarade avtalen är onyttiga. Vilka effekter har den lagstadgade ogiltighetsförklaringen för vårdlandskapen eller privata tjänsteproducenter?

 

a) åren 2021–2022?

 

Om ogiltigförklarandet av avtal betyder ogiltigförklarande av omfattande helhetsutläggningar uppstår det inga effekter i Egentliga Finland. I Egentliga Finland har helhetsutläggningar inte genomförts i någon kommun.

 

b) åren 2023-2024?

 

Se svar a)

 

c) från och med år 2025?

 

Se svar a)

 

85. a) Ska upphandlingsavtal som överförs till vårdlandskapen enligt er bedömning ogiltigförklaras med stöd av bestämmelsen om organiseringsansvar och köptjänster?

o ja

o nej X

 

b) om ja, vilket är de ogiltigförklarade avtalens värde i euro?

 

c) hänför det sig enligt er bedömning investeringar som blir onyttiga för privata tjänsteproducenter i de ogiltigförklarade avtalen, vad utgörs dessa direkta onyttiga investeringar av och hur stora förluster är det fråga om?

 

 

Stöd för verkställande av reformen

 

86. Inom vilka områden bedömer ni att ni behöver riksomfattande stöd för det regionala genomförandet av reformen?

o vårdintegrationX

o bedömningen av servicebehovX

o förvaltning och ledningX

o personalöverföringarX

o ekonomiX

o egendomsarrangemangX

o informationsförvaltning och IKTX

o kommunikation och delaktighetX

annat, vad?

 

 

Övriga frågor

 

87. Eventuella förslag på att ersätta begreppet "vårdlandskap" med ett annat begrepp.

 

88. Förslag på namn till ert vårdlandskap.

 

Egentliga Finlands vårdlandskap.

 

89. Övriga fritt formulerade observationer om regeringens propositionsutkast.

 

En parlamentarisk kommitté bereder en utredning av landskapens beskattningsrätt och avvecklandet av flerkanalsfinansieringen före utgången av 2020. Dessutom bereds en parlamentarisk utredning av regionförvaltningen och sektorsövergripande landskap före slutet av 2020.

 

Av de separata utredningarna är i synnerhet utredningen av landskapens beskattningsrätt av stor vikt och dess avsaknad från propositionsutkastet som nu är ute på remiss försvårar betydligt såväl bedömningen av de helhetsekonomiska effekterna av reformen som bedömningen av det föreslagna finansieringssystemet och dess effekter.

 

Det är mycket utmanande att bedöma de helhetsekonomiska effekterna av reformen utifrån lagutkasten och konsekvensbedömningarna. Effekterna av inrättandet av vårdlandskapen kan väsentligt påverkas genom en parlamentarisk utredning av införandet av landskapsskatten som ännu bereds. Med tanke på kommunernas kvarstående investeringsförmåga har effekterna har inte bedömts på ett särskilt omfattande sätt. Trots det är det uppenbart att de ekonomiska effekterna av den föreslagna reformen kommer att vara betydliga för kommunerna. Reformen förknippas dessutom med risker som kan ha en negativ inverkan på kommunernas ekonomi, konkurrensförmåga och utveckling av dragningskraften samt på de tjänster som blir kvar i kommunerna och deras funktion. Efter reformen kommer den relativa betydelsen av statsfinansieringen för stadens internt tillförda medel att vara större än i nuläget, vilket för sin del skulle öka den finansiella osäkerheten och försämra det kommunala självstyret.

 

Dessutom har reformens kostnadsbesparingseffekter eller effekter på produktiviteten eller ekonomin överhuvudtaget inte påvisats i propositionen. Tvärtom är det även enligt propositionsutkastet osäkert huruvida de eftertraktade effekterna, såsom besparingarna, uppnås i synnerhet på kort sikt. Därtill leder verkställandet av reformen till betydande ändringskostnader.

 

I lagstiftningen ingår anteckningar om en harmonisering av ersättningarna för social- och hälsovårdskostnader. Till denna del kan propositionen stödas. I det nuvarande läget kan en kommuninvånare i valfrihetens namn använda den specialiserade sjukvårdens tjänster även i ett annat sjukvårdsdistrikt än i hemkommunen. Ett sjukvårdsdistrikt eller ett bolag inom sjukvårdsdistriktet som tillhandahåller tjänsten i valfrihetens namn kan prissätta tjänsten fritt och fakturera klientens hemkommun eller sjukvårdsdistrikt utan att betalarorganisationen kan påverka priset på tjänsten. I praktiken handlar det om den specialiserade sjukvårdens marknad som skyddas av valfrihetslagstiftningen Detta fenomen har blivit osunt. Det ger upphov till överlappningar i servicesystemet. Det kan konstateras att en sådan skyddad marknad som ligger utanför den fria konkurrensen och grundar sig på producentens fria prissättning i praktiken är ett slags monopolistiskt arrangemang där sjukvårdsdistrikten eller bolagen inom sjukvårdsdistriktet har möjlighet att fakturera kommuner som ligger inom ett annat sjukvårdsdistrikts område.

 

90. Övriga specificerade författningsändringsförslag.