TURUN KAUPUNGIN RAHOITUS- JA SIJOITUSTOIMINNAN PERIAATTEET
1.1 Rahoitustoiminnan yleiset periaatteet
Kaupungin sijoitustoimintaa ohjaavat kuntalain määrittelemät kunnan (2 luvun 7 §) ja valtuuston (4 luvun 14 §) tehtävät sekä rahoitus- ja sijoitustoimintaa mm. arvopaperimarkkinalaki. Taustalla vaikuttavat lisäksi arvopaperimarkkinoita koskevat EU-säädöshankkeet (esim. MiFID direktiivi (2004/39/EY) jotka on korvattu 3.1.2018 alkaen MiFID II direktiivillä (2014/65/EU) sekä MiFIR asetuksella (EU N:o 600/2014).
Sijoitustoiminta jakaantuu kaupungin toimialaan liittyvään sijoittamiseen ja kassavarojen sijoittamiseen. Lisäksi kaupungilla on sijoitettuna toimeksiantoon rinnastettavia lahjoitusvaroja ja omia rahastoja.
Turun kaupungin katsotaan olevan rahoitus- ja sijoitustoimenpiteissä arvopaperimarkkinalain ja MiFID II direktiivin määrittämä ensisijaisesti ammattimainen sijoittaja.
Rahoitus- ja sijoitustoiminnan ensisijaisena tehtävänä on tukea Turku -konsernin reaaliprosessien toimintaa ja huolehtia omaisuuden arvon säilyttämisestä. Tässä asiakirjassa määritellään kaupungin rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteet, rahoitusriskien hallinnan periaatteet, toiminnan rajat sekä konsernin sisäisen – ja ulkoisen rahoituksen periaatteet. Rahoitusriskien hallinnan tavoitteena on varmistaa konsernille riittävä rahoitus kustannustehokkaasti sekä pienentää rahoitusmarkkinoiden liikkeiden negatiivisia vaikutuksia konsernin tulokseen, omaan pääomaan ja maksuvalmiuteen.
Konsernirahoituksen hoito on keskitetty konsernin sisäisen otto- ja antolainauksen, varojen ja velkojen, likviditeetin sekä osittain rahoitusriskien hallinnan osalta konsernihallinnon talouden ja rahoituksen vastuualueelle, joka toimii konsernin sisäisenä pankkina. Konsernitilijärjestelmän avulla tytäryhtiöiden likviditeetti on kaupunkiemon käytettävissä, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä kaupungin ja tytäryhteisöjen välillä. Konsernirahoitukseen liittyviä palveluja voidaan tarjota myös muille Turun kaupungista riippuvaisille yhteisöille ja säätiöille.
Kaupungin tytäryhtiöt ovat mukana konsernirahoituksessa mm. siten, että rahoitus- ja sijoituspalveluiden osalta asianomaisen yhtiön tulee aina olla yhteydessä konsernihallinnon talouden ja rahoituksen vastuualueelle ennen rahoitus- tai sijoituspäätösten tekemistä. Tarkemmin asia määritellään konserniohjeissa. Lisäksi merkittävät periaatepäätökset käsitellään Kaupunginhallituksen konsernijaostossa.
Yleisenä tavoitteena konsernirahoituksen hoidossa on riippumattomuus ja tasapuolisuus rahoituksen eri palveluja tarjoaviin osapuoliin nähden.
1.2. Konsernin rahoitus- ja sijoitustoiminnan rajat, päätösvalta ja raportointi
Kaupunginvaltuusto päättää rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteista, rahatoimen resursseista, rahastojen sääntöjen antamisesta sekä talousarviossa pitkäaikaisen velan muutoksesta. Kaupunginvaltuuston hyväksymässä hallintosäännössä on määritetty rahoitus- ja sijoitustoiminnan hoidon edellyttämien toimivaltuuksien myöntämisestä viranhaltijoille. Näitä toimivaltuuksia ao. viranhaltija voi edelleen delegoida alaisilleen.
Talousarviossa päätetään kaupungin tytäryhteisöille ja osakkuusyhtiöille myönnettävien pitkäaikaisten antolainojen ja lyhytaikaisten luottolimiittien enimmäisrajoista talousarviovuoden aikana. Valtuudet määritetään hallintosäännössä. Kaupunginvaltuusto päättää hallintosäännössä toiminnan järjestämisestä.
Kaupungin antamista omavelkaisista takauksista tytäryhteisöille päättää kaupunginvaltuusto.
Kuntalain 129 §:n mukaan kaupunki kunnan myöntämä laina, takaus tai muu vakuus ei saa vaarantaa kunnan kykyä vastata sille laissa säädetyistä tehtävistä. Kunta ei saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kunnan edut tulee turvata riittävän kattavilla vastavakuuksilla.
Kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yhteisön velasta tai muusta sitoumuksesta ainoastaan, jos yhteisö kuuluu kuntakonserniin tai se on kuntien tai kuntien ja valtion yhteisessä määräysvallassa.
Kunnan on lisäksi otettava huomioon, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklassa säädetään.
Kaupunginhallituksen tehtävänä on johtaa ja valvoa rahoitus- ja sijoitustoimintaa osana talouden hoitoa. Kaupunginhallitus hyväksyy vuosittain lainannosto- ja sijoitussuunnitelman ja sen toteutumisesta raportoidaan kaupunginhallitukselle osavuosikatsausten yhteydessä.
Erityiskatteisten rahastojen kuten lahjoitusrahastojen ja omien rahastovarojen sijoittamista ohjaavat rahastojen säännöt sekä lisäksi lahjoitusrahastoihin liittyvät lahjakirjojen ja testamenttien ehdot. Näiden raportoinnista määritetään kunkin rahaston säännöissä.
Kaupunki voi antaa varojen hoidon myös kaupungin ulkopuolisen varainhoitajan hoidettavaksi hallintosäännön mukaisin valtuuksin (ns. täyden valtakirjan omaisuudenhoito) määrätyin rajoituksin, jolloin otetaan huomioon valtuuston määrittämät sijoitustoiminnan periaatteet ja kaupunginhallituksen päättämät sijoitussuunnitelmat.
1.3 Rahoituslähteet ja rahoitusrakenne
Kaupungin tuloja ovat verotulot, tulonsiirrot valtiolta ja kaupungin ja tytäryhtiöiden perimät maksut ja korvaukset. Tuloilla katetaan kaupungin käyttömenot, taloudellisesti kannattamattomat investointihankkeet ja lainanhoitomenot. Pitkällä aikavälillä tulee tavoitteena olla, että pitkäaikaista aikaista velkaa käytetään vain kaupungille taloudellisesti kannattavien investointien rahoitukseen.
Kaupunki turvaa rahoituksen saatavuuden ylläpitämällä kaupungin hyvää nimeä markkinoilla ja käyttämällä rinnan erilaisia rahoitusmuotoja ja rahanlähteitä.
Rahoituslähteiden hajautuksen periaatteena on hajauttaa lainakannan maturiteettijakaumaa sekä viitekorkoperusteita, jotta mahdolliset muutokset varainhankinnan saatavuudessa ja markkinakoroissa heijastuisivat mahdollisimman vähän kaupungin rahoituskuluihin. Lainakannan maturiteetin hajauttamisessa pyritään toteuttamaan seuraavaa karkeaa hajautusperiaatetta kuitenkin markkinatilanne ja rahoituksen saatavuus huomioiden:
•Ensimmäinen osa lainakannasta pidetään lyhyessä (alle vuoden) maturiteetissa (emittoidut kuntatodistukset), joka on varainhankinnan edullisin komponentti, mutta samalla likviditeettiriski eli jälleenrahoitusriski on suurin. Markkinahäiriötapauksessa lyhyt varainhankinta pyritään korvaamaan nopeasti pidemmällä rahoituksella. Kuntatodistuksia voidaan myös käyttää vuoden tai kuukauden sisällä kassavirtojen tasaamiseen. Kuntatodistusohjelmia tulee olla riittävä määrä turvaamaan kaupunkikonsernin maksuvalmiutta.
•Toinen osa lainakannasta pidetään keskipitkässä maturiteetissa (n. 1- 5 vuotta), jota uusitaan eli jälleenrahoitetaan säännönmukaisesti vuosittain ja pidetään yllä kaupungin hyvää nimeä markkinoilla laskemalla liikkeelle mm. jvk-lainoja sekä säilytetään tuntuma kyseiseen varain-hankintakanavaan.
•Kolmas osa lainakannasta hankitaan pitkänä rahoituksena (5 – 30 vuotta), joka on absoluuttisesti kallein osa varainhankinnasta, mutta samalla voidaan varautua Suomen koko julkisen sektorin luottokelpoisuuden mahdolliseen heikkenemiseen ja edelleen rahoituksen vaikeutumiseen ja hinnan kallistumiseen.
Laskemalla liikkeelle koti- tai ulkomaisia joukkovelkakirjalainoja kaupunki noudattaa arvopaperimarkkinalakia ja finanssivalvonnan vaatimia toimenpiteitä, mikäli esim. kaupunki listaa jvk-lainoja arvopaperipörssiin, jotta ko. jvk-lainat ovat vakuuskelpoisia Euroopan keskuspankille. Kaupunki sitoutuu finanssivalvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Jvk-lainoja tai muita lainasopimuksia voidaan tehdä ulkomailla myös muiden maiden kuin Suomen lain alla esim. ns. Schuldschein -lainat.
Rahoituksen käytöstä aiheutuvia nettokorkokustannuksia pyritään alentamaan aktiivisella rahoitus- ja sijoitustoiminnalla.
Vieraan pääoman käytöstä aiheutuva nettokorkorasitus pidetään tasaisena hajauttamalla lainojen takaisinmaksutaakka ajallisesti sekä varautumalla lainojen takaisinmaksuun pitämällä yllä riittävää kassavarantoa.
Rahastoituja varoja käytetään ensisijaisesti rahaston säännöissä mainitulla tavalla ja toissijaisesti lainasalkkuun sisältyvien rahoitusriskien tasapainottamisessa, rahoituskustannusten alentamisessa sekä turvaamaan kaupungin maksuvalmius markkinahäiriötilanteissa.
1.4 Korko- ja valuuttariskin hallinta sekä toiminnan rajat
Kaupunginvaltuusto määrittää talousarviossa riskienhallinnan välineiksi tarkoitettujen konsernin pitkäaikaisten valuutan- ja koronvaihtosopimusten ja lyhytaikaisten termiinien enimmäismäärästä talousarviovuoden aikana.
Kaupunginhallitus voi asettaa lainojen korkosuojauksille suojausrajat esim. suhteessa korolliseen kokonaisvelkaan lainannostosuunnitelman yhteydessä.
Sopimusten solmimisesta päätetään hallintosäännön mukaisesti valtuuston ja kaupunginhallituksen asettamien rajojen ja kaupunginjohtajan mahdollisesti antamien ohjeiden puitteissa.
Johdannaisinstrumentteja (esim. koronvaihtosopimuksia) käytetään konsernivelan, muiden tase-erien tai taseen ulkopuolisten erien kuten esim. leasingsopimukset riskien hajauttamiseen. Osapuolena johdannaisinstrumenteissa tulee olla esim. hyvän luottokelpoisuuden omaavat koti- tai ulkomaiset luottolaitokset tai vastaavat. Pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus tulisi olla vähintään tasolla esim. BBB- (Standard & Poors). Tarvittaessa osapuolten määrärajoituksia määritetään lainannostosuunnitelmassa. Osapuoliriskin pienentämiseksi voidaan myös sopia koti- tai ulkomaisiin johdannaisyleissopimuksiin (esim. ISDA) liittyvistä vakuusjärjestelyistä, joilla kummankin osapuolen osapuoliriskiä vähennetään ja sopimusten aiheuttamia kustannuksia alennetaan. Kaupunki voi käyttää hallussaan olevia vakuusinstrumentteja kaupungin likviditeetin ja korkoriskin hallintaan myymällä ja takaisin ostamalla ko. instrumentteja.
Konserni altistuu rahoitus- ja sijoitustoiminnassa korkoriskille hinta- ja jälleenrahoitusriskin muodossa. Hintariski kuvaa tase-erien arvonmuutosta ja jälleenrahoitusriski saatavien ja velkojen tulevia korkomuutoksia. Konsernin korkoriski muodostuu pääasiassa taseen korollisiin saataviin ja velkoihin liittyvästä jälleenrahoitusriskistä. Tavoitteena on suojautua em. merkittäviltä korkoriskeiltä käyttämällä mm. koronvaihtosopimuksia, sopimuksia enimmäis- ja vähimmäiskorosta sekä korkotermiinejä. Tarvittaessa kaupunki voi suojata myös tytäryhtiöiden rahoitusriskejä em. sopimuksilla.
Siirtyminen yhteisvaluutta euroon on vähentänyt valuuttakurssisuojauksen tarpeita. Toisaalta riskien hajauttaminen eri markkina-alueille ja eri valuuttojen korkoerojen hyödyntäminen on tietyissä markkinatilanteissa tarkoituksenmukaista, minkä vuoksi johdannaisten käyttöön on perusteltua suojaamistarkoituksessa.
Muita kuin euromääräisiä lainoja saa olla kuitenkin enintään kolmasosa pitkäaikaisesta lainakannasta ja kaikki muun valuutan määräiset lainat muunnetaan koron- ja valuutanvaihtosopimuksilla euroiksi välittömästi lainan noston yhteydessä. Avointa valuuttariskiä ei tulisi olla.
1.5 Likviditeetti ja varainhankintariski
Likviditeettiriskillä tarkoitetaan sitä, että rahoitusvarat ja lainanottomahdollisuudet eivät riitä konsernin toiminnan rahoitustarpeen kattamiseen. Varainhankintariskillä puolestaan tarkoitetaan rahoituksen saatavuuden vaikeutumista tai varainhankinnan hinnan huomattavaa nousua.
Likviditeettiriskiä valvotaan laatimalla konsernitilejä koskeva kolmen kuukauden kassa-ennuste, josta ilmenee periodin likviditeettitarve. Lisäksi likviditeetin hallintaa pyritään parantamaan tehostamalla konsernitilijärjestelyjä sekä lisäämällä yhteistyötä tilijärjestelyssä mukana olevien yhtiöiden kanssa. Lyhytaikaisia rahoitustarpeita varten kaupungilla tulee olla käytettävissä riittävä määrä kotimaisia kuntatodistusohjelmia ja muita sitovia tai ei-sitovia luottolimiittejä. Tarkemmat rajat määritellään vuosittain talousarviossa.
Yleisellä tasolla varainhankintariski on sitä pienempi mitä pienempää on kaupungin velkaantuminen ja olemassa oleva velan määrä. Varainhankintariskiä hallitaan sovittamalla nostettavien ja erääntyvien lainojen kassavirtoja ajallisesti yhteen tehtävien ja erääntyvien sijoitusten kanssa. Lisäksi hajauttamalla lainojen takaisinmaksutaakka ajallisesti ja ylläpitämällä riittävän pitkää maturiteettia lainoille, voidaan varainhankintariskiä pienentää.
1.6 Sopimusriski
Kaupunkikonsernin rahoitussopimusriskiä hallitaan keskittämällä rahoitussopimusten hyväksyntä ja hallinta talouden ja rahoituksen vastuualueelle yhteistyössä kaupungin lakimiesten kanssa sekä käyttämällä mahdollisuuksien mukaan kaupungin tai muiden osapuolten standardoituja sopimusmalleja ja velkakirjoja.
2. Sijoitustoiminnan tavoitteet ja periaatteet
2.1 Tavoitteet
Kaupungin sijoitustoiminnan tulee lähtökohtaisesti olla taloudellisesti tuottavaa. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää sijoitusten reaaliarvon säilyttäminen huomioiden sijoitustoiminnan hoitamisesta aiheutuvat kustannukset.
Sijoitustoiminnassa on otettava huomioon kaupunkikonsernin maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden turvaaminen. Maksuvalmiussuunnitelmalla arvioidaan sijoituksiin käytettävissä oleva rahamäärä ja sijoitusaika. Sijoitusten likvidiys turvataan parhaiten instrumenttien jälkimarkkinakelpoisuudella.
Sijoittamisen tulee perustua hallittuihin riskeihin. Tämä tarkoittaa suunnitelmallista riskien tunnistamista, mittaamista ja riskeiltä suojautumista.
Kaupungin sijoitustoiminnan tulee olla kilpailutettua. Tämä koskee sekä sijoituskohteen tuoton, että sijoituspalvelujen kilpailuttamista. Kilpailuttaminen voidaan tehdä myös kokonaisuutena, jossa sijoitustoiminnan lisäksi ovat mukana luottolimiitit ja maksuliikennepalvelut.
2.2 Arvot ja eettiset periaatteet
Kaupunki ottaa huomioon sijoitustoiminnassaan toimintaympäristönsä arvot. Kaupungin toimintaa ohjataan poliittisen arvoprosessin kautta. Sijoituskohteen toimiala tai toimintatavat eivät voi olla ristiriidassa kunnan yhteiskunnallisten velvoitteiden ja periaatteiden kanssa. Ristiriitatilanteessa eettiset arvot ylittävät taloudelliset arvot ja lyhyen aikavälin tuottotavoitteet ovat alisteisia valituille arvoille.
Vastuullisessa sijoitustoiminnassa arvovalinnat koskevat myös keinoja ei vain päämäärää. Sijoittajalla on vastuu varojen hyvästä hoidosta ja arvon säilymisestä. Mikäli tyydytään markkinatuottoa pienempään tuottoon, on myös tällaiselle sijoituspäätökselle esitettävä perustelut.
Eettinen näkökulma nousee esiin sijoitusten toimialavalinnassa. Valinta voi perustua positiiviseen tai negatiiviseen arvottamiseen. Positiivisessa arvottamisessa määritellään ne toimialat, joihin kaupunki voi sijoittaa. Negatiivisessa arvottamisessa tietyt toimialat, maat tai yksittäiset yritykset suljetaan kaupungin mahdollisten sijoituskohteiden ulkopuolelle.
Kaupungin sijoitustoiminta pohjautuu mm. negatiiviseen arvottamiseen, minkä vuoksi kaupunki ei tee suoria sijoituksia ase-, asejärjestelmä-, tupakka-, pornografia- tai alkoholiliiketoimintaa harjoittaviin tai yrityksiin. Kaupungin sijoitustoiminnassa vältetään myös sijoituksia yrityksiin, joiden ydinliiketoiminta on luokiteltavissa johonkin seuraavista: kosmetiikka- ja ei-lääketieteellinen teollisuus, jossa käytetään eläinkokeita tai lääketestit uhanalaisilla eläimillä, kaupankäynti CITES-lajeilla (CITES Appendix 1 Flora and Fauna). Lisäksi kaupungin tulee välttää sellaisia yksittäisiä yrityksiä, liikkeellelaskijoita tai maita, jotka eivät kunnioita YK:n ja ILO:n määrittelemiä ihmis- ja perusoikeuksia tai jotka toimivat vastuuttomasti ympäristöä vahingoittavalla tavalla.
Sijoitustoiminnassa noudatetaan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteita (ESG), jolla tarkoitetaan ympäristöasioiden (E), yhteiskuntavastuun (S) ja hyvän hallintotavan (G) noudattamista.
Kaupunki noudattaa lisäksi rahoitus- ja sijoitusperiaatteissa Turun kaupungin muita strategisia linjauksia. Kaupunki on asettanut merkittäviä ympäristötavoitteita strategiassaan. Merkittävämpänä tavoitteena on tulla täysin hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2029 mennessä, jolloin kasvihuonekaasupäästöjen on oltava pienemmät kuin vuotuiset hiilinielut. Kaupunki seuraa käyttöperusteisia kasvihuonekaasupäästöjä alueellaan ja raportoi niistä vuosittain. Kaupunki painottaa sijoituksiaan sellaisiin yrityksiin, jotka ovat sitoutuneet arvoissaan kestävään kehitykseen ja uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon. Painotuksen myötä kaupunki madaltaa sijoitustensa hiiliriskiä suunnitelmallisesti niin, että vuoteen 2030 mennessä kaupunki ei tee suoria sijoituksia sellaisiin yrityksiin tai liiketoiminnan harjoittajiin, joiden liikevaihdosta yli 5 % tulee fossiilisista polttoaineista. Kaupunki kannustaa ja pyrkii omilla toimenpiteillään edistämään hiilidioksidipäästöjen ilmoittamista vuosiraportoinnin yhteydessä.
3. Kassavarojen sijoittaminen
Kassavaroja ovat tasekaavan mukaisesti rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset. Toisaalta kassavarannon katsotaan sisältävän myös taseen vastattavaa puolelle lyhytaikaisiin muihin velkoihin kirjattavat henkilöstökassaan tehdyt talletukset ja omien yhtiöiden talletukset, joita ei ole eriteltävissä kassavarannosta.
Kaupungin maksuvalmius pidetään hyvänä ja kassavaranto riittävän suuruisena, että kaupunki kykenee suoriutumaan lyhytaikaisista velvoitteistaan, joita ovat mm. kassasta maksut ja lyhytaikaiset lainat (pitkäaikaisten lainojen lyhennykset, henkilöstökassaan tehdyt talletukset ja kaupungin tytäryritysten ja yhteisöjen talletukset kaupungin kassaan sekä yhtiöiden lyhytaikaiset limiitit). Kassavarannon ensisijaisena tavoitteena on maksuvalmiuden turvaaminen ja ylläpitäminen.
Kaupungin kokonaisriskiprofiili pidetään kassavarannon sijoituksissa matalana. Kaupunki minimoi kassavarojensa luottoriskin tekemällä korkosijoituksia korkean luottokelpoisuuden omaaviin kohteisiin ja hajauttamalla sijoitukset sekä ajallisesti että määrällisesti riittävässä laajuudessa. Johdannaisinstrumentteja voidaan käyttää kassavarannon osalta ainoastaan suojaamistarkoituksessa.
Päivittäisen maksuliikenteen hoidossa ylijäävät varat sijoitetaan kassanhallinnan kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla huomioon ottaen kassavarantoon ennestään sisältyvien sijoitusten
1) likvidisyys,
2) luottokelpoisuus ja
3) tuotto.
Sijoituskohteena kotimaassa tai ulkomailla voivat olla korkoinstrumentit, joiden liikkeellelaskija on luottokelpoisuudeltaan vakavarainen pankki, yritys tai muu vastaava osapuoli. Jos liikkeellelaskijalla on pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus, on se instrumentin hankintahetkellä oltava vähintään tasolla BBB- (Standard & Poors) tai Baa3 (Moody’s) tai BBB (Fitch IBCA). Tämä vastaa ns. Investment Grade- luottokelpoisuusluokitusta. Mikäli kysymyksessä on esim. suomalainen pörssiyritys, joka raportoi toiminnastaan julkisesti eli yrityksen taloudesta on saatavilla ajanmukaista tietoa, voidaan ko. yrityksen luottokelpoisuutta arvioida erikseen lievemmin, vaikka yrityksellä ei ole kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta.
3.1 Lyhytaikainen sijoittaminen
Lyhytaikaiset sijoitukset ovat juoksuajaltaan alle vuoden mittaisia. Niiden tehtävänä on osaltaan turvata maksuvalmiutta. Sijoituskohteena voivat olla:
a) pankkien tai vastaavien tarjoamat tilimuotoiset sijoituskohteet,
b) ei jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,
– joita ovat esim. pankkien rahamarkkinasijoitukset.
c) lyhytaikaiset jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,
– joita ovat esim. sijoitukset pankkien- ja luottolaitosten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin ja sijoitustodistuksiin sekä yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin ja yritystodistuksiin sekä sijoitusrahastojen lyhyen koron rahastot.
Sijoitukset hajautetaan siten, että kassavarannosta ei ole sijoitettuna yli 50 milj. euroa tai keskimääräisestä kassavarannosta enintään 20 % yhden osapuolen velkakirja- ym. sijoituksiin. Konsernin maksuliiketileillä voi olla kuitenkin konsernin laskujen, palkkojen tai lainojen maksuun tarvittava riittävä määrä.
3.2 Pitkäaikainen sijoittaminen
Pitkäaikaisilla sijoituksilla tarkoitetaan tässä velkakirjoja, joiden juoksuaika on vähintään yksi vuosi. Juoksuajaltaan yli viiden vuoden sijoituksia ei tehdä (pois lukien jäljempänä mainitut Kuntarahoitus Oyj:n, Suomen valtion tai suomalaisten kuntien liikkeelle laskemat velkakirjat). Sijoituskohteena voivat olla:
a) pitkäaikaiset jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,
– joita ovat esim. sijoitukset valtioiden, pankkien, luottolaitosten ja yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin sekä sijoitusrahastojen keskipitkän koron rahastot.
Kaupungin kassavarannon taso vaihtelee voimakkaasti suurten kassasta maksujen ja kassaan maksujen takia, minkä vuoksi merkittävä osa sijoituksista tulee olla lyhytaikaisia eli konsernin likviditeettiä tukevia. Enintään 70 % keskimääräisestä kassavarannosta voi olla sijoitettuna pitkäaikaisiin velkakirjoihin.
Pitkäaikaiset sijoitukset hajautetaan siten, että kassavarannosta ei ole sijoitettuna yli 10 milj. euroa yhden yritysosapuolen velkakirjoihin.
Euroalueen valtioiden ja suomalaisten kuntien sekä näihin rinnastettavien osapuolien euromääräisiin velkakirjoihin voidaan tehdä sijoituksia ilman edellä olevia määrä, tai osapuolirajoituksia. Näihin rinnastettuja velkakirjoja ovat esim. valtioiden ja kuntien takaamat velkakirjat sekä vakuudelliset arvopaperistetut lainat. Hyvän luottokelpoisuuden omaavia pitkäaikaisia sijoituksia voidaan käyttää kassanhallintaan myynti- ja takaisinostosopimuksilla.
Kuntarahoitus Oyj:n pääomalainoihin ja debentuureihin voidaan sijoittaa kassavaroista enintään 20 milj. euroa ilman edellä olevia maturiteetti, määrä tai osapuolirajoituksia. Kuntarahoitus Oyj:n pääoma- ja debentuurilainojen sijoitusten tuotto täytyy olla kilpailukykyinen muihin vastaaviin sijoituskohteisiin verrattuna.
Turun kaupungin laskemiin omiin joukkovelkakirjalainoihin voidaan sijoittaa ilman määrä, maturiteetti ym. rajoituksia.
4. Erityiskatteisten rahastojen varojen hoidon periaatteet
4.1 Erityiskatteiset omat ja lahjoitusrahastot
Tässä esitetyt periaatteet koskevat kaikkia omia ja lahjoitusrahastoja, joita ovat tällä hetkellä:
Omat rahastot:
Vahinkorahasto.
•Vahinkorahaston käyttötarkoitus ja tarkoituksenmukainen koko on määritelty vahinko-rahaston säännöissä.
Lahjoitusrahastot:
•Suomenkielisen Työväenopiston opintorahasto
•Tehilla ja Unto Virtasen rahasto
•Turun kaupungin kaunistamisrahasto
•Lastensuojelu- ja kesäsiirtolarahasto
•Stipendirahasto
•Sosiaalirahasto
•Museorahasto
•K-kauppiasrahasto
•Kaupungille luovutettujen kuolinpesien säästörahasto
Erityiskatteisten rahastojen varojen sijoittamisessa ja muussa hoidossa otetaan huomioon rahaston tarkoitus ja muut rahaston säännössä annetut määräykset, kaupunginvaltuuston tässä jäljempänä hyväksymät yleiset periaatteet, kaupunginhallituksen lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa antamat yksityiskohtaisemmat linjaukset sekä kaupunginjohtajan ja talous- ja strategiaryhmän johtajan rahaston hoitajalle antamat yksityiskohtaisemmat ohjeet.
Mikäli rahaston tilikauden tulos jää jonain vuonna alijäämäiseksi, voidaan rahaston säännöistä poiketen päättää, että rahaston aikaisempien vuosien voittovaroja voidaan enintään 10 % rahaston taseen loppusummasta käyttää rahaston sääntöjen mukaisella tavalla mm. stipendien jakoon.
4.3 Varojen hoitotehtävät
Erityiskatteisten rahastojen varojen hoitoon kuuluu varojen sijoittaminen, arvopaperien hoito, riskien hallinta ja valvonta sekä raportointi.
4.4 Sijoittamisen tavoitteet
Sijoittamisen ensisijaisena tavoitteena on turvata rahastovarojen reaaliarvon säilyminen pitkällä aikavälillä, minkä vuoksi kaikkien omien ja lahjoitusrahastojen osakeallokaation maksimipaino voi olla enintään 50 % asianomaisen rahaston markkina-arvosta. Tarkempi tavoiteallokaatio määritellään vuosittain kaupunginhallituksen lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa vähintään kerran vuodessa.
Rahastovarat sijoitetaan pääsääntöisesti pitkäaikaisesti eli yli vuodeksi. Sijoituskohteiden realisointi tulisi silti olla mahdollista markkinatilanteen tai likviditeetin niin vaatiessa. Rahastovarojen sijoittaminen tulee perustua pitkäaikaiseen sijoitustoimintaan, eikä se saa perustua lyhytaikaiseen alle kolmen kuukauden sisällä tapahtuvaan kaupankäyntiin, poikkeuksena odotettavissa oleva negatiivinen arvonmuutos tai välittömän likviditeetin tarve.
Rahastoituja varoja käytetään ensisijaisesti rahaston säännöissä mainitulla tavalla ja toissijaisesti kaupungin lainasalkkuun sisältyvien rahoitusriskien tasapainottamisessa, rahoituskustannusten alentamisessa sekä turvaamaan kaupungin maksuvalmius markkinahäiriötilanteissa. Kaupunkikonsernin ulkoisia rahoituskustannuksia voidaan alentaa myös käyttämällä rahastoituja varoja antolainaukseen kaupungin tytäryhtiöille.
4.5 Sijoitusinstrumentit ja riskien hallinta
Noteeratut osakkeet ja rahasto-osuudet
Helsingin arvopaperipörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet osakerahastoissa muodostavat perusosake-allokaation, joka voi enimmillään olla 50 % rahastojen markkina-arvosta. Tarkoituksenmukainen osakeallokaatio tarkistetaan vuosittain kaupunginhallituksen sijoitussuunnitelman hyväksymisen yhteydessä markkinatilanne huomioiden.
Riittävä kansainvälinen hajautus hoidetaan pääsääntöisesti euromääräisillä rahasto-osuuksilla tai muilla kustannustehokkailla sijoitusvälineillä esim. indeksiosuusrahastoilla. Suorat ulkomaiset osakesijoitukset eivät saa muodostaa yli 30 prosentin painoa rahaston osakeallokaatiosta laskettuna rahaston markkina-arvosta.
Osakesijoitusten pääpaino tulee olla likvideissä, tasearvoltaan alhaisesti hinnoitelluissa yhtiöissä, joiden odotettu pitkän aikavälin osinkotuoton oletetaan olevan hyvä. Suoriin osakejohdannaisiin ei sijoiteta lainkaan.
Osakeinstrumentteja voidaan käyttää markkinoilla osakelainauksiin lisätuoton saavuttamiseksi.
Korkosijoitukset ja rahasto-osuudet
Sijoituskohteena kotimaassa tai ulkomailla voivat olla korkoinstrumentit, joiden liikkeellelaskija on luottokelpoisuudeltaan vakavarainen valtio, pankki, yritys tai muu vastaava osapuoli. Jos liikkeellelaskijalla on pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus, on se instrumentin hankintahetkellä oltava vähintään tasolla BB- (Standard & Poors) tai Baa1 (Moody’s) tai BB- (Fitch IBCA). Mikäli kysymyksessä on esim. suomalainen pörssiyritys, joka raportoi toiminnastaan julkisesti eli yrityksen taloudesta on saatavilla ajanmukaista tietoa, voidaan ko. yrityksen luottokelpoisuutta arvioida erikseen, vaikka yrityksellä ei ole kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta. Pankkien ja yritysten velkakirjojen osalta enimmäisjuoksuaika on kymmenen (10) vuotta. Sijoituskohteena voi olla myös useista liikkeellelaskijoista hajautettu korkoinstrumentti, jonka keskimääräinen luottokelpoisuus on vähintään edellä mainittu.
Sijoitukset tulee hajauttaa vastapuolittain ja korkoperusteittain siten, että mikään yksittäinen arvopaperi ei ylitä 10 %:a koko rahaston markkina-arvosta.
Kuntarahoituksen pääoma- ja debentuurilainoihin voidaan sijoittaa rahastojen varoista ilman maturiteetti- tai määrärajoituksia.
Kaupungin myöntämiin antolainoihin tytäryhtiöille voidaan sijoittaa rahastojen varoista ilman maturiteetti- tai määrärajoituksia. Tarvittaessa talousarviossa ja kaupunginhallituksen sijoitussuunnitelmassa tarkistetaan em. lainojen enimmäismäärää.
Korkoinstrumentit muodostavat tasaista kassavirtaa tuottavan korkoallokaation, jonka paino koko rahaston markkina-arvosta voi vaihdella markkinatilanteesta riippuen 50–100 %:n välillä.
Vaihtoehtoiset sijoitukset
Osa sijoituksista voi olla sijoitettuna ns. vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin, joista voivat olla esim. rahastot, joka sijoittavat listaamattomiin osakkeisiin tai korkotuotteisiin. Lisäksi tällaisia voivat olla esim. kiinteistörahastot. Kokonaisuutena vaihtoehtoisten sijoitukset eivät voi ylittää kolmasosaa pääomasta.
Osa varoista voidaan sijoittaa kaupunginkassaan käypää markkinakorkoa vastaa. Koron määräytymisperusteet vahvistaa kaupunginhallitus.
Kaupungin lahjoitusrahastojen omaisuuteen voi sisältyä myös muuta esim. lahjoituksella saatua omaisuutta, joita hoidetaan esim. testamenttien säädösten mukaan.
4.6 Rahastovarojen yhteissijoittaminen
Rahastojen varat voidaan sijoittaa myös yhtenä kokonaisuutena. Tällöin on kullekin rahastolle määriteltävä yhteisestä sijoituspääomasta sen oma prosenttiosuus, jota on tarkistettava yksittäisen rahaston varoissa tapahtuneiden muutoksien mukaiseksi.
Muutos voi olla esimerkiksi yksittäiselle rahastolle tehty lahjoitus, rahastosiirto tai muu varojen lisäys tai tuoton tai sen osan jakaminen. Sen sijaan yhteiselle sijoituspääomalle saadut sijoitustuotot, kuten korot ja osingot, eivät muuta edellä mainittuja prosenttiosuuksia. Lahjoitusrahastojen varoja ei kuitenkaan sijoiteta yhdessä kaupungin omien erityiskatteisten rahastojen varojen kanssa.
PRINCIPER FÖR ÅBO STADS FINANSIERINGS- OCH PLACERINGSVERKSAMHET
1.1 Allmänna principer för finansieringsverksamheten
Stadens placeringsverksamhet styrs av uppdrag som kommunallagen ålägger kommunen (2 kap. 7 §) och fullmäktige (4 kap. 14 §). Finansierings- och placeringsverksamheten styrs bl.a. av värdepappersmarknadslagen. I bakgrunden påverkar därtill författningsprojekt som pågår inom EU, t.ex. MiFID-direktivet (2004/39/EY), som från och med 3.1.2018 har ersatts med MiFID II-direktivet (2014/65/EU) och MiFIR-förordningen (EU Nr 600/2014).
Placeringsverksamheten indelas i sådan placering som hänför sig till stadens verksamhet och sådan som hänför sig till placeringen av kassamedel. Därtill har staden placerat donationsmedel som är jämförbara med uppdraget och egna fonder.
När det gäller finansierings- och placeringsåtgärder anses Åbo stad vara en i första hand professionell investerare, såsom definieras i värdepappersmarknadslagen och MiFID II-direktivet.
Finansierings- och placeringsverksamhetens främsta syfte är att stödja Åbokoncernens realprocessers funktion och se till att värdet på egendomen bevaras. I detta dokument fastställs principerna för stadens finansierings- och placeringsverksamhet, principerna för hanteringen av finansieringsrisker, gränserna för verksamheten och principerna för koncernens interna och externa finansiering. Målet med hanteringen av finansieringsrisker är att säkerställa en tillräcklig finansiering för koncernen på ett kostnadseffektivt sätt och att minska de negativa konsekvenserna av finansieringsmarknadens rörelser för koncernens resultat, eget kapital och likviditet.
När det gäller intern in- och utlåning, tillgångar och skulder, likviditet och delvis hanteringen av finansieringsrisker har skötseln av koncernfinansieringen koncentrerats till ansvarsområdet för ekonomi och finansiering som fungerar som koncernens interna bank. Genom koncernkontosystemet kan dotterbolagens likviditet utnyttjas av moderstaden, något som förutsätter ett tätt samarbete mellan staden och dottersamfunden. Tjänster i anslutning till koncernfinansieringen kan tillhandahållas också andra samfund och stiftelser som är beroende av Åbo stad.
Stadens dotterbolag deltar i koncernfinansieringen bl.a. så att det berörda bolaget alltid ska kontakta ansvarsområdet för ekonomi och finansiering inom koncernförvaltningen när det gäller finansierings- och placeringstjänster innan det fattar beslut i finansierings- eller placeringsfrågor. Detta definieras noggrannare i koncerndirektiven. Dessutom behandlas viktiga principbeslut i stadsstyrelsens koncernsektion.
Ett allmänt mål i skötseln av koncernfinansieringen är oavhängighet och jämlikhet i förhållande till de parter som erbjuder olika finansieringstjänster.
1.2. Gränserna för koncernens finansierings- och placeringsverksamhet, beslutanderätt och rapportering
Stadsfullmäktige beslutar om principerna för finansierings- och placeringsverksamheten, resurserna för finansförvaltningen, utfärdandet av fondstadgar och förändringen av långfristiga skulder i budgeten. I förvaltningsstadgan som stadsfullmäktige godkänt finns bestämmelser om beviljandet av befogenheter som förutsätts för skötseln av finansierings- och placeringsverksamheten till tjänstemän. Tjänsteinnehavaren i fråga kan delegera vidare dessa befogenheter till sina anställda.
I budgeten fastställs de övre gränserna för långfristiga utlåningar och kortfristiga kreditlimiter som beviljas till stadens dottersamfund och intressebolag under budgetåret. Befogenheterna fastställs i förvaltningsstadgan. Stadsfullmäktige beslutar om anordnandet av verksamheten i förvaltningsstadgan.
Därtill beslutar stadsfullmäktige om stadens proprieborgen till dottersamfunden.
Enligt 129 § i kommunallagen får lån, borgen eller annan säkerhet som beviljats av kommunen inte äventyra kommunens förmåga att svara för sina lagstadgade uppgifter. Kommunen får inte bevilja lån, borgen eller annan säkerhet om de är förenade med en betydande ekonomisk risk. Kommunens intressen ska tillgodoses med tillräckliga motsäkerheter.
Kommunen får bevilja en sammanslutning som bedriver verksamhet i ett konkurrensläge på marknaden borgen eller annan säkerhet för en skuld eller annan förbindelse endast om sammanslutningen hör till kommunkoncernen eller om det kontrolleras av kommunerna eller av kommunerna och staten tillsammans.
Kommunen ska dessutom beakta bestämmelserna i artiklarna 107 och 108 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt.
Stadsstyrelsens uppgift är att leda och övervaka finansierings- och placeringsverksamheten som en del av ekonomiskötseln. Stadsstyrelsen godkänner årligen en låneuttags- och placeringsplan och tar emot rapporter om hur planen genomförts i samband med delårsöversikter.
Placeringen av medel i fonder med särskild täckning, såsom donationsfonder, och placeringen av egna fondmedel styrs av fondernas stadgar och av villkoren i gåvobrev och testamenten som hör till donationsfonder. Bestämmelser om rapporteringen av dessa finns i stadgarna för respektive fond.
Staden kan inom begränsningar som fastställts delegera förvaltningen av tillgångar också till en utomstående fondförvaltare enligt de befogenheter som tas upp i förvaltningsstadgan (s.k. total fullmakt över förvaltningen av tillgångar). Då tas de av fullmäktige fastställda principerna för placeringsverksamheten och de av stadsstyrelsen bestämda placeringsplanerna i beaktande.
1.3 Finansieringskällor och finansieringsstrukturen
Stadens intäkter består av skatteintäkter, statliga transfereringar och avgifter och ersättningar som uppbärs av staden och dotterbolagen. Intäkterna täcker stadens driftsutgifter, ekonomiskt olönsamma investeringsprojekt och utgifter för låneskötsel. På lång sikt ska målet vara att långfristiga skulder endast används för finansiering av investeringar som är ekonomiskt lönsamma för staden.
Staden tryggar tillgången till finansiering genom att upprätthålla stadens goda rykte på marknaden och parallellt använda olika finansieringsformer och finansieringskällor.
Principen för diversifiering av finansieringskällor är att diversifiera maturitetsfördelningen av lånestocken och grunderna för referensräntan så att eventuella ändringar i tillgången till medelsanskaffning och i marknadsräntorna återspeglas så lite som möjligt i stadens finansiella kostnader. Genom diversifieringen av maturitetsfördelningen av lånestocken strävar man efter att genomföra följande grova diversifieringsprincip, dock med beaktande av marknadssituationen och tillgången till finansiering:
•Första delen av lånestocken har kort maturitet på under ett år (emitterade kommuncertifikat), som är den förmånligaste komponenten när det gäller medelsanskaffning men som samtidigt har den största likviditetsrisken, dvs. refinansieringsrisken. Om marknadsstörningar uppstår bör den kortfristiga medelsanskaffningen snabbt ersättas med finansiering med längre frist. Kommuncertifikat kan också användas inom ett år eller en månad för att jämna ut kassaflödena. Det ska finnas ett tillräckligt antal kommuncertifikatsprogram för att trygga stadskoncernens likviditet.
•Andra delen av lånestocken har medellång maturitet på cirka 1–5 år som förnyas, dvs. refinansieras, regelbundet varje år. Stadens goda marknadsrykte upprätthålls genom att emittera bl.a. masskuldebrevslån och hålla sig bekant med medelanskaffningskanalen i fråga.
•Tredje delen av lånestocken anskaffas som långfristig finansiering på 5–30 år som utan tvekan är den dyraste delen av medelsanskaffningen. Samtidigt måste man förbereda sig för en eventuell försämring av hela offentliga sektorns kreditvärdighet och vidare för att finansieringen försvåras och priset höjs.
Genom att emittera inhemska eller utländska masskuldebrevslån följer staden värdepappersmarknadslagen och de åtgärder som finansinspektionen förutsätter, i det fall att staden t.ex. noterar masskuldebrevslån på värdepappersbörsen för att dessa masskuldebrevslån ska vara godtagbara hos Europeiska centralbanken. Staden förbinder sig till de åtgärder som finansinspektionen förutsätter. Masskuldebrevslån eller andra låneavtal kan också tecknas utomlands under andra länders lagar än Finlands, t.ex. de s.k. Schuldschein-lånen.
Avsikten är att minska nettoräntekostnaderna som orsakas av användningen av medlen genom en aktiv finansierings- och placeringsverksamhet.
Nettoräntebördan som orsakas av användningen av främmande kapital hålls på jämn nivå genom att tidsmässigt diversifiera bördan för återbetalning av lånen och genom att förbereda sig för återbetalningen genom en tillräcklig kassareserv.
Fondmedlen används i första hand på det sätt som anges i fondens stadgar och i andra hand i syfte att balansera finansieringsriskerna gällande låneportföljen, minska de finansiella kostnaderna och trygga stadens likviditet i marknadsstörningssituationer.
1.4 Hantering av ränte- och valutarisker och gränserna för verksamheten
Stadsfullmäktige fastställer i budgeten maximimängden av koncernens långfristiga valuta- och ränteswapavtal och kortfristiga terminer för ett budgetår. Dessa är avsedda som riskhanteringsmetoder.
Stadsstyrelsen kan sätta gränser för lånens ränteskydd t.ex. i förhållande till den sammanlagda räntebelagda skulden i anslutning till låneuttagsplanen.
Beslut om att ingå avtal fattas i enlighet med förvaltningsstadgan inom ramen för de gränser som fullmäktige och stadsstyrelsen dragit upp och de anvisningar som stadsdirektören eventuellt utfärdat.
Derivatinstrument (t.ex. ränteswapavtal) används för att sprida riskerna med koncernskuld, övriga balansposter eller poster utanför balansräkningen, t.ex. leasingavtal. När det gäller derivatinstrument ska parterna vara t.ex. inhemska eller utländska kreditinstitut med god kreditvärdighet, eller motsvarande. Den långvariga kreditvärdighetsklassificeringen ska åtminstone vara t.ex. BBB- (Standard & Poors). Vid behov fastställs gränserna för antalet parter i låneuttagsplanen. För att minska risken med parter kan man också avtala om säkerhetsarrangemang i anslutning till inhemska eller utländska allmänna derivatavtal (t.ex. ISDA), genom vilka bägge parters risk minskas och kostnaderna som avtalen föranleder sänks. Staden kan använda de säkerhetsinstrument som den förfogar över för att hantera stadens likviditet och ränterisk genom att sälja och återköpa instrumenten i fråga.
Koncernen utsätts för ränterisk i sin finansierings- och placeringsverksamhet i form av pris- och återfinansieringsrisker. Prisrisken beskriver värdefluktuationen mellan balansposterna och återfinansieringsrisken de kommande ränteändringarna i fordringar och skulder. Koncernens ränterisk bildas i huvudsak av återfinansieringsrisken i anslutning till de räntebelagda fordringarna och skulderna i balansräkningen. Avsikten är att skydda sig mot ovannämnda betydliga ränterisker genom bl.a. ränteswapavtal, avtal om maximi- och minimiränta och ränteterminer. Vid behov kan staden också skydda dotterbolagen mot finansieringsrisker genom ovannämnda avtal.
Övergången till den gemensamma valutan euro har minskat behoven av valutakursskydd. Å andra sidan är det i vissa marknadssituationer ändamålsenligt att sprida riskerna över olika marknadsområden och utnyttja ränteskillnaderna mellan olika valutor, och därför är det motiverat att använda derivat i skyddande syfte.
Däremot får högst en tredjedel av den långfristiga lånestocken bestå av lån i annan valuta än euro och alla andra lån i annan valuta omvandlas omedelbart till euro genom ränte- och valutaswapavtal när lånet lyfts. En öppen valutarisk bör inte finnas.
1.5 Likviditet och medelanskaffningsrisker
Med likviditetsrisk avses att finansieringstillgångarna och upplåningsmöjligheterna inte räcker till för att täcka behovet av att finansiera koncernens verksamhet. Med medelanskaffningsrisk avses däremot att tillgången till finansiering försvåras eller att medelanskaffningspriset betydligt ökar.
Likviditetsrisken kontrolleras genom en 3 månaders kassaflödesprognos för koncernkontona, av vilken likviditetsbehovet för perioden framgår. Dessutom strävar man efter att förbättra hanteringen av likviditeten genom att effektivisera koncernkontoarrangemangen och öka samarbetet med de bolag som medverkar i kontoarrangemangen. För kortfristiga finansieringsbehov ska staden ha tillgång till en tillräcklig mängd inhemska kommuncertifikatsprogram och andra bindande eller icke-bindande kreditlimiter. Noggrannare gränser fastställs varje år i budgeten.
Allmänt gäller att ju mindre stadens skuldsättning och beloppet av den kvarstående skulden är, desto mindre är medelanskaffningsrisken. Medelanskaffningsrisken hanteras genom att tidsmässigt anpassa kassaflödena för lån som upptas och som förfaller till betalning med placeringarna som ska göras och som förfaller. Genom att tidsmässigt diversifiera bördan för återbetalning av lånen och upprätthålla en tillräckligt lång maturitet för lånen kan medelanskaffningsrisken minskas.
1.6 Avtalsrisk
Stadskoncernens finansieringsavtalsrisk hanteras genom att koncentrera godkännandet och förvaltningen av finansieringsavtal till ansvarsområdet för ekonomi och finansiering i samarbete med stadens jurister samt genom att i mån av möjlighet använda stadens eller andra parters standardiserade avtalsmodeller och skuldebrev.
2. Mål och principer för placeringsverksamheten
2.1 Mål
Stadens placeringsverksamhet ska i första hand vara ekonomiskt produktiv. Minimikravet kan anses vara bevarandet av placeringarnas realvärde med beaktande av de kostnader som skötseln av placeringsverksamheten föranleder.
I placeringsverksamheten ska uppmärksamhet fästas vid tryggandet av stadskoncernens likviditet och soliditet. Beloppet som kan användas för placeringar och placeringstiden uppskattas i en likviditetsplan. Placeringarnas likviditet tryggas bäst genom omsättbara instrument.
Placeringen ska grunda sig på behärskade risker. Detta innebär en planmässig identifiering och mätning av risker samt skydd mot risker.
Stadens placeringsverksamhet ska upphandlas. Detta gäller såväl avkastningen på placeringsobjekt som konkurrensutsättningen av placeringstjänster. Konkurrensutsättningen kan också göras som helhet som förutom placeringsverksamheten också inbegriper kreditlimiter och betalningstransaktioner.
2.2 Värderingar och etiska principer
Stadens placeringsverksamhet beaktar de värderingar som finns i omvärlden. Stadens verksamhet styrs genom en politisk värdeprocess. Placeringsobjektets verksamhetsområde eller verksamhetssätt får inte stå i konflikt med kommunens samhälleliga förpliktelser och principer. I konfliktsituationer överskrider de etiska värdena de ekonomiska värdena och de kortfristiga avkastningsmålen är efterställda i förhållande till de värden som valts.
I en ansvarsfull placeringsverksamhet gäller valen av värderingar också sätten, inte enbart målen. Placeraren ansvarar för en god förvaltning av tillgångarna och för att värdet bevaras. Om man nöjer sig med en avkastning som är mindre än marknadsavkastningen måste även detta placeringsbeslut motiveras.
Den etiska synvinkeln lyfts fram vid valet av placeringarnas verksamhetsområde. Valet kan grunda sig på en positiv eller negativ värdering. I den positiva värderingen fastställs de verksamhetsområden som staden kan placera i. I den negativa värderingen utesluts vissa verksamhetsområden, länder eller enskilda företag från stadens eventuella placeringsobjekt.
Stadens placeringsverksamhet grundar sig bl.a. på negativ värdering, vilket innebär att staden inte gör direkta placeringar i företag som är verksamma inom vapen-, vapensystems-, tobaks-, pornografi- eller alkoholbranschen. I stadens placeringsverksamhet undviker man också placeringar i företag vars kärnverksamhet klassificeras i något av följande: kosmetikaindustrin och icke-medicinska industrin där djurförsök eller läkeme-delstester utförs på hotade djur, handel med CITES-arter (CITES Appendix 1 Flora and Fauna). Dessutom ska staden undvika sådana enskilda företag, emittenter eller länder som inte respekterar de grundläggande och mänskliga rättigheter som FN och ILO fastställt, eller som handlar ansvarslöst på ett sätt som skadar miljön.
I placeringsverksamheten iakttas FN:s principer för ansvarsfull placering (ESG), som avser iakttagande av miljöfrågor (E), samhällsansvar (S) och god förvaltningssed (G).
Dessutom iakttas Åbo stads övriga strategiska riktlinjer i stadens finansierings- och placeringsprinciper. Staden har ställt upp betydande miljömål i sin strategi. Det viktigaste målet är att bli en helt kolneutral stad senast 2029, då växthusgasutsläppen ska vara mindre än de årliga kolsänkorna. Staden följer upp växthusgasutsläppen i sitt område och rapporterar om dem årligen. Staden koncentrerar sina placeringar i företag som i sina värderingar förbundit sig till hållbar utveckling samt användning och produktion av förnybar energi. I och med denna viktning sänker staden systematiskt kolrisken i sina placeringar så att staden senast 2030 avstår från direkta placeringar i företag eller rörelseidkare vars omsättning består till över 5 procent av fossila bränslen. Staden sporrar till och strävar efter att genom sina egna åtgärder främja anmälningen av koldioxidutsläpp i samband med den årliga rapporteringen.
3. Placering av kassamedel
Enligt balansräkningens uppställningsform inbegriper kassamedlen finansiella värdepapper samt kassa och banktillgodohavanden. Å andra sidan anses kassareserven också innehålla insättningar i personalkassan och insättningar som egna bolag gjort som tas upp i övriga kortfristiga skulder på balansräkningens passiva sida och som inte kan specificeras i kassareserven.
Stadens likviditet hålls på en god nivå och kassareserven tillräckligt stor så att staden klarar av sina kortfristiga förpliktelser såsom bl.a. kassabetalningar och kortfristiga lån (amorteringar på långfristiga lån, insättningar i personalkassan och insättningar som stadens dotterbolag och samfund gör i stadens kassa samt bolagens kortfristiga limiter). Det huvudsakliga målet med kassareserven är att trygga och upprätthålla likviditeten.
Stadens samlade riskprofil hålls på låg nivå i placeringarna av medel i kassareserven. Staden minimerar kreditrisken med sin kassareserv genom att göra ränteplaceringar i objekt med hög kreditvärdighet och diversifiera sina placeringar både tidsmässigt och kvantitativt i en tillräckligt stor omfattning. När det gäller kassareserven kan derivatinstrument användas endast i skyddande syfte.
De medel som blir över i skötseln av de dagliga betalningstransaktionerna placeras på det sätt som med tanke på kassaförvaltningen är mest ändamålsenlig. Uppmärksamhet fästs vid att de placeringar som redan ingår i kassareserven är
1) likvida,
2) kreditvärdiga och
3) avkastningsgenererande.
Placeringsobjekt kan vara ränteinstrument såväl i Finland som utomlands och deras emittenter kan vara en bank, ett företag eller en motsvarande part som till sin kreditvärdighet är solvent. Om emittenten har en långfristig kreditvärdighetsklassificering måste den vid tidpunkten då instrumentet anskaffas åtminstone vara BBB- (Standard & Poors) eller Baa3 (Moody’s) eller BBB (Fitch IBCA). Detta motsvarar kreditvärderingsklassificeringen Investment Grade. Om det gäller t.ex. ett finländskt börsnoterat företag som offentligt rapporterar om sin verksamhet, dvs. aktuell information finns tillgänglig om företagets ekonomi, kan en mildare bedömning göras separat av företagets kreditvärdighet trots att företaget inte har en internationell kreditvärdighetsklassificering.
3.1 Kortfristig placering
Kortfristiga placeringar har en löptid på under ett år. Deras uppgift är att för sin del trygga likviditeten. Placeringsobjekt kan vara:
a) placeringsobjekt i kontoform som banker eller motsvarande tillhandahåller,
b) placeringar som inte är omsättningsbara,
– t.ex. bankernas penningmarknadsplaceringar.
c) omsättningsbara kortfristiga placeringar,
– t.ex. placeringar i masskuldebrev och bankcertifikat som banker och kreditinstitut emitterar, i masskuldebrev och företagscertifikat som företag emitterar och i placeringsfondernas korta räntefonder.
Placeringarna diversifieras så att placeringarna från kassareserven inte överskrider 50 miljoner euro eller att högst 20 procent av den genomsnittliga kassareserven placeras i den ena partens placeringar i skuldebrev o.d. På koncernens betalningsrörelsekonton kan dock finnas ett belopp som räcker till för att betala koncernens fakturor, löner eller lån.
3.2 Långfristig placering
Med långfristiga placeringar avses här skuldebrev med en löptid på minst ett år. Placeringar vars löptid överskrider fem år görs inte (med undantag av nedan nämnda skuldebrev som emitteras av Kommunfinans Abp, finska staten eller finländska kommuner). Placeringsobjekt kan vara:
a) omsättningsbara långfristiga placeringar,
– t.ex. placeringar i masskuldebrev som staten, banker, kreditinstitut och företag emitterar samt placeringsfondernas medellånga räntefonder.
Nivån på stadens kassareserv varierar kraftigt på grund av stora betalningar från kassan och till kassan, och därför ska en betydlig del av placeringarna vara kortfristiga, dvs. sådana som stöder koncernens likviditet. Högst 70 procent av den genomsnittliga kassareserven kan placeras i långfristiga skuldebrev.
Långfristiga placeringar diversifieras så att placeringarna från kassareserven i ett företags skuldebrev inte överskrider 10 miljoner euro.
Placeringar kan göras i euroområdets staters eller finländska kommuners samt därmed jämställda parters skuldebrev i euro utan ovannämnda begränsningar i mängd eller parter. Därmed jämställda skuldebrev är t.ex. skuldebrev som garanterats av stater och kommuner och värdepapperiserade lån med säkerhet. Långfristiga placeringar med god kreditvärdering kan användas i kassahanteringen genom försäljnings- och återköpsavtal.
Från kassamedlen kan placeras högst 20 miljoner euro i Kommunfinans Abp:s kapitallån och debenturer utan ovannämnda begränsningar i maturitet, mängd eller parter. Avkastningen på Kommunfinans Abp:s kapital- och debenturlån måste vara konkurrenskraftig jämfört med motsvarande placeringsobjekt.
I masskuldebrev som Åbo stad själv emitterat kan placeringar göras utan begränsningar i mängd, maturitet osv.
4. Principer för förvaltning av medel i fonder med särskild täckning
4.1 Egna fonder och donationsfonder med särskild täckning
Principerna som tas upp nedan gäller alla egna fonder och donationsfonder, som för tillfället är följande:
Egna fonder:
Skadefonden:
•Skadefondens ändamål och ändamålsenliga storlek fastställs i skadefondens stadgar.
•Finska arbetarinstitutets studiefond
•Tehilla och Unto Virtanens fond
•Fonden för stadens förskönelse
•Barnskydds- och sommarkolonifonden
•Stipendiefonden
•Socialfonden
•Museifonden
•K-köpmannafonden
•Stadens sparfond för dödsbon
4.2 Principernas bindande verkan
Vid placeringen och förvaltningen av medel i fonder med särskild täckning beaktas fondens ändamål och övriga bestämmelser i fondens stadgar, allmänna principer nedan i detta dokument som stadsfullmäktige godkänt, mer detaljerade riktlinjer som stadsstyrelsen gett i låneuttags- och placeringsplanen samt mer detaljerade anvisningar som fondförvaltaren fått av stadsdirektören och direktören för ekonomi- och strategigruppen.
Om fondens resultat för räkenskapsperioden uppvisar underskott något år kan man avvikande från fondens stadgar besluta att högst 10 procent av balansräkningens slutsumma gällande vinstmedlen från tidigare år kan användas på ett sätt som anges i fondens stadgar, bl.a. för utdelning av stipendier.
4.3 Medelförvaltningsuppgifter
I förvaltningen av medel i fonder med särskild täckning ingår placering av medel, förvaltning av värdepapper, hantering och övervakning av risker samt rapportering.
4.4 Målsättningar för placeringen
Det främsta målet för placeringen är att säkerställa att fondmedlens realvärde bevaras på lång sikt. Därför kan maximivikten av alla de egna fondernas och donationsfondernas aktieallokering vara högst 50 procent av marknadsvärdet för den berörda fonden. En noggrannare målallokering fastställs i stadsstyrelsens låneuttags- och placeringsplan minst en gång om året.
Fondmedlen placeras i huvudsak på lång sikt, dvs. över ett år. Det ska dock vara möjligt att realisera placeringsobjekt om marknadssituationen eller likviditeten så kräver. Placeringen av fondmedel ska utgå från en långsiktig placeringsverksamhet. Den får inte grunda sig på en kortsiktig handel som pågår i mindre än tre månader, med undantag av en förväntad negativ värdeförändring eller ett omedelbart likviditetsbehov.
Fondmedlen används i första hand på det sätt som anges i fondens stadgar och i andra hand för att balansera finansieringsriskerna i stadens låneportfölj, minska de finansiella kostnaderna och trygga stadens likviditet i marknadsstörningssituationer. Stadskoncernens externa finansiella kostnader kan minskas också genom att använda fondmedel för utlåning till stadens dotterbolag.
4.5 Placeringsinstrument och riskhantering
Noterade aktier och fondandelar
Aktier och placeringsfondandelar hos bolag som noterats på Helsingfors värdepappersbörs bildar en grundaktieallokering som högst kan uppgå till 50 procent av fondernas marknadsvärde. Den ändamålsenliga aktieallokeringen granskas årligen i samband med godkännandet av stadsstyrelsens placeringsplan med beaktande av marknadssituationen.
En tillräcklig internationell diversifiering görs i regel med fondandelar i euro eller med andra kostnadseffektiva placeringinstrument, t.ex. börshandlade fonder. Direkta utländska aktieplaceringar får inte bilda en vikt på över 30 procent av fondens aktieallokering beräknat från fondens marknadsvärde.
Huvudvikten av aktieplaceringarna ska ligga på likvida bolag med lågt balansvärde vars förväntade långsiktiga utdelningsavkastning antas vara god. Inga placeringar görs i direkta aktiederivat.
Aktieinstrument kan användas till lån av aktier för att uppnå extra avkastning.
Ränteplaceringar och fondandelar
Placeringsobjekt kan vara ränteinstrument såväl i Finland som utomlands och deras emittenter kan vara en stat, en bank, ett företag eller en motsvarande part som till sin kreditvärdighet är solvent. Om emittenten har en långfristig kreditvärdighetsklassificering måste den vid tidpunkten då instrumentet anskaffas åtminstone vara BB- (Standard & Poors) eller Baa1 (Moody’s) eller BB- (Fitch IBCA). Om det gäller t.ex. ett finländskt börsnoterat företag som offentligt rapporterar om sin verksamhet, dvs. aktuell information finns tillgänglig om företagets ekonomi, kan en bedömning göras separat av företagets kreditvärdighet trots att företaget inte har en internationell kreditvärdighetsklassificering. När det gäller bankers och företags skuldebrev är den maximala löptiden tio (10) år. Dessutom kan placeringsobjektet bestå av ett ränteinstrument från flera emittenter vars genomsnittliga kreditvärdighet åtminstone uppgår till det som nämnts ovan.
Placeringarna ska diversifieras per motpart och på basis av ränta så att inget enskilt värdepapper överskrider 10 procent av hela fondens marknadsvärde.
I Kommunfinans Abp:s kapital- och debenturlån kan placeras fondmedel utan maturitets- eller mängdbegränsningar.
I stadens utlåningar till dotterbolagen kan placeras fondmedel utan maturitets- eller mängdbegränsningar. Vid behov justeras maximibeloppen på ovannämnda lån i budgeten och stadsstyrelsens placeringsplan.
Ränteinstrumenten bildar en ränteallokering som genererar ett jämnt kassaflöde, vars vikt i förhållande till hela fondens marknadsvärde kan variera mellan 50–100 procent beroende på marknadssituationen.
Alternativa placeringar
En del av placeringarna kan göras i s.k. alternativa placeringsobjekt, t.ex. fonder som placerar i onoterade aktier eller ränteprodukter. Också fastighetsfonderna utgör exempel på sådana fonder. Som helhet kan de alternativa placeringarna inte överskrida en tredjedel av kapitalet.
En del av medlen kan placeras i stadskassan mot en gängse marknadsränta. Grunderna för fastställande av räntan fastställs av stadsstyrelsen.
I donationsfondernas egendom kan också ingå andra tillgångar, t.ex. egendom som donerats och som förvaltas t.ex. enligt bestämmelserna i ett testamente.
4.6 Kollektiv placering av fondmedel
Fondmedlen kan också placeras som en helhet. Då måste en egen procentuell andel av det kollektiva placeringskapitalet fastställas för varje fond. Denna andel ska justeras i enlighet med de ändringar som inträffat i en enskild fonds medel.
Ändringen kan t.ex. gälla en donation, fondöverföring eller annat tillägg till medlen i en enskild fond eller en total eller delvis fördelning av avkastningen. Däremot ändras ovannämnda procentandelar inte av placeringsavkastningar, såsom räntor och utdelningar, på kollektiv placeringskapital. Medel i donationsfonder placeras dock inte kollektivt med medel i stadens egna fonder med särskild teckning.