SDP:n esitys jätteenkuljetusasiaan

Ehdotus annettavaksi lausunnoksi

Turun kaupunki toteaa lausuntonaan Turun kaupunkiseudun jätehuoltolautakunnalle jätteenkuljetuksen järjestämisestä seuraavaa:

Jätelain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että sen vastuulla oleva yhdyskuntajätteen kuljetus järjestetään kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta. Lain lähtökohtana on kunnan kilpailuttama järjestelmä, jossa kunta järjestää ja kilpailuttaa jätteenkuljetukset alueittain. Kilpailutettavien alueiden määrä ja suuruus riippuu kunnan, kaupungin tai seudun koosta. Suositeltavaa on, että kilpailutettavat alueet pyritään pitämään riittävän pieninä, jotta myös pienemmät kuljetusyrittäjät voivat osallistua tarjouskilpailuun. Jätehuoltoviranomainen voi myös jätelaissa säädetyin edellytyksin päättää kiinteistönhaltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta (JL 37 §). Kyseinen malli vastaa aikaisempaa sopimusperusteista jätteenkuljetusta ja siinä kiinteistön haltija sopii jätteen kuljetuksesta suoraan jätteen kuljettajan kanssa.

Valtakunnallisesti katsoen kuntien asukkaista yli puolet on kuntien järjestämän ja kilpailuttaman jätehuollon piirissä. Määrällisesti enemmistö kunnista, 171 kuntaa eli 56 % on kiinteistönhaltijan järjestämän jätteenkuljetuksen eli entisen sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen piirissä. Kunnan kilpailuttaman jätteenkuljetuksen piirissä on 133 kuntaa (44 %).

Turun seudulla on kunnan järjestämä jätteenkuljetus Maskun, Mynämäen, Naantalin, Nousiaisten, Raision sekä Paraisten saaristoalueen ja Ruskon Vahdon alueella. Paraisten pääsaarella on kiinteistönhaltijan järjestämää jätteenkuljetusta täydentävä polttokelpoisen jätteen aluekeräysverkosto. Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus on käytössä Auran, Kaarinan, Liedon, Marttilan, Paraisten pääsaaren, Pöytyän, Ruskon, Tarvasjoen ja Turun alueilla.

Nykyjärjestelmän arviointi

Turun nykyinen ns. sopimusperusteinen, kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetusjärjestelmä perustuu valtuuston 17.9.2007 § 197 tekemään päätökseen.

Turun nykyisten jätehuoltomääräysten mukaan kaikilla asutuilla kiinteistöillä tulee olla polttokelpoiselle jätteelle jäteastia, joka on säännöllisesti tyhjennettävä. Omakotitaloilta ei vaadita muita astioita, sen sijaan yli neljän asunnon rivi- ja kerrostaloilta vaaditaan erilliset astiat myös kaatopaikkajätteelle, keräyslasille ja pienmetallille. Jos asuntoja on yli 20, tarvitaan astia myös keräyskartongille. Biojätteen erilliskeräily on vapaaehtoista muilla, paitsi sellaisilla kiinteistöillä (suurtuottajilla), joissa sitä syntyy yli 100 litraa viikossa eikä sitä kompostoida.

Tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätteiden, kuten paperin keräys tapahtuu tuottajayhteisön toimesta ja kustannuksella, eikä kaupunki voi siihen kiinteistöjä velvoittaa. Kaupunki on yhteistyössä jäteyhtiön ja tuottajayhteisön kanssa perustanut useita hyötyjätteiden aluekeräyspisteitä, joihin kuntalaiset voivat toimittaa hyötyjätteitä. Vaarallisten jätteiden keruuseen on luotu omat vastaanottopisteet Topinojan jätekeskukseen ja Turussa toimivien kierrätyskeskusten yhteyteen sekä ns. mobiilikeräyspalvelu (Ympäristöauto Yrjö). Lisäksi apteekit ottavat vastaan vanhentuneita lääkkeitä ja monet tavaratalot paristoja ja elektroniikka-akkuja.

Vaikka kiinteistöillä ei olisi omaa jäteastiaa muulle kuin polttokelpoiselle jätteelle, tulee asukkaiden huolehtia jätteiden asianmukaisesta lajittelusta ja toimittaa mm. hyötyjätteet aluekeräyspisteisiin ja polttokelvoton jäte Topinojan jätekeskukseen.

Turussa toimii useita alueellisia kiinteistönhuoltoyhtiöitä, jotka kilpailuttavat alueidensa jätteenkuljetukset asunto-osakeyhtiöiden puolesta. Tämän seurauksena esimerkiksi Varissuolla ja Lausteella on logistisesti hyvin toimiva ja hintatasoltaan edullinen kiinteistönhaltijan kilpailuttama jätteenkuljetusjärjestelmä. Myös joillakin omakotialueilla omakotiyhdistykset suorittavat jätteenkuljetuksen kilpailutukset yhteisesti, jolloin alueen logistiikkaa voidaan tehostaa ja hintatasoa laskea. Kyseiset kilpailutusmallit vastaavat myös osittain kunnan järjestämää jätteenkuljetusmallia.

Turun nykyinen kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus vastaa Jätelain § 37 kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta. Jätelain § 37 määrää, että

Kunta voi päättää, että kiinteistökohtainen jätteenkuljetus järjestetään kunnassa tai sen osassa siten, että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus), jos:

1) näin järjestetty jätteenkuljetus täyttää 35 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset;

2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon alueellista kehittämistä eikä aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;

3) päätöksen vaikutukset arvioidaan kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan.

Jätelain § 35 2. momentti määrää, että

Kiinteistökohtainen jätteenkuljetus on järjestämistavasta riippumatta järjestettävä niin, että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.

Jätelain 37 §:n edellytysten täyttyminen

1) Pääosa kunnan käsittelypaikkoihin päätyvien yhdyskuntajätteiden kuljetuksista Turun kaupungin alueella hoidetaan kahden yrityksen toimesta. Tämän perusteella voidaan arvioida, että kuljetuspalveluita on pääsääntöisesti kattavasti ja luotettavasti tarjolla. Sakokaivo- ja umpiokaivokuljetuspalveluita on laajasti saatavilla eri yhtiöiltä.

Suurilla kiinteistönhuoltoyhtiöillä on Turussa ollut pientaloasukkaita paremmat mahdollisuudet saada kilpailukykyinen tarjous jätteenkuljetuksista. Turussa on useita alueita, joissa jätehuoltokustannukset ovat valtakunnallisesti ja seudullisesti arvioituna verrattain korkeat ja palvelutaso puutteellinen, esimerkiksi huonojen kulkuyhteyksien takia tai koska yhteistä hankintapotentiaalia ei hyödynnetä.

Palveluja tarjoavien yritysten vähäinen lukumäärä heikentää tosiasiallisesti yksittäisten kotitalouksien ja taloyhtiöiden mahdollisuuksia kilpailuttaa kuljetuspalveluaan. Järjestelmä aiheuttaa käytännössä toiminnallisen ja taloudellisen syrjintäperusteen suosien jätevolyymiltaan suurempia ja sijainniltaan keskeisempiä asiakkaita. Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen vaikutuksia ei voida siten arvioida lain edellyttämällä tavalla kokonaisuutena myönteisiksi, kohtuullisiksi ja syrjimättömiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan.

2) Jätekuljetusyritykset ovat Turussa investoineet ns. monilokerokeräysjärjestelmiin, jotka ovat edesauttaneet mahdollisuuksia jätteiden parempaan syntypaikkalajitteluun. Kiinteistöillä on ollut halutessaan mahdollisuus ostaa perustasoa parempaa palvelua ja siten optimoida itselleen sopiva palvelukokonaisuus jätehuoltomääräysten rajoissa.

Toisaalta kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus hankaloittaa jätehuollon yleisen toimivuuden seurantaa sekä jätehuoltomääräysten toteutumista kunnan alueella. Jätehuollon alueellista kehittämistä on mahdollista tehdä koordinoidusti vain jätehuoltomääräysten avulla, koska esimerkiksi kilpailutusvaatimuksia ei tehdä keskitetysti. Jätehuollon kokonaisuus on vaikeasti hallittavissa alueen kiinteistöjen tehdessä itse suoria sopimuksia kuljetusyritysten kanssa. Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen vaikutusten ei voida siten arvioida edistävän lain edellyttämällä tavalla jätehuollon yleistä toimivuutta kunnassa tai tukevan jätehuollon alueellista kehittämistä.

Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus johtaa logistisesti tehottomiin kuljetusjärjestelyihin; eri tutkimuksissa (esim. Motiva 2007; Oulun jätehuolto & Oulun seudun jätteenkuljetusyrittäjät 2008; Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy 2009) on todettu, että siirryttäessä ns. sopimusperusteisesta järjestelmästä kunnan kilpailuttamaan järjestelmään ajosuoritteet ja/tai kuljetukseen liittyvät päästöt ovat vähentyneet 14–50 %. Myös Liikenne- ja viestintäministeriön tekemän selvityksen (18/2012) mukaan yksi jätelogistiikan suurimmista ongelmista on kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen kokonaislogistinen tehottomuus. Tämän perusteella voidaan todeta, että kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen aiheuttamien korkeampien liikennemäärien, melun ja hiukkaspäästöjen vuoksi se aiheuttaa keskitettyä järjestelmää enemmän vaaraa tai haittaa terveydelle ja ympäristölle. Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen vaikutuksia ei voida siten arvioida lain edellyttämällä tavalla kokonaisuutena myönteisiksi terveyden ja ympäristön kannalta.

3) Kotitalouksien asema. Kotitalouksien aseman kannalta tärkeimmät tekijät jätteenkuljetuksessa ovat palvelun taso sekä palvelun hinta. Taloustutkimuksen tammikuussa 2013 tekemän asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan Turun Seudun Jätehuolto Oy:n hoitaman kunnan järjestämän jätteenkuljetuksen asiakkaiden tyytyväisyystaso oli 71–76 %, kun mittarin tavoitetasona pidetään 65 % ja Taloustutkimuksen datapankin keskiarvo on 68 %. Vuonna 2011 TSJ:tä ja kahta Turun seudulla toimivaa suurta jätehuoltoyritystä arvioitiin Taloustutkimuksen tekemässä tutkimuksessa kuuden eri ominaisuuden avulla. TSJ arvioitiin parhaaksi asiakaspalveluhenkilöiden palvelualttiudessa, laskun yhteydessä saatavassa tiedossa sekä hintatasossa. Toinen yksityisistä kuljetusyrityksistä oli paras tyhjennysaikataulujen pitävyydessä ja keräilyautojen siisteydessä, toinen kuljettajien ammattitaidossa. Samassa tutkimuksessa arvioidussa asiakastyytyväisyydessä ei ollut eroa sen perusteella, oliko asiakas kunnan vai kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen piirissä.

Vuonna 2007 Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto vertaili Turun kaupungin alueen jäteastioiden (240 ja 600 l) tyhjennyshintoja Raisio-Naantalin alueen keskitetysti kilpailutettuihin tyhjennyshintoihin. Turun kaupungin alueen keskiarvohinnat olivat huomattavasti korkeammat kuin vastaavat hinnat naapurikunnissa. Etelä-Suomen aluehallintoviraston vuonna 2010 tekemän selvityksen perusteella eri järjestelmien välinen hintaero oli noin 7 % siten, että sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa 240 litran astian tyhjennysmaksujen keskiarvohinnaksi tuli 6,51 euroa/tyhjennys vaihteluvälin ollessa 4,48–11,95 euroa ja kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa keskiarvohinnaksi 6,07 euroa/tyhjennys vaihteluvälin ollessa 4,44–9,81 euroa. Edelleen VATT:n vuonna 2010 tekemän tilastollisen analyysin perusteella (1/2010, Jätekuljetuksen sopimusmallien yritysvaikutukset) siirtyminen keskitettyyn järjestelmään alensi hintoja jopa 40 %. Hinnan laskemisen arvioitiin johtuvan sekä kunnan kotitalouksia paremmasta neuvotteluvoimasta markkinoilla että kunnan roolista markkinoiden ”suunnittelijana”.

Turun kaupunginvaltuusto on kiinnittänyt erityistä huomiota asukkaidensa elinkustannusten kilpailukykyisyyteen. Nykyinen jätteidenkuljetusjärjestelmä on eräs kustannuskilpailukykyä alentava tekijä, mihin kaupungin on helppo vaikuttaa omilla toimenpiteillään. Kuljetusjärjestelmän valinnalla ei siten tule heikentää Turun kilpailukykyä toimialueensa muihin kuntiin tai verrokkikaupunkeihin kuten Tampereeseen nähden.

Koska Turun alueella suuret kiinteistönhuoltoyhtiöt ovat saaneet jätekuljetusten kilpailutuksessa useampia tarjouksia kuin yksittäiset kotitaloudet, voidaan todeta, että yksittäiset pientaloasujat tai tietyt taloyhtiöt eivät ilmeisesti puutteellisen hankintapotentiaalin vuoksi saa niin kilpailukykyisiä tarjouksia kuin mahdollista. Tästä seuraa, että yksittäisen kotitalouden mahdollisuus kilpailukykyiseen jätteenkuljetussopimukseen riippuu siitä, onko kotitalous ylipäätään jonkin omakotiyhdistyksen tai onko kotitalous juuri sellaisen omakotiyhdistyksen jäsen, joka kilpailuttaa kuljetuksen keskitetysti.

Mikäli kotitalous taas asuu sellaisessa taloyhtiössä, joka ei aktiivisesti kilpailuta jätteenkuljetustaan, jonka jätevolyymi ei riitä kilpailukykyisen tarjouksen hankintaan tai joka sattumalta ei sijaitse kuljetuksia kilpailuttavan huoltoyhtiön alueella, ei yksittäisellä kotitaloudella ole tosiasiallisesti lainkaan mahdollisuuksia vaikuttaa jätteenkuljetuksensa kustannuksiin.

Koska kohtuuhintaisen tarjouksen saaminen edellyttää pientalossa asuvalta kotitaloudelta liittymistä johonkin täysin järjestelmän ulkopuoliseen jäsenmaksulliseen yhdistykseen ja taloyhtiössä asuvalta kotitaloudelta sattumanvaraisesti määräytyvää kuulumista edellä mainitulla tavalla jätehuollon kannalta edulliseen taloyhtiöön, on perusteltua arvioida, että Turun nykyinen jätteenkuljetusjärjestelmä ei ole kotitalouksien aseman näkökulmasta optimaalinen eikä varsinkaan tasapuolinen. Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetusjärjestelmän vaikutuksia ei voida siten arvioida lain edellyttämällä tavalla kokonaisuutena myönteisiksi ja syrjimättömiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset kotitalouksien asemaan.

Yritysten toiminta. Liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen (18/2012) mukaan suurin osa yksityisistä jätehuolto- ym. yrityksistä piti kiinteistön haltijan järjestämää jätteenkuljetusta parempana kuin keskitettyä kunnan kilpailuttamaa jätteenkuljetusta. VATT:n raportin (1/2010) perusteella markkinoiden suurin toimija Lassila&Tikanoja välttää kuntia, joissa on kunnan kilpailuttama järjestelmä. Raportissa tehdään johtopäätös, että markkinoiden isoimmalla yrityksellä ei ole mitään suhteellista etua kunnan kilpailuttamassa järjestelmässä. Edellisestä voidaan tehdä johtopäätös, että Turun nykyinen jätteenkuljetusjärjestelmä on kahden Turun jätteenkuljetuksen markkinoilla toimivan yrityksen kannalta hyvä.

Asiaa voidaan tarkastella myös niiden jätekuljetusyritysten näkökulmasta, jotka eivät nykyisin toimi Turun alueen jätteenkuljetuksessa. Em. VATT:n raportissa todetaan, että siirtyminen keskitettyyn järjestelmään vähentää valtakunnallisesti tarkasteltuna yritysten lukumäärää markkinoilla. Turussa jätteenkuljetus hoidetaan tällä hetkellä kahden yrityksen toimesta, joten markkinoilla olevien yritysten lukumäärä ei todennäköisesti ratkaisevasti vähenisi. Edelleen raportissa todetaan, että mikäli markkinoilla vallitsee epätäydellinen kilpailu, markkinoilla olevien yritysten voitot kasvavat, mutta kuluttajien ja muiden yrittäjien tappiot ovat kuitenkin aina näitä voittoja suurempia. Kilpailupaineen lisääminen siirtämällä sopiminen kunnan vastuulle on sekä yrittäjien että kuluttajien kannalta hyödyllistä.

Turun Seudun Jätehuolto Oy:n järjestämässä kilpailutuksessa vuonna 2011 saatiin Naantalissa, Raisiossa, Maskussa ja näiden naapurikunnissa mukaan kahden ison jätekuljetusliikkeen lisäksi yksi uusi, paikallisen nuoren yrittäjän yritys, ja myös paikallisten kuljetusyritysten kanssa yhteistyössä toimiva toinen yritys osallistui menestyksekkäästi kilpailuun.

Voidaan siis arvioida, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus on Turussa markkinoilla olevien yritysten kannalta positiivinen ratkaisu, mutta kaikkien markkinoille pyrkivien yritysten kannalta negatiivinen. Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen vaikutuksia ei voida siten arvioida lain edellyttämällä tavalla kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset yritysten toimintaan.

Viranomaisten toiminta. Viranomaisten vastuulla on mm. jäterekisterin ylläpito ja jätehuoltomääräysten noudattamisen valvominen. Kiinteistön haltijan järjestämässä jätteenkuljetukset em. viranomaistehtävissä tarvittavat tiedot ovat hajallaan eri toimijoiden järjestelmissä, joista viranomaisen tulee koota tarvittavat tiedot ja sovittaa ne yhteen. Tästä aiheutuu viranomaiselle lisätyötä. Toisaalta kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus ei kohdenna viranomaiselle hallinnollista kilpailuttamisvelvoitetta. Näistä painavampana voidaan pitää ensin mainittua, koska viranomaisen tulee ennen kaikkea olla kykenevä tehokkaaseen valvontaan ja lain toimeenpanoon. Kiinteistön haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen vaikutuksia ei voida siten arvioida lain edellyttämällä tavalla kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon vaikutukset viranomaisten toimintaan.

Edellä esitetyillä perusteilla Turun kaupunki toteaa, että kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus ei Turun alueella täytä Jätelain 37 § vaatimuksia ja Turun seudun jätehuoltolautakunnan tulee siten päättää, että Turun alueella siirrytään siirtymäajan jälkeen kunnan keskitetysti järjestämään jätteenkuljetukseen.

Lautakunnan tulisi selvittää mahdollisuudet siihen, voivatko jotkut suurimmat kiinteistöhuoltoyhtiöt Jätelain § 37 nojalla poikkeuksellisesti kilpailuttaa edelleen jätteenkuljetukseen keskitetysti viranomaisen valvonnassa.

Määritettäessä kilpailutettavia urakka-alueita on tärkeää, että myös pienemmät kuljetusyrittäjät voivat osallistua tarjouskilpailuihin joko itsenäisesti tai yhteenliittyminä.

Optimaalisten kuljetusreittien saavuttamiseksi on perusteltua luopua kuntarajojen mukaisista urakka-alueista.

Kunnan järjestämässä jätteenkuljetusjärjestelmässä jätehuoltolautakunnan tulee huolehtia, että asiakkailla on mahdollisuus optimoida kuljetuspalvelunsa omien tarpeidensa mukaisesti myös peruspalvelutasoa paremmaksi. Jätehuoltolautakunnan tulee myös huolehtia, että kilpailuun osallistuvien yritysten kestävän kehityksen kriteerien saavuttamista parantavat uudet innovaatiot, kuten erityyppisten keräysastioiden käyttömahdollisuus, huomioidaan tarjouskilpailua järjestettäessä sekä määritettäessä jätehuollon palvelutasoa sekä jätehuoltomääräyksiä.

Lisäksi kaupunginvaltuusto kiinnittää Turun kaupunkiseudun jätehuoltolautakunnan huomiota siihen, että lautakunta ei voi lausuntomenettelystä huolimatta Jätelain nojalla siirtää asiallisesti omaa päätösvaltaansa jätteidenkuljetusjärjestelmän valinnasta toimialueensa yksittäisen kunnan ratkaistavaksi. Jätehuoltolautakunnan kuljetusratkaisun esittelyssä ja päätöksenteossa tuleekin kiinnittää erityisesti huomiota valittavan ratkaisun lainmukaisuuteen.