Liedon seurakunnan kirkkovaltuuston lähettämä keskiaikaisten veistosten laina-anomus Turun museokeskukselle / Museopalveluille, joka on saapunut Turun kaupungin konsernihallintoon 31. tammikuuta 2020.

Intendentti Riitta Kormano ja Satu Pajarre:

Liedon seurakunta anoo mahdollisuutta saada palauttaa Liedon kirkkoon esineistöä Turun linnan Nunnakappelista ja Sturenkirkosta. Lainatoiveena kohteena ovat Liedon kirkon madonna ja Pyhän Pietarin patsaat. Anomuksen taustalla ovat Liedon kirkon muutostyöt, joita on suunniteltu toteutettavaksi vuosina 2020-2021. Niillä on tarkoitus lisätä kirkon saavutettavuutta, monimuotoista käyttöä ja vahvistaa symboleiden roolia kirkkotilassa. Rakennushistoriallisesti arvokkaan kirkon arvoa vahvistavat kirkon historiaan liittyvät taideteokset. Kirkossa on säilynyt jonkin verran alkuperäisiä seinämaalauksia ja kaksi kirkon omistuksessa olevaa keskiaikaista veistosta, pieni krusifiksi ja Neitsyt Maria.

Taustaselvitys

Turun museokeskuksen kokoelmissa on yhteensä 54 keskiaikaista veistosta, joista 22 on hankittu Liedosta välittäjän kautta alkujaan Turun kaupungin Historialliselle museolle. Näistä 15 on esillä Turun linnan päänäyttelyissä Nunnakappelissa ja Sturenkirkossa, missä viime vuonna vieraili lähes 145 000 museokävijää. Kokoelmiin on kuulunut myös Liedon kirkosta peräisin oleva funtti eli kivestä valmistettu rikkinäinen kastemalja, häpeäpenkki ja kolme tiimalasia, jotka ovat kuitenkin tuhoutuneet Turun linnan pommituksessa 26.6.1941. Kokoelmiin kuuluu yhä niin ikään pommituksessa vaurioituneen Liedon Kiviristin TMM12220 palaset. Neljä keskiaikaista veistosta on kokoelmien säilytystilassa. Näiden lisäksi on Liedon kirkossa pitkäaikaislainassa Museolautakunnan päätöksellä §60 4.3.1981 kolme myöhäiskeskiaikaista ja näyttävää veistosta: Sureva Maria TMM 4822, Krusifiksi TMM4731 ja Johannes TMM4823. Kyseiset teokset on asetettu ns. kalvario-ryhmäksi, mikä ei seuraa veistosten alkuperäistä esittämistapaa. Kyseiset teokset palautetaan Museokeskukseen kirkon remontin alkaessa. Museon konservaattorit noutavat veistokset ja ne huolletaan museon toimesta. Veistokset on mahdollista myöhemmin palauttaa pitkäaikaislainaan, kun teosturvallisuus on taattu kirkon uudistustöiden jälkeen.

Keskiaikaiset veistokset ovat katolisen kirkon pyhäinkuvia, jotka reformaation myötä on suurimmaksi osaksi siirretty syrjään keskeisiltä paikoiltaan kirkkotilasta. Aikoinaan ”Liedon mestarille” tai hänen koulukunnalleen attribuoidut veistokset ovat aiheuttaneet menneisyyden objektien virhetulkintoja. Ensimmäisen kerran koulukunta-ajatuksen toi esille tyyliä ja toteutusta analysoinut arkeologi Carl Axel Nordman 1930-luvulla, joka ei tuolloinkaan pitänyt tekijää syntyperäisenä lietolaisena. Katri Vuola on tutkinut alun perin moniväristen veistosten ikonografiaa ja valmistustekniikkaa. Hän on kyseenalaistanut yksittäisen ”Liedon mestarin” olemassaolon henkilönä. Puulajitutkimus on osoittanut, että Turun hiippakunnan 1300-luvulta peräisin olevissa veistoksissa on tammen lisäksi käytetty leppää eikä koivua, kuten aiemmin on arveltu.

Museokeskuksen tutkija Ninna Pulli on selvitellyt Liedon kirkosta peräisin olevien veistosten provenienssia. Liedon kirkon katolisen ajan alttareista, niiden pyhimyskuvista tai lukumäärästä ei ole vahvistettavaa tietoa, kuten ei alttarien poistoista tai niiden ajankohdistakaan. Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisen retkikunnan kertomuksen perusteella museoidut veistokset olivat varastoituina kirkon kellotapulissa. Ensimmäinen maininta on vuodelta 1885 Emil Nervenderin matkapäiväkirjasta: ”Pyhimyskuvia on niin paljon, että on vaikea käsittää, mihin ne ovat [kirkkotilassa] voineet mahtua”. Nykytutkimuksella ei ole voitu todentaa, mistä ne on kellotapuliin koottu.

Liedon kirkolliskokouksen pöytäkirjan 15.4.1895 kertoo, että se oli yksimielisesti suostunut luovuttamaan Helsingin muinaismuistoyhdistyksen ylösostaja Kustaa Adolf Petterssonille noin 20 tai 30 markan hinnasta muutamia puusta valmistettuja ”pyhyyskuvia ja yhden kivisen vihkivesiastian”. Muinaismuistotoimikunnan pöytäkirjassa 19.6.1895 korvaussummana mainitaan 30 markkaa. Turun kaupungin historiallisen museon tilikirjaan on merkitty toimikunnan sihteeri Gustaf Cygnaeuksen 9.7.1895 päiväämä kuitti nro 23 vahvistaa, että sekalaisista Liedon kirkosta hankituista muinaisesineistä maksettiin 30 markkaa, jonka lisäksi esineiden kuljetus museoon oli maksanut vielä saman summan. Puuveistosten säilytystilana kellotapulin olosuhteet olivat ainakin 1800-luvun lopulla varsin huonot. Liedosta tulleiden esineiden puhdistaminen tilattiin vuonna 1895, mistä on säilynyt museon vahtimestari J.A. Laaksosen kuitti.

Veistokset ovat voineet päätyä tapuliin aikaisintaan sen rakennusvuonna 1766, eli tätä ennen ne ovat sijainneet muualla. Ainakin krusifikseja tiedetään olleen ja muitakin veistoksia on saatettu pitää esillä kirkossa reformaatiosta huolimatta. Liedon seurakunnan irtaimistoluettelossa vuosilta 1786-1896 mainitaan inventaareissa krusifikseja ja puinen alttarilaite, mutta muista keskiaikaisista veistoksista ei löydy mainintoja. Nordman ja Cleve kuitenkin mainitsevat, että alttarikaappi (TMM4813) olisi poistettu alttarista vuonna 1827, ja Liedossa parhaillaankin esillä oleva krusifiksi (TMM4731) olisi riippunut vielä 1779 ”keskellä kirkkoa”.

Keskiaikaisen taiteen merkitys museotyössä ja veistosten lainaaminen

Museon perustyöllä on ollut tärkeä sija kulttuurihistoriallisen esineistön säilymisessä nykypolville ja sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Esineiden säilytysturvallisuus ja tiedon välittäminen museoiden ulkopuolella on usein osoittautunut olevan kiinni henkilökunnan osaamisesta ja kiinnostuksesta, mihin henkilökunnan vaihtuvuus ja museoalan koulutuksen puute asettavat omat haasteensa. Riskien hallinta, turvallisuustekniikka ja valvonta ovat erittäin tärkeitä.

Museaalisten tavoitteiden toteutuminen ja saavutettavuuden takaaminen ovat myös haastavia järjestää museon ulkopuolisissa tiloissa. Museo välittää menneisyyden merkityksiä ja kertoo historian tapahtumista, elämästä, arvoista ja henkisestä elämästä museoesineiden välityksellä. Tämä vaatii taustatyötä, esineisiin liittyvää perustutkimusta, tietovarantojen keruuta ja ylläpitoa sekä yhteistyötä erilaisten alan osaajien kanssa. Keskiajan taiteen, esineiden ja kulttuurin tutkimus ovat yliopistotyön varassa, mutta museo voi olla osallinen hankkeissa mm. aineistojen saatavuuden takaajana. Muidenkin yhteistyökumppaneiden kanssa on mahdollista edistää historiatiedon saamista ja välittämistä.

Museo-olosuhteet, varotoimet, tilaratkaisut, seuranta ja konservointiin liittyvä osaaminen takaavat esineiden säilymisen tulevillekin sukupolville. Sisältöjen saavutettavuus edellyttää erilaisten kohdeyleisöjen vaatimusten ymmärtämistä. Monenlaisten asiakkaiden kohtaamisessa tarvitaan museokasvatuksellista ja vuorovaikutuksellista osaamista niin paikan päällä museoissa, kentällä ihmisten keskuudessa kuin toimiessa eri medioilla verkossa.

Museon pitkäaikaiseen esilläpitoon suunnitelluista näyttelyistä ei lainata esineitä tai taideteoksia. Jos tällaiseen ryhdytään, tarvitaan erittäin perusteltu museaalinen tai tutkimuksellinen syy. Liedon kirkon lainapyyntöön ei sisälly museaalista tai tutkimuksellista syytä. Liedon kirkon lainauspyyntö kohdentuu kirkkotilan uudistukseen, jossa esineiden turvallisuusnäkökannat tulevat paranemaan. Kirkko ei kuitenkaan pysty takaamaan veistoksille saavutettavuutta samassa laajuudessa ja historiallisen tiedon syvyydessä kuin Turun linnan päänäyttelyn esillepanossa ja sen erilaisissa yleisötyön muodoissa.

Museopalvelujohtaja Juhani Ruohonen:

PäätösPäätin, että Liedon seurakunnan kirkkovaltuuston lähettämää keskiaikaisten veistosten laina-anomusta ei hyväksytä edellä olevin perusteluin.

Juhani Ruohonen

Museopalvelujohtaja

Oikaisuvaatimusohje liitteenä.