Konsernihallinnon lakipalvelut, ympäristöjuristi Jenna Härkönen 13.5.2024:

Turun kaupungille esitetty korvausvaatimus

Turun kaupungille on 4.9.2023 esitetty korvausvaatimus, joka koskee kielteisen poikkeamispäätöksen ja yleiskaavan aiheuttamaa haittaa. Korvauksenhakijat ovat hakeneet korvausta maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n nojalla.

Korvausta haetaan kielteisen poikkeamispäätöksen ja Hirvensalon osayleiskaavassa VL-1-virkistysalueeksi muutetun maa-alueen rakennusoikeudettomuuden aiheuttamasta haitasta. Vaatimuksena on esitetty ensisijaisesti rakennusoikeutta, koska kiinteistön maa-alueen arvon menetys ilman rakennusoikeutta on kohtuuton. Toissijaisesti on vaadittu, että kaupunki luovuttaa lähialueelta vastaavan kokoisen rakennusoikeudellisen määräalan. Kolmantena vaihtoehtona on esitetty rahallista korvausta haitasta 300.000 euroa, jolloin maa-alue jäisi edelleen maanomistajan haltuun.

Korvausvaatimuksen perusteluina on esitetty seuraavaa:

1.​​ Vuorovaikutus ja kaavoituksesta tiedottaminen eivät ole toteutuneet

2.​​ Maa-alueen rakennusoikeudettomuus tuottaa kiinteistön omistajille kohtuutonta taloudellista haittaa

3.​ Maa-alueen läheisille kiinteistöille on myönnetty poikkeamispäätöksiä

4.​​ Korvauksenhakijoille ei ole myönnetty yhtään rakennuslupaa alueelle

5.​​ Rakennusoikeudettomuus on täysin kohtuutonta

6.​​ VL-1 maa-alueella ei ole virkistyskäyttöä eikä sen mahdollisuutta tai tarvetta

7.​​ Lupaa määräalalle rakentamiseen on haettu 25 vuotta

Kielteinen poikkeamispäätös ja alueen kaavoitustilanne

Korvausvaatimuksessa mainittu poikkeamispäätös (P 2022-1) on koskenut uuden rakennuspaikan muodostamista 16255 m²:n suuruisesta kiinteistöstä 853-467-1-135 lohkottavalle noin 5600 m²:n kokoiselle määräalalle. Kiinteistö muodostuu kahdesta vierekkäin olevasta palstasta. Kiinteistön idän puoleisella palstalla on Haarlansalmeen rajoittuvaa rantaviivaa noin 100 metriä. Tällä rantaosuudella sijaitsee 300 k-m²:n suuruinen asuinrakennus. Uutta rakennuspaikkaa on haettu lohkottavalle määräalalle lännen puoleiselle palstalle. Lohkottava määräala on muutoin kolmion muotoinen, mutta se ulottuu noin 4 metriä kapeana kaulana Haarlansalmen rantaan. Määräala on muutoin rakentamaton, paitsi sen rantaosuudelle on myönnetty toimenpidelupa (2014-1131) laiturin rakentamiseksi vuonna 2015. Poikkeamishakemus koski 160 k-m² kokoisen asuinrakennuksen ja 50 k-m² kokoisen talousrakennuksen rakentamista määräalalle.

Alueella on voimassa Hirvensalon osayleiskaava (13/2007), joka on tullut voimaan 11.12.2021. Rakennuspaikkaa koskevat kaavamääräykset VL-1: Virkistysalue ja RA-1: Loma-asuntoalue. Rakennuspaikka kuuluu pääosin osayleiskaavan mukaiselle VL-1-alueelle, jolle uusien rakennusten rakentaminen on kielletty. Rakennuspaikkana olevan määräalan kapea rantaan rajoittuva osa kuuluu RA-1-alueelle, jolle uusien rakennuspaikkojen muodostaminen on kielletty. Poikkeamishakemuksen mukainen rakentaminen sijoittuu kokonaan virkistysalueeksi osoitetulle alueelle.

Kaupunkiympäristölautakunta on 30.5.2023 § 193 tehnyt kielteisen poikkeamispäätöksen. Päätös on ollut kielteinen, koska poikkeamisen myöntämiselle ei ole ollut MRL 171 §:ssä esitettyjä oikeudellisia edellytyksiä. Poikkeamisen on katsottu vaikeuttavan osayleiskaavan toteuttamista ja tuottavan haittaa kaavoitukselle. MRL 171 §:n mukaisesti tällaisessa tapauksessa poikkeamista ei saa myöntää. Perusteluina on myös esitetty, että samalle hakijalle on myönnetty Nepontielle useita rakennuspaikkoja, mihin nähden hakemuksen hylkäämistä ei ole voitu pitää kohtuuttomana. Lisäksi perusteluissa on huomioitu hakijan aiemmat lupahakemukset samalle määräalalle. Hakija ei ole myöskään esittänyt MRL 171 §:ssä tarkoitettua erityistä syytä poikkeamiselle.

Asian käsittely kaupungin vastuuvakuutusyhtiössä

Turun kaupungilla on vuoden 2021 alusta lukien ollut vastuuvakuutus LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiössä (jäljempänä LähiTapiola). LähiTapiola on käsitellyt kysymyksessä olevan vahinkoasian ja antanut asiassa päätöksensä 22.2.2024.

LähiTapiolan päätöksen mukaan mahdollinen korvausvelvollisuus perustuu nimenomaisesti yleiskaavasta johtuvaan haittaan. Yleiskaavan vuorovaikutuksesta ja kaavoituksesta tiedottamista on arvioitu jo hallinto-oikeuden päätöksessä 1.7.2020. Korvauksenhakijat ovat hakeneet lupaa rakentaa kyseiselle määräalalle jo 25 vuoden ajan. Määräalalle on haettu ajalla 1998-2003 poikkeamislupia, jotka on hylätty. Lisäksi myönnettyjä rakennuspaikkojakin on jo vuosilta 2001 ja 2011.

Vahingosta saatujen tietojen perusteella LähiTapiola katsoo, että väitetty vahinko on aiheutunut ja todettu ennen vastuuvakuutuksen voimaantuloa. Vakuutus ei kata korvausvaatimuksia, jotka liittyvät ennen vakuutuksen alkamista tapahtuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin silloin kun vahinko on todettu ennen vakuutuksen voimassaoloa. Rajoitusehtoihin perustuvan päätöksen johdosta LähiTapiola ei ole ottanut korvauspäätöksellään kantaa siihen, onko tapauksessa kyse sovellettavien ehtojen tarkoittamalla tavalla varallisuusvahingosta, josta vakuutettu olisi voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa. Näin ollen korvauksenhakijoiden väitettyä vahinkoa ei ole korvattu Turun kaupungin vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaan jos maa asemakaavassa tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen nojalla yleiskaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Kohtuullista hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon yleiskaavasta tai ranta-asemakaavasta maanomistajalle johtuva hyöty. Lunastus- tai korvausvelvollisuus ei koske 75 §:ssä tarkoitettua yhteiskäyttöaluetta, 91 §:ssä tarkoitettua aluetta, 93 §:ssä tarkoitettua yleisen tien tiealuetta eikä 94 §:ssä tarkoitettua katualuetta. Tässä momentissa tarkoitettu lunastus- tai korvausvelvollisuus voi koskea maa- ja metsätaloutta varten osoitettua aluetta vain, jos kaavassa on asetettu sen käyttöä koskevia erityisiä rajoituksia. Kun 1 momentin nojalla vaaditaan lunastettavaksi vain osa omistajalle kuuluvasta, yleiskaavaan tai asemakaavaan otetusta yhtenäisestä alueesta, kunnalla tai valtiolla on oikeus lunastaa koko alue.

Maankäyttö- ja rakennuslain 102 §:n mukaan kunnan tai valtion 101 §:ssä säädetty lunastus- tai korvausvelvollisuus tulee voimaan vasta kun maanomistajan hakemus saada poikkeus rajoituksesta on hylätty ja päätös on saanut lainvoiman. Kunta ja valtio vapautuvat lunastus- tai korvausvelvollisuudestaan, jos yleiskaavan tai asemakaavan muutoksen johdosta aluetta voidaan käyttää kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla yksityisiin tarpeisiin eikä lunastus- tai korvausvelvollisuutta koskevaa asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu. Lunastus- tai korvausvelvollisuutta ratkaistaessa ei oteta huomioon niitä muutoksia omistussuhteissa ja kiinteistöjaotuksessa, jotka ovat tapahtuneet yleiskaavan tai asemakaavan hyväksymisen jälkeen, ellei niitä ole tehty kaavan toteuttamista varten.

Oikeudellinen arviointi

Vuorovaikutus ja kaavoituksesta tiedottaminen

Korvausvaatimuksen mukaan maa-alueen rakennusoikeuden poistamisesta ja kaavanmuutoksesta ei ole oltu yhteydessä kirjeitse, sähköpostitse tai puhelimitse kaavaa valmisteltaessa. Näin ollen korvauksenhakijat katsovat, että vuorovaikutusmahdollisuutta ei ole ollut.

Hirvensalon osayleiskaavasta on tiedotettu ensimmäisen kerran kaavoituskatsauksessa vuonna 2007, minkä jälkeen siitä on ollut maininta kaavoituskatsauksissa joka vuosi. Osayleiskaava on ollut luonnoksena kaksi kertaa ja ehdotuksena kerran julkisesti nähtävillä. Osayleiskaavasta on järjestetty myös yleisötilaisuuksia, jotka ovat olleet avoimia kaikille kuntalaisille. Kaupunginvaltuusto on 11.6.2018 hyväksynyt Hirvensalon osayleiskaavan. Päätöksestä on valitettu Turun hallinto-oikeuteen, joka on 1.7.2020 hylännyt valitukset. Hallinto-oikeus on päätöksessään ottanut kantaa myös toteutuneeseen vuorovaikutukseen ja todennut, että vuorovaikutus on toteutunut maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetyllä tavalla. Tältä osin päätöksessä on vielä todettu, että lausunnon pyytäminen yksityisoikeudellisilta toimijoilta ei ole edellytyksenä vuorovaikutuksen lainmukaiselle toteutumiselle. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituslupahakemuksen, joten hallinto-oikeuden päätös jäi lainvoimaiseksi.

Laki ei edellytä ilmoittamaan maanomistajille henkilökohtaisesti (puhelimitse, kirjeitse eikä sähköpostitse) osayleiskaavan vireille tulosta korvaushakemuksessa esitetyllä tavalla. Vuorovaikutuksen ja kaavoituksesta tiedottamisen lainmukaisuus on jo hallinto-oikeuden lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Muille maanomistajille myönnetyt poikkeamispäätökset

Korvausvaatimuksessa on esitetty, että maa-alueen läheisille tonteille on hiljattain myönnetty poikkeamispäätöksiä. Tähän viitaten korvausvaatimuksessa on todettu, että maanomistajia tulee lain mukaan kohdella tasapuolisesti rakennuslupien suhteen.

Korvausvaatimuksessa esitetty poikkeamispäätös (P 2022-985) sijoittuu kiinteistölle 853-467-1-148 ja kyseinen rakennuspaikka on Hirvensalon osayleiskaavassa merkitty RA-1 loma-asuntoalueeksi. Kaupunkiympäristöjohtaja myönsi päätöksellään 9.3.2023 § 53 poikkeamispäätöksen 125 k-m²​ kokoisen vapaa-ajan asunnon uudisrakentamiselle. Kyseessä oli rakennettu rakennuspaikka, jolla sijaitsi jo ennestään loma-asunto talousrakennuksineen. Päätöksen perusteluiden mukaan vapaa-ajan asunto tulee purettavan vanhan rakennuksen paikalle eikä hanke vähennä vapaata olevaa rantaa alueella.

Edellä esitettyä poikkeamispäätöstä ei voida suoraan verrata korvauksenhakijan poikkeamishakemukseen. Edellä esitetyssä poikkeamispäätöksessä oli kyse olemassa olevasta rakennuspaikasta ja korvaavasta rakentamisesta. Hakemuksen mukaisella rakentamisella ei ole muodostettu uutta rakennuspaikkaa. Myös osayleiskaavamerkinnät poikkeamishakemuksissa ovat erit. Näin ollen kiinteistölle 853-467-1-148 myönnetty poikkeamispäätös ei tarkoita, että maanomistajien yhdenvertainen kohtelu ei toteutuisi.

Korvauksenhakijalle myönnetyt rakennuspaikat

Korvausvaatimuksessa tarkoitettu kielteinen poikkeamispäätös on koskenut tilasta 853-467-1-135 lohkottavalle määräalalle muodostettavaa uutta rakennuspaikkaa. Kyseisen tilan idän puoleisella palstalla on rakennuspaikka, jolla sijaitsee omakotitalo sekä saunarakennus. Tämä palsta on Hirvensalon osayleiskaavan mukaista RA-1-aluetta.

Lisäksi yhdelle korvauksenhakijoista on myönnetty alueelle kaksi uutta rakennuspaikkaa vuosina 2001 ja 2011 sekä vuonna 2022 poikkeamispäätös talousrakennuksen käyttötarkoituksen muuttamiseksi asuinrakennukseksi. Vuoden 2001 suunnittelutarveratkaisu (S 42/2001) koski 3660 m²​ kokoista määräalaa tilasta 853-467-2-0. Suunnittelutarveratkaisua haettiin 157 m²:n suuruisen omakotitalon rakentamiseksi. Suunnittelutarveratkaisuhakemus (ja uuden rakennuspaikan muodostaminen) hyväksyttiin rakennuslautakunnassa 26.7.2001 § 389. Vuoden 2011 suunnittelutarveratkaisu (S 2011-112) koski 184 k-m²:n suuruisen omakotitalon sekä 56 k-m²:n suuruisen talousrakennuksen uudisrakentamista. Rakennuspaikkana oli tila 853-467-2-1 sekä erottamaton määräala tilasta 853-467-2-0. Rakennuspaikan pinta-ala oli yhteensä noin 5066 m². Suunnittelutarveratkaisuhakemus (ja uuden rakennuspaikan muodostaminen) hyväksyttiin rakennuslautakunnassa 1.6.2011 § 216. Vuoden 2022 poikkeamispäätös (P 2022-667) koski olemassa olevan 160 k-m²​ suuruisen talousrakennuksen käyttötarkoituksen muutosta asuinrakennukseksi. Rakennuspaikkana oli 2769 kokoinen tila 853-467-2-1. Kaupunkiympäristöjohtaja hyväksyi poikkeamishakemuksen 9.12.2022 § 360.

Siten korvauksenhakijoille on myönnetty yhteensä kolme sisämaan rakennuspaikkaa ja yksi ranta-alueen rakennuspaikka.

Aiemmat lupahakemukset määräalalle

Yksi korvauksenhakijoista haki vuonna 1998 poikkeamispäätöstä kaksikerroksisen 255 k-m² suuruisen rakennuksen rakentamiseen. Rakennuspaikkana oli 6560 m²​ kokoinen määräala tilasta 853-467-1-135. Tuolloin Varsinais‑Suomen seutukaavan mukaan alue oli loma-­asutuksen suunnitte­lun osa‑aluetta, jolla sallitaan 5‑7 omarantaista loma‑asuntoyksikköä rantakilometriä kohti. Kaupunginvaltuuston 4.11.1985 hyväksymän Hirvensalon osayleiskaavan ja uuden Hirvensalon osayleiskaavaluonnok­sen mukaan rakennuspaikka oli maa‑ ja metsätalousaluetta, jossa olemassa olevilla rakennuspaikoilla voidaan sallia vähäinen lisäraken­taminen sekä vanhojen asuin‑ ja talousrakennusten korvaaminen vastaavilla uusilla. Ympäristöministeriö hylkäsi 3.11.1998 lupahakemuksen. Perusteluina esitettiin, että hakemuksessa ei ole kysymys vähäisestä lisärakentamisesta olemassa olevalla rakennuspaikalla eikä vanhan asuinrakennuksen korvaamisesta uudella rakennuksella, vaan uuden rakennuspaikan muodostamisesta. Näissä oloissa ja kun otetaan huomioon tilan koko ja sen jo käyttämä rakennusoikeus, tilan rantaviivan pituus, suunnitellun rakennuspaikan koko ja sijainti, suunnitellun rakennuksen koko sekä alueen kaavoitustilanne, hakemuksen tueksi ei ole esitetty erityisiä syitä. Hakemuksen mukainen raken­taminen tuottaa huomattavaa haittaa kaavoituksen toteuttamiselle ja asutuksen muulle järjestämiselle.

Korvauksenhakija haki uudelleen vuonna 1998 poikkeamispäätöstä samalle rakennuspaikalle (sama kiinteistö, samansuuruinen määräala). Ympäristöministeriö hylkäsi 28.6.1999 lupahakemuksen samoilla perusteilla kuin aiemmin. Luvanhakija valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen.

Korvauksenhakija haki vuonna 2000 suunnittelutarveratkaisua 157 k-m²​ kokoiselle asuinrakennukselle. Rakennuspaikka erosi aiemmista hakemuksista siten, että määräalaan ei kuulunut neljä metriä kapeaa Haarlansalmen rantaan ulottuvaa osuutta, jolloin rakennuspaikka ei ollut omarantainen. Lisäksi rakennuspaikkaan kuului 3800 m²:n osa pohjoispuolisesta tilasta. Turun hallinto-oikeus kumosi 22.2.2001 lautakunnan hyväksymän suunnittelutarveratkaisun, koska rakennuspaikan katsottiin sijaitsevan MRL 72.2 §:n mukaisella ranta-alueella, jolle kunnalla ei ole toimivaltaa myöntää poikkeusta.

Korvauksenhakija haki vuonna 2003 poikkeamispäätöstä yksikerroksisen 157 k-m²​ kokoisen asuinrakennuksen rakentamiseen samalle määräalalle kuin aiemmissa poikkeamishakemuksissa. Tuolloin rakennuspaikkaa koski Hirvensalon osayleiskaavassa kaavamääräys M: maa- ja metsätalousalue, jolle ei kaavassa ollut osoitettu uusia rakennuspaikkoja. Lounais-Suomen ympäristökeskus hylkäsi 9.2.2004 poikkeamishakemuksen. Hylkäämisen perusteluina esitettiin, että hakemuksen tarkoittamassa rakentamisessa ei ole kysymys vähäisestä lisärakentamisesta olemassa olevalla rakennuspaikalla eikä vanhan asuinrakennuksen korvaamisesta uudella rakennuksella, vaan kokonaan uuden rakennuspaikan muodostamisesta. Hakemuksen mukainen rakentaminen on siten vastoin yleiskaavan määräyksiä. Päätöksessä todettiin, että yleiskaavaan perustumaton lisärakentaminen kyseisellä ranta-alueella edellyttää rakentamismahdollisuuksien selvittämistä asemakaavalla. Kun otetaan huomioon alueen sijainti sekä kantatilan jo käyttämä rakennusoikeus ja maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimus sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimus osoittaa maa-alueita paitsi rakentamiseen myös vapaa-alueiksi, hakemus hylättiin. ​

Korvausvaatimuksen mukaan määräalalle rakentamiseen on jo 25 vuoden ajan yritetty hakea lupaa, mitä voidaan pitää täysin kohtuuttomana haittana maanomistajien ja nykyisen haltijan kannalta. On huomattava, että jokainen poikkeamishakemus/suunnittelutarveratkaisu on hylätty perustellusti, koska alueen kaavamääräys ei ole sallinut uuden rakennuspaikan muodostamista. Lisäksi on huomattava, että jokaisessa hylkäävässä päätöksessä on huomioitu kantatilan jo käyttämä rakennusoikeus ja samalle hakijalle myönnetyt rakennuspaikat. Olosuhteet eivät tuon 25 vuoden aikana ole muuttuneet siten, että uuden rakennuspaikan muodostamiselle kyseiselle alueelle olisi edelleenkään edellytyksiä.

Korvausvelvollisuus

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukainen lunastus- ja korvausvelvollisuus liittyy nimenomaan yleiskaavasta johtuvaan haittaan. Korvausta ei voi hakea kielteisen poikkeamispäätöksen aiheuttamasta haitasta siten kuin korvausvaatimuksessa on esitetty. Asian arvioinnissa on kyseenalaista se, että toisaalta korvauksenhakija ei ole saanut poikkeusta yleiskaavasta, mutta toisaalta myöskään edellytykset saada poikkeusta maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:stä eivät ole täyttyneet.

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaisen lunastus- ja korvausvelvollisuuden edellytyksenä on, että maanomistaja ei voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan. Tätä kohtuullista hyötyä arvioitaessa otetaan kuitenkin huomioon yleiskaavan maanomistajalle tuottama hyöty. Näin ollen asiassa on toisaalta arvioitava sitä, voiko maanomistaja kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, joka on yleiskaavassa osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan. Mikäli maanomistajalle aiheutuu haittaa sen vuoksi, ettei hän voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, asiassa on toisaalta arvioitava sitä, johtuuko yleiskaavasta maanomistajalle sellaista hyötyä, että edellä mainittu haitta ei tulisi korvattavaksi tämän yleiskaavasta saadun hyödyn perusteella.

Kuntaliitto on maapolitiikan oppaassaan velvollisuuslunastuksien osalta todennut, että lunastus- tai korvausvelvollisuuden haja-asutusalueella ratkaisee se, ”aiheutuuko rakennusluvan epäämisestä hakijalle huomattavaa haittaa. Haittaa arvioitaessa on otettava huomioon mm. hakemuksen kohdekiinteistön ja hakijan muiden kiinteistöjen suuruus sekä se, voidaanko rakentaminen toteuttaa muualla hänen maillaan”.​ Edelleen oppaassa on todettu, että​ ”yleiskaava-alueella ranta-aluetta koskeva kielteinen lupapäätös voi synnyttää korvaus- tai lunastusvelvollisuuden, jollei lupaa voida myöntää mihinkään muuallekaan maanomistajan ranta-alueella. Jos lupa voidaan myöntää vain sisämaan rakennuspaikalle, korvaus voisi tällöin vastata rantarakennuspaikan ja sisämaan rakennuspaikan hintaeroa, ellei maanomistajalle ole kompensaationa rantarakennuspaikan menetyksestä osoitettu normaalimitoitusta enemmän sisämaan rakennuspaikkoja. Jos maanomistajalla on vain ranta-aluetta eikä rakentamista voida siirtää, on korvausperusteena todennäköisesti rantarakennuspaikan hinta”.

On huomattava, että lupaa määräalalle rakentamiseen on haettu jo vuodesta 1998 saakka. Alueen kaavamääräys ei ole koskaan sallinut uuden rakennuspaikan muodostamista. Siten määräalan ”rakennusoikeudettomuus” ei ole seurausta ainoastaan 11.12.2021 voimaan tulleesta Hirvensalon osayleiskaavasta, vaan tilanne on ollut sama jo ainakin vuodesta 1998 alkaen. Todettakoon myös, että korvauksenhakijoille on​ myönnetty useita rakennuspaikkoja sisämaalle sekä rakennuspaikka korvausvaatimuksen kohteena olevan määräalan kantatilalle. Ottaen huomioon kuntaliiton maapolitiikan oppaan mukainen haitan arviointi, ei edellä esitetyn perusteella kielteinen poikkeamispäätös ole aiheuttanut huomattavaa haittaa, koska rakentaminen on voitu toteuttaa usealla muulla rakennuspaikalla. Asiaa olisi arvioitava toisin, mikäli korvauksenhakijoille ei olisi myönnetty yleiskaavasta johtuen ainoatakaan rakennuspaikkaa alueelle. Koska määräalan kantatilalle on myönnetty rakennuspaikka ja lisäksi korvauksenhakijoille on myönnetty myös sisämaalle kolme rakennuspaikkaa, yleiskaava tuottaa maanomistajalle sellaista hyötyä, ettei voida katsoa, etteikö maanomistaja voisi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan. Siten kunta ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n nojalla korvaus- tai lunastusvelvollinen.

Johtopäätös

Kunnan maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:ssä säädetty lunastus- tai korvausvelvollisuus edellyttää, että maanomistaja on hakenut MRL 23 luvussa säädetyin tavoin poikkeusta rajoitukseen ja että hakemus on hylätty ja päätös on saanut lainvoiman. Oikeus korvaukseen tulee voimaan vasta silloin, kun kaavan sisältämä rajoitus tulee käytännössä vaikuttavaksi ja ajankohtaiseksi.

Kaupunkiympäristölautakunta on 30.5.2023 § 193 tehnyt kielteisen poikkeamispäätöksen, joka on lainvoimainen. Edellä esitetyin perustein kunnalla ei ole kuitenkaan maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n mukaista lunastus- tai korvausvelvollisuutta, koska yleiskaava tuottaa maanomistajalle sellaista hyötyä, ettei voida katsoa, että maanomistaja ei voisi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan. Näin ollen kaupungilla ei ole lakiin perustuvaa korvausvastuuta korvausvaatimuksessa esitetyllä tavalla. Siten korvausvaatimus esitetään hylättäväksi.

Liite 1Korvausvaatimus

Oheismateriaali 1LähiTapiolan korvauspäätös

Kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen:

Ehdotus​Kaupunginhallitus päättää hylätä kokonaisuudessaan 4.9.2023 Turun kaupungille saapuneen korvausvaatimuksen edellä esitetyin perustein.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.