Konsernihallinto, lakipalvelut, lakimies Sanni-Sofia Nieminen 27.2.2023:

Asian tausta

Sosiaali- ja terveyslautakunta on tehnyt 600​ 000 euron suorahankintapäätöksen 24.11.2021 § 434 tähystystutkimusten ja niihin liittyvien vastaanottokäyntipalveluiden hankinnasta ajalle 1.12.2021‒30.6.2022. Tuotantojohtaja on tehnyt palveluntuottajien valintapäätöksen 26.11.2021 § 97.​

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä ’’KKV’’) tehnyt markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesityksen edellä mainitusta suorahankinnasta.

​Seuraamusmaksuesitys perusteineen

KKV on vaatinut, että markkinaoikeus määrää Turun kaupungin maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 30​ 000 euroa.

KKV:n mukaan Turun kaupunki on tähystystutkimuksia hankkiessaan laiminlyönyt julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016, jäljempänä ’’hankintalaki’’) mukaisen velvollisuutensa kilpailuttaa palvelut hankintalain mukaisesti.

KKV:n mukaan kaupungilla ei ole ollut hankintalain 40 §:n 2 momentin mukaista perustetta tehdä suorahankintaa vedoten äärettömään kiireeseen. KKV:n mukaan suorahankinnan peruste ei ole johtunut hankintayksikölle ennalta-arvaamattomasta tai hankintayksiköstä riippumattomasta syystä, koska kaupungilla on ollut jo pitkään tiedossa gastroenterologian poliklinikan henkilöstöresurssien riittämättömyys, eikä henkilöstöresurssin tilanteen heikentyminen ole ollut hankintayksiköstä riippumatonta.

Turun kaupungin vastaus seuraamusmaksuesitykseen

Turun kaupunki on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus jättää seuraamusmaksuesityksen tutkimatta, koska KKV:lla ei ole ollut toimivaltaa esityksen tekemiseen eikä markkinaoikeudella ole toimivaltaa tutkia sitä. Vaikka hankinnan ennakoidun kokonaisarvon on hankintapäätöksissä katsottu ylittävän hankintalain kynnysarvon, on arvio hankinnan ennakoidusta kokonaisarvosta ollut virheellinen. Kaupungin mukaan hankinnassa on tosiasiallisesti ollut kyse hankintalain soveltamisalaan kuulumattomasta pienhankinnasta, kun hankinnan tosiasiallinen arvo on ollut noin 200​ 000 euroa.

Kaupunki on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus toissijaisesti hylkää KKV:n seuraamusmaksuesityksen, koska hankintayksiköllä on ollut hankintalain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukainen suorahankintaperuste.

Lisäksi kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa KKV:n korvaaman sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2​ 210 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeuden ratkaisu perusteineen

Markkinaoikeus on 14.2.2023 tekemällään päätöksellä 67/2023 jättänyt seuraamusmaksuesityksen tutkimatta.

Markkinaoikeus on katsonut, että hankintojen tosiasiallinen arvo on alittanut erittäin merkittävästi hankintalain kansallisen kynnysarvon. Lisäksi markkinaoikeus on todennut, ettei asiassa ole myöskään käynyt ilmi seikkoja, joiden perusteella olisi todettavissa, että kaupunki olisi hankintapäätöksen tehtyään lakannut tekemästä hankintapäätöksen perustuvia tilauksia KKV:n esityksen vireille tuloon tai hankinnan kynnysarvoon liittyvistä syistä.​

Markkinaoikeus on katsonut, että hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintamenettelyn alkamisajankohtana alittanut hankintalain kansallisen kynnysarvon, jolloin KKV:lla ei ole ollut toimivaltaa tehdä markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesitystä, eikä markkinaoikeudella ole myöskään toimivaltaa tutkia esitystä.

Markkinaoikeus on lisäksi hylännyt kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, koska markkinaoikeus on katsonut, että asian laatu ja oikeudenkäynnin osapuolten asema viranomaisina huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että kaupunki joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Markkinaoikeuden päätöksen arviointi

Hankintalain 165 §:n mukaan markkinaoikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Koska markkinaoikeus on jättänyt seuraamusmaksuesityksen tutkimatta kaupungin ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti, on asiassa arvioitava sitä, tyytykö kaupunki markkinaoikeuden päätökseen oikeudenkäyntikulujen hylkäämisen osalta.

Asiassa ei ole ollut kyse tapauksesta, jossa yksityinen taho olisi tehnyt valituksen kaupungin hankintapäätöksestä ja jossa markkinaoikeus olisi vakiintuneen käytännön mukaisesti määrännyt valittajan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut. Nyt ko. tapauksessa on ollut kyse viranomaisten välisestä oikeudenkäynnistä, joissa ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) mukaisesti tapana korvata viranomaisen oikeudenkäyntikuluja.

Edellä mainituin perustein markkinaoikeuden ratkaisuun tyytyminen on kaupungin edun mukaista, kun otetaan huomioon valituslupahakemuksen menestymismahdollisuus.

Toimivalta

Turun kaupungin hallintosäännön 43 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan palvelujohtaja palvelukokonaisuutena osalta päättää tuomioistuimen ja viranomaisen päätökseen tyytymisestä ja muutoksenhausta palvelualuetta koskevissa asioissa.

Seuraamusmaksuesityksen perusteena olevat hankintapäätökset on tehty hyvinvoinnin palvelukokonaisuudessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu on siirtynyt vuoden 2023 alusta Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle, minkä vuoksi Turun kaupungilla ei ole sosiaali- ja terveysjohtajaa, jolla olisi em. hallintosäännön pykälän perusteella toimivalta tehdä päätös tuomioistuimen päätöksen tyytymisestä.

Hallintosäännön 39 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan kansliapäällikön tehtävänä on päättää asioista, joita ei ole annettu muun toimielimen, pormestarin tai viranhaltijan tehtäväksi.

Koska hallintosäännössä ei ole erikseen määritelty tietylle viranhaltijalle toimivaltaa liittyen entisen hyvinvoinnin palvelukokonaisuudelle koskevien tuomioistuinten päätösten tyytymisestä, on kansliapäälliköllä hallintosäännön 39 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan toimivalta päättää tuomioistuimen päätökseen tyytymisestä nyt ko. tapauksessa.

Kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen:

Päätös​Päätin edellä mainituin perustein, että Turun kaupunki tyytyy markkinaoikeuden 14.2.2023 tekemään päätökseen 67/2023 hakematta valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

​

​Tuomas Heikkinen

kansliapäällikkö