Ympäristölakimies Nina Mattila 3.1.2023:

Kaupunginvaltuusto on 28.8.2021 § 202 hyväksynyt asemakaavamuutoksen, jolla suojellaan osoitteessa Kaskenkatu 3 olevat 1800-luvun rakennukset osana kaupunkikuvallisesti arvokasta Turun historiallista keskustaa. Alue osoitetaan asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Kaavamuutoksella sallitaan lisäksi tontille 490 k-m²:n uudisrakennuksen rakentaminen.

Suomen Talokauppa Oy on valittanut päätöksestä ja vaatinut päätöksen kumoamista tai toissijaisesti, että hallinto-oikeus vahvistaa, että kaupungin pitää korvata rakennusten omistajille aiheutuvat kustannukset ja haitta täysimääräisesti. Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta vaatimuksen velvoittaa kaupunki maksamaan korvauksia rakennusten suojelusta. Asemakaavan suojelumääräyksistä mahdollisesti aiheutuva korvausvelvollisuus ratkaistaan eri menettelyssä. Hallinto-oikeus on muilta osin hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeuden mukaan kaava on perustunut riittäviin selvityksiin. Kun otetaan huomioon museoviranomaisen asiantuntijalausunto ja tehdyt selvitykset kokonaisuudessaan, kaavaa valmisteltaessa on riittävästi selvitetty rakennusten rakennushistoriallista ja rakennustaiteellista arvoa sekä myös niiden kuntoa. Selvitykset ovat olleet riittävät sen arvioimiseksi, täyttääkö asemakaavan muutos rakennetun ympäristön vaalimista koskevan kaavan sisältövaatimuksen. Hallinto-oikeus toteaa, että kaavan valmistelu ei ole ollut puutteellista, sillä perusteella, ettei kaava-aineisto sisällä erikseen nimenomaisia katselmuspöytäkirjoja. Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että kaupunki olisi teettänyt rakennuksiin kuntokartoituksen, mutta valittajayhtiö on kieltäytynyt päästämästä kuntokartoittajaa rakennukseen sisälle. Arvio suojelusta on tehty asiantuntijaviranomaisena toimivan museon lausunnon sekä suoritettujen katselmusten perusteella.

Vuorovaikutuksen toteutumisesta hallinto-oikeus toteaa, että kaavan laatimiseen liittyy erilaisten näkemysten ja maankäyttötavoitteiden yhteensovittamista. Vuorovaikutusmenettelyssä osallisten esittämät mielipiteet ja asiantuntijaviranomaisten antamat lausunnot muodostavat osan asian valmisteluaineistosta, eikä vuorovaikutusmenettelyllä sidota kaavan sisältöä kuulemisen yhteydessä esitettyihin mielipiteisiin.

Hallinto-oikeuden mukaan rakennuksilla on sellaisia arvoja, joiden perusteella ne tulee suojella asemakaavalla. Museo on antamissaan lausunnoissa edellyttänyt rakennusten suojelua asemakaavalla, eikä sillä ole ollut kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa huomautettavaa rakennussuojelun osalta. Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia rakennussuojelun kannalta olennaisia seikkoja, joiden vuoksi asemakaavalla ei olisi voitu suojella myös kiinteää sisustusta.

Hallinto-oikeuden mukaan suojelumääräykset ovat myös riittävän yksityiskohtaisia ja selkeitä. Asemakaavan muutos ei ole lainvastainen sillä perusteella, että korjaus- ja muutostöiden toteutuksen suojelumääräysten mukaisuus edellyttää rakennuslupamenettelyssä museoviranomaisen kuulemista. Kaavamääräyksiä ei näiltä osin voida myöskään pitää epäselvinä.

Hallinto-oikeus on todennut, että valittaja Suomen Talokauppa Oy ei ole saadun selvityksen perusteella maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentissa tarkoitettu maanomistaja. Yhtiöllä on kuitenkin asiassa kunnan jäsenyyteen perustuva valitusoikeus. Yhtiö voi siten valitusperusteena vedota muun ohella siihen, että kaavassa asetetut suojelumääräykset ovat maanomistajalle kohtuuttomia. Hallinto-oikeuden mukaan lisärakennusoikeuden voidaan katsoa kompensoivan kaavan suojelumääräyksistä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa. Asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan tontilla olevien rakennusten säännönmukainen huolto on useiden vuosien ajan laiminlyöty. Se seikka, että rakennusten kunnostaminen ja suojelumääräysten toteuttaminen voi tästä syystä aiheuttaa erityisiä kustannuksia, ei anna aihetta arvioida kaavamääräysten kohtuullisuutta toisin. Kun otetaan huomioon kaavan vaikutukset kokonaisuutena, rakennusten suojelua koskevia merkintöjä kaavamääräyksineen voidaan kaavan tavoitteet huomioon ottaen pitää maanomistajalle kohtuullisina.

Tontti kuuluu muinaisjäännökseen Turun vanha asemakaava-alue. Tontilla on tehty kaavamuutoksen laatimiseksi tarkkuusinventointi, jossa ei ole voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, etteikö rakenteissa voisi olla nykyistä rakennusta vanhempia rakennusosia tai maakerroksia. Koekaivauksia ei ole sallittu. Kun tässä tilanteessa otetaan lisäksi huomioon, että muinaismuistot ovat joka tapauksessa suoraan lailla suojeltuja, hallinto-oikeus arvioi, ettei kaava ole lainvastainen silläkään perusteella, että tontille on osoitettu muinaisjäännöstä koskeva sm-1-kaavamääräys.

Hallinto-oikeuden mukaan se, että eri aikoina hyväksytyissä viereisiä alueita koskevissa kaavoissa on eri sisältöisiä kaavamääräyksiä rakennusten suojelun ja muinaismuistojen osalta kuin nyt hyväksytyssä asemakaavan muutoksessa, ei merkitse, että maanomistajien kohtelu olisi yhdenvertaisen kohtelun vastaista.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Oheismateriaali 1​Turun hallinto-oikeuden päätös 28.12.2022​

Kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen:

Ehdotus​Kaupunginhallitus merkitsee asian tiedoksi.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.