Ympäristölakimies Nina Mattila 24.1.2022:

Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi päätöksellään 9.9.2019 Turun kaupungille uhkasakolla tehostamansa määräyksen järjestää vesihuolto Kakskerran ja Satavan, Hirvensalon, Paimalan, Auvainen-Tekkalan sekä Viikkala-Joenperän alueilla. ELY-keskuksen määräyksen mukaan Turun kaupungin tuli täyttää vesihuoltolain 6 §:n mukainen vesihuollon järjestämisvelvollisuus päätöksen liitekartoissa esitetyillä alueilla. Määräyksen mukaan alueet on hyväksyttävä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi ja ne on kokonaisuudessaan saatettava vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkoston ja jätevesiviemäriverkoston piiriin. Toiminta-alueiden tulee kattaa vähintään kartoilla rajattujen alueiden sisällä oleva asutus sekä vesihuollon kannalta asutukseen rinnastuva elinkeino- ja vapaa-ajantoiminta. Määräyksen mukaan alueet tuli esittää vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi päätöksessä annettuihin määräaikoihin mennessä. Toiminta-alueesta tuli tehdä päätös 30.6.2020 mennessä ja alueiden kiinteistöillä tulee olla mahdollisuus liittyä verkostoihin päätöksessä annettuihin määräaikoihin mennessä. Lisäksi ELY-keskus velvoitti päätöksessään Turun kaupungin tiedottamaan alueen asukkaita keskitetyn vesihuollon toteuttamisesta edellä mainituille alueille mahdollisimman pikaisesti, mielellään viimeistään 31.10.2019 mennessä. ELY-keskuksen päätöksessä asetettiin myös velvoitteiden noudattamiseksi kiinteät uhkasakot, jotka päätöksen mukaan määrättäisiin maksettavaksi, mikäli alueen kiinteistöillä ei ole mahdollisuutta liittyä vesihuoltoverkostoihin päätöksen mukaisiin määräaikoihin mennessä. Kaupunginhallitus päätti 1.10.2019 § 366 valittaa päätöksestä ja vaatia sen kumoamista kokonaisuudessaan.

Turun hallinto-oikeus on päätöksellään 19.1.2022 kumonnut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksen osittain. Hallinto-oikeus on kumonnut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksen niiltä osin kuin päätöksellä on määrätty, että valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetut alueet tulee esittää vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi päätöksessä mainittuihin ajankohtiin mennessä. Hallinto-oikeus on kumonnut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksen myös niiltä osin kuin päätöksellä on määrätty, että valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitettujen alueiden kiinteistöillä tulee olla mahdollisuus liittyä vesijohto- ja jätevesiviemäriverkostoihin päätöksessä mainittuihin ajankohtiin mennessä ja uhkasakon asettamista koskevien määräysten osalta.

Turun hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että ELY-keskuksen päätöstä ei ole syytä muuttaa niiltä osin kuin Turun kaupunki on velvoitettu järjestämään vesihuolto kysymyksessä olevilla alueilla saattamalla ne vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden piiriin sekä tiedottamaan asiasta. Turun hallinto-oikeuden mukaan kyseiset Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksessä rajatut alueet ovat sellaisia vesihuoltolain 6.2 §:ssä tarkoitettuja alueita, joilla kaupungin tulee huolehtia, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi. Vesihuoltolain 7 §:n mukaan kunnan alueella vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi. ELY-keskus on myös voinut velvoittaa Turun kaupungin tiedottamaan keskitetyn vesihuollon toteuttamisesta alueilla. Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi Turun hallinto-oikeus on pidentänyt Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksen voimaan jääville määräyksille asetettuja määräaikoja siten, että päävelvoitteen kohdissa 1–5 tarkoitetuista toiminta-alueista tulee päättää 31.12.2022 mennessä.

Turun hallinto-oikeus on kumonnut ELY-keskuksen päätöksen muilta osin. Kaupunki on valituksenalaisella päätöksellä myös velvoitettu toimimaan niin, että päätöksessä tarkoitetut alueet esitetään vesihuoltolaitoksen toiminta-alueeksi määrättyihin ajankohtiin mennessä. Hallinto-oikeus toteaa, että vesihuoltolain 8 §:ssä tarkoitetun esityksen tekee vesihuoltolaitos, ei kaupunki. Esityksen tekeminen ei ole kaupungin velvollisuutena. Mikäli vesihuoltolaitos ei esitystä tee, kaupunki voi päättää toiminta-alueen hyväksymisestä omasta aloitteestaan. Lisäksi kaupunki on valituksenalaisella päätöksellä vielä velvoitettu toimimaan niin, että vesijohto- ja jätevesiviemäri tosiasiallisesti saatetaan alueilla olevien kiinteistöjen saataville päätöksessä määrättyihin ajankohtiin mennessä. Hallinto-oikeus toteaa, että vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymispäätöksessä vesihuoltolain 8 §:n 3 momentin nojalla asetettava aikataulu toiminta-alueen eri osien saattamiselle verkostojen piiriin on vain tavoitteellinen, eikä sillä ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta vesihuoltoverkoston rakentamisaikatauluihin. Vesihuoltolaitoksen vesihuoltolain 9 §:ssä tarkoitettu velvollisuus huolehtia vesihuollosta rakentamalla verkosto on riippuvainen yhdyskuntakehityksen tarpeista. Näin ollen kaupunki ei voi vielä vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden hyväksymispäätöksissä määrätä siitä, että alueen kiinteistöillä tulee olla mahdollisuus liittyä verkostoihin tiettyyn ajankohtaan mennessä. Valvontaviranomainen voi antaa vesihuoltolain 29 §:ssä tarkoitetun määräyksen vain, jos vesihuoltolakia tai sen nojalla annettua säännöstä on rikottu. Koska nyt kysymyksessä olevia alueita ei ainakaan valituksenalaista päätöstä tehtäessä ollut hyväksytty vesihuoltolaitoksen toiminta-alueiksi, vesihuoltolaitos tai -laitokset eivät vielä tuolloin olleet voineet rikkoa vesihuoltolain 9 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan vesihuollon toteuttamiseen siinäkään tapauksessa, että alueilla toteutuneen yhdyskuntakehityksen sinänsä katsottaisiin edellyttäneen verkostojen toteuttamista jo tuona ajankohtana. Tämä seikka voi tulla arvioitavaksi vasta toiminta-alueiden hyväksymispäätösten jälkeen. Valituksenalainen päätös on näiden määräysten osalta lainvastaisena kumottava. Koska uhkasakot on asetettu näiden määräysten tehosteeksi, päätös on kumottava myös uhkasakkojen asettamisen osalta.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusluvan myöntämisperusteista säädetään hallintoprosessilain 111 §:ssä. Turun kaupunki voi hakea valituslupaa tässä tapauksessa niiltä osin kuin Turun hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. Valituslupa on myönnettävä, koska on tarpeen saada viranomaisten ja hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava ja yhtenäistävä ylimmän oikeusasteen ratkaisu. Tarve ratkaisukäytäntöä ohjaavan ennakkopäätöksen saamiseen on tarpeen, koska asiaan liittyy tulkinnanvaraisia oikeuskysymyksiä, joilla on merkitystä laajemminkin kuin kyseessä olevassa tapauksessa, eikä asiasta vielä ole korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. Lisäksi asian käsittelyssä on tapahtunut virhe, koska päätöksessä ei ole huomioitu Turun kaupungin valituksessa esille tuomia perusteita koskien määräyksen antamisen tarpeellisuutta ylipäätänsä siitä näkökulmasta, että ELY-keskus ei ole valittanut kaupungin tekemistä toiminta-alueen hyväksymispäätöksistä. Valituslupa tulee myöntää myös muun painavan syyn perusteella ottaen huomioon asian taloudellinen ja muu erityisen suuri merkitys kaupungille.

Oheismateriaali 1Turun hallinto-oikeuden päätös 19.1.2022

Oheismateriaali 2Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätös 9.9.2019

Kansliapäällikkö Tuomas Heikkinen:

EhdotusKaupunginhallitus merkitsee hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksi.

Samalla kaupunginhallitus päättää, että korkeimmalle hallinto-oikeudelle valmistellaan asiaa koskien valituslupahakemus ja valitus.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.