8022-2019

Lausunto Turun hallinto-oikeudelle Kaskenkatu 3 asemakaavamuutoksesta tehdystä valituksesta

8.11.2021 ympäristölakimies Nina Mattila

Viite: 21412/03.04.04.04.16/2021

Turun kaupunki liittää oheen pyydetyt asiakirjat ja ilmoittaa lausuntonaan seuraavaa:

Valitusperusteet

Valituksen mukaan asemakaava ei perustu suojelun osalta riittäviin selvityksiin eikä suojelumääräyksiä ole perusteltu riittävästi. Vuorovaikutus on valituksen mukaan ollut puutteellista. Valittaja on ehdottanut, että rakennuksiin tehdään kuntotarkastus auktorisoidun kuntotarkastajan toimesta. Valituksen mukaan pääasiassa kuntoarviot pyydetään kaupungille laajoina. Suojelumääräyksillä on suojeltu kiinteät sisustukset, vaikka rakennuksessa on vain osittain käyty katselmoimassa eikä käynneistä ole tehty katselmuspöytäkirjoja. Valituksen mukaan suojelumääräykset eivät ole tarpeeksi yksityiskohtaiset. Valittajan mukaan rakennus 2 on niin huonossa kunnossa, ettei korjaamisen jälkeen jää mitään suojeltavaa. Valituksen mukaan suojelumääräys, jolla edellytetään museoviranomaisen kuulemista ennen rakennusluvan myöntämistä, on perustuslaillisen omaisuuden suojan vastainen. Valituksen mukaan kaavalla asetetaan MRL 54 §:n vastaisesti maanomistajalle kohtuuton rajoitus tai kohtuutonta haittaa. Valituksen mukaan tavoite olisi voitu saavuttaa vähemmällä haitalla, jos suojelua ei olisi ja rakennuksia olisi voinut korjata tavanomaiseen tapaan tai jos rakennuksille olisi annettu purkumääräys. Lisäksi valituksessa on vedottu aiemmin rakennuksiin tehtyihin korjauksiin ja käyttötarkoituksen muutoksiin. Valittajan mukaan naapuritontille on tehty suojelukaava vuonna 1993, jossa suojeluarvoksi on ”sovittu” sr-4. Nyt kyseessä olevalle tontille on hyväksytty liian tiukat suojelumääräykset ja turhaan muinaismuiston suojelua koskeva merkintä sm. Tämä on valituksen mukaan yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Valituksen mukaan kaupunki on vastuussa rakennusten huonosta kunnosta, koska se ei ole antanut huonokuntoisille rakennuksille purkumääräystä. Valituksen mukaan rakennukset tulisi nyt kunnostaa yhtäkkiä suojelumääräysten takia. Valituksessa on myös vedottu Carl Jakob Gardbergin tutkimukseen vuodelta 2005, jonka mukaan dominikaanien luostarin voidaan olettaa sijainneen Kaskenkatu 1-2 tontilla ja niiden välisellä kadulla. Valituksen mukaan tontilla ei ole muinaisjäännöksiä ja viitattu vuonna 1963 päätettyyn muinaisjäännöstunnukseen 853500004. Valituksen mukaan kerrosala olisi aiemmin laskettu eri tavalla eikä hyväksytty asemakaava nostaisi rakennusoikeutta tontilla. Valituksen mukaan uudisrakennuksen sijoittamisen osalta on kuunneltu liikaa naapureiden mielipiteitä. Valituksessa on myös viitattu MRL:n 101 §:än ja vaadittu kaupunkia korvaamaan maanomistajalle suojelusta aiheutuva haitta.

Kiinteistön omistustiedot

Valituksen tekijä Suomen Talohuolto Oy on valituksen mukaan ”kiinteistön pääomistaja”, muttei ole valitukseensa liittänyt muuta selvitystä hallinnasta kuin Asunto Oy Kaskenkatu 3:n yhtiöjärjestyksen, josta ei käy ilmi, millä perusteella valittaja käyttää asiassa kiinteistön omistajan puhevaltaa. Myöskään kaupparekisteriin merkityt tiedot eivät ole Asunto Oy Kaskenkatu 3:n osalta ajantasaiset. Turun hallinto-oikeuden tulee näin ollen pyytää valittajalta lisäselvitystä asiaan.

Muutosalue ja kaavan sisältö

Kaavamuutoksella suojellaan osoitteessa Kaskenkatu 3 olevat 1800-luvun rakennukset osana kaupunkikuvallisesti arvokasta Turun historiallista keskustaa. Alue osoitetaan asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Uudisrakennusoikeutta sallitaan Mustainveljestenkujan varteen 490 k-m².

Vuorovaikutuksen toteutuminen

Vuorovaikutuksesta kaavaa valmisteltassa säädetään maankäyttö- ja rakennuslain luvussa 8 ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen luvussa 6. Lain 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. MRL 63 §:ssä säädetään osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta sekä kaavoituksen vireilletulosta. MRL 65.1 §:n mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus).

Kaavaselostuksen sivuilla 20-27 sekä vuorovaikutusraportissa on kuvattu vuorovaikutuksen toteutumista asemakaavaprosessin aikana. Kaavan vireilletulosta on ilmoitettu kuulutuksella ja osallisille on varattu mahdollisuus mielipiteen jättämiseen ja kaavaehdotus on asetettu nähtäville maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Vuorovaikutus ei valitettavasti aina voi johtaa jokaisen osallisen kohdalla kaikkien toiveiden täyttymiseen, koska kaavoitusprosessin aikana joudutaan yhteensovittamaan useita intressejä. Vuorovaikutus on toteutunut maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetyllä tavalla.

Asemaakaavamuutoksen tavoitteena on ollut suojella tontilla olevat 1800-luvun rakennukset osana kaupunkikuvallisesti arvokasta Turun historiallista keskustaa. Samalla on tutkittu täydennysrakentamista tontille. Asemakaavan tavoitteet käyvät ilmi myös uudisrakentamista koskevista määräyksistä. Kaavamääräyksen AL-1 mukaan muun muassa ”Erityistä huomiota on kiinnitettävä uudisrakennuksen arkkitehtonisesti korkeaan laatuun sekä toteutuksen korkeaan tasoon, jotta se olisi sopusoinnussa alueen merkityksen ja suojelutavoitteiden kanssa. Uudisrakennuksen on tyyliltään ja julkisivumateriaaleiltaankunnioitettava ympäröivää vanhaa rakennuskantaa.” Myös uudisrakentamisen korkeutta on rajoitettu, jotta rakennus soveltuisi ympäristöön.

Asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen ja selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslain 5.2 §:n mukaan alueiden käytön tavoitteita toteuttavista kaavojen sisältövaatimuksista säädetään kunkin kaavamuodon osalta jäljempänä maankäyttö- ja rakennuslaissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n mukaan rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

MRL:n 57 §:n mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä (asemakaavamääräykset). Asemakaavamääräykset voivat koskea myös haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia. Asemakaavaan voidaan ottaa 2 momentin säännöksen estämättä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 3 §:ssä tarkoitetun kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset. Oikeudesta korvaukseen on voimassa, mitä edellä mainitun lain 13–15 §:ssä säädetään. Korvausvelvollinen muun kuin valtakunnallisesti merkittävän kohteen suojelun osalta on kuitenkin kunta. Kunnalle voidaan myöntää maksamiinsa korvauksiin avustusta valtion varoista talousarvion rajoissa. Mitä edellä säädetään kunnan korvausvelvollisuudesta, ei koske julkisyhteisöjen omistamia rakennuksia.

Rakennusperintölain 13.2 §:n mukaan korvausvelvollisuutta ja korvauksen määrää harkittaessa korvattaviksi kustannuksiksi ei katsota maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesta korjausvelvollisuudesta tai muutoin rakennuksen tavanomaisesta kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia.

MRL:n 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

MRL 166.1 §:n mukaan rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Rakennus ja sen energiahuoltoon kuuluvat järjestelmät on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne rakennuksen rakennustapa huomioon ottaen täyttävät energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset

Muinaismuistolain 1 §:n mukaan kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman tämän muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty.

Kuten kaavaselostuksesta käy ilmi kaavamuutosalueen kulttuurihistoriallisia arvoja ja rakennetun ympäristön arvoja on selvitetty pyytämällä museokeskuksen ennakkolausunto, tekemällä maankäytön historian selvitys ja arkeologinen inventointi (kaavaselostus s. 4). Museokeskuksen ennakkolausunnossa todetaan, että ”Suojelutarpeen perusteena on mm. rajautuminen Valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY), Aurajoen kansallismaisemaan ja Kansalliseen kaupunkipuistoon sekä museokeskuksen inventoinnissa tehty arvotus, jossa kaupunkirakenteessa keskeisellä paikalla sijaitseva rakennuskokonaisuus on saanut seudullisen arvostatuksen (SR4)”. Kaavamuutosalueen rakennetun ympäristön arvoja on kuvattu kaavaselostuksen sivuilla 6-13. Rakennuksen 2 kuntoa on kuvattu kaavaselostuksen sivuilla 8-9. Kaavaselostuksen sivuilla 9-10 on myös valokuvia rakennuksesta ulkoa ja sisältä. Kaavaehdotuksesta on saatu museokeskuksen lausunto, jonka mukaan ”Turun museokeskus katsoo, että asemakaavanmuutosehdotus Kaskenkatu 3 turvaa Turun historiallisella keskusta-alueella sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin arvokkaaksi määritetyn alueen ominaisluonteen ja arvotekijöiden säilymisen.”

Kuten kaavaselostuksesta käy ilmi, alue on merkitty Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa osaksi Turun keskustan suojeltavia rakennetun ympäristön kokonaisuuksia (sr853019/ SR026 uusi suojeltava rakennetun ympäristön kokonaisuus). Lisäksi alue on voimassa olevassa Turun yleiskaavassa 2020 alue kuuluu kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti tai luonnontilallisesti arvokkaaseen alueenosaan. Alueella tapahtuvat muutokset tulee tehdä niin, että alueen ominaispiirteitä ei turmella. Vireillä olevan Yleiskaava 2029 ehdotuksessa kaavanmuutosalueen rakennukset on merkitty arvokkaaksi rakennetun ympäristön kokonaisuudeksi. Arkkitehtonisesti, kulttuurihistoriallisesti ja/tai kaupunki- tai kyläkuvallisesti arvokas rakennetun ympäristön kohde, jonka ominaispiirteet tulee säilyttää. Arvokkaita rakennuksia ei saa purkaa. Kohdeluettelossa numerolla 1/30 on kuvaus: Kaskenkatu 3: Kaksi puista asuintaloa; kadun varressa uusrenessanssitalo, nyk. liike- ja toimitilakäytössä, A. Kajanus 1892. Pihalla 1829-30 rakennettu vinkkelinmuotoinen empiretalo, jonka pääty on Kaskenkadulle.

Vuorovaikutusraportissa on todettu, että yhtiö, jonka kaupunki oli valinnut tekemään kuntokartoitusta ”ei ole auktorisoitu, mutta heillä on hyvä perehtyneisyys vanhoihin rakennuksiin ja kokemusta korjausrakentamisesta. Näin ollen kaavoitus katsoo, että he olisivat pystyneet arvioimaan asiaa paremmin kuin tavanomainen kuntokartoittaja. Nyt arvio suojelusta joudutaan tekemään museon lausunnon (28.10.2019) sekä kaavoittajan ja museoviranomaisten suorittamien katselmusten (5.11.2019 ja 22.1.2020) perusteella.” Museon ja kaavoittajan paikalla käynneiltä on otettu valokuvia, joista käy rakennusten tilanne ilmi. Toiseksi suojelukaavan kohdalla kuntokartoituksen tekeminen ei ole välttämätöntä, mikäli muutenkin voidaan selkeästi todeta asiantuntijalausuntojen perusteella, että kohteella on suojeluarvoja. 

Asemakaavamuutos ei ole maanomistajalle kohtuuton. Asemakaavaehdotuksessa rakennuksen 2 rakennusoikeudeksi, jonka on todettu olevan huonossa kunnossa, on merkitty 310 k-m²:ä. Rakennuksen 1 rakennusoikeudeksi on merkitty 900 k-m². Käyttötarkoituksena sallitaan asuin- liike ja toimistorakentaminen. Lisäksi sallitaan uudisrakentaminen 490 k-m²:ä. Kaavaselostuksen sivulla 27 todetaan rakennusoikeudesta seuraavasti: ”rakennusoikeutta osoitetaan tontille niin paljon kuin ympäristön suojeluarvot, näkymät ja autopaikkojen vaatima tila huomioiden on mahdollista. Suojeltujen rakennusten vaipan sisään saa rakentaa tiloja suojelumääräykset huomioiden. Rakennusoikeus on määritelty pohjakartan ja vanhojen lupakuvien perusteella. Suojeltaville rakennuksille on osoitettu 1210 k-m2 ja uudisrakennukselle 490 k-m2. Tontin rakennusoikeus nousee nykyisen kaavan sallimasta 1212 k-m2:stä 1700 k-m2:iin, lisäys on 488 m2. Tonttitehokkuus on e = 0,98.” Huonokuntoisen suojeltavan rakennuksen 2 kerrosala on alle 20 %:a tontille sallitusta rakennusoikeudesta. Kerrosalan laskemistapa määräytyy maankäyttö- ja rakennuslain 115 §:n mukaisesti.

Rakennusta 1 koskevan sr-1 kaavamääräyksen mukaan kyseessä on Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. ”Rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tai vesikaton rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä. Julkisivukorjauksissa tulee käyttää alkuperäisiä materiaaleja. Ullakolle ja kellarikerrokseen saa rakentaa pääkäyttötarkoituksenmukaisia tiloja rakentamismääräysten puitteissa. Kattoikkunat sallitaan vain sisäpihan puolella. Niiden tulee olla lapeikkunoita, ja niiden rakentaminen ei saa aiheuttaa muutoksia kattomuotoon. Sisätiloissa suojelu koskee alkuperäisiä kaakeliuuneja ja kiinteää sisustusta. Ilmanvaihdon konehuoneet tulee sijoittaa rakennusvaipan sisäpuolelle. Rakennus- tai toimenpidelupahakemusta käsitellessään on rakennusvalvontaviranomaisen kuultava asiassa museoviranomaista.” Rakennusta 2 koskevan sr-2 kaavamääräyksen mukaan kyseessä on Kaupunkikuvallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus. ”Rakennuksen kantava rakenne, vanha kiinteä sisustus (kaakeliuunit), vesikaton perusmuoto sekä julkisivujen jäsentely ominaispiirteineen tulee säilyttää. Korjauksissa tulee käyttää alkuperäisiä materiaaleja. Rakennus- tai toimenpidelupahakemusta käsitellessään on rakennusvalvontaviranomaisen kuultava asiassa museoviranomaista.” Vaatimus kuulla museoviranomaista on suojeltavien rakennusten kohdalla kaavamääräyksissä erittäin yleisesti käytetty eikä mitenkään kohtuuton. Kaavamääräysten sisältö on muotoiltu Museokeskuksen kanssa yhteistyössä, kuten museon kaavaehdotuksesta antamasta lausunnosta käy ilmi.

Kuten kaavaselostuksen sivulla 21 on todettu, ”rakennusten kunto, etenkin piharakennuksen, on huono kunnossapidon laiminlyönnin takia. Rakennusvalvonta on kehottanut Kaskenkatu 3:ssa sijaitsevien rakennusten omistajaa kunnostamaan kiinteistöllä sijaitsevat kaksi rakennusta. Koska rakennuksen omistaja ei ole kehotuksista huolimatta ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin rakennusten kunnostamiseksi, rakennus- ja lupalautakunta (9.8.2018 § 324 ja 6.8.2019 § 234) on velvoittanut kiinteistön omistajan uhkasakkojen uhalla ryhtymään kunnostustoimenpiteisiin. Olisi kohtuutonta, jos kaupunki joutuisi maksamaan kiinteistön omistajalle korvausta, koska rakennusten nykykunto johtuu kiinteistön omistajan lakisääteisen rakennusten kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönnistä.

MRL 101 §:n mukaan, jos maa asemakaavassa tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen nojalla yleiskaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta tai, jos alue on kaavassa tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tämä on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen. Tontti on osoitettu asemakaavassa asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Näin ollen kunnalle ei muodostu lunastusvelvollisuutta.

Kaavaselostuksen sivulla 6 on todettu, että alue kuuluu Turun kaupungin vanhaan asemakaava-alueeseen (muinaisjäännöstunnus 853500004), joka on rauhoitettu muinaismuistolailla. Kaavaselostuksessa todetaan myös ”suunnittelualue sijaitsee keskiajalla toimineen Pyhän Olavin dominikaanikonventin tutkittujen rakenteiden (tontti 1002 eli Kaskenkatu 1) eteläpuolella ja on mitä ilmeisimmin kuulunut luostarialueeseen. Luostarin rakennukset tuhoutuivat vuonna 1537 palossa. Rauniot hävisivät ja luostarikortteliin kuuluvasta alueesta muodostui monta pientä tonttia käsittävä asuinalue.  Kaavaselostuksen sivulla 20 todetaan, että ”Piharakennuksen kellarit inventoitiin ja dokumentoitiin 3d kuvauksella. Myös tulevan uudisrakennuksen paikkaa arvioitiin. Inventoinnin mukaan rakennus 2:n kellareista ei havaittu viitteitä nykyistä rakennuskantaa vanhemmista rakennusosista. Kellarikerros oli havaintovaiheessa monin paikoin täynnä erilaisia varastossa olevia materiaaleja ja käytöstä poisjääneitä esineitä, jotka haittasivat havainnointia. Inventoinnissa ei saatu varmuutta siitä, etteikö tontilla voisi olla edelleen muinaismuistoja. Ennen maahan kajoavaa uudisrakentamista tarvitaan vähintään arkeologista valvontaa, mutta myös koekuoppien tekoa.” Museokeskuksen kaavaehdotuksen antamassa lausunnossa todetaan, että ”Lisärakentamisalalle edellytettyä koekuopitusta ei toteutettu omistajan vastustuksen vuoksi. Näin ollen kaavassa on oletettava, että tontilla on säilynyt muinaisjäännös.” 

Valittaja on vedonnut valituksessaan myös Gardbergin tutkimuksen kohtaan, jossa viitataan harrastelija-arkeologi Jenny Montin-Tallgrenin vuonna 1906 esittämään arveluun siitä, domikaaniluostari olisi sijainnut Kaskenkatu 1-2 ja niiden välisellä kadulla. Valittajan esittämillä perusteilla ei voi varmistua siitä, ettei alueella olisi muinaisjäännöksiä. Valittaja ei voi arvioida, onko muinaisjäännös säilynyt, vaan sen tekee museoviranomainen selvitysten pohjalta. Kaavamääräyksen sm-1 mukaan ”Tontilla sijaitsee muinaismuistolailla (295/1963) rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös. Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen on muinaismuistolain nojalla kielletty. Aluetta koskevista tai siihen liittyvistä suunnitelmista on pyydettävä hyvissä ajoin alueellisen vastuumuseon lausunto.” Kaavamääräys on perusteltu ja lainmukainen. Se, että naapuritontien voimassa olevissa asemakaavoissa ei ole vastaavaa merkintää, ei tee määräyksestä lainvastaista. Kiinteät muinaisjäännökset ovat suoraan muinaismuistolain perusteella joka tapauksessa rauhoitettuja.

Asemakaavan merkittävät vaikutukset on selvitetty ja vaikutusten arvioinnin perusteella on voitu todeta, että kaavamuutos täyttää sille laissa säädetyt sisältövaatimukset.

Yhteenveto

Valituksessa ei ole esitetty perusteita asemakaavapäätöksen kumoamiseksi, joten valitus tulee hylätä. Edellä ja kaava-asiakirjoissa esitetyn mukaisesti hyväksytty Kaskenkatu 3:n asemakaavamuutos on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain säännösten mukaisesti.

Lisätietoja asiassa antaa tarvittaessa ympäristölakimies Nina Mattila, puh. 040-6741633,

nina.mattila@turku.fi, PL 355, 20101 Turku