TURUN KAUPUNGIN RAHOITUS- JA SIJOITUSTOIMINNAN PERIAATTEET
1.1 Rahoitustoiminnan yleiset periaatteet
Kaupungin sijoitustoimintaa ohjaavat kuntalain määrittelemät kunnan (2 luvun 7 §) ja valtuuston (4 luvun 14 §) tehtävät sekä rahoitus- ja sijoitustoimintaa mm. arvopaperimarkkinalaki. Taustalla vaikuttavat lisäksi arvopaperimarkkinoita koskevat EU-säädöshankkeet (esim. MiFID direktiivi (2004/39/EY) jotka on korvattu 3.1.2018 alkaen MiFID II direktiivillä (2014/65/EU) sekä MiFIR asetuksella (EU N:o 600/2014).
Sijoitustoiminta jakaantuu kaupungin toimialaan liittyvään sijoittamiseen ja kassavarojen sijoittamiseen. Lisäksi kaupungilla on sijoitettuna toimeksiantoon rinnastettavia lahjoitusvaroja ja omia rahastoja.
Turun kaupungin katsotaan olevan rahoitus- ja sijoitustoimenpiteissä arvopaperimarkkinalain ja MiFID II direktiivin määrittämä ensisijaisesti ammattimainen sijoittaja.
Rahoitus- ja sijoitustoiminnan ensisijaisena tehtävänä on tukea Turku -konsernin reaaliprosessien toimintaa ja huolehtia omaisuuden arvon säilyttämisestä. Tässä asiakirjassa määritellään kaupungin rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteet, rahoitusriskien hallinnan periaatteet, toiminnan rajat sekä konsernin sisäisen – ja ulkoisen rahoituksen periaatteet. Rahoitusriskien hallinnan tavoitteena on varmistaa konsernille riittävä rahoitus kustannustehokkaasti sekä pienentää rahoitusmarkkinoiden liikkeiden negatiivisia vaikutuksia konsernin tulokseen, omaan pääomaan ja maksuvalmiuteen.
Konsernirahoituksen hoito on keskitetty konsernin sisäisen otto- ja antolainauksen, varojen ja velkojen, likviditeetin sekä osittain rahoitusriskien hallinnan osalta konsernihallinnon talouden ja rahoituksen vastuualueelle, joka toimii konsernin sisäisenä pankkina. Konsernitilijärjestelmän avulla tytäryhtiöiden likviditeetti on kaupunkiemon käytettävissä, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä kaupungin ja tytäryhteisöjen välillä. Konsernirahoitukseen liittyviä palveluja voidaan tarjota myös muille Turun kaupungista riippuvaisille yhteisöille ja säätiöille.
Kaupungin tytäryhtiöt ovat mukana konsernirahoituksessa mm. siten, että rahoitus- ja sijoituspalveluiden osalta asianomaisen yhtiön tulee aina olla yhteydessä konsernihallinnon talouden ja rahoituksen vastuualueelle ennen rahoitus- tai sijoituspäätösten tekemistä. Tarkemmin asia määritellään konserniohjeissa. Lisäksi merkittävät periaatepäätökset käsitellään Kaupunginhallituksen konsernijaostossa.
Yleisenä tavoitteena konsernirahoituksen hoidossa on riippumattomuus ja tasapuolisuus rahoituksen eri palveluja tarjoaviin osapuoliin nähden.
1.2. Konsernin rahoitus- ja sijoitustoiminnan rajat, päätösvalta ja raportointi
Kaupunginvaltuusto päättää rahoitus- ja sijoitustoiminnan periaatteista, rahatoimen resursseista, rahastojen sääntöjen antamisesta sekä talousarviossa pitkäaikaisen velan muutoksesta. Kaupunginvaltuuston hyväksymässä hallintosäännössä on määritetty rahoitus- ja sijoitustoiminnan hoidon edellyttämien toimivaltuuksien myöntämisestä viranhaltijoille. Näitä toimivaltuuksia ao. viranhaltija voi edelleen delegoida alaisilleen.
Talousarviossa päätetään kaupungin tytäryhteisöille ja osakkuusyhtiöille myönnettävien pitkäaikaisten antolainojen ja lyhytaikaisten luottolimiittien enimmäisrajoista talousarviovuoden aikana. Valtuudet määritetään hallintosäännössä. Kaupunginvaltuusto päättää hallintosäännössä toiminnan järjestämisestä.
Kaupungin antamista omavelkaisista takauksista tytäryhteisöille päättää kaupunginvaltuusto.
Kuntalain 129 §:n mukaan kaupunki kunnan myöntämä laina, takaus tai muu vakuus ei saa vaarantaa kunnan kykyä vastata sille laissa säädetyistä tehtävistä. Kunta ei saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kunnan edut tulee turvata riittävän kattavilla vastavakuuksilla.
Kunta voi myöntää takauksen tai muun vakuuden kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yhteisön velasta tai muusta sitoumuksesta ainoastaan, jos yhteisö kuuluu kuntakonserniin tai se on kuntien tai kuntien ja valtion yhteisessä määräysvallassa.
Kunnan on lisäksi otettava huomioon, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklassa säädetään.
Kaupunginhallituksen tehtävänä on johtaa ja valvoa rahoitus- ja sijoitustoimintaa osana talouden hoitoa. Kaupunginhallitus hyväksyy vuosittain lainannosto- ja sijoitussuunnitelman ja sen toteutumisesta raportoidaan kaupunginhallitukselle osavuosikatsausten yhteydessä.
Erityiskatteisten rahastojen kuten lahjoitusrahastojen ja omien rahastovarojen sijoittamista ohjaavat rahastojen säännöt sekä lisäksi lahjoitusrahastoihin liittyvät lahjakirjojen ja testamenttien ehdot. Näiden raportoinnista määritetään kunkin rahaston säännöissä.
Kaupunki voi antaa varojen hoidon myös kaupungin ulkopuolisen varainhoitajan hoidettavaksi hallintosäännön mukaisin valtuuksin (ns. täyden valtakirjan omaisuudenhoito) määrätyin rajoituksin, jolloin otetaan huomioon valtuuston määrittämät sijoitustoiminnan periaatteet ja kaupunginhallituksen päättämät sijoitussuunnitelmat.
1.3 Rahoituslähteet ja rahoitusrakenne
Kaupungin tuloja ovat verotulot, tulonsiirrot valtiolta ja kaupungin ja tytäryhtiöiden perimät maksut ja korvaukset. Tuloilla katetaan kaupungin käyttömenot, taloudellisesti kannattamattomat investointihankkeet ja lainanhoitomenot. Pitkällä aikavälillä tulee tavoitteena olla, että pitkäaikaista aikaista velkaa käytetään vain kaupungille taloudellisesti kannattavien investointien rahoitukseen.
Kaupunki turvaa rahoituksen saatavuuden ylläpitämällä kaupungin hyvää nimeä markkinoilla ja käyttämällä rinnan erilaisia rahoitusmuotoja ja rahanlähteitä.
Rahoituslähteiden hajautuksen periaatteena on hajauttaa lainakannan maturiteettijakaumaa sekä viitekorkoperusteita, jotta mahdolliset muutokset varainhankinnan saatavuudessa ja markkinakoroissa heijastuisivat mahdollisimman vähän kaupungin rahoituskuluihin. Lainakannan maturiteetin hajauttamisessa pyritään toteuttamaan seuraavaa karkeaa hajautusperiaatetta kuitenkin markkinatilanne ja rahoituksen saatavuus huomioiden:
•Ensimmäinen osa lainakannasta pidetään lyhyessä (alle vuoden) maturiteetissa (emittoidut kuntatodistukset), joka on varainhankinnan edullisin komponentti, mutta samalla likviditeettiriski eli jälleenrahoitusriski on suurin. Markkinahäiriötapauksessa lyhyt varainhankinta pyritään korvaamaan nopeasti pidemmällä rahoituksella. Kuntatodistuksia voidaan myös käyttää vuoden tai kuukauden sisällä kassavirtojen tasaamiseen. Kuntatodistusohjelmia tulee olla riittävä määrä turvaamaan kaupunkikonsernin maksuvalmiutta.
•Toinen osa lainakannasta pidetään keskipitkässä maturiteetissa (n. 1- 5 vuotta), jota uusitaan eli jälleenrahoitetaan säännönmukaisesti vuosittain ja pidetään yllä kaupungin hyvää nimeä markkinoilla laskemalla liikkeelle mm. jvk-lainoja sekä säilytetään tuntuma kyseiseen varain-hankintakanavaan.
•Kolmas osa lainakannasta hankitaan pitkänä rahoituksena (5 – 30 vuotta), joka on absoluuttisesti kallein osa varainhankinnasta, mutta samalla voidaan varautua Suomen koko julkisen sektorin luottokelpoisuuden mahdolliseen heikkenemiseen ja edelleen rahoituksen vaikeutumiseen ja hinnan kallistumiseen.
Laskemalla liikkeelle koti- tai ulkomaisia joukkovelkakirjalainoja kaupunki noudattaa arvopaperimarkkinalakia ja finanssivalvonnan vaatimia toimenpiteitä, mikäli esim. kaupunki listaa jvk-lainoja arvopaperipörssiin, jotta ko. jvk-lainat ovat vakuuskelpoisia Euroopan keskuspankille. Kaupunki sitoutuu finanssivalvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Jvk-lainoja tai muita lainasopimuksia voidaan tehdä ulkomailla myös muiden maiden kuin Suomen lain alla esim. ns. Schuldschein -lainat.
Rahoituksen käytöstä aiheutuvia nettokorkokustannuksia pyritään alentamaan aktiivisella rahoitus- ja sijoitustoiminnalla.
Vieraan pääoman käytöstä aiheutuva nettokorkorasitus pidetään tasaisena hajauttamalla lainojen takaisinmaksutaakka ajallisesti sekä varautumalla lainojen takaisinmaksuun pitämällä yllä riittävää kassavarantoa.
Rahastoituja varoja käytetään ensisijaisesti rahaston säännöissä mainitulla tavalla ja toissijaisesti lainasalkkuun sisältyvien rahoitusriskien tasapainottamisessa, rahoituskustannusten alentamisessa sekä turvaamaan kaupungin maksuvalmius markkinahäiriötilanteissa.
1.4 Korko- ja valuuttariskin hallinta sekä toiminnan rajat
Kaupunginvaltuusto määrittää talousarviossa riskienhallinnan välineiksi tarkoitettujen konsernin pitkäaikaisten valuutan- ja koronvaihtosopimusten ja lyhytaikaisten termiinien enimmäismäärästä talousarviovuoden aikana.
Kaupunginhallitus voi asettaa lainojen korkosuojauksille suojausrajat esim. suhteessa korolliseen kokonaisvelkaan lainannostosuunnitelman yhteydessä.
Sopimusten solmimisesta päätetään hallintosäännön mukaisesti valtuuston ja kaupunginhallituksen asettamien rajojen ja kaupunginjohtajan mahdollisesti antamien ohjeiden puitteissa.
Johdannaisinstrumentteja (esim. koronvaihtosopimuksia) käytetään konsernivelan, muiden tase-erien tai taseen ulkopuolisten erien kuten esim. leasingsopimukset riskien hajauttamiseen. Osapuolena johdannaisinstrumenteissa tulee olla esim. hyvän luottokelpoisuuden omaavat koti- tai ulkomaiset luottolaitokset tai vastaavat. Pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus tulisi olla vähintään tasolla esim. BBB- (Standard & Poors). Tarvittaessa osapuolten määrärajoituksia määritetään lainannostosuunnitelmassa. Osapuoliriskin pienentämiseksi voidaan myös sopia koti- tai ulkomaisiin johdannaisyleissopimuksiin (esim. ISDA) liittyvistä vakuusjärjestelyistä, joilla kummankin osapuolen osapuoliriskiä vähennetään ja sopimusten aiheuttamia kustannuksia alennetaan. Kaupunki voi käyttää hallussaan olevia vakuusinstrumentteja kaupungin likviditeetin ja korkoriskin hallintaan myymällä ja takaisin ostamalla ko. instrumentteja.
Konserni altistuu rahoitus- ja sijoitustoiminnassa korkoriskille hinta- ja jälleenrahoitusriskin muodossa. Hintariski kuvaa tase-erien arvonmuutosta ja jälleenrahoitusriski saatavien ja velkojen tulevia korkomuutoksia. Konsernin korkoriski muodostuu pääasiassa taseen korollisiin saataviin ja velkoihin liittyvästä jälleenrahoitusriskistä. Tavoitteena on suojautua em. merkittäviltä korkoriskeiltä käyttämällä mm. koronvaihtosopimuksia, sopimuksia enimmäis- ja vähimmäiskorosta sekä korkotermiinejä. Tarvittaessa kaupunki voi suojata myös tytäryhtiöiden rahoitusriskejä em. sopimuksilla.
Siirtyminen yhteisvaluutta euroon on vähentänyt valuuttakurssisuojauksen tarpeita. Toisaalta riskien hajauttaminen eri markkina-alueille ja eri valuuttojen korkoerojen hyödyntäminen on tietyissä markkinatilanteissa tarkoituksenmukaista, minkä vuoksi johdannaisten käyttöön on perusteltua suojaamistarkoituksessa.
Muita kuin euromääräisiä lainoja saa olla kuitenkin enintään kolmasosa pitkäaikaisesta lainakannasta ja kaikki muun valuutan määräiset lainat muunnetaan koron- ja valuutanvaihtosopimuksilla euroiksi välittömästi lainan noston yhteydessä. Avointa valuuttariskiä ei tulisi olla.
1.5 Likviditeetti ja varainhankintariski
Likviditeettiriskillä tarkoitetaan sitä, että rahoitusvarat ja lainanottomahdollisuudet eivät riitä konsernin toiminnan rahoitustarpeen kattamiseen. Varainhankintariskillä puolestaan tarkoitetaan rahoituksen saatavuuden vaikeutumista tai varainhankinnan hinnan huomattavaa nousua.
Likviditeettiriskiä valvotaan laatimalla konsernitilejä koskeva kolmen kuukauden kassa-ennuste, josta ilmenee periodin likviditeettitarve. Lisäksi likviditeetin hallintaa pyritään parantamaan tehostamalla konsernitilijärjestelyjä sekä lisäämällä yhteistyötä tilijärjestelyssä mukana olevien yhtiöiden kanssa. Lyhytaikaisia rahoitustarpeita varten kaupungilla tulee olla käytettävissä riittävä määrä kotimaisia kuntatodistusohjelmia ja muita sitovia tai ei-sitovia luottolimiittejä. Tarkemmat rajat määritellään vuosittain talousarviossa.
Yleisellä tasolla varainhankintariski on sitä pienempi mitä pienempää on kaupungin velkaantuminen ja olemassa oleva velan määrä. Varainhankintariskiä hallitaan sovittamalla nostettavien ja erääntyvien lainojen kassavirtoja ajallisesti yhteen tehtävien ja erääntyvien sijoitusten kanssa. Lisäksi hajauttamalla lainojen takaisinmaksutaakka ajallisesti ja ylläpitämällä riittävän pitkää maturiteettia lainoille, voidaan varainhankintariskiä pienentää.
1.6 Sopimusriski
Kaupunkikonsernin rahoitussopimusriskiä hallitaan keskittämällä rahoitussopimusten hyväksyntä ja hallinta talouden ja rahoituksen vastuualueelle yhteistyössä kaupungin lakimiesten kanssa sekä käyttämällä mahdollisuuksien mukaan kaupungin tai muiden osapuolten standardoituja sopimusmalleja ja velkakirjoja.
2. Sijoitustoiminnan tavoitteet ja periaatteet
2.1 Tavoitteet
Kaupungin sijoitustoiminnan tulee lähtökohtaisesti olla taloudellisesti tuottavaa. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää sijoitusten reaaliarvon säilyttäminen huomioiden sijoitustoiminnan hoitamisesta aiheutuvat kustannukset.
Sijoitustoiminnassa on otettava huomioon kaupunkikonsernin maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden turvaaminen. Maksuvalmiussuunnitelmalla arvioidaan sijoituksiin käytettävissä oleva rahamäärä ja sijoitusaika. Sijoitusten likvidiys turvataan parhaiten instrumenttien jälkimarkkinakelpoisuudella.
Sijoittamisen tulee perustua hallittuihin riskeihin. Tämä tarkoittaa suunnitelmallista riskien tunnistamista, mittaamista ja riskeiltä suojautumista.
Kaupungin sijoitustoiminnan tulee olla kilpailutettua. Tämä koskee sekä sijoituskohteen tuoton, että sijoituspalvelujen kilpailuttamista. Kilpailuttaminen voidaan tehdä myös kokonaisuutena, jossa sijoitustoiminnan lisäksi ovat mukana luottolimiitit ja maksuliikennepalvelut.
2.2 Arvot ja eettiset periaatteet
Kaupunki ottaa huomioon sijoitustoiminnassaan toimintaympäristönsä arvot. Kaupungin toimintaa ohjataan poliittisen arvoprosessin kautta. Sijoituskohteen toimiala tai toimintatavat eivät voi olla ristiriidassa kunnan yhteiskunnallisten velvoitteiden ja periaatteiden kanssa. Ristiriitatilanteessa eettiset arvot ylittävät taloudelliset arvot ja lyhyen aikavälin tuottotavoitteet ovat alisteisia valituille arvoille.
Vastuullisessa sijoitustoiminnassa arvovalinnat koskevat myös keinoja ei vain päämäärää. Sijoittajalla on vastuu varojen hyvästä hoidosta ja arvon säilymisestä. Mikäli tyydytään markkinatuottoa pienempään tuottoon, on myös tällaiselle sijoituspäätökselle esitettävä perustelut.
Eettinen näkökulma nousee esiin sijoitusten toimialavalinnassa. Valinta voi perustua positiiviseen tai negatiiviseen arvottamiseen. Positiivisessa arvottamisessa määritellään ne toimialat, joihin kaupunki voi sijoittaa. Negatiivisessa arvottamisessa tietyt toimialat, maat tai yksittäiset yritykset suljetaan kaupungin mahdollisten sijoituskohteiden ulkopuolelle.
Kaupungin sijoitustoiminta pohjautuu mm. negatiiviseen arvottamiseen, minkä vuoksi kaupunki ei tee suoria sijoituksia ase-, tupakka-, pornografia- tai alkoholiliiketoimintaa harjoittaviin tai yrityksiin. Lisäksi kaupungin tulee välttää sellaisia yksittäisiä yrityksiä, liikkeellelaskijoita tai maita, jotka eivät kunnioita YK:n ja ILO:n määrittelemiä ihmis- ja perusoikeuksia tai jotka toimivat vastuuttomasti ympäristöä vahingoittavalla tavalla.
Sijoitustoiminnassa noudatetaan YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteita (ESG), jolla tarkoitetaan ympäristöasioiden (E), yhteiskuntavastuun (S) ja hyvän hallintotavan (G) noudattamista.
Kaupunki noudattaa lisäksi rahoitus- ja sijoitusperiaatteissa Turun kaupungin muita strategisia linjauksia. Kaupunki on asettanut merkittäviä ympäristötavoitteita strategiassaan. Merkittävämpänä tavoitteena on tulla täysin hiilineutraaliksi kaupungiksi vuoteen 2029 mennessä, jolloin kasvihuonekaasupäästöjen on oltava pienemmät kuin vuotuiset hiilinielut. Kaupunki seuraa käyttöperusteisia kasvihuonekaasupäästöjä alueellaan ja raportoi niistä vuosittain. Kaupunki painottaa sijoituksiaan sellaisiin yrityksiin, jotka ovat sitoutuneet arvoissaan kestävään kehitykseen ja uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon. Kaupunki kannustaa ja pyrkii omilla toimenpiteillään edistämään hiilidioksidipäästöjen ilmoittamista vuosiraportoinnin yhteydessä.
3. Kassavarojen sijoittaminen
Kassavaroja ovat tasekaavan mukaisesti rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset. Toisaalta kassavarannon katsotaan sisältävän myös taseen vastattavaa puolelle lyhytaikaisiin muihin velkoihin kirjattavat henkilöstökassaan tehdyt talletukset ja omien yhtiöiden talletukset, joita ei ole eriteltävissä kassavarannosta.
Kaupungin maksuvalmius pidetään hyvänä ja kassavaranto riittävän suuruisena, että kaupunki kykenee suoriutumaan lyhytaikaisista velvoitteistaan, joita ovat mm. kassasta maksut ja lyhytaikaiset lainat (pitkäaikaisten lainojen lyhennykset, henkilöstökassaan tehdyt talletukset ja kaupungin tytäryritysten ja yhteisöjen talletukset kaupungin kassaan sekä yhtiöiden lyhytaikaiset limiitit). Kassavarannon ensisijaisena tavoitteena on maksuvalmiuden turvaaminen ja ylläpitäminen.
Kaupungin kokonaisriskiprofiili pidetään kassavarannon sijoituksissa matalana. Kaupunki minimoi kassavarojensa luottoriskin tekemällä korkosijoituksia korkean luottokelpoisuuden omaaviin kohteisiin ja hajauttamalla sijoitukset sekä ajallisesti että määrällisesti riittävässä laajuudessa. Johdannaisinstrumentteja voidaan käyttää kassavarannon osalta ainoastaan suojaamistarkoituksessa.
Päivittäisen maksuliikenteen hoidossa ylijäävät varat sijoitetaan kassanhallinnan kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla huomioon ottaen kassavarantoon ennestään sisältyvien sijoitusten
1) likvidisyys,
2) luottokelpoisuus ja
3) tuotto.
Sijoituskohteena kotimaassa tai ulkomailla voivat olla korkoinstrumentit, joiden liikkeellelaskija on luottokelpoisuudeltaan vakavarainen pankki, yritys tai muu vastaava osapuoli. Jos liikkeellelaskijalla on pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus, on se instrumentin hankintahetkellä oltava vähintään tasolla BBB- (Standard & Poors) tai Baa3 (Moody’s) tai BBB (Fitch IBCA). Tämä vastaa ns. Investment Grade- luottokelpoisuusluokitusta. Mikäli kysymyksessä on esim. suomalainen pörssiyritys, joka raportoi toiminnastaan julkisesti eli yrityksen taloudesta on saatavilla ajanmukaista tietoa, voidaan ko. yrityksen luottokelpoisuutta arvioida erikseen lievemmin, vaikka yrityksellä ei ole kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta.
3.1 Lyhytaikainen sijoittaminen
Lyhytaikaiset sijoitukset ovat juoksuajaltaan alle vuoden mittaisia. Niiden tehtävänä on osaltaan turvata maksuvalmiutta. Sijoituskohteena voivat olla:
a) pankkien tai vastaavien tarjoamat tilimuotoiset sijoituskohteet,
b) ei jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,
– joita ovat esim. pankkien rahamarkkinasijoitukset.
c) lyhytaikaiset jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,
– joita ovat esim. sijoitukset pankkien- ja luottolaitosten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin ja sijoitustodistuksiin sekä yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin ja yritystodistuksiin sekä sijoitusrahastojen lyhyen koron rahastot.
Sijoitukset hajautetaan siten, että kassavarannosta ei ole sijoitettuna yli 50 milj. euroa tai keskimääräisestä kassavarannosta enintään 20 % yhden osapuolen velkakirja- ym. sijoituksiin. Konsernin maksuliiketileillä voi olla kuitenkin konsernin laskujen, palkkojen tai lainojen maksuun tarvittava riittävä määrä.
3.2 Pitkäaikainen sijoittaminen
Pitkäaikaisilla sijoituksilla tarkoitetaan tässä velkakirjoja, joiden juoksuaika on vähintään yksi vuosi. Juoksuajaltaan yli viiden vuoden sijoituksia ei tehdä (pois lukien jäljempänä mainitut Kuntarahoitus Oyj:n, Suomen valtion tai suomalaisten kuntien liikkeelle laskemat velkakirjat). Sijoituskohteena voivat olla:
a) pitkäaikaiset jälkimarkkinakelpoiset sijoitukset,
– joita ovat esim. sijoitukset valtioiden, pankkien, luottolaitosten ja yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin sekä sijoitusrahastojen keskipitkän koron rahastot.
Kaupungin kassavarannon taso vaihtelee voimakkaasti suurten kassasta maksujen ja kassaan maksujen takia, minkä vuoksi merkittävä osa sijoituksista tulee olla lyhytaikaisia eli konsernin likviditeettiä tukevia. Enintään 70 % keskimääräisestä kassavarannosta voi olla sijoitettuna pitkäaikaisiin velkakirjoihin.
Pitkäaikaiset sijoitukset hajautetaan siten, että kassavarannosta ei ole sijoitettuna yli 10 milj. euroa yhden yritysosapuolen velkakirjoihin.
Euroalueen valtioiden ja suomalaisten kuntien sekä näihin rinnastettavien osapuolien euromääräisiin velkakirjoihin voidaan tehdä sijoituksia ilman edellä olevia määrä, tai osapuolirajoituksia. Näihin rinnastettuja velkakirjoja ovat esim. valtioiden ja kuntien takaamat velkakirjat sekä vakuudelliset arvopaperistetut lainat. Hyvän luottokelpoisuuden omaavia pitkäaikaisia sijoituksia voidaan käyttää kassanhallintaan myynti- ja takaisinostosopimuksilla.
Kuntarahoitus Oyj:n pääomalainoihin ja debentuureihin voidaan sijoittaa kassavaroista enintään 20 milj. euroa ilman edellä olevia maturiteetti, määrä tai osapuolirajoituksia. Kuntarahoitus Oyj:n pääoma- ja debentuurilainojen sijoitusten tuotto täytyy olla kilpailukykyinen muihin vastaaviin sijoituskohteisiin verrattuna.
Turun kaupungin laskemiin omiin joukkovelkakirjalainoihin voidaan sijoittaa ilman määrä, maturiteetti ym. rajoituksia.
4. Erityiskatteisten rahastojen varojen hoidon periaatteet
4.1 Erityiskatteiset omat ja lahjoitusrahastot
Tässä esitetyt periaatteet koskevat kaikkia omia ja lahjoitusrahastoja, joita ovat tällä hetkellä:
Omat rahastot:
Vahinkorahasto.
•Vahinkorahaston käyttötarkoitus ja tarkoituksenmukainen koko on määritelty vahinko-rahaston säännöissä.
Lahjoitusrahastot:
•Suomenkielisen Työväenopiston opintorahasto
•Tehilla ja Unto Virtasen rahasto
•Turun kaupungin kaunistamisrahasto
•Lastensuojelu- ja kesäsiirtolarahasto
•Stipendirahasto
•Sosiaalirahasto
•Museorahasto
•K-kauppiasrahasto
•Kaupungille luovutettujen kuolinpesien säästörahasto
4.2 Periaatteiden sitovuus
Erityiskatteisten rahastojen varojen sijoittamisessa ja muussa hoidossa otetaan huomioon rahaston tarkoitus ja muut rahaston säännössä annetut määräykset, kaupunginvaltuuston tässä jäljempänä hyväksymät yleiset periaatteet, kaupunginhallituksen lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa antamat yksityiskohtaisemmat linjaukset sekä kaupunginjohtajan ja talous- ja strategiaryhmän johtajan rahaston hoitajalle antamat yksityiskohtaisemmat ohjeet.
Mikäli rahaston tilikauden tulos jää jonain vuonna alijäämäiseksi, voidaan rahaston säännöistä poiketen päättää, että rahaston aikaisempien vuosien voittovaroja voidaan enintään 10 % rahaston taseen loppusummasta käyttää rahaston sääntöjen mukaisella tavalla mm. stipendien jakoon.
4.3 Varojen hoitotehtävät
Erityiskatteisten rahastojen varojen hoitoon kuuluu varojen sijoittaminen, arvopaperien hoito, riskien hallinta ja valvonta sekä raportointi.
4.4 Sijoittamisen tavoitteet
Sijoittamisen ensisijaisena tavoitteena on turvata rahastovarojen reaaliarvon säilyminen pitkällä aikavälillä, minkä vuoksi kaikkien omien ja lahjoitusrahastojen osakeallokaation maksimipaino voi olla enintään 50 % asianomaisen rahaston markkina-arvosta. Tarkempi tavoiteallokaatio määritellään vuosittain kaupunginhallituksen lainannosto- ja sijoitussuunnitelmassa vähintään kerran vuodessa.
Rahastovarat sijoitetaan pääsääntöisesti pitkäaikaisesti eli yli vuodeksi. Sijoituskohteiden realisointi tulisi silti olla mahdollista markkinatilanteen tai likviditeetin niin vaatiessa. Rahastovarojen sijoittaminen tulee perustua pitkäaikaiseen sijoitustoimintaan, eikä se saa perustua lyhytaikaiseen alle kolmen kuukauden sisällä tapahtuvaan kaupankäyntiin, poikkeuksena odotettavissa oleva negatiivinen arvonmuutos tai välittömän likviditeetin tarve.
Rahastoituja varoja käytetään ensisijaisesti rahaston säännöissä mainitulla tavalla ja toissijaisesti kaupungin lainasalkkuun sisältyvien rahoitusriskien tasapainottamisessa, rahoituskustannusten alentamisessa sekä turvaamaan kaupungin maksuvalmius markkinahäiriötilanteissa. Kaupunkikonsernin ulkoisia rahoituskustannuksia voidaan alentaa myös käyttämällä rahastoituja varoja antolainaukseen kaupungin tytäryhtiöille.
4.5 Sijoitusinstrumentit ja riskien hallinta
Noteeratut osakkeet ja rahasto-osuudet
Helsingin arvopaperipörssissä noteerattujen yhtiöiden osakkeet ja sijoitusrahasto-osuudet osakerahastoissa muodostavat perusosake-allokaation, joka voi enimmillään olla 50 % rahastojen markkina-arvosta. Tarkoituksenmukainen osakeallokaatio tarkistetaan vuosittain kaupunginhallituksen sijoitussuunnitelman hyväksymisen yhteydessä markkinatilanne huomioiden.
Riittävä kansainvälinen hajautus hoidetaan pääsääntöisesti euromääräisillä rahasto-osuuksilla tai muilla kustannustehokkailla sijoitusvälineillä esim. indeksiosuusrahastoilla. Suorat ulkomaiset osakesijoitukset eivät saa muodostaa yli 30 prosentin painoa rahaston osakeallokaatiosta laskettuna rahaston markkina-arvosta.
Osakesijoitusten pääpaino tulee olla likvideissä, tasearvoltaan alhaisesti hinnoitelluissa yhtiöissä, joiden odotettu pitkän aikavälin osinkotuoton oletetaan olevan hyvä. Suoriin osakejohdannaisiin ei sijoiteta lainkaan.
Osakeinstrumentteja voidaan käyttää markkinoilla osakelainauksiin lisätuoton saavuttamiseksi.
Korkosijoitukset ja rahasto-osuudet
Sijoituskohteena kotimaassa tai ulkomailla voivat olla korkoinstrumentit, joiden liikkeellelaskija on luottokelpoisuudeltaan vakavarainen valtio, pankki, yritys tai muu vastaava osapuoli. Jos liikkeellelaskijalla on pitkäaikainen luottokelpoisuusluokitus, on se instrumentin hankintahetkellä oltava vähintään tasolla BB- (Standard & Poors) tai Baa1 (Moody’s) tai BB- (Fitch IBCA). Mikäli kysymyksessä on esim. suomalainen pörssiyritys, joka raportoi toiminnastaan julkisesti eli yrityksen taloudesta on saatavilla ajanmukaista tietoa, voidaan ko. yrityksen luottokelpoisuutta arvioida erikseen, vaikka yrityksellä ei ole kansainvälistä luottokelpoisuusluokitusta. Pankkien ja yritysten velkakirjojen osalta enimmäisjuoksuaika on kymmenen (10) vuotta. Sijoituskohteena voi olla myös useista liikkeellelaskijoista hajautettu korkoinstrumentti, jonka keskimääräinen luottokelpoisuus on vähintään edellä mainittu.
Sijoitukset tulee hajauttaa vastapuolittain ja korkoperusteittain siten, että mikään yksittäinen arvopaperi ei ylitä 10 %:a koko rahaston markkina-arvosta.
Kuntarahoituksen pääoma- ja debentuurilainoihin voidaan sijoittaa rahastojen varoista ilman maturiteetti- tai määrärajoituksia.
Kaupungin myöntämiin antolainoihin tytäryhtiöille voidaan sijoittaa rahastojen varoista ilman maturiteetti- tai määrärajoituksia. Tarvittaessa talousarviossa ja kaupunginhallituksen sijoitussuunnitelmassa tarkistetaan em. lainojen enimmäismäärää.
Korkoinstrumentit muodostavat tasaista kassavirtaa tuottavan korkoallokaation, jonka paino koko rahaston markkina-arvosta voi vaihdella markkinatilanteesta riippuen 50–100 %:n välillä.
Vaihtoehtoiset sijoitukset
Osa sijoituksista voi olla sijoitettuna ns. vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin, joista voivat olla esim. rahastot, joka sijoittavat listaamattomiin osakkeisiin tai korkotuotteisiin. Lisäksi tällaisia voivat olla esim. kiinteistörahastot. Kokonaisuutena vaihtoehtoisten sijoitukset eivät voi ylittää kolmasosaa pääomasta.
Osa varoista voidaan sijoittaa kaupunginkassaan käypää markkinakorkoa vastaa. Koron määräytymisperusteet vahvistaa kaupunginhallitus.
Kaupungin lahjoitusrahastojen omaisuuteen voi sisältyä myös muuta esim. lahjoituksella saatua omaisuutta, joita hoidetaan esim. testamenttien säädösten mukaan.
4.6 Rahastovarojen yhteissijoittaminen
Rahastojen varat voidaan sijoittaa myös yhtenä kokonaisuutena. Tällöin on kullekin rahastolle määriteltävä yhteisestä sijoituspääomasta sen oma prosenttiosuus, jota on tarkistettava yksittäisen rahaston varoissa tapahtuneiden muutoksien mukaiseksi.
Muutos voi olla esimerkiksi yksittäiselle rahastolle tehty lahjoitus, rahastosiirto tai muu varojen lisäys tai tuoton tai sen osan jakaminen. Sen sijaan yhteiselle sijoituspääomalle saadut sijoitustuotot, kuten korot ja osingot, eivät muuta edellä mainittuja prosenttiosuuksia. Lahjoitusrahastojen varoja ei kuitenkaan sijoiteta yhdessä kaupungin omien erityiskatteisten rahastojen varojen kanssa.