Turun kaupunki toteaa lausuntonaan seuraavaa:

Luonnos hallituksen esityksestä eduskunnalle varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b §:n muuttamisesta

Ehdotuksen tavoitteena on turvata varhaiskasvatusoikeus jokaiselle lapselle ja perheelle riittävällä tasolla ottaen huomioon talouden realiteetit.

Ehdotuksella muutettaisiin varhaiskasvatuslain 11 a §:n säännökset subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen. Ehdotuksen mukaan lapsella olisi ennen perusopetuslaissa tarkoitetun oppivelvollisuuden alkamista oikeus saada kunnan järjestämä varhaiskasvatuspaikka äitiys- ja vanhempainrahakauden tai osittaisen vanhempainrahakauden päätyttyä. Jokaiselle lapselle taattaisiin 20 tunnin laajuinen viikoittainen varhaiskasvatus.

Tässä taloudellisessa tilanteessa näyttäisi olevan perusteltua rajata subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen esityksen mukaiseen 20 tuntiin viikossa. Tässä ajassa pystyttäisiin todennäköisesti toteuttamaan varhaiskasvatuslain mukaiset tavoitteet (vertaa alkuopetuksen tuntimäärä perusopetuksessa).

Pykälään sisältyvien poikkeusten nojalla lapsi kuitenkin saisi tarpeen mukaan varhaiskasvatusta tätä laajempana. Varhaiskasvatusta olisi järjestettävä voimassa olevaa lakia vastaavasti kokopäiväisesti, jos lapsen vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti taikka opiskelevat, toimivat yrittäjänä tai ovat omassa työssä päätoimisesti. Edellä mainitun tilanteen päätyttyä varhaiskasvatusoikeus pysyisi kokopäiväisenä kahden kuukauden ajan, paitsi jos lapsen vanhempi tai muu huoltaja jää kotiin hoitamaan perheessä asuvaa muuta lasta tai jää eläkkeelle.

Esityksessä mainittu kahden kuukauden ajan säilyvä oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on sinänsä hyvä asia perheen ollessa merkittävässä muutostilanteessa. Ongelmaksi saattaa muodostua perheiden tasapuolinen kohtelu järjestettäessä palvelua. Kun ilmoitusvelvollisuus muuttuneesta tilanteesta jää perheen vastuulle, pohdittavaksi jää, tuleeko tieto kuntaan esimerkiksi yksityisestä perhepäivähoidosta, kun lapsi on siellä yksityisen hoidon tuella.

Esityksessä todetaan seuraavaa: ”Lapsen ja perheen tilanteen ja tarpeen mukaan neuvoteltaisiin, mikä varhaiskasvatuksen muoto ja laajuus on. Varhaiskasvatusta on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä lapsen huoltajien toivomassa muodossa. Jotta turvattaisiin lapsen edun toteutuminen, säädettäisiin kuitenkin, että lapselle olisi aina järjestettävä voimassa olevan lain laajuinen varhaiskasvatus, jos se olisi tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se olisi muutoin lapsen edun mukaista.”

Luonnoksessa kirjattu laajennetun varhaiskasvatustarpeen arviointi on erittäin laaja ja vaikeasti konkretisoitava. Lisäksi esitys mahdollistaisi tilapäisen poikkeamisen päätöksen mukaisesta oikeudesta perhe- tai tapauskohtaisesti. Tarpeen arviointi asettaa kunnille haasteen palvella kuntalaisia tasaveroisesti. Arviointitehtävä tulee lisäämään lausuntopyyntöjä eri viranomaisten välillä. Edellä mainittujen asioiden käsittelyyn tulee osoittaa lisähenkilöstöresursseja, mikä lisää kustannuksia. Samalla käsittelyajat pidentyvät. Muutoksenhaut palveluun liittyvistä päätöksistä tulevat todennäköisesti lisääntymään. Kuntien on tehtävä selkeät delegointipäätökset laajennettuun varhaiskasvatusoikeuteen liittyvissä asioissa. Tässä tapauksessa ei voida pelkästään luottaa huoltajien omaan arvioon perheen varhaiskasvatuksen tarpeesta silloin, kun siihen liittyy vahva lastensuojelu-ulottuvuus.

Perheiden muuttuvat tilanteet vaikuttavat lapsen arkeen varhaiskasvatuksessa niin henkilökohtaisella tasolla kuin lapsiryhmän tasolla. Vaikka esityksessä rajataan muutokset yksikön sisäisiksi muutoksiksi, on hyvin todennäköistä, että yksittäiselle lapselle nämäkin muutokset ovat merkittäviä. Jos yksiköissä toimitaan esityksen mukaisesti, joudutaan lapsiryhmiä muodostamaan taajaan uudelleen, sillä ryhmäkohtainen suhdeluku ei saa esityksen mukaan ylittyä kuin lyhytaikaisesti ja tilapäisesti. Perhepäivähoidossa muutoksilla saattaa olla vaikutusta perhepäivähoitajan ansioon, ja lisäksi saatetaan joutua harkitsemaan lapsen siirtoa päiväkotiin. Tällä saattaa olla vaikutusta perhepäivähoidon houkuttavuuteen yhtenä palveluvaihtoehtona. Olisikin perusteltua harkita perhepäivähoidon suhdelukuun tilapäistä ylitysmahdollisuutta vastaavasti kuin päiväkodeissa.

Esityksessä todetaan, että kunnan tulee tarjota vähintään kaksi vaihtoehtoa, miten 20 tuntia palvelua järjestetään. Palvelun järjestäminen viitenä arkipäivänä on toteutettavissa, mutta tämäkin vaikuttaa työsuhde-ehtoihin. Ongelmallisempi vaihtoehto on kokopäiväisen palvelun järjestäminen osaviikkoisesti. Ongelmaksi tulee työaikojen kohdentaminen, mikäli tavoitteena on säästöjen hakeminen henkilöstömenoissa. Monitahoisessa palvelukokonaisuudessa varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukaisen toiminnan järjestäminen ja tavoitteiden toteutuminen vaikeutuu sekä lapsi- että ryhmäkohtaisesti.

Perheiden näkökulmasta perheille mahdollistetaan jatkossakin heidän tarpeiden mukainen joustava palvelu, ongelmaksi muodostunee järjestäjän näkökulmasta toiminnan ennustettavuus ja oikeanlainen resursointi.

Luonnos valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 §:n 1 momentin muuttamisesta

Esitetty muutos koskee yli 3-vuotiaita lapsia, jotka ovat kokopäivähoidossa. Käytännössä ryhmissä on usein sekä kokopäivä- että osapäivähoidossa olevia lapsia, näin ollen kyseisten lasten ryhmäkoko tulisi olemaan 24 - 26 lasta.

Nykyiset tilat eivät useinkaan mahdollista nykyistä suurempia lapsiryhmiä, koska nykyiset päiväkotitilat on rakennettu pitkään voimassa olleiden mitoitusten pohjalta. Tällöin jouduttaneen muodostamaan kahden työntekijän ryhmiä, mikä lisää entisestään tilatarvetta. Kahden työntekijän ryhmät asettavat omat vaikeutensa työvuorosuunnitteluun ja työntekijän yksinolot lapsiryhmän kanssa saattavat lisääntyä.

Esityksessä todetaan, että esitys ei koske erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa olevia lapsia. Mikäli esitykseen sisältyy tehostetun tuen piiriin kuuluvat lapset, vaikutus on huomattavasti merkittävämpi järjestettäessä heidän palveluitaan. Tehostetun tuen toteuttamiseksi saatetaan joutua varhaiskasvatuslain mukaisesti palkkaamaan lisää avustavaa henkilöstöä tai pienentämään lapsiryhmän kokoa.

Varhaiskasvatuslaissa todetaan, että jokaiselle lapselle tulee laatia henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsimäärän kasvu lisää suunnittelu ja arviointityötä. Samalla lisääntyy yhteistyö vanhempien ja muiden yhteistyötahojen kanssa, tämä aika on pois lapsiryhmätyöstä.

Ryhmäkoon kasvattaminen saattaa heikentää varhaiskasvatuksen työntekijöiden jaksamista, jolloin ennestään muuta koulutussektoria selvästi suurempien sairauspoissaolojen määrä tulee kasvamaan, mikä vähentää saavutettavaa taloudellista säästöä.

Lausunnon keskeinen sisältö

Tässä julkisen talouden tilanteessa näyttäisi olevan perusteltua rajata subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen esityksen mukaiseen 20 tuntiin viikossa ja kasvattaa lapsiryhmän kokoa esitetyllä tavalla. Muutoksella on huomattava edullinen vaikutus kuntatalouteen.

Tarpeen arviointi asettaa kunnille haasteen palvella kuntalaisia tasaveroisesti.

Perheiden muuttuvat tilanteet vaikuttavat lapsen arkeen varhaiskasvatuksessa niin henkilökohtaisella tasolla kuin lapsiryhmän tasolla. Monitahoisessa palvelukokonaisuudessa varhaiskasvatuksen tavoitteiden mukaisen toiminnan järjestäminen ja tavoitteiden toteutuminen vaikeutuu sekä lapsi- että ryhmäkohtaisesti.

Varhaiskasvatuslaissa todetaan, että jokaiselle lapselle tulee laatia henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Lapsimäärän kasvu lisää suunnittelu ja arviointityötä. Samalla lisääntyy yhteistyö vanhempien ja muiden yhteistyötahojen kanssa, tämä aika on pois lapsiryhmätyöstä.

Ryhmäkoon kasvattaminen saattaa heikentää varhaiskasvatuksen työntekijöiden jaksamista, jolloin ennestään muuta koulutussektoria selvästi suurempien sairauspoissaolojen määrä tulee kasvamaan, mikä vähentää saavutettavaa taloudellista säästöä.