Ehdotus lausunnoksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hallituksen esitysluonnoksesta
Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto vaatii kokonaisuudistuksen. Palvelurakenteen muutoksen lisäksi on tehtävä remontti myös rahoitukseen. Peruspalvelujen turvaaminen lähellä ihmistä, asiakkaan valinnanvapaus, henkilöstön riittävyys sekä sosiaali- ja terveydenhuollon saumaton yhteistyö kaikilla tasoilla tulee olla uudistuksen tavoite. Järjestelmän tulee herättää luottamusta ja taata kansalaisten yhdenvertaisuus. Parhaimmillaan uusi rakenne ja rahoituksen selkiyttäminen tuo myös kustannussäästöjä.
Suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisin ongelma on kokonaiskuvan puute tulevaisuudesta. Muutoksia tehdään pala palalta arvioimatta niiden kokonaisvaikutuksia. Samalla siirretään todellisten ongelmien ratkaiseminen tulevaisuuteen. Nyt kokoon kerittävät palaset eivät muodosta järkevää kokonaisuutta, vaan sirpaloittavat ja hajottavat järjestelmän toimivimpia osia tuomatta kuitenkaan tilalle uutta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta Kataisen hallituksen kesällä 2013 hyväksytty esitys kuntajakolain muuttamisesta ei edistä sote-palvelujen järjestämisen aitoa vahvistumista, selkeytymistä ja tehostumista. Monin paikoin kehityskulku on päinvastainen. Esimerkiksi terveydenhuoltomme toimivin osa, sairaanhoitopiirit, on päätetty lakkauttaa ilman kuvaa tulevaisuudesta. Esitys ei täsmenny hallituksen esitysluonnoksesta riittävästi. Uudistuksen päälinjauksissa ei ole edes pyritty hyödyntämään olemassa olevia hyviä toimintamalleja. Esimerkiksi hyvin toimivien sairaanhoitopiirien pirstominen ja niiden korvaaminen asukaspohjaltaan liian pienillä laajan tason sote-alueilla (vähintään 50 000 asukasta) uhkaa käynnistää kilpavarustelun sote-alueiden välillä lisäten kustannuksia. Toteutuessaan se olisi tuhoisaa julkisen sektorin kyvylle järjestää ja tuottaa sote-palveluja.
Nyt esitettyä vastuukuntamallia ei voida pitää maakunnan kehityksen kannalta toimivana. Erityisen epäonnistuneena voidaan pitää esitystä nykyisen sairaanhoitopiirirakenteen rikkomisesta. Keskuskaupunki Turkua vastuukunnan velvoitteet rasittaisivat sekä hallinnon että ennen muuta talouden osalta kohtuuttomasti. Vastuukuntana Turun kaupunki kantaisi sote-alueen oikeudellisen vastuun esimerkiksi hankinnoista ja työsuhdekysymyksistä.
Hallituksen keskeyttämän edellisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikana perustetut yhteistoiminta-alueet, myös hyvin toimivat, on määrätty purettaviksi. Tilalle tarjotaan sekavia ja tulkinnanvaraisia linjauksia. Ne eivät edistä keskuskaupunkien, niiden kehyskuntien eivätkä syrjäisempienkään kuntien palvelujen parantamista.
Kokonaisuudessaan hallituksen esitysluonnoksessa esittämät, syvemmälle yksityiskohtiin menevät linjaukset sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi ovat pahasti keskeneräiset. Valmistelun poukkoilevuudelle on ollut tunnusomaista annettujen aikataulujen pettäminen useita kertoja. Lausuntoja kunnilta on pyydetty monta kertaa, lyhyelläkin varoitusajalla ja niille ei ole juurikaan annettu painoarvoa lakien eteenpäin työstämisessä. Se rikkoo luottamuksellista ja sitoutunutta yhteistyötä kuntakentän ja valtion välillä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen on kytketty tiiviisti kuntarakenneuudistus. Tätä ei voi pitää perusteltuna saati tuloksekkaana. Uudistusta on tehty maan hallituksen linjaamana nimenomaan kuntaliitostavoitteet etusijalla. Kuntarakenneuudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisujen lujittunut keskinäinen yhteys näkyvät tehdyissä esityksissä moniselkoisina kuvioina. Niiden perusteella on edelleenkin epäselvää, millaisia sote-järjestämistehtäviä kunnilla ja sote-alueilla on tulevaisuudessa. Kytköstä kuntauudistukseen on vaikea pitää perustellun tarpeellisena sote-palvelujen kehittämisessä.
Ongelmakohdaksi nousee erityisesti se, että asukasluvultaan samankokoisten kuntien erilainen kohteleminen on riippuvainen niiden sijainnista. Hallituksen esityksen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen keskeisin osa eli vastuukuntamalli on esityksessä määritelty sekavasti. Lopputulos on monimutkainen ja hajanainen. Samalla sote-alueellakin samanlaiset palvelut voivat olla erilaisilla järjestämisvastuilla.
Erityinen huoli uudistuksessa kohdistuu sosiaalihuollon palvelujen tulevaisuuteen ja aitoon integraatioon terveydenhuollon kanssa. Sosiaalihuolto on saanut esityksessä turhan kapean arvon ja merkityksen.
Uudistuksen aikataulua sen toteuttamiseksi ei voida pitää realistisena.
Sosiaali- ja terveydenhuoltomme kaipaa laajempaa vastuunkantoa ja selkeitä rakenteita. Lausuntopyynnössä esitetyssä sote-mallissa leveämpien hartioiden sijaan rakennetaankin uusia hallinnon portaita, joita on tulossa laskijasta riippuen kolmesta viiteen hallituksen lupaaman kahden hallintoportaan sijasta. Hallinnon lisääntyessä lienee väistämätöntä, että myös byrokratian määrä kasvaa entisestään. Vastuukuntamallin määrittelyn sekavuus, tulkinnanvaraisuus sekä täsmentymättömyys ovat osaltaan vaikeuttamassa arviointia.
Vuosia jatkuneen kuntakentän ja sote-palvelujen uudistustyön vuoksi kunnat ja kaupungit elävät epävarmuuden tilassa. Täysin välttämätön kehitystyö on hallituksen venkoilun vuoksi monissa maakunnissa ja seuduilla täysin jäissä. Kustannuksia valmistelun monipolvisuudesta ja kuntakentän tyhjäkäynnistä voi vain arvailla. Kalleimman hinnan maksavat palveluja tarvitsevat ihmiset.
Nyt pyydetyssä lausunnossa sote-järjestämislain hallituksen esitysluonnoksesta on huomautettava, että esitys jättää valtavasti avoimia kysymyksiä mallin tarkemmasta sisällöstä.
1) Mitkä ovat uusien sote-alueiden tehtävät tilanteessa, jossa näyttäisi tulevan hyvinkin erilaisia sote-alueita?
2) Mitkä ovat perustason alueiden muodostamisperusteet?
3) Mitkä ovat renkikuntien todelliset vaikutusmahdollisuudet kuntalaistensa palveluihin. Jääkö ainoaksi tehtäväksi maksaa laskut?
4) Miten aiotaan estää erikoissairaanhoidon sirpaloituminen?
5) Miten integraatiot käytännössä toteutetaan?
6) Miten estetään euroissakin kalliiksi käyvä kilpavarustelu?
7) Miten toteutetaan lakkautettavien sairaanhoitopiirien omaisuuden jako ja eläkevastuujärjestelyt?
8) Millaisen roolin erityisvastuualueet (erva) jatkossa saavat?