Kaupunginlakimies Jukka Jyrkinen 7.3.2013:

Veronkantolain muuttamisesta 21.12.2012 annetulla lailla (2012/882) veronkantolakiin on lisätty uusi 7 a luku, jossa säädetään verosta vapauttamisesta. Mainittu veronkantolain muutos on tullut voimaan 1.1.2013 ja sillä on korvattu aikaisemmin verotusmenettelystä annetun lain 88 §:ssä asiasta ollut sääntely. Veronkantolain muutoksella toimivalta kunnallis- ja kiinteistöverosta vapauttamista koskevissa asioissa siirtyy kunnalta Verohallinnolle suoraan lain nojalla. Tämä toimivallan siirtyminen toteutuu siten, että se koskee verosta vapauttamista koskevia hakemuksia, jotka tulevat vireille 1.6.2013 tai tätä myöhemmin. Kunta voi kuitenkin pidättää ratkaisuvallan itsellään ilmoittamalla tästä Verohallinnolle 31.3.2013 mennessä. Jos kunta ei halua pidättää toimivaltaa itsellään, niin ilmoitusta Verohallinnolle ei tarvitse tehdä lainkaan, vaan toimivalta siirtyy suoraan lain nojalla. Kunta voi seuraavan kerran ottaa kantaa asiaan vuonna 2005 koskien vuosia 2016 - 2018. Kunta voi päättää asiasta kolmen vuoden välein. Kunnan ilmoitusten antamisen ajankohdista määrätään Verohallinnon päätöksellä.

Nyt käsillä olevassa asiassa kysymys on yksittäistapauksissa verovelvollisen anomuksen perusteella myönnettävistä verosta vapauttamisista. Vapautus, jos sellainen myönnetään, voi olla osittainen tai täydellinen. Kysymys ei ole kiinteistöveron osalta siitä tapauksesta, josta säädetään kiinteistöverolain 13 a §:ssä ja jonka mukaan kunta (kunnanvaltuusto) voi päättää yleishyödyllisten yhteisöjen kiinteistöveroprosentiksi yleistä kiinteistöveroprosenttia alemman kiinteistöveroprosentin.

Kaupungin toimivaltaan on kuulunut päättää verosta vapauttamisesta koskien kunnallisveroa (samalla koskien myös sairausvakuutusmaksuja) ja kiinteistöveroa. Jatkossa kaupunki voi päättää verosta vapauttamisesta koskien kunnallisveroa ja kiinteistöveroa taikka vain jompaakumpaa näistä veroista, jos kaupunki pidättää ratkaisuvallan itsellään. Kaupunginhallituksen johtosäännön (Kv 17.12.2012 § 252) 8 §:n mukaan verosta vapauttamisesta päättää kaupunginhallitus. Aikaisemmin päätösvalta oli kaupunginhallituksen hallintojaostolla.  

Veronhuojennus on verotusmenettelystä annetun lain 88 §:n mukaan voitu myöntää; ensinnäkin, jos verovelvollisen veronmaksukyky, ottaen huomioon tulot ja varallisuus, on ollut olennaisesti alentunut elatusvelvollisuuden, työttömyyden, sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi taikka, jos veronhuojennukseen on ollut verovelvollisen velkajärjestelyn vuoksi erityisiä syitä; toiseksi, jos verovelvollinen on kuollut ja häneltä on jäänyt leski, lapsia tai muita perillisiä, joiden elatus on pääasiallisesti ollut verovelvollisen varassa, ja jos veron periminen olisi ollut ilmeisen kohtuutonta; kolmanneksi, jos verovelvollisen on katsottu erehtyneen veronhuojennussäännösten tai muiden verosäännösten sisällöstä eikä erehtymistä olosuhteet huomioon ottaen ole voitu pitää verovelvollisen huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä aiheutuneena ja jos verosta vapauttamiseen on ollut kyseessä olevan tapauksen luonteesta johtuvia tai muita erityisiä syitä; ja neljänneksi, jos veron periminen on ollut muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta.   

Vuoden 2013 alusta lukien verosta vapauttaminen voidaan veronkantolain 7 a luvun 38 a §:n mukaan myöntää, jos vero- tai maksuvelvollisen veronmaksukyky on sairauden, työttömyyden, elatusvelvollisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi olennaisesti alentunut tai jos verosta vapauttamiseen on verovelvollisen velkajärjestelyn vuoksi erityisiä syitä; taikka jos veron periminen muusta erityisestä syystä on ilmeisesti kohtuutonta. Lisäksi kiinteistöverolain (654/1992) 12 a §:n mukaan määrätystä kiinteistöverosta voidaan vapautus myöntää, jos rakennushanke on viivästynyt muusta syystä kuin rakennuspaikan omistajan omasta menettelystä. Vapautuspäätös koskee myös viivästysseuraamuksia ja muita seuraamuksia, jos verosta on myönnetty vapautusta. Verohallinto voi myös erikseen myöntää vapautuksen viivästysseuraamuksista ja muista seuraamuksista silloinkin, kun vero on tilitettävä muulle veronsaajalle kuin valtiolle, ja myös silloin, kun kunta on pidättänyt toimivallan verosta vapauttamista koskevissa asioissa itsellään. 

Veronkantolain 7 a luvun 38 c §:ssä säädetään erityisestä verosta vapauttamisesta. Tämän mukaan Verohallinto voi myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen verosta sekä veronkorotuksesta ja viivästysseuraamuksesta; jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on hakenut muutosta vero- tai maksuvelvollisen verotukseen tai muutoksenhakuelimen päätökseen tulkinnanvaraisessa asiassa, josta ei ole vakiintunutta oikeuskäytäntöä; jos muutoksenhaun johdosta kyseiselle vero- tai maksuvelvolliselle on määrätty veroa; jos kyseisestä asiasta on saatu korkeimman hallinto-oikeuden päätös; ja jos verosta vapauttaminen on vero- ja maksuvelvollisten yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi tärkeää. Verohallinto päättää tästä veronkantolain 38 c §:ssä säädetystä verosta vapauttamisesta myös silloin, kun kunta on pidättänyt toimivallan päättää kunnalle tulevien verojen osalta vapautuksien myöntämisestä.  Ennen päätöksen tekemistä Verohallinto kuulee asiassa kuntaa ja seurakuntaa.  

Toimivallan siirtoon liittyen Verohallinto on ilmoittanut informoivansa kuntia tekemistään päätöksistä. Verohallinto lähettäisi kunnallis- ja kiinteistöveroa koskevan päätöksen tiedoksi asianomaiseen kuntaan. Lisäksi Verohallinto tilastoisi kappalemääräisesti ja kuntakohtaisesti tekemänsä myönteiset ja kielteiset päätökset erikseen kunnallisveron ja erikseen kiinteistöveron osalta. Lisäksi Verohallinto tilastoisi myöntämänsä vapautukset kuntakohtaisesti euromäärin.

Olen vuoden 2010 alkupuolelta lähtien valmistellut näitä verosta vapauttamista koskevia asioita kaupunginhallituksen hallintojaoston ja nyt kaupunginhallituksen ratkaistavaksi. Tänä aikana kaupungin käsiteltäväksi on tullut reilut 30 veronhuojennusanomusta eli noin 10 anomusta/vuosi. Muutama anomus näistä (3 kpl) ei ole päätynyt kaupungin tarkempaan käsittelyyn (verotuskunta ei Turku, anomus koskenut vain valtion veroa tai anomus on peruutettu). Kuusi anomusta on hyväksytty joko kokonaan tai osittain. Loput anomukset on hylätty. Pääsääntöisesti anotut veronhuojennukset liikkuvat alle sadasta eurosta muutamaan tuhanteen euroon anomusta kohti. Hyväksytyissä viidessä anomuksessa on ollut tyypillisesti kysymys maksukyvyttömyydestä ja näissä kunnallisveron (ilman sairausvakuutusmaksuja) huojennus on ollut yhteensä 1.678,97 euroa. Yksi hyväksytty veronhuojennusanomus, jossa ei ole ollut kysymys verovelvollisen maksukyvyttömyydestä, on koskenut matkakustannusten korvausten jälkiverotuksia kolmelta vuodelta ja siinä myönnetty huojennus kunnallisverosta (ilman sairausvakuutusmaksuja) mukaan lukien veronkorotus kunnan osalta on ollut yhteensä 5.466,88 euroa. Viimeksi mainitussa tapauksessa ratkaisu on perustunut valtiovarainministeriön komennusmiestyöryhmän 20.12.2006 antamaan suositukseen, josta kaupunginhallituksen hallintojaosto on 13.3.2007 § 70 päättänyt, että sitä noudatetaan. Kiinteistöveron osalta on ollut neljä veronhuojennusanomusta, joista kaksi tosin saman yleishyödyllisen yhteisön tekemiä. Kaikki kiinteistöveroa koskeneet anomukset, joista kolme oli yleishyödyllisten yhteisöjen ja yksi kiinteistöosakeyhtiön hakemia, on hylätty. Yksityishenkilöt eivät ole ko. ajanjaksolla hakeneen huojennusta kiinteistöveroonsa.  

Silloin, kun kysymys ei ole kiinteistöverosta, niin osassa veronhuojennusasioita anomus koskee sekä valtion- että kunnallisveroa. Euromääräisesti selkeä pääpaino veronhuojennusanomusten kohteena on kuitenkin kunnallisverolla ja sairausvakuutusmaksuilla. Viimeksi mainittu johtuu siitä, että veronhuojennusta anovat yleensä pienituloiset ihmiset, joilta peritään vain vähän tai ei ollenkaan valtionveroa. Viimeksi mainittu puoltaisi toimivallan säilyttämistä kaupungilla. Verohallinnolla on anomuksia käsitellessään etunaan se, että sillä on käytettävissään kaikki verotusasiakirjat. Toisaalta kaupunki saa kyllä tarvittaessa nähtäväkseen näitä verotusasiakirjoja Verohallinnolta niitä erikseen pyytämällä. Itse olen havainnut hyväksi pyytää lisäselvitystä verosta vapautusta hakeneilta itseltään. Pääsääntöisesti veronhuojennusanomukset ovat asian harkinnassa tarvittavien tietojen osalta puutteelliset.  

Viime vuosien aikana kertyneen ratkaisukäytännön perusteella kunnallis- ja kiinteistöverosta vapauttamisessa ei ole kysymys euromääräisesti suuresta asiasta kaupungin talouden kannalta. Tässä mielessä kaupunki voisi halutessaan melko pienellä riskillä katsoa, kuinka Verohallinto hoitaisi asian. Koska kiinteistövero on pelkästään kunnalle tuleva vero, niin kiinteistöveron osalta olisi käsitykseni mukaan perustellumpaa pidättää toimivalta vapautusten myöntämiseen kaupungilla. Kaupungilla on mahdollisuus vuonna 2015 harkita asiaa uudelleen, riippumatta siitä, millaiseen ratkaisuun asiassa nyt päädytään.

Kaupunginjohtaja Aleksi Randell:

EhdotusKaupunginhallitus päättää, että Turun kaupunki pidättää itsellään toimivallan myöntää vapautuksia kiinteistöverosta, mutta hyväksyy toimivallan siirtymisen Verohallinnolle kunnallisveron osalta.

Samalla kaupunginhallitus päättää, että asia on tuotava uudelleen kaupunginhallituksen ratkaistavaksi vuoden 2015 aikana koskien verovuosia 2016 - 2018

PäätösEhdotus hyväksyttiin.