Liikelaitosjohtaja Irina Nordman 6.3.2013:

Lausuntopyyntö

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt 12.3.2013 mennessä Turun kaupungilta lausuntoa ehdotuksesta hallituksen esitykseksi vesihuoltolainsäädännön muuttamisesta. Uudistuksella saatetaan vesihuoltolainsäädäntö vastaamaan vesihuoltolain säätämisen jälkeen ilmenneitä tarpeita.

Esityksen tarkoituksena on parantaa erityisesti vesihuoltolaitoksen ylläpitoa ja riskien hallintaa, tietohuoltoa, taloudenpidon läpinäkyvyyttä, kilpailuneutraliteettia sekä yhdyskunnan hulevesien hallintaa. Lisäksi tarkoituksena on helpottaa erilaisten vesihuoltoratkaisujen käyttöä taajamien ulkopuolella. Muutoksia ehdotetaan vesihuoltolakiin (119/2001), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) sekä maankäyttö- ja rakennusasetukseen (895/1999).

Maa- ja metsätalousministeriö on valmistellut ehdotuksen yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä maankäyttö- ja rakennusasetukseen ehdotettavat muutokset on valmisteltu ympäristöministeriössä.

Ehdotus annettavaksi lausunnoksi

Turun kaupunki toteaa lausuntonaan maa- ja metsätalousministeriölle seuraavaa:

Yleisenä näkemyksenä Turun kaupunki esittää, että lakiehdotuksen mukaan ennallaan säilytettäviin lainkohtiin ei ole tarpeen tehdä muutoksia, vaan ne ovat osoittautuneet lain soveltamisen kannalta selkeiksi, toimiviksi ja riittäviksi.

Vesihuoltolaki (119/2001)

Soveltamisala ja määritelmät (2 § ja 3 §)

Turun kaupunki pitää soveltamisalan sanamuodon täsmentämistä hyvänä ja perusteltuna. Määritelmien täsmentäminen on välttämätöntä, jotta ne ovat linjassa myöhemmin lakiehdotuksessa esitettyjen hulevesiin ja viemäröintiin liittyvien pykälien kanssa.

Viranomaiset (4 §)

Lakiehdotuksen myöhemmissä pykälissä on lisätty vesihuoltolaitoksen talouden ja toiminnan seurantaan liittyviä määräyksiä. Turun kaupunki pitää tärkeänä, että viranomaisten valvontatehtävät säännösten noudattamiseksi on määrittely 4 § mukaisesti.

Vesihuollon yleinen kehittäminen (5 §)

Turun kaupungin näkemyksen mukaan vesihuollon kehittämissuunnitelma on syytä edelleen pitää joustavana välineenä, johon ei liity oikeudellisia vaikutuksia.

Turun kaupunki näkee tärkeänä, että kehittämissuunnitelmat tehdään yhteistyössä vesihuoltopalveluiden järjestämisen kannalta olennaisten tahojen kanssa. Vesihuoltolaitoksiksi tulkitaan asukasmäärän perusteella esimerkiksi asukkaiden järjestämä viemäri- tai vesijohto-osuuskunta, jolla ei ole määrättyä toiminta-aluetta. Turun kaupungin näkemyksen mukaan lakiin ei pidä kirjata velvollisuutta ottaa kehittämissuunnitelman valmisteluun mukaan kaikkia vesihuoltolaitoksiksi tulkittavia yksiköitä, vaan kunnalle tulisi jättää harkintavaltaa järjestämisvelvollisuuden kannalta tarpeelliseen yhteistyöhön.

Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueet ja toiminta-alueen hyväksyminen (7 § ja 8 §)

Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueiden 7 § muutosesityksellä on sisältö korjattu vastaamaan aiemmin 2 § lain soveltamisalaa ja muutos on sinällään kokonaisuuden kannalta välttämätön.

Turun kaupunki pitää tärkeänä suunnitellun yhdyskuntakehityksen mukaan ottamista toiminta-alueita koskevaan rajaukseen. Siten saadaan maankäytön suunnittelu ja vesihuolto paremmin kytkettyä suunnitelmallisesti toisiinsa. Tavoitteellinen ja oikeudellisesti sitomaton toiminta-alueiden ennakoiva määrittely on tähän sopiva työkalu.

Yleisenä käytäntönä on ollut erillisten toiminta-alueiden hyväksyminen eri vesihuoltopalveluille. Turun kaupungin näkemyksen mukaan se on toiminut käytännössä hyvin. Siksi ehdotamme säännöksen tarkistamista siten, että vedenhankinnalle ja jäteveden viemäröinnille voitaisiin hyväksyä omat toiminta-alueet.

Vesihuollon turvaaminen toiminta-aluetta supistettaessa (8 a §)

Turun kaupunki pitää tarpeellisena säännöstä, jonka mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta voidaan supistaa, kun vesihuollon taloudellinen ja asianmukainen hoitaminen alueella ei ole enää mahdollista. Kun supistettavalla toiminta-alueen osalla ei ole liitettyjä kiinteistöjä, toiminta-aluetta tulee voida pienentää ilman lisäedellytyksiä vesihuoltolain 8 §:n muuttamissäännöksen mukaisesti.

Liittäminen, liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen sekä liittämiskohdat (10 §, 11 §, 12 §)

Turun kaupunki näkee muutokset pykäliin hyvinä ja selkeyttävinä. Taajaman määrittely olisi kuitenkin syytä lisätä myös 3 § määrittelyihin tai vaihtoehtoisesti pykälään 10, jotta liittämisvelvollisuuden tulkinta olisi yksiselitteistä.

Lakiehdotuksen mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja jätevesiviemäriin. Liittämisvelvollisuuden suhteen voi muodostua tulkintaongelmia, koska lakiehdotuksen 7 §:ssä toiminta-alueen kattavuus kytketään toteutuneeseen tai suunniteltuun yhdyskuntakehitykseen. Toiminta-aluetta koskevassa 7 §:ssä on haluttu edistää toiminta-alueiden ennakoivaa määrittämistä ja näiden osalta toiminta-alueen määrittely ei esityksen perustelujen mukaan vaikuttaisi oikeudellisesti sitovalla tavalla vesihuoltoverkostojen rakentamiseen. Lakiehdotuksen 10 §:ssä ei kuitenkaan eroteta toteutunutta ja suunniteltua yhdyskuntakehitystä, vaan liittymisvelvollisuus on pykälän sanamuodon mukaan ehdoton.

10 § ensimmäisessä momentissa on määrätty, että taajaman ulkopuolella sijaitsevalla kiinteistöllä ei ole velvoitetta liittyä verkostoon, jos vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen laitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja kiinteistöllä on asianmukainen vesihuolto. Tätä momenttia tulisi tiukentaa siten, että erityisesti jätevesilaitteiston uusimisen tullessa ajankohtaiseksi kiinteistön olisi liityttävä vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon.

Hyvänä asiana pykälässä 10 on suoraan esitetty toteamus, että taajaman ulkopuolella olevaa vapaa-ajan asuntoa ei tarvitse liittää jätevesiviemäriin, jos kiinteistöllä ei ole vesikäymälää ja jätevesien käsittelyssä noudatetaan YSL:n säännöksiä.

Lakiehdotuksen 11 § liittämisvelvollisuudesta vapauttaminen on aikaisemmasta poiketen mahdollista myöntää määräaikaisena tai toistaiseksi voimassa olevana eikä ELY-keskukselta ole enää pakollista pyytää lausuntoa ennen vapautuksen myöntämistä. Molemmat muutokset lisäävät joustavuutta vapautusten myöntämiseen.

Liittämiskohdista ei ole tarpeen säätää lakiehdotusta tarkemmin.

Vesihuoltolaitoksen selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuudet (15 §) ja erityistilanteet (15 a §, 15 b §)

Turun kaupungin mielestä lakiehdotuksessa esitetyt selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuudet sekä erityistilanteiden sääntely ovat perusteltuja ja edistävät vesihuoltopalvelujen toimintavarmuutta. Tarkkailuvelvollisuus tulee kuitenkin rajoittaa vain sellaisiin tekijöihin, joilla on merkitystä asiakkaiden saaman vesihuoltopalvelun laatuun. Erityisesti raakaveden tarkkailuun ei saa sisällyttää yleistä ympäristöntarkkailua, vaan siinä tulisi edelleen noudattaa aiheuttamisperiaatetta.

Erityistilanteiden osalta terminologiaa tulisi nykyisestään selkeyttää. Eri lainsäädännöissä varautumiseen liittyviä vapaaehtoisia ja lakisääteisiä suunnitelmia on useita, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista ja aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa lisäämättä laatua.

Huleveden viemäröinti (17a §, 17 b §, 17 c §)

Hulevesistä säädetään myös maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksessa. Vesihuoltolain puolella on säädetty ainoastaan huleveden viemäröinnistä, liittämisestä ja korvauksista.

Turun kaupunki pitää hyvänä, että kunta voi päättää hulevesien viemäröinnin huolehtimisesta neuvoteltuaan vesihuoltolaitoksen kanssa. Päätös kuitenkin edellyttää seuraavassa momentissa esitettyjen ehtojen toteutumista.

Maksujen osalta Turun kaupunki pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että vesihuoltolaitos voisi edelleen periä yksityisoikeudellisia maksuja suoraan asiakkailta, mikäli vesihuoltolaitos huolehtii viemäröinnistä.

Erityisesti hulevesien osalta vesihuoltolain muutos saattaa vaikuttaa olemassa olevien liittymissopimusten sekä käyttösopimusten vastuisiin ja velvoitteisiin. Näiltä osin tulisi joko valmistella valtakunnalliset suositukset tai antaa asetus, jolla vanhat sopimussuhteet saadaan muutettua uuden lain mukaiseksi.

Maksujen yleiset perusteet ja maksut (18 §, 19 §)

Turun kaupungilla ei ole huomauttamista muutosehdotukseen tai pykälän muuttumattomaan sisältöön. Pykälään 19 ei ole esitetyt muutoksia. Turun kaupunki haluaa kuitenkin näkemyksenään tuoda esiin tarpeen myös erisuuruisille käyttömaksuille.

Vesihuoltolaissa ei mahdollisteta vesihuollon maksujen vaiheittaista porrastamista samansuuruisiksi laitosten tai kuntien yhdistyessä. Seudullinen yhteistyö eri muodoissa tulee lisääntymään, kun kunnat pyrkivät turvaamaan riittävän toimintavarmat, kustannustehokkaat ja laadukkaat vesihuoltopalvelut. Kuntaliitoksia ja laitosten yhdistymistilanteita silmällä pitäen on työryhmän esityksen mukaisesti tarpeen tarkastella mahdollisuuksia säätää siirtymävaiheen tilanteista siten, että mahdollistettaisiin esimerkiksi vesihuollon käyttömaksujen portaittainen tasaaminen toiminta-alueen eri osissa.

Vesihuollon kirjanpito, toimintakertomus ja tilinpäätöstiedot (20 §, 20 b §, 20 c §, 20 d §)

Ehdotetut muutokset lisäävät toiminnan läpinäkyvyyttä, erilaisten toimintamuotojen vertailtavuutta ja ovat kannatettavia.

Vesihuoltolaitoksen yhtiöittäminen (20 a §)

Turun kaupungin näkemyksen mukaan vesihuoltolaitoksen yhtiöittämisvelvoite on sinällään kannatettavaa. Velvoite tulisi kuitenkin rajoittaa vain tilanteisiin, jossa vesihuoltolaitoksella on merkittävästi muuta kuin vesihuoltolaissa tarkoitettua myyntiä. Merkittävyyden määrä olisi syytä määrittää lakiehdotuksen perustelutekstissä.

Vesihuollon tietojärjestelmä (20 e §)

Vesihuoltolaitokset joutuvat tällä hetkellä toimittamaan tietoja usean eri viranomaisen järjestelmiin. Mikäli tarkoitus on korvata nämä järjestelmät yhdellä, on kehitys Turun kaupungin näkemyksen mukaan hyvä. Järjestelmään tulisi kuitenkin rakentaa rajapintamahdollisuus, jotta tieto siirtyisi automaattisesti.

Turun kaupungin näkemys tietojärjestelmän rahoittamisesta on eriävä lakiehdotuksen kanssa. Tietojärjestelmät palvelevat erityisesti viranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä raportointeja, minkä vuoksi on kohtuutonta periä kustannukset vesihuoltolaitoksilta. Mikäli maksuun kuitenkin päädytään, se ei voi perustua ainoastaan liikevaihtoon, myytyihin vesimääriin, asukaslukuun tai muuhun volyymiperusteeseen. Maksuissa tulisi olla, aiheuttamisperiaatteen mukainen, vähintään kiinteä, laitoksen koosta riippumaton osuus.

Turun kaupunki esittää eriävän näkemyksen myös verkostojen paikkatietojen toimittamiseen. Vesihuollon turvallisuuden vuoksi yksityiskohtaista paikkatietoa ei pidä olla saatavilla. Tarvittaessa viranomaiset voisivat saada esim. rajapinnan kautta katseluoikeuden tietoihin. Sen sijaan perustelutekstissä esitetty vaatimus verkostotietojen sähköisestä tallentamisesta on välttämätön selvilläolovelvoitteen huolehtimiseksi.

Virhe- ja hinnanalennus, vakiohyvitys (27 §, 27 a §, 27 b §)

Hinnanalennusta koskevat säännökset ovat toimineet hyvin. Turun kaupunki pitää perusteltuna ehdotusta, että vähäisiä keskeytyksiä tai laitteiston tavanomaisista korjaus- ja huoltotöistä aiheutuvia keskeytyksiä ei katsota vesihuollon virheeksi.

Vakiohyvitykset tulisi rajata koskemaan ainoastaan vesihuollon keskeytyksiä, mikäli ne otetaan lakiin mukaan. Turun kaupunki korostaa, että jo vakiohyvitysten maksamiseen varautuminen aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia, jotka siirtyvät suoraan asiakkaiden maksettavaksi. Pykälän tarkoituksena lienee ollut tarkoitus kannustaa vesihuoltolaitoksia huolehtimaan verkoston kunnosta sekä riittävästä varautumisesta. Pykälät 15, 15 a ja 15 b ovat jo sinänsä riittävät tähän tarkoitukseen.

Siirtymäajat

Lakiehdotuksen lopussa esitetyt määräajat ovat riittävät ja vastaavat Turun kaupungin näkemystä kohtuullisesta ajasta, jolloin asiakkaiden tulee saattaa järjestelmänsä lakimuutoksen edellyttämälle tasolle.

Maankäyttö ja rakennuslaki (132/1999)

Hulevesien hallinnan keinojen monipuolistaminen ja hulevesiasioiden siirto kokonaisuudessaan yhden lain sisälle on hyvä ratkaisu. Huleveden hallintaa koskevat säännökset soveltuvat parhaiten maankäyttö- ja rakennuslakiin, jossa säädetään muustakin maankäytöstä.

Nykyisessä tilanteessa valvonnan osalta saattaa esiintyä epätietoisuutta toimivaltaisesta viranomaisesta erityisesti hulevesien käsittelystä tai johtamisesta aiheutuneiden haittojen käsittelyn osalta. Positiivista lakimuutoksessa on, että sen perusteella hulevesiasioiden käsittely voidaan ja tulee selkeästi antaa jollekin kunnan toimielimelle. Tällä hetkellä vastuut eivät ole aivan selkeitä. Pykäläkohtaisina kommentteina Turun kaupunki toteaa seuraavaa.

Hulevesien hallinnan määritelmiä (103 a §)

Määritelmän mukaan rakentamaton puistoksi kaavoitettu alue tai yksityisen omistama rakentamaton kaavatontti ei kuulu lain soveltamisalan piiriin.

Hulevesien hallinnan tavoitteet (103 b §)

Hulevesien hallinnan tavoitteet ovat riittävät.

Pykälän tavoitetta ei tulisi kuitenkaan voida tulkita siten, että se luo velvoitteen luopua kokonaan sekaviemäröinnistä. Tällaisen tulkinnan välttämiseksi pykälän muotoilu voisikin olla, että ” lisäksi hulevesien hallinnalla edistetään luopumista hulevesien johtamisesta jätevesiviemäriin”. Vesihuoltolaitoksille tulisi antaa mahdollisuus saada erottelutoimet vireille. Liittyjille tulisi antaa kohtuullinen siirtymäkausi, jotta korjaavat toimenpiteet voidaan tehdä hallitusti. Jo toteutetulla erillisviemäröidyllä alueella vesihuoltolain siirtymäsäännökset ovat riittävät.

Niilläkin alueilla, joilla ns. sekaviemäröinnistä ei voida kokonaan luopua, tulisi vähentää sekaviemäriin johdettavien hulevesien määrää. Nämä toimenpiteet, samoin kuin erillisviemäröinnin kehittämisen tavoitteet, pitäisi sisällyttää 103 g §:ssä tarkoitettuun hulevesisuunnitelmaan.

Lain perusteluissa on todettu ”Ilmaston muuttumisen ennustetaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä ja siten myös hetkellisesti kertyvien hulevesien määrää.” Perusteluteksteissä mainitaan myös hieman epämääräisesti kustannusten kohtuullisuus.

Perusteluteksteistä tulisi paremmin käydä ilmi, miten hetkellisesti kertyvät hulevesimäärät määritellään, mitataan ja missä määrin haitat ovat hyväksyttäviä.

Hulevesien hallinta (103 c §)

Kunnan vastuun rajaaminen hulevesien hallinnan osalta vain asemakaava-alueilla on hyvä. Epäselväksi kuitenkin jää vastuut rakentamattomilta kaavoittamattomilta tai puistoksi kaavoitetuilta alueilta muodostuvista vesistä, jotka eivät täytä huleveden määritelmää. Tällaisia tilanteita syntyy esimerkiksi, kun kaavoitettu rakennettu tontti sijaitsee kallioalueen välittömässä läheisyydessä. Turun kaupungin näkemyksen mukaan kalliolta valuva vesi, vaikka kyseessä olisikin kaavoitettu puisto, ei täytä huleveden määritelmää. Näin ollen sitä ei tarvitsisi ottaa hulevesien hallinnassa huomioon, vaan se aiheuttamat rajoitteet tulee ottaa huomioon rakennettavalla kiinteistöllä.

Hulevesien hallintaa koskevat määräykset (103 d §)

Mahdollisuus kuntakohtaisten hulevesimääräysten antamiseen on kannatettavaa.

Kielto johtaa hulevesiä jätevesiviemäriin (103 f §)

Kielto johtaa hulevesiä jätevesiviemäriin on erityisen tarpeellinen ja lakiehdotuksessa on hyvin rajattu ne olosuhteet, jolloin se on mahdollista. Olisi tärkeää, että uusi lainsäädäntö antaisi keinot, joilla kiinteistöt saataisiin erottelemaan hulevetensä jätevesistä ja johtamaan ne erillisviemäriin. Pykälissä tulee kiinnittää erityisesti huomiota tähän, koska asia on nykyisin lähinnä yleisten toimitusehtojen varassa.

On hyvä, että myös taloudellisuus ja kustannus/hyöty suhde on nostettu esiin. Kaupungin keskusta-alueella esim. tilan puute voi aiheuttaa ongelmia teknisessä toteutuksessa ja nostaa kustannukset sellaisiksi, että erotteleminen ole enää taloudellisesti perusteltu. Näilläkin alueilla sekaviemäröinnin haittoja voidaan vähentää, kuten Turun kaupunki lausunnossaan totesi aiemmin kohdan 103 b § osalta.

Nykyisin sekaviemäreiden rakentaminen ei ole tavanomaista, mutta esimerkiksi asuinkatujen päässä korkeimman kohdan pintakaivo on voitu liittää viemäriin edistämään puhdistumista. Nyt laadittavilla pykälillä ei ole syytä totaalisesti kieltää sekaviemäröintiä jatkossakaan, vaan luoda lainsäädännöllinen tuki siitä luopumiseen silloin, kun se todetaan tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi.

Kunnan määräämä viranomainen, joka voi antaa suostumuksen hulevesien johtamiseen jätevesiviemäriin, on epäselvästi ilmaistu. Mikäli laissa tarkoitetaan samaa viranomaista, mihin aiemmissa pykälissä viitataan kunnan monijäsenisenä toimielimenä, pitäisi tämä muotoilla selvemmin.

Hulevesisuunnitelma (103 g §)

On hyvä, että laissa säädetään hulevesisuunnitelmasta, jossa tuodaan esiin tarvittavat keinot hulevesien hallintaan. Suunnitelman laajuus on hyvin epämääräinen. Laista ei myöskään käy ilmi suunnitelman vaikuttavuus ja juridisuus. Voidaanko siinä hyväksyttyjen periaatteiden ja toimenpide-ehdotusten mukaisesti muuttaa olemassa olevan rakennuskannan asemaa ja velvoitteita. Erityisesti tämän pykälän kohdalla olisi myös tarpeen säätää siirtymäsäännöksestä, minkä aikana suunnitelmat on laadittava.

Pykälästä ei käy ilmi, laaditaanko hulevesisuunnitelma kunnan asemakaavoitetulle alueelle kokonaisuudessaan vai voiko sen tehdä osissa eri alueille. Pykälässä oleva viittaus osana katusuunnitelmaa tai yleisten alueiden suunnitelmaa viittaisi kuitenkin osa-alueisiin. Pykälää tulee täsmentää tai tarkistaa.

Hulevesisuunnitelman tulisi olla hulevesistrategia tai hulevesiohjelma, jossa tehtäisiin aikataulut ja toimenpiteet hulevesien hallinnan konkreettisista tavoitteista ja jo aiemmin esitetyistä toimenpiteistä. Suunnitelma olisi syytä tehdä koko kaupungin alueelle osana yleiskaavaa ja yksityiskohtaisemmat suunnitelmat esimerkiksi asemakaavojen laadinnan yhteydessä. Tällöin myös vuorovaikutteisuuden vaatimus täyttyisi.

Kaupunki ei pidä tarkoituksenmukaisena, että hulevesisuunnitelmassa otettaisiin huomioon varsin yksityiskohtaisia suunnitelmia, kuten katusuunnitelmia, vaan pikemminkin hulevesisuunnitelman tulisi toimia ohjaavana asiakirjana detaljisuunnitelmia laadittaessa. Laissa tulisikin enemmän korostaa suunnitelman ohjaavuutta ja strategisuutta.

Laissa tai ainakin lain perusteluissa tulisi tarkemmin määrittää sademäärän vaikuttavuuden kriteerit.

Yhdyskunnan hulevesijärjestelmän toteuttaminen (103 h §)

Kohtuuttoman tai kohtuullisen kustannuksen määrittelyt eivät käy ilmi lakiehdotuksesta eivätkä perusteluista. Epäselvää on myös, onko kysymys kunnan, kiinteistön vai molempien näkökulmasta.

Johtamisvelvollisuudesta vapauttaminen (103 j §)

On perusteltua, että kunnan määräämä viranomainen voi myöntää vapautuksen liittämisvelvollisuudesta. Tämä antaa paremmat mahdollisuudet laajojen keinovalikoimien käyttöönottoon hulevesien hallinnassa.

Maankäyttö- ja rakennuslain vapauttamispykälä koskisi ilmeisesti myös niitä kiinteistöjä, jotka on liitetty tai mahdollista liittää vesihuoltolaitoksen hulevesiviemäriin, jolloin vapauttamisella olisi taloudellisia seurauksia myös vesihuoltolaitoksen kannalta.

Vapauttamisen perusteena ei voi olla ainoastaan muut asianmukaiset toimenpiteet hulevesien hallinnassa, sillä kriteeri ei ota huomioon kiinteistöjen tasavertaista kohtelua, järjestelmän ylläpitäjän taloutta eikä toimintakokonaisuutta. Usein ongelmaa eivät aiheuta yhden kiinteistön hulevedet, vaan usealta kiinteistöltä muodostuvat vedet, joten ratkaisuja ei voida tehdä ainoastaan yhden kiinteistön näkökulmasta.

Hulevesien hallinnasta perittävät maksut (103 k §)

Viemäröidyistä hulevesistä voitaisiin edelleen periä vesihuoltolain mukaisia maksuja, mikäli vesihuoltolaitos vastaa viemäröinnistä ja lakimuutoksen jälkeenkin vesihuoltolaitoksen ja asiakkaan väliset sopimukset olisivat näiltä osin edelleen voimassa.

Muutoksenhaku muusta viranomaisen päätöksestä (190 §)

Säännöksessä on otettu valituslupamenettelyn piiriin 103 d §, 103 e § ja 103 f §:n mukaiset päätökset. Perusteluissa ei ole mainittu, miksi 103 j §:n mukaisesta johtamisvelvollisuudesta vapauttamista koskeva päätös on jätetty valituslupamenettelyn ulkopuolelle, vaikka päätös luonteeltaan rinnastuu esimerkiksi lupapäätökseen.

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999)

Maankäyttö- ja rakennusasetukseen on muutettu otsikointia sekä lisätty uusi 59 a §, jossa annetaan määräyksiä huleveden hallinnan järjestämisestä kiinteistöllä. Asetustekstistä ei käy ilmi, voidaanko vaatimuksia esittää myös olemassa oleville kiinteistöille ja mikä olisi siirtymäaika. Pykälän lisäys on tarpeellinen ja antaa paremmat mahdollisuudet vastata hulevesien kokonaishallinnasta.

Asetusta tulisi kuitenkin täsmentää siten, että siihen tulisi siirtymäaika, jonka aikana myös olemassa olevia kiinteistöjä velvoitettaisiin muuttamaan hulevesien hallinta asetuksen mukaiseksi.