Ympäristöministeriö 2.12.2009:

Asuntoministeri Vapaavuori asetti 15.2.2009 työryhmän pohtiman rakennusten kiinteistöveron porrastamisesta rakennusten energiatehokkuuden ja lämmitystavan perusteella. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministeri Vapaavuorelle 14.10.2009. Loppuraportissaan työryhmä totesi, että rakennusten kiinteistöveron porrastaminen energiatehokkuuden ja lämmitystavan perusteella on teknisesti mahdollista ja veron porrastamiseen on vaihtoehtoisia malleja. Lisäksi työryhmä katsoi, että loppuraportti tulisi lähettää laajalle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen tulisi tehdä ratkaisut jatkoselvityksistä ja toimenpiteistä.

Rakennusten kiinteistöveron porrastuksen lähtökohtana olisi, että enemmän päästöjä aiheuttavista rakennuksista maksetaan myös suhteessa enemmän kiinteistöveroa. Rakennusten energiatehokkuuden ja lämmitystavan huomioon ottaminen verotuksen pohjana edellyttäisi niiden riittävän yksiselitteistä määrittämistä luotettavan ja yhdenvertaisen verokohtelun aikaansaamiseksi. Lisäksi rakennuksen energiatehokkuutta ja lämmitystapaa kuvaavan suureen määrittely olisi syytä sovittaa yhteen muuttumassa olevien rakentamismääräysten sekä EU-tason säädösten kanssa.

Tehdyn esiselvityksen perusteella soveltuva menettely saattaisi olla se, että kiinteistön energiatehokkuuden ja sen lämmitystavan perusteella tehtävä verohuojennuksen peruste viedään uudisrakentamisen osalta rakennuslupamenettelyssä ja olemassa olevan rakennuskannan osalta kiinteistönomistajien toimesta viranomaisen hallinnoimaan rekisteriin, esimerkiksi VRK:iin, josta verottaja saisi tiedon verotusta varten.

Kiinteistöveron porrastus voisi perustua energiatehokkuusluokkaan, laskennalliseen energiatehokkuuslukuun tai yksittäisiin toimenpiteisiin. Porrastus voitaisiin toteuttaa yhdellä tai useammalla tasolla. Porrastus voitaisiin vaihtoehtoisesti toteuttaa esimerkiksi uuden, energiatehokkaan rakennuksen tai energiatehokkaaksi korjatun vanhan rakennuksen vapauttamisella kiinteistöverosta tietyksi määräajaksi. Tällöin sovittaisiin tavoitetaso, johon rakentamisessa tai korjaamisessa pyritään. Mikäli tavoitetaso rakennuksen energiatehokkuudessa tai lämmitystavan osalta täyttyy, rakennus vapautetaan kiinteistöverosta esimerkiksi viideksi vuodeksi. Kolmas vaihtoehto olisi kahden edellisen mallin yhdistelmä, jossa jatkuvaan porrastuksen lisäksi esimerkiksi erittäin energiatehokas tai täysin uusiutuvaa energiaa käyttävä rakennus voisi saada määräaikaisen vapautuksen verosta.

Päätökset kiinteistöveron mahdollisesta käyttöön otosta tähän tarkoitukseen samoin kuin veromallin kehittäminen edellyttävät loppuraportin perusteella mm. seuraavia lisäselvityksiä:

– Kannustavuus ja kiinteistönomistajille sekä julkishallinnolle aiheutuvat kustannukset

– Laskennallinen menettely rakennuksen energiatehokkuudesta

– Kuntien verotulojen kompensointi

– Energiatehokkuustietojen julkinen rekisteröinti

– Kiinteistön omistajien yhdenvertainen kohtelu

– Oikeusturvanäkökohtien selvittäminen

– Aikataulu

– Rakennusten rajaus

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoanne rakennusten kiinteistöveron porrastamisesta rakennusten energiatehokkuuden ja lämmitystavan perusteella. Lisäksi ympäristöministeriö pyytää esittämään mielipiteenne oheisesta loppuraportista ja siinä esitetyistä kiinteistöveron porrastusvaihtoehdoista maaliskuun ensimmäiseen päivään 2010 mennessä.

Lisätietoja antavat hallitussihteeri Kirsi Martinkauppi (puh. 040 350 1181) ja rakennusneuvos Teppo Lehtinen (puh. 050 517 9202). Lisätietoja voi tiedustella myös sähköpostitse etunimi.sukunimi@ympäristö.fi.

Rakennustarkastaja Reima Ojala, tonttipäällikkö Petri Liski, talousjohtaja Ari Mäkinen ja controller Johanna Korpikoski 28.2.2010:

Apulaiskaupunginjohtaja Virtasen pyynnöstä talouden vastuualue on valmistellut yhteistyössä rakennusvalvontatoimiston ja Kiinteistöliikelaitoksen kanssa lausunnon Ympäristöministeriölle rakennusten kiinteistöveron porrastamisesta rakennusten energiatehokkuuden ja lämmitystavan perusteella.

Taustaa - Kaupungin oma toiminta energiatehokkuuden parantamiseksi

Turun kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmassa on osa kaupunginvaltuuston hyväksymää ohjelmarakennetta strategiakaudelle 2009 - 2013. Ohjelman toimenpiteillä saavutetaan suurimmat kasvihuonekaasujen päästövähennykset uusiutuvan energia osuuden lisäämisellä kaukolämmön ja sähkön tuotannossa, energiatehokkuuden lisäämisellä kaikessa toiminnassa sekä kestävän liikkumisen edistämisellä.

Turku parantaa kaupungin toimintojen energiatehokkuutta, edistää loppukäyttäjien energiatehokkuutta ja lisää uusiutuvien energialähteiden käyttöä kiinteistöjensä energiahuollossa. Turun kaupunki on sitoutunut 9 % energiatehokkuuden parantamiseen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2016 mennessä, Turun kaupungin toimissa tämä tarkoittaa 17,5 GWh energiansäästöä, ja 20 % parannukseen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Turun kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmassa on tavoitteena, että kaupungin oma uudisrakentaminen toteutetaan energiatehokkaasti, pääosin matalaenergiarakentamisena ja perusparannuksissa pyritään parantamaan energiatehokkuutta. Energiansäästössä Turun kaupunki on tehnyt pitkäjänteistä ja esimerkillistä työtä omien kiinteistöjensä energiatehokkuuden edistämiseksi. Kustannustehokkaimmat tekniset ratkaisut on toteutettu ja tuleva energiansäästö voidaan saavuttaa pääasiassa toimintatapojen muutoksella. Sopimusten ulkopuolella ovat toistaiseksi kaupungin vuokrataloyhtiöt ja joukkoliikenne, joilla on omat energiatehokkuussopimuksensa.

Turun kaupunki on sitoutunut loppukäyttäjien energiatehokkuuden parantaminen siten, että annetaan energiansäästöneuvontaa alueen asukkaille, yhteisöille ja yrityksille. Laaditaan energiatehokkaaseen rakentamiseen ohjaavat kunnalliset rakennusmääräykset ja huomioidaan myös uusiutuvat energialähteet rakennusluvissa. Kaupungin rakennusvalvonta toimisto antaa pientalorakentajille neuvontaa matalaenergiarakentamisessa. Turun kaupunki on sitoutunut siihen, että 100 % kaupungin ostamasta sähköstä tuotetaan uusiutuvilla v. 2013 mennessä.

Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta merkittävimpiä tekijöitä ovat Turun seudun energianhankintaratkaisut. Konsernin osalta tavoitteita on linjattu Turku Energian ympäristöohjelmassa. Turku Energia on asettanut 50 prosentin tavoitteen uusiutuvien energialähteiden käytölle kaukolämmön tuotannossa vuoteen 2020 mennessä. Turku Energia on omalta osaltaan liittynyt Energiateollisuus ry:n energiatehokkuussopimukseen, ja sillä on oma energiatehokkuutta edistävä suunnitelma. Suunnitelman mukaisesti kaukolämmön asiakkaiden energian loppukäyttöä tehostetaan yhdeksän prosenttia ja oman tuotannon energiatehokkuutta viisi prosenttia vuoteen 2016 mennessä.

Kiinteistöverotulojen kompensointi

Turussa vuosina 2000 - 2009 valmistuneiden uusien rakennusten pinta-ala oli noin 1,6 milj. k-m2 (3464 rakennusta). Siitä noin 0,7 milj. k-m2 on asuinrakennuskannan pinta-alaa (1750 rakennusta), josta noin 54 % on rivi- ja erillisissä pientaloissa (1609 rakennusta). Laajennus- ja muutoshankkeita valmistui 0,3 milj. k-m2 (2337 kappaletta), joista noin 16 % kerrosalasta on asuinrakennusten hankkeita (1684 kpl), joista 77 % kerrosalasta on rivi- ja erillisissä pientaloissa (1353 kpl). (Lähde: Turun kaupungin Rakennusvalvontatoimisto Xcity -ohjelma).

Suomessa rakennuskannan lämmityksen energialähteistä yleisimmät ovat kaukolämpö, öljy ja sähkö, joiden osuus on 87 % rakennusalasta laskettuna.

Kiinteistöveron tuotto muodostaa Turun kaupungin verotuloista noin 6 %. Kiinteistöveron tuotto kasvoi vuosina 2000 - 2009 keskimäärin 5,2 % vuodessa. Kiinteistöveron ennuste vuodelle 2010 on 38 milj. euroa. Tästä noin 70 % on peräisin yleisen kiinteistöveronprosentin mukaan verotettavista rakennuksista ja tonteista ja lähes 28 % vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöverosta (kesämökkien ja rakentamattomien rakennuspaikkojen osuus noin 2 %).

Kuntatalouden vahvistaminen edellyttää kiinteistöverotuottojen lisäämistä. Lähtökohtana tulee olla, että valtio kompensoi kunnille niiden antamat kiinteistöveron vähennykset täysimääräisinä.

Kannustavuus ja kiinteistönomistajille sekä julkishallinnolle aiheutuvat kustannukset

Energiatehokkuuden parantamisesta saatava verohyöty pitää olla riittävän suuri. Uudisrakennusten yhteydessä energiatehokkuuden osoittaminen voidaan tehdä nykyisen energiaselvityksen kaltaisena laskelmana rakennuslupahakemuksen yhteydessä, jolloin energiatietojen välittäminen verottajalle hoituu muiden rakennuslupatietojen tiedonsiirron yhteydessä. Ongelmana, joka pitää ratkaista ennen veropäätöstä, on vanhojen rakennusten verokohtelun ratkaiseminen, energiatehokkuuden laskeminen sekä tietojen välitys verottajalle.

Kiinteistövero rakennusten osalta perustuu rakennuksen teknisesti laskettuun jälleenhankinta-arvoon ja siitä tehtyyn ikäalennukseen. Ongelmaksi muodostuu rakennuksen verotusarvon nousu energiatehokkuutta lisäävästä tai lämmitystapaa parantavan korjaustoimenpiteen johdosta sekä energiatehokkuusremontista saadun veroedun muodostama ristiriita. Tähän on löydettävä selkeä ratkaisu.

Kiinteistöverolla ei ole kytkentää kiinteistönomistajien tulotasoon tai veronmaksukykyyn. Kiinteistöveron tason korottaminen tehostaisi siihen liittyvien kannustinten vaikuttavuutta. Ongelmaksi tulee tason korottamisen vaikutus huonomassa taloudellisessa asemassa olevien asumiskustannuksiin.

Kiinteistöveron porrastuksen kannustavuuteen vaikuttaa myös se, että pienituloisilla ei välttämättä ole taloudellisia mahdollisuuksia rakennusten energiatehokkuuteen vaikuttavien korjausten tekemiseen.

Kiinteistöveron porrastusvaihtoehdot ja rakennusten rajaus

Energiatehokkuuden kytkeminen todelliseen energiankulutukseen on kuitenkin enemmän käyttäjien ominaisuus kuin rakennuksen ominaisuus. Myöskään rakennuksen sijaintiin eli yhdyskuntarakenteen merkitykseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Eli tiiviistä yhdyskuntarakennetta ei huomioida energiatehokkuusmielessä esitetyssä mallissa.

Rakennukset on rakennettu eri aikoina erilaisten rakentamista koskevien normien vallitessa. Lämmitysmuodon merkitys energiatehokkuuteen ja myös tulevaan kiinteistöverotukseen korostuu liikaa. Se, että vuosia tai jopa kymmeniä vuosia sitten tehty lämmitysmuodon valinta vaikuttaa kiinteistöveroa nostavasti, on väärin. Lämmitysmuodon valinta on tehty valintahetken tietojen mukaan. Silloin tehdystä ratkaisusta ei saa nyt rankaista. "Väärän" valinnan tehnyt joutuu nytkin jo maksamaan valinnastaan korkeampana energianhintana. Voisiko kiinteistöverotuksen energiatehokkuuden perusteella ratkaista niin, että se koskee vain uusia rakennuksia ja vanhoja rakennuksia siten, että energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet vaikuttavat veroa alentavasti? Eli vanhojen rakennusten kiinteistöveroa ei nostettaisi missään vaiheessa.

Uudisrakennusten osalta energiatehokkuuden laskeminen ja tietojen välitys onnistuu helpommin kuin olemassa olevien rakennusten osalta. Olemassa olevien rakennusten osalta verokohtelun riippuminen energiatehokkuudesta on vaikeaa. Varsinkin, jos sitä verrataan saavutettavaan verohyötyyn. Laskennallinen menettely (E-luku) ja tietojen välitys verottajalle onnistunee rakennuslupahakemuksen yhteydessä.

Laskennallinen menettely rakennusten energiatehokkuudesta

                   Rakennusten energiatehokkuuden osoittamisessa E-luku on hyvä ja sen laskemista on pohdittu alustavasti. Laskentaohjeen kehittämistä on jatkettava. Kehitettäviä asioita ovat ainakin todistuksen laatijan pätevyysvaatimusten määrittäminen, energiamuotojen kertoimet sekä tulosten esittämistapa. Laatijan riittävä pätevyys on tärkeää, jotta laskelmat ovat keskenään vertailukelpoisia. Energiamuoto vaikuttaa liian paljon energiatehokkuuteen ja kiinteistöveroon, sillä energiamuodon vaikutus tulee esille jo liikaakin energian hinnassa. Tulosten esittämistavalle tulee määritellä riittävän selkeä, yhtenäinen ja riittävän ytimekäs esittämistapa, jotta tietojen välittäminen verottajalle on selkeää.

Energiatehokkuustietojen julkinen rekisteröinti

Energiatehokkuustietojen välittäminen pitää hoitaa jonkin asteisena viranomaistyönä, sillä yksityisten konsulttien tai rakennusten omistajien välittämänä ei pystytä objektiivisesti varmistamaan tietojen oikeellisuutta.

Edellä mainitut ongelmat ovat yhteisiä kaikille esitetyille kiinteistöveron porrastusmalleille. Energiatehokkuuden kannustavuuteen pyrittäessä toivomme suoraviivaista ja tehokasta tapaa.

Toteamme, että energiatehokkuustietojen rekisteröinti on ratkaistava. Iso kysymys on kuntien verotulojen kompensointi, kun energiatehokkuudella ja sen parantamisella saavutetaan veroalennuksia. Rakennusten omistajien tasapuolinen kohtelu ja energiatehokkuustietojen rekisteröinti on ratkaistava ennen päätöstä energiatehokkuuden perusteella tehtävästä kiinteistöverotuksesta.