Korkein hallinto-oikeus 27.1.2010:

Korkein hallinto-oikeus pyytää kaupunginhallitukselta selitystä oheisen Svante Wahlbeckin valituksen johdosta.

Selitys ja sen liitteet on toimitettava korkeimmalle hallinto-oikeudelle viimeistään 1.3.2010. Tämä pyyntö ja läheteasiakirjat on samalla palautettava.

Selitys pyydetään ystävällisesti toimittamaan myös sähköpostitse RTF-muodossa osoitteeseen: korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

Ympäristö- ja kaavoitusvirasto, hallintotoimisto/ympäristölakimies Satu Lehto 5.3.2010:

Kaupunginvaltuusto on 30.3.2009 § 96 hyväksynyt Pahaniemen kaupunginosan korttelien 33, 56, 64, 65, 66 ja 74 sekä eräiden katu-, virkistys-, erityis-, liikenne- ja vesialueiden, Mälikkälän kaupunginosan eräiden katu-, virkistys- ja liikennealueiden, Ruohonpään kaupunginosan Heisalanpuiston osan ja Pitkämäen kaupunginosan Gdanskinpuiston osan asemakaavan muutoksen, ”Suikkilantie”.

Svante Wahlbeck on valittanut päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen, joka on 23.12.2009 antamallaan päätöksellä 09/0459/1 hylännyt valituksen ja vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta.

Wahlbeck on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen mukaan katselmuksen toimittaminen on välttämätöntä, jotta voidaan arvioida ne maisemalliset syyt, joiden vuoksi virkistysalueen meluntorjunnasta on luovuttu. Kaavan osalta ei ole olemassa mitään pakottavia syitä, miksi meluntorjunnasta virkistysalueiden lähellä luovutaan ja siten huononnetaan elinympäristöä ja aiheutetaan meluhaittaa. Niitä hyötyjä, joita melunsuojauksesta luopumisella saavutetaan, ei ole selvitetty ja verrattu niihin haittoihin, joita virkistysarvoille ja alueen asukkaille melusta aiheutuu.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt kaupunginhallituksen selitystä asiassa 19.3.2010 mennessä.

Ympäristö- ja kaavoitusvirasto esittää, että korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettaisiin seuraavanlainen selitys.

Ehdotus annettavaksi selitykseksi

Turun kaupunginhallitus palauttaa viitelähetteen asiakirjoineen ja ilmoittaa selityksenään asiaan kunnioittavasti seuraavaa:

Valituksessa ei ole olennaisesti täydennetty valitusperusteiden tueksi aiemmin esitettyjä tosiasioita tai seikkoja vaan valittajan esittämät perustelut ovat samoja, joita on esitetty hallinto-oikeudessa. Kaupunginhallitus uudistaa asiassa aikaisemmin lausumansa ja viittaa Turun hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin.

Suikkilantien ja Raisionjoen välinen alue on osa laajaa, Raision puolella jatkuvaa viherverkostoa. Messukentänkadun eteläpuolinen osa on vain pieni osa virkistysalueesta ja sen ensisijaisena tehtävänä on turvata yhteys pohjoisen laajalta virkistysalueelta Ruissaloon. Olennaista kaavanmuutosta kokonaisuutena arvioitaessa onkin se, että kaavanmuutos turvaa tämän osayleiskaavassa ja maakuntakaavassa esitetyn virkistysreittiyhteyden, vaikka alueen eteläosan virkistysarvot jonkin verran heikkenevätkin.

Virkistysalueen suojelua melulta ei ole asiaa kokonaisuutena arvioiden pidetty tarpeellisena saatikka tarkoituksenmukaisena. Valtioneuvoston päätöksessä esitetyt melutasot ovat ainoastaan ohjeellisia eikä niiden mukaisia ulkomelun tasoja ole aina mahdollista saavuttaa. Painavimpana perusteena sille, että virkistysalueiden melusuojausta ei ole asemakaavassa vaadittu, on pidetty maakuntakaavan suojeluarvoja. Raisionjokilaakso on maisemanhoitoaluetta, jolla kasvillisuus ja pinnanmuoto on säilytettävä ennallaan. Maiseman avoimuus on siis ollut ensisijainen tavoite, joten maavallien tai meluaitojen käyttöä melusuojaukseen ei voi pitää tarkoituksenmukaisena.

Lisäksi maaperä Raisionjokilaaksossa on niin heikkoa, että meluaidan rakentamisen yhteydessä jouduttaisiin maaperä stabiloimaan tai paaluttamaan, mikä lisää kustannuksia. Asiaan on myös vaikuttanut se seikka, että kaupungin alueella on paljon vanhoja asuinalueita, joiden melusuojaus ei täytä nykyisiä ohjearvoja. Virkistysalueiden melusuojausta ei siis yleensä ole pidetty tarpeellisena, ellei alueelle ole sijoitettu leikkipaikkoja. Kyse on tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, eikä sen perusteeksi pysty esittämään euromääräisiä laskelmia tai vertailuja.

Kaavanmuutoksen valmistelun yhteydessä on pohdittu myös vaihtoehtoa, että virkistysaluemerkinnän sijaan esimerkiksi Messukentänkadun eteläpuolinen osa virkistysalueesta olisi osoitettu suojaviheralueeksi (EV). Määräyksestä kuitenkin luovuttiin, sillä se olisi sallinut muun ohella maakuntakaavan vastaiset maanmuokkaukset ja istutukset.

Laissa asemakaavalle asetettujen sisältövaatimusten perusteella ei ole tarpeen esittää asemakaavassa kaikkia käytettävissä olevia keinoja, jotta melusuojauksessa päästäisiin ideaaliin tilanteeseen, kuten valituksessa edellytetään. Kyseessä on kokonaisharkinta eri sisältövaatimusten välillä. Olennaista on myös huomata, että asemakaavanmuutoksessa esitetyillä melu-suojauksilla kaava-alueen melutilanne paranee jopa nykytilanteeseen verrattuna, vaikka täydelliseen suojaukseen ei päästäkään.

Edellä esitetyn perusteella Suikkilantien asemakaavan muutos täyttää asemakaavalle laissa asetetut sisältövaatimukset, joten valitus tulisi perusteettomana hylätä. Myöskään katselmuksen toimittaminen asian selvittämiseksi ei ole tarpeen.

Oheismateriaali 1Svante Wahlbeckin valituskirjelmä

Apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen:

EhdotusKaupunginhallitus päättää antaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle edellä olevan ehdotuksen mukaisen selityksen.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.