Sisäasiainministeriössä on valmisteltu hallituksen esitys, jossa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi. Laissa ehdotetaan säädettäväksi, että turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin kansalainen, ei kuuluisi vastaanoton piiriin sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa.
Maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (493/1999) 3 §:n mukaan turvapaikanhakijoiden vastaanoton piiriin kuuluu turvapaikanhakija, kunnes hänelle on myönnetty oleskelulupa tai hän on poistunut maasta. Säännös koskee kaikkia turvapaikanhakijoita, siis myös unionin kansalaisia, ja sen perusteella hakijoilla on oikeus majoittua vastaanottokeskuksessa ja saada turvapaikanhakijalle maksettavaa toimeentulotukea siihen saakka, kunnes he ovat saaneet oleskeluluvan tai poistuneet maasta.
Ulkomaalaislain (301/2004) 100 § mukaan turvalliseksi alkuperämaaksi voidaan katsoa valtio, jossa henkilöllä ei ole vainon tai vakavien ihmisoikeusloukkausten varaa. Ulkomaalaislain 103 §:n perusteella turvallisesta alkuperämaasta saapuvan henkilön kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan ratkaista nopeutetussa menettelyssä.
Ulkomaalaislain 104 §:ssä edellytetään, että turvallisesta alkuperämaasta saapuvan hakijan hakemus on ratkaistava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin. Jos Maahanmuuttovirasto ei ole voinut painavasta syystä ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa, hakemus voidaan ulkomaalaislain 101 §:n perusteella hylätä ilmeisen perusteettomana, jos hakija on saapunut turvallisesta alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa.
Suomessa on katsottu, että myös unionin kansalainen, joka on saanut turvapaikkamenettelyssä kielteisen päätöksen ja joka on turvapaikkahakemuksensa käsittelyn ajan ollut majoittuneena vastaanottokeskuksessa sekä nostanut toimeentulotukea, voidaan käännyttää ulkomaalaislain 167 §:n perusteella. Käännytyspäätös perustuu näissä tapauksissa siihen, että hakija on kohtuuttomasti rasittanut Suomen sosiaalihuoltojärjestelmää.
Päätös (ulkomaalaislaki 201 §), joka on tehty turvallisesta alkuperämaasta tulleen ulkomaalaisen käännyttämisestä, voidaan panna täytäntöön aikaisintaan kahdeksantena päivänä sen jälkeen, kun päätös on annettu tiedoksi hakijalle, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Ulkomaalaislain 167 §:n 2 kohtaan perustuva unionin kansalaisen käännyttämispäätös on kuitenkin täytäntöön pantavissa (ulkomaalaislaki 172 §) aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun päätös on annettu käännytetylle tiedoksi.
Vastaanoton piiriin kuuluville turvapaikanhakijoille Suomessa taattujen etujen on arveltu houkuttelevan unionin kansalaisia Suomeen turvapaikanhakijoiksi. Esimerkkinä tästä ovat bulgarialaiset ja romanialaiset turvapaikanhakijat. Unionin kansalaisten Suomessa tekemien turvapaikkahakemusten suureen määrään verrattuna muihin jäsenvaltioihin vaikuttaa heille tällä hetkellä myönnettävät edut, turvattu majoitus ja ylläpito vastaanottokeskuksissa ja turvapaikanhakijoille maksettava toimeentulotuki.
Etujen suuruuteen vaikuttaa, että kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa saaneen unionin kansalaisen maasta poistamispäätös voidaan panna täytäntöön vasta myöhemmin kuin muiden turvallisista alkuperämaista tulevien ulkomaalaisten. Unionin kansalainen voi oleskella tuon ajan vastaanottokeskuksessa ja saada toimeentulotukea.
Maahanmuuttajien kotouttamista ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin kansalainen, ei kuuluisi vastaanoton piiriin sen jälkeen, kun hän on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa. Ko. muutokset koskevat lain 3 §:ää ja 19 c §:ää.
Lakimuutos on perusteltua, koska näin voidaan vähentää unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Näin vähennetään myös vastaanoton kustannuksia ja voidaan suunnata resursseja muiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyyn, jolloin käsittelyajat lyhenevät.
Lakimuutos on perusteltu, koska näin voidaan vähentää unionin kansalaisten tekemiä perusteettomia turvapaikkahakemuksia. Näin vähennetään myös vastaanoton kustannuksia ja voidaan suunnata resursseja muiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyyn, jolloin käsittelyajat lyhenevät.
Maahanmuuttajien kotouttamista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevissa eri selvityksissä on käsitelty vastaanotosta aiheutuvia kustannuksia. Kunnille maksettavat korvaukset eivät ole aikoihin vastanneet palvelutuotannosta aiheutuneita kustannuksia.
Nyt ehdotetulla lakimuutoksella ei oteta kantaa siihen, kuka vastaa kustannuksista käännytyspäätösten ja maasta poistamisen/poistumisen väliseltä ajalta taikka mahdollisista paluumuutosta aiheutuvista kustannuksista.
Laissa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta on määritelty millä tavoin ja kenelle voidaan myöntää paluumuuttoavustusta ja toimeentulotukea. Paluumuuttoavustusta ei ehdotetun lakimuutoksen jälkeen esitetä vastaanoton piiriin kuulumattomille turvapaikan hakijoille. Vastaanottokeskus voi myöntää turvapaikkaa Suomesta hakeneelle ja tilapäistä suojelua hakeneelle henkilölle toimeentulotukena matkakustannukset hänen lähtömaahansa tai koti-maahansa palaamista varten, jos hänelle ei ole myönnetty oleskelulupaa tai jos hän peruuttaa hakemuksensa ja hän vapaaehtoisesti poistuu maasta. Jos vastaanottokeskus ei myönnä toimeentulotukea matkakustannuksiin kotimaahan, voi tämä aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia kunnille.
Toimeentulotukilain ja sen soveltamisohjeiden mukaan eräissä tapauksissa vastuu aiheutuvista kustannuksista saattaa jäädä sille kunnalle, jonka alueella turvapaikanhakija, joka on Euroopan unionin kansalainen, oleskelee.
Nyt ehdotetussa lakimuutoksessa ei ole käsitelty maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista aiheutuvien kustannusten jakaantumista valtion ja kuntien välillä. Tässä yhteydessä olisi mahdollisuus säätää myös tästä siten, että kuntien kustannukset eivät lisäänny.