Turun kaupunki

Ilmasto- ja ympäristöohjelma 2010 – 2013

Luonnos Kaupunginhallitusta varten (teksti 9.6.2009)

Turun kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma 2010 – 2013

Luonnos Kaupunginhallitusta varten (teksti 9.6.2009)

Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja kestävä kehitys Turussa.4

Ohjelman lähtökohdat.4

Ilmastopolitiikan kehitys.4

Kuntien ilmastokampanja.5

Ohjelman kokonaistavoitteet.6

Teemat ja lähestymistavat.6

Yhteiset perustoimet ja organisointi.7

Energia.10

Energia-osuuden tavoite ja lähtökohdat.10

Päästökauppa.10

Kaupunkikonsernin kehittämiskohteet ohjelmakaudella.11

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).11

Ilmasto- ja ympäristöystävällinen liikkuminen.15

Osion rakenne.15

Pitkän aikavälin tavoitteet.15

Liikkumistarpeiden ja ilmastotavoitteiden yhteensovittaminen.16

Liikennesuunnittelu.17

Kehittämiskohteet ohjelmakaudella.17

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).18

Joukkoliikenneohjelma 2010-2013.23

Joukkoliikenneohjelman tavoite.23

Toimintaympäristön ja muutostekijöiden lyhyt analyysi.23

Joukkoliikenteen kehittämiskohteet ohjelmakaudella 2010-2013.26

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).28

Hankinta ja logistiikka.32

Tavoite.32

Toimintaympäristö ja muutostekijät.32

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit.32

Asumisessa syntyvien ja rinnastettavien jätteiden jätehuolto sekä materiaalitehokkuus.34

Osuuden tavoite.34

Toimintaympäristön ja muutostekijöiden lyhyt analyysi.34

Kaupunkikonsernin kehittämislinjat / kohteet ohjelmakaudella 2010-2013.34

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).34

Vesiensuojelu ja Itämeren tila.36

Osuuden tavoite.36

Toimintaympäristön ja muutostekijöiden lyhyt analyysi.36

Kaupunkikonsernin kehittämislinjat / kohteet ohjelmakaudella 2010-2013.36

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).37

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.39

Osuuden tavoite.39

Toimintaympäristön ja muutostekijöiden lyhyt analyysi.39

Kaupunkikonsernin kehittämislinjat / kohteet ohjelmakaudella 2010-2013.39

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).40

Ympäristökasvatus ja ympäristöosaamisen vahvistaminen.41

Osuuden tavoite.41

Ympäristökasvatuksen linjaukset Turun opetus- ja kasvatustoiminnassa.41

Toimintaympäristön ja muutostekijöiden lyhyt analyysi.42

Kaupunkikonsernin kehittämislinjat / kohteet ohjelmakaudella 2010-2013.43

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko).44

Seuranta, mittarit ja kestävän kehityksen budjetointi.47

Seurannan tavoite.47

Nykyisen toimintaympäristön analyysi.47

Haasteet / Kehittämiskohteiden tunnistaminen.47

Seurannan toimeenpano.48

1. Ilmasto- ja ympäristöohjelman seuranta.48

2. Yleisen kestävän kehityksen seuranta.50

3. Kestävän kehityksen budjetointiin siirtyminen.51

Ohjelman lähtökohdat

Turun kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma on osa kaupunginvaltuuston hyväksymää ohjelmarakennetta strategiakaudelle 2010 – 2013. Ohjelmarakenteen kokonaistavoitteena on kestävästi kehittyvä ja tasapainoinen Turku. Kokonaisuuteen kuuluvat ohjelmat edustavat kestävän kehityksen eri elementtejä – ekologista, sosiaalista ja taloudellista. Pohjana ohjelmakokonaisuudelle on valtuustoryhmien välinen sopimus (RVS). Kaupunginhallituksen valmisteluvaiheessa tekemän linjauksen ja valtuuston ohjeellisena hyväksymän ohjelmarakenteen mukaisesti ympäristöohjelmaan sisältyvät valtuustoryhmien sopimuksessa mainitut ilmasto- ja energiaohjelma sekä joukkoliikenneohjelma. Ohjelman tavoitteeksi on valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa asetettu kaupungin päästövähennysten ja energiansäästön ohjaaminen. Ohjelman on valmistellut kaupunginjohtajan asettama työryhmä. Työryhmän toimeksiannon pohjalta ohjelma jatkaa osaltaan Turun kestävän kehityksen alalla tekemää työtä ja sitoumuksia sekä linjaa kestävän kehityksen seurannan jatkuvuutta. Ohjelmaan on toimeksiannon pohjalta otettu mukaan myös Helsingin ja Turun välisen Itämerivetoomuksen sisältämät toimenpiteet ja työryhmä on huomioinut kestävän kehityksen mukaisen budjetoinnin. Muuten ohjelman valmistelua on ohjannut teemojen ja toimenpiteiden vaikuttavuus ilmastonsuojelun näkökulmasta sekä rajaus suhteessa muihin ohjelmarakenteen sisältämiin ohjelmiin. Lisäksi valmistelun pohjana on soveltuvin osin käytetty Turun kaupungin ympäristöstrategiaa 2006 – 2009.

Turku on tuloksellisesti ja pitkäjänteisesti edistänyt kestävää kehitystä, ja on tullut tästä eri yhteyksissä myös kansainvälisesti noteeratuksi (esim. ICLEI:n kunniamaininta 2006). Kaupunki allekirjoitti Euroopan kestävien kaupunkien julistuksen, ns. Aalborgin julistuksen, vuonna 1996, liittyi kuntien ilmastokampanjaan vuonna 1998 ja laati ensimmäisen kestävän kehityksen ohjelmansa vuonna 2001. Turun kaupunginhallitus hyväksyi vuonna 2004 laaditut alkuperäistä julistusta tarkemmat ja velvoittavammat Aalborgin sitoumukset 29.3.2005. Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi 29.8.2005 Kestävän kehityksen ohjelman vuosiksi 2005 – 2008. Ohjelman toteutumista ja kestävän kehityksen tilaa kaupungissa on seurattu ohjelmassa määritettyjen indikaattoreiden avulla vuosittaisessa Kestävän kehityksen raportissa. Raportointia on kehitetty yhdessä muiden Suomen suurten kaupunkien (”kuutoskaupunkien”) kanssa. Joulukuussa 2007 kaupunginhallitus päätti hyväksyessään Aalborgin sitoumusten mukaisen peruskartoituksen asettaa mitattavissa olevat tavoitteet paikallisesti tärkeille sitoumuskohdille Turku-strategian päivityksen yhteydessä, ja kaupunginvaltuusto päätti 26.11.2007, että Turussa siirrytään kestävän kehityksen budjetointiin siten, että kestävän kehityksen ohjelma ja -tilinpäätös yhdistetään budjettiprosessiin. Valtuustoryhmien välinen sopimus linjaa, että kevään 2009 aikana selvitetään mahdollisuus siirtyä kestävän kehityksen budjetointiin vuonna 2010. Turun kaupunginhallitus päätti 2.6.2008, että Kestävän kehityksen ohjelman päivitys vuosille 2009 – 2012 toteutetaan osana Turku strategian päivittämistä. Ilmasto- ja ympäristöohjelmassa on Aalborgin sitoumukset soveltuvin osin huomioitu. Osa sitoumuksista kuuluu kuitenkin luontevammin valtuuston ohjeellisena hyväksymän ohjelmarakenteen muihin ohjelmiin. Myös kestävän kehityksen mukainen budjetointi on ohjelmassa huomioitu ja sille on soveltuvin osin pyritty tarjoamaan suuntaviivoja.

Ilmastopolitiikan kehitys

Erityisen ajankohtaiseksi ja kaupungin kannalta tärkeäksi ilmasto- ja ympäristöohjelman tekee ilmastonmuutoksen eteneminen sekä kansainvälisen ja kansallisen ilmastopolitiikan kehitys. Ilmaston ennustetaan lämpenevän nopeammin kuin aiemmin on arvioitu ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien taloudellisten menetysten arvioidaan kohoavan huomattavasti hillinnän kustannuksia korkeammiksi. Uusi kansainvälinen ilmastosopimus pyritään solmimaan Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksessa joulukuussa 2009. Euroopan Unionissa sovitut ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteet ohjaavat Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan valmistelua ja toimeenpanoa, ja tulevat vaikuttamaan kuntien toimintaan. Suomi on sitoutunut Euroopan Unionin yhteiseen tavoitteeseen alentaa vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasujen päästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kööpenhaminan huippukokousta valmistelevissa neuvotteluissa Euroopan Unioni on asettanut tavoitteeksi 30 prosentin päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä, mikäli muut kehittyneet maat sitoutuvat samantasoisiin vähennyksiin ja myös kehittyvät maat vahvistavat tavoitteitaan (Euroopan Komission tiedonanto 28.1.2009).

Keskeiset tavoitteet EU:n energia- ja ilmastostrategiassa ja komission säädösehdotuksissa ovat seuraavat:

§Lämpötilan nousu tulisi rajoittaa pidemmällä aikavälillä kahteen asteeseen, mikä edellyttää maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuoteen 2050 mennessä 50 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Teollisuusmailta tämä edellyttää 60–80 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä.

§EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään yksipuolisella sitoumuksella vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuodesta 1990. Tavoite on haastava, sillä päästöt ovat osassa EU-maista (myös Suomessa) kasvaneet ja tavoitteen saavuttamiseen on jäljellä enää noin kymmenen vuotta.

§EU:n oma vähennystavoite nousee 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, jossa muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti.

§Uusiutuvien energialähteiden osuus EU:ssa nostetaan 20 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Komissio on esittänyt, että EU:n sisällä uusiutuvan energian edistämisvelvoite jaetaan eri maiden kesken siten, että Suomen velvoite olisi nostaa uusiutuvan energian osuus vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin (vuonna 2005 osuus Suomessa oli 28,5 prosenttia).

§Samanaikaisesti EU:n tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä parantaa energiatehokkuutta ja näin vähentää energiakulutusta 20 prosenttia siitä, mitä se olisi ilman uusia toimenpiteitä. Energiatehokkuustavoite on ohjeellinen.

Suomi on linjannut toimiaan eurooppalaisen ilmastopolitiikan mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi kolmannessa kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa (valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. marraskuuta 2008). Keskeisin kansallinen kysymys on miten toteutetaan EU:n ilmastotavoitteet, eli niin sanottu 20−20−20−paketti vuoteen 2020 mennessä. Valtioneuvosto on asettanut Suomen strategiseksi tavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun pysäyttämisen ja kääntämisen laskuun siten, että energian loppukulutus vuonna 2020 olisi noin 310 TWh eli runsaat 10 % pienempi kuin perusurassa. Pitemmän aikavälin visiona on, että vuoteen 2050 mennessä energian loppukulutusta tulisi alentaa edelleen vähintään kolmanneksella vuoden 2020 määrästä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä. Uusiutuvan energian osuuden nostaminen vuoteen 2020 mennessä 38 %:iin riippuu olennaisesti energian loppukulutuksen kääntymisestä laskusuuntaan. Velvoitteen täyttäminen edellyttää myös puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käytön voimakasta lisäämistä.

Kuntien ilmastokampanja

Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia tunnistaa kuntien toiminnalla olevan suuren merkityksen erityisesti alueidenkäytön ja liikenteen suunnittelussa, energian tuotannossa ja käytössä sekä yhdyskuntien jätehuollon järjestämisessä. Strategia myös linjaa, että kunnalliset ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävät toimet on tarkoituksenmukaista koota yhdeksi kokonaisuudeksi, ilmastostrategiaksi, ja viittaa toimien ohjaamisessa kuntien ilmastokampanjan mukaisiin sitoumuksiin sekä kuntaliiton koordinoivaan tehtävään. Kuntaliiton viimeisimmät suositukset (tilanne toukokuussa 2009) kuntien toimenpiteiksi linjasi liiton hallitus syyskuussa 2008 (Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja sopeutuminen kunnissa − Kuntaliiton linjaukset, kuntaliiton hallitus 25.9.2008). Kuntien ilmastokampanjan ja kuntaliiton linjaukset muodostavat Turun ilmasto- ja ympäristöohjelman suuntaviivat ilmastonsuojeluun liittyville toimille.

Ilmastokampanjaan osallistuvilta kunnilta edellytetään viiden toimen toteuttamista:

(1) kunnan alueen kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen inventointi,

(2) kasvihuonekaasupäästöjen kehitysennusteen laatiminen seuraaville kymmenelle ja 20 vuodelle,

(3) päästöjen vähentämistavoitteen asettaminen,

(4) päästövähennyssuunnitelman laatiminen ja sen hyväksyttäminen kunnanvaltuustossa (päästövähennysten suuruus, keinot ja toimien toteuttamisjärjestys) ja

(5) suunnitelman toimeenpaneminen, sen seuraaminen ja siitä raportointi.

Turun kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelman 2010 – 2013 laatiminen, hyväksyminen ja toteuttaminen merkitsee myös ilmastokampanjaan liittyvien toimien saattamista ajan tasalle. Aalborgin sitoumuksien yhteydessä Turku on sitoutunut: kehittämään ja noudattamaan strategista ja yhtenäistä lähestymistapaa ilmastonmuutoksen lieventämiseksi sekä saattamaan kasvihuonekaasujen päästöt kestävälle tasolle; sisällyttämään ilmastonsuojelupolitiikan osaksi energia-, liikenne-, hankinta-, jäte- sekä maa- ja metsätalouspolitiikkaa, sekä lisäämään tietoisuutta ilmastonmuutoksen syistä ja todennäköisistä seurauksista ja integroimaan ehkäisevät toimenpiteet osaksi ilmastonmuutosta koskevaa toimintapolitiikkaa.

Ohjelman kokonaistavoitteet

Turun kestävän kehityksen ohjelmassa 2005 – 2008 kaupungin tavoitteeksi asetettiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite vastaa hyvin Euroopan Unionin ja Suomen linjauksia ja pidetään tässä ohjelmassa voimassa. Turun kestävän kehityksen seurannassa on todettu, että päästöjen kasvu on saatu pysähtymään mutta taso on edelleen yli vuoden 1990 tason. Ohjelmakauden 2010 – 2013 aikana kansalliseen/eurooppalaiseen tavoitetasouraan pääsy edellyttää kasvihuonekaasupäästöjen kiihtyvää alentamista.

Kaupungin energiansäästötavoitteita ja toimia on linjattu valtion (työ- ja elinkeinoministeriö) kanssa solmitussa energiansäätösopimuksessa, sekä myös energiantuotantoon liittyen Turku Energian ympäristöohjelmassa. Tässä ohjelmassa linjataan ilmastonsuojelutoimia energiansäästön ja -tuotannon lisäksi liikkumisen, hankintojen ja logistiikan sekä jätehuollon osalta, sekä ympäristökasvatuksen avulla. Nämä teemat on jo kaupungin ympäristöstrategiassa 2006 – 2009 määritelty kriittisiksi painopistealueiksi, ja niihin liittyvät toimet ovat joko kaupungin päätösvallassa, tai se pystyy niihin toiminnallaan merkittävästi vaikuttamaan. Päästöjen alentaminen edellyttää myös yhdyskuntarakenteen tiivistämistä kaavoituksen ja seudullisen yhteistoiminnan avulla. Yhdyskuntarakenteen kehittämiseen liittyvät tarkemmat linjaukset ja toimet sisältyvät kuitenkin samanaikaisesti Ilmasto- ja ympäristöohjelman kanssa valmisteltavaan Asumis- ja maankäyttöohjelmaan. Ilmastotavoitteiden yhteydessä ilmasto- ja ympäristöohjelma sisältää myös linjaukset Turun joukkoliikenteen kehittämiselle, Itämerialoitteen toimet sekä luonnon monimuotoisuuden (ja hiilinielujen) turvaamisen kaupungin alueella.

Teemat ja lähestymistavat

Ilmasto- ja ympäristöohjelma jakaantuu teemakohtaisiin kokonaisuuksiin, joissa on tarkemmin analysoitu kuhunkin aiheeseen liittyviä haasteita, asetettu kehittämiskohteet ja esitelty kuhunkin teemaan liittyvät tavoitteet, toimet ja mittarit. Koko ohjelman arviointia sekä kestävän kehityksen seurantaa ja hallintaa linjataan ohjelman viimeisessä luvussa.

Ilmasto- ja ympäristöohjelman keskeiset kaikkia teemoja koskettavat lähestymistavat ovat:

§Synergia. Suunniteltujen toimien on tuettava toisiaan sekä kaupungin kestävään kehitykseen tähtäävän strategian kokonaisuutta.

§Integraatio. Ohjelman toimet koskettavat useita hallintokuntia, niitä viedään osaksi hallintokuntien normaalia toimintaa, ja toteutetaan yhdessä sisäisten ja ulkoisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

§Seudullisuus. Tehokas ilmastonsuojelu edellyttää seudullista yhteistoimintaa. Energian tuotantoa ja kulutusta, jätehuoltoa ja liikkumista sekä yhdyskuntarakenteen kehittämistä tarkastellaan yhteistyössä seudullisesti.

§Jatkuva kehittäminen. Ohjelman toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan ja ohjelmaa päivitetään vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä pyrkien parantamaan toimintaa ja tuloksia. Kestävän kehityksen budjettia (esim. EcoBudget®, ICLEI) voidaan käyttää tähän tarkoitukseen.

§Verkostoituminen. Ohjelmaa toteutetaan sisäisesti ja seudullisesti verkostoituen. Osaamista vahvistetaan, kokemuksia jaetaan ja kehittämistyön synergiaa luodaan kansallisen ja kansainvälisen verkostoitumisen avulla.

§Asiantuntemus. Ohjelman toteuttamisessa käytetään parasta mahdollista saatavissa olevaa tietoa ja asiantuntemusta, sekä sisäistä että ulkoista, ja hyödynnetään kaupunkitutkimusohjelmaa.

§Taloudellisuus. Ohjelma vaatii taloudellista panostamista mutta sen toteuttaminen tuottaa taloudellista säästöä ja pitää yllä luonnon resursseja.

Yhteiset perustoimet ja organisointi

Ilmasto- ja ympäristöohjelman toimien toteuttaminen vastuutetaan teemakohtaisesti ohjelman kutakin aihepiiriä koskevissa osioissa. Tässä kohdassa esitetään ja vastuutetaan koko ohjelman toteuttamiseen vaadittavia yhteisiä perustoimia. Kriittinen menestystekijä koko ohjelman läpiviennille on sekä kaupungin korkeimman johdon että hallintokuntien sitoutuminen ohjelman toteuttamiseen ja toteuttamisen tukeminen riittävällä resursoinnilla. Edellä esitettyjen lähestymistapojen mukaisesti resursseja ja osaamista kootaan sisäisen ja ulkoisen verkostoitumisen avulla, toimia integroidaan osaksi hallintokuntien perustoimintaa, niille haetaan synergiaa ja ohjelman kokonaisuuden kautta saavutetaan taloudellista säästöä.

Taulukko koko ohjelmatason toimien vastuista, aikataulusta ja mittareista:

Energia

Energia-osuuden tavoite ja lähtökohdat

KASVENER-kasvihuonekaasupäästöjen laskentamallin tulosten mukaan Turun suurimmat kasvihuonekaasupäästölähteet ovat energiankulutus ja liikenne. Tässä ohjelmaosiossa keskitytään energiankulutukseen ja -tuotantoon liittyviin tekijöihin. Liikenteen ja muiden tekijöiden ilmastovaikutuksia käsitellään muissa ohjelmaosioissa, sekä maankäyttöä erillisessä asumis- ja maankäyttöohjelmassa.

Energiatehokkuudelle on annettu kansallinen 9% säästötavoite vuosille 2008-2016. Tämä koskee erityisesti julkista sektoria ja energiayhtiöitä. Turun kaupungin toimissa tämä tarkoittaa 17,5 GWh energiasäästöä. Kaupungin tavoitteet on linjattu työ- ja elinkeinoministeriön kanssa solmitussa energiansäästösopimuksessa sekä sitä toteuttavassa energiatehokkuusohjelmassa.

Energiaosuuden päätavoitteet ovat kaupungin toimintojen energiatehokkuuden parantaminen 9% vuoteen 2016 mennessä (KH §740/2007) sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen. Energiatavoitteiden toteuttaminen merkitsee myös taloudellista säästöä.

Vuonna 2006 voimaan tullut energiapalveludirektiivi tähtää 9% energiansäästötavoitteeseen vuosina 2008-2016. Suomessa tavoitteisiin pyritään vapaaehtoisilla energiatehokkuussopimuksilla. Turun kaupunki liittyi ensimmäisten kaupunkien joukossa Kuntien energiatehokkuussopimukseen 4.12.2007. Turun kaupunki on sopimuksen myötä sitoutunut toimimaan esimerkillisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisessä sekä levittämään aktiivisesti tietoa tällaisesta toiminnasta ja sen tuloksista.

Sopimuksen mukaisesti Turun kaupunki teki Energiatehokkuussuunnitelman vuosille 2008-2011 (KH § 658/2008), jossa on määritelty toimenpiteitä tavoitteisiin pääsemiseksi. Sopimuksen mukaisten säästöjen välitavoitteita ovat 5,8 GWh vuodelle 2010 ja 11,7 GWh vuodelle 2013. Osa säästötavoitteista saavutetaan varhaistoimilla, joita on tehty ennen sopimuksen voimaantuloa. Turun kaupungilla näitä toimia ovat esimerkiksi energiatehokkuusinvestointeja toteuttavat ESCO-sopimukset (energy saving company), joissa energiatehokkuusinvestoinnit katetaan niiden aikaansaamilla säästöillä. Sopimusten ulkopuolella ovat toistaiseksi kaupungin vuokrataloyhtiöt ja joukkoliikenne, joilla on omat energiatehokkuussopimusjärjestelmänsä.

Konsernin osalta tavoitteita on linjattu myös Turku Energian ympäristöohjelmassa. Turku Energia on asettanut kaukolämmön osalta 50 prosentin tavoitteen uusiutuvien energialähteiden käytölle kaukolämmön tuotannossa vuoteen 2020 mennessä. Sähkön osalta päästövapaan tai vähäpäästöisen tuotannon tavoitteita on linjattu yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavissa tulevissa yhteistyöhankkeissa.

Turku Energia on omalta osaltaan liittynyt Energiateollisuus ry:n energiatehokkuussopimukseen ja sillä on oma energiatehokkuutta edistävä suunnitelma, jossa määritetään 9% säästötavoite sekä omassa energiankäytössä että asiakkaiden loppukäytössä.

Päästökauppa

Turku Energialla on yhteensä 13 laitosta ja 26 päästölähdettä, jotka ovat päästökauppajärjestelmän piirissä. Päästökauppa on keskeinen ilmastopolitiikan käytännön toteutuksen väline ja ohjauskeino. EU:n päästökauppa koskee aluksi hiilidioksidipäästöjä (CO2). Kukin päästökauppaan kuuluva tuotantolaitos saa viranomaisilta päästöluvan ja päästöoikeudet. Laitoksen on tehtävä päästöistään vuosittain selvitys Energiamarkkinavirastolle ja palautettava edellisen vuoden todellisia päästöjään vastaava määrä päästöoikeuksia.

Jos laitoksen päästöjen arvioidaan muodostuvan suuremmiksi kuin sen saamat päästöoikeudet, se joutuu joko vähentämään päästöjään tai ostamaan lisää oikeuksia markkinoilta. Jos sille jää päästöoikeuksia käyttämättä, se voi myydä ne markkinoille. Tällä mekanismilla ohjataan toiminnan harjoittajia siirtymään vähäpäästöisempiin tuotantomuotoihin.

EU:n päästökauppadirektiivi velvoittaa jäsenmaat tekemään kansallisen, yritys- ja laitoskohtaisen suunnitelman päästöoikeuksien jaosta valvontakausittain. Johtuen tuotantorakenteen muuttamisesta kohti hiilidioksidivapaata tuotantoa Turku Energialle ei arvioiden mukaan tule valvontakaudella 2008–2012 niukkuutta päästöoikeuksista.

Valvontakaudella 2013 alussa sähköntuotanto ja CCS (hiilidioksidin talteenotto) tulevat 100 % huutokaupan piirin vuodesta 2013 alkaen. Komissio julkaisee huutokauppasäännöt 30.6.2010 mennessä. Kaukolämmön osalta päästöoikeudet tulevat vähitellen huutokaupan piiriin ja niitä myönnetään vähentyvästi vuoteen 2027 asti.

Kaupunkikonsernin kehittämiskohteet ohjelmakaudella

Energiankulutus ja liikenne ovat Turussa merkittävimmät kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat. Näihin ja muihin päästölähteisiin on mahdollista vaikuttaa kaikilla toimialoilla. Energiansäästössä Turun kaupunki on tehnyt pitkäjänteistä ja esimerkillistä työtä omien kiinteistöjensä energiatehokkuuden edistämiseksi. Kustannustehokkaimmat tekniset ratkaisut on toteutettu ja tuleva energiansäästö voidaan saavuttaa pääasiassa toimintatapojen muutoksella. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta merkittävimpiä tekijöitä ovat Turun seudun energianhankintaratkaisut.

Turku Energian jo tekemien linjauksien mukaisesti lämmönhankinnassa lisätään uusiutuvien energialähteiden käyttöä mm. Orikedon lämpökeskuksen laajennuksella, toisen hakelämpökeskuksen rakentamisella sekä jäteveden lämpöä hyödyntävän Kakolan lämpöpumppulaitoksen laajennuksella.

Sähkön hankinnassa pyritään lisäämään osakkuusyhtiöiden sähköntuotantoa. Tuulisähkön osuutta lisätään Hyötytuuli Oy:n uusien tuulivoimahankkeiden kautta mm. Raahessa ja Porissa. Vesivoimaa hankitaan edelleen Svartisenin osakkuusvesivoimalaitoksesta.

Turku Energian osakkuusyhtiön Turun Seudun Energiantuotanto ja Maakaasu (TSME) Oy:n tavoitteena on hyödyntää maakaasun lisäksi jäte- ja kierrätysmateriaaleja lämmön- ja sähkön yhteistuotannossa. TSME:llä on suunnitteilla CFB monipolttoainelaitos sähkön ja lämmön yhteistuotantoon vuoteen 2017 mennessä, mikäli maakaasua ei alueelle saada.

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko)

Ilmasto- ja ympäristöystävällinen liikkuminen

Osion rakenne

Ilmasto- ja ympäristöohjelman osio Ilmasto- ja ympäristöystävällinen liikkuminen jakaantuu kahteen osaan. Ensin käsitellään kestävän kehityksen mukaisen liikkumisen haasteita ja toimenpiteitä laajemmin, minkä jälkeen esitetään valtuustoryhmien välisen sopimuksen mukainen joukkoliikenneohjelma. Kaupunginhallituksen ja valtuuston tekemien linjausten mukaisesti joukkoliikenneohjelma sisältyy ilmasto- ja ympäristöohjelmaan. Ilmastokysymystä tarkastellaan tässä luvussa sekä koko kaupunkialueen toiminnallisuuden että kaupunkikonsernin omien toimien näkökulmasta.

Liikkumiseen ja liikkumisen ympäristövaikutuksiin kohdistuvat tavoitteet on valmisteltu Turun kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmassa, joka valmisteltiin v. 2005–2007 kansainvälisten vertaisarviointien tuella pohjalta. Arviointien viitekehyksenä toimi Euroopan Komission asiantuntijaryhmän luoma kestävän kaupunkiliikenteen suunnittelumalli. Tavoitteet täyttävät Turun kaupungin aikaisempien strategioiden, sekä Suomen valtakunnalliset ja EU:n tavoitteet kestävälle kehitykselle.

Joukkoliikenteen kehittämiskohteet ohjelmakaudella 2010–2013 koostuvat joukkoliikenteen toteutusta koskevista valtuustotason päätöksistä sekä erilaisista käytännön toimenpiteistä joukkoliikenteen toimintaedellytysten turvaamiseksi ja joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseksi. Päätöksiä on tehtävä siitä, minkälainen joukkoliikennejärjestelmä Turussa on vuonna 2020, minkälainen joukkoliikenteen palvelutaso tarjotaan kaupungin eri osissa ja minkälaisia kehittämistoimia tarvitaan vuoden 2020 tavoitejärjestelmään pääsemiseksi. Seudullisesta joukkoliikenneorganisaatiosta on jo käynnistetty neuvottelut, ja päätös järjestelmästä olisi ohjelman tavoitteiden toteutumiselle tärkeää.

Yhdyskuntarakenne vaikuttaa ratkaisevasti liikkumistarpeeseen ja liikkumismuodon valintaan. Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön liittyvät kehittämistavoitteet ja toimenpiteet on esitetty tarkemmin erillisessä asumis- ja maankäyttöohjelmassa, joka on osa kaupunginvaltuuston hyväksymää ohjelmarakennetta kaudelle 2010-2013.

Pitkän aikavälin tavoitteet

Päätavoitteena on lisätä kestävien liikkumismuotojen käyttöä suhteessa muihin kulkumuotoihin. Joukkoliikenteen tavoitteena on tarjota sujuva, miellyttävä ja edullinen liikkumistapa sekä Turussa että Turun kaupunkiseudulla. Joukkoliikenteen matkamäärä kasvaa palvelutason parantamisen ja joukkoliikenteen nopeuttamisen ansiosta. Kaavoituksella tuetaan joukkoliikenteen käyttöä ja muita kestäviä liikkumismuotoja. Pitkän aikavälin tavoitteet on esitetty tarkemmin alla.

1. Kasvihuoneilmiön torjunta:

-Koko kaupunkialueella tapahtuvan liikenteen hiilidioksidipäästöt vähenevät vuoteen 2020 mennessä vähintään 20% vuoden 1990 tasosta.

2. Kulkumuotojakauman kehitys

-Henkilöauton osuus Turussa tehtävistä matkoista on enintään 1/3 ja kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuus vähintään 2/3 vuonna 2030.

-Pyörällä tehtävät matkat asukasta kohden lisääntyvät vähintään 50% vuoden 2006 tasosta ja kävellen tehtävien matkojen määrä asukasta kohden säilyy vähintään vuoden 2006 tasolla.

-Joukkoliikenteen matkamäärän tulee nousta 2 % vuodessa vuosina 2010–2030. Vuonna 2020 matkamäärän tulee siis olla 24 % suurempi kuin vuonna 2009.

-Kaupunkiseudulta Turun keskustaan suuntautuvan liikenteen kasvu tapahtuu joukkoliikenteenä.

3. Kestävä kaupunkirakenne ja liikkumistarpeen vähentäminen

-Korkean palvelutason kävelylle, pyöräilylle ja joukkoliikenteelle tarjoavien kaupunginosien osuus väestöstä ja työpaikoista kasvaa.

4. Ympäristövaikutukset

-Ilmanlaatuun vaikuttavien ilmansaasteiden päästöt liikenteestä vähenevät.

-Meluntorjuntaohjelmassa asetetaan tavoitteet meluntorjunnalle. Uusissa rakentamiskohteissa melun ohjearvoja ei ylitetä. Ohjearvot ylittävälle melutasolle altistuvien asukkaiden määrä vähenee.

5. Elämänlaatu

-Henkilövahinkoihin johtavien liikenneonnettomuuksien määrä vähenee edelleen 40% nykytasosta vuoteen 2020 mennessä.

-Kävellen ja pyörällä arkiliikunnan vuoksi tehtävien työ- koulu- ja opiskelumatkojen määrä lisääntyy.

-Kävelyn ja pyöräilyn liikenneturvallisuus on niin hyvä, että liikenneturvallisuuden puutteet eivät rajoita kävelyä ja pyöräilyä.

-Liikenneympäristö on mahdollisimman esteetön. Palvelukeskuksissa, suurilla asuntoalueilla ja työpaikoilla palveluihin pääsee esteettömästi.

-Eri väestö- ja ikäryhmille tarjotaan tasavertaiset liikkumismahdollisuudet.

Liikkumistarpeiden ja ilmastotavoitteiden yhteensovittaminen

Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle marraskuussa 2008 selonteon pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta. Sen mukaan liikenteen päästöt ovat nykyisin noin 18 % kaikista maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Kotimaan liikenteen CO2–päästöistä noin 90 % on peräisin tieliikenteestä. Tieliikenteen päästöistä on 60 % peräisin henkilöauto- ja 23 % kuorma-autoliikenteestä. Henkilöautoliikenteestä yli kolmannes syntyy suurilla kaupunkiseuduilla asuvien suoritteesta.

Liikenteen päästöjen arvioidaan nykyisten kehitysnäkymien perusteella, eli ns. perusurassa, kasvavan liikenteen kasvua hitaammin teknologian kehityksen sekä uusiutuvien energian lähteiden käytön vuoksi. Liikenteen CO2–päästöt olivat 13 milj. tonnia vuonna 2005 ja perusurassa ne kasvavat 14 miljoonaan tonniin, kun biopohjaisten polttoaineiden osuus on 10 %. Liikenteen polttoaineiden kokonaiskäytön tulee pudota nykyisestä noin 51 TWh:sta 10 TWh:lla vuoteen 2020 mennessä perusuraan verrattuna. Liikenteen CO2-päästöjä on uusiutuvien energialähteiden 10 %:n osuuden lisäksi leikattava muilla toimilla nykytasoon verraten 2 miljoona ja perusuran vuoden 2020 tasoon verrattuna 3 miljoonaa CO2-tonnia.

Kansalliseen tavoitteeseen pyritään selonteon mukaan liikennevälineiden polttoainetaloutta parantamalla, lisäämällä vaihtoehtoisten polttoaineiden ja energialähteiden käyttöä liikenteessä, lisäämällä käyttäjiin kohdistuvaa tiedotus-, informaatio- ja koulutustoimintaa sekä käyttämällä energia- ja ajoneuvoverotusta. Yhdyskuntarakenteen suunnittelun keinoin pyritään eheään kunta- ja seutukeskusten rakenteeseen, jossa asumisen, työpaikkojen ja palvelujen läheisyys vähentää liikennetarvetta. Joukkoliikenteen edellytykset ja kilpailukyky sekä autoriippuvuuden vähentäminen nostetaan kaupunkiseutujen suunnittelun keskeiseksi lähtökohdaksi. Henkilöauton käyttäjien mahdollisuutta tehdä ainakin osa päivittäisistä matkoistaan joukkoliikenteellä parannetaan mm. kehittämällä liityntäpysäköintiä. Autoilun ekotehokkuutta parannetaan informaatio-ohjauksella, jossa korostetaan esimerkiksi ekologisen ajotavan tuomia säästöjä sekä ajoneuvon valintaan liittyviä ympäristönäkökohtia. Alueidenkäyttöön ja yhdyskuntiin liittyviä keinoja ovat mm. pysäköintiratkaisut sekä pysäköintipolitiikka.

Turussa jo tehdyt maankäyttö- ja palveluratkaisut johtavat suuriin haasteisiin liikennejärjestelmän kannalta. Hajautetut maankäyttö- ja palveluratkaisut tuottavat jo nykyisellään paineita henkilöauton kulkumuoto-osuuden kasvuun. Nykyinen liikenneverkko ei mahdollista merkittävästi suurempia liikennemääriä ilman, että liikenne ruuhkautuu eräissä solmupisteissä. Henkilöautoilun kapasiteetin lisäämiseen ei keskustassa ole enää mahdollisuutta tärvelemättä kaupunkiympäristöä. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen vetovoima ei ole nykyisellään riittävä ohjaamaan liikenteen kasvua kestäviin liikennemuotoihin, kun henkilöautoliikenne ruuhkautuu.

Nykyisen kehitystrendin jatkuessa autoliikenne ja henkilöautoilun osuus matkoista kasvavat Turussa. Kehitys ei täytä Turun kansainvälisiä velvoitteita, kuten Aalborgin sitoumuksia tai EU:n kasvihuonekaasujen päästötavoitteita. Se ei myöskään toteuta Turun kaupungin strategioiden kestävän kehityksen tavoitteita ja johtaa maankäytön hajautumiseen. Negatiivisten ympäristö-, talous- ja sosiaalisten vaikutusten välttämiseksi tulee arvioida keinot, joilla nykyinen kehitystrendi, erityisesti maankäytön hajaantuminen ja autoliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvu, voidaan katkaista.

Kävelystä ja pyöräilystä ei ole olemassa viimeaikaisia laskentoja, joista voitaisiin todeta näiden kulkumuotojen kehitys, mutta pyöräilyn arvioidaan Turussa jonkin verran lisääntyneen ja jalankulun pysyneen ennallaan tai hieman vähentyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Jalankulun ja pyöräilyn merkitystä ja kehitysmahdollisuuksia voidaan arvioida joidenkin kyselytutkimusten perusteella. Syksyllä 1997 tehdyn Turun seudun liikennetutkimuksen mukaan kävellen ja pyörällä tehtiin 41 % Turun kaupungissa tehdyistä matkoista. Vuonna 2007 tehdyssä liikenneministeriön tutkimuksessa ”Liikkujaryhmät suomalaisissa kaupungeissa” on Turun kaupungissa luokiteltu 28 % asukkaista jalan tai pyörällä kulkijoiksi ja 15 % usean kulkutavan käyttäjäksi. Tutkimuksen jatkotyön ”Liikkujaryhmät Turun seudun aluerakenteessa” mukaan joukkoliikennevyöhykkeellä asuvista vastaajista 78 % ja jalankulkuvyöhykkeellä asuvista 76 % olisi valmis tekemään työmatkat kesäkaudella pyörällä. Jalankulkuvyöhykkeen asukkaista 39 % voisi tehdä työmatkansa myös talvella pyörällä.

Joukkoliikenteen matkamäärä vähentyi vuodesta 2001 vuoteen 2006 noin 13 % eli lähes 2,9 miljoonalla matkalla. Vuosina 2006–2008 matkamäärä on pysynyt vajaassa 20 miljoonassa vuosittaisessa matkassa. Matkamäärä talvisena arkivuorokautena on noin 80.000. ”Liikkujaryhmät Turun seudun aluerakenteessa” -selvityksen mukaan joukkoliikenne on pääkulkutapa työ- ja opiskelumatkoilla 16 prosentilla joukkoliikennevyöhykkeellä asuvista vastaajista ja 5 prosentilla autoriippuvaisella vyöhykkeellä asuvista vastaajista. Autoon tukeutuvalla vyöhykkeellä luku on 7 % ja jalankulkuvyöhykkeellä 8%. Vain autoa pääkulkutapanaan työmatkoilla käytävien vastaajien mahdollisuus käyttää joukkoliikennettä vaihtelee 15 prosentista 47 prosenttiin. Pienempi osuus koskee autoriippuvaisilla alueilla asuvia ja suurempi osuus joukkoliikennevyöhykkeellä asuvia.

Turun strategiset tavoitteet täyttävä kehitys ei ole yksin Turun kaupungin tavoitettavissa. Se edellyttää sekä valtion että seudun muiden kuntien osallistuvan maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittämiseen yhteisistä lähtökohdista. Turku voi yksin toteuttaa lähinnä vetovoimaisia maankäytön kehittämiskohteita sekä kaupungin sisäisiä kävely-, pyöräily- ja joukkoliikenneyhteyksiä.

Liikennesuunnittelu

Kehittämiskohteet ohjelmakaudella

Keinoja kestävään kaupunkiliikenteeseen pääsemiseen ovat seudullisuuden korostaminen, maankäyttöratkaisujen uudelleenarviointi sekä suuret panostukset kevyeen liikenteeseen ja joukkoliikenteeseen. Kulkumuotojakauman kehitykseen on vaikutettava tarjoamalla kilpailukykyisiä ja varteenotettavia vaihtoehtoja henkilöautoilulle. Liikennesuunnittelun keinoja tässä ovat joukkoliikenteen palvelutason parantaminen ja kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittäminen rakentamalla ja parantamalla kevyen liikenteen väyliä ja pysäköintimahdollisuuksia. Etenkin keskustassa joudutaan asettamaan eri kulkumuodot tärkeysjärjestykseen, jotta tärkein asia, eli ihmisten liikkuminen, saadaan turvattua.

Pyöräilyn edistämisen esteenä on Turussa jo pitkään pidetty keskustan pyörätieverkon puutteellisuutta. Ohjelmakaudella 2010–2013 keskustan pyörätieverkkoa on täydennettävä niin, että se palvelee tärkeimpiä kohteita, kuten kouluja ja liikuntapaikkoja. Pyöräpysäköinnin ja pyöräilyn palveluiden kehittäminen on myös tarpeen. Kävelyn ja pyöräilyn kehittämistä varten tulisi hyväksyä erityinen ohjelma, jossa määriteltäisiin toimenpiteet ja toimintatavat, joilla päästään tavoiteltuihin kulkumuoto-osuuksiin. Ohjelma olisi hyväksyttävä ohjelmakaudella ja sille tulisi varata rahoitus, jotta kehittämistyötä voidaan jatkaa suunnitelmallisesti.

Keskustan turvallisuutta ja viihtyisyyttä on lisättävä, jotta keskusta säilyttää vetovoimaisuutensa niin asuinpaikkana kuin asiointi- ja työpaikkanakin. Liikenteen ympäristöhaittojen – mm. melun, päästöjen ja onnettomuuksien – vähentäminen on tässä keskeistä. Liikenteen nopeustaso vaikuttaa näihin kaikkiin. Keskustan ja asuinalueiden nopeusrajoitusten alentaminen on keskeinen keino liikenteen haittojen ehkäisyssä. Nopeusrajoitusten tueksi tarvitaan myös rakenteellisia toimenpiteitä. Liikkumisen esteettömyyden lisääminen on samoin oleellinen osa keskustan kehittämistä. Jos keskustan vetovoimaisuus heikkenee ja toiminnot hajaantuvat, on yhä pienempi osa liikkumisesta mahdollista hoitaa kestävillä kulkumuodoilla ja autoriippuvuus kasvaa. Liikenteen kulkumuotojakaumaan keskustaan suuntautuvilla työmatkoilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti säätelemällä pysäköintipaikkojen saatavuutta ja hintaa. Kaupungin omien työpaikkojen osalta olisi tutkittava pysäköintipaikkojen hinnoittelua esimerkiksi niin, että pysäköintipaikasta ei maksettaisi ainakaan vähempää kuin työsuhdematkalipusta. Yksityisen sektorin käytäntöihin voidaan vaikuttaa lähinnä valistuksella ja valtakunnallisesti verotuksen kautta. Yhteiskäyttöautoyhtiöiden käyttäminen työajoon vähentäisi omien autojen ja pysäköintipaikkojen tarvetta, joten kaupungin olisi syytä edistää näiden yhtiöiden tuloa Turkuun.

Kävely, pyöräily ja joukkoliikenne täydentävät jo nykyään toisiaan kulkumuotoina. Joukkoliikennettä on kehitettävä jatkossa niin, että myös henkilöauton käyttäjät saadaan tekemään osa matkoistaan joukkoliikenteellä.

Liikkumisen ohjaus on Suomessa verrattain uusi toimintamuoto, jolla vaikutetaan ihmisten liikkumistottumuksiin ja lisätään tietoutta eri liikkumistavoista. Käytännön toimenpiteitä liikkumisen ohjauksessa ovat esimerkiksi työpaikkojen liikkumissuunnitelmien tekeminen ja liikkumisoppaiden teko. Seudullisen liikkumisen ohjauskeskuksen perustaminen on ensimmäinen askel tässä työssä. Ohjelmakaudella myös jatketaan ja kehitetään kestävän liikenteen kansalaiskampanjointia kuten Pyörällä töihin -kilpailu, Tuhat valintaa vuodessa -kampanja, EU:n Liikkujan viikko ja Kansainvälinen Autoton päivä.

Ympäristöohjelman tavoitteiden toteutumista on myös mitattava, ja se edellyttää ympäristön tilan seurannan lisäämistä. Liikennetietojen eli eri kulkumuotojen liikennemäärien ja kulkumuoto-osuuksien mittaamista on lisättävä ja liikenneonnettomuuksien seurantaa tehostettava. EU:n normien mukainen liikennemeluselvitys on tehtävä vuonna 2012 ja meluntorjuntasuunnitelma vuonna 2013.

Tärkeää on myös arvioida kaupungin kaikkien toimialojen tekemien kehittämissuunnitelmien ja toimintojen sijoittamiseen vaikuttavien suunnitelmien vaikutusta liikennetarpeeseen, kulkumuotoon, liikenneturvallisuuteen ja joukkoliikenteen järjestämistarpeisiin, jotta varmistetaan, että kokonaisvaikutukset ovat positiiviset ja ympäristöohjelman tavoitteiden mukaiset.

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko)

Tässä taulukossa esitetään vain liikennesuunnitteluun liittyvät tavoitteet toimenpiteineen. Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön liittyvät kehittämistavoitteet ja toimenpiteet on esitetty erillisessä asumis- ja maankäyttöohjelmassa, joka on osa kaupunginvaltuuston hyväksymää ohjelmarakennetta kaudelle 2010-2013.

Joukkoliikenneohjelma 2010-2013

Joukkoliikenneohjelman tavoite

Tehokas ja houkutteleva joukkoliikenne on sekä ympäristötekijä että vetovoimatekijä Turun kaupungille ja koko kaupunkiseudulle. Kaupunginhallitus on 26.5.2008 § 331 hyväksynyt joukkoliikenteen kehittämistavoitteeksi, että vuonna 2030 joukkoliikenteen matkamäärä on 50 % eli noin kymmenen miljoonaa matkaa suurempi kuin tällä hetkellä.

Kotimaan liikenteen hiilidioksidipäästöistä noin 90 % on peräisin tieliikenteestä. Tieliikenteen päästöistä 60 % on henkilöautoliikenteestä ja 23 % kuorma-autoliikenteestä. (Lähde: Valtioneuvoston selonteko pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiasta, 2008)

Turun seutu on ollut jo usean vuoden ajan yksi Suomen henkilöautoistuvimmista alueista. Tämän joukkoliikenneohjelman tavoitteena on pysäyttää tämä kehitys ja lisätä joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta. Joukkoliikennettä parantamalla voidaan parantaa keskustan ilmanlaatua ja viihtyisyyttä sekä vähentää ruuhkautumista.

Joukkoliikenneohjelman tavoitteet pohjautuvat mm. Joukkoliikenneohjelmaan 2005-2008, Turun kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmaan, ryhmien väliseen sopimukseen, seudulliseen PARAS-joukkoliikenneyhteistyöhön ja teknisen sektorin ylikunnalliseen yhteistyöhön sekä kansalliseen ja Euroopan Unionin voimassaolevaan ja lähitulevaisuudessa voimaantulevaan lainsäädäntöön.

Turun valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa valtuustokaudelle 2009 – 2012 todetaan joukkoliikenteeseen liittyen seuraavaa: ”Kaupunkiympäristön kehittämisessä tavoitteena on tiivistää ja eheyttää kaupunkirakennetta sekä vähentää liikenteen tarvetta ja energian kulutusta. Keskeisiä hankkeita ovat ydinkeskustan kevyen liikenteen kehittäminen sekä päätös joukkoliikenneohjelmasta, johon kuuluu sekä seudullisen bussiliikenteen käynnistäminen naapurikuntien kanssa että pikaraitiotien vaikutusten, kustannusten ja toteuttamismahdollisuuksien arvioiminen ja päätöksenteko 2010 vuoden loppuun mennessä. ”

Keskeinen tavoite pitkän tähtäimen kehittämistä ajatellen on se, että Turun kaupunki päättää viimeistään vuonna 2010, millainen joukkoliikenne Turussa halutaan olevan vuonna 2020. Lisäksi tulee suunnitella ja alkaa toteuttaa niitä toteutusaskeleita, joiden avulla tavoitteeseen päästään. Parhaimmillaan nämä päätökset tehdään yhdessä naapurikuntien kanssa.

Tavoitetila:

Joukkoliikenne tarjoaa sujuvan, miellyttävän ja edullisen liikkumistavan sekä Turussa että Turun kaupunkiseudulla. Joukkoliikenteen matkamäärä kasvaa palvelutason parantamisen ja joukkoliikenteen nopeuttamisen ansiosta. Kaavoitus tukee hyvää joukkoliikennettä.

Korkeatasoinen joukkoliikennejärjestelmä tukee kaupunki- ja kuntakeskusten asemaa asukkaiden elävinä kohtauspaikkoina ja palvelukeskuksina.

Toimintaympäristön ja muutostekijöiden lyhyt analyysi

Joukkoliikenteen matkamäärä vähentyi vuodesta 2001 vuoteen 2006 noin 13 % eli lähes 2,9 miljoonalla matkalla. Vuosina 2006-2008 matkamäärä on pysynyt vajaassa 20 miljoonassa vuosittaisessa matkassa. Matkamäärä talvisena arkivuorokautena on noin 80.000.

Kilpailutettu liikenne alkoi vuonna 2000. Hintataso laski ja kalusto parani. Ensimmäisten kilpailutuskierrosten tuloksena Turun paikallisliikenteeseen tuli Euro II –normin mukaiset bussit. Uusi tiukempi normi sekä CRT-suodattimet vähensivät merkittävästi etenkin pakokaasujen partikkelien määrää. Nykyään suuri osa kalustosta on Euro III ja Euro IV –normien mukaista. Partikkelien päästömäärä on tällä vuosikymmenellä pudonnut yli 90 % ja typpioksidien määrä yli 50 %. Uusimmissa kilpailutuksissa kalustona on jo Euro V-normin mukaiset linja-autot. Typpioksidien määrä vähenee entisestään.

Kuva 1. Kaupunkibussien päästöt NOx-PM –kuvaajana. Lähde. VTT Tutkimusraportti VTT-R-03446-07

Tulevina vuosina paikallisliikenteen ympäristöystävällisyyttä voidaan entisestään lisätä hybridibussien avulla. Hybridibussit vähentävät polttoaineen kulutusta ja sitä kautta päästöjä n. 30 % (lähde: Volvo Bussar Ab) nykyisestä. Lisäksi ne vähentävät merkittävästi liikennemelua, sillä ne käyttävät sähkömoottoria pysäkiltä lähtiessään.

Kaikki paikallisliikenne Turussa hoidetaan matalalattiaisilla busseilla.

85 % paikallisliikenteestä on kilpailutettua. Turun Kaupunkiliikenne Oy on kaupunkikonsernin omistama osakeyhtiö, joka aloitti toimintansa 1.1.2009. Kaupunkiliikenteellä on sopimus liikennöinnin hoitamisesta vuosille 2009-2013 eikä se osallistu joukkoliikenteen kilpailutuksiin. Oman liikenneyhtiön tehtävänä on toimia kilpailutetun liikenteen mahdollisten hinnannousujen tasapainottajana sekä kokeilujen toteuttajana.

Linja-autoliikenteen kustannusindeksi vaikuttaa suoraan joukkoliikenteen ostokustannuksiin. Vuosi 2008 oli erityisen vaikea joukkoliikenteen talouden kannalta, sillä linja-autoliikenteen kokonaiskustannusindeksi kohosi peräti 8,2 % aiheuttaen joukkoliikennetoimelle noin kahden miljoonan euron lisäkustannukset. Lipunhintoja ei kuitenkaan jouduttu nostamaan, koska kaupunki lisäsi vastaavan määrän omaa subventiotaan joukkoliikenteelle.

Joukkoliikenteen suuri haaste on kaupungin ja kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen hajaantuminen. Hajallaan oleva asutus ja pitkät matkat tekevät joukkoliikenteen järjestämistä kallista, eikä toivottua palvelutasoa voida tarjota. Turun kaupunkiseutu on ollut jo vuosia Suomen henkilöautoistuneimpia alueita, mikä näkyy joukkoliikenteen matkamäärän kehityksessä. Kaavoituksella vaikutetaan huomattavasti joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin.

Kuva 2. Paikallisliikenteen matkamäärän kehitys vuosina 1999-2008.

Joukkoliikenteen seudullinen yhteistyö on erityisen tärkeässä roolissa ohjelmakaudella 2010-2013. Joukkoliikennettä koskeva EU:n palvelusopimusasetus sekä sitä täydentävä Suomen joukkoliikennelaki tulevat voimaan 3.12.2009. Uudet lait muuttavat kymmenen vuoden siirtymäajan kuluessa seudullisen joukkoliikenteen järjestämistavan. Yhteinen joukkoliikennejärjestelmä on kaupunkiseudun kannalta tavoiteltava ratkaisu, sillä sen avulla voidaan merkittävästi lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta kaupunkiseudulla ja siten mm. vähentää ruuhkautumista. Tehokas joukkoliikenne on paitsi ympäristö- myös kilpailukykytekijä.

Joukkoliikenne tarvitsee aktiivista yhteistyötä niin kaupungin sisällä kuin seudun kuntien ja valtion kanssa. Joukkoliikenteen nopeuttaminen on välttämätöntä, jotta joukkoliikenne voi houkutella lisää asiakkaita ja aidosti kilpailla henkilöautoilun kanssa. Nopeutus myös vähentää liikennöintikustannuksia. Nykyinen joukkoliikenteen hidastuminen edellyttää lisää busseja saman vaunuvälin ylläpitämiseen, ja jokaisen lisätyn linja-auton vuosikustannus on keskimäärin 200.000 euroa vuodessa.

KULKURI-tutkimuksen mukaan turkulaisista aikuisista noin 12 % on vannoutuneita autoilijoita, joita tuskin on mahdollista saada joukkoliikenteen käyttäjiksi. Muita autoilijoita on 36 % ja kulkutapojen sekakäyttäjiä 15 % (lähde: Voltti 2007, lvm:n julkaisuja 9/2007). Autoilijoiden ja kulkutapojen sekakäyttäjien ryhmä muodostaa yli puolet turkulaisista aikuisista, ja heidän satunnaistenkin matkojensa saamisella joukkoliikenteeseen voidaan lisätä huomattavasti joukkoliikenteen kokonaismatkamäärää. Parikin lisämatkaa kuukaudessa henkilöä kohti tekee yli miljoonan matkan lisäyksen joukkoliikenteen vuosittaiseen käyttöön.

Joukkoliikenteen kehittämiskohteet ohjelmakaudella 2010-2013

Joukkoliikenteen kehittämiskohteet ohjelmakaudella 2010-2013 koostuvat joukkoliikenteen toteutusta koskevista valtuustotason päätöksistä sekä erilaisista käytännön toimenpiteistä joukkoliikenteen toimintaedellytysten turvaamiseksi ja joukkoliikennejärjestelmän kehittämiseksi.

Päätökset joukkoliikennejärjestelmän kehittämisestä

1. Päätös joukkoliikennejärjestelmästä tavoitevuotena vuosi 2020

-Kaupunginvaltuusto päättää joukkoliikennejärjestelmästä vuonna 2010

-Päätös tehdään Turun seudun joukkoliikenne 2020 –selvityksen pohjalta. Selvityksessä verrataan pikaraitiotiehen pohjautuvaa järjestelmää, runkobussijärjestelmää ja ns. 0+ -vaihtoehtoa, ja se valmistuu kesäkuussa 2009.

-Turun seudun joukkoliikenne 2020 –selvityksen mukainen päätösehdotus on, että joukkoliikennejärjestelmäksi valitaan runkobussijärjestelmä kuitenkin siten, että kaavoitusta ohjataan pikaraitiotie-ehdotuksen mukaiseksi ja keskeiset linjat voidaan myöhemmin muuttaa pikaraitioteiksi.

2. Päätös kehittämisohjelmasta vuosille 2010-2020

-Kaupunginvaltuusto/kaupunginhallitus päättää pitkän tähtäimen kehittämisohjelmasta, joka sisältää toteutettavat askelet ja kustannusarviot vuosittain vuodesta 2010 vuoteen 2020

-Valtion suurten kaupunkien joukkoliikennerahan saanti edellyttää jatkossa pitkäjänteisen seudullisen kehittämissuunnitelman tekemistä. 

3. Päätös seudullisesta organisoinnista

-Vuoden 2010 aikana neuvotellaan seutulippukuntien kanssa seudullisen organisaation perustamisesta

-Kaupunginvaltuusto päättää Turun osalta seudullisen organisoinnin toteutuksesta

4. Päätös joukkoliikenteen palvelutasosta kaupungin eri osissa

-Uusi joukkoliikennelaki velvoittaa kaikki kunnat laatimaan joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyn vuoden 2011 loppuun mennessä.

-Palvelutasomäärittely laaditaan kaupunkiseudun yhteisenä

-Kaupunginvaltuusto päättää palvelutason kaupungin eri osissa ja päätös ohjaa joukkoliikenteen käytännön suunnittelua ja resurssien käyttöä.

Yllä esitetyt päätökset ohjaavat alla olevia toimenpiteitä. Kaikissa toimenpiteissä noudatetaan esteettömyyden tavoitetta sekä pyritään kaupunkiseudulliseen yhteistyöhön.

Joukkoliikenteen toimintaedellytyksien turvaaminen ja joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen

A. Liikennetarpeen minimointi maankäytön suunnittelulla, nauhamainen taajama- ja työpaikka-aluerakenne

-Kaavoitus ohjaa kerrostalovaltaiseen tai tiiviiseen pientalovaltaiseen täydennysrakentamiseen nauhamaisena rakenteena keskusakselille sekä aluekeskusten ympäristöön. Alueelliset palvelut keskitetään keskustaan tai liikenteellisiin painopisteisiin.

-Asunto- ja maankäyttöohjelmalla keskeinen merkitys

-yleiskaavan ja erityisesti osayleiskaavan yhteydessä laaditaan aina joukkoliikennesuunnitelma

-olemassa olevat kaavat toteutetaan joukkoliikennejärjestelmän toimivuuden kannalta parhaassa järjestyksessä

-Tehdään raitiotie- ja runkobussilinjavaraukset

-Keskustan vetovoimaa lisätään. Joukkoliikenne tukee keskustan elinvoimaisuutta ja elävä keskusta joukkoliikenteen houkuttelevuutta. 30,2 % keskustan asiakaskäynneistä tehdään linja-autolla (lähde: Bustrip / Mylly-tutkimus 2003). Paikallisliikenteen keskuksen tulee säilyä Kauppatorilla.

B. Joukkoliikenteen nopeuttaminen ja runkolinjaston toteuttaminen

-Joukkoliikenteen nopean ja tiheävuoroisen runkolinjaston toteuttaminen aloitetaan kehittämisohjelman 2010-2020 mukaisesti.

-Kaikkien liikennevalokojeiden uusimisen yhteydessä toteutetaan liikennevaloetuudet joukkoliikenteelle

-joukkoliikennekaistat ja joukkoliikennekadut toteutetaan kehittämisohjelman 2010-2020 aikataulun mukaisesti

-Joukkoliikennetoimi lisää reaaliaikaisia informaatiotauluja runkolinjaston toteuttamisen edetessä

-Paikallisen, seudullisen ja kaukoliikenteen välille saadaan sujuvat vaihtoyhteydet

-Kunkin runkolinjan rakentamisen yhteydessä toteutetaan liityntäpysäköintimahdollisuus etenkin polkupyörille. Keskeiset pysäkit uudistetaan esteettömiksi.

C. Joukkoliikenteen huomioon ottaminen palveluverkkotarkasteluissa

-Sosiaali- ja terveystoimi ottaa yhteyttä joukkoliikennetoimeen, kun se suunnittelee muutoksia esimerkiksi lääkäriasemien sijaintiin. Päätöksissä pyritään turvaamaan kuntalaisten palvelut koko kaupungin talouden kannalta tarkoituksenmukaisin ratkaisuin.

-Koulutoimi ottaa yhteyttä joukkoliikennetoimeen, kun se suunnittelee muutoksia kouluverkkoon. Koulutoimi pyrkii mahdollisuuksien mukaan porrastamaan koulujen alkamisaikoja, jotta koululaisille voidaan turvata sujuvat joukkoliikenneyhteydet kohtuullisin kustannuksin.

D. Joukkoliikennelinjojen laajentaminen kuntarajan yli

-Paikallisliikenteen linjoja vedetään kuntarajan yli jo ennen joukkoliikenneorganisaation muodostamista silloin kun asiasta sovitaan naapurikuntien kanssa, se palvelee niin Turun kuin naapurikunnan kuntalaisten etua ja on liikennöintisopimusten perusteella mahdollista.

E. Kestävän liikkumisen palvelupiste Kauppatorille

-Suunnitellaan Kauppatorin remontin valmistumista ajatellen palvelupiste, joka toimii joukkoliikenteen lipunmyynnin ja neuvonnan lisäksi myös muun kestävän liikkumisen informaatiopisteenä. Palvelupiste voi hoitaa myös matkailuneuvontaa ja liikkumisen ohjausta.

F. Joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäys työmatkaliikenteessä

-Työsuhdematkalippujärjestelmän kehitetään sekä kaupungin työntekijöiden että muiden työsuhdelippujen osalta. Valtion tulee muuttaa työsuhdematkalippuja koskevaa lainsäädäntöä.

-Henkilöautoilun houkuttelevuutta vähennetään muuttamalla kaupungin työntekijöiden pysäköintipaikat maksullisiksi. Lisäksi päätöksellä on kaupungin kannalta taloudellista merkitystä.

G. Joukkoliikenteen pitkäjänteinen rahoitus

-Kaupunginvaltuusto turvaa joukkoliikenteen pitkän ajan kehittämisen rahoituksen kehittämisohjelman mukaisesti. Kehittäminen vaatii myös valtion panostusta. Kaupungin subventiotaso sidotaan linja-autoliikenteen kokonaisindeksiin siten, että indeksikorotukset eivät siirry tariffeihin.

H. Joukkoliikenteen reittien ja pysäkkien korkeatasoinen hoito

-Joukkoliikennereittien ja linja-autopysäkkien talvikunnossapidossa priorisoidaan runkolinjat ja ongelmakohteet

I. Ympäristöystävällisyyden parantaminen entisestään kalustovaatimuksilla

-Joukkoliikennetoimi edellyttää kilpailuissa Euro IV ja Euro V -ympäristönormien täyttymistä kaluston pääkierrossa

-Paikallisliikenteessä kokeillaan hybridibusseja. Joukkoliikennetoimi päättää mahdollisesta hybridibussien käytöstä kilpailutetussa liikenteessä.

J. Maksamisen helppous

-pyritään sähköisesti jaeltaviin ja tarkistettaviin matkailijalipputuotteisiin. Otetaan Turku Touringin kanssa käyttöön yhteinen kertakorttisovellus, johon voidaan ladata paitsi joukkoliikenteen palveluita myös muita matkailupalveluita. Tavoitevuosi toteutukselle on kulttuuripääkaupunkivuosi 2011.

-NFC-matkapuhelinsovelluksen myötä laajennetaan ns. kännykkälippuvalikoimaa myös kertalipputuotteisiin. Tällä helpotetaan lipun hankkimista, lyhennetään pysäkkiaikoja ja parannetaan kuljettajan työturvallisuutta.

-bussikorttien lataaminen pankkikorteilla poistuu linja-autoista. Tämä johtuu pankkien EMV-normista jonka käyttöönotto aiheuttaisi joukkoliikenteelle huomattavat lisäkustannukset ja samalla hidastaisi olennaisesti maksutapahtumaa ja pidentäisi pysäkkiaikoja. Toteutetaan korvaava järjestelmä sekä kannustetaan asiakkaita käyttämään mahdollisimman paljon nettilatausta. Säilytetään toistaiseksi käteisellä tapahtuva kortin lataus busseissa.

K. Kaupunkikonsernin oman yhtiön Turun Kaupunkiliikenne Oy:n hyödyntäminen joukkoliikenteen tuotannossa

-Mahdollisissa joukkoliikenteen kokeiluissa voidaan hyödyntää Turun Kaupunkiliikenne Oy:tä.

Tavoitteet, toimeenpano ja todentaminen / mittarit (taulukko)

Mahdollisia joukkoliikenteen ohjelmaindikaattoreita (vanha versio, josta haluttaessa voidaan ottaa indikaattoreita ohjelmakaudelle)