Vesiliikelaitos, toimitusjohtaja Irina Nordman ja ympäristönsuojelutoimisto, ympäristönsuojelusuunnittelija Olli-Pekka Mäki:

Tausta

Laki vesienhoidon järjestämisestä astui voimaan 31.12.2004. Lailla toimeenpannaan EY:n vesipolitiikan puitedirektiivi. Laki ja direktiivi muodostavat pohjan vesienhoidon seuranta- ja suunnittelujärjestelmälle, jonka yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pinta- ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä vuoteen 2015 mennessä.

Vesienhoidon suunnittelu tapahtuu vesienhoitoalueilla, jotka on määritelty vesistöaluejakoon perustuen ja vahvistettu valtioneuvoston asetuksella vesienhoitoalueista. Vesienhoitoalueille laaditaan vesienhoitosuunnitelmat, missä esitetään vesienhoidon yleislinjaukset ja määritellään tavoitteet ja toimenpiteet vesienhoitoalueella seuraavan kuuden vuoden aikana tehtävälle vesienhoitotyölle. Suunnitelmat on tarkoitus viedä Valtioneuvoston hyväksyttäväksi vuoden 2009 lopulla.

Kuuleminen ja lausunnot

Vesienhoitosuunnitelman ehdotus on nähtävillä 31.10.2008 – 30.4 2009. Kuulemiskierroksen lisäksi Lounais-Suomen ympäristökeskus on pyytänyt ehdotuksesta lausuntoja. Lausuntoaikaa on 27.2.2009 saakka.

Lausunnossa pyydetään näkemyksiä erityisesti seuraavista asioista:

·Onko ehdotusta varten koottu tarpeeksi tietoa ja ovatko linjaukset oikeita ja riittävän perusteltuja?

·Onko tarjottu riittävästi mahdollisuutta osallistua suunnitteluun?

·Onko ehdotuksessa keskitytty oikeisiin asioihin?

·Ovatko esitetyt toimenpidelinjaukset oikeaan tietoon pohjautuvia, riittävän perusteltuja ja oikeita?

·Ovatko ehdotetut toimenpiteet tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia?

·Miten toimenpiteitä voidaan toteuttaa ja rahoittaa?

Vesien tilatavoitteet ja parantamistarpeet

Vesienhoidon tavoitteena on, että vesien (pinta- ja pohjavedet) tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan hyvä tila. Tavoitteista voidaan joissain tapauksissa kuitenkin poiketa siten, että määräaikaa tavoitteen saavuttamiseksi voidaan tietyin ehdoin pidentää 6 tai 12 vuodella.

Pintavesien osalta Turun seudulla tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaisi erittäin suurta positiivista muutosta vesiemme tilaan. Mm. koko Aura- ja Paimionjoen valuma-alueilla vesien tila ei ole hyvä missään, joten ko. jokialueilla muutos olisi erityisen suuri. Lisäksi Saaristomeren alueella tulisi vesien tilan parantua yli 85 %:n alueella, sillä vain vajaa 15 % vesistä täyttää nykyisin hyvän tilan kriteerit.

Vesien luokitus Turun alueella

Ekologisen luokituksen perusteella Aurajoen ala- ja keskiosa on luokiteltu fysikaalis-kemialliselta luokitukseltaan huonoksi, kemiallisen tilan osalta hyväksi ja ekologisen luokan osalta välttäväksi. Vastaavasti Turun lähialueiden (Ruissalon salmet, Viheriäisten aukko, Pitkäsalmi, Raisionlahti, Hirvensalo- Kakskerta) vesien tila on luokiteltu fysikaalis-kemiallisen tilan ja ekologisen luokan perusteella välttäväksi ja kemialliselta tilaltaan hyväksi. Poikkeuksena oli kuitenkin Raisionlahti, jonka tila fysikaalis-kemiallisten ja ekologisten mittareiden perusteella arvioitiin huonoksi. Pohjois-Airiston ja Kotkanaukon osalta vesien tila oli fysikaalis-kemiallisen ja ekologisen luokittelun perusteella tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä.

Kuormitustavoitteet Aurajoen-Paimionjoen alueella

Ravinteiden osalta on Aurajoen-Paimionjoen valuma-alueelle esitetty fosforin osalta yhtensä 40 tonnin kuormituksen vähenemää vuoteen 2015 mennessä ja lisäksi 19 tonnin vähennystä vuoteen 2027 mennessä eli yhteensä 59 tonnin vähennystä nykytilanteeseen verrattuna. Tästä tavoitteesta n. 47 tonnia kohdistuu maataloussektorille ja n. 11 tonnia haja-asutukseen muiden toimijoiden osuuksien ollessa marginaalisia.

Typen osalta tavoitteena on vähentää kuormitusta 541 tonnia vuoteen 2015 mennessä ja sen jälkeen 159 tonnia vuoteen 2027 mennessä. Tästä noin 700 tonnin vähenemästä tulee maataloudesta yli 625 tonnia, haja-asutuksesta n. 52 tonnia, yhdyskuntien jätevesistä n. 30 tonnia ja metsätaloudesta noin 5 tonnia.

Saaristomeren merialueen vesienhoidon tavoitteet

Turun alueen rannikkovesien osalta on otettu tavoitteeksi, että kokonaisfosforin pitoisuus olisi enintään 29 µg/l. Tämä edellyttää Turun edustalla vesialueesta riippuen 20-60 %:n vähentämistarvetta fosforipitoisuuksissa. Eniten vähentämistarvetta on Raisionlahdella (60 %) ja vähiten Pohjois-Airistolla (19 %), muilla vesialueilla vähentämistarve on 29-41 % nykytilanteeseen verrattuna.

Typen osalta vähentämistarve vaihtelee 21-74 %:n välillä Turun edustan merialueella, kun pitoisuustavoitteeksi oli asetettu kok-N 488 µg/l merivettä.

Ehdotukset vesienhoidon toimenpiteiksi

Vesienhoidossa tarkoituksena on suunnitella ja toteuttaa toimenpiteet, joilla voidaan saavuttaa vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet. Vesienhoitoalueittaiset toimenpiteet on esitetty toimenpideohjelmissa. Varsinais-Suomea koskevat toimenpideohjelmat ovat ”Ehdotus Varsinais-Suomen pintavesien vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuoteen 2015” ja ”Ehdotus Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueen pohjavesien vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuoteen 2015”.

Toimenpideohjelmissa on esitetty sektoreittain nykykäytännön mukaiset toimenpiteet vesien tilan parantamiseksi sekä ehdotukset lisätoimenpiteiksi. Sektoreita ovat yhdyskunnat, haja-asutus, teollisuus ja yritystoiminta, kalankasvatus, turvetuotanto, turkiseläintuotanto, maa- ja metsätalous, liikenne ja merenkulku, maa-ainesten otto, pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit, vesistöjen kunnostus, maaperän happamuus, vesistöjen säännöstely ja rakentaminen sekä vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen.

Ehdotus annettavaksi lausunnoksi

Yleistä

Ehdotus sisältää kattavasti vesien tilan analyysin koko alueelta, erittelyn vesiensuojeluun vaikuttavista toiminnoista sekä pohja- että pintavesien suojelun osalta. Käytettävissä oleva tietopohja on riittävä. Vesien laadun tavoiteasettelu on selkeä ja yksityiskohtainen ja tavoitteiltaan erittäin tiukka, mutta vesipuitedirektiivin mukainen.

Ehdotuksen hyviä puolia on se, että ensimmäistä kertaa on asetettu selkeät tavoitetasot vesialueittain sekä ravinnepitoisuuksille että kuormituksen vähentämiselle ja jyvitetty ravinnekuorman vähentämistavoite yhteiskunnan eri toimintasektoreille.

Sektorikohtaiset nykykäytännön mukaiset toimenpiteet ja lisätoimenpiteet on pääosin esitetty laajasti ja yksityiskohtaisesti. Toimenpiteisiin vaikuttavien ohjauskeinojen osalta ehdotuksessa ei ole kuitenkaan samaa yksityiskohtaisuutta ja monien toimenpiteiden osalta niitä koskeva ohjaavuus ja toimenpiteiden vastuutus jää osin epämääräiseksi.

Vesistö- ja kuormitustavoitteet

Vesistö- ja sektorikohtaiset kuormitustavoitteet olisi tarpeen esittää ehdotuksessa. Nyt kuormitustavoiteasettelu on näkyvissä ainoastaan taustamateriaalissa (Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelmaehdotus). Kun vertaa kuormitustavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia keskenään eivät ne ole välttämättä tasapainossa keskenään. Esimerkiksi maatalouden osalta nykykäytännön mukaisilla sekä esitetyillä toimenpide-ehdotuksilla ei todennäköisesti tulla kuormitustavoitteita tai vesien tilaa koskevia tavoitteita saavuttamaan. Toimenpide-ehdotukset eivät myöskään tue ns. hot-spot –ajattelua, jossa toimenpiteet kohdistetaan nimenomaan kaikkein eniten kuormitusta aiheuttaville alueille. Ehdotuksessa on esimerkiksi maatalouden lisätoimenpiteiden alueeksi osoitettu koko vesienhoitoalue ilman että olisi osoitettu erityisesti niitä alueita, joilla tarvitaan eniten kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Suunnitelmaa viimeisteltäessä toimenpiteiden vaikuttavuutta pitäisi selkeämmin korostaa ja valita siihen perustuvia painopistealueita vesienhoitoalueen sisältä.

Vesienhoitosuunnitelmassa rannikkovedet ovat saaneet vähän huomiota. Toimenpide-ehdotuksessa niitä on tarkasteltu hieman laajemmin, muttei sielläkään riittävästi. Kaikki kuormitus päätyy lopulta rannikkovesiin joko suoraan maalta tai jokien kautta. Laivaliikenne on käsitelty lähinnä vain pilaantuneiden sedimenttien kautta unohtaen laivaliikenteen ilman kautta merialueelle tulevat päästöt. Saaristomeren osalta suunnitelmaa voidaan pitää vaillinaisena. Sektorikohtaisissa toimenpiteissä ja lisätoimenpiteissä puutteena voidaan pitää myös sitä, että niissä ei ole mainittu tarvetta pilaantuneiden sedimenttien käsittelyn parantamiseen tai läjitys- ja käsittelyalueiden rakentamisen edistämiseen. Nämä pitäisi lisätä lopulliseen suunnitelmaan.

Olemassa olevien suunnitelmien hyödyntäminen

Koska ehdotuksessa on kirjattu kaikki kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmissa ja alueellisissa yleissuunnitelmissa esitetyt hankkeet toteutettaviksi, päädytään ylimitoitukseen. Tuloksena on epärealistinen vesienhoitosuunnitelma esimerkiksi viemäriverkostojen osalta.

Pintavedet ja vedenotto

Alueella harjoitettavan riskialttiin toiminnan seuraukset pintavedestä tapahtuvalle vedenhankinnalle on täysin sivuutettu. Riskejä aiheuttavasta toiminnasta ajatellaan olevan haittaa vain pohjaveden laatuun tai määrään. Poikkeuksena tästä on ajatus sälyttää vesistöjen yleisen tutkimustoiminnan kustannuksia vesilaitoksen harteille silloinkin, kun ne eivät kuormita vesistöä vaan ainoastaan käyttävät vettä raaka-aineena. Vesistöjen käyttö yhdyskuntien vedenhankintaan vaatisi korkeamman prioriteetin.

Suunnittelualueella on pulaa lannanlevitysalasta, mikä on todettu myös suunnitelmassa. Lannan aiheuttama kuormitus on laskettu haja-kuormitukseen, jolla kokonaisuutena on kiistaton vaikutus veden laatuun, mutta jolle ei tässäkään suunnitelmassa ole löydetty riittäviä vähentämiskeinoja. Varsinais-Suomessa karjatalous on keskittynyt suuryksiköihin, joissa eläinten lukumäärä ja sitä kautta kuormittava vaikutus on suurempi kuin pienten kuntien jätevedenpuhdistamoiden. Useaan otteeseen on ilmennyt, ettei suurkarjatalouden ympäristöluvissa ole edellytetty lannan levityksessä otettavan huomioon sen raakavedenotolle aiheuttamia riskejä, saati mahdollisia vesistövaikutuksia. Viime aikoina eläinsuojien kokojen kasvaessa kehitys on kääntynyt huonompaan suuntaan. Vaikka tämä vesienhoitosuunnitelma ei omannekaan lain statusta, niin tässä olisi hyvä tilaisuus kääntää kehityksen suuntaa myös tällä sektorilla parempaan.

Pohjavedet

Toisin kuin pintavesien kohdalla pohjavesiä ajatellaan suunnitelmassa pääasiassa vesienhankinnan kannalta. Suunnitelma menee siinä jopa niin pitkälle, että tulevaisuudessa lisääntyvän pohjavesien seurannan tekevät vedenottajat kaikilla vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla. Suunnitelmassa ei juuri oteta kantaa eri toimenpiteiden ja tarkkailujen kustannusten maksamisesta. Pilaaja maksaa -periaatteen pitäisi olla näissäkin kysymyksissä voimassa.

Kustannukset ja vesihuoltolaitosten kantokyky

Sekä toimenpide-ehdotuksessa että vesienhoitosuunnitelmaehdotuksessa käsitellään paljon kustannuksia. Eri yhteyksissä olisi välttämätöntä mainita, mihin laskennassa käytetyt yksikkökustannukset perustuvat. Erityisesti viemäriverkoston osalta näyttää siltä, että yksikkökustannukset on arvioitu aivan liian mataliksi. Suunnitelmissa ei juuri oteta kantaa, mille tahoille toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset lankeavat. Ainoa, jolle niitä näyttäisi lankeavan, ovat vesihuoltolaitokset.

Taloudellinen tarkastelu on ehdotuksessa rajoittunut vain vesihuoltolaitoksiin, vaikka ympäristölupaa edellyttävä toiminta on lähes poikkeuksetta myös liiketoimintaa. Myös maatalouden ympäristötuki näyttää kohdentuvan liiketoiminnan tukemiseen. Suunnitelmassa vesilaitosten taloutta on tarkasteltu vuoden 2003 tilinpäätösten kautta. Vesihuoltolaitosten rajalliset resurssit ylläpitävät nykyistä suurempaa investointitasoa, eivät tule riittävästi ilmi yhden vuoden tilinpäätöstiedoista, jotka ovat lähtötiedoiksikin monta vuotta liian vanhoja. Muiden toimijoiden taloudellista kannattavuutta ei tarkastella lainkaan, mitä voidaan pitää selkeänä puutteena.

Turun seudulla rakentaminen on vaikeista rakennusoloista johtuen huomattavasti valtakunnan keskimääräistä tasoa kalliimpaa. Seudullisesti on panostettu kahteen merkittävään vesihuollon hankkeeseen, joiden yhteinen kustannus on yli 250 miljoonaa euroa. Hankkeet aiheuttavat vesihuoltolaitosten kustannuksiin ja sitä kautta myös taksoihin nousun, jolla kuluttajamaksut nousevat valtakunnallisesti korkeiksi. Tässä tilanteessa ei ole realistista odottaa, että vesihuoltolaitokset pystyisivät merkittävästi lisäämään panoksia verkostojen ulottamiseksi haja-asutusalueelle tai olemassa olevan infrastruktuurin saneeraamiseen.

Kuntien tai kunnallisten vesihuoltolaitosten todellisten kustannusten ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten arviointia vaikeuttaa suunnitelman tarkastelujakso. Sen vuoksi vesistöjen tilaa on arvioitu vallitsevan tilanteen mukaan, mutta merkittävät investoinnit eivät kuitenkaan näy panostuksena.

Vaikutukset Turun kaupungin kannalta

Ehdotuksessa esitetyt vesistöjen kuormitustavoitteet ja hoitotavoitteet vaikuttavat Turun kaupungin toimintaan. Yhdyskuntia koskevat kuormituksen vähenemätavoitteet kohdistuvat lähinnä typpikuorman pienentämiseen, mikä saavutettaneen mm. Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon tehostuneella toiminnalla. Viemäriverkoston saneeraukset sekä viemäriverkon laajentaminen reuna-alueiltaan ovat mm. kaupungin toteutettavissa olevia toimenpiteitä kuormitusten edelleen vähentämiseksi.

Pohjavesien osalta kaupungin pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien tekeminen ja toteuttaminen, pohjavesialueilla sijaitsevien pilaantuneiden maiden kunnostus tai muut pohjavesien suojausta edellyttävät toimenpiteet kuuluvat kaupunkiorganisaation tehtäviin.

Virttaan tekopohjavesihankkeen valmistuttua Aurajoki, Maarian allas ja Paimionjoki säilyvät edelleen Halisiin saneerattavan varavesilaitoksen raakavesilähteinä ja vesiliikelaitos säännöstelee näitä. Vesienhoitosuunnitelma-alueelle jää muitakin pintavesilaitoksia. Vesienhoitosuunnitelmassa pintavesilaitosten tarpeet on unohdettu.

Ehdotus Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015 on luettavissa:

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=301209&lan=fi