1.

Kaupunginhallitus päätti 19.12.2022, ettei se ota käsittelyynsä kasvatus- ja opetuslautakunnan 13.12.2022 kokouksen pöytäkirjaa eikä ruotsinkielisen jaoston 8.12.2022 kokouksen pöytäkirjaa.

2.

Kaupunginhallitus päätti 22.12.2022 ettei se ota käsittelyynsä suomenkielisen jaoston 20.12.2022 kokouksen pöytäkirjaa.

3.

Opetushallitus on 20.12.2022 päättänyt myöntää valtionavustusta hankkeelle 34/4575/2022 Laadukas ja saavutettava Turun lukiokoulutus. Opetushallitus myöntää avustusta hankkeelle 195 300 euroa. Hankkeelle hyväksytyt kokonaisnettomenot ovat yhteensä 217 000 euroa. Hankkeen käyttösuunnitelmassa on esitetty hankkeen mahdolliset tulot, omarahoitus ja muu rahoitus. Valtionavustusprosentti on 90 %.

4.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 20.12.2022: Opetusministeri Li Andersson on myöntänyt 11,6 miljoonaa euroa yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistamiseen. Avustus koskee esi- ja perusopetusta, lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia sekä oppivelvollisten koulutusta järjestäviä vapaan sivistystyön oppilaitoksia, ja se on tarkoitettu vuodelle 2023.

Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tarkoitetaan koulun tai oppilaitoksen toimintakulttuuria ja toimia, joilla edistetään oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia, vuorovaikutusta, osallisuutta, ympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä esteettömyyttä.

Valtion erityisavustusta voidaan käyttää yhteisöllisen opiskeluhuollon ja ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen sekä oppilaiden ja opiskelijoiden mielenterveyden tukemiseen. Avustuksella voidaan palkata erityisesti mielenterveys- ja hyvinvointiosaamista omaavaa henkilöstöä opettajien ja opetusryhmien tueksi.

Avustusta voi käyttää myös yhteisöllisen opiskeluhuollon toimintamallien ja menetelmien kehittämiseen.

Turku sai avustusta 366 993 euroa.

5.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 12.1.2023 julkaissut ensimmäisen Sivistyskatsauksen, jossa luodaan kokonaiskuva ministeriön hallinnonalan kehityksestä viime vuosikymmenten ajalta. 1990-luvulta alkanutta viimeisintä vaihetta leimaavia piirteitä ovat oppimistulosten heikkeneminen, suomalaisten koulutustason nousun pysähtyminen sekä toisaalta julkisten sivistyspanostusten hidas lasku.

1950-luvulta 1990-luvun alkuun sivistyssektori laajeni voimakkaasti. Peruskoulu, keskiasteen uudistus ja kasvanut korkeakoululaitos laajensivat suomalaisten koulutukseen pääsyä. Oppimistulokset nousivat kansainvälisen vertailun kärkeen ja nuorten aikuisten koulutustaso kehittyneiden maiden korkeimmaksi. 1990-luvulle tultaessa kirjastot ja taidelaitokset olivat muodostaneet valtakunnallisesti kattavan verkoston.

1990-luvulta alkaen sivistyssektorin rahoitus alkoi useimmilla osa-alueilla laskea. Nuorten koulutustason nousu on pysähtynyt 1975 syntyneisiin. Nuorten oppimistulosten pitkäaikainen nousu pysähtyi ja kääntyi laskuksi viimeistään vuosituhannen vaihteessa. Kirjastolaitoksen tavoittavuus alkoi heikentyä 2000-luvulla ja monien taiteenalojen julkinen tuki väheni, palaamatta enää 1990-luvun lamaa edeltäneelle tasolle.

2010-luvun puolivälin jälkeen esiopetuksen velvoittavuus ja oppivelvollisuuden laajentaminen laajensivat velvollisuutta osallistua koulutukseen. Samalla toiselle asteelle jatkavien osuus ikäluokasta nousi ensi kertaa 1980-luvun jälkeen. Korkeakoulutuksen tarjonnan laajuus kääntyi kasvuun, kun moninkertaista korkeakoulutusta vähennettiin suuntaamalla tarjontaa ensikertalaisille opiskelijoille sekä koronakriisin aikana merkittävillä aloituspaikkatarjonnan lisäyksillä. Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen nostamisen tarpeesta vuoteen 2030 saakka vallitsee laaja yhteisymmärrys.

Varhaiskasvatukseen osallistuminen poikkesi Suomessa pitkään muista Pohjoismaista. Niissä 3-5 -vuotiaista varhaiskasvatukseen on osallistunut 90 prosenttia lapsista, kun Suomessa osuus oli vuonna 2005 alle 70 prosenttia. Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Suomessa noussut voimakkaasti erityisesti vuoden 2015 jälkeen ja vuonna 2020 osallistumisaste oli jo lähes 90 prosenttia.

Ylioppilastutkinnon suoritti vuonna 1960 joka kymmenes nuori. Vuonna 2000 tutkintojen määrä oli 55 prosenttia 19-vuotiaiden ikäluokan koosta. Vuoden 2005 jälkeen ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä kääntyi laskuun. Vuodesta 2016 ylioppilastutkintojen määrä on ollut hyvin lähellä 50 prosenttia 19-vuotiaiden ikäryhmästä.

1990-luvun alussa kouluasteen ja opistoasteen ammatillisen koulutuksen kokonaisopiskelijamäärä oli noin 150 000 opiskelijaa. 1990-luvulta koulutukseen osallistumisen kasvu on keskittynyt toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, jonka opiskelijamäärä on noussut yli 340 000 opiskelijaan.

Perusopetuksessa lukutaidon ja matematiikan osaaminen vahvistuivat Suomessa 1960-luvulta 1990-luvulle saakka ja saavuttivat kansainvälisen kärkitason 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteen oppimistulosarvioinneissa.

Vuosituhannen vaihteessa alkanut oppimistulosten lasku on Suomessa ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa ja useissa tutkimuksissa todettu lukutaidon ja matematiikan osaamisen heikkeneminen vastaa yli vuoden, joissain aineistoissa kahden vuoden, oppimista. Nuorten oppimistulokset ovat huomattavasta laskusta huolimatta Suomessa yhä kansainvälisesti vertaillen hyviä monissa kansainvälisissä arvioinneissa.

Sosiaaliseen taustaan liittyvät erot oppimistuloksissa ovat nousseet aiempaa korkeammalle. Samalla sukupuolten oppimistuloserot ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen korkealla tasolla. Ero on kasvanut edelleen 2000-luvulla.

Väestön koulutustaso on ollut laskussa jo muutaman vuosikymmenen. Vuonna 1978 syntyneet ovat koulutetuin ikäluokka. Nykyiset 30-vuotiaat eivät todennäköisesti koskaan saavuta vastaavaa koulutustasoa kuin 1978 syntyneet. Sen sijaan 2010-luvun jälkipuoliskon suotuisa kehitys korkeakouluopintojen aloittamisessa näkyy jo siinä, että alle 28-vuotiaat ovat 2020 koulutetumpia kuin vuonna 2010. Näyttää siltä, että 1990-luvulla syntyneiden koulutustaso voi nousta 1970-luvun lopulla syntyneiden koulutustasoa korkeammaksi.

Vuosina 2012 - 2019 opettajina on työskennellyt vuosittain hieman yli 130 000 henkilöä. Kasvatusalojen koulutuksen suorittaneiden 20-64 -vuotiaiden määrä on kasvanut hieman yli 70 000 hengestä noin 77 000 henkeen samalla ajanjaksolla.

Opettajan ammatin arvostus on kasvanut jatkuvasti jo vuosikymmenten ajan. Ammattikunnan koulutuksen akatemisoituminen ja suomalaisen koulutusjärjestelmän kansainvälisen maineen paraneminen näyttävät vahvistaneen selvästi luokanopettajan ammatin arvostusta Suomessa.

Aikuisväestöstä noin 80 prosenttia kertoo harrastavansa liikuntaa. Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus väestöstä on laskenut kolmanneksella 2000-luvun aikana. Liikunnan ja urheilun parissa työskentelevien ihmisten määrä on kasvussa. Kasvu liittyy muun muassa liikunta- ja urheiluseuratoiminnan ammattimaistumiseen. 5.- ja 8.-luokkalaisille toteutetun Move!-mittaustulosten mukaan koululaisten kestävyyskunto näyttää laskeneen viime vuosina.