Toimialajohtaja Timo Jalonen 30.11.2016:

1. Kaupunginvaltuusto päätti 28.11.2016 muuttaa päätöstään 23.9.2013 § 179 siten, että Syvälahden koulun perustamista siirretään kaksi vuotta ja Syvälahden koulun perustaminen hallinnollisena yksikkönä toteutetaan 1.8.2018.

2. Kaupunginvaltuusto päätti 28.11.2016 muuttaa päätöstään 23.9.2013 § 179 siten, että Yli-Maarian koulun perustamista siirretään yksi vuosi ja Yli-Maarian koulun perustaminen hallinnollisena yksikkönä toteutetaan 1.8.2018.Lisäksi kaupunginvaltuusto päättää, että Moision koulu lakkautetaan 1.8.2018 lukien.

3. Kaupunginhallitus päätti 21.11.2016 § 448, että Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion peruskorjauksen kustannusarvio merkitään tiedoksi, että Turun suomalaisen Yhteiskoulun kannatusyhdistys ry:n toteuttaman peruskorjauksen rahoitus toteutetaan Nordea Pankki Suomi Oyj:n myöntämällä enintään 9 milj. euron lainalla Kannatusyhdistykselle kaupunginvaltuuston 23.3.2015 tekemän päätöksen mukaisesti kaupungin takauksella, että kaupunki saa takauksen vastavakuudeksi Kauppiaskatu 17 kohteen 853-6-15–11 kiinteistökiinnityksiin liittyvät n. 10 milj. euron panttikirjat ja että päätös pannaan täytäntöön odottamatta sen lainvoimaisuutta. Peruskorjaus alkaa heti tammikuussa 2017 ja kestää vuoden.

4. Kaupunginhallitus päätti 21.11.2016 § 455, ettei se ota käsittelyynsä seuraavia pöytäkirjoja: Kasvatus- ja opetuslautakunta 16.11.2016, Kasvatus- ja opetuslautakunta, ruotsinkielinen jaosto 10.11.2016 tai Kasvatus- ja opetuslautakunta, suomenkielinen lukio- ja ammattiopetusjaosto 08.11.2016.

5. Koulutuksen tutkimuslaitoksen mukaan luokkakoolla ei ole selvää yhteyttä oppilaiden osaamiseen. Liian suuri luokka nähdään syynä oppimistulosten laskuun jota luokkakoon pienentäminen parantaisi ja samalla oppilaat sitoutuisivat vahvemmin koulutyöhön. Tutkimusten perusteella luokkakoko ei kuitenkaan ole yhteydessä oppilaiden osaamiseen tai heidän oppimiseen ja kouluun liittyviin asenteisiinsa. Tutkimustuloksia esitellään Suomen kasvatustieteellisen seuran julkaisusarjan teoksessa Luokkakoko. Teos on tähän mennessä kattavin suomenkielinen kooste luokkakokoa käsittelevästä tutkimuksesta.

Kansainvälisesti luokkakoko on yksi tutkituimmista kasvatustieteen kysymyksistä. Kirjan kirjoittajat Sirkku Kupiainen ja Ninja Hienonen Helsingin yliopistosta käyvät läpi joukon kansainvälisiä tutkimuksia. Tulokset luokkakoon vaikutuksista ovat tämän analyysin perusteella ristiriitaisia. Silloin kun luokkakoon vaikutus on tutkimuksissa löytynyt, se on usein jäänyt heikommaksi kuin jollakin muulla – yleensä edullisemmalla – tavalla toteutetun opetuskokeilun, kertoo Kupiainen.

Luokkakoko Suomessa on OECD-maiden keskiarvoa pienempi. Suomen tilannetta tarkastellaan kirjassa Helsingin yliopistossa toimivan Koulutuksen arviointikeskuksen vuonna 2012 keräämän valtakunnallisen rehtorikyselyaineiston sekä kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla toteutettujen arviointitutkimusten perusteella. Suomalainen perusopetuksen luokkakoko on OECD-maiden keskiarvoa pienempi. Lukuvuonna 2011–2012 keskimääräinen luokkakoko alaluokilla oli 19 oppilasta (OECD 21) ja yläluokilla 20 oppilasta (OECD 24). Suuria luokkia on Suomessa melko vähän, yli 30 oppilaan luokkien osuus kaikista peruskoulun luokista vuonna 2008 oli 2,4 prosenttia ja vuonna 2013 vain 0,8 prosenttia – tähän on luultavasti vaikuttanut myös samaan aikaan valtion kunnille suuntaama erityisavustus luokkakokojen pienentämiseen.

Oppilaiden osaamista tutkittiin laaja-alaisilla, oppiaineiden rajat ylittävillä tehtävillä. Kaikissa tehtäväryhmissä ja kaikilla luokka-asteilla, kolmannella, kuudennella ja yhdeksännellä luokalla, tulos oli sama: Syy oppilaiden osaamiseen tai osaamattomuuteen ei löytynyt luokan oppilaiden määrästä. Osaaminen oli kuitenkin usein parempaa kaikkein suurimmissa luokissa, jotka ovat oppilasvalikoinnin seurauksena usein esimerkiksi musiikkiluokkia tai valinnaisen kielen opiskelijoiden luokkia.

Oppilaiden asenteista tutkittiin suoraan koulutyöhön liittyviä asenteita sekä oppilaan näkemyksiä opettajistaan ja luokkatovereistaan. Nämä olivat riippumattomia luokkakoosta kaikilla luokka-asteilla lukuun ottamatta pienimpiä, alle viidentoista oppilaan luokkia. Näissä luokissa on yleensä useampia tukea saavia oppilaita, joilla on jonkin verran enemmän koulutyötä haittaavia asenteita kuin muun kokoisissa luokissa opiskelevilla oppilailla.

Tutkimuksessa selvitettiin myös tukea saavien oppilaiden osuutta ja määrää erikokoisissa luokissa. Valtaosassa yleisopetuksen luokkia oli ainakin yksi tehostettua tai erityistä tukea saava oppilas, alaluokilla hieman useammin kuin yläluokilla (80 % vs. 65 %). Yhdeksänsillä luokilla tehostetun ja erityisen tuen yhteyttä luokkakokoon tarkasteltiin myös oppilastasolla. Tehostettua tai erityistä tukea saavia oppilaita opiskeli kaikenkokoisissa luokissa. Tehostettua tukea saavista oppilaista kuitenkin suurin osa opiskeli alle 20 oppilaan luokissa ja erityistä tukea saavista oppilaista puolet alle 16 oppilaan luokissa.

Kirjoittajat toteavat, että kysymys oppimisen kannalta ihanteellisesta luokkakoosta ei ratkea tämänkään tutkimuksen perusteella. Koulut käyttävät jo nyt erikokoisia luokkia, erilaisia ryhmittelyjä ja esimerkiksi koulunkäyntiavustajia joustavasti järjestääkseen jokaiselle oppilaalle mahdollisimman hyvät oppimisen edellytykset käytettävissä olevien resurssien rajoissa. Mikäli luokkakoolle säädettäisiin yläraja, se ei kirjoittajien mukaan saisi viedä resursseja koulujen omaan harkintaan perustuvalta luokkakoon sääntelyltä.

– Tiukasti määritelty luokkakoon maksimi tarkoittaisi, että yksikin tämän rajan ylittävä oppilas johtaisi uuden rinnakkaisluokan perustamiseen, mihin tarvitaan sekä lisää tilaa että uusi opettaja. Jos jotain halutaan säädellä, se voisi olla opettajien määrä suhteutettuna oppilaiden määrään koulussa, Kupiainen ja Hienonen toteavat.

Ehdotus        Kasvatus- ja opetuslautakunta merkitsee ilmoitusasiat tiedokseen.