Terveyspalvelut, palvelualuejohtaja Katariina Kauniskangas, ylilääkäri Kari Koskela, projektipäällikkö Terhi Painilainen 18.11.2020:

Asiaa käsiteltiin sosterlassa 11.11.2020 § 427 ja palautettiin uudelleen valmisteltavaksi.

Oheismateriaali               Sosterla 11.11.2020 § 427

Hyvinvointitoimialan sopeuttamisohjelma on kokonaisuus, jonka onnistumisen edellytyksenä on, että sopeuttamisohjelman eri toimenpiteissä onnistutaan kussakin tahollaan. Eri toimenpiteet puolestaan toimivat vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin yhden onnistuminen avittaa myös muiden onnistumista. Toisaalta jossakin kokonaisuudessa tapahtuva hitaampi kehitys hidastaa onnistumista muissa toimenpiteissä. Esimerkiksi onnistuminen sairaalan kehittämisprojektissa on yksi merkittävä edellytys sille, että siirtoviivemaksujen vähentämisen toimenpiteessä onnistutaan. Samalla kuitenkin siirtoviivemaksujen ja sairaansijojen vähentämisen vuorovaikutusketjun keskeisenä edellytyksenä on, että lääketieteellisesti valmiit potilaat pääsevät siirtymään oikea-aikaisesti vanhus- ja vammaispalveluiden piiriin. Sairaalapalveluiden kehittämisen projektissa onnistumisen yhtenä tuloksena terveyspalvelut voivat tarjota tähän siirtymävaiheeseen merkittävän tuen, kun kotiin vietävät palvelut (kotisairaala ja kuntoutuskeskus) vahvistuvat.

Alla on kuvattu (kuva 1), miten 30 sairaansijan vähentäminen edellyttää lääketieteellisesti valmiiden potilaiden oikea-aikaisen pääsyn vanhuspalveluiden piiriin, ja 20 sairaansijan vähentäminen onnistuu sairaalan sisäisten kehittämistoimenpiteiden avulla. Esimerkiksi vuonna 2019 lääketieteellisesti valmiita potilaita on ollut sairaalassa keskimäärin 34 sairaansijan verran. Lääketieteellisesti valmiilla tarkoitetaan tilannetta, jossa potilaan hoito ei edellytä enää sairaalahoitoa, mutta jossa raskas hoivan tarve on estänyt turvallisen kotiuttamisen.

Kuva 1. Sairaansijojen väheneminen sairaalan osastoilla.

Sairaalan sisäisisten kehittämistoimien osalta yhtenä merkittävänä toimena on sairaalapalveluiden lääkäriresurssin vahvistaminen siten, että mm. erikoislääkärikierrot toteutuisivat jatkossa osastoilla päivittäin. Lääkäriresurssin vahvistaminen edistää lääketieteellisen hoidon oikea-aikaista suunnittelua ja koordinointia ja siten vähentää sellaisia hoitopäiviä, jotka eivät lisää terveyshyötyä potilaille.

Saattohoidon keskittäminen sairaalapalveluissa vapauttaa useita sairaansijoja niiltä osastoilta, jotka purkavat jonoa erikoissairaanhoidosta ja päivystyksestä. Saattohoidon keskittäminen on muutoinkin tarkoituksenmukaista potilaan hyvän elämän loppuvaiheen hoidon turvaamiseksi sitä varten perehtyneissä ja resursoiduissa yksiköissä. Saattohoidon keskittäminen on mahdollista nykyisellä saattohoidon sairaansijamäärällä.

Yksittäisiä sairaansijoja voidaan lisäksi vähentää mm. nopeuttamalla osastoilla olevien potilaiden pääsyä VSSHP:ssa tehtäviin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Tätä edistetään yhteistyöneuvotteluissa VSSHP:n kanssa. Sairaalan sisäisten osastosiirtojen minimointi on puolestaan mahdollista uuden keskitetyn lähetekäsittelyn toimintamallin sekä kokonaisvaltaisen prosessiajattelun myötä. Potilaat ohjautuvat jatkossa hoidon tarpeen mukaisiin prosesseihin: hoito on prosessin mukaisilla osastoilla kokonaisvaltaista ja sisältää hoidon kannalta tarpeellisen diagnostiikan, akuutin hoidon sekä kuntoutuksen ilman siirtoja akuuttiosastoilta kuntouttaville osastoille ja päinvastoin. Näin vähennetään hoitopäiviä, joita on tähän asti kertynyt potilaan siirtyessä yksiköstä toiseen.

Sairaalahoidon tarvetta vähentää myös se, että osa palvelusta siirretään tuotettavaksi avohoidossa: muistipoliklinikan, kotisairaalan tai kotikuntoutuksen palvelut. Esimerkiksi gastroenterologisia tutkimuksia edeltävät tyhjennyshoidot voitaisiin jatkossa toteuttaa osastojen sijaan kotona, sillä uudistuneet hoidot harvemmin edellyttävät sairaalahoitoa. Samoin osa muistipotilaiden selvittelyistä voitaisiin tehdä muistipoliklinikalla. Tämä edellyttää muistipoliklinikan toimintojen vahvistamista.

Kuvassa 2 on esitetty, miten sairaalan osastoilta vapautuvalla resurssilla vahvistetaan muistipoliklinikan ohella kotiutumista tukevia toimintoja. Resurssin kohdentamisessa priorisoidaan sairaalan erikoislääkäriresurssia, muistipoliklinikkaa, kotisairaalaa ja kotikuntoutusta. Näiden ohella muutoksessa vapautetaan kotiutushoitajien työpanosta kotiutuksen tukemista varten, kun vastuu lähetekäsittelystä siirtyy keskitettyyn lähetekäsittelyyn.

Kuva 2. Vapautuvan resurssin kohdentuminen tukemaan kotiutumista ja kotona selviytymistä.

Edellä kuvattujen toimien lisäksi tarvitaan prosessien kaikkinaista sisäistä kehittämistä. Prosessissa tunnistettujen kehittämiskohteiden korjaaminen tulee nopeuttamaan hoitoprosesseja, lisäämään hoidon laatua sekä tekemään työstä henkilöstölle myös mielekkäämpää, mikä lisää rekrytoinnissa onnistumista. Toimintaa tullaan seuraamaan ja arvioimaan siten, että asetetuissa tavoitteissa pysytään. Keskeisin tavoitteista on kustannusten hallinta ja palveluiden oikea-aikaisuus.

Sairaalan kehittämistoimien vaikutukset muuhun hyvinvointitoimialan kokonaisuuteen ovat vähäisiä. Potilaita tulee muutoksen myötä ohjautumaan entistä aikaisemmin kotikuntoutuksen palveluihin, mikä on huomioitu kuntoutuksen kokonaisuuden kehittämisprojektissa. Samoin tavoitteena on, että turkulaiset asiakkaat kotiutuisivat VSSHP:n erikoissairaanhoidon osastoilta ja päivystyksestä aiempaa useammin suoraan kotiin, ilman hoitojaksoa omassa sairaalassa. Tämä voi lisätä kotihoidon tarvetta, mikä on kuitenkin sairaalahoitoa oikeampi palvelumuoto asiakkaalle. Kotiutumista tukee osaltaan laajeneva kotisairaalatoiminta.

Kehittämistoimista huolimatta sairaala tulee edelleen vastaamaan turkulaisten sairaalahoidon tarpeeseen. Se palvelutarve, jota muutoksen seurauksena siirtyy muille toimijoille, on varsin vähäistä ja yksittäisen asiakkaan hoidon ja palvelun tarpeen mukaista. Palvelurakenteen keventämisestä seuraa palveluiden oikein kohdentumisen ohella myös kustannussäästöä (taulukko 1).

Sairaansijojen vähenemisen myötä vapautuva resurssi tarvitaan aiempaa intensiivisemmän hoidon järjestämiseen vuodeosastoilla, mutta myös esimerkiksi kotisairaalan laajentamiseen. Osastohoidon järjestäminen nykyistä 50 paikkaa vähäisemmällä sairaansijamäärällä tarkoittaa myös, että hoitojaksojen kesto lyhenee. Hoidon kesto lyhenee keskimäärin kolmella hoitopäivällä yksittäistä hoitojaksoa kohden. Hoitojaksojen lyhenemistä tapahtuu erityisesti pidemmistä hoitojaksoista, joiden loppuvaiheessa sairaalahoidon tarvetta ei enää ole ollut, mutta joissa hoitoa ei ole kyetty järjestämään muualla.

Taulukko 1. Hoitopäivähinnat 2019.

•Kaupunginsairaalan hoitopäiväkustannus on keskiarvo, joka sisältää välilliset kustannukset ja ALV-vähennyksen

•TYKS:n hinnat ovat toimialojen hoitopäivien keskiarvoja, jotka sisältävät välilliset kustannukset ja ALV-vähennyksen

•Tehostetun palveluasumisen hinnat sisältävät palvelun ja ateriamaksun; hinnoista on vähennetty 5 % laskennallinen ALV, eli hinnat ovat palveluntarjoajalle maksettava osuus palvelusta. Todellinen kustannus on suurempi, koska lisäksi tulevat muut suorat kustannukset, esim. lääkäripalvelut, kuvantaminen, laboratoriopalvelut jne. sekä välilliset kustannukset.

•Hoitopäivähinnat eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään, mutta taulukon perusteella voidaan osoittaa, että siirtyminen sairaalapalveluista kohti kevyempiä palvelumuotoja tuottaa huomattavaa kustannussäästöä

Toimialajohtaja Riitta Liuksa 18.11.2020:

Ehdotus        Sosiaali- ja terveyslautakunta päättää merkitä tiedoksi sairaalan kehittämisprojektin tilannekatsauksen ja hyväksyy sairaalapalveluiden vuodepaikkojen vähentämisen kaupungin sopeuttamisohjelman mukaisesti.