KUNTOUTUKSEN PALVELUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN JA HALLINTA
-PROJEKTI
Kuntoutuskeskus-konsepti
1. Tausta ja perustelut
1.1.Kansalliset suositukset ja palvelurakenteiden muutos
Väestön ikärakenteen muutos seuraavien vuosikymmenten aikana luo haasteen palvelujärjestelmälle. Palvelutarpeen lisääntymisen huippu saavutetaan alle 20 vuoden kuluttua. Tähän tulee valmistautua ja se vaatii luovia ratkaisuja ja palvelurakenteen muutoksia palvelutarpeen ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Ikääntyneille kohdentuvien palveluiden tulee tukea heidän toimintakykyisyyttä ja osallisuutta ja erityisesti pitää kehittää ikääntyneiden kuntoutuspalveluja.
Laadukkaan ja vaikuttavan kuntoutuksen edellytyksenä on, että se toteutetaan tutkimuksiin perustuvilla ja vaikuttaviksi osoitetuilla keinoilla. Kuntoutus tulee kohdentaa oikea-aikaisesti, oikealla tavalla ja oikeassa ympäristössä siitä parhaiten hyötyville asiakkaille.
Kehittämisen näkökulmasta kansallisissa suosituksissa ikääntyneiden kuntoutuspalveluiden osalta korostuu erityisesti kaksi asiaa
•kuntoutuksen toteuttaminen kotona tai arkiympäristössä laitoksen sijaan sekä
•kuntoutuksen moniammatillisuus puhtaan terapiavetoisen kuntoutuksen sijaan
STM:n raportissa (Monialainen kuntoutus– tilannekatsaus 2015, STM) todetaan että ikääntyneiden kohdalla kuntoutuksen keskiöön asettuu erityisesti omassa arjessa ja sen toimintaympäristöissä selviytyminen. Tämä edellyttää kotiin vietävien kuntoutuspalvelujen kehittämistä, koska vain siten kuntoutus pystytään liittämään kuntoutujan omaan arkeen. Arkiympäristöön sidotulla kuntoutuksella saavutetaan parhaimmillaan myös pysyvä muutos ja kuntoutujan oppimisprosessi. Näin kuntoutus ei jää kertakäynnille, jota käydään nauttimassa erillisissä laitoksissa, jolloin vaikutukset eivät jää pysyviksi muutoksen mahdollistajiksi.
Kuntoutuksen uudistamiskomitean raportissa (2017) todetaan, että kuntoutuksen painopisteen tulee siirtyä laitoksista yhä selkeämmin avokuntoutukseen, ihmisten arjessa tapahtuvaksi toiminnaksi. Raportissa todetaan myös, että maakuntien tulisi järjestää monialaista kotikuntoutusta sitä tarvitseville. Ikääntyneiden palveluja koskeva laatusuositus painottaa kotiin vietävän kuntoutuksen kehittämistä (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019, STM) ja ns. vanhuspalvelulaki (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista)
korostaa kuntoutumista edistävien ja kotiin annettavia palveluiden merkitystä palvelutarpeen kasvun ennaltaehkäisyssä.
Tutkimuksista tiedetään, että erityisesti monisairaat ja toimintakyvyltään heikommat kuntoutujat tarvitsevat pelkän fysioterapiavetoisen kuntoutuksen sijaan monialaisen intervention. Kuntoutusta tulee tehdä useamman eri ammattilaisen yhteistyönä ja kuntoutus tulee räätälöidä yksilöllisesti ikääntyneen monimuotoisiin tarpeisiin. Lisäksi kuntoutustarpeen taustalla olevat syyt tulee selvittää geriatrisen arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Geriatrisen arvioinnin tehokkuus on osoitettu lukuisissa satunnaistetuissa tutkimuksissa. (Tutkimuksissa ollut mukana >70 000 ihmistä.) Geriatrinen arviointi vähentää toiminnanvajeita, laitoshoitoon joutumista, kuolemanvaaraa sekä ikääntyneiden päivystyspalveluiden käyttöä. Hyöty on osoitettu kaikissa geriatrisissa ikäryhmissä.
Moniammatilliseen kotikuntoutukseen panostamalla odotettavissa on vähimmilläänkin kustannuskasvun taittumista, todennäköisesti säästöjä, mutta voittoja myös inhimillisestä näkökulmasta toimintakyvyn paranemisen ja kotona pärjäämisen edellytysten lisääntymisen myötä.
1.2. Sopeuttamistoimenpiteet ja kuntoutuksen kehittäminen
Kaupunginvaltuusto päätti 17.6.2019, että kaupunginhallitus käynnistää 50 miljoonan euron sopeutusta tavoittelevan sopeutusprosessin, jonka tuloksena määritetään talouden tasapainottamiseen tähtäävät ja valmisteltavaan taloussuunnitelmaan sisällytettävät toimenpiteet. Valmistelun jälkeen sopeuttamistoimenpiteet esiteltiin ja hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa marraskuussa 2019.
Sopeuttamisohjelmassa omana kohtanaan on kuntoutuspalveluiden kokonaisvaltainen uudistaminen. Sen tavoitteena on erityisesti kustannusten pitäminen nykytasollaan vanhuspalveluissa kasvavien asiakasmäärien aikana. Tavoitteena on asiakkaiden omatoimisuuden tukeminen ja korjaavien/erityispalvelujen käytön vähentäminen.
Ikääntyneiden kuntoutuspalvelujen uudistaminen ja kotikuntoutuskeskuskonsepti tukee kuitenkin myös seuraavia sopeuttamisohjelman kehittämiskohteita tavoitteissaan:
-Vanhuspalveluiden rakennemuutos (1.): Tavoitteena on vähentää ikääntyneiden raskaimpien palvelujen tarvetta ja siirtymää ympärivuorokautiseen hoitoon, tukea ikäihmisten kotona pärjäämistä ja supistaa ympärivuorokautisesti tarvittavan pitkäaikaishoidon volyymia.
-Sairaalatoiminnan kehittäminen (3.): Yhtenä tavoitteena on vuodeosastopaikkojen vähentäminen. Kuntoutuksen avopalveluiden ja kotiin vietävien palveluiden kehittäminen tukee osaltaan nopeampaa kotiutumista sairaalasta.
-Tehtäväkuvien läpikäynti ja työnjako (20.): Tavoitteena on tarkastella tehtävä- ja hoitoketjut ja kohdentaa työ optimaalisesti eri ammattilaisten ja ammattiryhmien kesken. Kuntoutuskeskuskonseptin idea on lisätä kuntoutuksen vaikuttavuutta vahvistamalla moniammatillista työskentelyä ja luoda malli jossa eri ammattiryhmien osaamista pystytään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
-Vanhuspalvelut osana integroituja sote-palveluja (26.): Yhtenä tavoitteena on kehittää erikoissairaanhoidosta kotiuttamista ja jatkokuntouttaa asiakkaita sairaalahoidon jälkeen takaisin kotiin. Kuntoutuskeskukset tukevat tätä tavoitetta vahvasti.
-Palvelutarpeen arvioinnin keskittäminen (14.): Tavoitteena on rakentaa optimaalinen palvelukokonaisuus asiakkaan palvelutarpeeseen vastaamiseen. Ikääntyneiden kuntoutuskeskukset voisivat tukea palvelutarpeen arviointia tarjoamalla konsultaatiotukea ja kuntoutusjaksoja ikääntyneille ennen pysyvien palveluiden myöntämistä.
Ikääntyneiden kuntoutuksen ja geriatrisen arvioinnin lisäämisellä on odotettavissa tuottavuutta (ts. toimintakatteen nousun hidastumista) pidemmällä aikavälillä perustuen tutkittuun tietoon sekä kansallisiin esimerkkeihin (esim. Eksote). Geriatrinen arviointi sekä ikääntyneen toimintakyvyn parantaminen ja itsenäisen selviytymisen tukeminen siirtää laitoshoitoon joutumista ja ehkäisee myös kotiin vietävien hoidollisten ja tukipalvelujen tarvetta. Lisäksi palvelun odotetaan vähentävän muiden terveyspalveluiden, kuten päivystyspalveluiden käyttöä.
Kuntoutuskeskustoiminta on myös laitoskuntoutusta kustannustehokkaampaa, kun kuntoutukseen suunnatut varat pystytään kohdistamaan itse toimintaan eikä laitosmajoitukseen. Toiminnasta ei aiheudu mm. pesula-, hoitotarvike-, lääke- tai ruokapalvelumenoja lainkaan samassa mittakaavassa kuin laitosmuotoisessa palvelussa. Esimerkiksi geriatrisen kuntoutusosaston toiminnan kustannukset olivat vuonna 2018 yhteensä 2 200 745 euroa, kun taas avokuntoutusta tuottavan Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen kustannukset olivat yhteensä 810 332 euroa. Kuntoutusjaksoja geriatrisella kuntoutusosastolla tällä summalla tuotettiin yhteensä 291 ja vastaavasti kuntoutuskeskuksessa yhteensä 274. Huomionarvoista on myös, että kuntoutuskeskuksessa on voitu toteuttaa huomattavasti pidempiä kuntoutusjaksoja.
2. Ikääntyneen avokuntoutuspalvelut
2.1. Tavoitetila
Ikääntyneiden arjessa tapahtuvaa kuntoutusta tulee vahvistaa. Ikääntyneen tilannetta ei voida arvioida eikä toimintakykyä tukea siirtämällä asiakas kotoa osaston toimintaympäristöön.
Lisäksi kuntoutuksen tulee olla moniammatillista ja sen tulee sisältää geriatrisen arvioinnin, kun toimintakyvyn heikentymisen taustalla on useita asioita. Kuntoutuksen painotusta tulee siirtää elämän loppuvaiheesta varhaisempaan vaiheeseen, jolloin palvelutarpeen kasvuun voidaan vielä vaikuttaa.
Ikääntyneet tulisi ohjata kuntoutuspalveluiden piiriin ajoissa, jotta kuntoutus voitaisiin aloittaa silloin, kun voimavaroja toimintakyvyn palauttamiseen on vielä jäljellä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kuntoutukseen ohjaudutaan, sitä kevyemmällä interventiolla selvitään. Tämä edellyttää selkeää palvelujärjestelmää ja ohjautumisen kanavaa sekä matalan kynnyksen arviointipalvelua. Kuntoutuksen tulisi olla oikea-aikaista, joka edellyttää ketterän ohjautumiskanavan lisäksi riittäviä resursseja ja suuria palvelukokonaisuuksia, jotta asiakkaat eivät joudu jonottamaan kohtuuttomasti palveluun. Optimaalisimmillaan on vain yksi ohjautumisen kanava, ns. yhden luukun periaatteen mukaisesti toimiva palvelukokonaisuus, josta ikääntynyt saa yksilöllisesti tarpeidensa mukaan räätälöidyn kuntoutuksen.
Kuntoutuksen tulee perustua hyvään kuntoutuskäytäntöön sekä tutkittuihin ja vaikuttaviin toimintamalleihin. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikuttavuuden saamiseksi kuntoutuksen tulee olla selkeä prosessi, jolla on alku ja loppu, ja kuntoutusjakson tulee olla riittävän pitkä ja intensiivinen.
2.2. Nykytila
Kuntoutuskeskus-konsepti on syntynyt kuntoutuksen palvelujärjestelmän kehittäminen ja hallinta –projektin tuotoksena. Projektiryhmä on käynyt yksityiskohtaisesti läpi Turussa tarjottavat ikääntyneen kuntoutuspalvelut, liikuntapalvelut ja kolmannen sektorin palvelut sekä laatinut nykytilan kuvauksen. Jokaisen yksikön ja palvelun osalta käytiin läpi palvelun tavoite, kohderyhmä, resurssit, prosessit, mittarit, toimintaluvut ja vaikuttavuus. Toimintoja ja nykyistä palvelujärjestelmää tarkasteltiin kriittisesti vaikuttavuuden, optimaalisen resurssien käytön ja asiakkaan näkökulmasta.
Nykytilakuvaus osoittaa, että hyvinvointitoimialalla kuntouttavien palveluiden rakenne on pirstaleinen ja hoitopolut monimutkaiset. Asiakkaalle tämä näyttäytyy toimimattomina palveluketjuina. Kuntouttavaa toimintaa toteutetaan useissa pienissä yksiköissä, jotka eivät kykene vastaamaan tarvittavaan kysyntään. Tämä synnyttää sekä jonoja että kuntoutuksen palvelujen ketjuttamista ja asiakkaan ohjaamista palvelusta toiseen. Asiakas saattaa saman kuntoutustarpeen vuoksi kulkea lukuisien eri palvelujen ja yksiköiden läpi. Tämä johtaa toistuvaan jonottamiseen, minkä seurauksena kuntoutuksen oikea-aikaisuus ja vaikuttavuus kärsivät. Lisäksi kaikissa palveluissa asiakasta arvioidaan uudelleen kuntoutuksen suunnittelemiseksi. Toistuvaan arvioon hukkaantuu resurssia, joka on pois itse kuntoutusinterventiosta. Asiakkaat saattavat jonottaa myös useaan palveluun samanaikaisesti tai ajautua väärään kuntoutuspalveluun, kun monimutkaista palvelujärjestelmää ei tunneta riittävästi. Tämä luo päällekkäistä toimintaa, lisää jonoja sekä muodostaa valheellista häiriökysyntää.
Ikääntyneiden kuntoutusta toteutetaan hyvinvointitoimialalla vaihtelevin tavoin. Kuntoutustoimenpiteet eivät aina noudata tavoitteellisen kuntoutusprosessin kulkua, eikä maksimaalista terveyshyötyä saavuteta. Palveluissa tehdään runsaasti arviointia ja ohjausta, mutta varsinaista vaikuttavaa kuntoutusta toteutetaan vähemmän.
Mittareita hyödynnetään Hyvinvointitoimialalla vaihtelevasti. Tietoa prosesseista ja niiden vaikuttavuudesta ei saada riittävästi ja vertailukelpoisesti. Lääkinnällisen kuntoutuksen tilastointi tuottaa tietoa suorituspaikoittain ja ammattinimikkeittäin suoritteista ja käynneistä, mutta itse asiakkaan saamaan palvelun sisällöstä ja todellisista volyymeista ei saada systemaattista tietoa. Tästä johtuen niiden asiakkaiden tai kuntoutusjaksojen määrää, jotka täyttävät vaikuttavan kuntoutuksen kriteerit tällä hetkellä, ei voida tarkalleen tietää. Olemassa olevan tiedon puitteissa voidaan tehdä vain karkea arviointi näiden jaksojen määrästä. Nämä kriteerit täyttävää kuntoutusta tehdään Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksessa n. 300 jaksoa vuodessa. Tasapainokoulussa kuntoutetaan n. 150 asiakasta /vuosi. Lääkinnällisen kuntoutuksen ja kotihoidon yhteistyöpilotissa fysioterapiavetoisia kuntoutusjaksoja toteutettiin n. 144 /vuosi ja toimintaterapiajaksoja 9. Kuitenkin nämäkin jaksot sisältävät pääsääntöisesti 2-4 kertaa fysioterapiaa, jolloin ei voida puhua prosessimuotoisesta kuntoutuksesta. Arviointia, konsultaatioita ja ohjausta oli jaksoja huomattavasti enemmän. Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että varsinaisia avokuntoutusjaksoja toteutettiin alle 500 jaksoa vuodessa.
Turun väestöön suhteutettuna määrä on todella pieni. Pelkästään kotihoidon uusia asiakkaita, joille tulisi järjestää kuntoutusta ennen pysyvien palvelujen myöntämistä, on noin 550 /vuosi, ja tämä on vain yksi palvelu monen tarvittavan palvelun joukossa. Resurssin osalta vertailukohtana voidaan mainita Eksote, jossa kotikuntoutuksessa työskentelee 25 fysioterapeuttia, 5 kuntohoitajaa, 8 toimintaterapeuttia ja yksi lähihoitaja. Turussa kotihoidossa työskentelee 11 fysioterapeuttia ja 5 toimintaterapeuttia. Eksoten väestöpohja on n. 130 000 asukasta.
Moniammatillisuus kuntoutuksessa ei toteudu riittävästi. Kotihoidon terapiaresurssi on riittämätön tuottamaan hyvään kuntoutuskäytäntöön pohjautuvaa riittävän pitkää, intensiivistä ja vaikuttavaa kuntoutusta. Terapeutin rooli jää vähäisemmäksi asiakasrajapinnassa, ja työskentely on paljon kotihoidon henkilökuntaa ohjaavaa. Hyöty jää marginaaliseksi, kun kotihoidon resurssi ei mahdollista kuntouttavien toimenpiteiden toteuttamista osana hoitotyötä. Tämä viesti nousee selkeästi asiakastyötä tekeviltä ammattilaisilta, mutta se myös havaittiin ja raportoitiin lääkinnällisen kuntoutuksen ja kotihoidon tekemässä yhteistyöpilotissa. Lisäksi henkilökunnan määrä on iso, osaaminen vaihtelevaa ja vaihtuminen suurta, jolloin todellinen moniammatillinen tiimityö yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ei suju parhaalla mahdollisella tavalla.
Tilastojen mukaan näyttää myös siltä, että kuntoutuksen resurssit Turussa on kohdennettu elämän loppuvaiheen hoitoon. Asumispalveluissa terapiaresurssia ja kuntoutusasiakkaita on runsaasti suhteessa asukkaiden määrään. Lisäksi kuntoutusjaksot ovat asumispalveluissa pitkiä verrattuna kotihoidon arviointi- ja ohjaamispainotteiseen palveluun, kun painotuksen tulisi olla juuri päinvastainen. Lisäksi meillä on viime vuosina lisätty laitospainotteista kuntoutusta vanhuspalveluihin.
3. Ehdotus kuntoutuskeskuskonseptista
Kuntoutuskeskuskonsepti tarjoaa ratkaisuja kaikkiin kuntoutuksen kehittämisprojektin painopistealueisiin. Se integroi palvelut suuremmiksi kokonaisuuksiksi, poistaa päällekkäistä toimintaa ja jonotusta sekä mahdollistaa oikea-aikaiset ja asiakaslähtöiset palveluketjut. Se mahdollistaa kuntoutusprosessin vaikuttavuuden mittaamisen ja tietojohtamisen kehittämisen. Lisäksi se mahdollistaa hyvän kuntoutuskäytännön kehittämisen ja parantaa asiakasohjausta. Avokuntoutus on laitoskuntoutusta huomattavasti edullisempaa ja samalla resurssilla voidaan tuottaa moninkertainen määrä kuntoutusta. Se vie kuntoutuksen laitoksesta arjen ympäristöön, jolloin vaikutukset ovat laitoskuntoutusta pysyvämpiä. Konsepti tarjoaa mahdollisen ratkaisun myös rekrytointihaasteisiin. Kuntoutuskeskustyyppinen toiminta tarjoaa työyhteisön ja –ympäristön, joka on houkutteleva. Palvelun puolestaan odotetaan vähentävän pysyvän kotihoidon tarvetta, jossa viime aikoina on ollut rekrytointihaasteita.
Kuntoutuskeskus kokoaa kaikki ikääntyneen kuntoutuspalvelut saman sateenvarjon alle. Tavoitteena on yksi lähetekanava ja yksi ketterä palvelukokonaisuus, joka muokkautuu asiakkaan tarpeisiin. Näin usean ketjutetun palvelun sijaan päästään yhtenäiseen kuntoutusprosessiin. Tämä vähentää arviointia ja tähän kuluvaa resurssia sekä poistaa toistuvat jonotukset ketjutettujen palvelujen välissä. Kuntoutuksesta tulee oikea-aikaista ja itse kuntoutusinterventioon kohdentuu enemmän resurssia: kuntoutuksesta tulee vaikuttavampaa. Kuntoutus on moniammatillista tiimityötä ja sisältää geriatrisen arvioinnin, mikä tukee erityisesti monisairaiden ikääntyneiden kuntoutusta ja varmistaa kuntoutustarpeen taustalla olevien syiden selvittelyn ja hoidon. Kuntoutusta toteuttava moniammatillinen tiimi toteuttaa kuntoutusintervention tarvittaessa kotihoidon tuottaman peruspalvelun rinnalla, jolloin palvelun intensiteetti kasvaa ja kuntoutustoimenpiteille on riittävästi aikaa vaikuttavuuden saavuttamiseksi.
Lisäksi palvelukokonaisuuteen kuuluu tiivis yhteistyö kolmannen sektorin ja liikuntapalveluiden sekä asiakasohjauksen kanssa, tilojen salliessa mieluiten fyysisesti saman katon alla. Kuntoutujalle palvelu näyttäytyy asiakaslähtöisenä, kun koko kuntoutusprosessista vastaavat samat kuntoutujalle tutut ammattilaiset ja myös kuntoutusjakson jälkeinen asiakasohjaus järjestyy yhden luukun periaatteen mukaisesti.
Yksi yhteydenottokanava parantaa lisäksi ammattilaisten palvelujärjestelmän tuntemusta ja asiakasohjausta, mikä madaltaa kynnystä kuntoutustarpeen arviointiin. Selkeä konsultaatiokanava lisää osaamista ja parantaa siten myös kuntoutustarpeen tunnistamista. Nämä lisäävät löytävää työtä ja parantavat siten kuntoutuspalveluihin ohjautumista oikea-aikaisesti ja varhaisemmassa vaiheessa.
Yhteinen kuntoutuksen kokonaisuus ja resurssipooli mahdollistavat asiakaslähtöisen palvelun organisaatiolähtöisen palvelun sijasta. Myös asumispalvelujen kuntoutusresurssi kootaan yhteiseen palvelukokonaisuuteen; ympärivuorokautisen hoidon asiakkaiden kuntoutusinterventiot perustuvat asiakkaan tarpeeseen eikä yksikön tuottamaan palveluun. Tämä myös siirtää resurssia elämän loppuvaiheesta varhaisempaan vaiheeseen.
3.1. Palvelut
Kuntoutuskeskuksen palveluvalikoimaan kuuluvat:
1.Keskuksella toteutettu kuntoutus
•Ryhmässä toteutettu kuntoutus sekä yksilökuntoutus
•Kuntoutuksen arviointi ja ohjaus, konsultaatiot
•Voimaharjoittelu ja sitä tukeva kuntosalivälineistö
•Tasapainoharjoittelu
•Psykososiaalinen kuntoutus sekä virikkeellinen toiminta
2.Asiakkaan arkiympäristöön jalkautuva kuntoutus
•Kuntouttavat arviointijaksot palveluiden piiriin tuleville uusille asiakkaille.
•Kotona toteutettu arviointi ja ohjaus
•Monialainen kotikuntoutus ja tehostettu kotikuntoutus
•Asumispalveluihin vietävä asiakkaan tarpeesta lähtevä kuntoutus (esim. lonkkamurtuman jälkeen)
•Terapiavetoinen yksilökuntoutus
3.Polikliiniset palvelut
•Geriatrinen arviointi osana kuntoutusprosessia, tuki palvelutarpeen arviointiyksikölle
•AVH-hoitajan (aivoverenkiertohäiriöhoitaja) vastaanotto
•Lonkkamurtumapotilaan jälkikontrollipoliklinikka
3.2 Prosessi
Kuntoutuskeskukseen ohjaudutaan yhden kanavan kautta. Ohjautuminen tapahtuu terveydenhuollon ammattilaisen arvion ja yhteydenoton perusteella. Keskuksella on mahdollisuus myös matalan kynnyksen kuntoutustarpeen arvioon ja asiakasohjaukseen/neuvontaan asiakkaan oman yhteydenoton perusteella. Kuntoutusjakson sisältö perustuu asiakkaan yksilölliseen kuntoutustarpeeseen ja tavoitteisiin. Tavoitteita ja sisältöä voidaan jakson edetessä muuttaa asiakkaan toimintakyvyn parantuessa. Kuntoutusjakson lopulla asiakkaalle laaditaan suunnitelma kuntouttavaan elämään ja kuntoutuja saa ohjausta ja neuvontaa. Kuntoutujille järjestetään seuranta kuntoutusprosessin päätyttyä.
Kuva 1. Resurssipooli ja kuntoutukseen ohjautuminen
3.2. Henkilöstö
Ikääntyneille suunnatut niukat kuntoutusresurssit on tällä hetkellä pilkottu useisiin yksiköihin. Kuntoutuskeskuskonseptissa kaikki ikääntyneen kuntoutusta toteuttavat terapeutit asumispalveluista, kotikuntoutuksesta ja ryhmistä kootaan yhteen resurssipooliin, ja niiden ympärille rakennetaan moniammatillinen henkilöstö toteuttamaan moniammatillista kuntoutusta. Terapiaresurssia ei siis esitetä lisättävän yhtä toimintaterapiavakanssia lukuun ottamatta. Moniammatillisella kokoonpanolla odotetaan päästävän nykyistä parempiin tuloksiin.
Kuntoutuskeskuksia voi olla yksi, mutta se aiheuttaa runsaasti vaatimuksia tilojen suhteen. Kuntoutuskeskukset voitaisiin järjestää alueellisesti, mikäli kaupungin olemassa olevat tilat mahdollistavat tämän. Optimaalinen määrä riippuen tarjolla olevista tiloista on 2 – 4 kuntoutuskeskusta. Seuraavassa on esitetty ehdotus kolmen kuntoutuskeskuksen kokonaisuudesta, joka perustuu nykyiseen terapiaresurssiin. Henkilöstömitoitus ja rakenne on arvioitu tarkastelemalla Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen toimintaa, josta on kokemuksia jo useammalta vuodelta. Toiminnan tarkastelu on osoittanut, että hoitotyön edustusta on oltava runsaammin verrattuna terapiahenkilökuntaan.
Yksi kuntoutuskeskus, henkilökunta:
3 toimintaterapeuttia
9 fysioterapeuttia
1 kuntoutusohjaaja
7 sairaanhoitajaa
15 lähihoitajaa
1 geriatri
1 osastosihteeri
Toiminnallisesti arvioitiin, että ryhmäkuntoutukseen ja fysioterapiavetoiseen kuntoutukseen irrotetaan 4 fysioterapeuttia/ keskus, jolloin monialaisen kotikuntoutuksen tiimeihin jää 6 fysioterapeuttia, 3 toimintaterapeuttia, 5-6 sairaanhoitajaa ja 12 lähihoitajaa. Kuntoutuskeskuksen muihin toimintoihin ja tiimejä tukemaan jäävät 1 geriatri, 3 lähihoitajaa, 1 sairaanhoitaja lääkärin työpariksi, kuntoutusohjaaja ja osastosihteeri. Huomioitavaa on, että geriatriresurssi on tässä laskelmassa hoitojaksoihin ja muuhun henkilökuntaan nähden huomattavan niukka ja vaatii priorisointia toiminnassa.
Seuraavassa on esitetty kolmen kuntoutuskeskuksen kokonaisuus, siirtyvät ja olemassa olevat fysioterapiaresurssit sekä tarvittavat lisäresurssit muun henkilökunnan osalta.
Siirtyväksi suunnitellut vakanssit
Fysioterapia yht. 29
(Asumispalveluiden fysioterapeutit 14)
(Kotihoidon fysioterapeutit 11)
(Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen fysioterapeutit 4)
Toimintaterapia yht. 8
(Kotihoidon toimintaterapeutit 5)
(Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen toim.terapeutit 3)
Hoitotyö yht. 7
(Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen sairaanhoitajat 4)
(Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen lähihoitajat 3)
Geriatri Kaskenlinnan kuntoutuskeskus 1
Osastosihteeri Kaskenlinnan kuntoutuskeskus 1
Osastonhoitaja Kaskenlinnan kuntoutuskeskus 1
Tarvittavat lisävakanssit
Toimintaterapeutti 1
Geriatri 3
Sairaanhoitaja 16
Lähihoitaja 42
Geronomi (tai sostt) 3
3.3. Volyymit ja kustannukset
Kolme kuvatun kaltaista kuntoutuskeskusta pystyy tuottamaan ainakin 1800 kuntoutuksen hoitojaksoa vuodessa, perustuen Kaskenlinnan kuntoutuskeskuksen toimintalukuihin. Huomionarvoista lisäksi on, että nämä hoitojaksot ovat laadultaan pitkäkestoisia, intensiivisiä ja moniammatillisia verrattuna nykyiseen kotihoidossa toteutettuun terapiaan. Vaikuttavuus on parempaa. Näiden lisäksi kokonaisuus tuottaa ryhmäkuntoutusta (kuten voima- ja tasapainoryhmät) sekä yksilökuntoutusta vähintään nykyisen palvelutuotannon verran.
Laskennallisesti vaikuttaa, että kuntoutuskeskuskokonaisuus pystyisi vastaamaan palvelutarpeeseen, joka käsittäisi palveluiden piiriin tulevien uusien asiakkaiden arvioivat kuntoutusjaksot, ikääntyneiden toimintakyvyn laskuun liittyvät kuntoutusjaksot sekä sairaalasta kotiutumisen jälkeen tarvittavat intensiiviset kuntoutusjaksot.
Liitteenä on laskelma kustannuksista, mikäli tarvittavat lisävakanssit perustettaisiin uusina vakansseina. Suhteita kuvaamaan voidaan todeta, että Kuntouttavassa sairaalahoidossa tuotettiin 1811 kuntoutusjaksoa vuonna 2018. Kuntouttavan sairaalahoidon kokonaiskustannukset olivat yli 13 milj. euroa vuonna 2018.
Toinen vaihtoehto on, että tarvittavat resurssit saadaan koottua henkilöstösiirtoina olemassa olevista palveluista, koska kuntoutuskeskustoiminnan odotetaan keventävän tarvetta muihin palveluihin.
On kuitenkin huomioitava, että ikääntyneen kuntoutuksen resurssi ja volyymit ovat olleet Turussa väestöön nähden niukkoja. Se selittää osaltaan kaupungin raskasta palvelurakennetta. Näin ikään ainakaan kuntoutustoimintaa ei kannatta purkaa uuden toiminnan tieltä, vaan olemassa olevien resurssien tulisi löytyä muista palveluista. Kolmantena ja parhaana vaihtoehtona palvelun tuottamiseksi onkin todennäköisesti uusien vakanssien perustaminen osittain ja henkilöstösiirtojen tekeminen osittain.
3.4. Tilat
Kuntoutuskeskuksen tilan tulee tukea monialaista päivämuotoista kuntoutustoimintaa. Siellä tulee olla henkilöstölle vastaanotto-/toimisto- ja sosiaalitiloja. Kuntoutujille tarvitaan useita harjoittelu- ja terapiatiloja sekä yksilö- että ryhmämuotoista toimintaa varten, mm. terapiakeittiö, kuntosali, kävelyrata. Kuntoutujille tarvitaan oleskelu- ja ruokailutila jakelukeittiöineen sekä lepohuone ja wc-tiloja. Kuntoutujien päivittäistä kulkemista varten tarvitaan eteis-/pukeutumistilaa. Kuntoutuskeskuksesta tulee olla mahdollisuus ulkona liikkumisen harjoitteluun lähiympäristössä. Lisäksi tarvitaan toimintaa tukemaan lääke- ja hoitotarviketila, jätehuollon ja siivouksen tiloja.