Ympäristönsuojelu, ympäristöinsinööri Renja Rasimus ja ympäristönsuojelusuunnittelija Liisa Vainio 18.11.2019:

Hankkeen yleiskuvaus

Turun kaupunki hakee vesilain (587/2011) ja vesiasetuksen (1560/2011) sekä ympäristösuojelulain (527/2014) vaatimusten mukaisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolta lupaa Lauttarannan alueen esirakentamisen liittyville toimenpiteille. Hanke pitää sisällään merenpuoleisen penkereen rakentamisen, koheesiomaiden ruoppausta rakennettavan penkereen alta, proomuväylän ruoppaamisen, vesialueen täyttämisen sekä ruoppausmassojen ja ylijäämämaiden hyötykäyttämisen alueen esirakentamisessa. Ruoppausmassa esitetään stabiloitavaksi teknisten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä metallien liukoisuuksien pienentämiseksi. Stabiloinnin sideaineena käytetään sekä kaupallisia että nk. uusiosideaineita, joita ovat mm. voimalaitostuhkat ja jätekipsi.

Alueelle tuotavien ja hyödynnettävien ruoppausmassojen haitta-ainepitoisuuksien, metallien ja organotinojen, raja-arvoksi esitetään ns. PIMA-asetuksen (Vna 214/2207) mukaisia alempia ohjearvoja ja ylijäämämaiden raja-arvoiksi kynnysarvopitoisuuksia.

Hanke sisältää sekä vesilain että ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraisia toimenpiteitä, joten asia esitetään käsiteltäväksi lupahakemusten yhteiskäsittelynä ympäristönsuojelulain 47 §:n mukaisesti.

Turun kaupunki omistaa alueen, jolla suunniteltu sedimenttien ja ylijäämämaiden hyödyntäminen sekä sedimenttien stabilointi toteutetaan.

Lauttarannan täyttöalueen tavoite on löytää turvallinen paikka ruoppaussedimenttien sijoittamiselle ja hyödyntää niitä alueen esirakentamisessa. Tulevaisuuden vesirakennuskohteita, joiden massojen sijoittamista alue palvelee ovat mm. Pernoon väylän ruoppaukset, Turun Satama Oy:n ruoppaukset sekä Turun kaupungin vesirakennushankkeiden ruoppaukset.

Muita tavoitteita ovat Turun kaupungin ja erityisesti Hirvensalon alueen rakentamisessa syntyvien ylijäämämaiden ja louheiden sijoittaminen ja hyötykäyttö lähietäisyydellä niiden syntypaikkoja sekä osaltaan näin vähentää rakentamisesta johtuvaa liikennehaittaa Turun keskustassa. Hankealue on meritulva-aluetta, joten alueen myöhempää mahdollista asuinrakentamista varten maanpintaa on nostettava riittävälle tasolle.

Vesitaloushanke edellyttää vesilain 3 luvun 2 §:n nojalla lupaviranomaisen lupaa, koska siihen sisältyvät toimenpiteet muuttavat vesistön asemaa, syvyyttä, rantaa ja vesiympäristöä ja muutos voi aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, maalle ja kiinteistölle. Vesilain 3 luvun 3 §:n nojalla lupaa edellyttävät myös yli 500 m3 ruoppausmassan ruoppaaminen vesialueelta.

Ympäristöluvan tarve muodostuu yli 50 000 t/ vuosi jätteeksi luokiteltavan massan käsittelystä ja hyödyntämisestä alueella. Alueella varaudutaan hyödyntämään seuraavia jätejakeita:

• ruoppaussedimentti 676 000 t/ 9 v
• ylijäämämaat 220 000 t/ 10 v
• sideainetarkoituksissa käytettävät jätejakeet(lentotuhkat ja kipsi) 128 000 t/ 8v

Hankkeeseen sisältyvät seuraavat toimenpiteet:

Vesilain mukaiset toimenpiteet:

• Merenpuoleisen penkereen rakentaminen vahvistetun pohjamaan päälle, jossa vahvistus tehdään pohjaantäytön ja lamellistabiloinnin yhdistelmällä.
• Sedimentin ruoppauksia penkereen kohdalta
• Proomuväylien ruoppaaminen 4 m kulkusyvyyteen

Ympäristönsuojelulain mukaiset toimenpiteet

• Penkereiden ja reunaluiskien rakentaminen alueen mantereenpuoleisille alueille ylijäämämailla ja louheilla
• Ruoppausmassojen sijoittaminen väli- ja reunapenkereellä eristettyihin soluihin
• Täyttäminen ylijäämämailla
• Lentotuhkan ja kipsin hyötykäyttö stabiloinnin sideaineena

Muut alueella tehtävät keskeiset toimenpiteet

• Välipenkereiden ja työmaateiden rakentaminen
• Hulevesien hallintarakenteiden rakentaminen
• Kennojen stabilointi teknisesti riittävälle tasolle

Lupa-alueella toteutettavat ruoppaukset ja penkereen rakentaminen aiheuttavat lyhytaikaista veden samentumista. Ruoppaukset toteutetaan soveltuvalla kaivukalustolla sekä massoja syrjäyttävillä menetelmillä. Ruoppauksen samentumisvaikutuksia pyritään pienentämään mm. yhtäjaksoisella ruoppauksella. Ruoppaustoimet ovat lyhytkestoisia kattaen korkeintaan kaksi avovesikautta. Ruoppaussedimentit läjitetään hakemuksen kohteena olevalle alueelle.

Penkereiden rakentaminen ja siihen liittyvät materiaalikuljetukset toteutetaan hankkeen alkuvaiheessa ja materiaalina hyödynnetään alueella olevaa louhetta sekä tulevista rakennushankkeista syntyviä louheita. Louheita kuljetetaan alueelle erityisesti vesiteitse proomuilla.

Varsinaiset täyttötyöt, ruoppaussedimentin läjitys, maa- ja vesikuljetukset sekä ruoppausmassan stabilointi aiheuttaa normaaliin maarakentamiseen verrattavissa olevaa melua, tärinää ja pölyä.

Arvio hankkeen kestosta on 10 vuotta. Alueen täyttäminen tapahtuu vähitellen rytmittyen Turun alueen rakentamisen, ruoppaushankkeiden ja ylijäämämaita tuottavien rakennushankkeiden mukaisesti. Samanaikaisesti täytettävänä voi olla ruoppausmassoilla täytettävä kenno, ylijäämämailla täytettävä alue sekä penkereen tai reunaluiskan rakentaminen. Rakentamistoimet eivät kohdistu koko hankealueelle samanaikaisesti vaan ovat vaiheistettuja.

Alueelle tuotavia ylijäämämaita varastoidaan alueella korkeintaan 3 vuotta, jonka jälkeen ne viimeistään sijoitetaan alueelle lopullisiin rakennekerroksiin hyötykäytettäväksi. Eri jakeet varastoidaan tarkoituksenmukaisissa aumoissa, joista ne voidaan siirtää jatkokäyttöön joko haettavana olevan alueelle tai Hirvensalon alueen rakentamiseen.

Hakemuksessa kuvatut toimenpiteet ovat välttämättömiä Turun alueen vesirakennushankkeissa syntyvien ruoppausmassojen turvalliseen sijoittamiseen. Mm. Aurajoen tuoma sedimentti ja vesiväylien kunnostustoimet ovat jatkuvia ja sedimentin läjittämiselle ei ole tällä hetkellä soveltuvaa paikkaa. Hanke säästää luonnonvaroja sekä vähentää melu-, pöly- ja tärinähaittaa, jota muodostuisi rakenteilla olevan Hirvensalon ylijäämämaiden kuljettamisesta pois Hirvensalon alueelta Turun kaupungin keskustan läpi muille mahdollisille sijoitus- tai hyötykäyttökohteille. Hanke on jätehierarkian mukainen. Vesipitoisen ruoppausmassan jalostaminen stabiloimalla ja hyötykäyttämällä se esirakentamisen täyttömateriaalina vähentää merkittävästi muualta tuotavien massojen määriä ja tarvetta hankealueella.

Vesi- ja ympäristölupaa haetaan toistaiseksi voimassa olevaksi.

Hyödynnettävät materiaalit ja haitta-aineet

Alueen nykyistä maaperä on vuonna 2011 tutkittu 11 koekuopasta ja neljästä lapionäytteellä otetusta koekuopasta peräisin olleesta 23 maanäytteestä. Näytteenotto ulotettiin kaikissa pisteissä luontaiseen perusmaahan. Tutkimusalueella ei todettu alemman ohjearvopitoisuuden ylittäviä metallien, hiilivetyjen tai PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Mittausepävarmuus huomioiden epäorgaanisista aineista ainoastaan arseenin pitoisuus ylittää asetuksen kynnysarvotason viidessä tutkimuspisteessä. Todetut arseenipitoisuudet mahtuvat kuitenkin arseenin luontaisen taustapitoisuuden vaihteluväliin 0,1-15 mg kg (valtakunnallinen taustapitoisuusrekisteri).

Alueelle hyödynnettäväksi tuotavien meriläjityskelvottomien ruoppausmassojen haitta-ainepitoisuuden raja-arvoiksi esitetään, metallien ja organotinojen, osalta ns. PIMA-asetuksen (Vna 214/2007) mukaisia alempia ohjearvoja. Ylijäämämaiden osalta raja-arvoiksi esitetään kynnysarvopitoisuuksia. Kaikissa tulevissa ruoppaushankkeissa sedimenttien meriläjityskelpoisuus arvioidaan sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen (ympäristöhallinnon ohjeita 1/2015) mukaisesti. Mikäli ruoppaushankkeissa syntyy meriläjityskelvotonta sedimenttiä, se otetaan vastaan nyt haettavalle alueelle. Meriläjityskelpoisuuden määrittämisen yhteydessä tarkastellaan haitta-aineiden pitoisuudet aina myös valtioneuvostona asetuksen 214/2007 PIMA-raja-arvojen mukaisesti. Pintasedimenttien pitoisuudet lasketaan 0-0,3 m keskiarvopitoisuuksia sekä ruoppausalueiden keskiarvopitoisuuksina.

Alueelle läjitettävät ruoppaussedimentit ovat hyvin löyhiä ja vesipitoisia, joten niiden tiivistyminen vedenpoistumisen myötä on suurta. Ruoppausmassojen ja pohjamaana esiintyvän saven stabilointi tehdään 2-5 m syvyyteen saakka. Stabilointisyvyys esitetään riippuvaksi alueen teknisille ominaisuuksille asetetuista ehdoista kuitenkin siten, että ruoppaussedimentti stabiloidaan kokonaisuudessaan. Stabilointi parantaa massojen teknistä ominaisuutta sekä estää metallien liukoisuutta. Ruopattuja massoja stabiloidaan sekä kaupallisin että uusioraaka-ainein (kuten voimalaitostuhkat ja kipsi). Ruoppausmassojen stabilointi tapahtuu viimeistään 2 vuoden kuluttua läjityksestä. Mikäli stabiloinnin sideaineet ovat jäteperäisiä, määritetään stabiloiduista sedimenteistä haitta-aineiden liukoisuudet sekä vedenläpäisevyys ennen stabiloinnin aloittamista tehtävillä testeillä sekä stabiloinnin jälkeen laadunvalvontatoimenpiteenä. Ruoppausmassojen reseptointi suoritetaan kullekin ruoppaushankkeelle erikseen.

Stabilointia suoritetaan 15000 m³/kk tahtiin noin 4 kk vuodessa. Uusiosideaineita käytetään maksimissaan 250 kg stabiloitavaa kuutiota kohti. Ruoppausmassojen määrä on noin 58 000 m³/vuodessa, yhteensä 520 000 m³ eli 676 000 tonnia yhdeksän vuoden aikana. Tästä massasta 65 000 m³ stabiloidaan vuosittain eli yhteensä 520 000 tonnia. Side/stabilointiaineita käytetään noin 16 000 tonnia vuodessa eli yhteensä 128 000 tonnia.

Stabiloidun massan ympäristökelpoisuus riippuu sedimentin alkuperäisistä haitta-ainepitoisuuksista sekä käytetyistä sideaineista ja niiden määristä. MARA-asetuksen mukaiset raja-arvoja ei ole suoraan tarkoitettu stabiloidulle massalle, mutta niitä voidaan soveltaa myös tähän yhteyteen osoittamaan materiaalin ympäristökelpoisuutta. Aikaisemmassa Pansion erityisaltaan tapauksessa laaditussa riskinarviossa osoitettiin murskekerroksen riittävyys pintarakenteeksi, kunnes alueelle tulevat lopullinen kaavan mukaiset toiminnat vaativat muodostuneen kentän asfaltointia. Hakemuksessa riskinarvion katsotaan soveltuvan myös haettavana olevaan toimintaan runkomateriaalin, haitta-aineiden ja sijoitusympäristön ollessa hyvin samankaltainen. Vedenläpäisevyyden ollessa varsin alhainen, materiaalin haitta-aineiden kokonaispitoisuuden alittaessa PIMA-asetuksen mukaiset alemmat ohjearvot ja stabiloinnin vähentäessä mahdollisesti hapettuvien haitta-aineiden liukoisuuksia, materiaali katsotaan turvalliseksi sijoittaa nyt suunnitellulle alueelle.

Ylijäämämaiden ympäristökelpoisuus varmistetaan ennen alueelle tuomista, jos maa-aines kaivetaan pilaantuneeksi todetulta tai epäillyltä alueelta tai muulta alueelta, jonka maa- tai kallioperässä alueen toimintahistorian, tehtyjen tutkimusten, aistinvaraisen arvion tai geologisen tiedon perusteella on tai voi olla merkittävissä määrin haitallisia aineita. Pilaantuneisuus osoitetaan kunnostuskohteen kunnostussuunnitelman mukaisesti. Todentamisesta vastaa jätejakeen tuottaja. Alueelle tuotavista massoista otetaan kokoomanäytteitä, jotka kerätään alueelle tuotavista kuormista, välivarastoinnista tai valmiista tiivistetyistä täytöistä. Ylijäämämaasta otetaan jokaisesta 20 000 m³:sta kaksi kokoomanäytettä. Ylijäämämaiden enimmäispitoisuudeksi esitetään valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisesti kynnysarvopitoisuuksia.

Melu

Hakemuksessa ei ole arvioitu rakentamisvaiheessa syntyvää melua.

Hule- ja työmaavedet

Hulevesien hallinnan periaatteet täyttötyön ja stabilointitöiden aikana on esitetty liitteessä 7. Stabilointityössä alueella muodostuvia hulevesiä hallitaan ensisijaisesti työn vaiheistamisen avulla. Stabiloitavat ruoppausmassat läjitetään louhepenkereiden ja suodatinkankaan avulla muodostettaviin altaisiin. Massasta erottuva vesi johdetaan altaista louhepenkereisiin. Louhepenkereistä purkautuvat vedet kerätään ojastolla ja johdetaan täyttöaluetta ympäröiviin ojiin ja käsittelyyn laskeutusaltaissa. Keskeistä vesien hallinnassa on viitasammakoiden elinympäristön turvaaminen.

Lopputilanteen suunnittelussa tulee huomioida myös meritulvan riski alueella. Jatkosuunnittelussa suositellaan selvitettäväksi mahdollisuutta nostaa alinta korkeustasoa vähintään tasolle +3,5.

Roskaantuminen

Mahdollinen roskien kulkeutuminen mereen ruoppauksen ja pengerrakentamisen aikana estetään hankealueen läheisyyteen asennettavalla kelluvalla puomilla, joka estää mahdollisten roskien leviämisen alueelta eteenpäin. Kelluvat roskat poistetaan ja toimitetaan asianmukaiseen jätteidenkäsittelypaikkaan käsiteltäväksi.

Vaikutukset Ruissalon Natura-alueeseen

Hankkeesta on tehty erillinen Natura-arvioinnin tarveharkinta (raportti 19.9.2019), joka esitetään hakemuksen liitteessä 18. Sen mukaan luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi Ruissalon lehdot Natura-alueelle ei ole tarpeen, sillä hanke ei todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä Natura-alueen luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on valittu Natura 2000 -verkostoon. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa arvioidaan olevan merkitykseltään vähäisiä ja/tai epätodennäköisiä.

Viitasammakko

Hanke-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä on viitasammakoiden (SCI-direktiivin liitteen IV a laji) lisääntymis- ja levähdysalueita . Nykyinen elinvoimainen lisääntymisalue on rajattu pois hankealueesta. Liitteessä 6 esitetyssä raportissa arvioidaan läjitysalueen ja siihen liittyvien hulevesijärjestelyjen vaikutuksia viitasammakoiden elinympäristöihin alueella, sekä esitetään toimenpiteet vaikutusten lieventämiseksi ja alueella sijainneen elinympäristön kompensoimiseksi. Arviointi koskee läjitysalueen ja hulevesien käsittelyn rakentamista ja käytönaikaisia vaikutuksia.

Läjitystyöt voivat aiheuttaa viitasammakon elinympäristön lähellä seuraavia vaikutuksia:

• viitasammakon elinympäristön peittyminen ja supistuminen
• kiintoainespitoiset hulevedet madaltavat esiintymislammikoita ja vähentävät viitasammakoiden viihtyvyyttä alueella
• pehmeälle pohjamaalle tehty täyttö voi syrjäyttää ympäröiviä maamassoja ja nostaa maanpintaa viitasammakoiden elinympäristössä aiheuttaen virtaussuuntien muutoksia ja lammikoiden kuivumista.

Vaikutusten arviossa esitetään alueen nykyinen tilanne ja edellä esitettyjen vaikutusten korvaavat ja parantavat toimenpiteet.

Viitasammakkoselvityksen (Klemola 2017) mukaan Lauttarannan esirakentamisen maankäyttösuunnitelma tulee vähentämään ehkä noin kolmanneksen nykyisestä viitasammakoille sopivista maaympäristöistä ja päälammen läheisyydessä olevia muutamia sadevesilammikoita, joita laji on käyttänyt keväiseen soitimeen. Osa alueesta on jo läjityskäytössä. Nykyiset matalat ja osin kuivuvat lammikot eivät ehkä ole olleet viitasammakon lisääntymis- tai talvehtimispaikkoja, mutta varsinkin nuoret koiraat, jotka eivät menesty päälammella vanhojen koiraiden hallitsemilla alueilla, ovat käyttäneet niitä soitimeen ja liikkumiseen. Kompensaatioiden kautta jäljelle jääviä metsä- ja niittyalueita, sekä muita reuna-alueita jää jäljelle noin 2/3 osaa nykyisestä pinta-alasta, mutta kompensaatiot (uudet lammikot ja vesireitit) palauttavat ja parantavat laadullisesti lajin elinmahdollisuuksia. Lisäksi tulevan maankäytön luonteesta riippuen osa nyt rakentamiseen ja läjittämiseen varatuista alueista saattaa säilyä tai palautua viitasammakolle sopivaksi (uusien hulevesiojien säilyttäminen, muut säilytettävät luonnonympäristöt ja mahdolliset uudet rakennettavat puistot).

Hakemuksen mukaan toimien toteuttamisen jälkeen pitkällä aikavälillä viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen laatu hankealueella ja sen välittömässä ympäristössä on todennäköisesti parempi kuin lähtötilanteessa, eli lajin säilyminen pitkällä aikavälillä alueella on turvattu.

Tarkkailu

Rakentamisen ja täyttötyön aikainen tarkkailu sekä laadunvarmistustoimenpiteet on esitetty erillisessä tarkkailusuunnitelmassa liitteessä 13. Vesistötarkkailu esitetään tehtäväksi merenpuoleisen penkereen vesistörakentamisen yhteydessä kolmesta pisteestä. Näytteistä analysoidaan: pH, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, kiintoaine, kokonaistyppi ja fosfori, metallit (Al, Sb, As, Ba, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Mo, Ni, Zn, V, Se), kloridi ja sulfaatti.

Tarkkailuohjelmassa esitetään vesistötarkkailun lisäksi hyötykäytettävien materiaalien laadunvarmistuksen periaatteet.

• Ruoppausmassan tekniselle laadulle ei esitetä vaatimuksia alueelle tuotaessa.
• Kulloisenkin ruoppaushankkeen sedimenttien haitta-ainepitoisuuksien tulee alittaa Vna214/2007 alemmat ohjearvot, siltä osin kuin haitta-aineet on esitetty tutkittavaksi Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa. Muulla tavoin pilaantuneita sedimenttejä tai ylijäämämaita ei alueelle tuoda.
• Alueelle tuotavan ruoppausmassan asianmukaisesta ja riittävästä tutkimisesta vastaa ruoppaushankkeen tilaaja.

Tarkkailuohjelmassa annetaan esityksiä stabiloidun massan ennakkotestauksesta reseptoinnin yhteydessä. Reseptointi suoritetaan kullekin ruoppaushankkeelle erikseen.

Ylijäämälouheelle ei esitetä testausta.

Lisäksi tarkkailuohjelmassa on esitetty toiminnanharjoittajan omavalvonta, raportoinnin periaatteet sekä tietojen säilytys, näytteenotto täyttömateriaaleista kokoomanäytteinä.

Ympäristönsuojelun ehdotus lausunnoksi

Ympäristönsuojelun ehdotus lausunnoksi pohjautuu hakemukseen, sen liitteenä olevaan aineistoon ja ympäristönsuojelun tekemiin taustaselvityksiin.

Ruoppaus ja merenpuoleisen penkereen rakentaminen

Hankkeella on negatiivista vaikutusta meren ekologiseen tilaan, mutta se ei vaikuta merkittävästi meren- ja vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseen. Ruoppausten ja merenpuoleisen penkereen rakentamisen katsotaan aiheuttavan vain paikallista ja lyhytaikaista häiriötä alueen kalastolle ja muulle vesieliöstölle. Lisäksi hankealue on voimakkaasti ihmistoiminnan vaikutuksen alainen. Ekologisen luokituksen mukaan Lauttarannan edustan merialue on välttävässä tilassa. Ruoppausmassan suotautumisessa ja stabiloitumisessa tulee huolehtia siitä, ettei haitta-ainepitoisia aineksia pääse suoraan suotautumaan veteen. Kiintoainesta tulee pidättää riittävästi esimerkiksi suodatinkankaan avulla.

Haitta-aineet

Päätöksessä tulee ruoppausmassojen ja ylijäämaiden haitta-aineiden raja-arvojen lisäksi asettaa raja-arvot myös jäteperäisten sidosraaka-aineiden haitta-ainepitoisuuksille.

Melu

Rakentamistoimenpiteiden melua ole ei juurikaan arvioitu hakemuksessa. Toimenpiteet saattavat edellyttää ympäristönsuojelulain mukaisen meluilmoituksen. Lähialueen asukkaita koskevan häiriön kannalta iskumaista tai kovaa melua aiheuttavat toiminnot tulee tehdä klo 7-18 välisenä aikana.

Viitasammakoiden elinympäristön suojelu

Viitasammakko on luokiteltu EU:n luontodirektiivissä liitteen IV(a) lajeihin, jotka ovat tiukasti suojeltuja myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. EU:n komission mukaan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi tulee määrittää paikallispopulaation käyttämä elinalue. Läjitysalueen ja Pikisaarentien välisellä alueella sijaitsee viitasammakoiden esiintymisalue. Läjityshankkeen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi kohteelle rakennettiin neljä pientä allasta, jotka soveltuisivat viitasammakon lisääntymisympäristöksi. Näiden altaiden itäpäässä on ruovikoitunut painanne, joka on jo pitkään ollut viitasammakoiden keskeinen lisääntymispaikka. Pikisaarentien ja läjitysalueen välinen alue on alavaa ja tasaista ruovikoitunutta vesijättömaata.

Läjitysalueen ulkopuolelle sen eteläreunaan on esitetty rakennettavaksi läjitysalueen hulevesien keräilyä ja ohjausta varten avouoma, joka johtaa vedet länteen kohti mereen virtaavaa valtaojaa. Hulevesien keräilyyn suunniteltu avouoma on tehtävä niin, että se ei aiheuta viitasammakon esiintymisalueen kuivumista.

Läjitysalueelta tulevat hulevedet saattavat sisältää maa-aineksista liukenevia epäpuhtauksia ja stabiloinnissa käytettävät ainekset kohottavat hulevesien pH-tasoa. Näiden vesien johtuminen viitasammakoiden lisääntymiskosteikolle on estettävä myös voimakkaiden sade- ja sulamiskausien aikana. Sammakoiden kutu on erityisen herkkää tuhoutumaan happamuuden muuttuessa ja muiden vesiympäristön kemiallisten muutosten seurauksena.

Läjitysalue sijaitsee entisellä merenlahdella, jonka pohjalla on paksu epävakaa savikerros. Tämän kaltaisille alueille tehtävät maa-ainesten täytöt painuvat kymmeniä vuosia vielä täytön päättymisen jälkeen. Täytöillä on myös taipumus syrjäyttää reunoilla olevaa savipatjaa ja aiheuttaa maanpinnan kohoamista täyttöalueen ulkopuolella. Viitasammakoiden lisääntymisen kannalta olisi kriittistä, mikäli savipatja pääsisi kumpuamaan Pikisaarentien ja täyttöalueen välissä. Vähäinenkin maankohoaminen johtaa helposti lisääntymisalueen kuivumiseen.

Seuranta

Hankkeen aikainen tarkkailu on toteutettava vähintään hakemuksen liitteenä olevan tarkkailusuunnitelman mukaan. Tarvittaessa näytteenottoa on lisättävä ja ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin haittojen minimoimiseksi.

Viitasammakon elinympäristön turvaamiseksi tarkkailua on jatkettava ainakin viiden vuoden ajan luvan myöntämisestä. Seurannan tulosten perusteella ELY-keskuksen tulisi päättää seurannan jatkamisesta.

Oheismateriaali 1Turun kaupunki Lauttarannan esirakentamisen vesi- ja ympäristölupahakemus

Oheismateriaali 2Turun kaupunki Lupahakemuksen täydennys

Oheismateriaali 3Lausuntopyyntö, Etelä-Suomen Aluehallintovirasto

Ympäristönsuojelupäällikkö Olli-Pekka Mäki:

EhdotusRakennus- ja lupalautakunta päättää antaa ympäristönsuojelun ehdotuksen mukaisen lausunnon Etelä-Suomen aluehallintovirastolle.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.

Vastaava rakennuttaja Mika Pitkänen selosti hanketta kokouksessa klo 17.09-17.23. Hän poistui kokouksesta ennen päätöksentekoa.