Esityslistat/pöytäkirjat

Turussa lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat muiden suurten kuntien lailla olleet voimakkaassa kasvussa. Turku on myös kuuden suurimman kaupungin vertailussa todettu sijaishuollon palvelurakenteeltaan laitosvaltaisimmaksi ja perhehoidon osuus on vastaavasti pienin. Perhehoidon lisäämisen tarve on todettu Suomessa ja mm. YK:n taholta. Lastensuojelua koskevassa viimeaikaisessa tutkimuksessa on osoitettu perhehoidon olevan lapsille pääsääntöisesti laitossijoitusta parempi sijaishuollon vaihtoehto. Palvelurakennetta koskevissa kustannusvertailuissa perhehoito on todettu myös laitoshoitoa edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Näistä syistä Turussa ollaan lähdössä muuttamaan sijaishuollon palvelurakennetta.

Turun omien lastenkotien kasvatus- ja hoitohenkilökunnan määrä suhteessa hoidettavien lasten määrään ei ole vuonna 2007 voimaan tulleen lastensuojelulain (417/2007 § 57-60) edellyttämällä tasolla. Siirtymäaikaa lain mukaiseen henkilöstömitoitukseen on vuoden 2010 loppuun saakka. Lakkatien lastenkotiin vuoden 2011 aikana valmistuvan laajennuksen myötä tulevat uudet paikat edellyttävät vastaavaa erityislastenkodin vaatimusten mukaista henkilöstön lisäystä.

Työryhmän työssä haettiin ratkaisuja edellä mainittuihin rakenteellisiin ongelmiin.

Työryhmä päätyi työssään esittämään seuraavaa:

1. Turun lastensuojelun sijaishuollon palvelurakennetta muutetaan siten, että perhehoidon osuutta voimakkaasti lisätään. Tavoitteena on 20 % lisäys 3 vuoden aikana siten, että lisäys on 5 % vuonna 2010, 7 % vuonna 2011 ja 8 % vuonna 2012. Lähtötilanne on 31.12.2009, jolloin huostassa oli 334 lasta ja nuorta, joista perhehoidossa oli 32,9 %.

2. Perhehoidon lisäämiselle luodaan edellytykset.

-Sijaishuollon henkilöstörakennetta muutetaan siten, että henkilöstöresurssia on osoitettavissa perhehoidon laajentamiseen ja tukemiseen.

-Perhehoitoon kehitetään tuen kolmikantamalli, jossa lasta, sijaisperhettä ja lapsen biologista perhettä voidaan tukea lastensuojelulain edellyttämällä tavalla.

-Kehitetään ja järjestetään perhehoidon valvonta. Erityisesti perhehoidon tuen ja valvonnan kehittämiseen on haettu STM:n Kaste-ohjelman rahoitusta osana Remontti-hanketta.

3. Tehdään Turun omaan lastenkotiverkkoon toimitiloja, henkilöstöä ja toimintatapaa koskevat muutokset, jotta voidaan lisätä laitosten hoito- ja kasvatushenkilöstöä lastensuojelulain vaatimusten mukaisesti sekä saada työntekijöitä perhehoidon tukemiseen. Työryhmän lähtökohtana oli nykyinen henkilöstön määrä.

-Keskitetään vastaanottokotitoiminta 0-6 vuotiaiden osalta Pienten lasten vastaanottokotiin ja 7-17 vuotiaiden osalta Mäntymäen perhekeskukseen

-Lisätään Lakkatien erityislastenkodin sekä Makslankadun ja Moikoistentien lastenkotien hoito- ja kasvatushenkilöstön määrä suhteessa hoidettavien lasten määrään lastensuojelulain edellyttämälle tasolle. Lisätään Puolukkatien esteettömyysosaston henkilöstöä työn vaativuustasoa vastaavaksi.

-Muutetaan nykyinen Nuorten vastaanottokoti nuorten pitkäaikaissijoituksiin tarkoitetuksi laitokseksi

-Lakkautetaan Virusmäentien, Vakka-Suomentien ja Luostarinkadun lastenkodit.

-Keskitetään sijaishuollon erityishenkilöstö hallinnollisesti. Sosiaalityöntekijät sijoittuvat yhteen yksikköön. Sijaishuollon psykologien osalta keskittäminen kuntoutumispalvelujen tulosalueelle psykologiyksikköön siirretään arvioitavaksi psykososiaalisten palvelujen kokonaisuutta selvittävään työryhmään. Muutoksessa halutaan turvata lastenkotien erityishenkilöstö, etenkin vastaanottokotien kokoaikainen sosiaalityöntekijä ja psykologi. Lisäksi on huomioitava erityslastenkodin erityishenkilöstön tarve.

4. Esitetyn rakennemuutoksen tultua hyväksytyksi päätöksenteossa se siirtyy käyttöönottovaiheeseen, joka yksityiskohtaisesti suunnitellaan, aikataulutetaan ja vastuutetaan.

Työryhmä on esityksen kohdista 1, 2 ja 4 yksimielinen. Kohdassa 3 työryhmä on yksimielinen kasvatus- ja hoitohenkilökunnan mitoitusta koskevasta esityksestä, muissa kohdissa yksimielisyyttä ei saavutettu. Työryhmän työhön liittyvät eriävät mielipiteet ovat raportin liitteenä.

1.
Työryhmä ja toimeksianto

Turussa lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat muiden suurten kuntien lailla olleet voimakkaassa kasvussa. Turku on myös kuuden suurimman kaupungin vertailussa todettu sijaishuollon palvelurakenteeltaan laitosvaltaisimmaksi ja perhehoidon osuus on vastaavasti pienin. Lastensuojelua koskevassa viimeaikaisessa tutkimuksessa on osoitettu perhehoidon olevan lapsille pääsääntöisesti laitossijoitusta parempi sijaishuollon vaihtoehto. Palvelurakennetta koskevissa kustannusvertailuissa perhehoito on todettu myös laitoshoitoa edullisemmaksi vaihtoehdoksi.

Peruspalvelujohtaja asetti työryhmän tekemään esitystä lastensuojelun sijaishuoltoa koskevaksi kehittämissuunnitelmaksi, joka tähtää palvelurakenteen laitospainotteisesta perhehoitopainotteiseen sekä sijaishuollon kustannusten kasvun taittamiseen (peruspalvelujohtajan päätös 24.9.2009 § 50). Työryhmään nimettiin:

-palvelujohtaja Sirpa Kuronen pj.

-tulosaluejohtaja Leila Visa

-toimistopäällikkö Minna Virta

-toimistopäällikkö Tarja Salonius

-johtava sosiaalityöntekijä Vuokko Ouramo

-johtava sosiaalityöntekijä Arja Söderholm

-johtava sosiaalityöntekijä Kaarina Katas

-johtava sosiaalityöntekijä Niina Vuoristo siht.

-sosiaalityöntekijä Tom Gråhn

-Puolukkatien lastenkodin johtaja Marja Paananen

-Nuorten vastaanottokodin johtaja Riikka Leino

-Mäntymäen perhekeskuksen johtaja Sari Eskola

-Pienten lasten vastaanottokodin johtaja Ulla-Maija Nieminen

-controller Seppo Laakso

Työryhmä velvoitettiin kuulemaan työssään perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutumispalvelujen tulosalueita. Työryhmän määräaika oli esityksen tekeminen lokakuun 2009 aikana, johon työryhmä pyysi jatkoaikaa vuoden loppuun (peruspalvelujohtajan päätös 23.11.2009 § 53). Työryhmä kokoontui työnsä aikana 12 kertaa. Työryhmän esityksistä neuvoteltiin muiden tulosalueiden kanssa seuraavasti: erikoissairaanhoito Hilkka Virtanen, perusterveydenhuolto Hannele Kallio, kuntoutumispalvelut Jukka Juvonen. Seudullista yhteistyötä koskevaa keskustelua on käyty työryhmän työn ulkopuolella mutta tehtävänantoon liittyen Kaarinan sosiaalijohtaja Antero Paanasen kanssa, jonka alaisuudessa toimii seudullinen sijaishuollon yksikkö SIHU.

2. Miksi muutos lastensuojelun sijaishuollossa on tarpeen?

Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan v. 2007. Turun lastensuojelun sijaishuollossa ei ole vielä toimeenpantu kaikkia lainmuutoksen edellyttämiä toimia. Turun lastenkotien kasvatus- ja hoitohenkilöstön määrä suhteessa hoidossa oleviin lapsiin on saatava lain edellyttämälle tasolle vuoden 2010 aikana. Samoin sijaishuollon menettelyjä on kehitettävä laissa edellytetyn mukaisiksi esim. lasten ja biologisen perheiden yhteydenpidon turvaamisessa. Laitoksissa tehtävät ja suunnittelussa olevat laajennukset edellyttävät niin ikään henkilökunnan lisäämistä laajennuksissa saatavia lisäpaikkoja vastaavasti.

Turun sosiaalikeskus tilasi vuoden 2008 lopulla lastensuojelun keskusliiton suunnittelupäällikkö Seppo Saurolta selvityksen Turun lastensuojelun tilasta. Selvityksessään Sauro totesi Turun olevan lastensuojelun palvelurakenteeltaan raskas, laitosvaltainen, kallis ja suurista kaupungeista vähiten lastensuojelun avohuoltoon ja sijaishuollossa vähiten perhehoitoon painottava. Lastensuojelun osaamisen Sauro totesi olevan erityisesti laitoksissa vahvaa.

Sijaishuollon kehittämiskohteita on sosiaalityön tulosalueen johdossa määritelty helmikuussa 2009. Käsittelyssä oli laitoshoidon organisoimisessa kaksi vaihtoehtoa, joista toinen perustui Nuorten vastaanottokodin peruskorjaukseen ja laajennukseen ja toinen Mäntymäen perhekeskuksen muuttamiseen kokonaan vastaanottokodiksi. Nuorten vastaanottokodin ikäjakaumaksi tässä esityksessä esitettiin 13 – 17 -vuotiaat. Laitosrakenteeksi esitettiin seuraavaa:

-Moikoisten lastenkoti: selvitettävä, voiko itsenäistymisasunnon muutostöillä muuttaa lastenhuoneeksi (paikkoja 14)

-Makslankadun lastenkoti (paikkoja 14)

-Vakka-Suomentien lastenkoti: lakkautetaan, lapsille haetaan sijoituspaikat perhehoitoon/muihin yksiköihin, henkilökunta sijoittuu muihin yksiköihin (paikkoja 7)

-Virusmäentien lastenkoti: lakkautetaan, lapsille haetaan sijoituspaikat perhehoitoon/muihin yksiköihin, henkilökunta sijoittuu muihin yksiköihin (paikkoja 7)

-Puolukkatien lastenkoti, tilat uusittu (paikkoja 18), perhehoitotila on, estettömyysosasto

-Lastenkotien henkilökuntamitoitukset saatetaan lastensuojelulain ja tulevien muutoksien edellyttämälle tasolle

-Vastaanottokotien johtajien pätevyysvaatimukseksi määritetään ylempi korkeakoulututkinto

Turun kaupungin valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa ja sosiaali- ja terveystoimen strategisessa palvelusopimuksessa vuodelle 2009 sekä Turun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa vuosille 2009 - 2012 esitetään tavoitteena laitosvaltaisuuden vähentämisestä palvelutuotannossa.

Seudullista yhteistyötä Turussa tehdään lastensuojeluun liittyvissä kysymyksissä lähinnä seudullisessa sosiaalipäivystyksessä.

2.1.Lastensuojelulain velvoitteet

Nykyinen lastensuojelulaki edellyttää enenevässä määrin yhteistyötä lasten vanhempien kanssa. Fyysinen läheisyys kodin ja lastenkodin välillä auttaa ja tukee perheiden hoitoa. Turussa omissa lastenkodeissa on tuloksellisesti kehitetty perhetyötä, joka tukee perheitä lapsen sijoituksen aikana ja edesauttaa mahdollista huostaanoton purkua. Viime vuosina huostaanottoja on pystytty purkamaan muutama vuodessa.

2.2.Turun sijaishuollon palvelurakenne on raskas

Suomen sijaishuolto on länsimaissa poikkeuksellisen laitosvaltainen. Kodin ulkopuolelle sijoitettavien lasten määrä kasvaa Suomessa vuodesta toiseen. Suuntaus on sama laman ja korkeasuhdanteen aikana. Sijoitettavista lapsista noin 30 prosenttia on päässyt perheisiin ja 70 prosenttia on laitoksissa tai ammatillisissa perhekodeissa. Laitosten suuri osuus on tyypillistä juuri Suomelle. Muualla Länsi-Euroopassa suhde on suunnilleen käänteinen kuin Suomessa. YK on lasten oikeuksien toteutumista arvioidessaan kiinnittänyt huomiota Suomen sijaishuollon liian vahvaan laitospainotteisuuteen. Suurista kaupungeista Turku ja Helsinki sijoittavat eniten lapsia laitoksiin. Molemmilla kaupungeilla on myös paljon omia lastensuojelulaitoksia.

Kuva: Sijoitusten eri hoitomuotojen kustannusten %-osuus vuonna 2008, Kuusikko 2008

Seppo Sauro on Turun lastensuojelua koskevassa selvityksessään todennut, että lastensuojelun perinne Turussa on vankka, mutta todennäköisesti Suomen laitosvaltaisin, raskas ja niukasti avohuoltoon panostava. Laitoshoito painottuu niin omissa kuin ostopalveluissakin. Turun vahva laitospainotteisuus näkyy myös suurten kaupunkien Kuusikko –vertailuissa. Siitä on nähtävissä, että Turku panostaa suhteellisesti vähiten rahaa avohuoltoon, käyttää suhteellisesti eniten rahaa omiin laitospalveluihin, käyttää vähiten rahaa perhehoitoon ja on kasvattanut vuosina 2003-2008 pääosin lähinnä ostopalveluita.

Sijaishuollon rakennemuutoksia on viime vuosina tehty eri puolella Suomea. Toimivina ja myös kustannustehokkaina esimerkkeinä on esitelty mm. Kotkaa ja Kuopiota. Myös Tampere on lisännyt voimakkaasti perhehoitoa ja sitä tukevia toimenpiteitä. Kotkan sijaishuollon uudistuksessa laitos- ja perhehoidon suhde on pystytty kääntämään. Muutos käynnistettiin vuonna 2004. Yksi tavoite oli, että kaikki alle 12-vuotiaat sijoitettavat lapset pääsevät perhehoitoon ja vuonna 2009 se on toteutunut. Kaikista alle 18-vuotiaista runsaat 71 prosenttia on sijaisperheissä. Kotka on raportoinut 2,5 M€:n vuotuisesta kustannussäästöstä vuoden 2009 sijaishuollon toimintamallilla verrattuna sijaishuollon toimintaan ennen rakennemuutosta.

2.3.Lastensuojelun ja sijaishuollon palvelujen tarve kasvaa

Lastensuojelun ja sijaishuollon palvelujen tarve on Turussa suurempi kuin muissa suurissa kaupungeissa Helsinkiä lukuun ottamatta. Huostaanottojen määrässä on pientä vaihtelua vuosittain, mutta suunta on usean vuoden tarkastelussa kasvava. Vuonna 2009 näyttää huostaanottojen määrä edelleen lisääntyvän. Lastensuojeluilmoitusten määrä on ollut tasaisessa kasvussa viime vuosina ja vuonna 2009 ilmoitusten määrä tullee olemaan vuoden 2008 tasoa.

Kuva: Alle 18-vuotiaita sijoitettuja vuoden aikana % vastaavanikäisestä väestöstä vuosina 2004-2008 (Kuusikko 2008)

Vuonna 2008 tehdystä tutkimuksesta ”Miten hyvin Turku voi” (Inkeroinen, Rasinkangas, Kyheröinen, 2008) käy ilmi, että vaikka turkulaisten hyvinvointi on yleisesti lisääntynyt, sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien perheiden, erityisesti yhden huoltajan ja pienituloisten nuorten perheiden tilanne on parantunut suhteellisesti vähiten. Hyvinvointierot ovat siis kasvaneet. Tutkimus kertoo myös köyhyyden ja huono-osaisuuden periytymisestä sukupolvelta toiselle. Myös kaupungin eri osien välillä on merkittäviä hyvinvointieroja. Tämä kaikki heijastuu myös lastensuojelun tarpeeseen. Lastensuojelun sosiaalityö tuntee ilmiönä myös sosiaalisesti suhteellisen hyvinvoivat perheet, joilta puuttuvat verkostot, joihin arjen ja kasvatuksen ongelmissa turvata. Vanhemmuuden taitojen puuttuminen näkyy niin ikään palvelujen tarpeen kasvuna.

Kuva: Sijoitusten hoitovuorokausien %-osuus eri hoitomuodoissa vuonna 2008 (Kuusikko 2008)

Turkuun tuleva muuttoliike vaikuttaa myös lastensuojelun tarvetta lisäävästi. Muuttoliikettä koskevissa selvityksissä (mm. Timo Aro, Turku 2005) on todettu, että vaikka Turku saa määrällistä muuttovoittoa, muuttovirran rakenne on kaupungille epäedullinen. Turkuun tulee 15-24 –vuotiaita nuoria, työvoimaan kuulumattomia, työttömiä sekä tuntemattoman taustan omaavia. Vastaavasti kaupungista muuttaa työssäkäyviä lapsiperheitä. Sosiaalityössä tunnettu ilmiö on lastensuojelun tarpeen laukeaminen hyvin pian Turkuun muuton jälkeen. Turku on myös yksi Suomen suurimmista ja nopeimmin kasvavista maahanmuuttajakeskittymistä. Turun väestönkasvu onkin suurelta osin perustunut lisääntyneeseen maahanmuuttoon. Turun väestöstä noin 6 % puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Eri kansallisuuksia on yli sata. Vuonna 2008 tehdystä tutkimuksesta ”Miten hyvin Turku voi” (Inkeroinen, Rasinkangas, Kyheröinen, Turku 2008) käy ilmi, että maahanmuuttajien hyvinvointi on heikommalla tasolla kuin kantaväestöön kuuluvien turkulaisten. Maahanmuuttajaperheissä on keskimäärin enemmän lapsia kuin kantaväestöllä. Lapsilla voi olla ennen Suomeen tuloa syntyneitä traumaattisia kokemuksia tai Suomeen kotoutumisen vaikeudet voivat kriisiyttää perheen tilanteen.

2.4.Sijaishuollon kustannusten jatkuva kasvu

Sijaishuollon kustannusten kasvu käy ilmi ohessa olevista kaaviokuvista. Kustannukset ovat kasvaneet niin absoluuttisesti kuin sijoitettua lasta kohti laskettuna. Kustannusten kasvussa näkyy ostopalvelujen hintojen nousu. Sijaishuollon asiakaspalvelujen ostoissa on ollut erittäin voimakasta kasvua myös nuorille tarvittavissa päihdepalveluissa. Perhehoidon palkkiot ovat kasvaneet tuntuvasti vuonna 2009 verrattuna vuoteen 2008, tässä huomioitava vuoden 2009 alusta voimaantulleet suuret korotukset hoitopalkkioihin. Perhehoidon palkkioiden kasvu on suunnitelmallista ja liittyy nyt valmistelussa olevaan sijaishuollon rakennemuutokseen.

Lastensuojelun ostopalvelujen kustannuksissa on myös lapsia, jotka on sijoitettu psyykkisen diagnoosin tai kehitysvammaisuuden perusteella.

Kuva: Vuoden 2008 aikana sijoitettuna olleet lapset, % kunkin ikäryhmän väestön määrästä (Kuusikko 2008)

Kuva: Sijaishuollon kustannukset, euroa alle 18-vuotiasta kohti vuosina 2004-2008( v. 2008 rahan arvossa) (Kuusikko 2008)

Kuva: Lasten sijaishuollon sijoitettuna ollutta lasta kohti laskettujen kustannusten kehitys Kuusikon kunnissa vuosina 2001-2008 suhteutettuna Viisikon aritmeettiseen keskiarvoon vuonna 2001 = 1 (Kustannukset v. 2008arvossa), (Kuusikko 2008)

Kuva: Lapsen sijoituksen hoitovuorokauden kustannus kunnallisissa laitoksissa ja ostopalveluissa sekä perhehoidossa 2008 (Kuusikko 2008)

3.
Turun lastensuojelun sijaishuolto ja kehittämiskohteet

Kaupungin omia lastensuojelulaitoksia on yhteensä 10 ja hoitopaikkoja niissä on yhteensä 132, joista vastaanottopaikkoja on 32. Kaikissa muissa laitoksissa laitoksen toiminnasta vastaavat johtajat, paitsi Virusmäentien ja Vakka-Suomentien lastenkodeissa, joissa vastaavat ohjaajat vastaavat toiminnasta. Laitoksissa on vuonna 2009 yhteensä 4 sosiaalityöntekijää, 3 psykologia ja yksi lääkäri (irtisanoutunut vuonna 2009). Sijaishuollon henkilöstöä on yhteensä 225. Henkilöstön jakaantuminen on esitetty oheisessa taulukossa.

Sijaishuollon sosiaalityön henkilöstö	225
Sijoitusten hallinta (SIHA)	6
Lastensuojelulaitokset	205
Ulkopuoliset sijoitukset (UPS)	6
Jälkihuolto	8

Kuva: Turun lastensuojelun organisaatio:

Turun lastensuojelun prosessi on määritelty sosiaaliosaston Laatu-projektissa, jonka mukainen toiminta otettiin käyttöön lasten hyvinvoinnin turvaamisen prosessin osalta vuonna 2002 ja aikuisten hyvinvoinnin turvaamisen prosessin osalta vuonna 2004. Prosessi oli pitkälle vuoden 2008 lastensuojelulain uudistuksen mukainen, joten lainmuutos ei aiheuttanut välitöntä tarvetta laajempaan lastensuojelun prosessin kehittämiseen.

Kaavio: Turun lastensuojelun prosessi

Turun lastensuojelulaitokset, paikkamäärät, laitosten ikäjakaumat käyttöaste sekä mm. tiloja koskevia huomioita.

Omat lastensuojelulaitokset	Paikat nyt	Ikäryhmät nyt	Paikat jatkossa	Ikäryhmät jatkossa	Huomattavaa
Vastaanottokodit
Pienten lasten vastaanottokoti	14	0-6	14	0-6
Mäntymäen perhekeskus, vastaanottokoti	12	7-14	24	7-17
Nuorten vastaanottokoti	6(+3)	15-17 (-20)	-	-	3 itsenäistymisasuntoa
Vastaanottokodit yhteensä	32 (+3)		38
Erityislastenkodit
Mäntymäen perhekeskus, erityislastenkotiosastot	12	7-17	-
Lakkatien erityislastenkoti	11	->17	18	->17	peruskorjaus ja laajennus valmistuu v. 2011, paikkalisäys 7
Yhteensä	23		18
Lastenkodit
Luostarinkadun lastenkoti	14	->17	-
Makslankadun lastenkoti	14	-> 17	14	-> 17
Moikoistenkadun lastenkoti	14	-> 17	14	-> 17
Puolukkatien lastenkoti	18	-> 17	18	-> 17	peruskorjattu, esteettömyysosasto, mahdollisuus muuttaa yksi osasto erityislastenkotimitoitukselle
Vakka-Suomentien lastenkoti	7	-> 17	-
Virusmäentien lastenkoti	7	-> 17	-
Nuorten pitkäaikaiseen sijoitukseen tarkoitettu laitos	-	-	6 (+3)	15-17	3 itsenäistymisasuntoa
Yhteensä	74		52 (+3)
Lasten- ja erityislastenkodit yhteensä	97		70 (+3)
Kaikki omat laitospaikat yhteensä	129 (+3)		108 (+3)

3.1.Perhehoidon osuuden lisääminen ulkopuolisista sijoituksista

Sosiaalityön tulosalueella on tehty seuraavat perhehoitoa tukevat toimenpiteet:

-Läheisneuvonpitojen hankkiminen SPR:n Turvatalolta (Perla 8.1.2009 § 9)

-Perhehoidon palkkioiden ja korvausten korotus Sosla 9.1.2008 § 23 ja Perla 8.4.2009 § 189

-Pride-koulutuksen hankinta sijaisperheille

-Suunnitelma tuki- ja sijaisperheiden rekrytoimiseksi yhteistyössä (Sosla 17.6.2008 § 755)

-Henkilökuntalisäys, yksi sosiaalityöntekijä

-Adoptioneuvonnan ulkoistaminen

Työryhmä esittää perhehoidon lisäämisen vuositavoitteeksi Sauron selvityksen mukaisesti 20 % kolmen vuoden aikana siten, että ensimmäisenä vuonna perhehoitoon sijoitettujen osuuden kasvutavoite on 5%, seuraavana 7 % ja kolmantena 8 %. Tavoitteena on, että ensi vaiheessa kaikki alle 10-vuotiaat sijoitettaisiin perhehoitoon. Lähtötasona on 31.12.2009, jolloin huostassa oli 334 lasta ja nuorta. Heistä perhehoidossa oli 110, joka on 32,9% huostaan otettujen sijoituksista. Omissa laitoksissa oli 98 lasta ja nuorta (29,3%) ja ostopalvelulaitoksissa 126 (37,7%). Perhehoitosijoitusten tulisi lisääntyä vuonna 2010 17:llä, vuonna 2011 23:lla ja vuonna 2012 27:llä, yhteensä 67 perhesijoituksella vuoden 2012 loppuun mennessä.

Perhehoitopainotteisuutta on lisätty jo nyt monissa kunnissa. Muutos on ennen kaikkea sijoitettavien lasten edun mukainen, mutta sillä on myös merkittäviä kustannusvaikutuksia. Jotta perhehoidon kustannusvaikuttavuudesta saataisiin realistinen kuva, kustannuksia seuratessa on otettava pelkän hoitopäiväkustannuksen lisäksi huomioon myös perhehoidon tuen kustannukset. Jotta vertailu omaan ja ostettuun laitoshoitoon olisi todellinen, on sovittava, miten esim. sosiaalityön kustannus vyörytyksinä huomioidaan.

3.1.1.Perhehoidon vahvistamisen edellyttämät toimet

Perhehoidon lisääminen edellyttää perheiden rekrytoinnin ja perhehoidon tuen järjestämistä. Mikäli lastenkotien henkilöstömitoitusta koskeva suunnitelma toteutetaan tässä raportissa esitetyllä tavalla, perhehoidon tukemiseen on saatavissa neljä kasvatus- ja hoitohenkilökuntaan kuuluvaa työntekijää. Perhehoidon tukemisessa on keskitytty yleensä sijaisperheen tukemiseen. Tämä on ollut perusteltua, eikä sijaisperheidenkään tuki ole riittävällä tasolla. Tukea suunniteltaessa vähemmälle huomiolle on jäänyt lapsi ja hänen syntymäperheensä, biologinen perhe. Myöskään perhehoidon valvontaa ei ole järjestetty. Turussa perheiden rekrytoinnista vastaa sijoitusten hallintayksikkö SIHA. Valvonnasta vastaa yleensä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, jonka vastuulla on myös perheiden tuki. Valvonta neutraalina toimenpiteenä ei välttämättä pysty näillä edellytyksillä toteutumaan. Onkin syytä arvioida, voiko lapsen sosiaalityöntekijä ja sijaishuollon valvoja olla sama henkilö.

Perhehoidon lisääminen edellyttää perheiden rekrytoinnin tehostamista. Jo käynnistynyttä yhteistyötä Pelastakaa lapset ry:n kanssa on jatkettava ja mm. seudullisen yhteistyön mahdollisuuksia on selvitettävä. Ostopalveluna hankittavat Pride-koulutukset sijaisperheille ovat osoittautuneet hyviksi ja myös niiden jatkuminen on turvattava. Koulutusten järjestäminen on mahdollista kilpailuttaa samassa yhteydessä kuin sijaishuollon muut ostopalvelut.

Lasten biologisten perheiden kanssa tehdään nyt perhetyötä vastaanottokodeissa ja lastenkodeissa. Tätä osaamista myös Seppo Sauro selvityksessään kannusti hyödyntämään laajemminkin. Jotta niin sijais- kuin biologisia perheitäkin voitaisiin jatkossa oman henkilökunnan työllä tukea, on selvittävä perhehoitoon liittyvä osaaminen ja koulutustarpeet. Työryhmä hahmotteli perhehoidon tuen kolmikantamallia, jonka kehittämiseksi Kaste-ohjelman Remontti-hankkeeseen esitetään sijaishuollon tuen ja valvonnan kehittämisen pilottihanketta.

Perhehoidon tuen kolmikantamalliin sisältyy:

Perheeseen sijoitettavan lapsen tuki:

–lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tuki laadittavan asiakassuunnitelman mukaan; tarkistetaan lain mukaan vähintään kerran vuodessa

–sosiaalityöntekijän tapaamiset 3 kk:n välein (lastensuojelulaki)

–lapsen kuuleminen

–syntymäperheeseen pidettävän yhteyden tukeminen (tuetut tai valvotut tapaamiset, tapaamiskustannukset)

Sijaisperheiden tuki

–sosiaalityöntekijän tuki

–hoitopalkkiot ja kulukorvaukset (sis. alkuavustukset)

–lomat

–Pride-koulutus ja täydennyskoulutus

–työnohjaus

–vertaisryhmät

–kriisituki: kriisisijoitukset, korotetut hoitopalkkiot

Biologisten perheiden tuki

–lapsen ja biologisen vanhemman suhteiden ylläpito

–aikuissosiaalityö tukee osaltaan

–tuki vanhemmuuteen ulkopuolisten sijoitusten yksiköstä sosiaalityön tulosalueelta

–tuki tulee biologisen vanhemman asuinkunnasta, joka voi olla muukin kuin Turku

–lapselle ja vanhemmalle erikseen tehtävä asiakassuunnitelma

–tapaamisen tukeminen (tapaamispaikat)

–pyrkimyksenä perheen yhdistämiseen

Perhehoidon valvonnan järjestäminen

–valtion aluehallintoviranomaiset eivät valvo perhehoitoa, kuten lastensuojelun ostopalveluita

–perhehoidon laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi valvonta on välttämättä järjestettävä

Yksityisiin sijoituksiin ja sukulaissijoituksiin pyritään aina, kun ne ovat mahdollisia ja lapsen edun mukaisia.

Sijaisperheisiin sijoitetut lapset ovat pääasiassa Varsinais-Suomessa, jonkin verran sijoituksia on muualla Suomessa. Syynä voi olla esim. sijaisperheen muuttaminen.

3.2.Oma laitoshuolto

3.2.1. Vastaanottokodit

Pienten lasten vastaanottokoti (PLVK) vastaa ympärivuorokautisesti 0-6 -vuotiaiden lasten vastaanotosta. 7-14 -vuotiaiden lasten ja nuorten vastaanottokotina on Mäntymäen perhekeskus. 15-17-vuotiaiden nuorten vastaanotto on Nuorten vastaanottokodissa. Kaikki sijoitettavat lapset ja nuoret menevät pääsääntöisesti vastaanottokotien tutkimus- ja arviointijakson (3 kk tai 3 + 3 kk) kautta. Jakson aikana tutkitaan lapsen ja perheen tilanne. Kaikissa vastaanottoyksiköissä on sosiaalityöntekijä ja psykologi, joissakin osa-aikaisena. Vastaanottokotien merkitys lapsen ja nuoren onnistuneessa sijoituksessa ja perheen tukemisessa on suuri. Parhaimmillaan vastaanottokoti voi toimia myös huostaanottoja ehkäisevästi.

Pienten lasten vastaanottokoti

Pienten lasten vastaanottokodissa on 14 paikkaa ja yksi pienehkö perhetila. Pienten lasten vastaanottokotiin tulevat lapset ovat 0-6 –vuotiaita. Työntekijöitä 15 + 3, 9 hoitajaa on vuorotyössä. Vastaanottokodissa on henkilöstöä vaativan asiakasryhmän ja työotteen edellyttämällä tavalla, kasvatus- ja hoitohenkilökunnan mitoitus on 1.6 (hoito- ja kasvatushenkilökuntaa/lapsi). Vastaanottokoti on kuormitettu, käyttöaste oli vuonna 2008 129,7% (Turun sosiaalikeskuksen toimintakertomus 2008)

Pienten lasten vastaanottokodin työ on jaettavissa neljään kokonaisuuteen:

-ennaltaehkäisevä työ, mm. avohuollon lastensuojelun ennakkoon pyytämät vanhemmuuden arvioinnit

-tutkimus- ja arviointijaksot (max. 3 kk)

-sijoituspaikkaa odottavat, huostaan otetut lapset

-kiireelliset sijoitukset

Työote vastaanottokodissa on perhekeskeinen. Tehostettua perhetyötä tehdään kaikkien perheiden kanssa, joiden vanhemmat ovat valmiita sitä vastaanottamaan. Alle 1-vuotiaan kanssa vanhempi on aina mukana laitoksessa, mahdollisuuksien mukaan lapset yöpyvät omassa kodissaan omien vanhempien kanssa. Perhetilaa käytetään koko perheen sijoitukseen, tila on kuitenkin pieni ja soveltuu huonosti perheille, joilla on useita lapsia tai pikkulapsi-ikää vanhempia sisaruksia. Tilat eivät muutoinkaan ole tarkoituksenmukaisessa kunnossa, vaan vaativat remonttia.

Pienten lasten vastaanottokodista tulevat, huostaanottopäätöksen saaneet lapset pyritään sijoittamaan mahdollisimman nopeasti. Heitä myös priorisoidaan sijoituspaikkaa haettaessa. Tutkimuksin on osoitettu sijoituksen vaikuttavuuden olevan sitä parempi, mitä pienempänä, nopeammin ja pysyvämmin lapsen olosuhteiden vaatima sijoitus voidaan toteuttaa. Alle 5-vuotiaiden sijoitukset pyritään tekemään erittäin nopeasti.

Pienten lasten vastaanottokoti tekee yhteistyötä avohuollon lastensuojelun kanssa. Ongelmana on ollut ajoittain erilainen näkemys lapsen edun mukaisesta toiminnasta pienten lasten vastaanottokodin ja avohuollon lastensuojelun sosiaalityön välillä. Ongelma ilmenee toistuvina pienten lasten vastaanottokotiin tehtyinä sijoituksina, joista lapsi palaa kotiin mutta asia ei kuitenkaan etene huostaanottoon tilanteiden toistuvuudesta huolimatta.

Pienten lasten vastaanottokodin kehittämistarpeet:

-pienten lasten vastaanottotoiminnan kehittäminen (lastensuojelulaki edellyttää, että pientä lasta ei saa erottaa vanhemmastaan / hoitavasta aikuisesta, tätä tukevien työmuotojen kehittäminen edelleen)

-vaativan perhetyön kehittäminen

-yhteistyökäytäntöjen kehittäminen avohuollon lastensuojelun kanssa, jotta lapsia ja perheitä voitaisiin tukea ennen vakavien vaurioiden syntymistä

-sijoitusten nopeus ja pysyvyys

-moniammatillinen tiimityö pienten lasten vastaanottokodin tukena

-tilojen remontti

Mäntymäen perhekeskus (vastaanottokoti ja erityislastenkoti)

Mäntymäen perhekeskuksessa on 24 paikkaa 7-14-vuotiaille. Talossa on 12 vastaanottopaikkaa sekä 12-paikkainen erityislastenkoti. Kasvatus- ja hoitohenkilöstön mitoitus on 1.66

Käyttöaste vuonna 2008 oli 119,7.

Mäntymäen vastaanotto-osastolle tulevilla lapsilla on yleensä takanaan jo pitkä lastensuojeluhistoria. Noin puolet Mäntymäkeen tulevista lapsista on kiireellisesti sinne sijoitettuja. Mäntymäkeen on tullut vuoden 2009 aikana aikaisempaa nuorempia lapsia. Painopiste on siirtynyt 13-14 –vuotiaista alle 10-vuotiaisiin. Mäntymäen perhekeskuksessa lasten ikäjakauma 7-14 vuotta on osoittautunut liian laajaksi. Tavoitteena on toiminnan kohdistaminen 7-12 –vuotiaisiin, jolloin ikäraja vastaisi psykiatrian ikäjakoa. Mäntymäen hoito- ja kasvatushenkilöstön mitoitus on hieman korkeampi kuin muissa vastaanottokodeissa (1.66). Vastaanottokotien henkilöstömitoituksen saattaminen samalle tasolle kaikissa laitoksissa tarkoittaa yhden vakanssin siirtoa Nuorten vastaanottokotiin. Psykiatrisen osaamisen vahvistamista pidetään tarpeellisena. Mäntymäessä on yksi psykiatrin vakanssi, joka on ollut täyttämättä. Mikäli psykiatrin konsultaatiot Mäntymäen perhekeskukseen voidaan turvata, psykiatrin vakanssista voidaan luopua. Mäntymäen perhekeskus ja muut laitokset vastustavat psykiatrin vakanssin muuttamista. Kokoaikaisen sosiaalityöntekijän työpanoksen turvaamista kaikissa vastaanottokodeissa pidettiin kuitenkin myös tärkeänä, ja tällöin psykiatrin vakanssi tulisi muuttaa sosiaalityöntekijän vakanssiksi.

Mäntymäen perhekeskuksen kehittämistarpeet, vaihtoehdot:

1. Nuorten vastaanottokodin laajennukseen perustuva

-Ikäjaon muuttaminen 7 - 12 –vuoteen, joka vastaisi psykiatrian poliklinikkojen ikäjakoa. Muutos voidaan toteuttaa vasta, jos nuorten vastaanottokodin laajennus toteutuu (aikaisintaan vuonna 2012).

-Henkilöstömitoituksen muuttaminen vastaamaan muita vastaanottokoteja vähentää Mäntymäen työntekijöitä yhdellä

-Psykiatrisen osaamisen vahvistaminen yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa, psykiatrin vakanssin nimikemuutos sosiaalityöntekijäksi

2. Mäntymäen perhekeskuksen muuttaminen lasten ja nuorten vastaanottokodiksi.

-Erityislastenkotiosastojen vaiheittainen muuttaminen vastaanotto-osastoiksi.

-Psykiatrisen osaamisen vahvistaminen yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa, psykiatrin vakanssin nimikemuutos sosiaalityöntekijäksi

Työryhmässä löytyi kannatusta molemmille kehittämisvaihtoehdoille. Enemmistön mielipiteenä todettiin, että tärkeintä on saada muutokset käyntiin. Molemmille vaihtoehdoille löytyy toiminnallisia perusteluja, joten on mahdollista edetä sillä linjalla, mikä näyttää olevan nopeimmin toteutumassa. Marraskuussa 2009 saatavilla olevan tiedon perusteella Nuorten vastaanottokodin laajennus näyttää mahdolliselta, hankesuunnittelun tulisi käynnistyä vuonna 2010. Laajennus valmistuisi aikaisintaan 2012. Muutos vastaanottokodiksi olisi mahdollista käynnistää jo vuoden 2010 aikana. Muutos lisäisi vastaanottokotipaikkojen määrää kuudella. Mäntymäen perhekeskuksen johtaja piti 7-17 vuoden ikähaarukkaa vastaanottokodissa ja neljän vastaanotto-osaston hallintaa erittäin haasteellisena ja vastustaa muutosta.

Nuorten vastaanottokoti

Nuorten vastaanottokodissa on kuusi osastopaikkaa ja 3 tukiasuntopaikkaa 15-20 -vuotiaille nuorille. Parhaillaan valmistelussa olevan laajennuksen suunnittelu on käynnistymässä, suunnitelman toteutuessa rakennustyöt ajoittuisivat vuosiin 2011-2012. Esitetty laajennus toisi 6 lisäpaikkaa ja merkitsisi samalla 11 työntekijän lisäystä. Kun huomioidaan asumisharjoitteluasunnot, henkilöstömitoitus on nyt 0,88. Käyttöaste vuonna 2008 oli 90 %

Nuorten vastaanottokodissa on monenlaisia sijoituksia: kiireelliset sijoitukset, sijaishuollon muutos-sijoitukset eli uutta paikkaa vastaanottokodissa odottavien sijoitukset, avohuollon sijoitukset tutkimukseen ja arviointiin, ilman päätöstä olevat sijoitukset (esim. karkulaiset, jotka odottavat vientiä takaisin sijoituspaikkaansa) sekä pitempiaikaiset sijaishuollon sijoitukset laitoksen yhteydessä oleviin asumisharjoitteluasuntoihin

Vastaanottokotiin tulevat nuoret ovat vaikeasti traumatisoituneita ja erittäin vaativia. Työ vaatii riittävää henkilöstöä ja riittävää henkilöstön osaamista. Nuorten vastaanottopaikoista on ollut myös pulaa, mihin laajennus lisäpaikkoineen toisi helpotusta. Vaikeahoitoisia lapsia ja nuoria on jouduttu sijoittamaan Turun ulkopuolelle, koska paikkoja tai riittävää hoitoresurssia ei omissa laitoksissa ole ollut. Nuorten vastaanottokodin turvallisuus ei ole ollut riittävän hyvä vaan uhkatilanteita on päässyt syntymään. Jatkossa akuutteihin poikkeuksellisen vaativiin tilanteisiin on oltava mahdollisuus käyttää tilapäistä lisähenkilökuntaa vastaavalla tavalla kuin nyt Mäntymäen perhekeskuksessa menetellään.

Nuorten vastaanottokodin laajentamiseen perustuvassa vaihtoehdossa Mäntymäen perhekeskukseen esitetty ikäjaon muutos toisi 13-14-vuotiaat nuorten vastaanottokodin asiakaskuntaan. Vastaanottokodin johtaja ei kannata muutosta, vaan pitää nykyistä ikärajaa perusteltuna. 13-14-vuotiaiden kanssa ei voida toimia vastaavanlaista itsenäisyyttä edellyttäen kuin 15-17 –vuotiaiden kohdalla on mahdollista. Uusi ikäjako vaikuttaisi sekä talon toimintatapaan että henkilöstön käyttöön. Työryhmässä todettiin kuitenkin, että vastaanottotoiminnan nykyisten ongelmien ratkominen käytettävissä olevilla taloudellisilla resursseilla edellyttää 13-14-vuotiaiden siirtymistä nuorten vastaanottokotiin.

Työryhmän työn loppuvaiheessa vahvistunut vaihtoehto vastaanottotoiminnan keskittämisestä Mäntymäkeen muuttaisin vastaanottokodin nuorten pitkäaikaissijoituksiin keskittyväksi laitokseksi. Tällaiselle sijoituspaikalle on tarvetta; nyt nuoria joudutaan sijoittamaan Turun ulkopuolelle silloinkin, kun se ei ole nuoren kannalta tarkoituksenmukaista. Nykyinen vastaanottokoti on toiminut aiemmin nuorisokotina.

Nuorten vastaanottokodissa tarvittavat kehittämistoimet:

1. Vastaanottokodin laajennukseen perustuva vaihtoehto

-hoito- ja kasvatushenkilöstön mitoituksen nostaminen 1.6:een

-muutokset tiloihin: laajennuksen lisäksi on esitetty pieniä toiminnallisia muutoksia vanhalle osastolle. Selvitettävänä on tarvitaanko myös vanhalle osastolle vierihoitotila.

-nuorten vastaanottokodin ikärajan pudottamisen aiheuttamat toimintatapojen muutokset.

2. Nuorten pitkäaikaissijoituksiin keskittyvä laitos -vaihtoehto

-tiloissa tarvitaan pieniä toiminnallisia muutoksia

-toimintatavoissa muutos vastaanottokodista pitkäaikaissijoituksiin. Entisenä nuorisokotina pitkäaikaissijoituksiin keskittyvän laitoksen toimintatavat ovat tuttuja.

3.2.2.Muut kaupungin lastensuojelulaitokset

Lakkatien erityislastenkoti

Lakkatien erityislastenkoti on nyt 11-paikkainen. Erityislastenkodin peruskorjaus ja laajennus käynnistyy vuoden 2010 alussa ja työn pitäisi valmistua vuoden 2011 aikana. Remontin aikana väistötilana on Untolankatu. Laajennuksen myötä uusia paikkoja tulee 7. Erityislastenkodin kasvatus- ja hoitohenkilökunnan mitoitus on 1,63. Lasten määrän lisääntyminen laajennuksen myötä edellyttää henkilökunnan lisäämistä 12 työntekijällä.

Mäntymäen perhekeskuksen erityislastenkotiosastoja on käsitelty yhdessä Mäntymäen perhekeskuksen vastaanoton kanssa.

Muissa lastenkodeissa pitkäaikaisesti sijoitetuille lapsille ja nuorille pyritään turvaamaan kodinomainen ja virikkeellinen kasvuympäristö. Kaikissa lastenkodeissa on panostettu perhetyön kehittämiseen.

Makslankadun lastenkoti on 14-paikkainen ja sen henkilökuntamitoitus on 0,78. Talo on osittain peruskorjattu vuonna 2007. Hoito- ja kasvatushenkilökunnan mitoituksen saaminen lastensuojelulain 59 § vaatimalle tasolle edellyttää henkilöstön lisäystä.

Moikoistenkadun lastenkodissa on 14 paikkaa ja sen käyttöaste on 98 %. Henkilökuntamitoitus on 0,78. Hoito- ja kasvatushenkilökunnan mitoituksen saaminen lastensuojelulain 59 § vaatimalle tasolle edellyttää henkilöstön lisäystä.

Puolukkatien lastenkodissa on 18 paikkaa, perhehoitotila ja esteettömyysosasto. Talo on peruskorjattu vuonna 2006. Käyttöaste on 99,1 %. Henkilökuntamitoitus on 1.05. Puolukkatien lastenkodin henkilöstöä tulisi lisätä yöhoitoon.

Lakkautettavaksi esitettävät lastenkodit

Luostarinkadun lastenkoti on 14-paikkainen, sen käyttöaste oli vuonna 2008 91,9 %. Henkilökuntamitoitus on 0,92. Lastenkodin tilat on kunnostettu, mutta kaikille lapsille ei voida tarjota omaa huonetta. Tilat ovat myös valvonnan järjestämisen kannalta ongelmalliset. Vakka-Suomentien lastenkoti on 7-paikkainen, henkilökuntamitoitus on 0,78. Virusmäentien lastenkodissa on 7 paikkaa, käyttöaste 99,67 % ja henkilökuntamitoitus on 1,1.

Lastensuojelulain edellyttämän henkilöstön saaminen Turun lastenkoteihin edellyttää laitosverkoston karsimista ja henkilöstön siirtymistä jäljelle jääviin laitoksiin. Työryhmä käytti esityksessään pohjana sosiaaliosaston v. 2008 suunnitelmaa, jossa Virusmäentien ja Vakka-Suomentien lastenkoteja esitettiin lakkauttavaksi, työryhmävaiheessa suunnitelmaan lisättiin Luostarinkadun lastenkodin lakkauttaminen. Lastenkodeissa nyt asuville lapsille haetaan suunnitellusti ja lapsen tarvetta vastaavasti uudet sijoituspaikat joko perhesijoituksina, Turun muista lastenkodeista tai tarvittaessa ostopalvelulaitoksista. Näiden lasten sijoituksia tulee priorisoida. Henkilö siirtyy joko muihin Turun lastenkoteihin tai perhehoitoa tukeviin tehtäviin. Henkilöstö voi ilmaista kiinnostuksensa uusiin tehtäviin. Muutosvaiheen aikana on sallittava Turun omien lastenkotien käyttöasteen laskeminen, jotta lasten ja nuorten muutot lastenkodista toiseen voidaan toteuttaa mahdollisimman suunnitellusti.

3.2.3.Sijaishuollon erityishenkilöstö

Sijaishuollossa on laitosten kasvatus- ja hoitohenkilökunnan lisäksi erityishenkilöstöä seuraavasti:

–Sijaishuollosta vastaa toimistopäällikkö, sijoitustenhallintayksikössä on 2 sosiaalityöntekijää ja yksi ohjaaja

–3 psykologia (Pienten lasten vastaanottokodissa, Mäntymäen perhekeskuksessa ja Lakkatien erityislastenkodissa)

–4 laitosten sosiaalityöntekijää (sijoituspaikkoina Pienten lasten vastaanottokoti, Mäntymäen perhekeskus, Lakkatien erityislastenkoti ja Luostarinkadun lastenkoti)

–Ulkopuolisissa sijoituksissa johtava sosiaalityöntekijä (70 % johtavan sosiaalityöntekijän työpanoksesta on suunnattu sosiaalityöhön, 30 % yksikön johtamiseen) ja 4 sosiaalityöntekijää

–Jälkihuollossa johtava sosiaalityöntekijä (70 % johtavan sosiaalityöntekijän työpanoksesta on suunnattu sosiaalityöhön, 30 % yksikön johtamiseen) ja 2 sosiaalityöntekijää, 5 ohjaajaa ja 1 etuuskäsittelijä

–psykiatri (vakanssi täyttämättä)

–muu laitoshenkilöstö: keittiöhenkilöstö, laitos- ja talousapulaiset

Erityisesti sosiaalityöntekijöiden työpanosta on sijaishuollon eri toiminnoissa epätasaisesti saatavissa. Sosiaalityöntekijöiden työkuorma jakaantuu epätasaisesti. Päätettäessä erityishenkilöstön sijoittumisesta ja mahdollisista henkilöstörakenteen muutoksista on otettava huomioon ja hyödynnettävä sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisen tuomat mahdollisuudet erityisesti psykiatrian ja kuntoutumispalvelujen konsultaatioiden käyttöön.

Työryhmässä esitettiin kehittämistarpeina

-perhehoidon kehittämisen edellyttämän erityishenkilöstön tuen turvaaminen: lasten, biologisten vanhempien ja sijaisperheiden tarvitseman tuen edellyttämää henkilöstöä ei nyt ole riittäväsi, eikä myöskään valvonnan vaatimaa henkilöstöä

-vastaanottokotien vahvistaminen tutkimus- ja arviointijaksojen menettelytapojen yhtenäistäminen

-erityishenkilöstön saatavuuden turvaaminen

-erityishenkilöstön ammatillisen kehittymisen turvaaminen

-työntekijöiden työkuorman tasaaminen

-psykiatrian konsultaatioiden saatavuuden turvaaminen

-henkilöstön osaamiskartoitukset

-avohuollon ja vastaanottokotien yhteistyön tiivistäminen huostaanoton valmistelussa

-muun kuin kasvatus- ja hoitohenkilöstön tarvetta arvioitaessa on huomioitava heidän toimintansa laitosten hoito- ja kasvatustyön tukena osana lastenkodin arkea

-nimikemuutosten mahdollisuuden selvittäminen

Sijaishuollon erityishenkilöstöä koskevat esitykset

Vastaanottokoteja halutaan jatkossa vahvistaa. Vastaanottokoteihin halutaan myös jatkossa turvata kokoaikainen sosiaalityöntekijä ja psykologi. Sijaishuollon sosiaalityö ja psykologityö keskitetään.

Kaikki sijaishuollossa olevat sosiaalityöntekijät sijoittuvat hallinnollisesti ulkopuolisten sijoitusten yksikköön, vaikka varsinainen työpiste onkin edelleen esim. vastaanottokodissa. Näin voidaan turvata myös muiden laitosten kuin vastaanottokotien sosiaalityön tasainen saatavuus ja välttää nykyiset lomista ja muista poissaoloista johtuvat tilanteet, joissa sosiaalityöntekijän ammattiosaamista ei ajoittain ole saatavissa. Lastenkotien perhetyöstä vastaavat edelleen nimetyt omat sosiaalityöntekijät.

Psykologien sijoittuminen hallinnollisesti kuntoutumispalvelujen tulosalueelle psykososiaalisten palvelujen yksikköön esitetään arvioitavaksi psykososiaalisten palvelujen kokonaisuutta selvittävässä työryhmässä. Kuntoutumispalveluihin on nyt koottu muu sosiaali- ja terveystoimessa oleva psykologikunta. Käynnissä on valmistelu, jotta siellä jatkossa olisivat myös nyt opetustoimen alaisuudessa olevat koulupsykologit. Keskittämisellä halutaan taata psykologeille ammatillisen osaamisen kehittymismahdollisuudet, mm. täydennyskoulutus. Edelleen heidän sijoituspaikkoinaan olisivat vastaanottokodit, mutta hallinnollisesti he kuuluisivat psykososiaalisen kuntoutuksen alaisuuteen.

Psykiatrin vakanssi esitetään muutettavaksi sosiaalityöntekijäksi. Vakanssi on ollut pitkään täyttämättä. Psykiatri on sijaishuollossa ollut ammatillisesti yksin, ja sijaishuollossa on arvioitu, että säännöllisellä ja nimettyjen lääkärien tekemillä konsultaatioilla voitaisiin saada riittävä psykiatrinen osaaminen. Koska Turussa on oma psykiatrinen erikoissairaanhoito, joka on ilmoittanut painopisteekseen konsultatiivisen työn, tämän pitäisi olla hyvin mahdollista.

-Mäntymäen täyttämättömänä ollut psykiatrin vakanssi muutetaan sosiaalityöntekijäksi

-psykologit hallinnollinen siirtyminen kuntoutumispalvelujen tulosalueelle esitetään selvitettäväksi psykososiaalisten palvelujen kehittämistyöryhmässä. Työryhmä edellyttää, että erityisesti vastaanottokotien ja erityislastenkodin psykologitarve pystytään täyttämään. Psykologien sijoituspaikkana olisi edelleen sijaishuolto.

-kaikki sijaishuollon sosiaalityöntekijät sijoittuvat hallinnollisesti yhteen yksikköön

-sosiaalityöntekijä ja psykologi jokaisessa vastaanottokodissa työparina

-vastuu tutkimus- ja arviointijakson toteuttamisesta

-avohuollon sosiaalityöntekijä toimii lapsen asioista vastaavana työntekijänä, jolla on toimivalta tehdä päätökset

-avohuolto hyötyy siitä, että vastaanottokodeissa tehty sosiaalityö on perusteellista ja siellä on riittävä ammatillinen osaaminen
vastaanottokodissa tehty työ voi ehkäistä huostaanottoja

-sosiaalityöntekijäpooli takaa myös muiden kuin vastaanottokotien sosiaalityöntekijä työpanoksen saatavuuden

-johtamista ja kehittämistä vahvistetaan siten, että ulkopuolisten sijoitusten yksikön johtava sosiaalityöntekijä tekee kokoaikaisesti johtavan työntekijän työtä (nyt 30 %, 70 % asiakastyötä)

-laitosten sosiaalityöntekijän tehtävänkuvaa on selkiytettävä, jotta laitoksessa pystytään keskittymään lapsi- ja perhekohtaiseen sosiaalityöhön

-pooliin perustuvassa ratkaisussa (nimetyt ja tutut) sosiaalityöntekijä ja psykologi toimivat ulkopuolisena tukena laitoksessa olevalle lapselle

-arvioidaan keittiöhenkilöstön riittävä määrä

-ratkaistaan, miten turvataan vastaanottokotien, erityislastenkotien ja lastenkotien työyhteisöjen sosiaalityöntekijöiltä ja psykologeilta saama tuki

Työryhmän laitoksia edustavat jäsenet vastustavat erityishenkilöstön siirtoa laitoksista. Psykologien mahdollinen siirto kuntoutumispalvelujen tulosalueelle päätettiin esittää siirrettäväksi psykososiaalisten palvelujen kokonaisuutta selvittävään työryhmään (Dn 15128-2009, kaupunginjohtajan päätös 9.12.2009 § 274). Työryhmä edellytti, että erityisesti vastaanottokotien ja erityislastenkodin psykologityöpanos voidaan turvata.

3.3. Sijaishuollon ostopalvelut

Perhehoidon voimakas lisääminen vähentää ostopalvelupaikkojen tarvetta useamman vuoden tarkastelussa. Ns. tavallisten lastenkotipaikkojen vähentyminen kolmen laitoksen sulkemisen vuoksi voi lisätä hetkellisesti näiden paikkojen ostotarvetta. Vastaanottopaikat lisääntyvät kuudella paikalla. Työryhmän nyt valitsemassa vaihtoehdossa erityislastenkotipaikat vähenevät viidellä, mutta nuorten pitkäaikaissijoituspaikat, joita kaupungilla tähän saakka ei ole ollut, lisääntyvät kuudella, joiden lisäksi on edelleen kolme itsenäistymisasuntoa. Henkilöstölisäys mahdollistaa sen, että Puolukkatien lastenkotiin pystytään entistä paremmin sijoittamaan liikuntarajoitteisia lapsia.

Kaikkein vaativimpien lasten ja nuorten hoitopaikat on perusteltua hankkia ostopalveluna näihin erikoistuneilta laitoksilta. Näitä ovat mm. erityisen huolenpidon jaksot mahdollistavat laitokset. Ostopalvelujen hintojen nousu on ollut viime vuosina voimakasta. Omien lastensuojelulaitosten ylläpitäminen ostopalvelulaitosten rinnalla antaa mahdollisuuden arvioida esim. palvelutuottajien palveluihinsa sisällyttämän tuen määrää, sen tarkoituksenmukaisuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

Turun ulkopuolelle ostopalveluina hankittuihin paikkoihin sijoitettujen lasten kustannuksia lisäävät myös Turulta laskutettavat koulua, perusterveydenhuoltoa, päivähoitoa ja erityisesti erikoissairaanhoitoa koskevat kustannukset. Kustannusvaikutusta laskettaessa on huomioitava, että myös Turkuun sijoitetut lapset tarvitsevat vastaavat palvelut. Sijaishuollon ostopalveluissa päihdehoidon kustannukset ovat vuoden 2009 aikana kasvaneet voimakkaasti.

Lastensuojelulain vaatimus lapsen ja biologisen perheen yhteydenpidon turvaamisesta vaikuttaa myös sijoituspaikkojen valintaan siten, että sijoitus sen mahdollistaa.

Turku ei ole kilpailuttanut sijaishuollon ostopalveluja. Työryhmä esittää, että ostopalvelut kilpailutettaisiin vuonna 2011, jolloin kaikkien palveluntuottajien on noudatettava lastensuojelulain mukaisia henkilöstömitoituksia. Kilpailuttamisen valmistelu tulee aloittaa syksyllä 2010. Kilpailuttaminen tulee tehdä seudullisesti, jolloin on mahdollista saada myös volyymihyötyä.

4. Seudullinen yhteistyö

Seudullisesta yhteistyöstä on alustavasti sovittu Turun ja Kaarinan (SIHA) kesken. Suunnitelma on esitetty Paras- hankkeen sosiaali- ja terveyspalvelujen alatyöryhmälle. Seudullisesti toteuttaviksi toimiksi ja kehittämistoimenpiteiksi esitetään:

-Sijaishuollon ostopalvelujen kilpailutus

-seutukunnan yhteinen tarve n. 500-600 paikkaa 11/2009 tilanteen mukaan

-kilpailutus on perusteltua vuonna 2011, jolloin kaikki laitokset ovat lastensuojelulain mukaisissa henkilökuntamitoituksissa. Valmistelu on aloitettava vuoden 2010 syksyllä.

-kilpailutuksesta huolimatta sijaishuollon palvelujen luonne vaatii, että suorahankintamahdollisuus säilyy jatkossakin, sen tarve on pyrittävä minimoimaan

-kilpailutuksen valmistelu tulee todennäköisesti avaamaan uusia yhteistyömahdollisuuksia, koska valmistelussa perinpohjaisesti tutustutaan toisten kuntien toimintatapoihin.

-perhehoidon valvonnan järjestäminen

-perhehoidon valvonta on järjestämättä ja sen järjestämiseksi käynnistetään yhteinen kehittämishanke, tavoitteena seutukunnallinen perhehoidon tarkastaja

-esitetään osaksi Remontti-hankkeen sijaishuollon pilottihanketta

-muina pilottisisältöinä sijaishuollon prosessin ja perhehuollon tuen kolmikannan rakentaminen (lapsi-biologinen perhe-sijaisperhe)

-sijaisperheiden koulutuksen seutukunnallinen ostaminen

-tavoitteena 2011 yhteiset Pride-koulutushankinnat; osana kilpailutusta

5. Esitysten vaikutukset kootusti

5.1.Asiakasvaikutukset

Esitettyjen kehittämistoimien myötä huostaan otettujen lasten mahdollisuudet perhesijoitukseen paranevat merkittävästi. Sijaisperheiden tuki lisääntyy ja monipuolistuu. Perhesijoitusten tuen ja valvonnan kehittämisen myötä lasten turvallisuus paranee ja sijoitusten pysyvyys on entistä varmempaa.

Henkilöstömitoituksen saattaminen lastensuojelulain edellyttämälle tasolle parantaa laitoksissa asuvien lasten ja nuorten turvallisuutta. Erityishenkilöstön keskittäminen parantaa erityisesti tavallisten lastenkotien lasten mahdollisuutta saada lapsikohtaista sosiaalityötä.

Kielteisinä vaikutuksina laitosrakenteen muuttamisessa on lasten sijoituspaikkojen vaihtuminen. Muutokset pyritään tekemään mahdollisimman hyvin ja suunnitellusti niin, että lapsen etu pystytään turvaamaan.

5.2.Vaikutukset henkilöstöön

Muutoksella on merkittäviä henkilöstövaikutuksia. Lakkautettavaksi esitettävien lastenkotien henkilöstö siirtyy muihin laitoksiin tai perhehoitoa tukeviin tehtäviin. Perhehoidon tuen tehtävät ovat sijaishuollossa uusia ja ne vaativat tehtävänmäärityksen ja mahdollisesti nimikemuutoksia. Henkilöstön kanssa käydään Turun kaupungin säännöstön mukaisesti yhteistoimintaneuvottelut. Henkilöstövaikutukset tarkentuvat näissä neuvotteluissa. Työntekijät voivat ilmaista kiinnostuksensa uusiin tehtäviin. Lakkautettaviksi esitettävissä lastenkodeissa on töissä yhteensä 34 henkilöä.

Sijaishuollon sosiaalityön ja erityisosaamisen uudelleenorganisointi aiheuttaa niin ikään merkittäviä henkilöstövaikutuksia. Sekä sosiaalityöntekijöiden että psykologien ammatillinen asema vahvistuu muutoksessa. Tehtävänkuvat muuttuvat ja niiden määrittelyt tehdään tarkemmin käyttöönottoprojektin aikana. Psykiatrin nimikemuutoksella ei ole henkilöstövaikutusta, koska virka on nyt täyttämättä.

5.3.Kustannusvaikutukset

Sijaishuollon palvelurakenteen muutoksella saavutettavat kustannussäästöt riippuvat suuresti perhehoidon osuuden kasvusta. Työryhmän esittämän suunnitelman mukaan vuodesta 2009 vuoteen 2013 mennessä ostopalveluvuorokaudet (ulkopuoliset sijoitukset) vähenevät vuositasolla 14 235 vuorokaudella. Jos vuorokausikustannus ulkopuolisissa sijoituksissa olisi keskimäärin 250 euroa, säästyisi vuodessa ostopalveluista noin 3,5 milj. euroa. Toisaalta perhehoitovuorokaudet lisääntyvät 24 455 vuorokaudella. Jos perhehoidon keskihinta olisi 95 euroa (30% ammatillisissa perhekodeissa 200 €/vrk, 70% varsinaisessa perhehoidossa 50 €/vrk), lisääntyisivät kustannukset noin 2,3 miljoonalla eurolla. Nettovaikutuksena olisi siis noin 1,2 miljoonan euron kustannussäästöt vuositasolla vuoteen 2013 mennessä verrattuna vuoden 2009 tilanteeseen. Oletuksena on, että huostassa olevien lasten kokonaismäärä ei muutu. Potentiaaliset säästöt syntyvät täysimääräisinä vasta kun sijaishuollon rakennemuutos on valmis. On mahdollista, että lyhyellä aikavälillä sijaishuollon kustannukset väliaikaisesti nousevat, mikäli ostopalvelutarve kasvaa. Koska lakkautettaviksi esitettävien lastenkotien henkilöstö siirtyy muihin laitoksiin ja perhehoitoa tukeviin tehtäviin, pysyvät palkat ja henkilösivukulut vuositasolla suunnilleen muuttumattomina. Lakkatien erityislastenkodin uudisrakennus ja tulevat mahdollisesti tarvittavat peruskorjaukset lisäävät sisäisiä vuokria ja kolmen lastenkodin sulkeminen vähentävät niitä.

6. Kehittämistyön jatko

Sijaishuollon kehittämisraportti ja esitys rakennemuutoksesta sekä sen käynnistämisen edellyttämistä toimista viedään peruspalvelulautakunnan käsittelyyn. Sijaishuollon kehittämistoimien toteuttamiseen tarvitaan käyttöönotto/toimeenpanoprojekti, jossa tehtävät yksityiskohtaisesti suunnitellaan, aikataulutetaan ja vastuutetaan. Projektille määrätään vastuuhenkilö/projektin omistaja, joka vastaa sen etenemisestä. Projektille asetetaan ohjausryhmä, joka seuraa tavoitteiden toteutumista. Projektin etenemisestä raportoidaan peruspalvelulautakunnalle.

Sijaishuollon jälkeen seuraava kehittämiskohde on lastensuojelun avohuolto.

7. Taustamateriaali

-Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu 2008

-Turun lasten ja nuorten hyvinvointiohjelma 2009-2012

-Seppo Sauro: Lastensuojelu Turussa –selvitys 19.1.2009

-Tutkimuksia perhehoidon vaikuttavuudesta

LIITTEET

ERIÄVÄ MIELIPIDE LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLLON TYÖRYHMÄN ESITYKSEEN

Työryhmän tehtävämäärittely:

1) Sijaishuollon palvelurakenteen muuttaminen laitospainotteisesta perhehoitopainotteiseksi

2) Sijaishuollon kustannusten kasvun taittaminen

Sijaishuollon palvelurakenteen muuttaminen perhehoitopainotteisemmaksi on ehdottoman hyvä kehittämissuunta.

Eriävä mielipiteeni koskee 1) erityistyöntekijöiden vakanssien muuttamista ja siirtämisiä ns. ”pooleihin” sekä 2) työryhmän nimissä esitettyihin moniin omia laitoksia koskeviin kehittämisajatuksiin. Haluan tuoda mielipiteeni näin julki, koska koin, ettei työryhmässä kuultu laitosten asiantuntijoita, vaan esitys sisältää lähinnä sosiaalityön palveluiden- tulosalueen johdon ja viraston näkökulman toimintaan ja siihen liittyvään ”kehittämiseen.”

Kommenttini koskevat 1.12.09 viimeisessä työryhmän kokouksessa käsitellyttä puhtaaksi kirjoittamatonta versiota työryhmän esityksestä. Siinä kokouksessa sosiaalityön tulosalueen johto toi esitykseen vielä uusia mielipiteitään omien vastaanottokotien kanslistin ja taloushenkilökunnan resurssien selvittämisestä.

Työryhmän esityksen mukaisen toiminnan uhat:

a. Omien laitosten perhetyön saannin vaikeutuminen ja laadun heikkeneminen

Esitykseen siirtää omissa laitoksissa vielä työskentelevät neljä sosiaalityöntekijää hallinnollisesti laitosten ulkopuolelle ns. pooliin ei saanut työryhmässä yhdenkään laitosedustajan kannatusta. Suurena huolena jäljelle jäävillä omilla laitoksilla on sosiaalityöntekijän työpanoksen riittävä saanti. Palvelun tarpeen määrittely ja työn sisältö laitoksissa määritellään nyt muualla kuin siellä missä lapsien ja perheen tilanne parhaiten tunnetaan. Laitoksessa työskentelevän sosiaalityöntekijän työn viitekehyksen tulee olla laitosympäristön viitekehys, jotta hän voisi tehdä laadukasta sosiaalityötä sijaishuollossa. Jatkossa se viitekehys on virastokeskeinen eikä palvelu ole yhtä tehokasta ja vaikuttavaa. Laitosten perhetyöstä vastaavien sosiaalityöntekijöiden määrää on vuosien kuluessa ajettu väkisin alas ja aikanaan laatuprojektissa määritellyt perhetyön prosessit ovat nykyään lähes mahdoton toteuttaa neljällä sosiaalityöntekijällä. Erityisen tärkeätä perhetyön kehittämisessä ja onnistumisessa kaikissa omissa laitoksissa on aiemmin ollut sosiaalityöntekijöiden läsnäolo laitoksessa ja sitä myötä tarkka tuntemus lasten ja perheiden elämästä ja tapahtumista. Tämä tärkeä laatutekijä on aiempien sosiaalityöntekijöiden määrän vähennysten myötä jo osissa laitoksia menetetty. Aiemmin pidettiin tärkeänä, että sosiaalityöntekijät ovat lähellä asiakasta ja tällöin aikanaan sosiaalityöntekijät siirrettiin virastosta laitoksiin. Se mahdollisti perhetyön kehittymisen. Nyt tämä hyväksi koettu käytäntö muuttuu taas virastokeskeiseksi ja eriytyy laitoksen asiantuntemuksesta.

Mikäli Nuorten vastaanottokoti muuttuu nuorten pitkäaikaista hoitoa antavaksi laitokseksi, sosiaalityöntekijän tarpeen määrä on määriteltävä laitoksen asiantuntemuksen kanssa vuoropuhelussa.

b. Moniammatillisen työotteen vaarantuminen ja sitä kautta tehokkuuden aleneminen:

Työryhmän esitys, jolla siirretään kolme omissa laitoksissa olevaa psykologin tointa hallinnollisesti pois laitosjohtajan alaisuudesta ja myös sosiaalityön tulosalueelta kuntoutumispalveluiden puolelle, ei saanut yhdenkään laitosedustajan kannatusta.

Suurena huolena omilla laitoksilla on missä määrin omat laitokset saavat jatkossa psykologin palveluita. Kokemuksesta emme luota lupauksiin saada riittävästi palveluja kun resurssi ei ole laitoksen . Resurssin siirtäminen muuhun yksikköön vie todennäköisesti myös mahdollisuuden määritellä sen sisällöstä.

Työryhmän esitys psykiatrin viran muuttamisesta sosiaalityöntekijän viraksi ei saanut keneltäkään laitosedustajalta kannatusta. Tässä on kyse psykiatrisen asiantuntemuksen vähentämisestä ja siirtämisestä pois laitoksilta. Tälläkään hetkellä kaupungin omiin laitoksiin sijoitetut eivät tarvitessaan saa välttämätöntä ja riittävää psykiatrista hoitoa eivätkä laitokset riittävää konsultaatiota. Yksi psykiatri on ollut osin Mäntymäen perhekeskuksessa ja osin Lakkatien lastenkodissa ja se erikoistietämys on ollut tärkeä osa moniammatillista hoitotiimiä. Työryhmässä kuultavana ollut kuntoutumispalveluiden edustaja epäili myös psykiatrin poissiirtämisen järkevyyttä.

Lastensuojelun laitoshoito ja sen kehittäminen niin vastaanottokodeissa, erityislastenkodeissa kuin pitkäaikaista hoitoa antavissa yksiköissä, ovat arjen toimintaa, jossa työyhteisö jokapäiväisessä työssä ratkoo hoidossa tulevia ongelmia. Laitokset tarvitsevat arkeensa tiivistä moniammatillista tiimityötä voidakseen tehokkaasti tehdä laadukkaita tutkimuksia ja arviointeja ja antaa laadukasta ja vaikuttavaa hoitoa. Jos psykologit ja sosiaalityöntekijät ”ulkoistetaan” heidän kosketuspintansa ja vuoropuhelunsa hoitotiimin kanssa jää liian ohueksi, jolloin saatavan palvelun tehokkuus laskee. Tiimityötä ei voi tehdä konsultaatiopohjalta.

c. Asiantuntijuus ja osallisuus

Työryhmän esitys tulee aiheuttamaan paljon muutoksia niin asiakkaille kuin työntekijöille. Kun jo työryhmän esityksessä laitosedustajien mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä, on olemassa perusteltu ja suuri huoli jatkovalmistelun sujumisesta samalla tavalla. Laitoksissa oleva lastensuojelun asiantuntemus on suuri voimavara, jota pitäisi arvostaa ja käyttää hyödyksi. Omissa laitoksissa osallistuttaisiin innolla ja suurella sitoutuneisuudella muutosten kehittämiseen ja läpiviemiseen jos työntekijät tulisivat kuulluksi ja kehittäminen tapahtuisi kaksisuuntaisessa vuoropuhelussa henkilöstön ja johdon kanssa.

Työryhmän esitykseen on liitetty monenmoisia yksittäisiä kehittämisajatuksia koskien kaupungin omia jäljellejääviä lastensuojelulaitoksia. Monet näistä ovat vain työryhmän nimeen kirjattuja johdon mielipiteitä, joita ei ole millään lailla työstetty työryhmässä.

Lähes joka sivulla työryhmän esityksessä on ainoana totuutena esitetty mielipiteitä, kommentteja tai kehittämispäätöksiä, jotka eivät edusta laitosten edustajien mielipiteitä.

Turun omien jäljellejäävien lastensuojelulaitosten kehittämisen osalta työryhmän esitys ei vie Seppo Sauron Turun lastensuojelusta tekemän esityksen suuntaan.

Kaupungin omaa laitoskentän roolia ja osaamista tulisi hyödyntää ja vahvistaa kehittämällä kahdesta isommasta vastaanottokodista resurssikeskuksia, joissa olisi perhehoitoa lukuun ottamatta, keskitetty sijaishuollon sosiaalityö ja riittävät resurssit sijaishuoltoon sekä vaikuttavaan ja tuloksekkaaseen sijais- ja avohuollon välimaaston palveluihin.

2.12.2009

Riikka Leino Marja Paananen

Nuorten vastaanottokodin johtaja Puolukkatien lastenkodin johtaja

Sirpa Kuronen

palvelujohtaja 2.12.2009

Liitteeksi eriävä mielipiteeni Pienten lasten vastaanottokodin sosiaalityöntekijän ja psykologin hallinnollinen siirtämisestä pooleihin. Katson, että tuki, sijaistaminen ja koulutus tulisi saada poolista, vaikka ei sinne kuuluisikaan. Niin kuin viimeisessä palaverissa tuli esiin,on erityistyöntekijöiden oltava koko työpäivän tiimissä ja sen käytettävissä. Pienten lasten vastaanottokodin tilanteet vaihtuvat jopa tunneittain. Vanhemmat ovat runsaasti läsnä. Vierailuaikoina sekä tehostetussa perhetyössä. Psykologi arvio perhettä ja lasta sekä omissa tutkimuksissaan että osaston arjessa. Myös tiedonkulun on oltava jatkuvaa avohuollon ja vastaanottokodin välillä.

Pienten lasten vastaanottokodissa on oltava kokopäiväinen sosiaalityöntekijä. Kolme päivää ei riitä neuvotteluille.

Onko missään puhuttu, mistä Nuorten vastaanottokodille /Nuorten kodille sosiaalityöntekijä vai tuleeko hän Jälkihuollosta?

Yst. terveisin

Ulla-Maija Nieminen

Pienten lasten vastaanottokoti

VAIHTOEHTO LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLLON TYÖRYHMÄN ESITYKSEEN

Turussa lastensuojellun palvelurakenteessa on vuosia näkynyt tarve sekä pitkäaikaisten erityislastenkotipaikkojen että vastaanottopaikkojen lisäämiseen. Sijaishuollon työryhmä esittää Mäntymäen perhekeskuksen muuttamista kokonaan vastaanottokodiksi, jolloin Mäntymäen kaksi pitkäaikaishoitoa antavaa erityislastenkotiosastoa muutettaisiin vastaanotto-osastoiksi. Pelkkä vastaanoton lisääminen ja keskittäminen yhteen laitokseen ilman erityislastenkotipaikkojen turvaamista luo riskiä vastaanoton jämähtämiseen ja ulkopuolisten sijoitusten lisääntymiseen. Suunta perhehoidon painottamiseen on sinänsä oikea ja hyvä, mutta ei tuo ratkaisua erityislastenkotipaikkojen tarpeeseen.

Sijaishuollon työryhmän esitys:

- Mäntymäki vastaanotoksi:

saadaan 12 uutta vastaanottopaikkaa

menetetään 12 pitkäaikaishoitoa antavaa erityislastenkotipaikkaa

- Nuorten vastaanottokoti pitkäaikaishoitoa antavaksi laitokseksi:

menetetään 6 vastaanottopaikkaa

- Lakkatien laajennus:

saadaan 7 uutta erityislastenkotipaikkaa

Yhteenveto:

-saadaan 6 uutta vastaanottopaikkaa

-menetetään 5 erityislastenkotipaikkaa

lisäksi: 6:n Mäntymäen erityislastenkotinuoren siirto toisiin laitoksiin

VAIHTOEHTO:

- Mäntymäen toisen erityislastenkotiosaston muuttaminen vastaanotoksi:

saadaan 6 uutta vastaanottopaikkaa

säilytetään 6 erityislastenkotipaikkaa

- Nuorten vastaanottokoti jatkaa vastaanottona:

säilytetään 6 vastaanottopaikkaa

- Lakkatien laajennus:

saadaan 7 uutta erityislastenkotipaikkaa

Yhteenveto:

- 6 uutta vastaanottopaikkaa

- 1 uusi erityislastenkotipaikka

- yhtään Mäntymäen erityislastenkotinuorta ei tarvitse siirtää toisiin laitoksiin

PERUSTELUT:

Vaihtoehtoisesti siis muuttamalla Mäntymäen yksi erityislastenkotiosasto vastaanotto-osastoksi ja säilyttämällä toinen pitkäaikaisosasto pitkäaikaishoitoa antavana erityislastenkotiosastona, sekä säilyttämällä Nuorten vastaanottokoti nykyistä palvelua tarjoavana ja lisäksi työryhmän esityksen mukaisilla Lakkatien laajennuksella ja. Tämä olisi merkittävä muutos nykyiseen palvelutarjontaan, koska välttämättömien uusien vastaanottopaikkojen lisäksi turvattaisiin oman kaupungin erityislastenkotipaikat. Muutoksen onnistuminen edellyttää, että erityislastenkotiosastoihin turvataan riittävä erityishenkilökunta. Työryhmän esittämä ajatus oman psykologin korvaamisesta ulkopuolisilla konsultaatioilla vaarantaa erityislastenkotitasoisen hoidon toteutumisen ja kehittämisen.

Vaihtoehtoisen ehdotuksen toteutuessa yhtäkään nykyisistä Mäntymäen pitkäaikaisosaston nuorista ei tarvitsisi siirtää muihin laitoksiiin. Osa nuorista täysi-ikäistyy ensi vuonna ja jäljelle jäävistä 6:sta nuoresta jokaiselle löytyisi paikka oman talon erityislastenkotiosastolta. Sijaishuollon työryhmän esityksessä vastaanottopaikat lisääntyvät 6:lla ja erityislastenkotipaikat vähenisivät 5:llä, mikä johtaa Mäntymäen kuuden jo nykyiseen sijoituspaikkaan kiinnittyneen nuoren sijoituspaikan vaihtumiseen. Erokokemuksen tuottaminen kaltoin kohdelluille ja kiintymyssuhteissaan traumatisoituneille lapsille ja nuorille heikentää näiden lasten ennustetta merkittävästi. Sekä Sauron esityksessä että sijaishuollon työryhmän esityksissä todetaan, että muutoksessa nykyisiä lapsia tulee priorisoida. Sijaishuollon työryhmän esitys ei lisää merkittävästi mahdollisuuksia hoitaa vaikeasti oireilevia nuoria Turussa. Taloudellinen panostus Lakkatien laajennukseen ei saa ansaitsemaansa merkitystä, jos Mäntymäestä samanaikaisesti vähennetään 12 erityislastenkotipaikkaa

Työryhmän esityksen toteutuessa organisaatiossa muutosprosessiin joutuu tarpeettoman moni yksikkö, lisäksi Mäntymäen suhteen menetettäisiin sellaista erityisosaamista, minkä kehittämiseen on käytetty vuosikausia. Esitys myös lisää riskiä ulkopuolisten sijoitusten lisääntymiseen, mikäli ainoastaan vastaanotto-paikkoja saadaan lisää, muttei vastaavasti pitkäaikaishoitoa tarjoavia erityislastenkotipaikkoja. Tämä on vastoin Sauron esitystä ostopalvelujen karsimisesta ja tavoitteesta hoitaa yhä vaikeammin oireilevia lapsia ja nuoria omissa laitoksissa sekä lasten sijoittumisesta lähelle kotia ja perheitään. Myös henkilöstön motivoituminen muutoksiin lisääntyy, kun olemassa olevat hyvät käytännöt ja osaaminen hyödynnetään, samalla sijaistraumatisoitumisen riski pienenee, kun lasten siirroilta pois omasta erityislastenkodista vältytään. Mäntymäen osastotyöryhmissä hiottu osaamisen kokonaisuus on huomattavasti enemmän kuin osiensa summa, tiimin osaaminen ei siirry yksittäisillä vakanssisiirroilla.

Mäntymäen ikärajaa voisi laajentaa 7-15-vuotiaisiin (nykyisin 7-14). Kolme vastaanotto-osastoa tuottaisivat paremmat mahdollisuudet vastata psykiatrian ikäjaon mukaiseen hoidon eriyttämiseen (Alle 13-vuotiaat erikseen, 13-15-vuotiaat omana osastonaan). Samoin Mäntymäen rakennusten erillisyys parantaisi mahdollisuuksia tehokkaampaan tutkimukseen, arviointiin ja hoitoon. Kolmella vastaanotto-osastolla saataisiin neljää vastaanotto-osastoa hallitumpi kokonaisuus, hallittavampi ikäjakauma, sekä vastaanoton ja pitkäaikaishoidon synergiaetu. Hoidon kokonaisvaltaisessa kehittämisessä osastot tukisivat toisiaan jatkossakin, erityislastenkotiosaston säilyminen samassa yhteisössä tuo syvyyttä myös tutkimus- ja arviointijaksoihin. Nuorten vastaanottokoti voisi keskittyä nykyiseen osaamisalueeseensa, painottuen yli 15-vuotiaiden vastaanottoon. Rajapinnassa olevien 15-vuotiaiden vastaanottopaikka voisi olla ensisijaisesti Mäntymäki, mutta järjestyä tarvittaessa joustavasti sen mukaan, kummassa laitoksessa on vapaita paikkoja.

Mäntymäen perhekeskuksen yhteyteen on aikoinaan perustettu koulu (nykyisin Mikaelin koulun Mäntymäen yksikkö) räätälöiden se nimenomaan erityislastenkotilasten tarpeisiin. Koulunkäynnillä on oleellinen merkitys lapsen kuntoutumisen kannalta; koulunkäynnin epäonnistuminen ja peruskoulun keskeytyminen vastaavasti lisäävät syrjäytymisen riskiä. Erityislastenkotihoidon onnistumisen kannalta on välttämätöntä, että yhden laitoksen välittömässä yhteydessä on koulu. Myös vastaanotosta sijoittaminen muihin erityislastenkoteihin problematisoituu, mikäli koulunkäyntiä ei ole saatu onnistumaan. Erityislastenkodin ja koulun yhteys mahdollistaa ostopalvelupaikkojen vähäisemmän käytön, kun vaikeimmin oireilevien koulunkäynti saadaan turvattua sijoituksella omalle erityislastenkotiosastolle.

KANNANOTTO ASIANTUNTIJAPOOLEIHIN

Erityistyöntekijöiden siirtäminen pois laitosjohtajien alaisuudesta asiantuntijapooleihin ei takaa erityistyöntekijäpalveluiden saamista tai sijoittumista jatkossa laitoksiin. On riski, että eri tulosalueiden johdon näkemys perustehtävästä on liian erisuuntainen. Lisäksi hyvä laitoshoito edellyttää laitoksen sisäistä moniammatillista työryhmää. Pelkkien ullkopuolisten konsultaatioiden varassa tavoite yhä vaikeampien lasten hoidosta omissa laitoksissa ei voi toteutua. Sauron mukaan lastensuojelun sosiaalisen osaamisen pääoma on laitoksissa ja se pitäisi saada laajemmin lastensuojelun käyttöön. Omien laitosten kehittyessä resurssikeskuksiksi ja avautuessa johtaviksi tekijöiksi rakennemuutoksessa säilyttäisi ja jalostaisi sen vahvan perinteen, mitä ne kantavat lastensuojelussa.

Omien laitosten hoidollinen kehittäminen sekä avautuminen perhehoidon haasteille on perusteltua sekä lasten hyvinvoinnin että kustannusten kannalta. Sauro korostaa, että pitkällä tähtäimellä tämän kaltainen erikoistuminen kannattaisi pitää omissa käsissä eikä luovuttaa sitä vapaille markkinoille. Ostopalvelut ovat riski sekä hoidon laadun että kustannusten kontrollin suhteen.

Erityislastenkodeissa on pystytty jatkuvaan työn ja hoidon kehittämiseen hoitohenkilökunnan ja erityistyöntekijöiden (psykologi, psykiatri, sosiaalityöntekijä, johtaja) yhteistyön ja vuoropuhelun kautta Suunnitelmat siirtää sosiaalityöntekijät pooliin laitosten ulkopuolelle ei takaa jatkossa sosiaalityöntekijöiden panosta omiin laitoksiin sijoitettujen lasten hoidossa. Erityisen tärkeää perhetyön kehittämisessä ja onnistumisessa kaikissa omissa laitoksissa on ollut sosiaalityöntekijöiden läsnäolo ja syvällinen perehtyminen lasten ja perheiden elämään. Sijoitettujen lasten perheet ovat usein kriisiytyviä, jolloin välittömiä interventioita tarvitaan paljon. Psykologin siirtäminen pois erityislastenkodista sekä psykiatrin vakanssin muuttaminen sosiaalityöntekijäksi ei jatkossa mahdollista erityislastenkotitasoisen hoidon toteutumista. Sosiaalityöntekijöiden lisätarve tulisi ratkaista muilla keinoin kuin luopumalla psykiatrista ja vähentämällä ylipäänsä psykoammattikuntia. Psykologisen asiantuntemuksen ja psykiatrisen osaamisen vähentäminen on samalla myös räikeän ristiriitaista suhteessa Sauron tavoitteeseen hoitaa yhä vaativampia lapsia omissa laitoksissa sekä vahvistaa laitosten hoidollista tasoa. Psykoammattikuntien vähentäminen olisi lyhytnäköinen ratkaisu, joka sekä heikentää lastenkotien hoidon tasoa että lastenkotien mahdollisuuksia tukea perhehoidon kehittämistä. Sijaishuollon oman psykiatrin merkitys on keskeinen lasten hoitoon ohjauksen ja kuntoutumisen samoin henkilökunnan psykiatrisen osaamisen kehittämisen kannalta. Moniammatillisen tiimin jäsenenä psykologi tuo oman ammatillisen näkemyksensä, mutta ei voi korvata psykiatrian erikoislääkäriä. Tällä hetkellä useimmat lastenkotien lapset eivät pääse esim. psykiatriselle poliklinikalle. Jono on usein pitkä ja pääsy edellyttää lääkärin lähetettä. Lisäksi useimmat käynnit jäävät arviointikäynneiksi, eikä varsinaista hoitoa tarjota, koska kompleksisesti traumatisoitunut lapsi ei ole helposti hoitoon motivoituva. Laitoksessa oleva psykologi ja psykiatri ovat työskennelleet näiden lasten kanssa jotka jäävät muuten psykiatristen palveluiden ulkopuolelle. Psykologien vieminen kuntoutumispalveluihin heikentäisi mahdollisuutta määritellä palvelujen sisältöjä. Resurssien tulisi olla siinä yksikössä, johon työ kohdistuu. Erityistyöntekijät eivät jää laitoksissa vaille ammatillista tukea. Tuki tulee omasta yksiköstä, tiimistä ja moniammatillisuudesta.

Turussa 2.12.2009

Sari Eskola

Mäntymäen perhekeskuksen johtaja

LIITE TURUN LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLLON KEHITTÄMISTYÖRYHMÄN RAPORTTIIN

SISÄLTÄÄ ERIÄVÄN MIELIPITEEN

Allekirjoittanut on osana sijaishuollon kehittämistyöryhmää osallistunut suurimpaan osaan ryhmän kokoontumisiin. Ryhmän toimeksianto on tuntunut tavoitteisiinsa nähden epärealistiselta tiukan aikataulun vuoksi. Päätavoite on kaikille ollut yksiselitteinen: Turun lastensuojelun sijaishuollossa on perhehoidon osuutta lisättävä. Allekirjoittanut on esittänyt samaa vuodesta 1994. Asiaan olisi siis voitu ja olisi pitänyt tarttua ainakin viisitoista vuotta aikaisemmin. On toisaalta hyvä, että nyt asiaan tartutaan vakavasti ja ymmärretään, että sijaisperheille, sijoitettaville lapsille sekä lasten vanhemmille on järjestettävä adekvaattia tukea. Tapa, jolla kehitystä halutaan muuttaa, on kuitenkin allekirjoittaneen mielestä hyvin kyseenalainen.

Työryhmän työstä on rajattu pois ennaltaehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja avohuollon lastensuojelutyön paineiden helpottaminen. Sijaishuolto pitää ymmärtää viimesijaiseksi interventioksi, mutta kun siihen on syytä, huostaanottoprosessi ei saisi viivästyä. Monen lapsen lastensuojeluhistoria paljastaa, että aikaisemmalla huostaanotolla olisi voitu välttyä laitossijoituksilta.

Työryhmän ehdotukseksi on esitetty kolmen Turkulaisen lastensuojelulaitoksen lakkauttamista. Kyseiset laitokset ovat olleet hyvin toimivia kodikkaita laitoksia, joissa lapset ovat voineet hyvin ja lasten vanhemmat ovat voineet olla lastensa puolesta turvallisin mielin. Kaikki väitteet, ettei näitä laitoksia tarvita tai tulla tulevaisuudessa tarvitsemaan ovat perusteettomia. Näiden laitosten käyttöaste on ollut korkea ja monen lapsen kohdalla paikka ko. laitokseen on ollut kuin lottovoitto. Sijoitustenhallinta on pikemminkin toivonut lisää näitä pieniä yhteiskuntaan integroituja huomaamattomia laitoksia, joissa henkilökunta ja lapset viihtyvät kodinomaisissa puitteissa. Haluan tuoda Turun päättäjien tietoon, että verrattuna yksityisiin lastensuojelulaitoksiin omat laitoksemme ovat sekä luotettavammat, että halvemmat. Tarve sijoittaa lapsia laitoksiin ei tule vähenemään sanottavasti perhehoitoon panostamiseen myötä, mutta lakkauttamalla omat hyvin toimivat laitoksemme sijoitukset ulkopuolisiin laitoksiin tulee lisääntymään. Laskelmissa pitää ottaa huomioon myös sosiaalityöntekijöiden tarve matkustaa kun laitokset sijaitsevat Turun ulkopuolella.

Lakkatien lastenkodin laajennus saattaa olla hyvä ratkaisu sinänsä. Seiniä tärkeämpää on kuitenkin henkilökunta. Erityislastenkodissa tulee olla erityishenkilökuntaa riittävästi. Tarvitsemme Turkuun vahva erityislastenkoti, jossa voidaan toteuttaa myös EHO -jaksoja. Työryhmän esityksessä erityislastenkotipaikkojen määrää supistetaan. Tämä tosiasia lisää taas tarvetta sijoittaa lapsia Turun ulkopuolelle. Allekirjoittanut on ehdottanut laajempaa laitosrakenteen kokonaisuudistusta, jota työryhmän puheenjohtaja ei tuonut työryhmän käsiteltäväksi. Tämä ehdotukseni on ajankohtainen, mikäli harkitaan joidenkin nykyisten laitosten lakkauttamista.

Suosittelen, että aletaan harkita yksittäisten hajasijoitettujen rakennusten kunnostamisen / laajentamisen sijasta uuden kokonaisratkaisun suunnittelemista. On olemassa hyviä esimerkkejä laajemmista kokonaisuuksista, jossa henkilöstöresurssit ovat parhaiten hyödynnettävissä. Esimerkkeinä voin mainita Lausteen perhekuntoutuskeskuksen, Pohjolakodin ja SOS-lapsikylän. Näissä kokonaisuuksissa on monta pientä yksikköä samalla alueella, jolloin hallintoa voidaan keventää, mutta ohjaaja- ja asiantuntijaresursseja voidaan käyttää optimaalisesti. Minusta Turun kannattaisi harkita sopivan tontin löytämistä ja rakentaa keskitetysti ainakin nykyistä laitoskapasiteettia vastaavat osastot + hallinto- ja harrastustilat, sekä mahdollisesti erityiskoulu. En usko, että tällainen ratkaisu olisi kovin paljon kalliimpi kuin nykyisten laitosten kunnostaminen ja lopputulos voisi olla huomattavasti käytännöllisempi, jopa edullisempi.

Vastaanottokodin erityishenkilökuntaan tulisi kuulua psykologi ja sosiaalityöntekijä, eikä Mäntymäessä olevasta psykiatrin virasta tulisi missään tapauksessa luopua. Näin varmistetaan se tasokas tutkimus ja arviointi, johon olemme Turussa tottuneet. Tämän päivän lastensuojelulapset voivat psyykkisesti huonosti ja heidän sijaishuollon järjestämiseksi tarvitaan asiantuntevan työryhmän arviointi. Keskitetty psykiatrinen palvelu ei tule tarjoamaan lastensuojelulle riittävää asiantuntija-apua.

Tässä lyhykäisyydessään Sijoitustenhallinnan sosiaalityöntekijän näkökulma.

Turussa 12.1.2009

Tom Gråhn