Kaupunkiympäristötoimiala, Luvat ja valvonta, Ympäristönsuojelu, vs. ympäristönsuojelusuunnittelija Liisa Vainio, 5.9.2018:

Kakskerranjärvi on kapea, pitkänomainen, matala ja pinta-alaltaan pieni järvi. Järvi koostuu kahdesta altaasta, itäisestä ja läntisestä, joita yhdistää kapea salmi Brinkhallin kohdalla. Myllykylän havaintopaikka sijaitsee läntisessä altaassa ja Harjattulan itäisessä altaassa. Vuodesta 2002 lähtien Kakskerranjärven vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksen suunnittelusta ja organisoinnista on vastannut Kakskerranjärven neuvottelukunta.

Kakskerranjärven tilaa on tutkittu 1960-luvulta alkaen. Ensimmäiset sinileväesiintymät havaittiin 1980-luvulla. Rehevöitymisen haittojen lieventämiseksi järveä alettiin hoitaa vuonna 1987 ilmastamalla. Ensimmäinen sinilevien massakukinta tapahtui keskikesällä 1990. Järven sisäisen kuormituksen hillitsemiseksi ja ravintoverkkojen kunnostamiseksi vuonna 1989 aloitettiin kalojen tehopyynti ja petokalaistutukset. Turun ammattikorkeakoulun ja Turun kaupungin yhteishankkeena tekemien tutkimusten mukaan ilmastimet eivät toimi riittävän tehokkaasti pitääkseen järven alusveden hapekkaana. Kakskerranjärven neuvottelukunta on päättänyt lopettaa ilmastuksen toistaiseksi, koska sen vaikutukset alusveden happitilanteeseen ovat olleet vähäiset. Koekalastukset ovat osoittaneet, että järven kalakanta on nykyisin terve, eikä hoitokalastuksiin ole enää tarvetta. Järven kokonaiskuormitusta on pyritty pienentämään myös ulkoista kuormitusta vähentämällä. Järveen tuleva kuormitus on luonnonhuuhtouman ja ilmalaskeuman lisäksi maataloudesta ja asutuksesta aiheutuvaa hajakuormitusta.

Vuonna 2017 veden laatua tarkkailtiin Myllykylän ja Harjattulan havaintopaikoissa yhteensä kuusi kertaa: kerran talvella ja kuukausittain toukokuusta syyskuuhun. Järven tilan arvioinnissa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen yleistä käyttökelpoisuusluokitusta sekä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen järvivesille käyttämää rehevyystasoluokitusta.

Happitilanne

Kakskerranjärven alusveden (10m) happipitoisuus loppukesällä (lähinnä elokuussa) Myllykylässä vuosina 1964–2017.

Kakskerranjärven päällysvedessä hapen määrä on yleensä ollut varsin vakaa, mutta syvänteissä alusveden happi kuluu vähiin tai loppuu kokonaan etenkin loppukesällä veden ollessa kerrostunutta. Kesällä pintakerroksessa esiintyy ajoittain kasviplanktonin yhteyttämisen seurauksena hapen ylikyllästystä. Kesien 2007–2017 aikana Myllykylän happi on kulunut loppuun ajoittain jo kymmenen ja jopa kahdeksan metrin syvyydessä. Vuosina 2009–2017 lämpötilakerrostuneisuus ja huono happitilanne jatkuivat Myllykylässä syyskuulle asti.

Talvella 2017 havaintopaikkojen happitilanne heikkeni pinnasta pohjaan, ja pohjanläheisessä vedessä oli poikkeuksellisen voimakasta hapenvajausta. Toukokuussa happitilanne oli erinomainen koko vesipatsaassa, ja lämpötilaero pinnan ja pohjan välillä oli pieni. Veden happitilanne oli kesäkuukausina keskimääräistä parempi harppauskerroksen alapuolella. Harppauskerros sijaitsi myös tavanomaista syvemmällä. Heinä- ja elokuun tutkimuskerroilla Myllykylässä oli voimakasta hapenvajausta 10 metristä lähtien. Syyskuussa voimakasta hapenvajausta havaittiin Myllykylässä enää pohjan tuntumassa, mutta Harjattulassa alusveden happitilanne oli silloin jo hyvä.

Vesipatsaan happikyllästys (%) Myllykylän syvänteessä vuoden 2017 tutkimuskerroilla.

Ravinnepitoisuudet ja kasviplankton

Kakskerranjärven sedimentin fosforinpidätyskyky on hyvä, mutta vain jos happea on saatavilla riittävästi. Hapellisissa olosuhteissa fosfori sitoutuu erityisesti rautayhdisteisiin. Hapen loppuessa sitoutunut fosfori liukenee helposti vesipatsaaseen, mikä lisää ja ylläpitää rehevyyttä. Etenkin Kakskerranjärven syvännealueilla tämä ns. sisäinen kuormitus on ajoittain voimakasta, sillä kesän aikainen hapeton kausi saattaa olla pitkä.

Talvella 2017 Myllykylän alusveden kokonaisfosforipitoisuus oli suurempi kuin pintavedessä ja samaa suuruusluokkaa kuin 2000-luvulla yleensä. Heinä–syyskuun huonon happitilanteen seurauksena pohjasedimentistä vapautui ravinteita alusveteen. Myllykylässä pohjanläheiset ravinnepitoisuudet olivat suurimmillaan syyskuussa, jolloin fosforipitoisuudet olivat yli 30-kertaisia pintaveteen verrattuna. Pohjanläheisen veden fosfori oli vedessä suurimmaksi osaksi fosfaattifosforina ja typpi ammoniumtyppenä.

Tuotantokerroksen ja pintaveden fosforipitoisuudet olivat vuoden aikana pienimmillään kesäkuussa ja suurimmillaan syyskuussa. Tuotantokerroksen fosforipitoisuuksissa ei havaittu suuria eroja Myllykylän ja Harjattulan välillä. Touko–elokuun keskiarvona tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat Myllykylässä 16,6 μg/l ja Harjattulassa 18 μg/l eli lievästi reheville järville tyypillisellä tasolla. Keskiarvot olivat pienimmät vuodesta 1991 asti kerätyssä tilastossa.

Vuoden 2017 avovesikauden tuotantokerroksen kokonaistypen pitoisuudet vaihtelivat välillä 320–440 μg/l. Pitoisuudet olivat pienimmillään kesäkuussa ja suurimmillaan heinäkuussa.

Vedessä olevan kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden avulla voidaan arvioida vesistöjen rehevyystasoa. Vuonna 2017 levien a-klorofyllin määrä oli touko-syyskuussa Myllykylässä 2,9-5,1 μg/l ja Harjattulassa 3,3-4,1 μg/l. Myllykylässä a-klorofyllipitoisuus oli elokuussa karuille järville tyypillisellä tasolla, ja muutoin pitoisuudet olivat lievästi reheville järville tyypillisellä tasolla. Myllykylässä a-klorofyllipitoisuudet olivat keskimäärin Harjattulaa suurempia, mutta heinä- ja elokuun tutkimuskerroilla tilanne oli päinvastainen. Keskimääräiset a-klorofyllimäärät olivat pienimmät sitten vuoden 1991. Kasviplanktonin biomassat vaihtelivat vuonna 2017 huomattavasti vähemmän kuin vuotta aiemmin. Hyvin pieniä biomassoja ei havaittu, eikä edellisvuoden erittäin runsaita kasviplanktonmääriä. Sinilevien määrä oli kesällä 2017 tavanomaista pienempi.

Kakskerranjärven tuotantokerroksen kokoomanäytteen kokonaisfosforipitoisuus (μg/l) kesäkauden (touko-elokuu) 1991–2017 keskiarvona (14A=Myllykylä, 22=Harjattula).

Veden hygieeninen tila, näkösyvyys ja sameus

Kakskerranjärven hygieeninen tila oli Myllykylästä tutkittujen bakteeritulosten perusteella erinomainen kaikilla tutkimuskerroilla. Näkösyvyysarvot olivat vuoden aikana Myllykylässä välillä 2,2–23,2 m ja Harjattulassa 2,5–4,3 m. Näkösyvyysarvot olivat muita tutkimuskertoja pienempiä toukokuussa, jolloin vedessä oli runsaasti kasviplanktonia. Myllykylän keskimääräinen sameusarvo laski 2010-luvun korkeammista arvoista vuoden 1991 tasolle.

Kakskerranjärven näkösyvyys (m) ja veden sameus (FNU) vesipatsaassa Myllykylässä touko-elokuun keskiarvona vuosina 1991–2017.

Yhteenveto

Talvella 2017 pohjanläheisessä vedessä oli poikkeuksellisen voimakasta hapenvajausta. Toukokuussa happitilanne oli erinomainen koko vesipatsaassa. Veden happitilanne oli kesäkuukausina keskimääräistä parempi harppauskerroksen alapuolella. Heinä- ja elokuun tutkimuskerroilla Myllykylässä oli voimakasta hapenvajausta 10 metristä lähtien. Syyskuussa voimakasta hapenvajausta havaittiin Myllykylässä enää pohjan tuntumassa ja Harjattulassa alusveden happitilanne oli jo hyvä. Myllykylässä a-klorofyllipitoisuus oli elokuussa karuille järville tyypillisellä tasolla ja muulloin klorofyllipitoisuudet vastasivat lievästi rehevien järvien tasoa. Sinilevien määrä oli vuonna 2017 tavanomaista pienempi. Kakskerranjärven hygieeninen tila oli Myllykylästä tutkittujen bakteeritulosten perusteella erinomainen kaikilla tutkimuskerroilla.

Oheismateriaali 1               Kakskerranjärven tarkkailututkimus, vuosiraportti 2017

Toimialajohtaja Christina Hovi

Ehdotus        Kaupunkiympäristölautakunta päättää merkitä raportin tiedoksi.