Turun museokeskus/kulttuuriperintöyksikkö/tutkijat Sanna Kupila ja Kaarin Kurri

Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoitusvirasto on pyytänyt kulttuurilautakunnan lausuntoa Ympäristö- ja kaavoitusviraston ja Museokeskuksen yhteistyönä laatimasta Turun kaupungin rakennusperintöohjelman luonnoksesta. Ohjelman laadinta perustuu Turun kaupunginvaltuuston ryhmien väliseen sopimukseen 2005–2008 ja valtuuston v. 2009 hyväksymään Turun arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan.

Rakennusperintöohjelma korostaa, että rakennusperintö on osa arkea ja että sitä vaalitaan jatkuvalla käytöllä ja kunnossapidolla. Ohjelma selvittää mikä on rakennusperintö ja mikä on rakennusperintöohjelman tarkoitus ja kertoo mitä arvoja rakennuskantaan liitetään (arkkitehtoninen, historiallinen, maisemallinen, alkuperäisyyden ja aitouden arvot sekä sosiaaliset arvot) ja miten rakennettua ympäristöä arvotetaan. Ohjelma nostaa esille rakennusten käyttöarvot ja taloudelliset arvot sekä niiden merkityksen rakennuksen säilymiselle. Rakennuksia tulee käyttää ja niissä voi tehdä muutoksia. Rakennusperintöohjelma toteaakin, että suojelussa on kyse tiettyjen arvojen ja ominaisuuksien säilyttämisestä, ei siitä että mikään ei koskaan muutu. Ohjelmassa annetaan myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia rakennusperinnön säilyttämisen toteuttamiseksi.

Rakennusperintöohjelma on kokonaisvaltainen tietopaketti, johon on koottu myös tietoa niistä lähtökohdista, jotka ohjaavat ja velvoittavat rakennusperinnön säilyttämistä. Näitä ovat valtakunnalliset lähtökohdat kuten lainsäädäntö ja valtion alueidenkäyttötavoitteet, kansainväliset sopimukset ja julistukset. Myös Turun kaupunki on omissa strategioissaan ja ohjelmissaan (mm. arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, kaupunginvaltuuston ryhmien välinen sopimus, Turku Agenda 21, Aalborgin sitoumukset) sitoutunut vaalimaan rakennusperintöämme.

Rakennusperintöohjelma nostaa esille ajankohtaisimmat kysymykset ja ongelmat kuten inventointien ajantasaisuuden ja kattavuuden puutteet, vanhentuneet asemakaavat, jotka ovat ristiriidassa arvokkaan rakennusperinnön suojelutavoitteiden kanssa, korjauksen sekä modernin rakennusperinnön säilyttämisen ja arvottamisen haasteellisuuden.

Rakennusperintöohjelma on lausunnolla luonnosvaiheessa ja siinä on muutamia selkeitä, tekijöiden itsekin huomaamia, puutteita ja tarkennuksia vaativia kohtia. Esimerkiksi kappale, jossa kerrotaan rakennusperinnön hoitoon liittyvistä tukimuodoista (s. 15–16), kaipaa selkeitä täsmennyksiä. ELY-keskus ei avusta vain rakennusten ominaispiirteiden säilyttämistä, vaan alueellisten ELY-keskusten myöntämillä avustuksilla tuetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden (rakennusten) ja niiden välittömän ympäristön kunnossapitoa, suojelua ja parantamista. Museovirasto puolestaan jakaa entistämisavustuksia valtakunnallisesti merkittävien, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten restaurointiin ja konservointiin sekä tukea muinaisjäännösalueiden hoitoon. Avustuksia myönnetään ensisijaisesti rakennussuojelulailla suojeltuihin kohteisiin tai kohteisiin, joiden kunnostus edellyttää antikvaarista asiantuntemusta. Avustuksia myönnetään myös merkittäviin maisema-alueisiin ja kansallisiin kaupunkipuistoihin kuuluvan rakennetun ympäristön hoitoon ja kunnostukseen.

Rakennusperintöohjelma painottuu nimensä mukaisesti olemassa olevan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan ja rakennetun ympäristön ominaispiirteiden vaalimiseen. Luonnoksessa sivutaan kuitenkin asioita, jotka menevät jossain määrin aihepiirin ulkopuolelle tai jäävät irrallisiksi maininnoiksi. Näitä ovat täydennysrakentaminen ja arkeologinen perintö. Muinaisjäännöksiä sivutaan mm. luvuissa Valtakunnalliset lähtökohdat (s. 7) sekä Ohjelmat ja sopimukset (s. 11). Etenkin Turun historiallisessa ydinkeskustassa arkeologinen perintö limittyy konkreettisesti rakennusperintöön, joten sen huomioon ottaminen on perusteltua. Ajantasainen tieto tutkimusta vaativista alueista ja tutkimustilanteesta palvelevat niin maankäytön suunnittelua kuin peruskorjausta puhumattakaan täydennysrakentamisesta. Muinaismuistolain mukaan kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat mm. muinaisilta ajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä asuin- ja työpaikat, niin myös muodostumat, jotka ovat syntyneet sellaisten asumusten tai paikkojen käyttämisestä (Muinaismuistolaki 2§ 5 mom.). Tällaisiksi luetaan myös kaupunkien vanhat kulttuurikerrokset rakenteiden jäännöksineen ja esinelöytöineen. Laki ei anna kiinteälle muinaisjäännökselle ikärajoja. Se on kattava eikä erottele asuinpaikkoja toisistaan.

Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain 1§:n nojalla automaattisesti rauhoitettuja. Niiden kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu niihin kajoaminen on ilman lain nojalla annettua lupaa kielletty. Muinaisjäännökset voivat olla sellaisia, jotka tulee säilyttää eikä niitä saa poistaa tai sellaisia, jotka voidaan vapauttaa esim. rakentamiselle tutkimuksen jälkeen. Jälkimmäisessä tapauksessa muinaisjäännöksessä saattaa olla osia, jotka kuitenkin tulee säilyttää.

Täydennysrakentamisella on vaikutusta rakennetun kulttuuriympäristön ominaispiirteiden ja historiallisen kaupunkikuvan vaalimiseen, mutta esimerkiksi erilaisten täydennysrakentamistapojen esittely (s. 45) rakennusperintöohjelman Toteuttaminen-osiossa hajauttaa substanssin tarkastelua ja kuuluu asiasisällöltään arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan. Kappaleessa Korjausrakentamistavat (s. 44) esitellyt vaihtoehdot avaavat hyvin yleisesti esiintyvien käsitteiden vaikeaselkoisuutta, mutta jäävät irrallisiksi tietoiskuiksi ottamatta huomioon sitä yleisesti tiedostettua ongelmaa, että taitamattomalla korjauksellakin hävitetään rakennusperintöä yhtä lailla kuin purkamalla. Myös restaurointi, mikäli pyritään ennallistamiseen tai palauttamiseen, voi niin ikään hävittää rakennusperintöä ja ajallisia kerrostumia. Yleensä siihen turvaudutaan vain erityistapauksissa ja erittäin perustelluista syistä. Perusparannus taas tähtää talotekniikan ajanmukaistamiseen ja varustelutason lisäämiseen. Näiden välimaastoon sijoittuu antikvaariset arvot säilyttävä korjaus, joka mahdollistaa tarpeelliset muutokset ottaen huomioon kunkin kohteen ominaispiirteet, edistää kestävää kehitystä ja jatkaa rakennuksen elinkaarta.

Ajantasainen ja tutkimukseen perustuva tieto on avain niin suojelukysymyksien ratkaisuun kuin rakennusperinnön hoitoon. Sen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Rakennusperintöohjelmaluonnoksessa se kulkee punaisena lankana aina toimenpide- ja menetelmätasolle saakka, mutta ei jalostu selkeäksi ohjeistukseksi. Kappale Suunnitteluhistoria (s. 45) on sisällöltään ylimalkainen eikä vastaa rakennussuojelun ja -perinnön hoidon tarpeita. Maankäytön historian selvittäminen tarjoaa asemakaavan laatijalle tärkeää perustietoa. Sen lisäksi tarvitaan kattava ja kulttuurihistorialliset arvot analysoiva rakennusinventointi. Arvorakennuksen antikvaarisen arvon säilyttävä korjaus ei puolestaan ole mahdollista ilman korjaustyön tueksi tehtyä rakennushistorian selvitystä (RHS).

Oheismateriaali 1Rakennusperintöohjelma, luonnos 28.8.2012 (jaetaan kulttuurilautakunnalle sähköisesti ja on nähtävillä kokouksessa)

Kulttuurijohtaja Minna Sartes:

EhdotusKulttuurilautakunta toteaa lausuntonaan, että luonnosvaiheessa oleva Rakennusperintöohjelma on kokonaisuudessaan selkeä ja informatiivinen. Se on analyyttinen ja kattava selvitys Turun rakennusperinnön merkityksestä, arvoista ja suojelutilanteesta. Se vastaa sisällöltään, tavoitteiltaan ja toimenpide-ehdotuksiltaan näkemyksiä, joiden avulla luodaan toimintalinjat rakennetun kulttuuriympäristön hoidolle ja vaalimiselle. Ohjelman ehdottomasti tärkeimmät toimenpide-ehdotukset ovat rakennusinventointien ja rakennusten asemakaavallisen suojelun saattaminen ajan tasalle.

Ohjelmaluonnoksessa olevat selkeät puutteet, jotka koskevat mm. arkeologisen perinnön huomioon ottamista ja antikvaariset arvot säilyttävää peruskorjauslinjausta, on korjattava. Täydennysrakentamistavat kuuluvat pikemminkin arkkitehtuuripoliittiseen ohjelmaan kuin rakennusperintöohjelmaan, joten niiden poistamista tulee harkita.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.