Museotoimen apulaisjohtaja Päivi Kiiski ja intendentti Joanna Kurth 11.8.2009:

”Ympyrä – viiva – piste. Venäläistä avantgardea yksityiskokoelmista” –näyttelyn toteuttamisesta päätettiin kulttuurilautakunnan kokouksessa 11.6.2008 § 163.  Museokeskuksen kuvataidestrategiaan kuuluu esitellä turkulaisia taideilmiöitä: kokoelmia, taiteilijaseuroja ja yksittäisiä taiteilijoita. Niinpä tämän turkulaisen kokoelmanäyttelyn esitteleminen museossa tuntui mielekkäältä.

Samassa kulttuurilautakunnan kokouksessa päätettiin virolaisen Leonhard Lapinin retrospektiivisen näyttelyn toteuttamisesta museon päätiloihin. Sekä ”Ympyrä – viiva – piste” –näyttely että Lapinin retrospektiivi ovat yhteistyönäyttelyitä Hämeenlinnan taidemuseon kanssa. Molemmille näyttelyille määriteltiin WAMissa sama näyttelyaika 12.6.-13.9.2009, jonka jälkeen niiden oli tarkoitus siirtyä supistetussa muodossa Hämeenlinnaan. Museoiden keskinäisissä sopimuksissa sovittiin, että Hämeenlinnan taidemuseo kantaa päävastuun Lapinin näyttelyn suunnittelusta ja ”Ympyrä – viiva – piste” –näyttely on WAMin vetovastuulla.

WAM ja Hämeenlinnan taidemuseo alkoivat suunnitella Leonhard Lapinin retrospektiiviä vuoden 2007 aikana. Venäläinen avantgarde on ollut tärkeä vaikuttaja Lapinin taiteelle. Siksi tuntui luontevalta ajatus esitellä samanaikaisesti pienimuotoinen varhaisen venäläisen avantgarde-taiteen näyttelykokonaisuus, jonka tarkoitus oli antaa taidehistoriallista taustoitusta Lapinin tuotannolle. Myös taiteilija lämpeni tälle ajatukselle.

WAMin museoammatillisen henkilökunnan tiedossa oli  jo vuosia ollut, että Turussa on eräällä yksityisellä keräilijällä  laaja avantgarde-taiteen kokoelma. Tämä kokoelma muodosti näyttelyn ytimen. Mukana oli myös muutamia teoksia toiselta turkulaiselta keräilijältä sekä kolmannen keräilijän museon käyttöön lainaamaa oheismateriaalia. Laajan kokoelman omistavan keräilijän mukaan ydinosa avantgarde -teoksista oli hankittu jo 1940 –luvulla hänen isänsä aikana. Venäläinen taidehistorian professori Paola Volkova oli tutkinut kokoelman teoksia yli kymmenen vuoden ajan kokoelmanomistajan toimeksiannosta. Saatujen tietojen mukaan professori Volkova oli kokoelmaa tutkiessaan tehnyt kiinnostavia löytöjä ja hänen tekemänsä selvitystyö oli edennyt jo pitkälle.

Yksityiskokoelmaan kuuluvat teokset olivat lähinnä luonnoksia ja muita paperiteoksia ja museossa oltiin näyttelyä suunniteltaessa tietoisia siitä, ettei teosten joukossa ole avantgarden kehityksen kannalta keskeistä materiaalia. Tätä ei koettu ongelmana, koska näyttelyn oli tarkoitus toimia Lapinin retrospektiivin taidehistoriallisena taustoittajana ja tärkeimmäksi koettiin venäläisen avantgarden muotokielen ja taiteellisten pyrkimysten esiintuominen.

Kokoelmanomistajan ja museoiden välisissä neuvotteluissa sovittiin, että kokoelmaan hyvin perehtynyt Paola Volkova valitsee sekä WAMin että Hämeenlinnan taidemuseon näyttelyihin esille tulevat teokset ja kirjoittaa teoksista artikkelin näyttelyjulkaisuun. Museot eivät tehneet Volkovan kanssa sopimusta, vaan kaikki toimeksiantoon liittyvät järjestelyt, kuten matkat, yöpymiset ja korvaukset tehdystä työstä, jäivät kokoelmanomistajan vastuulle. Tästä tehtiin kokoelmaomistajan kanssa kirjallinen sopimus, joka myös hyväksyttiin lautakunnassa 11.6.2008.

Kuraattorina Volkovan tehtävänä oli vastata tekemänsä tutkimustyön tasosta, eli varmentaa signeerattujen teosten aitous ja vastata näyttelyyn valittuihin signeeraamattomiin teoksiin tekemiensä attribuointien oikeellisuudesta. Teokset, joiden attribuoinnissa Volkovan mukaan oli vielä epävarmuutta, merkittiin teoskylteissä ja katalogissa kysymysmerkillä. Useiden teosten osalta Volkovan taustatutkimustyö oli vielä kesken ja siksi monien teosten kohdalla tekijyys ilmaistiin nimikkeellä ”Tuntematon taiteilija”.  

Museokeskus ja Hämeenlinnan taidemuseo luottivat siihen, että tutkimustuloksistaan hyvin varman oloisesti kertonut kuraattori hallitsee tehtävänsä. Museokeskuksessa näyttelyn parissa työskentelevää näyttelyamanuenssia ohjeistettiin toimimaan Volkovan antamien ohjeiden mukaisesti sekä näyttelyn käytännön toteutuksen osalta että näyttelyjulkaisun toimitustyössä. Näyttelyamanuenssin työsaran osalta tähän ratkaisuun päädyttiin toisaalta siksi, että luotettiin Volkovan asiantuntemukseen, mutta myös siksi, että näyttelyä valmisteltiin hankalissa olosuhteissa murroksen keskellä. Kaupungin hallinnoimat museot ja osa Kulttuurikeskuksen toiminnoista fuusioituivat ja lähes kaikki toiminnot organisoitiin uudelleen. Uuden toimintakulttuurin suunnitteluun osallistuminen ja sen opettelu sitoi paljon työntekijöiden aikaa. WAM jäi ilman omaa johtajaa ja näyttely-yksikköä johdettiin väliaikaisin järjestelyihin. Vasta toukokuussa 2009 vastavalittu uusi näyttelyintendentti pääsi astumaan virkaansa. Näissä olosuhteissa oli pakko keskittää voimavaroja muutosten käynnistämiseen ja organisaation toimivuuden varmistamiseen, mikä käytännössä tarkoitti sisällöntuotantoon käytetyn ajan supistumista.

”Ympyrä – viiva – piste” –näyttely avattiin yleisölle 12.6. yhtä aikaa Leonhard Lapinin retrospektiivin kanssa. Kauppalehdessä 17.6. julkaistu kriitikko Otso Kantokorven artikkeli käynnisti näyttelystä heti suuren kohun. Artikkelissa esitettiin, että osa näyttelyn teoksista olisi joko väärennöksiä tai ne olivat muuten vain huonoja töitä. Erityisen kriittinen hän oli Aleksander Rodtsenkolle attribuoituja ja taiteilijan signeerauksella/nimikirjaimilla varustettuja teoksia kohtaan. Kantokorven arvio perustui paitsi intuitioon, myös siihen, että hän oli omien sanojensa mukaan harrastanut venäläistä avantgardea viimeiset 30 vuotta. Kantokorvella ei ollut kuitenkaan suoranaista näyttöä epäilyilleen.

Museokeskus otti yhteyttä Volkovaan ja tiedotti esiin nousseista aitousepäilyistä. Volkova puolusti näkemyksiään ja ilmoitti tuovansa myöhemmin kesällä museoon joukon lisäasiantuntijoita varmentamaan teosten aitoutta.

Museokeskus koki kuitenkin velvollisuudekseen lähteä etsimään nopeammin lisätietoa kiistanalaisista teoksista. Taideväärennöksiin erikoistunut fil.tri Pauliina Laitinen-Laiho ja venäläinen taidehistorioitsija Ilana Mejias-Ojajärvi vierailivat museolla 24.6. ja totesivat näyttelyteoksiin tutustumisen jälkeen museon intendentille, että silmämääräisesti - ilman tarkempaa jatkotutkimusta - teosten aitoutta ei voi arvioida, eikä teoksia myöskään voi tuomita väärennöksiksi. Museokeskuksen pyynnöstä Mejias-Ojajärvi otti yhteyttä Rodtsenkon perikuntaan ja pyysi heidän lausuntoaan näyttelyssä olevista taiteilijan teoksista. Tätä selvitystä varten museo toimitti Mejias-Ojajärvelle kuvamateriaalia Rodtsenkon nimiin merkityistä teoksista.

Museokeskus käynnisti tekniset tutkimukset ennen lausunnon saamista. Näyttelyssä esillä olevista teoksista valittiin kuusi jatkotutkimuksiin, joiden tarkoituksena oli määritellä teosten oikea-aikaisuus. Alustavissa teknisissä tutkimuksissa osoittautui, että yksi tutkimukseen otetuista teoksista on suurella todennäköisyydellä nk. vääräaikainen, eli sen toteutuksessa käytetyt maalausmateriaalit ovat uudempia kuin mitä pitäisi. Muiden teosten osalta ei tutkimusten avulla pystytty toteamaan mitään ehdottoman varmaa puoleen tai toiseen teosten iästä. 

Rodtsenkon perikunta oli konsultoinut Tretjakovin Gallerian grafiikan osaston sekä Pushkinin museon tutkijoita. Näiden tahojen 10.7. antaman yhteisen lausunnon mukaan näyttelyssä esillä olevat Rodtsenkon nimissä esitetyt teokset eivät vastaa Rodtsenkon tyyliin, tekniikkaan ja sarjatuotantoon liittyviä piirteitä. Museokeskus kertoi arviointityön tuloksista Volkovalle, joka ei pitänyt perusteluja riittävinä, sillä lausunto oli annettu vain kuvamateriaalin perusteella. Lisäksi Volkovan mukaan perikunnilla on yleensä omat puolueelliset intressinsä. Volkova korosti edustavansa itse nimenomaan puolueetonta asiantuntemusta. Alalla liikkuu hänen mukaansa monia arvostettujakin arvioijia, joilla kullakin on omat etunsa ajettavina. Volkova esitti uudelleen toiveensa, että hän voisi tulla muiden puolueettomien asiantuntijoiden kanssa Turkuun puolustamaan omia näkemyksiään. Mukana tässä asiantuntijaryhmässä olisi hänen mukaansa mm. Valtion historiallisen museon konservointilaitoksen edustaja Moskovasta.

Museokeskus poisti kiistanalaiset Rodtsenkon nimiin merkityt teokset näyttelystä 16.7. ja päätti jatkaa myös muiden taiteilijoiden nimiin attribuoitujen teosten tutkimusta resurssiensa puitteissa. Lisäpontta jatkoselvittelyille antoi tuore Art News -lehden artikkeli, jossa uusien tietojen valossa raportoitiin venäläisen avantgarde -taiteen väärennösten laajamittaisuudesta. Useista merkittävistä museonäyttelyistä ja kokoelmista on aivan viimeaikoina poistettu väärennettyä avantgarde -taidetta ja markkinoilla liikkuu enemmän väärennöksiä kuin tähän asti oli oletettu.

Samanaikaisesti Rodtsenkon nimiin merkittyjen teosten poistamisen kanssa museokeskus teki päätöksen olla enää myymättä ”Ympyrä – viiva – piste” – näyttelystä tehtyä julkaisua. Julkaisun osalta tähän ratkaisuun päädyttiin siksi, että museoiden velvollisuus on esitellä oikeaksi todettua tietoa. Erityisen ongelmalliseksi koettiin kuvallinen teosluettelo. Yksityiskokoelmista lainatut teokset päätyvät miltei aina jossain vaiheessa taidemarkkinoille. Vaikka keräilijällä ei olekaan aikomusta niitä myydä, niin aikanaan perikunnan kohdalla tilanne voi jo olla erilainen. Mahdollisia väärennöksiä tai väärin attribuoitua teoksia olisi tulevaisuudessa periaatteessa mahdollista myydä käyttäen teosten museon julkaisua aitouden todisteena. Tämä mahdollisuus haluttiin estää.

Dosentti Jyrki Siukoselta tilattiin lausunto näyttelyssä olevista Tatlinille attribuoiduista ja Tatlinin signeerauksella varustetuista teoksista. Siukonen on taiteilija, joka on Kuvataideakatemiassa väitellyt taiteen tohtoriksi. Hän on oman taiteellisen työskentelynsä ja väitöskirjansa puitteissa hyvin perehtynyt Tatlinin tuotantoon.

Siukosen tehdessä arviointityötään museokeskus jatkoi yhteistyössä keräilijän kanssa teosten tarkempaa tarkastelua ja taustahistorioiden selvittelyä. Museo päätti tässä yhteydessä 27.7. sulkea näyttelyn yleisöltä toistaiseksi lähempiä tutkimuksia varten. Lehdistö oli seurannut hyvin aktiivisesti näyttelyyn liittyviä vaiheita. Oli tärkeää saada edes hetkeksi työskentely- ja hengähdysrauha, joten tämän ainoan iltapäivän ja illan ajan museotoimen apulaisjohtaja ja näyttelyintendentti eivät vastanneet mahdollisiin lisäkysymyksiin.

Museokeskuksella oli käytössään Siukosen toimittamaa Tatlinin tuotantoon liittyvää kuva-aineistoa. Lisäksi muiden taiteilijoiden osalta kuvallista rinnakkaismateriaalia oli kartutettu kohun alkamisen jälkeen. Museoammatillinen henkilökunta vertaili näyttelyssä esillä olevia teoksia hankittuun muuhun kuvamateriaaliin. Tässä tarkastelussa esiin nousi joitakin huomioita. Joidenkin teosten osalta voidaan puhua teosten tekniseen toteutukseen liittyvistä sisäisistä ristiriidoista. Lisäksi osa teoksista on selvästi epätyypillisiä verrattuna muuhun tunnettuun tuotantoon. Näiden museoammatillisen henkilökunnan tekemien huomioiden yhteydessä ei kuitenkaan voida puhua tutkitusta ja varmistetusta väärennösepäilystä.

Siukonen toimitti museolle 29.7. lausuntonsa Tatlinien osalta. Siukosen huolellisesti tekemän analyysin mukaan teoksia ei voida pitää Tatlinin tekeminä. Museokeskus otti heti lausunnon saatuaan yhteyttä Volkovaan ja pyysi häneltä perusteluja Tatlin –attribuointien osalta ja lisätietoja siitä, minkälaisella päättelyketjulla hän oli päätynyt pitämään mm. esillä olevia oopperapuku –luonnoksia Tatlinin teoksina. Volkova ilmoitti, että hän ei anna kirjallisia perusteluja eikä puhelimitse myöskään suullisia perusteluja. Hän ilmaisi olevansa valmis keskustelemaan kasvotusten asiantuntijoiden kanssa.

Kun näyttelyteosten provenienssit oli teos teokselta käyty läpi keräilijän kanssa, selvisi, että kiistanalaiset Rodtsenkon ja Tatlinin nimiin merkityt teokset on hankittu samasta lähteestä. Merkittävää oli, että tässä vaiheessa kävi ilmi, että myös huomattava osa muista näyttelyteoksista oli hankittu tästä samasta lähteestä. Oli selvää, että ainakin kaikista näistä teoksista olisi pikaisesti saatava uudelleenarvioinnit, mikäli näyttelyä haluttaisiin jatkaa.

Museoeettisten periaatteiden mukaisesti ammatillisesti hoidettujen museoiden ei tule esitellä taideväärennöksiä tai muulla tavoin kyseenalaista materiaalia. Lisäselvitysten valossa museokeskus joutui harkitsemaan ”Ympyrä – viiva – piste” – näyttelyn tulevaisuutta paitsi käytäntölähtöisesti myös museoeettisestä näkökulmasta. Eri vaihtoehtoja mietittäessä oli selvää, että Tatlinin nimiin merkityt teokset tulisi ilman muuta poistaa näyttelystä. Muiden taiteilijoiden osalta tulisi jokaisesta jäljellä olevasta 14 tekijästä saada erillinen asiantuntijalausunto, mielellään juuri kyseisen taiteilijan tuotantoon perehtyneeltä tutkijalta. Aitouden osalta varmimmilta tuntuivat teokset, jotka keräilijän mukaan oli hankittu 1940 –luvulla. Kyseisenä aikana venäläiselle avantgardelle ei ollut markkinoita eikä niitä niin ollen myöskään väärennetty. Teosten osalta ei kuitenkaan ollut kirjallisia tai kuvallisia todisteita siitä, että ne on todella hankittu 1940 -luvulla.

Museokeskuksella ja Hämeenlinnan taidemuseolla ei ollut rahallisia mahdollisuuksia panostaa mittavaan jatkotutkimukseen asiantuntijalausuntoineen. Myös aikataulu tarvittavan työmäärän osalta oli epärealistinen. Museot punnitsivat eri vaihtoehtoja jatkon suhteen. Hämeenlinna olisi voinut ottaa pienen osan teoksista oman Lapin -näyttelynsä rinnalle, mutta näidenkin teosten osalta olisi pitänyt tehdä jatkoselvityksiä. Vaarana oli myös, että näyttelystä tulisi liian fragmentaarinen, eikä se enää toimisi Lapinin näyttelyä tukevana taidehistoriallisena taustoituksena.  Museokeskus mietti myös mahdollisuutta jatkaa näyttelyä siten, että kiistanalaiset teokset merkittäisiin omaksi kokonaisuudekseen. Vertailukohtana tälle ajatukselle oli Lontoon National Gallery, joka valmistelee kesäksi 2010 omista kokoelmistaan näyttelyä: ”Close examination: Fakes, Mistakes and Discoveries”. Pedagogisesti mielenkiintoiselta tuntuva ajatus kiistanalaisten teosten esittämisestä omana kokonaisuutenaan oli hylättävä, sillä tämänkin konseptin puitteissa teoksista olisi pitänyt tehdä kalliiksi tulevia lisäselvityksiä.  

Turun museokeskus tiedotti 27.7. päätöksestä, jonka mukaan ”Ympyrä - Viiva – Piste” –näyttely suljetaan lopullisesti. Näyttely ei myöskään siirry Hämeenlinnan taidemuseoon. Näyttelyn sulkemisen jälkeen Kuvasto ry pyysi 3.8. museokeskusta antamaan vielä selvityksen väärennöksiksi epäillyistä teoksista. Kuvaston tehtävänä on valvoa, että taiteilijoiden tekijänoikeuksia ei loukata.

Museokeskus sai Volkovalta 5.8. jälleen toivomuksen, että hän voisi muiden venäläisten asiantuntijoiden kanssa tulla jatkamaan teosten tutkimista syyskuussa.  Museokeskus on tehnyt talousarvionsa puitteissa kaiken voitavan selvittääkseen ”Ympyrä - Viiva – Piste” –näyttelyssä esillä olleiden teosten aitoutta. Teosten jatkotutkimus siihen liittyvine kustannuksineen jäänee teosomistajien tehtäväksi.

Museokeskus tuo kulttuurilautakuntaan selvityksen ”Ympyrä – viiva – piste” –näyttelyn taloudellisesta toteutumisesta ja kävijämääristä samanaikaisesti Lapin –retrospektiivin kanssa. Molemmilla näyttelyillä on yhteinen kävijätavoite. Lapinin näyttely jatkuu normaalisti 13.9.2009 asti.

Museotoimenjohtaja Juhani Kostet:

Esitän, että kulttuurilautakunta merkitsee tiedokseen selvityksen ”Ympyrä – viiva – piste” –näyttelyn suunnittelusta ja vaiheista Wäinö Aaltosen museossa.

Kulttuurijohtaja Minna Sartes:

EhdotusKulttuurilautakunta päättää merkitä asian tiedoksi.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.