Turun ja Naantalin satamien ruoppausmassojen läjitykseen on etsitty uutta yhteisläjitysaluetta, sillä Turun Sataman nykyisen, Rajakarin läjitysalueen, 3.12.2009 myönnetty lupa LSY-2008-Y-295 on voimassa seitsemän vuotta sen lainvoimaiseksi tulemisesta. Nykyisen Rajakarin läjitysalueen lupa umpeutuu vuonna 2019.

Vaasan hallinto-oikeus on 10.5.2011 antamassaan päätöksessä Nro 11/0116/1 määrännyt, että ”Turun Sataman tulee välittömästi tämän päätöksen antamisen jälkeen aloittaa uusien Rajakarin meriläjityspaikkaa haitattomampien meri- tai muiden läjitysalueiden kartoittaminen. … Selvitys tulee vuoden 2015 loppuun mennessä toimittaa Etelä-Suomen aluehallintovirastolle.”

Turun Satama Oy on tilannut selvityksiä konsulteilta ja FCG suunnittelu ja tekniikka Oy on nyt toimittanut Airiston yhteisläjitysalueelta tehtyjen tutkimusten yhteenvetoraportin.

Nyt tehty yhteenveto on kooste useista erillisselvityksistä, jotka on tehty vuosina 2010 - 2015. Turun ja Naantalin satamat hakevat myöhemmin tänä vuonna näiden tutkimustietojen pohjalta Aluehallintovirastolta lupaa uuden yhteisläjitysalueen käyttöönottamiseksi.

Lausuntoehdotus

Turun kaupunkisuunnittelu ja ympäristölautakunta on perehtynyt tehtyihin selvityksiin ja niiden yhteenvetoraporttiin. Lautakunta esittää Turun Satama Oy:lle seuraavat huomiot:

• Nyt tehtyjen tutkimusten perusteella ei käy ilmi, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaista, nykyistä haitattomampaa läjitysaluetta olisi riittävässä määrin etsitty. FCG:n raportissa todetaan, että: ”mahdolliset ympäristövaikutukset kohdistuvat samaan lähialueeseen kuin nykyisin käytössä olevalla Rajakarin läjitysalueella”. Lisäksi raportissa arvioidaan mahdollisen tulevan läjitystoiminnan muuttavan pohjan lajistoa ja heikentävän pohjan tilaa entisestään. Tämä on ristiriidassa hallinto-oikeuden päätöksen kanssa.
• FCG:n raportissa todetaan että ”tutkituilla alueilla pohjan rakenteen ei todettu suuresti poikkeavan läjitettävästä sedimentistä” ja ”myöskään sedimentin laadussa ei ollut suuria eroja eri alueilla”. Raportin johtopäätöksissä todetaan lisäksi tutkimusalueen pohjasta että ”pohjan sedimentti vastaa tyypiltään Rajakarin nykyiselle läjitysalueelle läjitettyä sedimenttiainesta”. Kun vertaa näitä tutkimustuloksia Saaristomeren tutkimuslaitoksen Turun Satamalle vuonna 1999 tekemään raporttiin, jossa todetaan, että läjitystoiminnan alettua ”Pohjois-Airiston pohjasedimentti on likaantunut läjitysalueiden ulkopuolella ja se on muuttunut karkearakeisemmaksi aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna”, on läjitysalueita ympäröivän pohjasedimentin laadun muuttuminen läjitettävää sedimenttiä vastaavaksi selkeästi yhdistettävissä läjitetyn sedimentin liikkumiseen pois läjitysalueelta (Kohonen ym., 1999). Tätä tukee myös nykyisen läjitysalueen seurantaohjelmassa tehtyjen luotaustutkimusten tulos, jonka mukaan läjitysalueelta on kyetty paikantamaan vain noin 60 % sinne läjitetystä sedimentistä.
• FCG:n raportissa todetaan pohjan tilan olevan tutkimuspisteestä riippuen joko tyydyttävä tai välttävä. Vuoden 2012 pohjaeläintutkimuksissa löydettyä valkokatkaa ja liejusukasjalkaista ei löytynyt lajistosta enää vuoden 2014 tutkimuksissa.  Valkokatka on herkkä saasteille ja hapenpuutteelle ja sitä pidetään puhtaitten vesien indikaattorilajina. Lajien katoaminen pohjaeliöstöstä kertoo pohjan tilan heikentymisestä, mitä ei nosteta esiin raportissa. Lisäksi on huomionarvoista että valkokatkat ovat monien kalalajien tärkeää ravintoa. Pohjaeläinlajeja esiintyi myös yleisesti ottaen enemmän vertailuasemilla kuin nykyisen läjitysalueen välittömässä läheisyydessä olevilla tutkimuspisteillä.
• Turun edustan merialuetta pidetään Saaristomeren tärkeimpänä kalojen lisääntymisalueena. Alue on erityisen tärkeä silakalle. FCG:n raportissa ei kuitenkaan tarkasteltu läjitystoiminnan kalataloudellisia vaikutuksia oikeastaan lainkaan. Airisto-Velkuan kalatalousalueen selvityksen mukaan alueella toimivien kalastusyritysten yhteenlaskettu liikevaihto on nykyisin vuositasolla noin 400 000 euroa. Virkistyskalastukselle ei ole laskettu arvoa. Tärkeimmät saalislajit Airistolla ovat silakka, kuha, ahven, siika ja hauki. Raportissa todetaan esim. silakan kohdalla, että silakan lisääntyminen on heikentynyt alueella koko seurantajakson ajan. Mikäli silakka häviää Airistolta, saattavat sitä ravintonaan käyttävät petokalat, kuten kuha ja ahven, myös hävitä alueelta. Läjityksen todetaan vähentävän lyhytkestoisesti kalastus- ja virkistyskalastussaaliita. Tehdyistä selvityksistä käy kuitenkin ilmi, että kalojen lisääntyminen on heikentynyt Airistolla jatkuvasti koko meriläjityksen ajan alkaen vuodesta 1989. Vaikutuksia ei voine pitää lyhytaikaisina. Koska tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet kalojen lisääntymisolojen heikentyneen Airistolla, olisi raportissa pitänyt käsitellä uuden läjitysalueen vaikutukset kalatalouteen (mm. saaliin vähenemisen johdosta) huomattavasti nyt tehtyä kattavammin.
• Virkistysarvovaikutuksia tarkasteltaessa on huomioitu loma-asunnot 1,5 km säteellä. Perusteluja rajauksen laajuuteen ei ole esitetty. Rajauksen ulkopuolelle jää käytännössä kaikki ranta-asunnot ja mökit sekä turkulaisten yhteinen virkistyskäytössä oleva Vepsän saari. Airistolla asuvien, mökkeilevien, veneilevien ja muutoin virkistäytyvien kokemukset haitoista ovat ristiriidassa raportin väitteiden kanssa. Airiston vedenlaadulla on suuri merkitys myös seudun turismille ja merikaupunkien Turun ja Naantalin imagoille. 
• Tutkitun mahdollisen tulevan läjityspaikan pohja on osin niin sanottua akkumulaatiopohjaa ja osin niin sanottua transformaatiopohjaa, jossa sedimentti on liikkeessä. Läjityksen jälkeen pohjan taso tulee nousemaan jopa 3,85 metriä, tasolle jossa luontaiset virtaukset ovat nykyistä pohjan tasoa suuremmat ja jolle alusten potkurivirtausten vaikutus tutkitusti kohdentuu huomattavasti nykyistä voimakkaammin – etenkin sedimentin leviämisen näkökulmasta. Tätä pohjatyypin mahdollista muutosta läjityksen jälkeisessä tilanteessa ei raportissa huomioida mitenkään.
• Alueella tehtiin vuonna 2012 merkkiainetutkimus läjityksen vaikutusalueen selvittämiseksi. Rodaminilla tehtävä väriainetutkimus soveltuu huonosti jos lainkaan merialueilla tehtäviin tutkimuksiin suuren vesimassan aiheuttaman laimenemisen vuoksi. Kun väri laimenee tarpeeksi, ei sitä pysty mittamaan sensoreilla. Tämä ei vastaa sedimentin läjitystä, sillä läjittäessä hienojakoinen sedimentti leviää veden mukana pois läjitysalueelta, se ei laimene olemattomiin. Lisäksi mittaukset on tehty kesä-elokuussa. Läjitys tapahtuu syksyllä, jolloin vesistöissä on käynnissä niin sanottu täyskierto. Täyskierron aikana pohja- ja pintavesi sekoittuu. Tämä heikentää olennaisesti sedimentaatiota. Tehdyt väriainemittaukset, puutteineenkin, indikoivat kuitenkin sedimentin laajaa ja suhteellisen nopeaa leviämistä alueella: merkkiainetta levisi 1,5 h aikana 50 - 150 m säteelle pohjaan asennetusta merkkiainelähteestä. Tämän jälkeen merkkiaine oli laimentunut niin paljon, ettei sitä enää pystytty havaitsemaan. 
• Yhteenvetoraportissa on korostettu tutkitun läjitysalueen etuja. Vastaavalla tavalla mahdollisia haittoja ei ole kuitenkaan esitetty. Yllämainittuihin seikkoihin ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen viitaten Turun Satama Oy:n tulisi esittää selkeä vertailu, josta käy ilmi millä tavalla uusi läjityspaikka olisi haitattomampi kuin nykyinen. Turun kaupunki on myös Itämerihaasteessaan sitoutunut meren suojeluun ja selvittämään haitattomampia ruoppausmassojen läjityspaikkoja. Selvitysten tulisi olla laajuudeltaan ja laadultaan riittäviä eli riittävän monesta erityyppisestä kohteesta tulisi laatia riittävän kattavat selvitykset. Meriläjityksen lisäksi tulisi selvittää maaläjitysvaihtoehtoja parasta mahdollista tekniikkaa hyödyntäen sekä esim. jonkin sisälahden osittaista käyttämistä läjittämiseen esim. täyttämällä lahtea läjitysmassoilla.
• Turun ja Naantalin kaupunkien olisi myös hyvä selvittää läjitysten haittojen vähentämiseksi mahdollisuutta yhdistää satamayhtiönsä. Näin voitaisiin hyödyntää paremmin niitä väyliä, joiden ruoppaustarve on pienempi. Kahden sataman pitäminen vierekkäin ei varmasti myöskään ole optimaalinen tilanne omistajakaupungeille ja alueen elinkeinoelämälle.

Oheismateriaali 1Tiivistelmä Airiston yhteisläjitysalueen tutkimusten yhteenvetoraportista

Oheismateriaali 2Airiston yhteisläjitysalue, tutkimusten yhteenvetoraportti

Oheismateriaali 3Airiston yhteisläjitysalue, tutkimusten yhteenvetoraportti liitteineen

Oheismateriaali 4Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lausunto 21.4.2009 § 235

Oheismateriaali 5Vaasan hallinto-oikeuden päätös 10.5.2011

Toimialajohtaja Markku Toivonen:

EhdotusKaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta päättää merkitä raportit tiedoksi ja antaa Turun Satama Oy:lle edellä olevan ehdotuksen mukaisen lausunnon.

PäätösEhdotus hyväksyttiin. Päätös asiassa tehtiin äänin 9-2, 2 poissa.

Suoritetussa nimenhuutoäänestyksessä päätökseksi tulleen esittelijän ehdotuksen puolesta äänestivät Aaltonen, Ekroth, Hellstén, Hyyppä, Meltovaara, Sundqvist, Ruohonen, Van Ooik ja Vierimaa.

Sandelin ja Heikkilä äänestivät Sandelinin muutosehdotuksen puolesta.

Röberg ja Muurinen olivat poissa kokouksesta.

Sandelinin muutosehdotus oli seuraava:

Lausunnon viimeinen kohta, jossa otetaan esille Turun ja Naantalin satamayhtiöiden mahdollinen yhdistäminen, poistetaan lausunnosta.

Perustelut: Linjaukset satamayhtiöiden yhdistämisestä eivät kuulu lautakunnan toimivaltaan. Tämän lisäksi lausunnon viimeinen kohta ei vastaa aiemmassa kokouksessa tehdyn palautusesityksen ääneenlausuttua sisältöä.