Ympäristötoimialan hallinto, ympäristölakimies Nina Mattila 6.8.2014:

Kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta on 6.5.2014 § 153 hyväksynyt VIII kaupunginosan kortteliin 8 tontille 7 asemakaavanmuutosehdotuksen. Tontin omistaja Asunto-osakeyhtiö Sairashuoneenkatu 8 on valittanut lautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen, joka on pyytänyt lautakuntaa antamaan lausunnon asiassa 18.7.2014 mennessä. Lausunnon antamiseksi on saatu lisäaikaa 29.8.2014 asti.

Ehdotus annettavaksi lausunnoksi

Turun kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta palauttaa viitelähetteen asiakirjoineen, liittää oheen pyydetyt asiakirjat ja ilmoittaa lausuntonaan seuraavaa:

Kaava-alueen sijainti ja kaavanmuutoksen sisältö

Suunnittelualue sijaitsee Turun keskustassa Sairashuoneenkatu 8:ssa. Asemakaavanmuutos koskee (8.) VIII. kaupunginosan korttelin 8 tonttia 7. Suunnittelualue rajautuu saman korttelin tontteihin 9 ja 12, Sairashuoneenkatuun sekä Eerikinrinteen puistoalueeseen. Tontilla sijaitsee puutalo ja kerrostalo.

Alueella on voimassa asemakaava vuodelta 1897 ja tontin rakennusoikeus 1131 k-m² määräytyy vuoden 1964 rakennusjärjestyksen 52 §:n mukaan. Nykyinen kivirakenteinen kerrostalo on rakennettu jo 1900-luvun alkupuolella. Olemassa oleva rakennusoikeus on ylitetty merkittävästi. Asemakaavanmuutoksen tavoitteena on tontin historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaan rakennuskannan suojelu sekä vanhentuneen kaavatilanteen päivittäminen. Tontin omistava asunto-osakeyhtiö on aiemmin hakenut purkamislupaa tontilla sijaitsevan puutalon purkamiseksi. Purkamislupaa ei ole myönnetty ja KHO on hylännyt yhtiön kielteisestä lupapäätöksestä tekemän valituksen.

Suojelupäätöksen taustana olevat tiedot

Valituksen mukaan nykyinen puurakennus ei ole alkuperäinen vuonna 1831 rakennusluvan saanut Erik Wennerqvistin suunnittelema ja kaavanmuutoksen yhteydessä tehty päätös koskien puurakennuksen suojelua on perustunut virheellisiin ja asenteellisiin tietoihin.

Koska valituksessa kiistetään rakennuksen alkuperä ja sen myötä suojelun perusteet sekä syytetään museokeskuksen lausunnon valmistelijoita asenteellisuudesta, Museokeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon (liite 1) ympäristötoimialalle. Museokeskuksen lausunnossa todetaan, että arkistolähteiden, tyylihistoriallisen analyysin ja rakenteiden tarkastelun nojalla voidaan varmuudella todeta, että kyseessä on vuonna 1831 rakennettu asuintalo. Vanhaan puutaloon on sen elinkaaren aikana tehty tarpeen vaatimia muutoksia. Museokeskus toteaa lausunnossaan, että muutokset ovat osa talon tarinaa eivätkä mitenkään vähennä sen historiallista arvoa, joka nivoutuu tontin varhaisvaiheisiin ja rakennuttajan kautta vanhaan lääninsairaalaan, jonka mukaan Sairashuoneenkatu on saanut nimensä. Puutaloon tehdyt muutokset ja rakennettuun ympäristöön liittyvät arvot käyvät ilmi kaavaselostuksen luvusta 3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista.

Kohtuullisuuden arviointi

Valituksen mukaan asemakaavanmuutos on asemakaavalle laissa asetettujen sisältövaatimusten vastainen ja puurakennuksen suojelumääräys on maanomistajan kannalta kohtuuton eikä maanomistajalle aiheutuvaa taloudellista rasitusta ole arvioitu suhteessa kaupunkikuvallisiin arvoihin. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan rakennettua ympäristöä tulee asemakaavaa laadittaessa ja muutettaessa vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

Asemakaavanmuutoksella varmistetaan historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaan rakennuskannan säilyminen. Asemakaavanmuutos säilyttää jo olevan tilanteen eikä tontille sen myötä rakenneta uusia rakennuksia. Valituskirjelmässä mainitut jätehuollon järjestämiseen liittyvät haasteet säilyvät näin ollen entisenlaisina. Jätepiste on mahdollista toteuttaa nykyistä paremmin, vaikka pihalla oleva puutalo suojellaankin.

Asemakaavanmuutoksessa valituksen kohteena olevaan rakennukseen kohdistuu suojelumerkintä sr-1: ”Rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia lisärakentamis- tai muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivun tyyliä tai vesikaton perusmuotoa. Suojeluvelvoite ei koske rakennuksen luoteispäädyn laajennusosaa. Rakennus- ja toimenpidelupaa käsitellessään on rakennuslautakunnan kuultava asiassa museoviranomaista.” Suojelumerkintä ei estä rakennuksen kunnostamista, vaan edellyttää ainoastaan, että kunnostaminen toteutetaan suojellun rakennuksen julkisivujen tyyliin ja vesikaton perusmuotoon soveltuvalla tavalla. Rakennuksen luoteispäädyn laajennusosa on vapautettu suojeluvelvoitteesta kokonaan. Kaavamuutoksella edesautetaan puutalon kunnostamista ja mahdollistetaan sen käyttöönotto.

Kohtuullisuuden arviointi tapahtuu kaavan kokonaisvaikutusten pohjalta. Kaavan maanomistajalle tuottamaa hyötyä verrataan suojeluvelvoitteesta aiheutuvaan rasitukseen. Oikeuskirjallisuudessa on tontin pihaosuudelle tai rakennuksen ullakkotilalle sallittua lisärakennusoikeutta esimerkkinä keinosta, jolla voidaan kompensoida kaavan suojelumääräyksistä aiheutuva haitta (ks. Hallberg, Haapanala, Koljonen, Ranta: Maankäyttö- ja rakennuslaki 2006, s. 288).

Kuten kaavaselostuksen luvusta 3.2 suunnittelutilanne käy ilmi, voimassa oleva asemakaava on katsottava vanhentuneeksi. Mitoituksesta on todettu kaavaselostuksen luvussa 5.1 Kaavan rakenne seuraavasti: nykyisessä kerrostalossa on kerrosalaan laskettavaa tilaa noin 2945 k-m² ja puutalossa 80 k-m², yhteensä 3025 k-m². Tontin nykyinen rakennusoikeus on 1131 k-m² eli lähes 1900 k-m² vähemmän kuin tontille on todellisuudessa rakennettu.

Kun nykyiset rakennukset suojellaan, niin tontin laskennallinen rakennusoikeus kasvaa. Lisäksi kaava mahdollistaa ullakon muuttamisen pääkäyttötarkoituksen mukaiseksi tilaksi, sikäli kun se on mahdollista nykyisen kattomuodon sisällä. Kaavaselostuksen kohdasta 4.2 osallistuminen ja yhteistyö käy ilmi, että maanomistajan toiveena on ollut, että ullakolle voidaan rakentaa asuintilaa ja hissi voidaan tarvittaessa rakentaa ”piianportaisiin”. Ullakko- ja hissirakentamista koskevat asiat on lisätty kaavamerkintöihin ja -selostukseen.

Puurakennusta koskevaa suojelumerkintää ei ole maanomistajan toiveiden mukaisesti voitu poistaa asemakaavanmuutosehdotuksesta edellä esitetyistä ja kaava-asiakirjoista ilmi käyvistä rakennuksen rakennushistorialliseen arvoon liittyvistä syistä. Rakennuksen seinät eivät ole romahtaneet, kuten valituskirjelmässä väitetään. Puurakennuksen kunnossa ilmenevät puutteet johtuvat pitkälti siitä, että omistaja on laiminlyönyt rakennuksen kunnossapitovelvoitettaan. Asemakaavanmuutosta ei voida pitää maanomistajan kannalta miltään osin kohtuuttomana tai muutoin lainvastaisena ottaen huomioon kokonaisarviointi.

Yhteenveto

Edellä ja kaava-asiakirjoissa esitetyn perusteella kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta toteaa kantanaan, että asemakaavanmuutos on maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavoitusta koskevien säännösten mukainen. Lautakunta katsoo, että valituksessa ei ole esitetty perusteita kaavan hyväksymispäätöksen kumoamiseksi, joten valitus tulee hylätä.

Lisätietoja antaa tarvittaessa kaupunginsihteeri Satu Lehto, puh. 044 9074 064, sähköposti satu.j.lehto@turku.fi, PL 355, 20101 Turku.

Liite 1Museokeskuksen lausunto 31.7.2014

Oheismateriaali 1Valituskirjelmä, As Oy Sairashuoneenkatu 8

Toimialajohtaja Markku Toivonen:

EhdotusKaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunta päättää antaa Turun hallinto-oikeudelle edellä olevan ehdotuksen mukaisen lausunnon.

PäätösEhdotus hyväksyttiin.